Synttärijuhlaa ja japanilainen illallinen kotona

Joka vuosi tuumaan, että nyt kyllä järjestin viimeiset synttärijuhlat nuorisolle ja kuinkas sitten käykään? Tänä vuonna taas sorruin ajatukseen, että jos kuitenkin järjestäisin edes pienet kakkukahvien oman perheen ja isoisien kesken. Kuopuksen kummitätiä, edesmenneen anoppini siskoa, näämme aivan liian harvoin, joten päätimme kysellä pääsisikö hänkin paikalle. Jos ajat sattuvat sopimaan, niin olisihan se kiva nähdä Hra Kepposen veljen perhettä. Heitäkin olimme viimeksi nähneet kesälomalla. Niin meillä oli juhlat kasassa. Sitten vielä kaksi kappaletta tyttöystäviäkin ilmoitti tulostaan. 

Harmillisesti kuopuksen kummitäti sairastui ennen juhlia. Juhlapäivänä meitä oli sitten 9 henkeä lounaalla ja 13 henkeä kahvilla. Minun isäni sanoi jaksavansa vain kahvit tai lounaan ja valitsi kahvit. Hra Kepposen veljen perhe ehti harrastusmenoiltaan vasta kahville. 

Marraskuun synttärisankarit ovat peräkkäisinä päivinä syntyneet kuopus ja esikoinen. Blogini on ollut niin kauan olemassa, että kuopuksen jokaisesta syntymäpäivästä olen kirjoittanut tänne blogiini jotain. Vähintään, että mikä oli tarjoilu. Hänen 1v juhlansa on siis täällä tallessa. Nuoret miehet täyttivät nyt 17v ja 21v.

Lounaaksi oli lohikeittoa. Kahvin kanssa kahta eri kakkua vakio pienleipomosta. Viime vuonna, kun esikoinen oli armeijassa ja lomista sai tietää aika viime tingassa, soitin ja kyselin leipurilta, että olisiko mitenkään mahdollista tilata kakku inttipojan synttäreille. Leipuri pahoitteli, että nyt on tilaus niin viime tingassa, että ei onnistu. Sanoin ymmärtäväni ja kiitin. Meni 10min ja leipuri soitti minulle "Nyt vasta tajusin, että kenen kanssa puhuinkaan. Kyllähän minä nyt jonkun kakun saan tehtyä sinun pojallesi" Minulla on siis naamavippi leipurille. Ei ole ihme sillä, leipuri on kakuttanut poikien rippijuhlat, yhdet lakkiaiset, anopin muistojuhlat ja useat synttärit. Vielä olisi meiltä bisnestä tulossa toivottavasti kaksien lakkiaisten ja useampien synttärien verran lisää.

Synttärilounastajat lohikeitolla, kuvasta puuttuu apen ystävätär, joka otti kuvan

Meidän nuorin poika täytti 17v

Blogini toisena elinkuukautena vuonna 2009 juhlimme synttäreitä ja kuopus täytti silloin 1v

Samalla kertaa juhlimme vanhinta poikaamme, joka silloin vuonna 2009 täytti 5 vuotta.

Tänä vuonna vanhin poikamme täytti 21 vuotta

Kakkuina oli yleisin tilauksemme eli porkkanakakku ja takana näkyvä mansikkakermakakku. Tilaan kakkuja aina reilulla mitoituksella, koska on ihan parasta saada juhlien jälkeisenä päivänä kakkusiivu. Porkkanakakku oli 12 hengen kakku ja mansikkakakku 20 hengen kakku. Ne olivat kaikki tuhottu juhlien jälkeisen päivän iltaan mennessä

Mansikkakakku ei ollut muotopuoli leipomosta tullessaan, sepä ei mahtunut kunnolla kakkuvadille ja toinen reuna on vadin reunan päällä ja kakku vähän vinossa.
 

