Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu_peru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu_peru. Näytä kaikki tekstit

2. maaliskuuta 2016

Mitä eläintä muistutan eniten?

Haluaisin ryhtyä huolitelluksi daamiksi. Jotain perusteellista muutosta tarvitsen prioriteetteihini. Joulun jälkeen jo katselin, että kohta pitää varata kampaaja. Koko helmikuun ajan to-do-listallani oli kampaajan tilaaminen. En voi itsekään uskoa, että en saa kuukaudessa edes tilattua kampaajaa! Aloitin syksyllä pidempien hiusten kasvattamisen juurikin sen takia, että 5 viikon leikkausväli osoittautui todella hankalaksi. Jotenkin tässä elämäntilanteessa tuollaiset "säännölliset" menot, jotka on varattava 1-2vkoa aikaisemmin ovat vaan niin hankalia. Melkein neljäksi kuukaudeksi kampaamovälini ei todellakaan saisi venyä. Eilen ja tänään kampaamoajantilauksesta oli oikein kalenterimuistutus ja silti se jäi hoitamatta. Siirsin muistutuksen huomiselle.

Sen verran olen ollut huoliteltu, että olen hiukan antanut kampaukseni otsatukalle jatkoaikaa Fiskarseilla itse. Katselin juuri tympääntyneenä hiuksiani. Polkkatukaksi kasvaa hurahtanut, latvoista ylöspäin kääntyvä, kuontaloni alkoi muistuttaa minua jostain näkemästäni.

Minullahan on ihan sama hiusmalli kuin alla olevalla perulalaisella alpakalla!! Ainoa ero on, että olen harjannut omani :D :D

Rva Kepponen Hair Style impersonator

Aikaisemmin käytin hätävarana kauppakeskusten kampaamoja, mihin voi yleensä vain mennä paikalle. Strategiani toimi pitkään hyvin. Vuonna 2011 sain sellaisen kampauksen, että alpakka-look voittaa sen mennen tullen. Siksi olen pysytellyt poissa satunnaisista kampaamoista ja tekijöistä. Hiukseni ovat kasvaneet niin paljon, että ne ylettyvät juuri ja juuri kiinni, mikä on tietysti auttanut sietämään näin pitkää kampaamoväliä ja olemaan sortumatta kauppakeskushätävaraan.

Oikein odotan sitä tunnetta, kuinka paljon freshimmiltä näytänkään kampaajan jäljiltä. Kunhan vaan suoriutuisin sinne saakka. Onko teillä muilla samanlaisia vaikeuksia suoriutua kampaajalle? Kuinka usein käyt kampaajalla?

***

Nyt kun yksi alpakkakuva on postattu, en tietenkään malta olla postaamatta niitä lisää. Perun matkalla kävimme tutustumassa näyttellyyn, jossa esiteltiin perulaisia käsityöläistaitoja ja alpakoita. Paikan vetonaulana oli se, että alpakoita sai syöttää aivan vapaasti. Alpakat ovat varsin hellyyttäviä ja niiden äänikin on kuin pienen vauvan.

Ystäväni syöttää alpakan poikasta 

Tällä kaverilla on silmätkin jääneet jonnekin kuontalon kätköihin 

Etkö pystykin jo kuvittelemaan miltä yli 4cm kasvanut 
kampaukseni huonoine latvoineen näyttää nyt.
Tuleeko heti mieleesi ensimmäisen kuvan alpakka?

Ihanat karvapallurat 

Rasta-alpakka

Kenties trendialpakka?
Onko tässä kevään värjäystrendi: selkeä värjäys kahdella värillä 
yhdistettynä liukuvärjättyyn osioon?

9. joulukuuta 2015

Hetkessä: Inkojen valtakunnan pääkaupunki Cusco

Reittimme Machu Picchulle Perussa kulki mennen tullen Cuscon kautta, jossa sijaitsee lähin lentokenttä. Käytimme yhden päivän tutustuen inkojen pyhään laaksoon ja toisen päivän Cuscon kaupunkiin. Cuscossa oli todella viehättäviä vanhoja aukioita, moderneja katuja monikansallisine kauppoineen ja sitten niitä rähjäisempiä nurkkia. Sääkin oli kuin Cusco, välillä aurinko paistoi häikäisevästi ja välillä iski rankkasade.

