Vehreän Grenadan pieni saarikierros

Palaan vielä kerran tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneeseen ennakkoon tehtyyn hopeahääpäivämatkaamme. Barbadoksen lisäksi vierailimme Grenadassa. Teimme siellä veneretken snorklaamaan vedenalaiselle patsaspuistolle. Retkenjärjestäjä tyrkkäsi käyntikorttinsa käteeni ja aloinkin miettimään, että saisinko heiltä viimeiselle Grenadan matkapäivälle sovittua yksityisretken. Se onnistui varsin näppärästi niin, että lounaan jälkeen auto tuli hakemaan meidät ja matkatavaramme retkelle, joka päättyi lentokentälle. Retki oli mukavan leppoisa ja maisemat kauniita. Yllättäen retken kohokohta oli villi monamarakatti. En oikein pidä apinoista, enkä ole ikinä ajatellut koskevani villiin apinaan, mutta niin vain muina naisina seisoin hymyillen marakatti olkapäälläni.

Siihen se loikkasi sulavasti olkapäälleni odottelemaan, että koskas alkaa tulla banaania

Mutta aloitetaanpas retki kuitenkin ihan alusta. Kuten jo aikaisemmin kirjoin, Grenada on hyvin vehreä saari. Joka päivä saaren ylitse pyyhkäisi jokin pienehkö kuuro ja öisin sateli välillä enemmänkin. Lisäksi saari on mäkinen. Luvassa oli siis vehreitä mäkimaisemia ainakin.

Muutama fakta ensin Grenadasta. Pinta-alaltaan Grenada on toiseksi pienen Karibian valtioista. Maailman kymmenen pienimmän valtion joukkoon Grenada ei pääse, vaan jää täpärästi sijalle 11. Grenada tunnetaan mausteista, etenkin muskottipähkinästä. Yhä tärkeämmäksi teollisuudeksi on kasvavamassa turismi. Grenada itsenäistyi vuonna 1974. Asukkaita on n. 120000, joista n. 34000 asuu maan pääkaupungissa. Retkifirman kuljettajaopas kysyi Suomesta, että onko se iso maa ja onko siellä paljon asukkaita. Me vähättelimme Suomea väkiluvultaan pieneksi ja harvaan asutuksi Euroopan maaksi, mutta luonnollisesti kuljettajasta miljoonakansainen Suomi on kauhean iso paikka.

Sitten niihin mäkisiin maisemakuviin, joissa siintää maan pääkaupunki Saint George's.

Olimme liikkellä sellaiseen aikaan, että koululaisilla oli koulu päättynyt ja viikonloppu alkamassa. Reput keikkuivat iloisesti koululaisten selässä. Koululaisilla oli käytössä koulupukuja.

Pikkukoululaisia

Isompia koululaisia

Lähestymme pääkaupungin keskustaa

Maan pääkaupunki on suurelta osin siisti ja värikäs

Ostoskeskus aukioineen palvelee erityisesti satamaan saapuvia risteilymatkailijoita. Emme käyneet sisällä katsomassa valikoimaa.

Perinteisempää kaupankäyntityyliä

Matkamme jatkui kohti Annandale forestparkia saaren korkeimmalle huipulle. Harmillisesti pilvet roikkuivat harmaina matalalla ja välillä vähän tihutteli. Matka ylös oli kuitenkin kaunis ja ympäristö todella vehreä.

Maisemia matkalta Annadalen forestparkiin:

Jos meri hohtaisi sinisenä, niin tämä olisi aivan huikea paikka. Kaunis se oli harmaanakin.

Annandalen forestparkissa oli mahdollisuus mennä kävelylle tai sitten katsomaan, että tulisiko monamarakatti sademetsästä syömään banaania. Paikallinen mies oli kehitellyt itselleen bisneksen houkuttelemalla kahta monamarakattiurosta metsästä banaaniviipaleilla. Pientä temppuakin oli ehkäpä luvassa. Kaikki tämä siis hyvällä tuurilla, jos monamarakatin banaanihammasta sattuisi kolottamaan. Sateisella säällä ne eivät välttämättä viitsi tulla suojapaikastaan pois lainkaan.