Keskimmäisemme uudehko tyttöystävä toi kukkia ja itseleipomiaan keksejä. Nuo keksit olivat erinomaisia ja niin kauniita. Onnittelukortin esikoiselle oli valinnut hänen 10-vuotias serkkunsa. Kymppivuotiaan näkökulmasta 21-vuotias on vanha :)

Saas nähdä, että onko vuosi 2026 se vuosi, joilloin en järjestä nuorisolle mitään synttärijuhlia. Tänä vuonna keskimmäinen jäi juhlimatta kokonaan, koska hän oli matkoilla synttäreittensä aikaan. Tekisi mieli juhlia hänen synttäreitään jotenkin, mutta toivottavasti keskimmäisellä on kuukauden päästä synttäreistä lakkiaiset.

Yhtenä päivänä aloin himoitsemaan japanilaisia gyoza-nyyttejä. Sitten aloin miettimään, että voisin ilahduttaa perhettäni kokonaisella japanilaisella aterialla. Tajusin, että meillä on japanilaisia astioita, joilta pojat eivät ole vielä koskaan syöneet. Suunnittelin aterian siten, että sain melkein kaikki astiat käyttöön.

Vesisateessa kiersimme Hra Kepposen kanssa kaksi aasialaista ruokakauppaa ennenkuin löysimme pakaste-gyozat ja japanilaisia snacksejä. Samasta kaupasta ostimme Asahi-olutta sekä valmispakkauksen merileväsalaattia. Muut tarvikkeet löytyivät Prismasta ja sushit ostin valmiina K-kaupasta.

Pöytäliinana on silkistä kudottu kimonon vyö eli obi. Minulla on jossain kaapin perukoilla myös kullanvärinen obi, joka on se kauniimpi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ostamassa sakeakin ja tarjoilimme sitä sakekarahvista ja pikkuruisista sakekipoista. Meidän pojat eivät erityisemmin välitä sushista, joten sitä oli 5-7 palaa per syöjä.

Kippis eli campai! Nuo pikkuiset sakekupit ovat mielestäni niin söpöt. Aika harvoin niille tulee käyttöä. Ruokajuomana oli muutaman oluen lisäksi vihreää teetä.

Varsinaiseksi ruuaksi tein ison kattilallisen raamenkeittoa. Nuo lakatut keittokulhot ovat vähän liian pienet raamenille, mutta voihan sitä aina hakea lisää. Perinteisesti ramen tarjoillaan isosta soppakulhosta. Ramenkulhoni takana on kaupan valmis merileväsalaatti. Kuiva-aineiden annetaan turvota kylmässä vedessä ja sekaan salaattikastiketta.

Ramenkeiton tein tällä ohjeella: https://www.soppa365.fi/reseptit/kana-arjen-nopeat-keitot/ramen-eli-japanilainen-nuudelikeitto

En laittanut keittoon noria eri merileväarkkeja, koska se ei ole erityisesti nuorison mieleen ja meillä oli pöydässä merileväsalaattia. Lisäksi pois jäi pinaatti, koskan unohdin sen ja retiisejä ei ollut nettikaupassa. En myöskään marinoinut kananmunia ennakkoon. Ihan riittävästi keitossa oli japanilaista makua oikaisuista huolimatta ja keitto maistui koko perheelle.

Ruokapöydässä minua vaivasi tunne, että unohdin jotain pöydästä. En saanut kiinni, että mitä unohdin ja mahat tulivat kaikilla täyteen. Vasta kahden päivän päästä muistin, että gyozat jäivät kokonaan paistamatta! Siis se mistä koko japanilainen illallinen sai alkunsa jäi syömättä :) Taidamme Hra Kepposen kanssa syödä gyozat joku päivä lounaaksi.

Jälkiruuaksi tarjoilin suoraan Prisman pakastealtaasta jäätelötäytteisiä mocheja. Mochit on tehty riisitaikinasta ja sen koostumus on sitkeän joustava. Perinteinen mochin täyte on punapapu ja se on sellainen jota en voi sietää. Siksi olenkin syönyt mocheja enemmän vasta, kun jäätelömochit tulivat markkinoille. Meidän keskimmäinen ei tykännyt yhtään mochitaikinan tekstuurista.

