Kymmenen vuotta sitten olimme koko perhe Tanskassa automatkalla. Se oli varsin mukava reissu. Kävimme Aarhusissa, Legolandissa, Egekosvin linnassa ja Randersin sademetsäkupolissa. Jälkimmäinen oli minusta hieno paikka. Siellä näin ensimmäistä kertaa todella isoja lepakoita, flying fox lajiketta. Olin hyvin hämmentynyt niin isokokoisista karvanaamaisista ja jotenkin söpöistä lepakoista. En tiennyt sellaisten olemassaolosta mitään. Koska ne lentelivät sademetsäkupolissa vapaana, päättelin niiden olevan ihmisille vaarattomia.
Tästä alkoi tutustumiseni Flying foxeihin, joka tulee huipentumaan ymmärykseen siitä, että osa lajeistä elää yhdyskunnassa ja kommunikoi keskenään. Ihan huikeita eläimiä!
Ensimmäinen näköhavaintoni flying fox lepakosta. Eikö olekin söpö?
Kuva ei ole kovin hyvä, mutta sen tarkoitus on näyttää, että flying foxeja elää myös yhdyskunnissa. Lepakoita pystyin laskemaan ainakin 10 kpl. Nämä kuvat siis Randersista.
Lueskelin tuolloin netistä flying foxeista. Ne syövät hedelmiä. Osa niistä on yöeläimiä, osa ei. Ne eivät lennä ja saalista kaikuluotauksen perusteella vaan ihan tavallisen näköaistin perusteella. Eli nämä lepakot eivät suhahda pääsi yli niin, että hiukset lepattavat vaan pitävät välimatkaa. Hedelmiä ne löytävät myös hyvän hajuaistinsa perusteella. Flying floxien paino vaihtelee 120g aina 1100g lajikkeesta riippuen. Siipien väli saattaa isoimilla lajeilla olla jopa 1,5m. Flying fox lepakkoja elää Etelä-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Australiassa ja joillakin Intian Valtameren saarilla. Ei siis ihme, etten ollut flying foxeista ikinä kuullutkaan.
Kuvassa suurikokokoisin flying fox lajike Golden Growned flying fox. Kuva lainattu artikkelista: https://allthatsinteresting.com/giant-golden-crowned-flying-fox
Wikipedian mukaan eläinten älykkyyttä mitataan arvioidulla suureella encephalization EQ (defined as the ratio between observed to predicted brain mass for an animal of a given size). Suomeksi enkefalisaatio, joka mittaa aivojen massaa eläimen kokonaismassaan jollain epälineaarisella laskennalla. Tuloksesi flying foxit saavat 1,2 joka vastaa keskimääräistä kotikoiran EQ:ta. Eli kyseessä on älykäs eläin.
Kaikista lepakoista voi välittyä ihmiseen vesikauhu, lisäksi flying foxit saattavat välittää muitakin viruksia, jotka voivat olla ihmiselle jopa tappavia. Eli näitäkin eläimiä kannattaa katsella välimatkan päästä eikä purentaetäisyydeltä.
Flying foxit lisääntyvät hitaasti, tyypillisesti naaras saa vuoden aikana vain yhden poikasen. Lepakot ovat siis nisäkkäitä ja ainoita lentäviä nisäkkäitä. Alalajeja on metsästetty sukupuuttoon noin 60 eri lajia. Paikoittain metsästyksen syynä on ollut halu suojella maanviljelijän satoa lepakoilta. Ihmisasutuksen ja talousmaiden levittäytyminen uhkaa lepakoiden elinolosuhteita. Lisäksi metsästys pienentää nopeasti kantoja. Ainakin Australiassa flying fox lepakoita suojellaan.
Seuraava näköhavainto flying foxista oli Malediiveilla. Yksi lepakko majaili puussa bungalowimme vieressä. Kävin ihailemassa häntä useasti ja yritin houkutella ihanilla hedelmämaistiaisilla puusta. Mutta lepakko ei ollut kiinnostunut tarjoamistani hedelmistä.