Ei näy marakatista vilaustakaan tässä suunnassa

Sieltä tullaan ruokapalkalla katsomaan turisteja

Heti kun marakatti ilmestyi metsänreunaan oppaamme alkoi toimittamaan, että minun pitää saada ensimmäisenä marakatti olkapäälleni. Paikalla oli muutama muukin turisti. Tässä kohtaa sanoin, että pelkään, että marakatti vie silmälasini, puree tai raapii minua. Opas vannotti, että monamarakatit ovat rauhallisia ja liikkuvat hyvin sulavasti. Sitten hetkessä hyvin sulavasti marakatti olikin olkapäälläni ja käveli eteen nostettuja käsivarsiani pitkin ja otti ilmasta kiinni marakattikesyttäjän sille heittelemiä banaanipaloja. Hetken päästä toinen turisti sai saman kokemuksen. Siinä kohtaa kun marakatti valmistautui hyppäämään olkapäältäni sain lähikosketuksen poskellani turkkiin. Karva oli silkkistä ja apinahan ei edes haissut miltään. Varsin ihastuttava kokemus. Kai tässä avain on se, että kukaan ei syö mitään tuossa paikassa, niin marakatit eivät ala sosialisoimaan turisteilta ruokia ja viemään sitä myöten kaiken minkä ehtivät nappaamaan. 

Monamarakatti valmiina nappaamaan banaanin palan

Kyllä Hra Keppostakin hymyilyttää marakatti

Monamarakatti juuri hyppäämässä seuraavan turistin olkapäälle

Opas oli oikeassa, monamarakatti oli todella rauhallinen ja liikkui niin sulavasti ja jopa ylväästi

Retki jatkui seuraavaksi Annandalen vesiputokselle. Vesiputouksen taakse olisi päässyt kävelemään ja sen alle muodostuvaan lampeen olisi voinut mennä uimaan. Meillä oli uimapuvut jo pakattuna matkalaukkuun, enkä viitsinyt alkaa niitä sieltä kaivamaan. Näin jälkikäteen vähän harmitti, olisi pitänyt käydä pulahtamassa. 

Kävelytie vesiputoukselle

Grenadan kohokohdat olivat snorklaus ja monamarakatti. Ehkäpä jopa niin, että ensimmäinen fyysinen kohtaaminen marakatin kanssa ajoi ohitse jopa vedenalaisen patsaspuiston. Ainakin jos Hra Kepposelta kysytään, niin ykkönen oli monamarakatti.

Oli oikein onnistunut reissu kaikkiaan ja Grenada oli hyvä valinta Barbadoksen rinnalle. Ja taisi olla jopa Barbadosta parempi.

25v hääpäivämatkan aiemmat postaukset:

1. Pikku Kepponen: Hopeahäät ennakkoon
2. Pikku Kepponen: Barbados
3. Pikku Kepponen: Grenadan vedenalainen patsaspuisto

4. Pikku Kepponen: Upea, mutta hieman homeinen, lomaresortti Grenadassa

Upea, mutta hieman homeinen, lomaresortti Grenadassa

Hopeahäämatkamme ykköskohde oli Barbados ja kakkoskohde oli Grenada. Grenada valikoitui toiseksi kohteeksi vedenalaisen patsaspuiston vuoksi. Hra Kepponen hieman mutisi, että moisesta paikasta toiseen säntäilystä aiheutuu hirveästi vaivaa ja tokihan matkabudjettikin kasvaa. Grenadan hotellihinnat olivat selvästi Barbadosta halvemmat ja Hra Kepposta miellyttääkseni valitsin meille todella kivalta näyttävän All Inclusive hotellin ja lupasin, että patsaspuistosnorklailun lisäksi voidaan pysytellä hotellin alueella ja rentoilla ja uida. Näillä suunnitelmilla sekä vähäisillä tiedoilla lähdimme kohti Grenadaa.

Jo lentokoneen ikkunasta katseltuna meitä odottikin aika erilainen saari verrattuna Babradokseen. Grenada on mäkistä ja hurjan vehreää.

