Hiihtoloma Italian Alpeilla

Olin aikoinaan luvannut meidän keskimmäiselle pojalle, että vien hänet Alpeille laskettelemaan. Polvieni tilanne heikkenee vuosi vuodelta ja aloin miettimään, että ehkä olisi syytä ponnistaa Alpeille 2024. Perheen lomabudjetti ei taipunut siihen, että olisin ottanut valmiin matkapaketin. Aloin kasaamaan sitä itse. 

Olemme kerran ajaneet talvella Itävallassa laskettelukohteeseen. Loppuosa reitistä oli mutkaista vuoristotietä, menomatkalla pimeässä ja paluumatkalla lumisateessa. Siksi halusin kohteen, johon pääsisi junalla. Olisi kannattanut seurailla lehtiä ja matkakohteemme säätietoja tarkemmin. Alpeilla on ollut tavallista vähemmän lunta tänä vuonna ja kylät ovat lumettomia. Vuokra-auto olisi ollut julkisia helpompi vaihtoehto eikä varmaan juurikaan kalliimpikaan. Nyt meillä oli 3 matkalaukkua, 3 reppua ja 20kg suksipussi siirreltävänä. Teimme tuon reissun aikana varmasti henkilökohtaisen ennätyksen kulkuvälineistä myöhästymisessä.

Lomakohteemme Bardonecchia oli symppis pikkukylä. Kaupungissa kulkee ilmainen skibussi. Mukavasta loma-asunnostamme käveli pysäkille 10 minuuttia. Asuntoon kuului säilytyslokero päähissin vieressä, ilman sitä kulkeminen olisi ollut tuskaista laskettelukamojen roudaamista.

Sää oli koko viikon aurinkoinen ja jopa liian lämmin. Päivän päätteeksi hiukset ja selkä olivat hiestä kosteat. Kylän korkeudessa 1,3km ei ollut lunta lainkaan jäljellä. Se karsi valikoimasta suurimman osan helpoista rinteistä. Oli muuten aika erikoisen näköistä, kun sekä tuolihissin, että gondolihissin alla oli vain nurmikkoa. 2,4km ja 2,8km korkeudessa lunta oli mukavasti.

Vuoristomaisemat olivat kyllä niin upeat, että pelkästään niiden vuoksi kannatti kiskoutua paikalle!

Keskimmäinen alemmilla rinteillä (1,9km), lumi suurimmaksi osaksi tykkilunta

Alarinteillä edelleen

Alarinteillä

Alarinteillä

Lounaalla tarkeni istua paitasillaan rinneravintolassa

Italialainen ruoka ei pettänyt ja ne jälkkärit olivat niin hyviä!

Sitten seuraavaksi maisemia 2,8km ja 2,4km korkeudesta

Keskimmäinen gondolihississä, kuvasta näkyy kuinka koko matkan ajalta puuttui lumi

Kuopus 2,8km korkeudessa

Hra Kepponen 

Sama alue edelleen

Yhtenä päivänä kävimme keskimmäisen kanssa laskemassa 2,4km alueen rinteet. Sinne oli hieman hankala siirtymä ja vielä hankalampi skibussille lasku. Siksi se jäi Hra Kepposelta ja kuopukselta väliin. Tuo 2,4km alue oli keskimmäiselle se unelmapaikka, koska siellä oli enitelun lunta ja hän pääsi laskemaan myös hoidettujen rinteiden ulkopuolella.

Tuosta lähtee yhdet offarireitit, niitä keskimmäinen kävi laskemassa

Kosteat hiukset rinnepäivän jälkeen

Sitten seuraavaksi vähän ruuasta. Bardonecchiassa ruokailu on selvästi Suomea edullisempaa. 1,8km korkeudessa olevilla rinteillä päivän pastan tai risoton sai 12€. Edullisempien paikkojen pizzat kylässä maksoivat alle kympin ja pastat tuota 12€, toki siellä tulee kattauslisää 2€ per nenä. Jos halusi investoida illalliseensa enemmän rahaa, niin siihenkin löytyi valikoimaa. 

