Helsinki kukkii - alppiruusuja ja kesäkukkia

Pomon viiden viikon sijaistuksesta on kohta kaksi takana. Jakso on ollut taas selvästi oletettua työllistävämpi ja se tuntuu omassa jaksamisessa. Voimani olivat pahasti ehtymään jo ennen tätä pestiä. Kesästä pitää yrittää nauttia aina kun se on mahdollista. Helppo (ja niin keski-ikäinen) ratkaisu kesästä nauttimiseen on kukkabongaus.

Fysioterapiareissullani päätin ajaa keskusten kautta ja käydä katsomassa minkälaiset kesäkukat on Esplanadin puistoon istutettu täksi kesäksi. Kukat olivat tulleet muutamia päiviä aikaisemmin ja ne olivat vielä aika pienet, mutta ihanan värikkäät!

Runebergin patsaan ympärillä on näin kauniin värikäs kukkameri. Tykkään!

On väriä ja korkeuseroja

Näitä pitkiä kukkapenkkejä on useita

Koristeomenapuu on pudotellut kukanterälehtiä reilusti

Kukkabongaus alkoi ennen Esplanadia oikeastaan jo fysioterapeutin edestä. Talon edessä kasvaa kookas, upeasti kukkiva sireeni, jonka tuoksu oli niin ihana.

Ihana tuoksu!

Sitten kohti seuraavaa kukkabongauspaikkaa. Olen käynyt monena vuotena Haagan alppiruusupuistossa. Se on kuin satukirjasta! Tänä vuonna kävin siellä tiistaina 17.6. joka on selvästi aikaisempia vuosia myöhemmin. Minulla oli tarkoituksena viedä vaari mukanani Haagaan jo aiemmin, mutta vaari ei jaksanut lähteä ja siksi minultakin meinasi jäädä alppiruusut kokonaan bongaamatta. Haagan alppiruusupuisto on minusta kaupungin komein kukkabongauspaikka! 

17.6. alppiruusuissa oli vielä kukkkia jäljellä, mutta monet kukat olivat jo lakastuneet. Atsaleoissa oli ehkä enemmän kukkia jäljellä kuin alppiruusuissa, mutta eivät nekään enää olleet aivan parhaassa loistossaan. Tein kukkabongausretken paluumatkallani toimistolta. Kotiinpäin ajaessa Kehä I oli jyrsitty pitkän matkaa toista kaistaa asfaltointia varten ja se ilmeisesti jymäytti koko liikenteen. Oli hyvä päätös mennä kuuntelemaan lintujen liverrystä ja katsomaan kukinnan loppua Haagan alppiruusupuistoon.

Tosi komea portti alppiruusupuistoon, en ole nähnyt sitä aikaisemmin.

Haagan alppiruusupuisto on avoin ja maksuton kaupungin puisto, joka toimii samalla Helsingin Yliopiston kasvinjalostuksen koealueena. Siellä on jalostettu Suomen oloihin sopivia alppiruusuja. Osa alppiruusuista on kasvanut todella kookkaiksi ja korkeiksi pensaiksi.

Tässä kuvassa näkyy hyvin rhodojen korkeus

Ja koko näkyy tässäkin 

Mikä upeus!

Atsaleat kasvavat omalla alueellaan ja nyt vielä kurkistus puiston siihen osaan.

Ihan huikean hieno väri

Atsaleapuolella on myös jonkin verran rhodoja, ihana satupolku!

Kevään ja kesän suunnitellut kukkabongaukset on nyt nautiskeltuna. Tosin eihän sitä, että minkälaisia puistoja ja luonnonkukkia sitä osuu matkan varrelle. Lupiiniojassa kävin Pirkanmaalla poseeraamassa ystäväni Leenan kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. Oli taas varsin ruokaisa reissu :)

Kesänautiskelussa ja bucket litassa toivon pian siirtyväni mansikoihin. Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat olivat niin kalliita, että päätin vielä vähän odottaa.  

Kohta on juhannus. Suurin osa perheestämme lähtee viettämään juhannusaattoa mökille ukki-apen kanssa. Ohjelmassa on saunomista ja syömistä. Meillä olisi ollut kaikilla nuorilla muitakin menoja, mutta juhannusruokapöydän kutsu vei voiton - etenkin kun appi lupasi hankkia poikien rakastamaan hunajakonjakki savulohta.

Mukavaa juhannusta!

Kukkalaaksossa kukkii 30000 narsissia

Kyllä nyt taas keski-ikäistä viedään :) Tein oikein pitkän automatkan bongaamaan narsisseja ja raahasin Hra Kepposen mukaani. Marjon matkassa -blogista bongasin itselleni uuden kukkakohteen Tammisaaressa sijaitsevan Gullön kartanon kukkalaakson.