Matkalla kohti Cuscoa

Cusco ilmasta käsin

Cuscossa on paljon nähtävää: historiallinen keskusta, lukuisia museoita ja kirkkoja. Päivän aikana ehdimme kierrellä keskustan, useamman kirkon ja museonkin. Kirkot olivat esineistöltään mielenkiintoisia. Perinteisen patsasmallin sijasta patsaat olivat enemmän kuin jättikokoisia nukkeja hienoine vaatteineen. Yllättäen myös osa patsaista oli tummia, kuten myös Jeesus. Kaikissa kirkoissa oli valokuvaus kielletty.

Näkymä vuorelta Cuscon historialliseen keskustaan

Sitten pieni virtuaalikierros Cuscoon:
Katedraali, sisätiloissa ei oltu kullassa säästelty

Pieni sivualttaritaulu. Pääalttaritaulu tai oikeastaan seinä oli ehkä kolminkertainen.

Historiallisen keskusta-aukion näkymiä ja menoa:




Katukuvaan pelmahti meluisa lauma koululaisia koulupuvuissaan

Turistit tuovat Cuscoon rahaa ja luovat uusia työmahdollisuuksia, kuten rahasta laaman ja vauvalampaan kanssa poseeraamista :)



Tältä mammalta ostimme kaikki sormikkaat


Kierrelläänpäs välillä vähän sivummalla:



Poiketaan museolla ihailemassa ruusutarhaa:



Lopuksi vielä pari näkymää yhdeltä kaupungin pääkaduista:


Cuscossa on paljon ravintoloita ja siellä kuulemma bailataan myös rankasti. Se on helppo uskoa, koska näimme paljon nuorehkoja matkailijoita ja kokonaisia laumoja juuri teini-iän ohittaneita amerikkalaisia. Yöelämä jäi meiltä kokonaan väliin. Iltaohjelmana söimme perun kuuluisimman kokin Gaston Acurio ravintolassa. 


Kokemukseni kaupungin turvallisuudesta ovat kovin rajalliset. Me uskalsimme kävellä pääkatuja illalla eikä taksin kanssa ollut mitään ongelmia.

Kaikkiaan Cusco yllätti minut positiivisesti charmillaan, nähtävyyksillään ja ruuallaan. Cuscon kaupungin ulkopuolella on todella paljon historiallista nähtävää. Ainoaksi miinukseksi koin korkean sijainnin 3400m. Sain ensimmäisenä päivänä vuoristotaudin oireet. Vatsassa kiersi, päädyin pieneen laatoitukseen muinaismuistolle ja pystyin liikkumaan vain hyvin hitaasti. Ostin paikallista lääkettä Sorojchi-tabletteja. Ne poistivat kuvotuksen ja pystyin syömään. Toisena päivänä käveleminen sujui lähes normaalitahdilla. Silmäluomet ja sormet olivat turvoksissa. Matkaseuraani vaivasi ainoastaan turvotus. Yksi matkahaaveistani on ollut Tiibet, mutta Cusco laittoi minut uudestaan arvioimaan sitä, että soveltuuko Tiibet minulla lainkaan.

4. joulukuuta 2015

Hetkessä: Machu Picchu

Machu Picchua lähinnä olevaan kylään kuljetaan junalla, joten Perurail tulee jokaiselle matkailijalle tutuksi. Me saavuimme kylään illan pimeydessä. Hotellimme oli mitä suloisin ja olisin voinut jäädä sinne hengailemaan ja nauttimaan rehevistä vuoristomaisemista ja solisevasta joesta.


Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys. Sateen ripsiessä päällemme kipaisimme meille varattuun bussilähtöön klo 6:20 kohti Machu Picchua. Reissumme ajoittui sesongin ulkopuolelle ja lähtöaika oli kuulemma tarkasti valittu. Ne, jotka vaeltaisivat Waina Picchulle ja ne jotka haluaisivat olla paikalla ensimmäisinä olisivat jo menneet ja saisimme kävellä aamun kaksi ensimäistä tuntia hyvinkin rauhassa. Se piti paikkansa. Oli ihana liikkua omaan tahtiin rauhassa ja pysähdellä ihailemaan maisemaa ja kurkistelemaan pilvien välistä paljastuvia raunioita.

Pilvet paljastavat viidakkovuorten huiput

Olin edellisenä päivänä kokenut vuoristotaudin oireita Cuscon alueella, mutta Machu Picchun korkeus oli minulle varsin sopiva. Portaiden nouseminen hengästytti hiukan normaalia enemmän, mutta Machu Picchulla pärjää hyvin kaltaiseni huonompi kuntoinen ja hiukan polvivikainen turisti.

