Evergladesissa näkee alligaattoreita

Vihdoin viimeinen osa Floridan matkapostaussarjasta

Key Westistä matkamme jatkui majoittumaan lähelle Shark Valleyn aluetta Evergladesissa. Sisäänpääsypaikkoja Evergladesiin on kaksi muutakin. Valitsimme Shark Valleyn siksi, että siellä on mahdollisuus tehdä "minijunalla" alueen kierros ja se sijaitsee lähimpänä Miamin lentokenttää. Evergladesin retkipäivän päätteeksi meillä oli yölento takaisin Suomeen.

Me olimme molemmat haaveilleet airboat ajelusta. Everglades National Parkin alueella niitä ei saa järjestää.Veneet pitävät aikamoista meteliä ja kansallispuiston eläimiä halutaan suojella melulta. Kansallispuiston alue jatkuu osavaltion luonnonsuojelualueena ja siellä ajeluita saa järjestää ja yrittäjiä on monia. Moni ariboat järjestäjä myy myös yksittäispaikkoja veneeseen. Me olimme varauksen suhteen myöhässä ja jouduimme ostamaan yksityisen airboat ajelun.

En yleensä viehäty moottoroidulla vempeleellä ajelemisesta, mutta airboat kyyti oli ihastuttavan pehmeää ja liitävää. Melu on sellaista, että kyydissä käytetään kuulosuojaimia. Maisema oli kirkkaassa aamuauringossa upea.

Ensimmäiseksi meille selvisi, että Everglades ei ole suoalue vaan se on erittäin hitaasti virtaava joki. Joella sijaitsee saaria ja ne erottuvat maisemasta korkeammalla kasvustollaan eli pensailla ja puilla. Evergladesin vesi on pääosin makeaa vettä, mutta lähempänä rannikkoa on myös suolaisen veden alueita. Shark Valleyn alue on aikoinaan kuulunut Miccosukee intiaaniheimoille, jonka reservaatti sijaitsee vieläkin Evergladesin alueella. Me nukuimme edellisen yön Miccosukee-heimon omistamassa kasinohotellissa.

Ihana maisema!

Retken lähtöpaikka.Oltiin jo innokkaina kipuamassa veneeseen, mutta se ei ollutkaan meille.

Sieltä tulee meidän kyyti

Sitten vähän kruisaillaan

Ja lisää vauhtia

Vähän kapeampaa väylää edessä päin

Saimme ensimmäisen lintuseuralaisen. Mikä upean värinen höyhenpeite!

Tässä ollaan menossa alligaattorin "kotikadulle"

Muita veneitä ei näkynyt lainkaan ja olimme tuolla mahtavalla joella oppaan ja lintujen kanssa keskenämme. Kun olimme saaneet pienen maistiaisen ariboatilla hurjastelusta lähdimme etsimään alligaattoria. Yksi on nimetty Georgeksi ja hän tulee mielellään aina moikkaamaan turisteja. Alligaattorit ovat kuulemma hyvin reviiritietoisia ja Georgen löytää yleensä aina hänen "kotikadultaan".

Kukas se siellä lumpeiden seassa piilottelekaan? Etsi alligaattori kuvasta

Oli ihan turha pelko, että näkisimme Georgesta vain vilahduksen. Hän oli hyvin uteliaalla tuulella.

Moikka George

Aika poseeraaja tuo George

Oppaamme kertoi kalastavan usein Evergladesilla ja jos hän kalastelee jossain Georgen reviirin lähellä, niin kumman usein George löytää tiensä hänen kalapaikalleen ja yrittää viedä kalat. George tuijotteli siinä aikansa meitä ja sitten kyllästyi ja ui pois.

Heippa!

Siirryimme Georgen kotikadulta kauemmaksi ja keskustelimme oppaan kanssa kalastamisesta. Kalastusta poikansa kanssa harrasteleva Jonna pääsi kokeilemaan kalaonneaan. Pahus vie Jonnalta putosi kala koukusta nostovaiheessa. Olisi kiinnostanut nähdä, että millainen paikallinen särki olisi ollut koukussa.

Virvelöintipuuhia

Virvelöinnin jälkeen hieman ruokimme niitä kauniita lintuja, jotka olivat veneilleet kanssamme suurimman osan matkasta. Ne olivat varsin uteliaita ja tulivat hakemaan ruokaa kädestä.

