Oli kirveelle töitä ja muita sattumuksia

Meillä on taas sattumusten ja pienien vastoinkäymistä putki auennut.

Vasta kaksitoista vuotta vanha pyykinpesukoneemme teki sellaisen tempauksen, että sähköisesti lukittuva luukku lukittui lopullisesti. Luonnollisesti kone oli täynnä märkää, puhdasta pyykkiä. Mietimme pyykkikoneen korjauttamista. Uusi ovi olisi ollut aika kallis eikä ollut aivan täyttä varmuutta edes varaosan saamisesta. Googailun perusteella laadukkaammankin pyykkikoneen kestoikä on noin 10-15 vuotta, menneinä vuosina koneen kestoiäksi arvioitiin ainakin 20 vuotta. Koneemme oli siis selvästi tulossa elinikänsä päähän, joten päätimme ostaa uuden koneen. Meille jäi sitten ratkaistavaksi se, kuinka pyykit saa pois koneneesta. Siinä oli kirveelle töitä. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pitää kirveellä askarrella pyykit ulos koneesta :)

Tämä kuva on tehty tekoälyllä MS Copilot ohjelmalla

Tämä vastoinkäyminen ratkesi tukolla rahaa ja kirveellä. Uusi pyykinpesukone on jo paikoillaan. Rahalla tai millään muullakaan, ei ratkennut se harmi, että keskimmäinen on ollut syksyn kirjoitusten aikana kipeänä. Kaksi koetta hän kävi tekemässä vajaakuntoisena ja kolmas jäi tekemättä, koska kuume palasi. Sydämeni vuotaa verta pojan puolesta. Arvosanoja pääsee tarvittaessa korottamaan myöhemmin, toista tehdyistä kokeista vasta sitten vuoden päästä. Harmittaa näin huono tuuri. Lisäksi pelottaa, että sairastun itse samalla lailla juuri ennen lomaani. Moni asia elämässä on myös tuuripeliä.

Verta vuotavan sydämeni lisäksi aivot meinaavat mennä takalukkoon vieraiden ihmisten käsittämättömän huonosta käytöksestä. Parkkeerasin autoni ahtaaseen ja sokkeloiseen parkkihalliin. Mielelläni haen aina sellaista paikkaa, jossa on tolppa kuljettajan puolella. Se tarkoittaa yleensä sitä, että kuljettajan ovi mahtuu aukeamaan mukavasti. Polveni taipuu max 120 astetta, huonona päivänä vaan 90 astetta, joten kovin kapoisesti aukeavasta ovesta en saa vasenta jalkaani sisään. Täydehköstä parkkihallista löysin väljän välin ja juurikin tuollaisen parkkipaikan autolleni.

Minusta hyvin parkkeerattu ruutuun 186

Kun olin nousemassa autosta ulos, tuohon vasemmalle tuli vielä toinen auto parkkiin. Silloin huomasin että edessäni oli auto nokka kohden minua ja sieltä kiihtynyt vanhus huutaa minulle auton ikkunasta, että et voi pysäköidä ajoväylälle. Nopeasti viereeeni pysäköineen auton nuorehko nainen kävi ohi kävellessään selittämässä vanhukselle, että kyseessä ei ole ajoväylä vaan parkkiruudut ja siitä käytävältä jossa vanhus on autonsa kanssa on vain yksi ulosajoväylä, joka on hänen selkänsä takana.

Olin juuri aikeissa huudella vanhukselle, että jos hänen on vaikea peruuttaa ulos, niin minä voin peruuttaa autoni pois ja päästää hänet ajamaan lävitse. Vanhus ehti avaamaan suunsa ennen minua. Hän alkoi solvaamaan minua saatanan idiootiksi, jonka päälle hän haluaisi ajaa. Ystävällisyyteni loppui välittömästi ja päätin, että minun autoni ei liiku senttiäkään. Ei ehkä kannattaisi lähteä Helsingin keskustan liepeille autoilemaan, jos hahmottaa noin huonosti tilan parkkihallissa ja reissussa menee hermo noin kireälle. 

