Krapin pajan keikka ja Downton Abbey leffa

Viime viikolla oli vielä kaikenlaista ihanaa pientä menoa. Tästä eteenpäin yritän pitää menojen määrää vähäisenä, jotta ehtisin liikkumaankin ja töissä töiden määrä näin syksyisin kasvaa viikko viikolta. Lisäksi pimenevät illat ja päivät tulevat verottamaan jaksamistani. Pitää alkaa ennakoimaan näitä  kalenterissani. Tälle viikolle ei olekaan mitään kivaa menoa. Päinvastoin - minulla on hammaslääkäri. Loppukeväällä juurihoidetusta hampaastani löytyi vain kolme juurikanavaa, vaikka olisi pitänyt löytyä neljä. Tietenkään se mokoma hammas ei ole täysin tunnoton ja hieman jännittää, että miten viimeinen hoitokerta mahtaa sujua. Inhoan ja vähän pelkäänkin hammaslääkäriä.

Takaisin kivoihin juttuihin. Viikolla olin ystäväni Katin kanssa Krapin Pajassa keikalla kuuntelemassa Maria Ylipäätä ja Emma Salokoskea. Maria Ylipää on yksi suurista näyttelijä- ja laulajasuosikeistani. Krapin Paja on pieni ja tunnelmallinen keikkapaikka. Siellä istutaan pöydissä ja pöytiin voi tilata ennakkoon pientä syötävää ja juotavaa. Baari tarjoilee lisää virvokkeita. Meidän pöytämme oli aika takana, mutta näimme hyvin lavalle.

Krapihovi on tosi viehättävä paikka

Maria ja Emma ovat julkaisseet yhdessä kaksi levyä. Omani uni ilmestyi 2010 ja Kauniita piikkejä ilmeisesti 2024. Levyt eivät ole kotimaista peruspoppia tai iskelmää, vaan sekotelma erilaisia vaikutteita klassisesta, jazzista ja kansanmusiikista chanson-tyyliin. Biiseistä moni on ollut alunperin runo. 

Keikka ei ollut sellainen, että olisi voinut iloisesti rallatella tarttuvien biisien mukana. Keikka oli sellainen, jossa alusta loppuun ihailin bändin soittoa ja niin taitavia laulajia ja yritin kuulla kaikki hienojen runojen sanat. Bändissä oli kaksi viulua, alttoviulu, sello, basso, rummut ja kitara.

Perjantaina, ensi-iltapäivänä, olin katsomassa uusimman ja ilmeisesti vihoviimeisen Downton Abbey elokuvan. Minun piti mennä sinne ystäväni Tiinan kanssa, mutta hän olikin estynyt. Tiina on kova urheilemaan ja myös penkkiurheilemaan. Hänen oli pakko jäädä katsomaan Suomen koripallopeli :) Ihana Sutkautuksia blogin Taru asuu myöskin täällä Itä-Helsingissä ja hän tuli minulle leffaseuraksi.

Elokuva oli juonellisesti ehkä hieman köyhä, mutta näyttelijäntyö ja koko tuotanto oli jälleen loistavaa. Minä olisin voinut katsoa Downton Abbeyn keittiön toimintaa ja herrasväen pukujen vaihtoa vaikka toisetkin kaksi tuntia. Tykkäsin jälleen! Minulla on harkinnassa, että aloittaisin katsomaan tv-sarjaa alusta. Harkinnassa on toki myös matka kuvauspaikoille yhdistäen siihen Shakespearen kotikonnut.

Sunnuntaissa oli melkein työpäivän makua. Lähdin ensin moikkaamaan vaaria. Sieltä jatkoin mökille hakemaan esikoista ja hänen tyttöystäväänsä pois. Minulla oli mökillä myös mittaus- ja suunnitteluhommia. Loppukesän projektini meni vähän pieleen ja joudumme tekemään sille pientä korjaushommaa.

Mökillä oli syksyinen, mutta mukavan leppoisa sää vielä.

Vaikka rannan kanssa onkin ongelmia, niin kyllähän sen jaksaa joka kerta ilahduttaa, että mökillä on nyt järvinäköala ja ranta.

Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman edullisesti rantaan oleskelupaikkoja. Jos olisin lähtenyt terassien rakentamiseen, joka oli ensimmäinen haaveeni, niin koko ensi vuoden matkabudjetti olisi mennyt siihen - eikä olisi edes riittänyt. 