Kookos- ja mangomochi. Mango oli suosikkini.

Japanilainen illallinen oli onnistunut ja pojat arvostivat sitä, että hekin pääsivät syömään Tokiosta saakka hankituilta lautasilta. Kovin usein ei kuulemma tarvitse tälläistä illallista tehdä, koska neliskanttisia lautasia lukuunottamatta kaikki astiat ovat käsinpestäviä. Jokainen joutui tiskaamaan omat astiansa :)

Sehän alkaa olla marraskuu selätetty. On väsyttänyt, olen katsonut paljon suoratoistopalvelujen ohjelmia, olen kokenut työpäivät raskaiksi, mutta nopeasti meni marraskuu tänä vuonna! 

Mukavaa viikonloppua!

Isänpäivän juhlaruokana helpot ja maukkaat kuharullat

Aloitimme isänpäivän juhlistamisen jo lauantaina. Kävin silloin tapaamassa isääni ja vein hänelle isänpäivän kunniaksi ruusut. Ostin kaupasta oikein herkullisen näköiset rahkapullat. Hitsit, mikä pettymys. Rahkan alla oli makeaa hilloa, joka ei sovi diabeetikolle ja varsinainen pulla oli aivan mautonta. Toivottavasti ruusut sentään kestäisivät pitkään.

Kiitos Vaari kaikesta tuesta ja kannustuksesta, jota olet vuosien aika minulle antanut <3

Sunnuntaina juhlimme Hra Kepposta. Lupasin tehdä jonkun paremman ruuan ja kiristää jonkun pojista leipomaan ja aamiaisen tekoon. Meidän paras nuorisolais-kokkimme, eli esikoisemme, mokoma häipyi ulkopaikkakuntalaiselle tyttöystävälleen. Hyvin pärjäsimme ilman häntä.

Minulle tuli kotiin näytenumero Glorian viini ja ruoka lehteä ja siinä oli varsin houkuttelevan oloisia reseptejä. Päätin kokeilla lehdestä ensimmäiseksi kuharullia appelsiini-voikastikkeessa. Hieman riskiä ottaa uusi resepti kokeiluun juhlapäväiksi, mutta se näytti paperilla jo niin hyvältä. Reseptissä oli raastettavaa ja pilkottavaa jonkin verran, mutta muuten se oli helppo. Kuharullista tuli uunissa juuri täydellisen kypsät ja ne olivat kuin samettia. Suolasin ohjeen mukaan kuhafileet, mutta ehkäpä täytteessäkin olisi saanut olla hitusen suolaa - tai sitten kuhafileet olisi pitänyt suolata reilulla kädellä. Jos haluat näyttävän kalaruuan kastikkeineen, niin suosittelen tätä reseptiä, jonka löydät alta.

Alkupalaksi oli savulohimoussea saaristolaisleivällä. Oikaisin ja ostin kaupan palvelutiskistä moussen

Kuharullat ja fenkolia 

Annos lautasella kastikkeineen

Sitten reseptiin

Ainesosalistasta olen sutannut tuoreen tillin ylitse, koska silloin kun aioin ensimmäistä kertaa tehdä ruokaa, sitä ei olisi tarvittu. Ostin kaupasta Pirkan dijonsinappia ja sitä olisi voinut olla enemmän. Saattaa olla, että Pirkan dijon sinappi on miedompaa kuin moni muu dijon

1. Valmista rullien täyte. Hienonna pinaatti ja tilli. Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Sekoita nämä aineksi ja dijon sinappi tuorejuustoon. Huom harkitse suolan lisäystä täytteeseen. Appelsiini maistuu täytteestä voimakkaasti, hienovaraisempaa tulokseen voisi raastaa vaikka 1/2-3/4 appelsiinin kuoresta.