Autoiluun liittyen on ollut muutakin sattumusta. Minä annan pojille ajo-opetusta vuosikerta Toyotalla. Olimme lähdössä ajamaan ja Toyotassa ei ollut lainkaan virtaa. Hra Kepponen teki sellaisen johtopäätöksen, että Toyotan akku ei kestä sitä, että ajo-oppilailla auto sammuu edelleen yllättävän usein. Lähdimme sitten kaiken kiireen keskellä akkukaupoille.  

Seuraavaan ajokertaan mennessä uusi akku oli tyhjentynyt! Arvasin heti, että nyt on joku jättänyt autoon jonkin valon päälle. Syyllinen oli Hra Kepponen itse. Jouduimme siirtämään Toyotan uudet talvirenkaat tilapäisesti autoon sisälle. Koska alueella on ollut automurtoja ja jopa rengasvarkauksia auton alta, ehdotin Hra Kepposelle, että peitetään renkaat meidän olohuoneen matolla. Kauniista vaaleasta olohuoneen matosta on moneen, myös renkaiden peittylyyn autossa. Siinä hötäkässä on jäänyt kattovalo autoon päälle. 

Meidän viikkoihin näitä sattumuksia osuu usein. Mutta onhan meitä tässä viisi aikuista, jotka ovat aktiivisesti menossa, kaksi hanskattavaa kotia ja sitten vielä yksikseen asuva vaari 88v.

Ihanaa kun on perjantai! Mukavaa viikonloppua! Minä yritän päästä sieneen. Tavoitteena on puoli muovikassillista suppilovahveroita ja nolla punkkia!

Kahden päivän kesä viime viikolla

Kesäsäät ovat antaneet odottaa itseään. En muista milloin viimeksi on ollut näin kylmää ja sateista näin pitkään. Viime viikolla olin etätöissä mökillä ja pystyin tekemään kaksi lyhyempää työpäivää niinä kauniina, aurinkoisina ja lämpöisinä päivinä. Olipas ihanaa! Ja vesikin oli mukavan uimalämmintä. Nautiskelin noista puolen päivän vapaista niin, että tuntui kuin olisin ollut lomalla.

Jos aurinko paistaa mökillä, niin nykyisin sen huomaakin. Talvella tehdyn ison puiden hakkuun jälkeen, tontille paistaa aurinko ja ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen talolta näkee järvelle. Ensimmäinen puolikas vapaapäivä meni ihan uidessa ja lämmöstä nauttimisessa omassa pihapiirissä.

Järvinäköala on ihana

Intouduin jopa ottamaan hetken aurinkoa. En juurikaan ota aurinkoa, rantalomillakin olen aina varjossa. Kävin ainakin neljä kertaa vesiuoksemassa auringonoton lomassa. Oli ihanaa!

Poimin pihapiiristä metsämansikoita. Niiden tuoksu on niin huumaava, ihan kuin se olisi joku keinotekoinen esanssi.

Puiden kaatamisen jälkeen pihaniitty on suorastaan ryöpsähtänyt kukintaan ja houkuttelee mukavasti perhosia.

Appi on sanonut, että hänen herkkuvarantojaan saa keventää ja löysin pakastimesta erinomaisen jätskin. Jätski on Fazerin Caramel & Nougat. Oli hyvää!

Toinena puolikkaana vapaapäivänäni lähdin lounastreffeille tapaamaan ystävääni Lauraa. Lounastimme Espoon Haukilahdessa Strindberg by the sea nimisessä ravintolassa. Paikalliset tietävät kaikki paikan ja sen, että omistajissa on ollut vaihtuvuutta. Toivottavasti Strindberg tuo pysyvyyttä. Ravintola on kauniilla paikalla eikä Strinbergin ruuissa ollut moitittavaa.

Hetken haaveilin taas veneestä . Nykyisessä elämäntilanteessa minulla ei ole aikaa eikä rahaakaan veneilyyn ja ennenkaikkea sen huoltoon. Nytkin on yksi auto katsastamatta. Huoh!