En päässyt itse valvomaan rannan rakennusta, koska lupasin mökimme yhdelle läheiselle remonttievakkopaikaksi. Kehtasin lähettää remppa-apurini sinne, mutta en kehdannut mennä päiväksi itse mukaan. Rinteen kaivaminen ei onnistunut minitraktorilla, jolloin remppa-apuri oli päättänyt tasata paikan hiekalla. Hiekkahan ei tule tuossa pysymään, eli nyt tarvitsen jonkun hiekan tukiratkaisun. Hiekkaa on kaikkialla niin paljon, että se tulee ajan kanssa valumaan järveen, ellen ala tukemaan jotenkin sitäkin metrien matkalta. 

Apen kanssa vähän jo aikaisemmin mietittiin, että mitä tälle voisi tehdä. Ei kuulkaas ole helppoa tämä kaupunkilaisrouvan pieni raksahommailu. Aika usein joutuu tekemään jonkun asian kahdesti ja lopputulos ei vastaa suunnitelmaa. Netissä on kulunut melkein saman verran aikaa kuin itse hommiin. Voin tosin kehaista, että tiedän aika hyvin, että mitä tarvikkeita on missäkin kohtaa K-Rautaa.

Hra Kepponen raataa hulluna työtöitä, joten jälleen nämä mökin remppasuunnitelmat ja -toteutukset ovat minun, remppa-apurini ja nuorison pakkotyön varassa. Appi toki pyydettäessä konsultoi.

Jos on ainakin 40cm liikaa hiekkatasanteella korkeutta, niin ei paljoa haittaa. Eihän?

Sunnuntain kohokohta oli se, että esikoinen ruokki tyttöystävänsä lisäksi minutkin. Hänen keitoksillaan ihan varmasti rapisee hyväpoikaystäväpisteitä. Minulta suorastaan satoi hyvälapsipisteitä.

Kanaa teriyakikastikkeessa, pannulla paistettua parsakaalia, paistettuja herkkusieniä

Ihan helkkarin hyvä tiramisu

Mukavaa viikonjatkoa!

Taiteiden yössä

Sovimme ystävieni Ilonan ja Sirpan kanssa treffit Taiteiden yöhön viime viikolla. Suunniteltu reittimme oli kompromissi kolmen naisen toiveista.

Reittimme:
Hakasalmen huvila - Musiikkia ja Kimallus ja kumarrus näyttely kartanonväen kahdesta maailmasta

Finlandia talon kahvila - Calla lauluyhtye

Talvipuutarha - Kukkia, taidetta ja Saima Harmajan runoihin tehtyä musiikkia

Töölönlahdella kiertelyä mm. Pikku-Finlandiassa drinkit ja pikainen tutustuminen pieneen valokuvanäytteluun

Illan parhaat olivat lauluyhtye Calla ja erittäin iso ahven. Se, että taiteiden yön kakkoseksi kiilaa jumalattoman suuri ahven on toki aika yllättävää. Uskon, että ymmärrätte ahven suuren sijoituksen, kun kerron sen tarinan tarkemmin. 

Ilta oli lämmin. Hakasalmen huvila kävi saunasta. Musiikki siellä oli kaunista, mutta jouduin siirtymään kuumuuden vuoksi ulos. Ihmisiä, kaiken ikäisiä ja näköisiä, oli liikkeellä runsaasti. Meno on siistiytynyt takavuosista paljon, taiteiden yö ei ole enää onneksi nuorison toinen vappu. 

Viime vuoden Taiteiden yön kierroksemme oli todella upea. Tänä vuonna taiteellinen anti oli vaisumpi, mutta kiva ilta meillä oli ystävien kesken.

Seuraavaksi kuvia ja vähän lisää juttuja illan kokemuksista kohteettain

Hakasalmen huvila
Hakasalmen huvila on erittäin kaunis empire-tyylinen rakennus viehättävällä tontilla. Se kuuluu Helsingin Kaupungin museoihin. Huvilan tunnetuin asukas oli Aurora Karamzin. Aurora oli hyvän perheen kaunis tytär, joka naimaikäisenä päätyi Pietariin keisarilliseksi hovineidiksi. Aurora avioitui upporikkaan venäläismiehen kanssa, pääsi matkustelemaan, tutustumaan eurooppalaisiin poliittisiin virtauksiin ja miehensä perheen harjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Aviopuolison kuoleman jälkeen varakas Aurora palasi Suomeen ja avioitui täällä uudestaan. Toisen miehen kuoltua rintamalla Aurora keskittyi hyväntekeväisyyteen ja hänestä tuli merkittävä toimija Helsingissä. Tuohon aikaan ei ollut sosiaaliturvaa ja ne jotka eivät pystyneet elättämään itseään ja perhettään olivat varakkaiden hyväntekeväisyyden varassa. Aurora oli perustamassa useita hankkeita, joista tunnetuin on Diakonissalaitos.