2. Laita suolaa ja pippuria kuhafileille ja levitä täyte kalafileille. Kääri fileet rullalle. Aseta ne vuokaan saumapuoli alaspäin.

3. Paloittele fenkoli ja laita ne vuokaa kuharullien ympärille. Lisää valkoviini. Laita voinokareet kalarullien päälle. Paista uunissa noin 20min. Valele rullia paistoliemellä kerran paistamisen aikana.

Kastike

Kaada 3/4dl paistolientä siivilän läpi kattilaan ja purista appelsiinistä 2rlk mehua joukkoon. Kuumenna hienuvasti ja siirrän syrjään liedeltä. Vatkaa voi nokareina kastikkeeseen. Mausta suolall ja pippurilla.

Meillä oli yksi kuhafile per ruokailija ja meidän mielestämme täytettä oli ehkä jopa hieman liikaa

Jälkiruuaksi oli kuopuksen tekemä herkullinen juustokakku

Meillä ei juurikaan osteta lahjoja isän- tai äitienpäiväksi, aika harvakseltaan synttäreiksikään aikuisten kesken ja joululahjaksi yleensä vain jotain pientä ihan vaan siksi, että on kiva avata yksi paketti ja vaarilta tuleva konvehtirasia.

Keskimmäinen osti Hra Kepposelle konvehtirasian ja minä tein hänelle kierrätyshenkisen joulukalenterin. Hra Kepponen tykkää suklaa-lakupalloista ja vuosien varrella olen ostanut hänelle lahjaksi Lakrids by Bülowin tuotteita. Viikonloppusuosikkikarkkilistalla on Pandan vastaavat pallerot, joissa hinta-makusuhde on loistava. Olen säästänyt Bülowin vanhan joulukalenterirasian ja täytin sen uudestaan. 

Joulukalenteri alkaa viikon sokkomaistelulla. Bülowin tuotteiden lisäksi kalenterissa on kilpailijoiden tuotteita. Hra Kepponen suorittaa maistelun silmät kiinni, jotta ulkonäöstä ei saa vinkkejä ja tarkoituksena on tunnistaa, että onko kyseessä Bülow vai kilpailija. Jos Hra Kepponen veikkaa palleroa Bülöviksi, niin sitten pitää vielä arvata makua. Tässä jo puheltiin siitä, että eikös voitaisi ottaa sokkotestiosuus marraskuun puolella. Nuorisoa kiinnostaisi nähdä, että kuinka isi pärjää ja ehkä saada itsekin joku maistiainen. Ehkä tässä pitää mennä ostamaan lisää täytettä kalenteriin, jotta siitä olisi iloa koko perheelle.

Appi ei saanut varsinaisena juhlapäivänä mitään pientä muistamista, ei edes kukkia. Ensi viikonloppuna tapaamme häntä ja tarkoitus olisi muistaa häntä tee-joulukalenterilla.

Kivaa viikkoa!

Pientä synttärijuhlintaa

Omat synttärit ovat jääneet viisikymppisiä lukuunottamatta aika vähäiselle huomiolle. Poikien synttärien viettäminen on vienyt aika tehokkaasti voimat. Nykyisin poikien juhlat ovat selvästi pienimuotoisempia. Vapautunutta juhlien viettämisenergiaa ajattelin kohdistaa itseeni. Äitivuosien, jolloin kaikki irtoava energia meni perheeseen, jälkeen tämä tuntuu hippasen radikaalilta. Mutta olen pienet juhlani ansainnut. 

Alkuviikosta kyselin, että tuleeko perheeltä jotain juhlasuoritteita. Esikoinen sanoi, että saan lahjaksi hänen tekemänsä juustokakun. Keskimmäinen sanoi, että saan jonkun ihan pienen lahja joka on todennäköisesti suklaata. Kuopus sanoi, että kaikki jutut, jotka hänkin keksi ovat jo varattuja. Sovimme, että kuopus jää velkaa minulle yhden valkosuklaa-kaardemumma kuivakakun. Hra Kepponen sanoi, että hänen lahjaideaan tuli vastoinkäymisiä ja totesin, että kukilla ja aamiaisella tästä hommasta selviää hyvin.