Strindberg by the sea

Valitsin listalta Toast skagenin. Se oli hyvä, mutta Krapin taivaallinen toast skagen pilasi hetkeksi kaikki muut versiot.

Yleensä olen lounasaikaa todella nälissäni, mutta aamulla söin puuron, sitten kahvia ja pari voileipää. Puuro olikin tavallista herkullisempi, koska laitoin loput metsämansikkani puuron päälle.

Lounaan jälkeen piti hieman jatkaa töitä ja sitten pääsin taas uuteen lempipuuhaani eli rantatuolissa makoiluun sekä vanhaan lempipuuhaani uimiseen. 

Olimme etätöissä mökillä kaikkiaan kuusi päivää ja nuoriso oli sen ajan keskenään kotona. Koti oli siistimmässä kunnossa kuin mihin jätimme sen. Me säästimme mökillä koko arkiviikon ruuanlaitossa. Otimme kaikki tähteet kotona mukaan ja yhdet lounaat haimme kyläleipomosta. Kaksi puolikasta työpäivää ja vähäiset keittiöhommat saivat etätyöpätkän tuntumaan melkein kuin olisi ollut lomaa. Ihanan rentoa!

Toisen lämpimän päivän iltana alkoi viileä tuuli ja ilmasta huomasi selvästi sen, että sää kylmenee. Olisin mieluummin pitänyt hyvän sään pidempään ja etenkin viikonloppuna. Myrsky meni ohitsemme melkein kuin huomaamatta. Viikonlopun sadesäässä panostimme ruuan laittoon ja sen lisäksi minä luin dekkareita. Viikonloppuna oli ruokana savulohta ja poronkäristystä. Tein kaupan valmiista sokerikakkupohjasta puolikkaan mansikkatäytekakun. Valmis Boströmin kakkupohja toimi hyvin eikä maistunut teolliselta ja toinen puolikas odottaa meitä mökillä.

Tänään minulla on kesäloman ensimmäinen päivä. Pari ihan pientä juttua pitäisi hoitaa töissä, jotka unohdin, mutta muuten edessä on kolmen viikon vapaa. Suunnitelmissa on Lapin reissu ja mökkeilyä rennosti. Minulla on lomailussa sellaista riskiä, että himoitsen mennä joka paikkaan ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Sitä ei myöskään ikinä tiedä, että jos iskee jokin mökin nurkkien kohennusinspis. Tavoitteena on ottaa rennosti ja vältellä kaikkea liikaa tekemisesta tai menemisestä innostumista. Toivottavasti luvattu lämpöaalto toteutuu ja kestää pidempään kuin kaksi päivää.

Temu-shoppailua ja muita kivoja pikkujuttuja

Perheessämme on nyt sitten ensimmäinen Temu-shoppailija. Minä olen päättänyt, että en tilaa Temusta mitään itselleni enkä pojillekaan. Osalla perheemme nuorisosta on nuorempana pilkahtanut välillä sellaista käytöstä, että ei siitä tavarasta tarvitse niin pitää huolta, jos voi halvalla ostaa uuden. Minä en tykkää tuollaisesta lainkaan ja halvat Temut ja Sheinit minusta ruokkivat tuota käytösmallia. Se mikä hankitaan, niin siitä pidetään huolta ja yritetään saada sille pitkä käyttöikä ja sitten vielä katsotaan, että voisiko tavaran kierrättää. 

Paasaaminen sikseen. Olen erittäin iloinen perheemme ensimmäisestä Temu-shoppailijasta. Vaari esitteli iloisena uusia, mieluisia ja toimivia hankintojaan. Hän oli ostanut apuvälineen limsa- ja mehutiivistepullojen korkkien avaamiseen. Toimii hyvin. Jalassa hänellä oli myöskin uudet kompressiosukat. Minä kyselin, että mistäs sinä nämä hankit. Taidatte jo arvata, mitä vaari vastasi: "Tilasin Temusta".

