Kap Verden retket, osa II

Sitten paluu tammikuun matkamuistoihin Kap Verdeltä. 

Kirjoitin jo yhden postauksen Kap Verden retkistä, mutta jouduin aikapulan takia julkaisemaan sen saman tien ja nyt vihdoin jatkan aiheesta. Edellinen osa on täällä: Kap Verden retket, osa I

Viimeinen varsinainen kohde saarikierroksella oli sammuneen tulivuoren kraaterin pohjaan muodostunut suolajärvi. Aikoinaan suolajärvellä on toiminut suolantuotantolaitos, josta suolaa vietiin Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Suolasta kertyvä varallisuus jäi portugalilaisten siirtomaaherrojen taskuun. Nykyisin suolaa ei enää tuoteta Kap Verdellä muuten kuin turisteille matkamuistoiksi. Suolajärvi on nykyisin turistien uimapaikka, jossa vesi kelluttaa kuten Kuolleessameressä. Minä en ole aikaisemmin kellunut suolajärvessä, joten oli kiva päästä kokemaan se. 

Kepposka kelluu kivasti :)

Ympäristö kraaterisuolajärvellä ei ollut mitenkään silmiä hivelevä kaikilta osin. Mutta ne kohdat joissa näkyi vain kraateria olivat kuin muusta maailmasta.

Tälläinen tunneli oli puhkaistu kraaterin reunaan järvelle kulkemista varten

Suolajärvi

Kelluvat turistit :)

Tämä on yksi lempikuvistani koko reissulta

Saarikierroksen aikana pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä. Salin saarella asukkaita on eri lähteiden mukaan 20000-38000. Asukasmäärää saarella on kasvattanut matkailu. Matkailu työllistää myös paljon ihmisiä Afrikan mantereelta. 

Satamakylän raittia

Samainen satamakylä edelleen

Lähikuva edellisessä kuvassa näkyvästä muraalista

Melkein sorruin ostamaan oman pallokalan katukauppiaalta. Olisin niin toivonut näkeväni pallokalan snorklatessa

Kolmas retkeni oli snorklausretki. Sen kanssa oli epäonnea matkassa. Puolitoista vuorokautta ennen retkeä yöllä oli ollut aikamoinen myrsky ja oli yöllä oli satanutkin hieman. Hotellin rannalle myrsky oli painanut iso määrän vettä jättilammikoksi. Meri oli tietenkin moisen myllerryksen jälkeen edelleen sekainen ja näkyvyys heikko. Harmitti!

Veneeseen pääsykin oli varsinainen ponnistus. Vene oli parkissa vedessä ja sinne siirtymistä varten oli vedetty köysi. Aallot löivät vastaan ja ilman köyttä en olisi päässyt veneen lähelle lainkaan. Onnistuin pääsemään veneeseen.

Näin snorklatessa ihanan kilpikonnan ja pääsin seuraamaan sen uimista ja pinnalla käymistä. Kilpparista sain muutaman onnistuneen kuvankin. Toinen hyvä bongaus oli aivan pienen pienet rauskut. En ole ikinä nähnyt niin pieniä rauskuja meressä. Niitä ei kamera pohjasta enää saanut kuvaan. Paremmalla säällä snorklaus olisi voinut olla varsin hyvä.

Tässä kuvassa kilppari on menossa pintaa kohti

Ja keuhkot täyteen ilmaa

Salin saaren edustalle oli myös upotettu Kristuspatsas

Perusnäkyvyys oli tätä luokkaa

Kuten aikasemmin totesin, niin tykkäsin Kap Verdestä. All inclusive hotellimme oli ihana, Salin saari tarjosi sopivasti viikon matkalle pientä retkeiltävää ja Santa Marian ranta oli tosi kaunis mutta aallokkoinen. Vaikka loma oli onnistunut, niin ehkä ei enää tule kuitenkaan Salille palattua. 

Kap Verde postaukset:

Lomaterveisiä Kap Verdeltä
Kap Verden lomaraportti
Kap Verden lomaraportti, osa I

Kap Verden retket, osa I

Kylläpä tuntuu jo kaukaiselta tammikuinen Kap Verden matka, vaikka matkaan lähdöstä ei ole kulunut edes kuukautta vielä. Aika on mennyt jotenkin supernopeasti ja kiirettä on pitänyt sekä töissä että myös vapaa-ajalla. Harvoin on bloggaustahtini ollut näin hidas, mutta eiköhän se tästä taas jossain vaiheessa helpota.