Rinneravintolan erittäin maukas päivän pasta

Onneksi tämän päivän risoton tilasin vain minä, tuon punaviinibalsamico ei olisi maistunut ainakaan pojille. Minä tykkäsin.

Ehkäpä paras alkupala, tuo hilloke sopi juustoille niin täydellisesti

Saman paikan vitello tonnato hävisi täpärästi leikkelautasella

Meitä muita harmitti, ettemme enää saaneet toista kertaa pöytää tästä ravintolasta ja jäimme ilman omia täydellisiä lampaankyljyksiä

Lammaskyljyspaikka saa kunnian myös toiseksi parhaasta pääruuasta. Se oli pastaa pistaasipestolla, burratalla ja pekonilla. Kuulostaa turhan erikoiselta yhdistelmältä, mutta se toimi erinomaisesti

Sitten vielä muutama räpsy vuokraamastani huoneistosta. Se oli oikein toimiva ja todella siisti. Hinnaltaan laskettelukeskusmajoitukseksi aika edullinen. Siksihän Bardonecchia tulikin valituksi.

Olohuone

Ruokailunurkkaus

Sotkuinen keittiö :)

Isompi makuuhuone, toisessa makuuhuoneessa oli kerrossänky

Paluumatkan aikatauluun meille sopi kalliimmat pikajunat. Koska hintaero oli pieni, päätin että nyt pojat pääsevät luotijunaan. Sekin oli heille uusi kokemus. Luotijunaan meidän piti ottaa ykkösluokan paikat, koska meillä oli niin järkyttävän paljon tavaraa. Kysyin lipunmyyjältä, että mistä voisimme ostaa jotain evästä junaan. Hän sanoi, että ei teidän tarvitse ostaa, koska junalipun hintaan kuuluu snackbox. Kävimme kuitenkin kahvilassa. Italialaisen kahvilan tarjoilu hävisi junaruualle. Jo on aikoihin eletty!

Luotijunamatka edessä

Snackbox, juomia, sipsejä, myslipatukoita ja karkkeja oli vapaasti otettavissa lisää

Snackboxeissa oli kaksi eri leipävaihtoehtoa. Minä valitsin bagelin, jossa oli ilmakuivattua kinkkua. Jo oli tuolla junamatkalla eväät kohdillaan.

Junassa oli kahvikonekin

Hienona suunnitelmanani oli, että Milanoon matkustuspäivänä käymme katsomassa Leonardo Da Vincin Viimeinen ehtoollinen. Siihen pitää nykyisin ostaa liput todella ajoissa. Lippukaupan omia edullisia lippuja on melkein mahdoton saada, mutta erilaisilla retkijärjestäjillä on niitä myynnissä. Tässä reissussa oli niin monta liikkuvaa osaa, että unohdin liput, ja ne olivatkin kaikki loppuunmyyty. Minuun Viimeinen ehtoollinen maalaus teki aikoinaa ison vaikutuksen. Nyt jäi selvittämättä, että mitä nuoriso olisi siitä tuuminut. Kun kalliit liput jäivät ostamatta, niin se vapautti budjettia pieniin nuorison shoppailuihin Milanossa. Duomo-katedraalin katolle oli onneksi lippuja vielä ostettavissa. 

Shoppailemassa Corso Buenos Aires kadulla

Galleria Vittorio Emanuele II pyörimässä. Täällä emme todellakaan shoppailleet.

Duomo iltavalaistuksessa

Viimeiseksi matkapäiväksi olin ostanut meille liput Duomon katolle. Menomatkalla hieman tihutti vettä. Metroasemalta olisi saanut ostaa kolmella eurolla sateenvarjot. Mietimme hetken, mutta ajattelimme, että emme tarvitse niitä. Kun pääsimme ylös katolle alkoi tietenkin rankempi sade. Olen käynyt kerran katolla aikaisemmin ja sekin teki ison vaikutuksen minuun. Voin kertoa, että sade latisti Duomon katolla käynti kokemuksen ihan huolella :(

Duomon kattonäkymä

Minua alkoi jo pelottamaan, että liukastun katolla ja satutan polveni pahasti

Kastuimme katolla niin pahasti, että vesi meni Haltin toppatakista lävitse, siinä on kuitenkin aika hyvin vedenkestävyyttä.