Pojat olivat mukana ja he olivat ihan äimänkäkinä, että vaari ryhtyi omatoimisesti Temu-asiakkaaksi kypsässä 88 vuoden iässä :) Vaarille sallimme ilomielin Temu-asiakkuuden erilaisiin arkea helpottaviin apuvälineisiin. 

Tässäpä Temun pullon korkin avaukseen käytettävä apuväline

Kompressiosukat

Vaari on pidempään pyytänyt minua hankkimaan hänelle lisää parvekukkia. Vihdoin sain sen aikaiseksi. Käyttämäni Plantagenin myymälän tilalle oli tullut uusi yrittäjä ja kesäkukat olivat toki kalliimpia, mutta minusta todella laadukkaita ja hyvinvoivia. Aikamoinen homma vaarilla on pahasti liikuntarajoitteisena saada kukat istutettua, mutta hän vakuutti selviävänsä siitä.

Pelargonioita ja samettiruusuja vaarille

Ja sitten vielä pari komeaa daaliaa vaarille. Harmi että tuli niin huono kuva.

Leivoin kesän ensimmäisen raparperimansikkapiirakan. Käytän netistä löytyvää ohjetta, joka kulkee nimellä Maisemakahvilan raparperipiirakka. Ihan pienet muutokset olen tehnyt ohjeeseen. Sillä tulee todella herkullista piirakkaa koko pellillinen.

Samasta taikinasta tulee pohja ja piirakan päälle tuleva muruseos. Muruseoksen alle tulee vielä maitorahka-kananmuna-sokeriseos

Ihan älyttömän hyvää!

Pojatkin huokailivat, että jo on hyvää piirakka. Kävin viemässä vaarillekin siitä palasen. Piirakasta tuli vähän sanomista, että osa perheenjäsenistä sai vähemmän kuin muut. Joutunen tunnustamaan, että saatoin olla jopa suurin ahmatti tällä kertaa itse. Niinpä jo toinenkin samanlainen piirakka on tehty ja syöty. Muutokset reseptiini ovat sellaiset, että piimän sijasta käytän maidolla notkistettua turkkilaista jugurttia. Raparperin päälle tulee maitorahka-kananmunaseos ja ohje sanoo että 2 prk maitorahkaa. Laitan usein vain yhden purkin, silloin maitorahka ei maistu raparperin päältä lainkaan. Minua ei maitorahkan maku haittaa, mutta kaikki perheessämme eivät arvosta rahkaa.

Australiassa asuva ystäväni on perheensä kanssa lomailemassa Suomessa ja kävin kahvittelemassa ystäväni kanssa hänen vanhempiensa luona. Oli niin ihana nähdä häntä. Ja oli kiva nähdä myös ystäväni vanhempia.

Olemme olleet ystäviä kohta 45 vuotta

Piha on ihan hoitamatta, mutta kaikki alakerran ikkunat on pesty! Saavutusta vauhditti se, että nyt on se vuosi jolloin pesen ikkunoista vain sisä- ja ulkopinnan enkä avaa niitä lainkaan. Periaatteessa pesen kaikki lasipinnat joka toinen vuosi. Mutta minä olen periaatteissani välillä hyvinkin joustava.

Liian puhtaat ikkunat ;) Näkyy hoitamaton perennapenkki

Olin haaveillut pitäväni viime viikolla hieman saldotunteja pois pitämällä päivän vapaata. Se ei sitten onnistunutkaan. Vähän harmitti silloin, mutta saldovapaiden pito onnistuikin erinomaisesti. Tein tiistaina ja keskiviikkoa, kun oli niin ihanat säät, vajaat työpäivät ja nautiskelin kesästä. 

Mukavaa perjantaita!