Kävimme illan aikana kahdesti Hakasalmen huvilassa. Ensimmäisellä kerralla menimme kuuntelemaan konserttia. Jäljellä oli ainoastaan seisomapaikkoja ja huvila oli kuin sauna. Toisella kerralla kiertelimme kartanon palvelusväestä ja herrasväestä kertovaa näyttelyä.

Kartanoissa kuultua eurooppalaista musiikkia kahdella huilulla ja sellolla soitettuna

Kirjeenvaihto oli tärkeä asia kartanonväen elämässä. 

Rakastan vanhoja leluja. Etenkin nukkekoteja. Olisi aivan mahtavaa alkaa keräämään vanhaa nukkekotia itselleni. Minulla ei ole sellaiselle minkäänlaista sijoituspaikkaa, eikä varsinaisesti ylimääräistä rahaakaan. Aina voi kuitenkin haaveilla.

Mielenkiintoinen lelu tuo jättimäisen lumisadepallon oloinen merimaisema. Olisinpa päässyt helistelemään sitä.

Ehkäpä väkimäärä ja kuumuus hankaloittivat keskittymistäni, mutta minusta Kimallusta ja kumarruksia oli hieman vaisu näyttely. Se piti sisällään paljon aikuiselle varsin tuttuja asioita. Ihan kivahan se oli katsella, mutta jos olisi maksanut siitä 16€ pääsylipun, olisi minulla ollut pettynyt fiilis. Kaikki hinnat nousevat jatkuvasti ja se näkyy museoidenkin sisäänpääsyssä. Järkyttyneenä totesin, että Ateneumiin maksaa lippu paikanpäältä ostettuna 22€. Jos nyt mentäisiin koko perheen kesken käväisemään Ateneumissa, niin sisäänpääsy olisi 88€. Nuoriso sanoisi tuossa kohtaa, että mennään mieluummin pizzalle :) 

Hakasalmen huvilan piharakennuksessa toimiva kahvila on levittäytynyt piha-alueelle. Siellä oli ihana tunnelma ja niin viehättävän näköistä. Lisäksi puut eristivät Mannerheimintien humua tehokkaasti. Taiteiden yön kunniaksi pihalla oli taiteilija työssään.

Finlandiatalon kahvila
Tarvitsimme pientä suolapalaa ja kohteeksemme valikoitui sijainnin takia Finlandiatalon uusittu kahvila. Meistä jokainen otti poropasteija, 10€ shampanjalasillinen oli myös houkutteleva. Vitriinissä oli toinen toistaan kauniimpia leivoksia. Suosituksesta huolimatta en valinnut talon nimikkoleivosta, koska somessa ystäväni varovaisesti sanoi, että oli todella makea.

Tuo poropasteija oli todella herkullinen

Leivos oli perushyvä, ulkonäöltäänhän se on hurmaava

Finladia-leivos on tuollainen tyylikäs marmoripintaa muistuttava pallo. Täytyy käydä joskus maistamassa sitäkin.

Lauluyhtye Calla oli todella taitava! Niin kaunista musiikkia! He esiintyivät Finlandiatalon kahvilan terassilla. Alla 30s klippi omasta tuotannosta. Kannattaa kuunnella!

Talvipuutarha
Seuraavaksi matka jatkui Talvipuutarhaan kuuntelemaan Saima Harmajan runoihin sävellettyä musiikkia. Siellä kävi niin, että emme mahtuneet edes siihen osaan Talvipuutarhaa, jossa esitys pidettiin. Musiikki toki kuului viereiseen tilaan, mutta sanoista ei saanut mitään selvää, joka sitten vähän vesitti homman. Kukkatauluja pääsimme sentään ihailemaan.

Talvipuutarhalta kävelimme takaisin Töölönlahdelle. Jo menomatkalla olin kiinnittänyt huomioita alakoululaisiin poikiin, jotka olivat kalastamassa rannalla. Päädyin siihen poikien lähelle lepuuttamaan selkää ja kysäisin pojilta, että tuleeko kalaa. Yksi poika sanoin toiselle "pitäiskö fleksaa?" eli siis pitäisikö kehua. Minä sanoin, että jokainen fleksausmahdollisuus pitää hyödyntää. Pojat sanoivat näyttävänsä minulle heidän todella kookkaan saaliinsa.