Synttäripäivän aamuna minua odotti kukat ruokapöydällä. Vatsa oli sen verran heikossa kunnossa, että Hra Kepponen selvisi aamiaisesta pelkällä puuron mikrottamisella.

Upea kimppu neilikoita erilaisissa hempeissä sävyissä

Synttäripäivänäni oli hyvä sää ja tein vain puolikkaan työpäivän jälleen. Vein itseni ja Hra Kepposen lounaalle Herttoniemen rantaan pieneen ravintolaan KOTO BENTO & Izakaya - Japanese Restaurant and Bar. 

Lounasaikaan Koto tarjoaa bentoboxeja, perinteisiä japanilaisia lounaslaatikoita, joihin voi valita haluaman proteiinin. Iltaisi tarjolla on laajempi valikoima perinteisiä kansanravintoloiden tyylisiä annoksia. Istumapaikkoja sisällä on rajoitetusti, mutta kesäterassi laajentaa paikkamäärää. Merinäköalat ovat hurmaavat. Aion mennä syömään Kotoon myös illalla.

Ravintola on todellakin ihan rannassa

Bentot olivat erittäin maukkaat. Riisi oli hyvää ja siihen oli käytetty jonkinlaista mirinkastiketta lisäämään makua. Parsakaali oli myös marinoitua ja seassa olevat chilit erittäin voimakkaita. Hra Kepposen bentossa oli tonkatsu eli japanilainen uppopaistettu porsaanleike. Minulla oli lohta teriayki kastikkeessa.

Illalla herkuttelimme kotona esikoisen tekemällä synttärikakulla. Leipuri itse tosin katosi paikalta vikittelemään tyttöä :D 

Kakku oli erinomainen. Synttäreitteni kunniaksi pionit kukkivat vielä mukavasti, vaikka isoimmat kukat olivat jo nuupahtamaan päin. Yleensä pionit kukkivat aina silloin kun lähden pois kotona. Muutaman kerran olen soittanut naapurin rouvalle ja sanonut, että haluatko tulla ottamaan minun pionini leikkokukiksi.

Synttärisuklaat keskimmäiseltä

Illalla vuokrasin ja katsoin Dingo-elokuvan, olen aikoinani ollut kova fani

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä minulla lääkäri keskustassa ja päätin hyödyntää mahdollisuuden lounastamalla jälleen ulkona. Mietin, että vähän tylsä mennä yksin. Keskimmäinen oli menossa salille ja kysyin, että tuletko kaveriksi lounaalle kalaravintolaan. Poikahan tuli innosta hihkuen.

Fisken på disken Kampin kauppakeskuksesssa

Näin komeaa ja hauskaa lounasseuraa saa, kun itse tekee ;)

Lounastilaus lähti vähän lapasesta. Keskimmäinen rakastaa pihvejä, mutta tykkää myös kalasta. Hän ei ole ikinä maistanut surf and turf annosta. Jos nyt sitten tämä kerran synttäreiden kunniaksi otetaan ne.

Ihan älyttömän hyvää!

Pääsin photobombaamaan pojan selfiehetkeä metron liukuportaissa ja olen ylpeä siitä. Vaikka kuva nyt ei olekaan kummoinen.

Koska isäni eli vaari ei päässyt tulemaan synttäreille, synttärit menivät kakun muodossa vaarin luokse.

Juhannuksen viettoa

Maailman uutiset ovat taas kamalia. Pakenen vielä hetkeksi juhannuskuplaan.