Pieniä iloja flunssan ja allergian keskellä

Viime viikko meni aika alavireisessä ja tahmaisissa tunnelmissa. Oli sellainen olo, että minulla olisi kunnolla kuumetta, mutta kuumemittari näytti enimillään 37,2 ja yleensä vähän alle 37. Kurkku oli vähän kipeä ja väsytti ihan hirveästi. Ajattelin, että nytkä koivuallergiani äityi tälläiseksi. Flunssaksi se varmistui siinä vaiheessa, kun samaa tautia alkoi potemaan kuopuksemme. Tämä viikko on onneksi lähtenyt minulla pirteämmissä merkeissä käyntiin. Töissä eletään taas viimeistä spurttia ennen lomakautta ja alan olla töidenkin suhteen ihan maitohapoilla. Organisaatiomme pomo jää reilun viikon päästä lomalle ja hänellä pitää olla sijainen viideksi viikoksi. Yleensä se nakki iskee aina minulle. Viime kesänä työkaveri sijaisti sentään puolet ajasta. Todellakin toivon, että tänä kesänä olisi samanlainen järjestely. 

Ennenkuin kurkkukipu iski ehdin käydä fysioterapeutilla. Hänelle ihmettelin, että en meinannut jaksaa vesijuosta normiaikaani ja vesijuoksun jälkeen joka paikkaan särki. Noh, flunssa se siellä teki tuloaan. Fyssarilla käydessäni sää oli aivan ihana ja tein pienen kävelylenkin Lauttasaaressa ihastelemassa ihanaa kevään vaaleanvihreää. Se hetki jolloin puut hohtavan melkein neonvihreinä on aina yhtä huikea! Lauttasaaressa kukki vielä komeasti kirsikkapuukin.

Ihana kevään vihreys!

Tässä kuvassa näkyy se vaalenvihreä melkein neonvihreä väri hyvin. 

 

Aika moni on vaatteiden ostolakossa. Minulla on tälle kesälle ostotavoitteet. Vähintään yksi kiva t-paita töihin ja sitten vähintään yksi t-paita kotikäyttöön, sellainen kesämekko jota voi käyttää paksujen sukkahousujen kanssa ympäri vuoden ja yhdet caprit ja hännänhuippuna vielä siistit ja kevyet kesähousut jotka eivät ole tuhannen rypyssä hetkessä. Toimistokelpoisen t-paidan tilasin netistä ja se oli sopiva ja tykkään kuosista.

Tällä hetkellä nämä vihreät housut ovat ainoat kesähousuni. Housuja en pysty ostamaan netistä ja motivaatio housuostoksille menemiseen on aivan olematon.

Tässä näkyy paidan kuosi, johon ihastuin kovasti. Paitaa myy Versonpuoti

Iloa arkeen ovat tuoneet leivonnaiset. Kinusin Hra Kepposen paistamaan lettuja. Voi, että ne maistuivat hyviltä.

Luin jännittävän, hauskan ja sympaattisen dekkarin. Vähän kuin yhdistelmä chick lit-kirjaa ja dekkaria. Varsin viihdyttävä ja mukaansa tempaava kirja. Ihanat henkilöhahmot. Toivon, että tästä tulisi sarja!

"Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään. Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään.

Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?

Vera Wongin periksiantamaton mutta hyväntahtoinen hahmo hykerryttää ja kutsuu ihanan kiusallisiin seikkailuihin!"

Teksti ja kuva lainattu suomenkielisen version kustantajan sivuilta Etusivu | Publiva Oy

Viikonloppukin meni aika lailla lepäillessä. Viikonlopun kruunasi Hra Kepposen kotikahvila, joka tarjoili uunilämpimiä omenaviinereitä ja vaniljajäätelöä, sämpylöitä ja kahvia. 

Kepposcafen erinomaiset tarjoilut

Tänä keväänä/kesänä meillä ei ole kotona omia juhlia. Onneksi! Mutta juhlakuntoa silti vaaditaan. Helatorstaina juhlimme vaaria joka täytti tällä viikolla 88 vuotta. Lauantaina meillä on samaan aikaan kahdet lakkiaiset ja välimatkaa niiden välillä 100km. Nuorisolla on vielä muutamat kavereitten lakkiaiset näiden lisäksi. Kunnon juhlasuma!

Mikä hirveä yskä!

