Sunday Crafts

Sunnuntaina alkoi pahasti tympiä viime päivien ajanviete eli lukeminen ja jonkun ruudun töllääminen. Heti aamusta tuntui, että tänään on pakko tehdä jotain aivan muuta. Jäinen vihmasade ei houkutellut ulkoilemaan. Mitäs sitä sitten keksisi? Tuli Sunday Crafts päivä :) Vietin siitä suurimman osan ystävälläni Hannalla puuhailemassa.

Ensimmäisenä näytille kortti, jolla osallistun p*skarteluhaasteeseen nro 259. Paskiksessa oli bingoruudukko. Se tuntui ensin todella hankalalta, ajatus mallista tuli mieleen vasta, kun törmäsin suloisiin Tigerin eläintarroihin. Päädyin riviin tähti-toistoa-ompeleita.

Hannalla oli hieno sabluuna kankaanpainantaan. Piti tehdä äkkipyörähdys Lindexillä ja hakea paita tuunattavaksi. Esikoinen sai uuden paidan.

Esikoinen ensin sanoi, että ei pidä hyönteisistä. Onneksi myyntipuhe oli jo valmiina: "Katsopas tarkemmin! Nämä eivät ole hyönteisiä vaan egyptiläisiä skarabee-kuoriaisia". Johan kelpasi paita.

Tyhjensimme Hannan kanssa vanhat Fimovarastoni ja teimme herkkuja.

Englanninlakuista oli tarkoitus tulla avainnauha, mutta hätäinen askartelija unohti tehdä niihin reiät. Unbelievable! Katsotaan saanko liimattua jonkun koukun lakuihin. Ehkä niistä tulee korviksia tai magneetteja. Noista pienistä juustokakunpalasista tulee ainakin korvikset.

Olipas se kiva sunnuntai!

Tammikuun käsityöt

Päätin aloittaa käsityötsempin - joka kuukausi yritän tehdä edes yhden käsityön. Niin vähäiseen on vapaa-aika ja voimat huvenneet, että tuohonkin pitää tsempata. Olisi kuitenkin kiva ylläpitää perustaitoja ja saada itsetehtyä vaatetta pojille. Ihania uutuuskankaita tulee jatkuvasti myyntiin ja niiden ostoonhan aina riittää aikaa...

Tammikuun käsityönä on Jofotexin unelman pehmeästä raitavelourista tehdyt housut koossa 130cm. Kaava lainattu Hannalta. Hyvin istuva malli. Raitahousut huusivat kaverikseen jotain mustaa, harmaata tai valkoista. Valkoinen perustrikoo sai rintaansa mustia ja harmaita legoukkoja sekä yhden värikkään ukkelin. Mieleinen työ sekä äidille että pojalle. Poika tykkää kaikista legojutuista ja minulle tämä oli helppo ja nopea toteuttaa. Hihat ovat niin pahasti pitkät, että taidan joutua lyhennyshommiin.

Legoukoista jokatoinen on harmaa vaikka se ei kuvasta erotukkaan.

 Trikoo oli varsinaista venyvää lirua ja sen kyllä huomasi painaessa.

Ja näkyyhän tuo valmiissa työssäkin läheltä tarkasteltuna.
Etenkin rajusti suurrennetussa kuvassa.

Kärsivällisyys ja aika kankaanpainantaan on vielä enemmän kortilla kuin ompeluun. Edellisen työn olen tehnyt 5. syyskuuta ja senkin yksinkertaisesti ja nopeasti yhdella sabluunalla ja pelkällä mustalla. Seulan hankkiminen on ollut to-do-listalla kesästä saakka. Saas nähdä milloin sen saan sen hankittua vai jääkö se odottamaan eläkepäiviä :)

Lisää paitoja

Vietin viikonlopun pikkuflunssassa kotona. Olimme pitkät pätkät molempina päivinä kuopuksen kanssa kahden muiden ollessa uimakoulureissulla. Minulla oli ihan hirvittävä ompeluhimo, kuopus (ja mies) reiluina soivat minulle ompeluaikaa.

Pahojen vieroitusoireiden takia valmista piti saada nopeasti, joten ihan peruskauraan oli tyytyminen. Leikkuupöydälle pääsi mieluinen Jofotexin lammastrikoo sekä turkoosi jersey. Kaavana vanha Ottobre, koossa 134 joka on juuri nyt sopiva.

Tykkään näistä väreistä.