En tajunnut kysyä pojalta lupaa kuvan julkaisemiseen, niin siksi tulee tälläiset kasvot peitetyt kuvat.

En ole ennen nähnyt noin pitkää ja pulleaa ahventa! Pojat sanoivat sen olevan yli 40cm. En epäile hetkeäkään. Nuoret kalastajat olivat todella tohkeissaan saaliistaan. Ehkä sen arvoa lisäsi se, että yli 50-vuotias nainen sanoo ettei ole ikinä tosiaan nähnyt noin isoa ahventa.

Kohtaaminen kalastajapoikien kanssa oli niin hauska ja lämminhenkinen ja ahven niin komea, että sillä tosiaan pääsi illan kakkoskokemukseksi. Callaakan emme osanneet mennä katsomaan, joten sekin oli upea yllätys.

Ehkä sitten ensi vuonna menen taas Senaatintorille katsomaan sen "päänäytöksen". Se oli kuulemma ollut hieno. Hauskan erilainen viime vuoteen verrattuna tuli tästä taiteiden yön visiitistä. Olihan se taas aika luksusta, että sää oli mitä mahtavin ja kaupunki aivan täynnä erilaista kulttuuria! Arvostan!

Sitten vielä pari kuvaa musiikkitalon kohdalta alkavista upeista kukkaistutuksista ja kaupungilta:

Näitä kukkaistutuksia kannattaa mennä katsomaan

Kivi-juhlat tarjoaa hyvää kesäteatteria kauniissa ympäristössä

Minun on muutaman vuosikymmenen ajan pitänyt mennä Kivi-juhlille kesäteatteriin. En ole mukamas ehtinyt. Minä olen aina tykännyt Kiven kirjoista. Kun luokkakaverit tyytymättöminä lukivat pakotettuna Seitsemää veljestä, minä olin että onpa ihana ja tapahtumarikas kirja metsäläiskansasta. Olen kirjoittanut ylioppilasaineeni Seitsemästä veljeksestä ja saanut siitä todella hyvät pisteet. Olin kirjoittanut jo prelinkin siitä ja opettajakin oli puolestani niin iloinen, että pääsin kirjoittamaan siitä myös ylioppilasaineeni. 

Kesäkuussa ystävälleni Tiinalle selvisi, että en ole käynyt Kivi-juhlilla ikinä ja hän päätti korjata tilanteen. Mikä onnenpotku se olikaan! Tykkäsin kovasti teatteri-illasta! Kesäkuussa oli teatteri-iltaan mennessä ollut lähinnä vain kylmää tai vielä kylmempää säätä. Teatteri-ilta oli mukavan aurinkoinen. Kesäteatteri toimii Taaborinvuorella, joka on ollut Kiven lapsuuden paikkoja. Hänen synnyinkotinsa sijaitsee Taaborinvuoren lähellä. Taaborinvuorella on pieni ulkomuseo ja Kiven synnyinkotiin pääsee vierailemaan myöskin. Vanhat talot ovat viehättäviä ja teatteria ennen ne olivat myöskin auki. Aloitimme teatterireissun tutustumalla museorakennuksiin.

Käytännön tietoa: Kesäteatteri toimii numeroimattomilla paikoilla. Katsomo on katettu. Paikan päältä lainattavissa jonkin verran istuinalusia. Vesivessat, kahvila, baari. Parkkipaikkaa vuoren alla pellolla on riittävästi. Liikuntarajoitteisen asiakkaan voi ajaa ylös teatterille. Mäki on sen verran jyrkkä, että sitä ei pääse kulkemaan pyörtuolilla.

Sitten Taaborinvuoren tunnelmiin:

Minusta Seitsemän veljestä oli oikein onnistunut näytelmäversio. Siinä oli hieman musiikkia ja vauhdikas ote. Ymmärtääkseni kyseessä on harrastelijateatteri, jos sitäkin suuremmat virtuaaliset aplodit tehdystä työstä. Pari pientä kritiikkiä jäi mieleeni: Juhanin esittäjä oli hyvä roolissaan, mutta minusta hän on siihen liian vanha. Näyttelijöissä oli hyviä laulajia, joten se, että sooloja oli annettu porukan kehnoillekin laulajille ihmetti minua. Kokonaisuutena hyvä näytelmä.