Grenada yläilmoista katseltuna

Saavuimme jo aamusta hotellillemme Royalton Grenadaan. Jätimme tavarat säilytykseen ja lähdimme heti nauttimaan hotellin rannasta ja katselemaan hieman ympärillemme. Hotellilla on jättimäinen tontti, jossa on mm. iso tekojärvi. Koko tontti oli niin vihreä, vehreä ja kauniisti hoidettu. Hotellihuoneita on useassa eri rakennuksessa.

Hotellissa oli paljon tälläistä osittain ulos avointa sisätilaa

Päivittäiset sadekuurot pitivät ympäristön vehreänä

Joka puolella oli niin kaunista

Tekojärvellä oli puu täynnä valkoisia lintuja

Hotellin ranta oli. Osa ihmisistä tykkää oleskella baarien ja altaiden lähettyvillä, joten rannalla oli myös hyvin rauhallista. Isot puut tarjosivat kivasti varjoa.

Pitihän sitä tutustua drinkkivalikoimaan, joka muuten oli varsin hyvä

Iltapäivällä saimme hotellinhuoneemme. Olin maksanut näköalasta ja hieman jo jännittikin, että millainen se mahtaisi olla. Näköala ihastutti.

Näiden näkymien äärellä parvekkeella olisi kiva lukea kirjaa ja ehkä nauttia lasillinen viiniä

Huone oli siivottu jollain voimakkaan tuoksuisella puhdistusaineella ja ilmastointi oli päällä varsin kovalla puhalluksella. Aloin heti epäilemään, ettei tässä nyt piiloteltaisi jotakin. Laitoimme ilmastointia pienemmälle ja menimme käymään kahvilassa. Palatessamme oli selvää, että puhdistusaineella ja puhalluksella peiteltiin erittäin selvää homeen hajua. Otin heti allergialääkkeen. Vartin päästä alkoi yskiminen. Oli aivan selvää, että en voisi jäädä tuohon huoneeseen. Epäilin, että en voisi välttämättä majoittua missään saman rakennuksen huoneessa. Lähdimme selvittelemään asiaa respan kanssa. He pyysivät meitä menemään illalliselle ja yrittävät sillä välin löytää meille huoneen toisesta rakennuksesta. Uusi huone löytyi, maksettu merinäköala jäi meidän tappioksemme ja bonuksena saimme rutkasti lisää käveltäviä rappusia. Tästä olisi voinut jäädä ehkä vähän paha mieli, mutta pääasia oli kuitenkin se, että pääsin pois homeisesta huoneesta. Meidän häämatkallammekin oli hotellihuoneessamme sellaista ummehtunutta kellarin hajua, mutta silloin se ei aiheuttanut mitään terveysongelmia. Aika paljon olen ollut eri hotelleissa ja vastaan on aina välillä sattunut tunkkaisiakin huoneita. Tämä kokemus meni top-3. Englannissa Bathissa jouduin myöskin vaihtamaan hotellihuonetta, se vaihto ei sujunut hyvässä hengessä. Irlannissa aamulla heräsin ääni painuksissa ja silmät todella punaisina hotellihuoneen jäljiltä. Siitä sitten vaan päiväksi asiakkaalle ihan sen oloisena, että olisin vetänyt baarikierroksen edellisenä iltana.

Tälläinen oli sitten uusi näköala uudesta huoneesta. En jaksanut enää alkaa vääntämään, että kuinka meille korvataan maksettu näköala

Ruoka oli aika keskinkertaista. Parasta oli aamiainen ja kahvila. Kahvilasta tosin aika usein oli moni juttu loppu, mutta siellä oli aina jotain hyvää pientä makeaa, hyvää kahvia ja jäätelöä. Rantabaarin pikkuannokset olivat myös hyviä.

Aamiaisen kruunasi vastapaistettu lettu, päällä kanelisokeria, kookoshiutaleita ja hedelmiä

Tässä tulee nyt laidasta laitaan juttuja ja seuraavaksi mekkojuttu. Lähtökohtaisesti en käytä mitään mekkoa tai paitaa joka paljastaa vyötärön, koska se on vartaloni paksuin kohta aika tasamitassa lantion kanssa. Tilasin kuvan mekon netistä 2021 ja unohdin palauttaa. Olen sovittanut sitä paristi vuoteen ja aina ilman vyötä ja Hra Kepponenkin on ollut sitä mieltä, että laita mekko takaisin kaappiin. Tällä kertaa sovitinkin sitä vyön kanssa ja sehän näyttää ihan käytettävältä. Aion ottaa tästä nyt opikseni ja kokeilla joskus jatkossakin, että kuolenko kauhusta, jos vyötäröni ei olekaan piilossa. Palauttamisesta otin jo heti taas opikseni.