Pieni pettymys oli, että raitaresori on kovin lörppää.

Ehdin ompelemaan nykyisin tosi vähän, mutta silti yritän käyttää myös niitä "kakkosluokan hankintoja", eli niitä kankaita, jotka eivät kotona enää näytäkään niin kivoilta (tai edes ostamisen arvoisilta). Turkoosi jersey oli erittäin ikävää käsiteltävää, se rullaantuu hetkessä ja langan suuntaa on lähes mahdotonta erottaa. Rullaantumisesta johtuen samalla kaavalla turkoosista tulikin selvästi kapeampi kuin lammastrikoopaidasta. Piristykseksi painoin turkoosiin paitaan muutaman kilpikonnan. Esikoinen tykkää hirmuisesti kilpikonnista ja haaveilee saavansa sellaisen lemmikikseen.

Kuvakulma vähän outo, mutta idea siitä selvinnee

Kaksi paitaa on vasta hyvä alku, piti turvautua kaupan antimiin. Muutaman blogin innostamana minäkin kävin ostamassa Prismasta niitä talokuosisia paitoja. En ole ennen ostanut lapsille sisävaatteita Prismasta -enkä enää osta.

Paidoissa on todella jättimäinen mitoitus. Kuvassa se lammastrikoopaita, joka on Ottobren 134cm, ja sen alla Cirafin 128cm.  Cirafin paita on pitkä, hihat leveät ja tooosi pitkät.

Jos nyt epäilet minun mitoitusta, niin vielä vertailukohteena Molo 140cm. Paitojen hihat ovat saman pituiset, mutta Cirafissa 128cm selvästi leveämmät. Cirafissa on helmaakin hiukan enemmän.

128cm on siis vastaa 140cm :(

Ja sitten vielä vertailuun Ej Sikke Lej ja Ciraf 128cm. Noh, Ej Sikke Lej:ssä on kyllä aina lyhen puoleinen helma...

Sama koko ja se ruskea ei ole tunika.

Jurppii tuollainen selkeä mittavirhe sekä se, etten huomannut sitä kaupassa. Yksi paita nyt ei niin harmittaisi, mutta kun meillä on 4 sopimatonta säkkiä.  Ostin nimittäin esikoiselle myös 134cm (mukava tunika jollekin erittäin pitkäkätiselle) sekä paidat keskimmäiselle ja kuopukselle. Jotta Cirafin mitoitus olisi täydellinen fiasko niin ostamani housut ovatkin luonnollisesti kokoa pienemmät kuin lappu antaa ymmärtää (128cm eivät vastaa edes keskiverto 122cm) -ei sitten tarvitse niitäkään pitää. Ja kun kyseessä oli ruokakauppaostokset lipsahti kuittikin hukkateille.  Että *keleen Ciraf.

Pikaiset paitatuunaukset

Esikoisella on todella hurja kasvukausi käynnissä. Se näkyy ruokapöydässä, siellä on yksi kestonälkäinen. Se näkyy vaatteissa, varmaan kolmas osa kaapin sisällöstä on taas pieniä. Piti saada lisää paitoja. Pitäisi (ja haluaisin) harventaa kangasvarastoa, mutta nyt en vaan ehdi enkä jaksa.

Onneksi voi pikatuunata -nämä valmistuivat hetkessä.  Pojat ovat sen verran nirppanokiksi totutettuja, että pelkkä perustrikoo ei oikein kelpaa.  KappAhlin raitapaitaan kiinnitin viimeisen omatekoisen legoukkelin. Legoukkelilla oli -kääks- pinkki yläosa, siitä piti ehdottomasti tehdä poikamaisempi. Siitä tuli Darth Vader fani. Saas nähdä, mitä ukkeli pitää jatkuvasta pesusta ja rumpukuivauksesta. H&M vihreään perustrikooseen painoin nopsaan vanhalla sabluunalla mustan lentokoneen.

Keskimmäisellä päällä esikoiselta peritty lähes 2 vuotta vanha

itse painettu paita. Hyvin on Folk Art Fabric pysynyt.