Naureskelin, että tämä lintu on selvästikin paikallinen kuukkeli

Linnut pitivät meihin enemmän välimatkaa kuin oppaaseen

Vähäisen välimatkan pitäminen oppaaseen johtui siitä, että linnut olivat oppineet, että hänellä on taskussa vähän haukkapalaa linnuille. Linnut olivat myös oppineet, että missä opas säilyttää niitä välipaloja. Minä huomasin yhtäkkiä, että lintu oli omin lupineen ottamassa ruokaa. Lintu osasi avata repun taskun vetoketjun.

Ensin avataan repun vetoketju

Tasku on avattu ja sitten vaan valitsemaan herkku

Paluumatka koitti liian nopeasti

Paluumatkalla kiersimme naarasalligaattorin reviirin kautta. Hän ei innostunut vieraista vaan häipyi saman tien.

Oppaamme poimi meille yhden kaislan ja näytti sen sisuksen. Sisusta oli kuin haurasta ideaalisidettä. Intiaanit ovat käyttäneet sitä haavanhoidossa. Kasvilla on myös antiseptisiä ominaisuuksia. Nykyään sitä voidaan käyttää myös rakennusteollisuudessa eristeenä.

Opas kertoi meille, että alligaattorit eivät yleensä hyökkää maalla ihmisen kimppuun. Jos olisimme päätyneet veteen Georgen viereen, niin hän olisi saattanut hyökätä. Alligaattoreiden ja ihmiset väliset selkkaukset ovat Floridassa kasvaneet merkittävästi. Pääsyynä on se, että asutusta on rakennettu liian lähelle isoa alligaattoripopulaatiota. Ei ole tavaton uutinen Floridassa, että perheen uima-altaassa on ollut alligaattori. Alligaattorit ovat sukulaisiaan krokotiileja hitaampia maalla ja myös pienempikokoisia ja ilmeisesti vähemmän agressiivisia. Sen verran kova on alligaattorin spurttinopeus, että meikäläisen alligaattori saisi kiinni hyvin nopeasti.

Alligaattoreiden tulevaisuudessa on jällenn riski tulla uhanlaiseksi lajiksi. Uhanalaisuus status on poistettu viime vuosituhannella kannan elvyttyä hyvin. Tällä vuosituhannella alligaattoreiden suurin uhka ei ole ihminen vaan burmanpytonit. Burmanpytonit lisääntyvät nopeasti, ovat pitkäikäisiä ja kasvavat kookkaiksi. Käärmeet syövät kaloja, lintuja ja myös pieniä alligaattoreita. Burmanpytonit ovat ekosysteemiä sotkeva haitallinen vieraslaji. Niiden leviämisen syyksi epäillään ihmisiltä karanneita tai luontoon päästettyjä lemmikkikäärmeitä. Burmanpyton voi kasvaa niin isoksi, että sille on hankala järjestää terraario-olosuhteita.

Burmanpytonia yritetään torjua ja populaatiota pienentää aktiivisesti. Pytoneita jahtaa palkatut työntekijät ja myös yksityishenkilöt voivat ryhtyä burmanpytonin metsästäjiksi. Alla yhden ohjelman palkkausjärjestelmän kuvaus:

Kuva lainattu: https://www.sfwmd.gov/our-work/python-program

Koska meillä oli vielä koko päivä aikaa, päätimme lähteä käymään vielä Evergladesin kansallispuistossa. Liput "minijuna-ajeluun" oli jo myyty loppuun. Jonna päätti vuokrata fillarin ja lähteä ajelemaan. Minä ajattelin rennosti vaan vähän kävellä. Meillähän ei ollut nyt paineita kiertää koko 15 mailin rengasreittiä nähdäksemme alligaattorin. Tällä kertaa rengasreitillä alligaattorin bongaus oli varsin helppoa. Yksi makoili heti reitin alussa alligaattoreiden syöttö- ja taputtelukieltokyltin alla.

Kävelytie kulkee tälläisen isomman ojan vieressä. Ojasta voi bongata alligaattoreita. Kun vedenlämpötila talvisin jäähtyy alligaattorit saattavat tulla tielle lämmittelemään.

Tie on kyllä helppo pyöräillä, kun ei ole mitään korkeuseroja

Olihan siellä ojassakin yksi alligaattori

Alligaattorin lisäksi pääsin seuraamaan pidemmän aikaa amerikankäärmekaulalintua. Olin jo sellaisen nähnyt Crystal Riverillä, jossa kävimme manaattisnorklauksessa. Käärmekaulalinnun uimatyyli on ainutlaatuinen. Linnun koko ruumis on vedenpinnan alla ja pinnalla näkyy vain kaula ja pää.

