Vilnan KGB-museo ja Trakain linna

Elokuun loppupuolella tein meidän vanhimman pojan kanssa viikonloppureissun Vilnaan. Ohjelmaksi oli jo etukäteen sovittu "KGB-museo" ja Trakain linna kaupungilla pyörimisen lisäksi. Aloitan jälkimmäisestä, koska se on kevyempi muisteltava.

Trakain pikkukaupunkiin pääsee helposti ja edullisesti junalla. Asemalta tulee linnaan kävelyä muutama kilometri. Meidän retkipäivämme oli sellainen ukostavan hautova +26 astetta. Aloin katselemaan Uberin hintoja. Ne olivat ehkä hieman kalliit ja Uberin olisi saanut vasta tunnin päästä. Päädyin lataamaan Boltin. Boltin autoja olimme nähneet kaupungilla erittäin runsaasti. Bolt oli saatavilla muutamassa minuutissa ja matkan hinta oli pikkasen päälle 20€. Esikoinen ei yhtään vastustellut, että menimme junan sijasta Boltilla.

Trakai on ollut aikoinaan Liettuan pääkaupunki ja linna on rakennettu kaupungin puolustukseen sekä suurherttuan asunnoksi. Linnan rakennus aloitettiin 1300-luvun puolivälissä ja se valmistui suurimmilta osiltaan 1409. Rakennusaikana tuli takapakkia, koska linnaan hyökkäsi 1377 saksalainen ritarikunta (teutonic order), joka oli alunperin perustettu suojelemaan ristiretkeläisiä. Nämä ritarikunnat ovat jotenkin kiehtovia ja piti hieman lukaista saksalaisesta ritarikunnasta. Se käytännössä hallitsi osia Itä-Saksasta ja Balttiasta. Uskonpuhdistus ja hävityt sodat Puolaa vastaan johtivat siihen, että ritarikunta typistyi uskonnolliseksi järjestöksi. Ryöstetyillä rahoilla on ollut hyvä porskutella tähän päivään saakka, eli ritarikunta on siis olemassa edelleen.

Sitten kuviin linnasta. Ensin kuvia ulommaisesta linnasta ja linnan sisäpihasta:

Sitten kohti sisempää linnaa

Sisemmän linnan sisäpiha

Taas on turistilla hiki :D Päänahka alkaa olla jo märkä.

Me tykkäsimme esikoisen kanssa molemmat linnasta. Punatiilen ja luonnonkiven yhdistelmä on hieno. Trakain linnasta tulee hieman mieleen kotoinen Hämeen linna sekä Latviassa sijaitseva Turaidan linna. Linnan sisätiloissa oli pieniä näyttelyitä, oli haarniskoja, miekkoja, astioita ja paljon muuta. Sisätilojen kiertäminen jäi aika lyhyeksi, koska niissä oli erittäin kuumaa.

Esikoinen oli varsin viehättynyt erittäin koristeellisesta lasista. Nämä kävisivät kuulemma meille hyvin. Minä aikoinaan melkein ostin läpinäkyvän kristallin sijasta punaista kristallia, mutta kaikkein muitten mielestä se oli aivan liian itäblokkia :) Mutta nuorisolle olisi kelvannut.

Sitten siihen toiseen vierailukohteeseemme eli Kansanmurhan uhrien museoon (eng. museum of occupations freedom fights). Museo sijaitsee KGB:n entisessä rakennuksessa ja siksi sitä usein kutsutaan myös KGB-museoksi. 

Museossa on useammassa kerroksessa koottuna tietoa 50 vuoden miehitysajan tapahtumista: ihmisten kohtaloista KGB:n käsissä, vastarintataistelusta sekä asiaan liittyvää aineistoa ja esineitä. Miehityksen jälkeen Liettuassa vastustettiin Neuvostoliittoa myös aseellisesti. Melkein 10 vuoden ajan liettualaiset partisaanit tekivät iskuja Neuvostohallintoa vastaan. Tämä on yksi Euroopan pisimmistä sissisodista. Vastaavaa liike toimi myös Virossa ja Latviassa. 50-luvulla liike alkoi heikentymään ja se tukahtui. Museossa esiteltiin 1970-luvun alkupuolen uutta kuohuntaa, jonka seuraksena jälleen Neuvostoliittoa vastustavia liettualaisia teloitettiin, lähetettiin leireille ja pakkoasutettiin. Minulle oli järkytys se, että kun minä pikkutyttönä leikin nukeilla, niin lahden toisella puolella KGB yhä edelleen lahtasi ihmisiä.