Nettiputiikit ovat pullollaan syysuutuksia, olisi aika ihanaa shoppailla vähän uutta. Viimeaikaisen käytöksen perusteella on turha ostaa mitään arvokkaampia vaatteita nykyiseen kehitysvaiheeseen. *HUOH* sitten koulun alun tapahtunutta: Esikoinen kieri uuden paitansa johonkin käsittämättömään mönjään ja siitä tuli roskiskamaa. Taas on yksi takki hukassa, toivottavasti löytyy koulusta. Keskimmäinen puri ison reiän leikin tiimellyksessä esikoisen toiseen uuteen paitaan. Samainen kaveri myös niisti tyynen rauhallisesti omaan paitaansa. Kuopus veti keskimmäistä paidasta niin, että sauma ratkesi. Tällaista jengiä viitsii vaatettaa lähinnä H&Mllä.

Tai sitten mukavilla löydöillä Piilo-kirppikseltä. Poikien himoitsemien Star Wars vaatteiden lisäksi sieltä löytyy aina ajoittain kivoja vaatteita jopa koossa 140cm. Tässä on ihanat sävyt:

PS. Yritämme edelleen kasvattaa lapsia. Meillä ei ole sallittua purra, repiä eikä edes niistää vaatteisiin ;)

Päivän askartelut

Ihanaa olla jälleen kotona! Oma sänky ja omat tavarat -aloin jo kaivata niitä.

Tänä iltana valmistui (heti oli pakko päästä askartelemaan) yksi painokuva paitaan ja kortti. Paita on esikoiselle. Minulla oli tarkoituksenani mahdollisimman pitkään karttaa örkki/action figure vaatetusta lapsillani. Jouduin luovuttamaan, jäin Lucas-imperiumin jalkoihin.

 

Kuva netistä, sabluuna piirtoheitin kalvosta, värinä Folk Art Fabric 

Jos jotain positiivista pitää Star Wars innostuksesta hakea, niin kiitokset paidasta olivat vuolaat ja mitä ilmeisemmin tulivat suoraan sydämestä.

Illan toisena askarteluna tein kortin päivän synttärisankarille eli äidilleni.

Ovi ja kohotarroilla sen päällä oleva hiiri ovat uusimpia leimojani (mieheni antamasta lahjakassista). Taustalla distresseillä tuunattuja papereita ja vähän koristeita.

Pahikset on pop

Pojat fanittavat tällä hetkellä Star Warsia. Suurimmat suosikit ovat pahikset: Darth Vader, Darth Maul, Keisari Palpatine ja Jabba the Hut. Esikoisen ykkössuosikki on Jabba, koska netistä löytyy Jabban superhieno ilmalaiva tehtynä legoista. Esikoinen ihailee sitä päivittäin. Nuivilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole budjettia eikä kiinnostusta sijoittaa 500 euroa kyseiseen keräilyharvinaisuuteen. Esikoisen toiveen Jabba-paidasta pystyin toteuttamaan. Tässä päivän asu.

Tästä vihreä-valkoisesta asusta tuli heti meidän molempien suosikki. Se on sinänsä pieni saavutus, koska äiti ei todellakaan pidä actionhahmoprinteistä ja Jabbaa tuskin kukaan pitää miellyttävän näköisenä.  Jabban kuva löytyi netistä valmiina ja leikkasin sen perusteella sabluunan. Kuvan painoin H&M trikoopaidalle. Kangasväreinä edelleen 1,5v vanhat FolkArt Fabricit. Paidan parina H&M vihreät puuvillahousut.

Lisätoiveena on vielä Darth Vaderin kypärä roikkumaan housujen vyölenkistä. Sen ajattelin tehdä samalla lailla kuin aikaisemmat housukorut kutistemuovista, kunhan sen arkin jämän varastoistani löydän.

Mukavaa viikonloppua!

Päivän asu eurolla

Joskus kivat jutut eivät maksa juuri mitään, niinkuin tämä kuopuksen päivän asu. Pitkästä aikaa  tuunasin paitoja. Raitapaidan ostin kirpparilta eurolla ja painoin siihen lentokoneita ja pilviä.

Jalassa on aivan ihanat resorivyötäröiset farkut, joissa on mageet taskut. Meille näiden kustannus oli nolla, koska nämä tulivat meille Mimosan vaatekaapista. Hanna on tehnyt ne vanhoista äitiysfarkuistaan, joten materiaalikustannukset ovat olleet 2-4€ resoriin.

Kuopuksesta tuli Kanarian matkalla todella kova Bamse-fani, kun hän pääsi halailemaan Bamsea ja kavereita. Uudet Bamse-sukat piti saada kuvaan mukaan :)

Kuka trimmais mun kuontalon?