Keväällä kyselin nuorisolta, että lähdetäänkö reissuun juhannukseksi. Keskimmäinen sanoi, että jos ukki eli appeni ostaa sitä ihanaa savulohta, vanhemmat viiniä ja pihviä, niin voisi mennä mökille juhannukseksi. Perinteinen ratkaisu siis. Kun anoppi oli hengissä ja voimissaan, niin mökillä vietettiin isoja sukujuhannuksia, ruokapöydässä saattoi olla reilu 30 syöjää. 

Sää oli juhannusaattona mukava, päivä oli ihan lämmin. Illalla alkoi sää muuttumaan ja piti vaihtaa kesämekko farkkuihin ja pitkähihaiseen. Juhannuspäivänä tuli ajoittaisia pieniä sateita ja silloin ajelimme isäni eli vaarin kautta kotiin. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä,

Mökkitontti on luonnontilassa, eikä siellä ole tällä hetkellä mitään istutettuja kukkia. Täytyy taas yrittää viskoa siemeniä tuolle pikkuniitylle, jos sinne saisi muonipuolisemmin eri niittykukkia.

Alppiruusu on muuttunut tosi harvalehtiseksi ja viime vuonna jo harkitsin, että pitääkö se leikata alas ja katsoa, että kasvaisiko uudella voimalla. Lehtien määrä on vähäinen tänä kesänäkin, mutta komeasti se kukki juuri juhannuksena.

Sitten siihen ruokaan. Yksi vähän ruokainen eläkeläinen, kaksi aikuista ja kaksi syömäikäistä teiniä tuhosivat 1kg savulohta, 8 grillipihviä, 1kg perunoita, salaattia, puolikkaan täytekakun, pullaa ja kolme pulloa viiniä yhdessä illassa. Syötiin kyllä hitaasti ja puhuttiin paljon.

Ensimmäiset uudet perunat ja savulohta. Appi ostaa juhlapöytää hunaja-konjakki savulohta Siuntiossa sijaitsevasta kalasavustamosta ja se on superhyvää!

Kakut ovat Lohjan St Honoresta. Anoppi oli aikoinaan Lohjalla töissä ja vuoden suuriin juhliin (ja välillä pienempiinkin) kakku hankittiin aina kyseisestä leipomosta. 

Tuntuu, että isompaa ja pienempää yllättävää tapahtumaa riittää ihan jatkuvasti meidän perheessämme. Tällä kertaa oli vuorossa pienempi yllätys. Minulla oli ajatuksena käydä äkkiä uimassa ennen kakkukahveja. Jäi ajatukseksi.

Mitä olennaista kuvasta puuttuu?

Olin kyllä kuullut asiasta, mutta jo sen unohtanut. Kuvasta puuttuu laiturin päästä uimatikkaat! Esikoinen oli kavereidensa kanssa mökillä saunomassa ja uimatikkaat olivat irronneet laiturista. Ne heiluivat jo viime kesänä, mutta kuopus kavereineen siirsi tikkaiden paikkaa laiturilla ja ne kestivät tähän saakka. 

Laituri kaipaa kipeästi kunnostusta, useampi lauta pitäisi vaihtaa. Toivottavasti laiturin rakenteet ovat vielä kunnossa. Niin kuin olin ajatellut viettää laiskan loman mökillä. Laiturin korjausta ei ole aivan pakko tehdä tänä kesänä. Ukki kaivoi varastostaan lautaa, johon kiinnittää tikkaat ja laudat kiinnitettiin monella ruuvilla laituriin. Kuopus hoiti homman ja osoittautui tälläisessä hommassa varsin näppäräksi. Tikkaiden kiinnitys vaikuttaa varsin tukevalta. 

Kuopus hommissa ja ukki työnjohtajana

Juhannuspäivänä ajelimme mökiltä kotiin vaarin kautta kotiin. Veimme vaarille vähän lohta ja kakkua. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä. Oli kiva ja rentouttava juhannus!

Vaarilla

Vaikka oli kiva juhannus ja tuli levättyäkin, niin varsin kanhevalta tuntui viikon ensimmäinen työpäivä. Mutta vielä pitää jaksaa 2,5 vkoa lomaan.