Toisen maailman sodan kahinoissa Latvian miehitti myöskin Saksa. Natsit ehtivät tekemään omia tuhojaan myös Latviassa.

Museon kiinnostavin osuus on varmasti KGB:n kellaritilat. Niitä on käytetty pidätettyjen kuulusteluun ja kidutukseen, vankien asuintiloina ja tiloissa on myös teloitushuone. Teloitushuoneessa pyörii tilassa kuvattu teloitusvideo, seinissä näkyy edelleen luodinjälkiä. 

Aloitetaan kuvat kevyimmästä päästä eli vankien ulkoilutiloista.

Sisäpihalle oli rakennettu muurin aidattuja pieni ulkoilukoppeja, joita vartioitaan ylhäältä

Tästä infotaulusta näkee ylhäältä kuvattuna "ulkoilusellit"

Näkihän tuolta ristikon lävitse sentään vähän taivasta

Sitten kellarikerroksen selliosastolle

Valvontakeskus

Yksi selleistä

Pehmustettu ja äänieristetty selli

pehmustettu selli

Vuosien 1940-58 välillä 20000 vastarintaliikkeen jäsentä tapettiin, 1000 liettualaista tuomittiin kuolemaan, 200000 liettualaista vangittiin ja 132000 karkotettiin. Vuonna 1950 Liettuassa oli n. 2,5 miljoonaa asukasta. Tuosta voisi tehdä sellaisen karkean laskutoimituksen, että tapettujen, vangittujen ja karkotettujen määrä vastaa noin 14% vuoden 1950 asukasluvusta. Laskutoimitus on sinne päin, mutta on suuntaa antava. 

Näillä ehkä jopa ahdistavilla vierailukohteilla olen halunnut tehdä Euroopan surullisempaa historiaa pojille konkreettiseksi. Siitä ei ole kuin 80 vuotta, kun koko Eurooppa oli kaaoksessa. 60 vuoden kohdalla Euroopassa tunnettiin yleistä ylemmyyttä Afrikan ja Lähi-Idän valtioiden sisäisiä konflikteja kohtaan "he eivät ole kykeneviä elämään rauhassa". Haluan jättää muistikuvan nuorisooni, että tälläistä ei saisi enää ikinä tapahtua ja elämää pitää suojella. Ja kuten Auschwichin motto on "We must not forget".

Museo oli myös ottanut voimakkaan poliittisen kannanoton, joka kuvastaa tämän päivän kauhua Euroopassa sekä Liettuan miehityshistoriaa.

Reissun edellinen postaus:
Teinin kanssa helteisessä Vilnassa

Teinin kanssa helteisessä Vilnassa

Alkuvuoden manailin sitä, että lennot ovat nykyisin niin kalliita. Sitten huomasin Air Balticin tarjouskampanjan. Leikittelin ajatuksella matkasta Vilnaan. Kysäisin esikoiselta, että olisiko hän kiinnostunut lähtemään halvoilla välilaskullisilla lennoilla Vilnaan ja poika innostui asiasta. Valitsimme ajankohdaksi elokuun loppupuolen, koska uskoimme, että silloin olisi jo keli viilentynyt Vilnassa. Noh, meitä odotti 26-28 lämpötilat ja huonosti ilmastoitu huone.

Onneksi meillä oli rento matkasuunnitelma. Viikonlopussa aioimme tutustua "KGB-museoon" eli kansanmurhan museoon ja Trakain linnaan Vilnan ulkopuolella. Muuten olimme aikeissa pyöriä kaupungilla päämäärättömästi ja notkua kahviloissa.

Nykyisin Liettuassa on asukkaita vajaa kolme miljoonaa ja sen pääkaupunki Vilna on lähemmäs Helsingin kokoinen. Piskuinen Liettua on menneisyydessä ollut osa Euroopan isointa valtiota. 1569 Liettua ja Puola muodostivat valtioliiton, jonka myötä siitä tuli siis Euroopan suurin valtio. Liettuan suurruhtinaskuntaan kuului osia Venäjästä, nykyinen Valko-Venäjä ja suurilta osin Ukrainakin. Minulla ei ollut jäänyt mitään mieleen koulun historian tunneilta Liettuan suurruhtinaskunnasta, joka on tosiaan ollut merkittävä valtio Euroopassa. Ensimmäinen muistinvirkitys tuli muutamia vuosia sitten Valko-Venäjällä, jossa retkiopas esitteli alueen historiaa korostaen, että tämä on siltä ajalta, kun olimme Euroopan suurin valtio ja minä ihmettelin, että eihän sellainen ole pitänyt paikkaansa ikinä :)