Kuopuksen paidan lisäksi tuunasin vielä uuden H&M trikoopaidan. Se on menossa yhdelle pienelle pojalle, josta kuulemma tulee lentokoneinsinööri. Käytin poikkeuksellisesti Semitonen värejä: hopeista helmiäispastaa ja valkoista peittoväriä. Vaikuttavat laadukkailta, mutta ovat juoksevampia kuin FolkArt Fabricin värit... mikä melkein johti katastrofiin.

T-paita pojalle ja tunnustus

Vietimme Hannan kanssa eilen ompelu- ja tuunausiltaa. Tässä kokonaisuudessaan eilen valmistunut t-paita. Tummansininen raitakangas on Marimekolta, lentokonekangas itse painettu Eurokankaan valkoiselle trikoolle. Hihansuut ja kaula-aukko on kantattu ruskealla resorilla. Kaavana Ottobre Sulo. Olen kaavan kopionut koossa 122 tai 128. Liekö silmäni katsoneet kieroon vai missä vika, mutta ei tämän pituus riitä 125cm pojalleni. Koko 104 käyttävälle tämä on mukavan reilu.

Näitä lentokonevariaatioita muhii päässäni useampiakin, joten pojille tulee varmaan lisää lentoteemaa vaatekaappiin. Kankaanpainannassa vanhat tutut jutut: Folk Art Fabricin värit ja piirtoheitinkalvosta leikattu sabluuna. Tyylikkäästä lentokoneesta en kehtaa ottaa kunniaa itselleni, koska sen mallina on toiminut piirrustuslevyllä ilmailumuseossa pikaisesti piirretty lentokone.

Uuden paidan lisäksi keskimmäisellä

on myös uusi hiustyyli. Itse leikkasin.

Vaikka kuinka tekisin huolellista työtä,

niin aina myöhemmin joku kihara

töröttää ihan outoon suuntaan.

Olisi aika saada pojat oikelle parturille!

Tiitulta blogista Elamää kriisiperheessä sain ihanan tunnustuksen. Kiitos Tiitulle!

Tunnustuksen mukana piti kertoa viisi asiaa.

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin lokakuussa 2009. Eli siis 1v synttärit ovat hujahtaneet ohitse huomaamatta. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 
Alunperin tarkoituksenani oli blogata lähinnä harrastuksieni tuotoksia. Siis sekalaisia askarteluja ja käsitöitä. Sittemin olen myös kirjoitellut lapsistani. Osa ystävistäni ja sukulaisistani asuvat sen verran kaukana, tai sitten aikataulut eivät vaan sovi yhteen. Blogin välityksellä hekin pääsevät seuraamaan poikien elämää. Pääpaino on edelleen kädentöissä. Ja vilahteleehan blogissa lastenvaatteitakin. 

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Satunnaisen lukijan kannalta tuskin juuri mikään. Samoja asioita harrastavan kannalta varmaan juuri se, mikä vetää minut lukemaan muiden blogeja: Niistä saa uusia ideoita.  Joitain lukijoita kiinnostaa myös se, että perheessämme on vain poikia ja siten blogissakin usein poikamaisia juttuja. 

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Sain inspiraation kankaanpainantaan ja neulomiseen. Kälyni opetti minua neulomaan ja häntä tietenkin kiinnosti, että miltä valmiit tuotokset näyttävät. Hänen yllytyksestään aloin bloggaamaan.

Varsinaisesti koukkuun jäin siinä vaiheessa, kun sain blogiystäviä. Kätevät emännät porukan kanssa olemme askarralleet yhdessä muutamia kertoja ja Hannaa tapaan viikottain. Lisänä on niitä, joita en ole koskaan livenä tavannut, mutta lähes jokaisen postauksen olen lukenut.  

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tämä pohja on aikansa elänyt. Uusi pitäisi saada kehiin.
Minulla ei toimi mikään oikoluku ja minua vaivaa joku sanasokeus omalle tekstille, joten vilisevistä kirjoitusvirheistä haluaisin eroon. Ja Tiitua lainatakseni olisi joskus kiva kirjoittaa jotain viisasta ja ajatuksia herättävää :) mutta tämä blogi toistaiseksi pysyy tällaisena harrasteblogina. Eli jos päähäni joskus jotain viisasta tulee, todennäköisesti pidän sen omana tietonani.

