Yleisöryntäys Halikon Kurpitsaviikoille

Minä tykkään kurpitsajuhlista ja halloweenistä. Kun pojat olivat pieniä, niin juhlimme halloweeniä ihan urakalla. Meillä oli halloweenjuhlat, joissa oli yleensä paikalla serkkuni perheensä kanssa ja joku toinenkin ystäväperhe. Esikoinen ja kuopus ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä marraskuussa ja usein jommallakummalla tai molemmilla oli vielä halloween-teemaiset synttärit. Viime vuosina halloween on typistynyt teemakoristeltuihin leivonnaisiin. Kahtena edellisenä vuotena olen juhlistanut halloweeniä käymällä Puotilan Kartanon Halloweeks-puistossa. Tarkoituksenani on mennä sinne tänäkin vuonna.

Tänä vuonna toteutin pitkäaikaisen haaveeni vierailla Halikon Kurpitsaviikoilla, jonne Rannikon Puutarha toteuttaa upean kurpitsapuiston. Ystäväni Sirpa lähti kaveriksi. Sirpa meni ensin tapaamaan äitiään hoivakotiin ja minä jäin kauppakeskus Myllyyn ostoksille. Oli tehokas reissu. Sitten kävimme keskustassa syömässä ja lopulta kohti Halikkoa.

Sirpa on käynyt Kurpitsapuistossa muutaman kerran ennenkin ja hän oli myös katsonut valmiiksi tärppejä pysäköintiin. Tärpit eivät auttaneet meitä. Päädyimme kolmannelle kierrokselle Halikon ympäri ennenkuin löysimme parkkipaikan. Tämä aiheutti sen, että pimeä tuli liian nopeasti. Kurpitsapuisto on toki tunnelmallinen pimeälläkin, mutta siellä ei ole yleisvalaistusta. Kävijöitä ilmaistapahtumassa oli todella paljon. Halikon vanhan sillan ylitse käveltiin jonossa. Vohvelijonotkin oli hurjan pitkät.

Innokkaita vierailijoita jonoksi saakka autolla sekä kävellen

Nämä useilla kurpitsoilla päällystetyt rakennukset olivat minusta hienointa antia. Komea!

Tämä oli ehkä paras

Kurpitsapuistossa oli paikalla hurjia ja vielä hurjempia luurankoja

Luurankoja oli kokonainen bändillinen

Paikalle kannatti saapua pyörällä eikä autolla

"Maissilabyrintti" johdatti heinäpaalilinnaan. Jono oli aikamoinen ja pimeäkin jo, joten se jäi sisältä kokematta. Komea rakennelma.

Hän kaiversi maksusta tilauskurpitsoja

"Ammattikaivertajan" tekemä upea norsu

Näitä kurpitsoja oli koristeina paljon

Hienot kurpitsaviikot oli Halikossa. Minuun makuuni kävijöitä oli jo liikaa, joten toista kertaa tuskin lähden paikan päälle lauantaina tai sunnuntaina. Olen tyytyväinen, että pääsin vihdoin kokemaan tapahtuman.

Halikon kirkon ympäristössä oli Alexander Reichsteinin valotaideos "They were here". Olen ihastellut hänen teoksiaan aikaisemmin ainakin Lux Helsingissä. Kirkon seinään heijastui illan pimeydessä myöskin valoteos ja sisälläkin oli valoteos. Hieno kokonaisuus!

They were here teoksen hahmoja kauempaa kuvattuna

Teoksen hahmoja lähempää

Samat patsaat auringon laskiessa

Ehdin nähdä ruskaa Aurajoen rannalla

Ja syödä herkullisen curryn Ravintola Norsussa

Ihan yhdessä hujauksessa on mennyt lokakuu. Kohta on inhokkini marraskuun vuoro. Aion parantaa marraskuutani kausivaloilla, hyvällä ruualla ja aloittamalla postaukset Keski-Aasian reissustani.

Päiväretki Tuorlaan

Kaverini Sirpa viestitteli minulle yhtenä viikonloppuna, että hänestä minun pitäisi lähteä hänen kanssaan tutustumaan Tuorlaan. En ollut ikinä aikaisemmin kuullutkaan Tuorlasta. Selvisi, että Tuorlan kartano sijaitsee Kaarinan Piikkiössä. Siellä on pitkään toiminut maatalousoppilaitos ja nykyisin myös Tuorlan majatalo. Kartanon mailla on kaunis puistoalue ja sinne on tehty myös uusi luontopolku. Tuota luontopolkua Sirpan ystävä kävi etsimässä ja silloin Sirpakin tutustui lyhesti Tuorlaan. Jotta yhdistelmä olisi vielä erikoisempi, niin kartanosta 500m päässä sijaitsee Väisälän avaruuspuisto, museo, observatorio ja planetaario. Sirpa valitsi retkipäiväksemme viime lauantaina (joka oli siis syyskuun ensimmäinen lauantai), jolloin planetaariossa oli maksullinen esitys. 