Gullön kartano vuokraa juhlatilaa ja mökkejä. Kevään piristykseksi paikan omistaja on istuttanut noin 30000 narsissia metsäisen polun varrelle. Facebookissa kartano ilmoittaa, milloin narsisseilla on paras kukinta. Tänä vuonna se oli aikaisemmassa ja narsissit kukkivat jo viime viikonloppuna. Silloin oli myös avoinna kahvila, joka sijaitsi hienosti remontoidussa isossa kivinavetassa.

Kukkalaaksossa vierailu oli maksutonta. Perille vievä tie on lopussa hyvin kapea, kaksi henkilöautoa mahtuu juuri ja juuri rinnakkain. Perillä on runsaasta parkkitilaa. Kahvilapalvelut eivät ole avoinna kuin ilmoitettuna viikonloppuna, joten vessakäynnit pitää hoitaa muualla.

Kukkalaakso - Gullö gård

Narsisseja on kahtakymmentä eri lajiketta ja niitä on istuettu isommiksi kokonaisuuksiksi lajikkeittain sekä myös sekoittaen. Sitten kuviin. 

Tämä on suosikkikuvani, vaikka narsissit eivät olekaan pääosassa. Minusta Kukkalaakso oli kauneimmillaan siellä, missä narsissien takana on hennosti vihertävät koivut

Lueskelin hieman narssisseista. Lajikkeita on nykyisin kymmenittäin ja suurin osa niistä on helppohoitoisia ja kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Osa lajeista myös tuoksuu ihanasti. Narsissit eivät kelpaa peuroille, myyrille eikä jäniksillekään, joten se olisi erinomainen kukka myös mökille. Tästä jäi kutkuttelemaan ajatus omasta pienestä narsissilaaksosta mökille. Tämä kutkutus jää odottamaan sitä aikaa, jolloin olisi mahdollista olla keväällä mökillä katsomassa omaa narsissilaaksoa.

Kukkabongarit

Kierroksen lopuksi kävimme kahvittelemassa komeassa tilassa kivinavetassa.

Tilan kartanorakennus

Kävimme Kukkalaakson jälkeen kävelemässä pienen lenkin hyvin hiljaisen Tammisaaren puutalokortteleissa. Kauniina kesäsunnuntaina on sitten varmasti ihan erilainen tunnelma.

Talon seinässä on vuosiluku 1894, siinä on ehtinyt talo näkemään vaikka mitä

Vappua ja kukkia

Ilahduin suuresti, kun somesta selvisi, että kukkabongauksessa pääsee alkuun jo vappuna. Nämä keski-ikäisen vapunvietot ovat railakoita - ohjelmassa oli siis vappuruokaa kotona ja kukkabongausta. Lisäksi vähän lukemista ja Netflixiä.

Vappuaatoksi tein toisen version parsapiirakasta ilman sitä vuohenjuustositruuna tahnaa pohjalla. Ripottelin piirakkapohjan päälle parmesanraastetta ja sen päälle parsat. Minusta se vuohenjuustotahna pitää piirakan kosteampana, joten tykkään siitä enemmän.

Tässä meidän lähistöllä on iso Prisma sekä iso Citymarket ja vielä muutama Alepakin. Vuosikausia olemme jääneet vappuna ilman tuoreita munkkeja, jollei työpaikan keittiö ole järjestänyt munkkimyyntiä ja olen ollut paikalla jättämässä tilauksen. Tänä vuonna Hra Kepponen oikein soitti kaupasta vappuaattona "Et varmaan usko, mutta täällä on laarikaupalla munkkeja. Ostanko?" Niinpä sitten herkuttelimme vappuaattona munkeilla.

Fazerin tuoretta munkkia meillä ei ole ollut vappupöydässä ainkaan 10 vuoteen

Saatoin tehdä henkilökohtaisen munkin syömisnopeusennätyksen. Terveydellisistä syistä välttelen munkkeja. Siinä vaiheessa, kun Hra Kepponen muistutti simasta, olin munkistani jäljellä yksi haukkaus. Simana Kaskein simaa, joka on meistä paras kaupan sima. 

Vappupäivän lounaalla oli tietenkin nakkeja ja perunasalaattia. Minä rakastan itsetehtyä perinteistä perunasalaattia, jossa on majoneesi-kermaviilikastiketta, kirpeää omenaa ja suolakurkkua perunoiden kavereina. Jostain syystä perhe ei ole sitkeästä yrityksestäni ihastunut siihen. Muuten tekisin sitä kesäisin säännöllisesti saavillisen jääkaappiin. Vuosi sitten vappuna teimme Ruokaboksin ohjeella lämpimän perunasalaatin uunissa paistetuista perunaviipaleista. Salaattiin tulee myös omenaa ja kevätsipulia ja valkoviinietikkainen kastike. Koska se ihastutti silloin kovasti, teimme sen uudestaan. 