Taaborin vuoren katettu katsomo

Näyttelijöitä, Juhanin esittäjä neljäntenä oikealta. Kirjan alussahan Juhani on 25v

Ravintolapalveluita

Kiitos Tiinalle tästä!

Kaunis Taaborinvuori

Kaverikuva Tiinan kanssa

Nyt alamme päästä kuvaussommittelussa vauhtiin :D

Taaborinvuorolle ehtii vielä tänä kesänä katsomaan Seitsemään Veljestä. Peruslippu 35€. Lisätiedot ja linkki lippukauppaan: Etusivu | Kivi-juhlat - Kesäteatteri Taaborinvuorella

Esityksiä jäljellä vielä:

LA 16.8. KLO 15
SU 17.8. KLO 15
TI 19.8. KLO 19
KE 20.8. KLO 19
TO 21.8. KLO 19
LA 23.8. KLO 15
SU 24.8.* KLO 15

Sitten lopuksi vielä kysymys: Mikä on sinun suhteesi Aleksis Kiveen? Kouluaikojen inhokki? Oletko lukenut vapaaehtoisesti? Tykkäätkö? Oletko nähnyt teatterissa?

PS. Aleksis Kivi päätyi Lapinlahden mielisairaalaan ja kuoli köyhänä sukulaisten nurkissa. Lapinlahden opastetun kävelykierroksen yhteydessä mieleeni jäi pitkäksi aikaa Kiven saama rankka kritiikki Seitsemästä Veljeksestä. Kivi kirjoitti sitä 10 vuotta eikä hänen elinaikanaan teos päässyt myyntiin lainkaan professori Augut Ahlqvistin murskakritiikin vuoksi. Vanhasta Lapinlahden postauksestani löytyy vähän lisää juttua tästä aiheestä sekä linkki murskakritiikkiin. 

Pikku Kepponen: Vierailu Lapinlahden entiseen mielisairaalaan

Äitiys avartaa myös musiikkimakua eli kuinka viihdyin Iron Maidenin keikalla

Meidän kuopus soittaa bassoa. Soittotaidon hän on saanut yläasteelta. Siellä oli innostava musaope, joka antoi poikien soitella välitunneilla ja koulun jälkeenkin. Pojat soittivat kaikenlaista musiikkia, mutta bändin innokkain soittaja on kova hevifani. Kuopus innostui niin paljon bassosta, että toivoi sitä pitkään lahjaksi ja saikin sen.

Basso-ostoksilla vuosia sitten

Kuopuksen mielestä eniten soitettavaa ja parhaat bassokuviot ovat yleensä hevimusan ja progressiivisen rockin puolella ja niistä on tullut kuopuksen suosikkimusaa. Yksi hänen suosikkibändeistään on Iron Maiden, koska sen perustaja on erittäin taitava basisti Steve Harris. Maidenin musiikkia on suunniteltu soitettavaksi kahdella kitaristilla, osa biiseistä vuorottelevilla sävelkuluilla. Bändin kokoonpano vaihtui alkuaikoina useasti ja välillä basisti Harris on soittanut bassolla toisen kitaran osuudet kun bändillä on ollut vain yksi kitaristi. Vuonna 1999, kun bändin pitkäaikainen laulaja Bruce Dickinson palasi bändiin, bändiä kasvatettiin kolmannella kitaristilla. 

Iron Maidenin tämän hetken kokoonpano

Iron Maiden on ollut ahkera bändi keikkailemaan ja vieraillut Suomessa useammankin kerran. Nyt on kyseessä 50v juhlakiertue. Steve Harris perusti bändin vuonna 1975. Harris on 69v, kaikki kolme kitaristia ovat 68v, laulaja Dickinson 66v ja sairasti vakavan syövän 2015 ja pitkäaikinen rumpali jäi eläkkeelle aivoninfarktin jälkeen. Selvää on siis, että Maidenin kiertuevuodet ovat rajatut ainakin tällä kokoonpanolla. Tosin muutama vuosi sitten kävimme katsomassa Queenia solistinaan Adam Lambert ja päälle seitsemänkymppiset äijät rokkasivat laadukkaasti edelleen.