Palaan vielä tuohon ihanan lämpimään, aurinkoiseen ja rentouttavaan lomaan ja se toiminnallisempaan osuuteen eli tekemiimme retkiin. Vaikea sanoa, että mikä retkistä oli mieluisin. Sitruunahairetki ja puolen päivän saarikierros olivat aika tasavahvat. Aloitetaan sitruunahaisretkestä.

Paikallinen yritys pyörittää valtaosan sitruunahairetkistä ja bussit hakevat matkailijoita tiheään hotelleista. Yritys mainostaa käyttävänsä vain koulutettuja oppaita, joilla on meribiologian opintoja. Opas olikin erittäin tietäväinen myös muista Kap Verden merien elävistä ja elämästä ja taloudesta saarilla. Pisteet siitä!

Pienet sitruunahait kerääntyvät matalalle rannalle saalistamaan sekä välttelemään saaliiksi joutumista. Keskimitta rannalla uiskenteleville haille on 70-100cm. Nousuveden aikaan rannalla saattaa nähdä myös isompia yksilöitä. Sitruunahait voivat kasvaa hieman yli kolmemetrisiksi. Me olimme retkellä laskuveden aikaan ja näimme vain pieniä yksilöitä. Sitruunahait eivät yleensä ole kiinnostuneita ihmisistä eivätkä aiheuta ihmisille vaaraa.

Sitruunahaibongareita kahlaamassa. Minulla oli jalassa uimakengät. Pohja oli niin kivikkoinen, että harmitti ettei ollut crocseja.

Maisemia

Tuossa näkyy minun jalkani, eli sitruunahait tulivat todella lähelle

Minä kyllä tykkäsin tästä retkestä paljon!

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Teimme Kap Verdellä myös puolen päivän saarikierroksen. Tarjolla olisi ollut kokopäivän kierroksiakin, mutta meille puolikas oli aivan sopiva. Oma veikkaukseni on, että kokopäivän kierros olisi saattanut mennä tylsän puolelle. Pienellä, pelkkää hiekkaa olevalla saarella ei ole mitään suuria nähtävyyksiä. Me tykkäsimme saarikierroksesta.

Aluksi kävimme ihailemassa rantoja. Kauniita rantoja Kap Verdellä riittää. Monet niistä ovat talviaikaan niin tuulisia, että uiminen on vaikeaa tai vaarallista.

Tässä paikassa on tiettyyn aikaan päivästä nähtävissä sininen silmä, kun aurinko paistaa kallionkolon läpi mereen. Meidän vierailuajankohtana aurinko oli aivan väärässä paikassa ja talvikaudella se on kuulemma rajoitetusti nähtävillä. Hieman huvitti moinen nähtävyys. Kaunis paikka!

Seuraavaksi retkemme jatkui kuivalla hiekka-aavikolle vai pitäisiköhän sitä kutsua tasangoksi, jossa näkyi kangastuksia. Aivan selvästi horisontissa näkyi vettä. En ole ikinä noin selkeää kangastusta nähnyt. Mielenkiintoinen kokemus!

Hiekka-aavikolla

Sain kangastuksen kuvattuakin. Horisontissa puiden oikealla puolella ei ole vettä.

Nyt kangastus on vasemmassa reunassa

Maisemia eri suuntaan kuin missä kangastukset näkyivät

Nyt joudun tekemään sellaisen teon, että päätän tämän kirjoituksen ihan kesken ja julkaisen tälläisenään. Seuraava osa tulee sitten perästä päin. Nyt täytyy kiireästi suunnata nukkumaan ja olisi kuitenkin kiva julkaistakin jotain.

Kivaa alkanutta viikkoa! Vierailen lukemissani blogeissa heti kun ehdin.

Kap Verden lomaraportti

Päätimme ystäväni Ilonan kanssa katkaista kaamoksen pakenemalle viikoksi aurinkoon. Matkan tavoitteet olivat uida, nauttia auringosta, snorklata ja tehdä jotain pikkuisia retkiä. Matkakohteeksi olisin voinut Teneriffan Costa Adeje, josta tykkään todella paljon. Olisi kiva päästä ainakin kerran vuodessa johonkin uuteen paikkaan. Suorilla lennoilla olevat vaihtoehdot olivat aika vähäiset. Kun huomasin, että Tui lentää nykyisin suorilla lennoilla Kap Verdelle kahdeksassa tunnissa, oli valintani selvä. Lomakohteeksemme tuli Salin saari ja Riun resort-hotelli Santa Marian kylän ulkopuolella.