Perunasalaattia, nakkeja ja edellisen päivän parsapiirasta ja simaa

Vappupäivänä meillä oli aikainen herätys, koska veimme keskimmäisen lentokentälle. Hän lähti koulun järjestämälle matkalle. Jatkoimme siitä vaarille aamukahville ja sitten kukkabongaukseen. Ensimmäinen kohteemme oli Roihuvuoren kirsikkapuisto. Itä-Helsinkiläisinä olemme käyneet siellä poikien pikkulapsivuosista saakka. Koko Helsinkiä on puhuttanut viime aikoina puiston kirsikkapuiden leikkaus, joka saattoi pilata puiston kukintaa vuosikausiksi. Se upein "pääväylä" on tosiaan näin maallikonkin silmiin parturoitu pahasti. Kukat olivat vielä nupullaan lukuunottamatta yhtä runsaasti kukkivaa puuta.

Yksi puu kukki jo ihanasti Roihuvuoressa

Kukkivassa puussa on ihanat kerrotut kukat. Ne ovat minusta niitä kauneimpia kirsikankukkia.

Tämä lajike, jota on valtaosa Roihuvuoren kirsikkapuisto on vielä nupuillaan

Roihuvuoressa kävi sellainen tuuli, että olisi pitänyt olla hanskat matkassa. Yksi, vaikkakin kerrassaan upeasti kukkiva, kirsikkapuu oli nopeasti nähty ja niinpä päätimme siirtyä Torkkelinmäelle Helsingin Kallioon bongaamaan magnoliat.

Keski-ikäisen ihastuksen kohteisiin kuuluu erityisesti kukkiva magnolia. Suosikkipaikassamme on kaksi isoa magnoliaa: valkoinen ja vaaleanpunainen. Kukinta ei ollut vielä täydessä loistossaan vaan suurimmaksi osaksi isoja avautumaisillaan olevia nuppuja. Kauneuden lisäksi magnoliassa viehättää se ihana tuoksu. Harmillisesti magnolian alla on tupakkaroskis, jonka lemu laski tuoksunautintoa.

Valkoinen magnoliapuu

Voi ihanuutta!

Tästä kukkabongauksesta on tullut minulle tärkeä juttu toukokuuhun. Kärsin pahasta koivuallergiasta ja mikään lääkitys ei pidä oireita täysin kurissa. Toukokuussa vietän yleensä todella paljon aikaa sisällä. Vähäisiin ulkoiluihini haluan jotain kaunista. Kukkabongaus siis pelastaa toukokuutani.

Keski-ikäiselläkin on hyvä olla tavoitteita mahdollisimman monella saralla. Siis myös kukkabongauksessa. Listallani on:
-Malminkartanon omenapuutarha
-Hollannin Keuhkenhof
-bongata kukkiva jakaranda

Käytyjä kohteita ovat: Haagan alppiruusupuisto, Hatanpään Arboretum, Kotkan puistot, Marketan puisto, Talvipuutarha, Kasvitieteellinen puutarha ja toki Espan istutukset käyn aika katsomassa.

Ehdotukset kukkabongauspaikaksi otetaan kiitollisina vastaan!

Kaunista ja kukkivaa toukokuuta kaikille!

Viikonloppumenoja

Pari viikkoa sitten vietimme Ilonan kanssa viikonlopun meidän mökillä. Agendalla oli tietenkin sienestystä ja marjastusta, sen mitä kroppa mahdollisti. Poikkeuksellisesti ajelimme mökille vasta lauantaina ja pysähdyimme leipomolle keittolounaalle ja kakulle.

Lapinkylän leipomon lounas ja jättikokoiset kakkupalat

Täydellä mahalla sienimetsään

Retken saalis. Ei nyt mikään suuren suuri, mutta tavoite sille, että reissussa syödään sienikastiketta täyttyi.

Sitten saunomista ja uimista

Illalliseksi savulohta, muutama paistettu kantarelli ja mozzarella salaattia. Nam!

Päivän toinen jälkkäri. Hups :)

Aamuvirkku Ilona oli käynyt uimassa ja kattanut aamiaisen valmiiksi. En tiennytkään, että mökillä on 2 kpl tuollaisia pinkkejä Arabian rokokoopariskunta lautasia. Ihan yltiösöpöt. Sovimme että ne ovat meidän viralliset jugurttilautaset.

Aamiainen terassilla

Ja taas täydellä mahalla metsään, tällä kertaa mustikoita poimimaan. Ahkera Ilona aloitti poimisen, kun minä vielä keräilin tavaroitani autosta.

Metsässä oli niin ihanaa!