Kolmen ja puolen vuoden kaapissa hilloamisen jälkeen tämä mekko pääsi vihdoin käyttöön

Mekosta sitten Grenadan eläimiin, Iltaisin Grenadassa alkoi kuulua pusikoista kovaääninen piipitys. Ajattelin, että onko se joku hyönteinen. Ääntä piti sammakot. Kovasti yritin nähdä edes pienen vilauksen näistä kovaäänisistä sammakoista, mutta pysyivät piilossa. Allaolevasta klipistä kuulet minkälaista ääntä sammakot pitivät.

Lintubongausten lisäksi bongasin myös paikallisen mangustilajikkeen. Kuvaa en ehtinyt saamaan siitä, mutta netistä löytyi.

Jos homeongelma ei olisi ratkennut, niin olisi ollut aika katastrofiloma. Se voisi olla mahdollista, että kaikki huoneet haisevat homeelta. Kuumiin ja kosteisiin maihin matkustaessa kannattaa olla allergialääkkeitä mukana, jos on yhtään riskiä, että home aiheuttaa ongelmia. Vieno kellarin tuoksu oli myös toisessa Barbadoksen hotellissamme, mutta siellä en tarvinnut edes allergialääkettä.

Kaikkiaan Grenadan hotellista jäi kuitenkin varsin positiiviset muistot. Sängyt olivat niin ihanan pehmeät, hotellin alue niin kauniisti hoidettu ja se ranta oli niin ihana. Kaikkiaan kakkoskohteen yhdistäminen reissuun toimi erinomaisesti ja ainakin minulle Grenadasta tulikin se ykköskohde.

Hääpäivämatkan teemaan liittyen yritimme ottaa söpöisiä yhteiskuvia meistä meressä. Se ei ole lainkaan helppoa keski-ikäisille. Etenkään kun kuvat on otettu vesitiiviillä pokkarilla, jolla selfietä ottaessa ei näe mitä kuvaa.

Grenada 01/25. Melkein 25v aviossa ja melkein 30v yhdessä

Puolet ajasta näytimme oikeasti tältä :D

Grenadan vehreä luonto kiinnosti meitä niin paljon, että vastoin suunnitelmiamme ponnistimme vielä lähtöpäivänä retkelle. Se oli aika näppärä järjestely. Otimme yksityisretken ja matkatavarat mukaan iltapäivällä ja retki päättyi suoraan lentokentälle. Retkestä tuli varsin mieleenpainuva, koska uskaltauduimme kontaktiin apinan kanssa. Mutta siitä lisää vielä myöhemmin.

25v hääpäivämatkan aiemmat postaukset:

1. Pikku Kepponen: Hopeahäät ennakkoon
2. Pikku Kepponen: Barbados
3. Pikku Kepponen: Grenadan vedenalainen patsaspuisto

Grenadan vedenalainen patsaspuisto

Barbadoksen lisäksi halusin kokea jonkun toisenkin Karabian saaren 25v häämatkallamme. Olin jo valitsemassa ihan muuta kohdetta, kun muistin, että Repolainen oli joskus kirjoittanut olleensa Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa. Eipä muuta kuin uudet googlaukset ja tutkimaan, että miten Grenada yhdistyisi Barbadokseen. Booking.com alkoi tyrkyttämään minulle hienoa All Inclusive hotelliakin. Niiden hinnat olivat Barbadoksella ihan pilvissä ja arvostelut sellaista seiskan tasoa. Hra Kepponen tuumasi hotelliesittelystä, että ollaan nyt ainakin päivä pidempään Grenadalla, niin ehditään nautiskelemaan hotellista. Kaikki muu tutustuminen Grenadasta jäi tekemättä - hyvä hotelli ja vedenalainen patsaspuisto ratkaisivat asian.