Hra Kepponen onnistui googlaamaan meille hyvän lounaspaikan. Siellä ei puhuttu englantia lainkaan, mutta yksi asiakkaista auttoi meitä tilaamaan. Olin ehtinyt unohtamaan, kuinka hyviä friteeratut riisipallot onkaan. Seuraavalla Italian matkalla (toivon kovasti, että sellainen vielä tulee) aion syödä niitä runsaasti alkupaloiksi.

Ihana alkupalavalikoima

Viereisen pöydän asiakas kannusti minua tilaamaan maustegraavattua tonnikalaa ja pikkelöity sipulia. Tykkäsin!

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tein viikon reissusta vain yhden postauksen. Tykkäätkö lukea matkapostauksia osissa vai yhtenä pidempänä postauksena?

PS. Niitä ketkä muistavat, että olen pahasti polvivikainen voi ihmetyttää, että kuinka pärjäsin laskettelemassa. Minua on aina ottanut kävely laskettelua enemmän kroppaan. Se johtuu siitä, että toinen polveni ei enää suoristu vaan siihen jää 10 asteen kulma. Se aiheuttaa kävellessä kipua melkein kaikkialle muualla kuin polveen. Tätä ei esiinny lasketellessa. Lisäksi kävin ortopedillä ja pyysin molempiin polviin kortisoonipiikit. Polvet toimivat niin hyvin. Harmi vaan, että toisesta polvesta kortisoonin vaikutus haihtui aivan liian nopeasti.

Kivaa pääsiäistä!

Hiihtolomaterveisiä

Blogissa on jälleen ollut hiljaista, koska olemme hiihtolomareissulla. Esikoinen, abirenttumme, on ollut kotona laiminlyömässä kirjoituksiin valmistautumista.

Talvilomamme tehtiin tänä vuonna pienellä budjetilla, joten kohdevalintaa on säädellyt majoituksen ja lentojen hinnat. Aivan sattumalta löysin pienemmän kohteen Bardonecchian. Se osoittautui varsin sympaattiseksi paikaksi. Harmillisesti Alpit ovat tänä vuonna kärsineet hyvin lämpimästä talvesta. Bardonecchian kylässä ei ollut lumesta tietoakaan. Onneksi rinteitä on 2,8km sekä 2,4km korkeudessa ja ne tarjosivat mukavasti laskettavaa. 

Vielä on yksi yö lomareissu jäljellä ja sen vietämme Milanossa. Ehkä tänään jo ihastelemme Milanon Duomoa. 

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa. 

 

Loimaan on olennaisesti kuulunut myös hyvä ruoka

Venetsian retki ja Italian ruokia

Olimme Italiassa heinäkuussa, mutta nyt vasta syyskuussa sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen postauksen perhematkastamme Gardajärvelle.

Olin ostanut Aurinkomatkoilta retken Venetsiaan. Matkaa Gardan pohjoispäästä Venetsiaan kertyy pitkästi. Venetsia on sellainen paikka, jonne olen halunnut viedä pojat. Onneksi bussi oli ilmastoitu ja matka sujui hyvin. Pojat pilkkivät bussissa ja minä jaksan päiväsaikaan istuskella ihan hyvin. Gardajärven eteläosasta puuttuvat jylhät vuoren, mutta sieltä olisi ollut helpompi retkeillä muihinkin kuin Gardan kohteisiin. Gardan kaupungistä pääsee julkisilla näppärästi Veronaan sekä myös Venetsiaan. 

Retkibussi jätti meidät bussiterminaalialueelle ja sieltä menimme veneellä aika lähelle Pyhän Markuksen toria.

Kauniita maisemia ja taloja oli jo matkalla. Tosin toiselle puolelle näkymät olivatkin sitten aivan erilaiset. Kyseiselle saarella on rakennettu paljon kerrostaloasutusta. Saari, jolla vanhakaupunki sijaitsee on muuttotappiopaikka. Ihmisiä on muuttanut mantereelle ja muille saarille. Asuminen on kallista, turisteja on paljon ja palveluelinkeinot keskittyvät yhä enemmän palvelemaan matkailijoita. Wikipedia mukaan vanhan kaupungin viimeinen päiväkotikin muutettiin hotelliksi jo vuonna 2007.