Ja sitten tunnustusta jakoon. Tällä kertaa koko ihanaiselle emäntäporukalle:
Mirka http://uudenkuunaikaan.blogspot.com/ 
Leonida http://arkitaivas.blogspot.com/
Haltiakummi http://haltiakummi.blogspot.com/ 
Anna http://annanaarteet.blogspot.com/
Lehtokotilo http://lehtokotilo.blogspot.com/

Ja sitten vielä yhteen uusimmista tuttavuuksistani:
Virvatuli http://virvatuli.vuodatus.net/ 

ATC ja kätevät emännät

Stockmannin sovituskopissa maanantaina vietetyt hetket kirvoittivat seuraavanlaisen ATC-kortin. Se ei suurempia selittelyjä kaipaa.

Itsepetosta olen jatkanut puolikkaan anopin leipoman suklaamurukakun verran. En todellakaan tiedä miksi. Mutta perhanan hyvää se on :)

Eilen askartelimme Kätevien Emäntien kesken. Edelleenkin nolottaa kotimme sekaisuus, mutta ihanaa oli nähdä teitä! Kiitos Mirka, Leonida, Lehtokotilo ja Haltiakummi. Ilta sujui enimmäkseen kankaanpainnan merkeissä. Perinteisen tuputusmenetelmän lisäksi Mirka onnistui painamaan pellavakangasta leimasimella. Tässä kuvamateriaalia puuhista:

Haltiakummi painaa ja maalaa tyynyliinaa

Mirkan ihana leimaus kankaalle.

Ja takana vähän leimavalikoimaa.

Lehtokotilo painoi pöllöjä ja pitsiäleimaa pellavalle.

Leonida kortteilee.

Itse kokeilin uutta hopeista helmiäisväriäni sekä silitettäviä glitterifolioita. Molemmat toimivat hyvin. Esikoiselle painoin paidan. Folioita hankin ehdttomasti lisää eriväreissä. Tai ehkä ensin testaan, että miten toimivat pesussa.

 

Tästä näkyy vähän paremmin kimallusta.

Herra Kepponen vei naisten askartelujen tieltä pojat HopLopiin. Pisteet pojille ja miehelle, jotka tulivat aivan uupuneina retkeltään, ja mukisematta asettuivat lattialle syömään isin tarjoamia hampurilaisherkkuja :)

Uupuneiden retkeilijöiden Mäkkäri piknik lattialla

Täksi aamuksi suunniteltu luistelu jäi väliin, mutta huomenna on päivä uusi.

Uudet paidat

Tänään sain vihdoinkin käännettyä esikoisen paidan helman, keskimmäisen paita on jo ollut valmiina pidempään. Vastaanotto oli innostunutta:

Mulla on uusi paita. Arvatkaas mikä kuva siinä on?

Tietenkin siili, samanlainen kuin pikkuveljellä.

Kiitti äiti. Mun täytyy jo mennä

Esikoinenkin halusi siilin paitaansa.

Mutta valokuvissa on nykyään vain perusilme :)

Turkoosista jämistä syntyi kaksinkertainen pipo

Materiaalina Eurokankaan kilokankaista kaiveltu joustofrotee. On aika lörppää ommeltavaa, mutta ihanan pehmeää päällä. Paidoista halusin tuollaiset slimmatut ja pitkät mallit, jotta menee hyvin tarvittaessa housun sisään, niin ei selkä vilku syksyisemmällä ilmalla. Ruskeat velourhousut Lindexiltä.

Siilit on ensimmäinen kokeiluni joustofroteen painannassa. Hiukan "koppuraisempi" on lopputulos verratuna trikooseen. Trikoossahan Folk Artin väreillä painettaessa kangas pysyy ihanan notkeana kuin siinä ei mitään olisikaan. Joustofroteessa kyllä huomaa, että painettu on, mutta kangas pysyy riittävän notkeana. En kuitenkaan painaisi koko vaatetta kuviolliseksi.

Äh, pitäisi kyllä taas hinkata nuo rosteripinnat.

Hauskaa viikonloppua!

Aika rientää

Nämä ihanat kesäpäivät tuntuvat kuluvan aikaisempaa nopeammin. On tämä ollut niin upeaa, että melkein toivoisin tämän jatkuvan ikuisesti. Vaikka aika ihanalta tänään tuntui raikas ja viileä ilma. Ajan lisäksi rientää pojat -kokoajan on meno päällä ja aamulla ensimmäiseksi kaverit heti hihkuu, että lähdetään retkelle. Pojat kyllä keksii sata ja yksi tapaa viilentyä tarvittaessa.