Molinere bay underwater sculpture park on rakennettu vuonna 2006 ja se väittää olevansa maailman ensimmäinen vedenalainen patsaspuisto. Vastaavia patsaspuistoja on tehty Karibialle lisää Bahamalle ja St. Maartenille sekä Maleasian Langkawille. Myös erittäin isokoisia Jeesus-patsaita on upotettu muutamia veteen. Yhden niistä näin Floridassa Key Largosta tekemällämme snorklausretkellä. Ensimmäinen kolmes Christ of the Abyss patsaista on upotettuna Italiassa San Fruttuosassa. Toinen sijaitsee rannalla Grenadassa ja se tuli bongattua ja kolmas siis Floridassa meressä.

Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa on yli 60 teosta meressä. Niitä pääsee katsomaan sukeltaen, snorklaten tai lasipohjaveneestä. Me ostimme Viatorin kautta snorklausretken. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta ei onneksi tungosta. Snorklauksemme aikana näkyvyys alkoi heikentymään. Retkellä ei myöskään ollut saatavilla räpylöitä, mikä jäi hieman harmittelemaan. Olen niin tottunut sukeltamaan räpylöillä, että ilman niitä en päässyt alaspäin juuri lainkaan. Kuvamateriaali jäi näistä syistä aika kehnoksi. Olen yrittänyt jälkikäsittelyllä parannella kuvien laatua.

Sitten niihin patsaskuviin

Suosikkini on Vicissitudes-teos, jossa ympyrässä seisoo 26 luonnollisen kokoista lapsihahmoa. Taitelija Jason deCaires Taylorilta meni puoli vuotta patsaiden valmistamiseen ja 15000kg kuivabetonia.

Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin

Seuraava suosikkini oli The Lost Correspondent eli mies ja kirjoituskone syvyyksissä.

Sitten vielä muutamia muita patsaita

Kilppari bongattu! Tälläistä kilpparia en ollutkaan aikaisemmin nähnyt.

Tässä olen kuvannut itseni merenneidon kanssa. Kuvaan ei mahtunut muuta kuin varpaani.

Retki jatkui Flamingo baylle evästauolle sekä snorklaamaan lisää. Opas/kuljettaja jäi tällä pysähdyksellä veneeseen ja antoi minulle räpylänsä. Flamingo bay oli ihan kiva snorklauskohde, mutta joku hirmumyrsky tappoi siellä korallit ja toipumista ei minusta juurikaa näy. Se oli surullista.

Näin muutamia yksittäisiä koralliryppäitä

Tätä pitää hetki katsella että hahmottuu minkälaisen kalaparven aalto kippasi kallioiden ylitse päälleni. Tämä oli ihan kyseisen lahden paras juttu

Tässä näkyy myös pikkukalojen määrää vaikka parvi on vähän jo hajoamaan päin

Karibian meressä olen snorklannut Meksikossa, Floridassa, Kuubassa, Barbadoksella ja Grenadassa. Tokihan saman maan kohteet voivat erota paljonkin toisistaan, mutta kalojen ja korallien määrältä osalta selkeästi paras oli Floridan John Pennekamp Coral Reef State Park, Meksiko ei paljoa hävinnyt Floridalle.

Tällä lomalla sain snorklata ihanan paljon. Lomamatka oli sellainen kompromissi, koska Hra Kepponen ei halunnut lähteä kohteeseen, jossa vain snorklataan, syödään ja nukutaan. Kahden snorklausretken lisäksi snorklailin paljon toisen Barbadoksen hotellin rannalla. Grenadan hotellin rannallakin olisi voinut snorklata, mutta piti maistella AI:n drinkkilistaa hieman snorklauksen kustannuksella. Snorklaushaaveita minulla riittää. Edelleen päälimmäisenä on delfiinien bongaus snorklaten ja sardine run, jossa bongataan jättimäisiä pikkukalojen parvia ja niiden perässä kulkevia isompia petokaloja. Nyt juuri ei ole sellaista poltetta, että pitäisi päästä seuraavalla lomalla snorklaamaan. Toivottavasti parin vuoden päästä voisin taas panostaa lomakohteeseen, jossa on kiva snorklata. 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!