Blogissa on ollut hiljaista. Kaikki voimat ovat menneet töiden tekoon eivätkä ole niihin riittäneetkään. Yli kolme viikkoa sitten sairastin flunssan. Se oli aika voimakasta mallia. Kuumetta ei ollut paljoa eikä pitkään, mutta oli yskää, kurkkukipua, päänsärkyä, lihassärkyä, nuhaa ja hirveä väsymys. Viikon potemisen jälkeen piti palata töihin, vaikka olo oli aika nuutunut. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä pitänyt levätä vielä pari päivää lisää.

Flunssa jätti jälkeensä ikävän limaisen yskän. Koko perhe yskii, mutta minulla se on pahin.  Lisäksi yskä on sellainen, että jonain päivänä yskittää vähemmän ja sitten seuraavana päivänä edellisenkin päivän edestä. Yskiminen on voimakkainta makuuasennossa, joten se haittaa pahasti nukkumistani. Minulla on takana kolmen ja puolen viikon huonot yöunet. Asiantuntijatyö väsyneenä on sellaista, että päivän kirkkaimpana hetkenä, korjaan edellisen päivän virheeni. Helpot hommat menevät selkärankaohjauksella. Lääkärissäkin olen käynyt. Siellä totesivat, että tämän sesongin flunssa jättää pitkän yskän ja se on valitettavaa. Ei auta muu kuin yskiä ja muistaa juoda runsaasti. Jos yskä ei kuudennen viikon kohdalla hellitä, niin sitten voisi olla kuvantamistutkimuksen tarve. Työterveyden mukaan, en ole enää pitkään aikaan tartuttanut ketään ja olen ihan työkuntoinenkin ja etätöissähän voi tauottaa työpäiväänsä. Sain reseptin yskänlääkkeeseen. Se toimii kuten suurin osa yskänlääkkeistä, siitä on vähän tai ei ollenkaan hyötyä. Niin sitkeä tämä tauti oli nuorisollakin, että keskimmäiselle tuli parin viikon tauko salilla käymiseen.

Jos jotain positiivistä pitää tästä sairastelusta sanoa, niin olen viettänyt kaiken vapaa-aikana lähinnä rentoillen. Olen lukenut kirjoja ja katsonut telkkaria. Kaikki kotityöt ovat jääneet Hra Kepposen harteille. 

Suoratoistopalvelujen tarjonnasta olen valinnut:

-White Lotuksen uusi kausi (Max, ent. HBO)
Kausi on lähtenyt hitaasti käyntiin, kuten aikaisemmatkin kaudet. Vähän kaipaisin jo edistystä tapahtumiin. Pidimme Hra Kepposen kanssa aikaisemmista kausista todella paljon, joten jaksan uskoa siihen, että tämäkin on hyvä kausi.

Kuva lainattu Max | Stream HBO, Discovery, TV, and Movies

-Ghosts (Netflix)
Hyväntuulista hömppää 30min jaksoissa tarjoilee Ghosts. Nuori nainen perii vanhan kartanon ja päättää puolisonsa kanssa tehdä siitä b&b paikan. Nainen joutuu onnettomuuteen ja kuolee hetkeksi. Tämä tapahtuma antaa hänelle kyvyn nähdä kaikki talossa olevat kummitukset. Siitä alkaa hauskaa pikkusekoilua kummitusten ja ihmisten kesken. 

Kuva lainattu Netflix Suomi – katso sarjoja ja elokuvia verkossa

Kirjojen osalta viihtynyt dekkarien parissa. Yksi osa lisää luettuna Helen Fieldsin dekkarisarjasta. Nyt en kyllä jaksa lukea hetkeen yhtäkään dekkaria, joten olisi syytä löytää jotain muuta tilalle tai joudun kohta lopettamaan Bookbeat-tilini.

Kuva lainattu Akateeminen Kirjakauppa

Ruoka on maistunut puolikuntoisena normaalia heikommin. Haluaisin elää pelkillä voileivillä. Kiusallisesti himoitsen jatkuvasti jotain makeita leivonnaisia.

Olen herkutellut lounasletuilla

Koittanut jaksaa työpäivän vaniljaviinerillä

Välillä pitänyt tyytyä käyttämään vähän vanhoja pullavasiivuja paahtimen kautta

Laskiaispullakausikin on venähtänyt

Tälläisiä flunssanarinoita tällä kertaa. Kivempia juttuja sitten seuraavaksi.