Valtioliitto kesti kaksi sataa vuotta päättyen siihen, kun naapurivaltiot jakoivat maat keskenään kolmessa Puolan jaossa. Sotilaallisesti vahvemmat naapurit pyyhkäisivät koko valtion pois maailmankartalta. Liettua päätyi Venäjän alaisuuteen. Ensimmäisen maailman sodan yhteydessä Liettua julistautui itsenäiseksi. Itsenäisyyttä kesti toiseen maailmaan sotaan saakka, jolloin ensin Liettuan miehitti Saksa ja sodan lopuksi Neuvostoliitto. 

Vilnan vanha kaupunki kuuluu UNESCON maailmanperintökohteiden listalle. Sitten muutama kuva vanhasta kaupungista.

random city snap

random city snap

random city snap

Literatu-kadun pienet taideteokset kunnioittavat liettualaisia kirjailijoita

Presidentin linna ja NATO taideteos. Heinäkuussa NATO summit järjestettiin Vilnassa ja näkyi vieläkin kaupunkikuvassa

Yhdellä pääaukioista oli lisää NATO-hässäköintiä. Meille ei selvinnyt, että mitä oli menossa. Jaksoimme seurata torin tapahtumia vain pienen hetken, koska oli sellainen ukostava ilma ja +28.

Kävi sääliksi näitä tyyppejä, jotka olivat sotilaspuvuissa siinä helteessä

Puistossa ruusut kukkivat edelleen

"ravintolakatu"

Gediminasin linnan torni, linnoituksesta on vähäisesti enää jäljellä, mutta se oli aikoinaan tärkeä suurherttuakunnan pääkaupungin puolustukselle

Vilnan tuomiokirkko

Minusta ihastuttavin rakennus Vilnassa on Pyhän Annan kirkko. Goottilaistyylinen roomalaiskatolilainen kirkko valmistui vuonna 1500.

Pyhän Annan kirkko toisesta suunnasta

Kirkko sisältä

Vilna oli minusta kiva kaupunki. Vanha kaupunki on sievä ja siisti. Ei Vilna kuitenkaan tehnyt vaikutusta minuun. En osaa sanoa, että mitä jäi puuttumaan. Ehkä kuumuus haittasi, lisäksi meille sattui aika mitäänsanomaton illallisravintola. Perjantaina, kun tulimme taksilla hotelliin, niin terassiravintolat pullistelivat ihmisiä. Vilna olisi siis saattanut tarjota vilkasta yöelämää, mutta meiltä se jäi väliin. Naapurimaan Latvian Riika teki minuun aikoinaan selvästi suuremman vaikutuksen. Sinne haluaisin palata uudestaan, mutta tuskin enää palaan Vilnaan.

Tämä oli toinen matkani Liettuaan ja ensimmäinen kokemukseni Liettuasta oli Kuurinkynnäs. Sinne haluaisin palata vielä uudestaan. Kuurinkynnään luonto ja suloinen pikkukaupunki Nida tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kerrassaan viehättävä paikka! Kuurinkynnäästä pääset lukemaan *tästä*

Tähän sitten pari kuvamaistiasta Kuurinkynnäältä:

Upea ranta, tosin tällä puolella saarta aallot olivat aina isot

Pojat ovat jo ehtineet isolta hiekkadyyniltä alas

Reissussa parasta oli ehdottomasti kiireetön aika yhdessä esikoisen kanssa. Tuli juteltua paljon ja koettua uusia paikkoja yhdessä. Ihan parasta!

Päänähtävyyksistä kirjoittaminen jää toiseen kertaan, kun taas aika rientää. 

Onko Liettua tai Vilna sinulle tuttu matkakohde? 

Balttian kierros osa 4

Vihoviimeinen postaus Balttian reissusta eli jotain jokaisesta maasta :)

Kun ajoimme Riiasta Liettuan Klaipedaan kävimme matkalla poikkeamassa Ristikukkulalla. Jos ajaa Siauliain ohitse ei tarvitse paljoakaan poiketa päätieltä vierraillakseen Ristikukkulalla.