Kuvan laatu on kehno, mutta siinä uivasta linnusta näkyy vain kaula

Ehdimme hyvin kokea Evergladesin päivässä, lounastaa ja ajella lentokentälle. Edellisen yön nukuimme Miccosukee intiaaniheimon omistamassa kasinossa. Hotelli oli vähän vanhahtava ja huoneet tunkkaisia, mutta pääsimme samalla kokemaan pienen kasinokokemuksen. Minä olen viimeksi ollut kasinolla 90-luvun alkupuolella Las Vegasissa ja Renossa, koska siihen aikaan majoittuminen kasinohotelliin oli edullista ja ruoka oli edullista ja hyvää. Miccosukeessa hintalaatusuhde oli ehkä matkan kehnoin. Mutta oli kiva kokemus silti piipahtaa kasinolla.

Miccosukee hotellin kasinoa

Kaikkien pelien logiikka ei auennut meille lainkaan :D

Jonna jäi voiton puolelle

Olen jo aikaisimmissa postauksissa valitellut sitä, kuinka Floridassa ruoka oli kehnoa ja kallista. Reissun parhaimman aterian söimme Benihanassa. Se on Amerikasta maailmallekin levinnyt ravintolaketju, joka yhdistää japanilaisia ja amerikkalaisia ruokaperinteitä ja ruuanvalmistuksesta on tehty pöydässä tapahtuva show. Ravintolassa istutaan ison paistolevyn äärellä ja kokki tulee siihen kokkaamaan. Ensin kalistellaan lastoja ja veitsiä, heitellään kanaamunaa lastalle, sitten on näytösluontoista pikaleikkausta ja paistelut huipentuvat liekitykseen. Tarjoilijamme suositteli meille tiettyä lihaa ja se oli kyllä niin suussasulavaa. Otimme annokseen myös hummerilisän ja ennenkuin ehdin sanoa mitään hummeri oli maustettu liikaa. Yritin Ismo Leikola tyyliin sanoa nopeasti kansainvälisen pikatoppuutuksen "ätätätätää". Kokki huomasi mokansa ja sain lohdutukseksi pari jättirapua. Ruoka oli kokonaisuutena erittäin hyvää ja olihan se pöydässä kokkailu kokemuksena viihdyttävä.

Meidän kokkimme

Tässä liekitetään sipuleita, renkaat oli koottu hauskaksi torniksi

Florida on lomakohteena todella monipuolinen. Sen huomannee myös postausten määrästä. Niitä kertyi kaikkiaan seitsemän. Florida tarjoaa luontoelämyksiä, yllättävän hyviä snorklausretkiä, huvipuistoja, shoppailua ja kauniita rantoja. Kaikki on toimivaa. Miinukset ovat ruuan taso ja hinta sekä se että hotelliaamiainen tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista ja aamiainen on suppea. Hotellien taso on yleensä sellainen keskinkertainen, toki siisti ja toimiva. Hienoja hotelleja haikailevan kannattanee matkustaa muualle tai sitten varautua hyvin isoon lomabudjettiin.

Floridan kierros:

Osa 1 - Snorklaamassa manaattien kanssa

Osa 2 - Pintaraapaisu Miamista
Osa 3 - Hurmaava Sarasota Keys
Osa 4 - Supermielenkiintoinen Kennedy Space Center

Osa 5 - Yllätyksiä Meksikonlahden pinnan alla

Osa 6 - Key West

Key West

Key Largosta matkamme jatkui saariketjun päähän Key Westiin. Se on suosittu matkailukohde, johon tulevat sekä amerikkalaiset että ulkomaalaistet turistit. Vanha puukaupunginosa, leppoisa tunnelma ja hienot rannat vetävät matkailijoita puoleensa.

Aloitetaan Key West virtuaalikierros rannoista. Netin perusteella Key Westin paras ranta on Fort Zachar Taylor Historic State Parkin ranta. Sitä kehuttiin myös hyväksi snorklauspaikaksi. Rannalla on myös kahvila ja vessat. Omia eväitä voi syödä puitten varjossa olevalla piknikalueella, jossa on paljon pöytiä ja penkkejä. Alueelle pitää maksaa pääsymaksu. Rannalla on aurinkotuoleja vuokrattavana. 