Hiekkaa, merta ja hotelleja

Hotelli oli erittäin siisti ja henkilökuntaa oli todella paljon. Loma oli All Inclusive loma. Paljoa ei tullut syötyä hotellin ulkopuolella. Se on sinänsä harmi, mutta nykyisin haluan pelata varman päälle heikon vatsani kanssa - etenkin tälläisillä lyhyemmillä reissuilla on tärkeää, että lomasta pääse nauttimaan vatsaongelmitta. Riiussa oli niin monipuoliset ja hyvät ruuat, että tarvetta muualla syömiseen ei ollut. Hieman jäi kaihertamaan se, että ei tullut syötyä paikallista hummeria. Tosin paikallisia isoja rapuja söin melkein joka päivä ja tietysti paikallista kalaa.

Hotelilla taisi olla kuusi uima-allasta. Valitsimme yleensä sen kauimmaisen, jossa oli kaikkein rauhallisinta.

Loman ensimmäinen pina colada

Päivälämpötilat olivat matkamme aikana tasaisesti +26. Kotiinlähtöpäivänä oli pilvistä. Kap Verde on tuulinen lomakohde ja joka päivä meidän lomamme aikana tuuli enemmän tai vähemmän. Tuuli ei ollut häiritsevä, se toi mukavaa vilvoitusta. Sellainen haittapuoli tuulesta oli, että aallot rannalla olivat isot. Hotellimme kohdalla emme uskaltautuneet kertaakaan mereen uimaan. Kun rantaa käveli Santa Marian kylää kohtaa niin löytyi muutamia hieman tuulensuojaisempia paikkoja. Santa Mariassakin kävimme uimassa. Rannalla kävimme useasti päivässä ihailemassa sen kauneutta.

Kuva ei paljasta mittasuhteita oikein, aivan järkyttävän iso aalto

Yritin ottaa rannalla itsestäni hyviä selfietä. Tuli laatukamaa, ehkä se selfiekin näyttää paremmalta kun vieressä on hevosen ahteri.

Sitten muutama ruokakuva. Joka päivä buffeesta löytyi joku erittäin herkullinen vaihtoehto. Buffet-ruokailun lisäksi hotellissa oli useampi a la carte ravintola. Osassa ehdimme käymään viikon aikana kahdesti. Kiitos aamuvirkun Ilonan, joka oli kärppänä varaamassa illallisia meille.

Jälkkäreitä

Ihan älyttömän hyvä tempura-annos, jossa sekä mereneläviä että kasviksia

Surf'n'turf eli pihviä ja rapua. Tykkäsin!

Lounaaksi söin lähes poikkeuksetta kalaa ja aina noita isoja katkarapuja, kun niitä oli saatavilla. Nuo katkaravut olivat niin hyviä!

Parina aamuna saatoimme sortua myös aamiaisskumppaan

Läheinen Santa Marian kylä oli mukava. Siellä on muutamia kauppoja ja ravintoloita, Ilona kävi ostamassa pari uutta rantamekkoa. Paluumatkalla kuulimme, kuinka Santa Marian kylässä asuneet matkalijat valittelivat parin discon erittäin kovaäänistä musiikin jumputusta. Koska saarella on kaikki tuontitavaraa, niin hintatasoltaan se ei vaikuttanut edulliselta. Meillä rahaa kului lähinnä retkiin ja retkellä ostettuihin juomiin ja ruokiin. Santa Marian ranta oli todella kaunis. Rannalla sijaitsee myös laituri, johon paikalliset kalastajat tulevat aamupäivästä myymään saalistaan.

Sitten vielä vähän kuvia kalastajien kalansaaliista:

Täytyy nyt tässä kohtaa lopettaa kirjoittelu ja jatkaa vielä ainakin toisen postauksen verran matkan muistelua. Teimme kolme pientä retkeä: puolen päivän saarikierroksen, hieman epäonnisen snorklausretken sekä retken katsomaan sitruunahaitten poikasia. Niistä siis lisää myöhemmin ja ehkäpä samalla jonkinlainen Kap Verden hyvien ja huonojen puolten summeeraus. Näin etukäteen voin sanoa, että vaikka saari oli pieni, se oli pelkkää hiekkaa ja nähtävää hyvin rajoitetusti oli reissu silti oikein onnistunut. Nähtävää oli yhdelle lomaviikolle riittävästi. All Inclusive resort tarjosi helpot, toimivat ja siistit puitteet rentoutumiselle, johon jopa jäi aikaakin.