Päivän ohjelmana oli siis kävelyä kartanon mailla, lounas Tuorlan majatalossa ja planetaariovisiitti.

Kartanon alue on viehättävä. Ulkoilun kruunasi upean aurinkoinen ja lämmin sää. Puolilta päivin lämpötila oli +24C. Näimme kartanon puistossa koululaistytön isänsä kanssa ja tytöllä oli kaksi lintua ohuessa flexinauhassa. Linnut saattoivat olla pieniä papukaijoja tai sitten isoja undulaattejja. He olivat lennättämässä lintuja kartanon puistossa. En ole koskaan nähnyt kenenkään lennättävän lemmikkilintujaan "talutushihnan" avulla.

Tuorlan kartano, nykyisin Livia maatalousoppilaitos

Kartanoon johdattaa komea lehtipuukuja, ihan kuin olisi vaahteroita

Lienee maatalousoppilaitoksen juttuja, kun erilaisia pihakiviä oli "mallitilkkuina" ja jokaisessa kasvissa tietolappu

Lampaat eivät valitettavasti olleet lainkaan kiinnostuneita ihmisistä, olisin ollut kiinnostunut syöttämään lampaille vaikka voikukkaa. 

Tältä pellolta sai käydä poimimassa kukkia. Harmi, ettei ollut mitään sopivaa vesiastiaa mukana.

Lounaasta ei tullut otettua kuvan kuvaa. Se oli kotiruokatyyppinen buffet, jossa oli useampia salaatteja ja possua kantarellikastikeessa ja uunilohta fenkoolilla sitruunaisessa kastikeessa. Jälkkäri ja kahvit kuuluivat 22€ hintaan. Ei moittimista.

Observatoriossa luennon piti Turun Ursan edustaja. Aiheena oli se, mitä voi nähdä tähtitaivaalla syyskuussa. Minä en yleensä tunnista taivaalta mitään tähtikuvioita. Voi olla, että luennon jäljiltä pystyisin ehkä löytämään pari tähteä. Sellaisen kipinän sain, että nyt kun Saturnus on jälleen tulossa näkyviin tänä syksynä ja sen renkaat ovat sellaisessa kulmassa että kunnon kaukoputkella ne näkyvät renkaina, niin haluaisin päästä johon Ursan tilaisuuteen katsomaan ne. Yritän muistaa pitää tämän haaveen mielellässäni ja etsiä sopivaa yleisötilaisuutta. Sirpa innostui tästä myöskin ja kotona Hra Kepponenkin sanoi, että kyllähän nyt aina Saturnuksen renkaisen bongaus kiinnostaa :)

Sirpa kävi tapaamassa äitiään Turussa hoivakodissa ja minä otin sillä aikaa autossa päiväunet. Sitten oli vielä vuorossa pullakahvit Salon Design Hillissä ja uimareissu. Vesi oli viikon aikana lämmennyt selvästi Sirpan vakiouimarannalla.

Tuorla oli nätti paikka ja puistoalueet ovat komeat. En nyt ehkä Helsingistä saakka sinne toista kertaa lähtisi, mutta lähempänä asuville se on kiva retkikohde.

Sunnuntaina tapasin ystävääni Tiinaan Hakunilan kartanon sivurakennuksen kahvilassa. Kukaan ei kai puhu paikasta nimellä Hakunilan kartano vaan puhutaan aina Håkansbölesta ja kahvila on Håkans. Pullakahvit olivat vähän tyyriin puoleiset, mutta pulla olikin sitten pikkulautasen kokoinen. Söin siitä kolmasosan ja otin loput mukaan vaarille. Vaarin kanssa join toiset kahvit ja söimme jälleen siitä pullasta. Siitä jäi sitten vaarille vielä seuraavaksi päiväksi niin paljon pullaa että en tiedä saiko hän kaiken syötyä. Syömäkertojen määrään nähden olikin ihan edullinen pulla.