Ensin hieman Malediivien maisemia
Ja sitten valitettavasi hieman epätarkka kuva flying foxin ruokailuhetkestä. Joka päivä tuossa puussa roikkui lepakko. En tiedä oliko sama yksilö vai ei.
Ehdin jo unohtaa mielenkiintoiset lepakot, kunnes Australian reissulla näin isoja lepakkoparvia, jotka lensivät aamuisin ja iltaisin. Kyselin niistä ystävältäni. Hän arveli, että lepakot lentävä jonnekin etsimään ruokaa ja sitten takaisin "kämpilleen". Heidän edellinen asunto oli lepakkojen lentoreitin varrella ja joka aamu ja ilta talon ylitse lensi iso lepakkoparvi. Sitten ystäväni sanoi, että lähellä on flying fox lajikkeen suojelualue, joka on hyvin mielenkiintoinen. "Haluaisitko lähteä käymään siellä?" No, todellakin haluaisin! Harmillisesti en ottanut edes niitä huonoja pikkukiikareita matkalle mukaan.
Ensin pari kuvaa lepakkoparvesta, nämä on kuvattu Cairnissa.
Harmillisesti kuvista ei käy ilmi, kuinka iso lepakkoparvi oli.
No niin sitten siihen lepakkojen suojelualueeseen. Alueella suojellaan Australian isointa flying fox lajia Grey-Headed flying foxia, jonka elinpiirit kutistuu ihmisten valloittaessa yhän suuremman osan luonnosta itselleen. Hedelmiä syövät flying floxeilla on paikkansa ekosysteemissä. Ne toimivat pölyttäjinä ja kasvien siementen levittäjinä.
Aamuyöllä oli satanut niin paljon ettemme voineet lähteä kävelemään alueen sisäpuolelle iilimatoriskin takia. Jalkapöytäni oli hieman turvoksissa ja häijyn näköinen siihen aiemmin tarttuneesta isokokoisesta iilimadosta. Katselimme ja kuuntelimme alueen reunalta meininkiä flying foxien leirissä.
Grey-headed flying foxeilla on yli 20 erilaista huutoa. Eli heillähän on oma kieli! Uskomantonta. Lepatkotkin kommunikoivat sujuvasti keskenään! Kyllä maailmasta löytyy niin paljon mielenkiintoisia eläimiä.
Kuvausolosuhteet olivat kännykkäkameralle haastavat, mutta jotain sain ikuistetuksi. Alue on siis laaja ja lepakoita oli siellä todella paljon. Tämä laji on yöeläin ja kun alkaa hämärtämään parvi lähtee etsimään ruokaa ja aamulla palaa takaisin suojelualueelle.
Pystyn laskemaan tästä kuvasta noin kolmisenkymmentä lepakkoa
Sitten vielä lyhyt ääninäyte:
Maapallolle mahtuu paljon erikoisia, älykkäitä ja omalla tavallaan ihastuttavia lajeja. Voi kunpa monimuotoisuus säilyisi. Flying foxien bongaus oli riemastuttava kokemus! Innokkana lähetin heti perheelle runsaasti kuvamateriaalia, mutta sain aika vaisusti vastakaikua. Pojat varmaan ajattelivat, että äiti nyt on tuollainen höperö, joka jaksaa innostua lepakkojen näkemisestä :D
Kotimaisia lepakoita hieman pelkään. Niitä saattaa eksyä sisään ja niiden ulossaaminen on hankalaa ja tokihan siinä pelottaa, että lepakko puraisee. Suomessakin lepakot levittävät sairauksia. Tuollaiset puussa torkkuvat lepakot eivät pelota samalla lailla kuin savupiipun raosta mönkivä ja nopeasti panikoituva lepakko (tosi tapaus).
Lukemani ja kokemani perusteella flying foxit ovat minusta hienoja eläimiä ja suorastaan söpöjä. Samaa vai eri mieltä?