Tavallisia kerrostaloja

Siellähän ne Pyhän Markuksen toria ympäröivät rakennukset jo näkyvätkin

Retkipäivämme, niin kuin kaikki loman muutkin päivät, oli tolkuttoman kuuma. Lämpötila nousi Venetsiassa 35 asteeseen. Odottelimme paikallisopasta, jolla oli kuulokejärjestelmät retkeläisille pidempään paahteisessa paikassa. Meidän kuopus meinasi hyytyä jo lähtöruutuun. Hän meni istumaan vedenmyyjän kojun luomaan varjoon ja ostimme hänelle kylmää vettä. Onneksi oli iso kassi mukana, koska isoja vesipulloja oli hyvä olla yksi juotavana ja toinen varalla.

Hiukset märkänä Pyhän Markuksen kirkon edessä

Remonttia ja turisteja Pyhän Markuksen kirkolla. Jono sisään kuulemma yleensä vetää noin reilussa vartissa. Pojat valitsivat meiluummin varjoisat kujat.

Pyhän Markuksen kirkko on yksi maailman hienoimmista kirkoista

Dogen palatsi (italiaksi Palazzo Ducale)

 

Jotain on Venetsiassa muuttunut sitten edellisen vierailumme. Pulut ovat kadonneet Pyhän Markuksen torilta kokonaan. Vuonna 2008 Venetsian kaupunki kielsi pulujen ruokinnan sakkojen uhalla sekä jyvien myynnin. Yhtään pulua ei näkynyt.

Kaksi tutunnäköistä pitkää kundia, mutta ei yhtään pulua

Huokausten silta (italiaksi Ponte dei Sospiri). Silta yhdistää tutkintotuomareiden toimitilat ja dogen palatsin sellit. Nimi viittaa huokauksiin, joita tuomitut päästivät nähdessään vapauden viimeistä kertaa

 

Opastetun kierroksen jälkeen jaksoimme hieman kävellä (ja hikoilla). Todella mukava kohde oli hyvin viileäksi ilmastoitu Zara. Myös perheen miesväki katseli naisten asusteita mielellään.

Jos vielä retken alkupuolella näytin jotenkin siedettävältä, 30min kävelyä liimasi paidan ja hiukset ihoon kiinni. Evakuoiduimme ilmastoituun ravintolaan.

 

Ravintolahomma meni aikamoiseksi sähläämiseksi. Kuopukselle tuli pelkkä salaatti vaikka hän tilasi myös pastan ja esikoiselle ei tullut mitään ruokaa. Keskimmäisen annos oli todella hyvä, muiden alle keskitasoisesta keskitasoiseen. Aikaa ravintolassa meni liikaa. Onneksi olimme valinneet ravintolan läheltä yhtä gondolien lähtöpaikkaa. Esikoinen toivoi gondoliajelua. Me emme ole olleet Hra Kepposen kanssa olleet gondolin kyydissä, koska se on tuntunut liian kalliilta huvitukselta. Nykyisin on melkein sama minne menee, niin maksullisissa paikoissa aina hinta on 50-100€. Siihen nähden 80€ gondolimaksu viideltä tuntui lähes siedettävältä. Päätimme siis ilahduttaa poikia gondoliajelulla.

Hyppää kanssamme mukaan gondoliajelulle. Valitsin kyseisen lähtöpaikan siksi, että sieltä gondoli kävi hetken aikaa soutamassa Canal Grandea pitkin.

 

Matkalla gondolien lähtöpaikkaan

Gondoliruuhka

Hetken ajan kuivat hiukset :D

Nuoriso tykkäsi gondoliajelusta

Vilkasta liikennettä kanaalilla

Nyt olemme saapuneet Venetsia pääkanaalille Canal Grandelle

Taustalla Rialton silta, joka lienee Venetsia kuuluisin silta

Olen pitkään haaveillut, että haluaisin viedä pojat Roomaan, Firenzeen tai Venetsiaan. Oli hienoa, että oli mahdollisuus toteuttaa tuo haave. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus toteutuisi Rooma tai Firenzekin.