Pysykää terveinä!

Loppusotavarusteita, apuvälineitä ja viime viikot parhaat hetket

Keski-ikäisenäkin joudun henkilökohtaisessa elämässänikin jatkuvasti perehtymään uusiin asioihin ja asioimaan aivan uusissa paikkoissa.

Armeijassa oleva esikoisemme osallistuu  "loppusotaan 2024". Kyseinen sotaharjoitus tosin osuu esikoisemme palvelusajan puolivälin paikkeille, joten he kutsuvat "loppusotaa" "välisodaksi" . Harjoitus alkaa tänään 20.11. Harmillisesti sääennuste lupaa kovaa tuulta ja lähes tauotonta vesi-, räntä- tai lumisadetta. Sotaharjoituksesta palaa todennäköisesti flunssainen poika.

Harjoituksessa testataan joulukuussa palveluksen päättävien uusien varumiesjohtajien taitoja sekä kehitetään koko joukon suorityskykyä. Pojalla oli perusteltuja toiveita henkilökohtaisista tarvikkeista sotaharjoitusta varten. Lisäargumenttina poika lupasi pitää varusteista erinomaista huolta, joten veljet pääsevät käyttämään niitä myöskin tulevaisuudessa. Minut luokiteltiin liian kokemattomaksi välisotahankitoihin, joten Hra Kepponen lähti kyytimään poikaa Varustelekaan ja maksamaan hankinnat. Kaikki haavelistan tarvikkeet tuli hankituksi.

Hyvät hanskat, lämpimät ja hyvä pitopinta. Armeijalta saa toki hanskat.

Punavalomoodissa toimiva otsalamppu

Sotaharjoituksessa saa käyttää ainoastaan punavalolamppua ja sellaista ei ole armeijan puolesta tarjolla. Nythän suurin osa metsävuorokaudesta on pimeää. Ostimme otsalampun, jossa on myös punavalolamppu. Esikoisen arvio on, että punavalolamppu on erittäin tarpeellinen, että näkee toimia teltassa ja leirissä eikä tarvitse kompastella pimeässä. Minä heti keksin, että voisin itse hyödyntää tätä hämärtyvän illan sienestysreissuilla. Onhan se ihan vekkulia, että 53v iässä kuulen ensimmäistä kertaa punavalolampusta :)

Tämä on säilytysjärjestelmä lippaille ja se kiinnitetään luotiliiviin. Mukava ja edullinen lisävaruste.

Päässä uudet aktiivikuulosuojaimet, jotka olivat kallis investointi. Niiden hinta on alkaen 200€. Päässä myös uudet suojalasit, jotka toivottavasti istuvat inttilasien päälle hyvin.

Tätä varusteiden hankintareissua ennen, esikoinen ei olekaan tarvinnut armeijaan muuta kuin iso satsin omia alushousuja ja sukkia, kengänpohjallisia ja halvan rannekellon, joka myös inttirolexina tunnetaan. Niin ja toki energiajuoma- ja sipsivarastoa pitää täydentään jokaisen viikonloppuloman yhteydessä.

Toisen varustelureissun tein itse. Se ei ollut aivan yhtä eksoottinen kuin loppusotavarusteluretki. Olen käynyt siellä aikaisemmin, mutta nyt oli minulle uusia välineitä listalla. Kävin vaarin hyvinvointialueen apuvälinelainaamossa. Sinne pitää nykyisin varata aika ja jouduin odottelemaan viikon verran ensimmäistä vapaata aikaa. Onneksi lisäsin silloin listalle myös pyörätuolin. Palvelu oli erinomaista. Minua opetettiin pyörätuolin oikeaoppiseen nostoon, kun kerroin että olevani selkävaivainen ja minulla on ollut aiemmin pyörätuolin kanssa vaikeuksia. Keskustelimme tukisukkien pukemisen vaikeudesta ja siihenkin sain laitevinkin, joka ei kuulu apuvälinelainaamon valikoimiin. Vaari sai käsinojallisen suihkutuolin ja käsinojallisen WC-istuimen korottimen. Jälkimmäisen asennukseen piti pyytää apua isännöitsijältä. Ilahduttavaa on, että vaari saa kaikki apuvälineet lainaan maksutta.