Mukavaa viikkoa!

Vaarin 88v synttärit ja kahdet lakkiaiset

Toimitan nykyisin nuorisollemme jonkinlaista kotikutoisen stand up koomikon virkaa. Olen taas tahattomasti onnistunut naurattamaan heitä kunnolla. 

Kerroin koko perheelle, että nyt vaarilla tulee mittariin niin kiva luku, että sitä on ehdottomasti juhlittava kunnolla. Ja se luku on 88!. Nuoriso nauroi kippurassa ja sanoi, että eivät hyväksy poliittisia näkemyksiäni. Kuulemma uusnatsit käyttävät diskreetisti 88 tarkoittamaan HH eli Heil Hitler. 

Vaikka jotku yrittävät tärvellä toisilta ilon huudella, että 88-juhlat ovat hieno asia, en antanut sen lannistaa. Perinteisten kakkukahvien sijasta päätimme tehdä pienen synttäriretken Lapinlahteen. Nuoriso hihitteli taas, kun kuulivat, että vien isäni 88-juhlien kunniaksi entiseen mielisairaalaan. Paikkahan on yksi Helsingin kauneimmista ja se oli vaarin toiveenakin. Minun kustannuksella hihittelevästä nuorisosta kaksi jäivät juhlista pois. Yhden oli ehdottomasti lähdettävä hakemaan tyttöystävän luokse unohtunut passi, jotta hän pääsi kavereiden kanssa baariin koulunpäättäjäispäivänä ja yksi oli flunssainen.

Retkiohjelmaan kuului kävelyä sen verran kuin vaari jaksoi ja sitten synttärikahvit Lapinlahden Lähteen kahvilassa. Sen jälkeen katselimme pientä museokäytävän pätkää, jolla kerrottiin paikan historiasta.

Puisto Lapinlahdessa on todella kaunis

Vaari, Hra Kepponen ja esikoinen

Synttäritarjoilut olivat tällä kertaa aika arkiset. Mutta hyvää pullaa :)

Rakas päivänsankarimme, vaari 88v

Juhlahumua oli tarjolla myös lakkiaisten muodossa. Meille kahdessa tärkeässä perheessä juhlittiin tuoretta ylioppilasta. Molemmat ylioppilaat olemme tunteneet aivan vauvoista saakka. Serkkuni perheessä juhlittiin heidän tytärtään ja pitkäaikaisen ystäväni Tiinan perheessä heidän poikaansa. Toiset juhlat olivat Lahdessa ja toiset Vantaalla. Lisäksi esikoisella oli hänen hyvän ystävänsä lakkiaiset ja keskimmäisellä oli kutsu kahden ystävän lakkiaisiin, joista toisiin hän oli lupautunut jo hyvän aikaa sitten menemään. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että jaoimme perheen kahtia. Minä lähdin esikoisen ja kuopuksen kanssa Lahteen ja Hra Kepponen keskimmäisen kanssa Vantaalle. Jako oli siinä mielessä myöskin onnistunut, että perheen kaksi ekstroverttia menivät eri juhliin.

Hienot juhlat oli molemmissa kodeissa ja ilo oli päästä osallistumaan näin jaettuna molempiin juhliin. 

Serkkuni tyttären lakkiaiset joissa olin esikoisen ja kuopuksen kanssa

Tiinan pojan juhliin osallistui Hra Kepponen ja keskimmäinen

Meillä on yhdet omat juhlat jääneet kokonaan juhlistamassa. Meidän keskimmäisemme täytti toukokuussa 18v. Meillä on nyt perheessä kaksi täysi-ikäistä poikaa. Juhlat ovat jääneet juhlimatta sen takia, että poika oli juhlapäivänään koulun järjestämällä matkalla Pariisissa. Matka oli myös synttärilahjamme. Mutta kakkukahvit juodaan kunhan vaan ehditään.