Sitten niihin italialaisiin ruokiin. Ruuassa ei ollut mitään vikaa, mutta yllättävän vähän saimme loistavia annoksia. Odotuksemme olivat korkeammalla. Pastat olivat ok, pizzat parempia kuin Suomessa ja liharuuat yhtä poikkeusta lukuunottamatta aika keskinkertaisia. Se mikä toimi aina oli caprese eli tomaatti-mozzarellasalaatti ja melooni ja ilmakuivattu kinkku. Kuopus sanoi, että Italia on pilannut häneltä tomaatit ikuisesti. Italialaiset tomaatit olivat niin hyviä, poissa oli kitkeryys ja kova kuori, joka vaivaa tomaatteja Suomessa. Sitten kuvakavalkaadi parhaimmista ja mielenkiintoisimmista annoksista.

Minusta koko reissun paras pasta-annos oli tilaamani simpukka pasta, jossa oli pieniä simpukoita. Hra Kepposestakin annos oli erinomainen

Simpukkapastan tarjoilleessa ravintolassa oli myös erinomainen bruschetta. Pojat eivät juuri tykkään tomaatista, mutta tämä upposi kaikkiin.

Aivan uusi tuttavuus oli alkupala, jonka jaoimme pastaruokiin erikoistuneessa ravintolassa. Nyt harmittaa, että unohdin annoksen nimen sekä mistä kaupungista se on kotoisin. Annokseen kuuluu yksinkertaisia suolaisia leivonnaisia, joita dipataan juustokastikkeeseen ja syödään erilaisten kinkkujen ja makkaroiden kanssa. Tuhosimme tuon maistuvan setin aivan alka aikayksikön.

Harmi, etten muista tämän annoksen nimeä. Erinomainen annos!

Samassa paikassa, jossa söimme nuo leipäset, valitsin päivän listalta makkarapastan, ihan vaan siksi että se kuulosti niin hassulta ja pastatyyppi oli jonkun kaupungin erikoisuus. Ihan maistuva annos.

Etualla aivan mitäänsanomattoman näköinen, mutta varsin maukas vitello tonnatto annos. Se on yksi suosikkialkupaloistani. Takana näkyy bruschettaa ja capresea.

 

Kuopus joutui hämmästymään, että pasta tomaattikastikeella oli parempaa kuin pasta carbona.

Melonia ja Parman kinkku. Toimii minulle aina.
 

Hotellista neuvoivat meidät kokeilemaan ostoskeskuksen napolilaista pizzeriaa. Pizzat olivat niin hyvät, että poikien toiveesta kävimme siellä vielä toisenkin kerran. Molemmilla kerroilla paikka oli täynnä. Napolilaisen pizzan pohja on ohut, mutta reunat ovat nousseet korkeiksi ja saaneet reilusti paistopintaa. Elämäni top-3 joukkoon menevä pizza.

Hra Kepponen kävi retkellä keskimmäisen kanssa Limonessa ja he olivat sattuneet todella hyvään ravintolaan. Kuvan liharuoka oli Hra Kepposen reissun paras pääruoka.

Maistelimme canneloneja, kakkupaloja ja tiramisua

Paras jälkiruoka oli ehdottomasti jäätelö. Suomen jätskikiska hintoihin nähden jäätelö oli myös edullista.

Ravintoloissa syöminen oli Italiassa Suomea edullisempaa, mutta ei mitenkään erityisen edullista. Olin ajatellut jälkikäteen laskeskella, että paljonko meillä meni rahaa ruokaan, mutta sitä meni niin paljon, että sovimme Hra Kepposen kanssa, että maksamme luottokorttilaskun pois pikaisen tarkastuksen jälkeen, emmekä palaa enää aiheeseen.

Muut postaukset Gardan matkalta:

1. https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/08/huumaavan-kaunis-riva-del-garda.html
2. https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/08/malcesinen-maisemia.html

 

Gardan matkan pääkohdat on nyt talletettu tänne blogiin. Luonnosteksteissä roikkuu vielä postaus Australiasta ja postaus Krakova reissusta. Viimeistään sitten syksyn sateiden aikana palaan reissukuviin ja -muistoihin.