Paikka on peltojen keskellä oleva pieni kukkula, joka on aivan täynnä ristejä. Se on saanut alkunsa jo 1800-luvun loppupuolella. Neuvostovallan aikana kukkula oli tunnettu siitä, että liettualaiset protestoivat viemällä sinne ristejä. Neuvostoliittoa se ärsytti niin paljon, että ristit käytiin tasaisin väliajoin jyräämässä maansiirtokoneella. Ja niitä tuli aina vaan uudestaan. Nykyisin paikalla on vähintään 100 000 ristiä. Tunnetuin ristin tuoja on paavi Johannes Paavali II, joka vieraili paikalla 1993.

Ristikukkulalla oli paljon hääpareja

Paluumatkalla Kuurinkynnäältä jäimme yöksi pieneen kaupunkiin nimeltään Bauska. Bauska on siitä erikoinen paikka, että sen läheisyydessä sijaitsee kaksikin eri linnaa ja iso kartano. Meidän retkikohteemme oli niistä se kaikkein tunnetuin eli Rundalen palatsi. Rakennuttajalta, herttualta, ei ole käteisvaroja puuttunut 1700-luvun puolivälissä. Kesäasunnoksi rakennettu palatsi on hakenut vaikutteita Versaillesista ja sisustusta ja tauluja on shoppailtu pitkin Eurooppaa. Minä pidin paikasta paljon. Vielä enemmän olisin pitänyt, jos siellä olisi englanniksi opastettuja kierroksia. Hra Kepponen aina välillä referoi parhaita paloja saksalaisen turistioppaan opastuksesta.

Sisätiloista kuvia kertyi helposti kymmeniä, koska kierrettäviä huoneita on paljon. Kuopus alkoi lopussa jo väsähtää palatsiin. Vanhemmat pojat jaksoivat hyvin ja esikoisen hupia oli sala/piilo-ovien bongaus. Minä tykkäsin kovasti, kannattaa ehdottomasti vierailla, jos sattuu matkan varrelle tai tehdä vähän pitempikin poikkeama.

Lisätietoja: http://www.latvia.travel/fi/nahtavyys/rundalen-linna-ja-museo

Juhlasali

Valkoinen sali, jossa voi pyörähdellä vaikka häätanssin

Herttuan makuuhuone

Aasialainen posliinikokoelma

Jokaiseen barokkipalatsiin kuuluu olennaisena osana muotopuutarha, niin myös Rundaleen.

Rundalen linnalta jatkoimme matkaa Viroon ja Pärnuun. Pärnu on suloinen kylpyläkaupunki, jossa on mukavasti säilytetty vanhoja puuhuviloita. Ranta on ihanteellinen lasten vesileikkeihin. Niin paljon olimme jo ehtineet kokemaan reissun aikana, että Pärnu jäi niiden kokemusten varjoon. 

Auringonlasku oli hurmaava Pärnussakin

Kyllä kelpaisi lomahuoneisto vaikka tästä villasta

Pärnussa saimme seuraavan oppitunnin balttian rappukäytävistä. Käytävän lattia oli paljaalla alkuperäisellä betonilla, joka oli varmasti minua vanhempi. Ulko-ovi kuului asukkaan omaan varusteluun, joten luonnollisesti jokainen oli valinnut makunsa mukaisen. Sisältä löytyi viimeisen päälle remontoitu asunto ilmalämpöpumppuineen ja porealtaineen. Jos emme olisi saaneet Riiassa esimaku rappukäytävistä olisin todennäköisesti kääntynyt alaovelta saman tien pois. Harmi ettei tullut kuvattua rappukäytävää. Viihdyimme asunnossa erinomaisesti, siellä oli hiljaista ja rauhallista.

Lomalla pitää nauttia :) 

Ennen laivamatkaa kotiin ehdimme vielä käymään poikien kanssa Lennusadamissa. Kävimme siellä Hra Kepposen kanssa reilu kaksi vuotta sitten ja ihastuimme paikkaan. Vihdoin pojatkin pääsivät vierailemaan siellä. Vaikka meillä alkoi jo olla todellista elämysähkyä, niin Lennusadam vetosi koko porukkaan. Siellä oli niin rauhallista, että pojat pääsivät kokeilemaan lentosimulaattorin ja kauko-ohjattavat laivatkin.

Sukellusvene Lembitin uusi miehistö

Reissu oli erittäin antoisa. Balttialla on paljon tarjottavaa matkailijalle. Viron Saaremaa polttelee edelleen.

Balttian kierrokset jutut:

Balttian kierros - osa 3 Liettuan Kuurinkynnäs

Latvia makes you fly

Balttian kierros - osa 2 Riian ympäristö

Balttian kierros - osa 1 Riika