Voi minkä riemun Kaivopuiston sadettajat soivatkaan

 
Retkiä kotikaupungissa onkin tehty kiitettävästi. Siihen se aika sitten meneekin. Onneksi sentään sain hetken rauhallista aikaa viikon p*askarteluhaasteelle. Haaste #49 kuului, että kortissa pitää olla värinä sininen ja sen lisäksi saa valita yhden lisävärin. Päädyin sitten aika minimalistiselle linjalle, toisena värinä musta. Pari leimaa, nauhan pätkä, kolme timangia ja naistenlehdestä leikatut kirjaimet. Siinäpä se. Seuraavaksi aion tehdä jotain romanttista ja kukista -ihan varmasti.

Tälläinen pieni painatus valmistui hyvänaikaa sitten ja vihdoin pääsi saajalleen saakka. Mallina jo joulunaikaan koestettu ihana sudenkorento, joka Ottobre sivuilta saatavilla. Paitana heleän turkoosi H&M elastaanitrikoo, toivottavasti painatus pysyy hyvänä siinäkin.

Aina kun sain paidan suoraan kuvausta varten, niin kuopus kävi korjaamassa sen ruttuun :)

Tuunattuja paitoja ja pari korttia

Kaivoin viimein kangasvärit naftaliinista. Ei vaan ole tullut painettua mitään viime aikoina, kun ompelu ja korttiaskartelu ovat vieneet voiton. Niinpä minulle on kertynyt pieni rästilista tuunattavaa: lahjaksi luvattua ja lasten valitsemia kuvia. Rästilistalta lyheni vain kolmanneksella.

Nyt paitoja tuunaillessa tuli taas tosi hyvä fiilis. Siis tuosta tekoprosessista, siitä että otan jonkun vaatteen, joka on oikeastaan menossa UFF:n laatikkoon tai ihan rätiksi ja alan työstämään sitä. Ja sitten lopputuloksesta tulee jotain uniikkia ja käytettävää. Kyllä minulle siis tuunauksessa tärkein on tuo muutosprosessi. Säästyvät luonnonvarat ja rahat ovat toki lisäplussaa :) Ja tietenkin ilonaihe on se, että vielä toistaiseksi äidin painamat paidat ovat pojille tosi mieluisia.

Anopille tein pöllöpaidan. Paitana kirpparilta hankittu pitkähihainen Marimekon paita, joka oli muuten hyvä, mutta kaulaukon ja hihansuiden resorit olivat ihan rikki. Nyt kaula-aukossa on uusi ruskea kanttaus (on hieno, kun Hanna surautti parit kaula-aukot mulle peitetikkikoneellaan) ja pitkistä hihoista tuli lyhyet. Rintaa somistaa tutut pöllöt, jotka ovat saaneet aika graafiseen muotoonsa vähän krumeluuria.

Seuraava tuunauskohde olikin ihan uusi t-paita, joka on menossa poikien sedälle erittäin myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Koska pidän vihreästä, valkkasin setämiehelle vihreän paidan. Siinä oli jo vähän pulmaa, että mitä laittaa aikuisen miehen paitaan. Ja välillä jotain muuta kuin pöllöjä. Käly pitää siileistä ja keräilee niitä, joten yksi kokoelmaan lisää :)  Saas nähdä, mitä saaja itse tuumii paidasta.

Kun kerran oli siilisabluuna valmiina, niin samalla tuunasin kirpparilta kuopukselle ostamani bodyn. Itse olen tulokseen tyytyväinen. Kumman isoilta nuo siilit näyttävät pienen lapsen vaatteessa.

Ja sitten vielä yksi lähikuva siileistä

Appivanhemmilla on 40v hääpäivä. Nopeasti kasasin heille onnittelukortin. Muu perhe nimittäin lähti juhlimaan appivanhempien yhteistä taivalta ja minä jäin nauttimaan omasta ajasta. Mieli teki mukaan, mutta oma aika on niin kortilla, että kaikki mahdollisuudet pitää hyödyntää.

Ja sitten vielä lopuksi Koukussa kortteihin yhteisön vintage-haasteeseen tekemäni kortti. Kortin pitää olla 3D. Autokuvasta olen tehnyt itse 3D:n. Kolmiuloitteisuus näkyy kuvassa valitettavan huonosti. Mutta lamput on kohotettu, vasen etupyörä, oikea lokasuoja ja etupyörä. Taustapaperin on sivu jostain pokkaristani (ei sentään loppuratkaisu :) ).

Tulipas tästä pitkä postaus.