Ranta oli todella viehättävä, mutta snorklaus oli surkeaa ja virtaus niin paha, että olimme jälkikäteen todella hämmästyneitä, että varoituskylttien luvatussa maassa ei ollut yhtään varoitusta virtauksesta, joka meinaa paiskata sinut oikean reunan aallonmurtajan teräviä kiviä päin. Näkyvyys oli snorklatessa olematon ja kaloja oli vähäisesti. 

Toisen rantavierailun Key Westissä teimme Clarence S. Higgs Memorial Beachille. Onpa muuten aivan järkyttävän pitkiä nimiä Floridan paikoilla ja vaikea muistaa niitä. Tämä ranta oli lähellä hotelliamme. Edessä oli hyvin ilmaista parkkia, rannalla on vessat ja pukukopit sekä kahvila. Snorklausta emme edes viitsineet harkita. Tavallisilla hiekkarannoilla kaloja näkee todella huonosti. Kalat tykkäävät olla kivien lähellä. Vanhan sillan pätkän tolpat olisivat voineet tarjota jonkun kalabongauksen. Kalojen sijasta tällä kertaa bongasimme taas siipikarjaa.

Kukko oli aika ärhkästi tulossa autoon, kun avasin oven. Mitä tekee matkakaveri? No, tietysti kuvaa sitä, että uskaltaako Kepposka ulos autosta ja nokkii kukko Kepposkan nilkat ;) Pääsin rannalle ehjin nilkoin. 

Hullu kukko yrittää tunkea autoon

Nämä linnut olivat aamuisin parkissa hotellin aamiaissalin oven edessä. Käyttäytyivät varsin rauhallisesti, mutta oven sai sulkea perässään vahtien tai muuten siivekkäät yrittivät päästä aamupalalle.

Key Westin tunnetuimmat nähtävyydet ovat Hemingwayn talo ja kantakuppila sekä vanhat puutalot. Harkitsimme Hemingwayn kotimuseota. Jonna kysyi minulta, että "Kepposka, sinä ahkera lukija, mistä Hemingwayn kirjasta tykkäsit?" Jouduin toteamaan, että en yhdestäkään. Pidin niitä kaikki todella puuduttavina. Niinpä valitsimme vanhat puutalot ja Audubon museotalon. 

Vanhat puutalot meinasivat tulla kaikki jyrätyksi uudempien rakennuksien alta 1950 ja 60-luvuilla. Yksi vanhimmista puutaloista sai omistajakseen vuonna 1958 pariskunnan, joka remontoi 110-vuotiaan talon upeaan kuntoon. Tästä lähti innostus ja kiinnostus kunnostaa Key Westin vanhan keskustan puutaloja. Tämä saneerausinnostuksen "lähtölaukaustalo" on nykyisin nimeltään Audubon house amerikkalaisen taidemaalarin mukaan. Audubon house toimii museona, taidegalleriana ja sitä voi vuokrata juhliin. Meidän sisävierailukohteeksi valikoitui Audubon house.

Alkajaisiksi muutama kuva söpöistä taloista:

Sitten Audubon houseen. 

Vuonna 1846 Key Westiin iski paha hurrikaani, joka tuhosi suurimman osan taloista. Varakas kapteeni Greiger aloitti sen jälkeen hienon talon rakentamisen perheelleen. Museon kyltit kertovat suurpiirteisesti John Greigeristä, hän oli kapteeni ja hylkyjen pelastaja. Museon yläkerrassa pyöri haastatteluvideo Greigeristä. Siellä jälkeläinen kertoi varsin suorasukaisesti esi-isänsä toiminnasta. Alue oli toki karikkoinen ja sääolosuhteet saattoivat yllättää rahtilaivoja, joten pelastettavaa riitti. Hra Greiger varmisti busineksensa volyymin sytyttelemällä karikoille kokkoja ja ohjaamalla laivoja karille. Hylkypelastajalle kuului osuus hylyn lastista, se taisi olla 10-20% Ensimmäinen paikalle ehtinyt hylkypelastusryhmä sai jonkinlaisen yksinoikeuden pelastustöihin. Hra Greiger sanoi, että puolet hänelle tai lasti päätyy merenpohjaan. Greigeristä tuli erittäin varakas. 110 vuotta talo pysyi suvun hallinnassa, mutta rahat loppuivat ja talo ränsistyi. Olisi saanut rikoksilla hankitut rahat loppua jo aiemmin.