Sunnuntainakin tarkeni vielä kahvitella ulkona Håkansin pihalla

Lautasen kokoinen pulla

Vaari, eli isäni, olikin pitkästä aikaa vetreämmässä kunnossa. Niinpä minä lösähdin sohvalle. Antaa 88-vuotiaan liikuntarajoitteisen hoidella kahvihommia.

Vaari oli tehnyt niin herkullista kantarellipiirakkaa

Töissä arki on pamahtanut päälle aika voimalla. Vielä tuntuu, että järki juoksee ja voimiakin riittää, mutta en edes uskalla ajatella, että mikä on tilanne lokakuun lopussa. Ajankohtaiseksi tulee näin syksyllä jälleen menojen vähentäminen. Pitää varata aikaa työstä palautumiseen ja yrittää suunnata vapaa-aikaa edes kevyeen liikuntaan. 

Mukavaa perjantaita ja kohta alkavaa viikonloppua! 

Savusaunomista ja barbeja

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää! Näin sitä ollaan sitten syksyssä ja minä se vielä vaan muistelen kesäjuttuja. Kesä oli niin ihana, että kesäjuttuja riittää tämänkin jälkeen.   

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdimme ystäväni Sirpan kanssa Herrankukkaroon savusaunomaan. Paikka sijaitsee merenrannalla upeissa maisemissa Naantalin Rymättylässä. Olimme ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten Herrankukkaron savusaunatapahtumassa ja ihastuimme kovasti. 

Kahdessa vuodessa oli tapahtunut sellainen muutos, että Herrankukkaro on laajentanut majoitustoimintaa ainakin kesäaikaan yksityishenkilöille ja savusaunatapahtuman jälkeen paikalla oli suorastaan kuhinaa. Pari vuotta sitten majoittujia oli vain vähän.

Löylyt olivat isossa maasaunassa mukavan lempeät ja merivesi lämmintä, ja onneksi sinilevätöntä. 

Herrankukkaron rannan kaislikkokylpylä ja rantaa

Kaislikkokylpylän paljut ovat erittäin suosittuja. Tällä kertaa me emme käyneet paljuissa kertaakaan. Meidän suosikkimme oli saunaan ja uimaan ja saunaan ja uimaan :)

Sirpa maasavusaunan ovella

Kurkistus jättimäiseen maasavusaunaan

Savusaunatapahtumaan kuuluu myös ruoka. Saaristohenkinen buffet oli jälleen erittäin maistuva. 

Kampelaa syön niin harvoin, että se piti ehdottomasti ikuistaa.

Mahat pullollaan vyöryimme söpöön mökkiimme hieman lepäämään. Edellisellä kerralla olimme isommassa mökissä, joka oli ehkä jopa vielä ihanampi. Tämän mökin plussana oli kiva pikkuparveke, jossa myöhemmin vietimme iltaa ja ihailimme auringonlaskua. Harmi, että siinä isommassa linnunpönttömökissä ei ole parveketta.

Mökkimme Uivelo

Pienen pötkötyksen jälkeen mietimme, että mitäs nyt tekisimme. Heitin vähän huumorilla Sirpalle, että koska majoitukseen kuuluu iltasaunavuoro, niin lähdetäänkös ottamaan vielä uusi uima- ja saunakierros. Päätimme, että kävellään taas alueella ihmettelemässä rakennuksia ja jätetään sitten vielä tunti aikaa toiselle saunakierrokselle.

Toisen saunakierroksen jälkeen parkkeerasimme parvekkeelle. Sirpa oli ostanut vähän juustoja, keksejä ja muita tykötarpeita. Minulla oli mukana shampanja. Sitä siinä Sirpan kanssa harmiteltiin, että kaikki on niin isoissa pakkauksissa ja siksi epäkäytännöllistä tälläiselle kahden hengen luksusiltapalalle. Istuttiin siinä parvekkeella pitkään ja hartaasti ja lopuksi kummastelimme, että kuka söi sellaisen määrän keksejä ja juustoja.

Edellisellä reissulla muistimme ottaa mukaan omat shampanjalasit

Aamulla kävimme aamupalalla ja sen jälkeen tietenkin uimassa. Sitten lähdimme katsomaan Rymättylän kirkkoa. Se on todella komea kirkko. Kirkon edustalla oli suorastaan tungosta, siellä oli hieman aikaisemmin päättynyt konfirmaatio.