Meillä oli Perun matkaosuudella oma opas Evelyn ja hän opasti meitä myös Machu Picchulla. Evelyn oli tosi pätevä ja miellyttävä ja oli aika luksusta kulkea oman oppaan kanssa. Evelyn oli aina valmis muuttamaan suunnitelmia lennosta toiveidemme mukaisesti. Saimme varsin kattavan tietoannoksen inkoista, mutta myös tämän päivän Perusta. Vaihteleva sää ei oikeastaan haitannut. Aamulla pilvet velloivat raunioiden ympärillä ja saivat paikan näyttämään entistä mystisemmältä. Olimme varustautuneet sadevaattein, joten kevyt sadekaan ei haitannut ja ilma oli kuitenkin lämmin. Myöhemmin porottavaa aurinkoa varten emme olleet varautuneet, jos olisimme olleet yhtään kauempaa auringossa olisimme kärähtäneet pahasti. Aurinkorasvan lisäksi jätimme hotelliin myös hyttysmyrkyn ja kärvähtäneiden nenien lisäksi rapsuttelimme loppumatkasta myös hyttysten puremia.

Tässä suora lainaus Wikipedia tekstiin Machu Picchusta

Sijainti ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Machu Picchun sijainti Perussa
Machu Picchu sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä[1] Kaupunki sijaitseeUrubambajoen laaksossa lähellä Inkavaltakunnan pääkaupunki Cuscoa. Siinä on temppeleitä, hallitsijanpalatsi, asuintaloja ja varastoja. Vuorenrinteille rakennettiin viljelypengermiä. Kaikkein ylimpänä on Intin eli auringon temppeli.[2] Machu Picchu käsitti yhteensä noin 200 rakennusta. Kaupungissa ja sen ympäristössä asui noin 1 200 asukasta, pääasiassa naisia, lapsia ja pappeja.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Machu Picchun kartta
Machu Picchun rakentaminen alkoi noin vuonna 1440. Kaupungin rakennuttajaksi arvellaan inkahallitsijaPachacútecia.[3] Pachacutec rakensi kaupungin Auringon kultin harjoittamiseen. Kaupungin piti olla valloittamaton, sillä se sijaitsee paljaan kallion ja rotkojen ympäröimänä. Kaupunki toimi ilmeisesti inkojen viimeisenä puolustustukikohtana sen jälkeen kun espanjalaiset olivat valloittaneet Perun 1532. Inkat hylkäsivät kaupungin hävittyään lopullisesti espanjalaisille 1572.[2] Ei osata varmasti sanoa miksi Machu Picchu hylättiin, koska valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia.[3] Hylkäämisen jälkeen kaupunki unohtui vuosisadoiksi.[2]








Viljelyterassit

Vaihteeksi kuva alhaalta ylöspäin

Laamoja

Onnistuimme saamaan kierroksemme päätteeksi ihanat maisemaistumapaikat ja istuimme hiljaa kuin kirkossa tuijottaen mykistävää maisemaa ympärillä. Olisin voinut varmasti jäädä tunneiksi ihailemaan ympäristöä. Toivon, että pystyisin aina palaamaan mielessäni tuohon hetkeen. Onkohan sielunmaisemani sittenkin järvenrannan sijasta perulainen vuoristoviidakko?

Uusi sielunmaisema


Meillä meni kaikkiaan 4 tuntia aikaa Machu Picchun alueella. Jatkoimme vielä iltapäivällä junalla takaisin Cuscon lähettyville. Tällä kertaa pystyimme päivänvalossa ihailemaan viidakkomaisemia. Paluumatkaan kuului ruokatarjoilu ja junahenkilökunta piti alpakkatuotteiden muotinäytöksen.

12. marraskuuta 2015

Makupaloja

Perulainen keittiö on varsin uniikki. Eksoottisia raaka-aineita sekä tuttuja raaka-aineita ihan uudella valmistustavalla. Olemme maistelleet varsin ennakkoluulottomasti paikallisia herkkuja suosikkini chevichen ohella.
Eksotiikkalistan kärjessä on grillattu marsu ja alpakka carpaccio. Kyytipojaksi olen maistellut kelvollisia perulaisia viinejä, mutta useimmiten lasissa on ollut paikallista limsaa Inca colaa.



grillattua marsua, annos paloiteltiin kuvauksen jälkeen



alpakkacarpaccio



kanaa, mangoa ja passionkastiketta



cheviche


Nämä kuvat postailin Ecuadorista. Matka saattaa jatkua nettipimennossa.