Kuva sisäpihan puolelta. Päätalon lisäksi oli keittiötalo ja muita talousrakennuksia ja hurmaava trooppinen puutarha

Suloisia vanhoja leluja

Hyvän sään aikaan herrasväen viikonloppuhuvina oli kaupungilla käyskentely hienosti pukeutuneena

Audubon, jonka mukaan talo on tänä päivänä nimetty, oli amerikkalainen lintutieteilijä ja taidamaalari, joka ikuisti kaikki tunnetut amerikkalaiset linnut 1800-luvun alussa. Audubonin töitä on näytillä galleriaosastolla sekä muuallakin talossa.

Samaan aikaan tilataideteos ja Audubonin töitä näytillä

Key Westin nähtävyyksiin kuuluu myös Hemingwayn suosikkibaari Sloppy Joe's. Ajattelimme, että olisimme voineet kunnioittaa Hemingwayn muistoa nauttimalla jotkut juomat, mutta baari oli tupaten täynnä. Tämä olikin sitten kolmas Hemingwayn suosikkibaari, jonka olen käynyt ovelta kurkkaamassa. Kaksi edellistä oli Havanassa ja Barcelonassa. 

Aivan täysi Sloppy Joe's, jopa baaritiskille istumaan olisi ollut pitkä jono

Kymmenien metrien pituinen jono oli myös Key Westin eteläisimmän kadunkulman "meripoijulle" kuvaamaan itsensä Yhdysvaltojen eteläisimmässä kolkassa. Emme todellakaan viitsineet jäädä jonottelemaan. Hotellille palatessa Jonna nappasi autonikkunasta kuvan meille.

Minä tein muutamia erinomaisia puubongauksia. Kyllä nykyisin on helppo selvittää, että mitä katsoo. Nappasin kuvan ja tein googlella kuvahaun ja hetkessä tiesin, että edessäni on Banyan tree joka on suomeksi banianviikuna. Banianviikunan erikoisuus on se, että se kasvattaa itselleen lisää juuria oksista. 

Tuollaista kasvustoa oli kasvamassa maata kohden

Ehdimme nautiskelemaan myös hotellin uima-altaasta

Huonehintaan kuului drinkkikuponki ja otettiin pina coladat. Kun tarjoilija laittoi nämä eteemme olimme hyvin pettyneitä että mitkä ihmeen lasten slush-juomat nämä ovatkaan. Osoittautuivat niin erinomaisiksi, että jouduimme lähtemään illalliselle jalkapatikassa

Huikeita auringonlasku emme ponganneet, mutta kaunishan tämäkin taivas on

Ajomatkan Key Westistä Evergladesin kupeeseen halusimme tehdä päivänvalossa. Siis sen merenpäälle rakennetun osuuden ajamisen. Seuraavaan majapaikkaan pääsimme perille tapojemme mukaan pimeässä, koska pysähdyimme yhteen ostoskeskukseen. Ajomatkalle kävimme ostamassa key lime piirakkapalaset konditorio-leipomosta, joka väittää kyseisen tuotteen keksineensä.  Ilmeisesti reseptin alkuperä on hämärän peitossa, mutta Key Westissä se on joka tapauksessa luotu. Tarkoituksenamme oli syödä kakkupalaset mahdollisimman kivan merimaiseman äärellä paluumatkan varrella.

Maku ja maisema kohdillaan. Täydet viisi tähteä

Key Westissä oli kiva lomakyläfiilis, sää oli ihana ja snorklausretki oli hyvä. Luulen, että Florida Keys on nyt sen verran nähty muutamassa päivässä, että sinne ei tule enää ikinä palattua. Eikä jäänyt fiilistä, että haluaisin pian uudestaan. Floridassa nähtävää ja koettavaa riittäisi helposti toiseenkin reissuun.

Vielä tähänkään eivät Floridan postaukset päättyneet. Jäljellä on vielä päivä Evergladesissa ja yöpyminen intiaaniheimo Miccosukeen kasinohotellissa. 

Floridan kierros:

Osa 1 - Snorklaamassa manaattien kanssa

Osa 2 - Pintaraapaisu Miamista
Osa 3 - Hurmaava Sarasota Keys
Osa 4 - Supermielenkiintoinen Kennedy Space Center

Osa 5 - Yllätyksiä Meksikonlahden pinnan alla