Kepposka roudaa :)

Viime viikkoon osui muutama ihana piristysruiske. Pääsin vihdoin avaamaan talviuintikauteni saunasta käsin. Onnistuin saamaan peruutuspaikan saunalle. Olen paristi seissyt kadulla fiilistelemässä ilmaa ja miettinyt "avantoon" menoa. Talviuintijäsenyyden olen hankkinut jo ajoissa. Ajatus pukukopista avantoon menosta on tuntunut liian kylmältä ja olen toivonut saunaa. Kausi aukesi mukavasti saunasta. Vedenlämpötila oli 4,5C ja tuulettomana iltana se ei tuntunut edes erityisen kylmältä. Yritän saada ehkä kaksi saunakertaa lisää ja sitten voisin yrittää kyetä pulahtamaan ilman saunaa. Saunahommassa on toki sellainen plussa, että siellä on tosi kivaa porukkaa.

On se ihan hirveän pimeää aikaisin :(

Perjantaina kävin rokotuksessa lounasaikaan ja päätin sen jälkeen ihan extempore ajaa Rastilan kartanon Cafe Monamiin syömään. Siinä kun mietin, että otanko lohta vaiko keitto+kakku lounaan, joku huuteli minua nimeltä. Ystäväni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, sai juuri oman lounaan eteensä. Sain siis ihanaa yllätysseuraa! Kyseiseen mukavaan naiseen olen tutustunut keskimmäisen poikani kautta. Pojat olivat yläasteella samalla luokalla ja heistä tuli hyvät ystävät. Meidän keskimmäinen on ollut kaverinsa mukana Lapissa, ollaan treffattu useamman kerran Messilässä ja me molemmat äidit annoimme pojillemme rippilahjaksi Krakovan reissun. Meidän neljän reissu oli niin hauska. On ollut myös arvokasta, että on äitiystävä, jonka kanssa olemme yhdessä voineet puida avoimesti ja rehellisesti niitä murrosiän ylilyöntejä. Keskimmäisen kaverihan on ihana teinipoika. Aivan suosikkejani.

Tässä matkamuistokuva yhteiseltä Krakovan reissulta keväältä 2022

Cafe Monamin bataattikeittoa 

Älyttömän hyvää biscoff-juustokakkua

Tunnelmakuva Cafe Monamista

Käyn yleensä toimistolla vain yhtenä päivänä viikossa. Tavoite olisi kaksi päivää, mutta en vaan meinaa saada sitä toista päivää itsestäni irti. Pitäisi siistiytyä ja matkoihinkin menee vähintään tunti :) Työpaikkalounas on usein vähän spesiaalimpi tapaus, koska on seuraa ja valmista ruokaa. Viime viikolla ystäväni Ilona tuli lounastamaan minun ja Otilian kanssa, joten oli extra special lounas.

Ladyt lounaalla

Kuvasta tarkkasilmäisimmät voivat todeta, että olen käynyt pitkästä aikaa kampaajalla ja leikkauttanut omasta mielestäni kivan napan polkkatukan. Joku nimeltä mainitsematon teini arvioi uutta kampaustani "Miksi ihmeessä Bella leikkasi sulle tuollaisen pottakampauksen?" Käymme tällä hetkellä koko perhe samassa parturikampaamossa ja pojat ovat vähän varovaisia, ettei Bella vaan leikkaa liikaa. Olen aika immuuni näille nuorison arvioille tyylistäni, mutta kun katselin alkusyksyn kuvia, niin tuli siihen tulokseen, että hitsi vie nuoriso taitaa olla oikeassa. Onneksi kyseessä on kasvava - tosin minulla epätasaisesti kasvava - luonnonvara.

Varovaisuutta ja malttia liikenteeseen kaikille!