Upea paanukatto

Sirpa harrastaa näitä salakuvauksia, ihmettelen tässä, että jestas on komea kirkko

Alttarin takana kirkon seinässä oli opetuslapsia ja piruja ylempänä

Seuraavaksi matkamme jatkoi Turkuun. Oli viimeinen päivä, kun Turussa oli vielä auki Barbie-näyttely Pinkspiration. Yksi suosikkileluistani lapsena oli Barbie. Enemmän aikaa kului varmaan Barbien vaatteiden ja korujen väkertämiseen kuin itse leikkiin. Odotin kovasti, että pääsen ihailemaan barbeja.

Näytteillä oli osa Ursula Kähärin Barbie-kokoelmasta. Eläkkeellä olevalla entisellä hammaslääkärillä on yli 7000 Barbieta. Suurin osa nukeista on säilytyksessä pahvilaatikoissa ja tokihan kalliita keräilyharvinaisuuksia kuuluu säilyttää omassa laatikossaan. Näyttelyn valvoja kertoi, että keräilynuken arvo romahtaa, kun se otetaan pois paketista. Hän osoitti nukkea, jonka hinta on rutkasti yli 2000€ laatikossaan, mutta pakkauksesta poistetun nuken saan noin kolmasosalla avaamattoman nuken hinnasta.

Barbie-kakku

Näyttelytila oli pettymys. Siellä ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja hiki valui norona barbeja katsellessani. Näyttelyvieraat saattoivat lainata sentään viuhkan. Sen avulla pysyin  tajuissani. Kävin aina välillä lepäämässä ja kuivaamassa otsaa ja sitten jatkoin näyttelykierrosta. Kyllähän minua hieman harmitti myös se, että vitriineissä olevien barbien kuvaus oli heijastusten vuoksi aivan liian vaikeaa.

Minua kiinnosti erityisesti muotisuunnittelijoiden pukemat barbit, tv-sarja barbit ja hienoihin vaatteisiin puetut barbit. Katseltavaa näyttelyssä oli hurjasti. 

Sitten muutama suosikkini näyttelystä

Prinsessa Leia barbi on upea

Darth Vader barbie - voi hyvänen aika!

Stormtrooper on kyllä supercool :)

Ihan Dana Scullyn näköinen

Tietysti Barbie ajaa Harrikallakin

Upea hääbarbi jolla Vera Wangin suunnittelema puku

Carolina Herreran hääpuku

Audrey Hepburn Sabrina-elokuvassa barbina

Faberge-Barbie

Burberrya päästä varpaisiin

Marilynista ja Elviksestä oli näyttelyssä monta eri versiota

"Julkkisbarbit" olivat useimmat hyvinkin näköisiä. Siksi hämmästytti se, että Kuningatar Elisabeth Barbie ei ollut kovin onnistunut. Vielä kehnompi suoritus oli William ja Catherine.

Voi Mattel, miksi tälläiset. Williamhan on suorastaan pelottavan näköinen

Omituisimman barbin titteli menee joulupukille

Lapsena keräilin jonkin aikaa matkamuistonukkeja, joilla oli jonkinlainen kansallispuku päällä. Kerran aikuisena aloin jo melkein keräämään näitä "kansallipuku"-barbeja

Toivoin kovasti, että näyttelyssä olisi ollut joku lapsuuteni barbeista. Ei ollut. Olen saanut joskus Hra Kepposelta aikuisena joululahjaksi hää-Barbien, se oli näyttelyssä. Hääbarbie herätti kyllä aikoinaan kyselyjä, että onko tämä joku vinkki, että kosintaa pukkaa :)

Tuollaisen hää-barbin sain lahjaksi, siinä oli vielä erillinen häätarvikesetti mukana.

Tämä taisi olla Marie-Antoinette ja barbilla hintaa laatikossaan 2000-3000€ väliin. Ilmeisesti kaksi muuta yhtä pieteetillä valmistettua ja puettua nukkeja ovat samassa hintaluokassa. Ursula on kuulemma Marie-Antoinette myös laatikossa.

Tästä kaikki alkoi, Ruth Handler ensimmäinen Barbie-nukke, jonka hän lanseerasi 1959. Kuvassa kopio vuodelta 1995 ja Ruthin signeeraama laatikko.

Vaikka siitä kuumuudesta narisinkin, niin ehdottomasti näyttely oli hikoilun arvoinen. Olisin viihtynyt siellä vaan paljon pidempään, jos olisi ollut viileämpää.

Minä ymmärrän hyvin, että Ursula hurahti Barbie-keräilyyn :) Ymmärrätkö sinä?