Ehdittiin juuri pois metsästä ennenkuin alkoi satamaan. Minun mustikanpoimintapäiväni ovat kyllä ohitse. Polvet eivät taivu, niin että pääsisin riittävän alas ja selkä ei kestä kyykistelyä. Ilonan poimi melkien 8 litraa mustikoita. Minä poimin samassa ajassa 1,5l.

Sade lakkasi nopeasti ja menimme uimaan. Uimasta tulimme juosten takaisin mökille, koska kesken uinnin alkoi satamaan rakeita! Oli siis varsin vaihtelevaa, mutta pääosin kaunista, säätä.

Ilonan yllätin jo etukäteen sillä, että yhdeksi ateriaksi oli suomalainen perinneruoka ja tällä kertaa kaalikääryleet. Ilona on siitäkin ihana seuralainen, että hän syö mitä vaan.

Ilona oli leiponut mustikkapiirakkaa kotona ja ottanut meille palaset mukaan.

Ilona ja mustikkasaalis putsattuna ja pussitettuna.

Palkitsimme itsemme kantarellikastikkeella ja viinillä. Joku oli laskenut väärin jälkkärin tarpeen, mutta autoimme appea pääsemään kekseistään eroon ;)

Maanantaina söimme lounaaksi Ilonan kotonaan tekemään kantarellipiirakkaa ja salaattia. Työpäivän jälkeen ajelimme takaisin kaupunkiin.

Minulta on joskus kysytty (ehkä vähän ikävään sävyyn), että miksi kirjoittelen näistä iänikuisista mökkireissuistani ja -eväistä. Siksi, että nämä mökkireissut ovat minulle erinomaisia irtiottoja arjesta. Pääsen vähän metsäilemään, uimaan, voin viettää aikaa ystävieni kanssa ja tietenkin syödä hyvin. Ne ovat minulle tärkeitä juttuja. Käteni on pystyssä vahvan keski-ikäisyyden merkiksi :)

Pieneksi jääneestä mustikkasaaliista oli kuitenkin paljon iloa kotona. Leivoin mustikkapiirakan siten, että se oli jo valmiiksi odottamassa, kun esikoinen pääsi armeijasta viikonloppuvapaalle. Koko pellillistä mustikkapiirakkaa arvosti muukin perhe. Loput mustikat söin puuron kanssa.

Itse poimituista mustikoita piirakkaa

Viime viikon sunnuntaina olimme keskimmäisen kanssa serkkuni ja hänen perheensä luona. Kahvittelimme ja kävimme pelaamassa pakopelin. Tähän saakka pakopelit ovat olleet vain aikuisten kesken, mutta Hra Kepponen ei taaskaan päässyt irtoamaan töistään. Hänelle harmillisesti jokainen päivä on työpäivä. Mukaan pelaamaan pääsi keskimmäisemme. Hän tykkäsi pakopelistä niin, että voi olla, että ilman häntä ei pääse enää pelaamaan.

Viime viikonlopun kuvasaldo jäi aivan liian vähäiseksi. Serkkuni vaimolla Sarilla on ollut kesäkanoja. Niitä söpöläisiä kuvasin aivan liikaakiin.

Söpöt ruskeat kanaset

Tässä Sari houkuttelee kanat takaisin kanalaan kupillisella herkkua. Kulholla on pikanuudeleita. Kanat rakastavat niitä!

Jopas tuli kanoihin vauhtia!

Pakohuonepelipaikkamme oli https://www.pakohuonehennala.com/ Lahdessa. Pelasimme heidän uuden pääpelinsä Kuiskauksen. Siinä jouduimme 1918 kansalaissodan pyörteisiin ja Hennalaan vankileirille ja meitä odottaisi aamulla kuolemantuomio. Meillä olisi ollut mahdollista muuttaa kohtaloamme, mutta emme onnistuneet. Olipa jännittävä peli, mutta myös vaativa peli. Hennalan kasarmialue on erinomainen paikka kyseiseen peliin, koska Hennalassa on ollut aikoinaan punavankien vankileiri. Keskimmäisemme piti erityisesti pelin historiallisesta taustasta. Haluan päästä pian pelaamaan uudestaan. Korona katkaisi pakopelihuonekäyntimme ja viimeksi olen ollut oikeastta pakopelihuoneessa ennen koronaa. Pari kotona pelattavaa "pöytäpeliä" olemme pelanneet. Viimeisin oli juurikin serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa Pikku Kepponen: Sairastelua ja etsiväpelitreffit

Sarin kahvitarjoilut olivat loistavat. Näköjään kaikki kuvauskykyni olivat kuluneet kanoihin, kun kahvipöytäkuvat olivat niin surkeat. Ihmisiähän ei tullut kuvattua lainkaan. Noin dokumentointinäkökulmasta oli aika lailla 1/5 suoritus.

Mukavaa sunnuntaita!