Kun ennakkomarkkinointi Iron Maidenin Suomen keikkaan alkoi, kuopus kysyi, että olisiko mitenkään mahdollista sponsoroida hänelle lippu sinne. Sanoin, että rahallisesti kyllä, mutta näitten suosittujen keikkojen kanssa käy helposti niin, että kokonainen stadion myydään minuuteissa ja kaikki eivät saa lippuja. Hra Kepponen bongasi, että Iron Maideniin on kaksi ennakko-ostomahdollisuutta, joista molempiin pääsemme kisaamaan. Päätimme heti ensimmäisessä luottokorttifirman asiakkaille suunnatussa ennakkomyynnissä, että otamme kaksi lippua jos saamme. Kuopus voi vaikka ottaa jonkun kaverinsa mukaan. Ensin ajattelimme ottaa kentän seisomapaikat, mutta sitten mietimme sitä, että jos minä tai Hra Kepponen lähdemme kuitenkin kaveriksi, niin istumapaikka olisi kiva. Lipunmyynnissä kävi hyvä tuuri ja saimme kaksi istumapaikkaa, tosin kalliimmasta lippuluokasta kuin olimme ajatelleet. Kuopus oli sitä mieltä, että hänestä olisi hyvä, että kalliin lipun käyttäisi perheenjäsen. Niinpä tulin valituksi keikkaseuraksi.

Hevimusiikki ei ole minun genreni, mutta ei kai kukaan nuoruutensa 80-luvulla viettänyt ole voinut välttyä aika suureltakin hevimusa-altistukselta. Päätin lähteä avoimin mielin keikalle.

Ensimmäinen iloinen yllätys oli, että saimme marssia suoraan turvatarkastukseen ja siitä istumapaikoillemme. Olin hieman jännittänyt, että miten polvi reagoi, jos joudumme jonottamaan pitkään sisään. Kävimme katsastamassa fanituotemyynnin, mutta siihen oli todella pitkä jono. Meidän paikat olivat rivin päässä, ja minun ei tarvinnut nousta ylös muiden tullessa istumaan vaan pystyin vain kiepauttamaan jalkani sivuun. Tässä iässä olen ilahtunut yllättävistä asioista :)

Täällä sitä ollaan Olympiastadionilla odottamassa keikan alkua

On näissä suurtapahtumissa oma taikansa, kun yleisö laulaa ja taputtaa mukana

Perinteisiä rokkikukkotemppuja menossa

Jättihahmo Ed on olennainen osa Maidenin lavashowta

Rumpali ei tähän kuvaan mahtunut, mutta muu bändi kyllä ja Eddie

Tässä soitetaan minun suokkibiisiäni Fear of Dark

Kävin vessassa kesken keikan, ei ollut jonoa ja nopea suoritus. Sitten kävin ostamassa pojalle muistoksi kiertuepaidan.

Istumakatsomomme yleisö oli suurimmaksi osaksi vahvasti keski-ikäisiä miehiä, useimilla Iron Maiden paita päällä. Paikalle tultiin 2-4 äijän ryhmissä. Toki pariskuntiakin oli liikkeellä. Meno oli innostunutta, mutta aika hillittyä. Lapsiakin oli jonkin verran katsomossamme. Muutaman rivin alapuolellalle oli isän tyttärensä kanssa. 

Pikkuprinsessalla on Iron Maiden paita, violetit kimallehousut, kukkalenkkarit ja Frozen käsilaukku. Pisteet laadukkaan näköisistä kuulosuojaimista.

Mitäs keski-ikäinen duurissa soitettavaa musiikkia diggaava täti tykkäsi keikasta?

Bändi on energinen lavalla, soittaa hyvin, Dickinson on hyvä ja karismaattinen hevilaulaja. Lavashowta tuetaan screenien videopätkillä ja Edillä, muuten showhun ei kuulu mitään erikoistehosteita ja -temppuja. Keskitytään olennaiseeen eli musiikkiin. Juhlakiertueella soitetaan tietenkin uran isoimpia hittejä ja niitähän Iron Maidenilla riittää. Ymmärrän bändin suosiota. Lippua keikalle itseni vuoksi en olisi missään tapauksessa ostanut, enkä usko että olisin viihtynyt keikalle itsekseni. Tärkeintä oli se, että pystyin tarjoamaan kuopukselle tämän elämyksen ja sain jakaa sen hänen kanssaan. Oli meillä ikimuistoinen ilta <3

Näin on taas musiikkimakuni avartunut. Kävin Iron Maidenin keikalla ja tykkäsin kokemuksesta. Saatanpa kuunnella vielä ainakin Fear of darkin uudestaan.

Sitten vielä lopuksi kiva menevä klippi, jolla pääse hetkeksi mukaan keikan tunnelmaan: