Taksilla Albaniaan

Ensimmäinen reissusta mieleen jäävä juttu on "Taksilla Albaniaan". Ei siinä muuta erikoista ollut, mutta on ollut kiva vastata kysymykseen "miten matkustit Albaniaan?" rennosti, että menin taksilla. Olimme siis tulossa Kreikan Igoumenitsasta Sarandaan ja hyvin harva autovuokraamo suostui siihen, että auto ajetaan rajan yli Albanian puolelle. Matkan olisi tosi voinut tehdä ensin yhdellä bussilla rajalle Kreikan puolelta, sitten ylittää rajan jalkaisin ja ottaa toinen bussi Albanian puolelta. Koska taksi maksoi saman verran kuin halvin maksu vuokra-auton ajamisesta Albanian puolelle, valintamme oli selvä. Taksilla Albaniaan!

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, turistipalvelut ajoittain vielä kangertelevat Sarandassa. Siinä missä monessa muussa turistikohteessa henkilökunta vain kohauttelisi olkapäitään, Sarandassa tehdään paljon matkailijoiden viihtyvyyden eteen.

Ensimmäiseen infrastruktuurin puutteeseen törmäsimme heti hotellissa. Ystäväni oli ajanut ensin Meteorasta pari tuntia Igoumenitsaan ja sitten olimme hypänneet taksiin ilman väliolutta pelkän veden voimin. Ystäväni oli sitä mieltä, että kylmä juoma pitäisi saada saman tien. Olimme hyväksyvästi nyökytelleet ja jopa ihastelleet hotellia, johon olimme juuri saapuneet. Rakennus oli todella siisti ja valkoinen maali hohti ja ympäristö näytti tältä:

Lähiympäristö näytti hyvin miellyttävältä

Hotellilla oli iso uima-allas, aurinkotuoleja ja oma ranta

Päätimme siis mennä suoraan vastaanotosta ottamaan yhdet juomat baariin. Siinä baaritiskillä tulin kysäisseeksi, että voimmeko laittaa juomat hotellinhuoneen laskuun. Se ei valitettavasti ollut mahdollista. No, entäpä luottokortti? Ei käy. Entäpä eurot? Valitettavasti ainoastaan paikalliset lekit, joita meillä ei ollut. Perin nyrpeänä totesimme, että joudumme nyt lähtemään vastaanottoon selvittämään tätä raha-asiaa.

Aloimme selvittämään käteisvarattomuuttamme lähes kielitaidottoman respan kanssa. Joukkio kasvoi nopeasti paremmin kielitaitoisella esimiehellä ja liittyipä joukkoon vielä baarin omistaja ilmoittamaan halukkuuttaan luotottaa meitä oluilla :) Siinä spekuloitiin laskun maksua respaan, 15-20min reipasta kävelyä 35 asteen helteessä pankkiautomaatille, jonka sijainnista ei ole tietoa. Taksilla voisi toki mennä, mutta taksin pitäisi odottaa, kunnes saamme rahaa. Respan esimiehellä oli hyvä ratkaisu, tokihan huoltomies voisi ajaa meidät pankkiautomaatille ja takaisin. Ystäväni kävi sitten huoltomiehen kanssa nostamassa tukun lekejä kouraan. Eipä ole ennen käynyt niin, että hotellin baari olisi hyväksynyt vain käteistä.

Tämän jälkeen pysyimme aina hyvissä käteisvaroissa. Viimeisenä iltana kiroilimme sitä, että meillä oli aivan hillitön tukko käteistä ja aamulla pitäisi ennen lauttaan menoa ehtiä vielä vaihtamaan rahat pois. Eipä tarvinnut vaihtaa. Lähtöaamuna hotellin vastaanotossa maksupääte ei toiminu. Paikalle haetaan esimies. Siinä sitä sitten ihmetellään, että milläs nyt maksetaan. Ladomme ensimmäiseksi kaikki lekit tiskiin ja sitten vielä euroja. Päästään siihen tilanteeseen, että hallussamme oleva valuutta on typistynyt 10€ ja satunnaisiin kolikoihin, mutta hotelli saatiin maksettua. Koska olemme jälleen käteisvarattomia, hotellin huoltomies luonnollisesti lähtee kyydittämään meitä :D

Takaisin ensivaikutelmiimme hotellista. Olimme siis vihdoin käteisvaroissa ja ensimmäiset oluet nautittuna, kun ystäväni päättää tilata drinkin. Hän valitsee mojiton. Sitä ei ole. Eikä mitään muutakaan hänen luettelemistaan drinkeistä. Oikeastaan ei ole varmuutta, että olisiko mitään drinkkejä. Sitten luototushaluinen baarimies kömpii esiin ja lupaa tehdä mojiton, mutta pitkänä "only long Mojito". Eihän se nyt ihan mojito ollut, mutta hyvältä maistui kuitenkin. Yhtä paikallisväritteisiä olivat muutkin drinkit.

Long mojito ja näkymä hotellin rannalle - ei paha

Sinä päivänä, kun baarista ei saa lainkaan drinkkejä, baaripoika tuo ystävälleni pahoitellen ilmaisen oluen. Ystäväni kutsuu tätä hyvästä asiakkaasta kiinnipitämiseksi ;) Tulopäivänä siis hankimme käteistä, nautimme virvokkeita, uimme ja rentouduimme. Kuumuuden pikkasen hellitettyä iski nälkä. Ajattelimme syödä vaivattomasti hotellilla. Selviää, että hotellista ei saa ruokaa. Eikä niistä parista naapurihotellistakaan. Ystävälleni on jo selvinnyt, että emme olekaan aivan keskustassa. Päätämme tällä kertaa lähteä kävelemään kohti keskustaa ja hän on löytänyt lyhyekön kävelymatkan päästä kivat arvostelut saaneen ravintolan.

Näkymä hotelliin ja varpaisiini: Oikealla näkyy vaiheeseen jäänyt ravintolan nurkka

Rahat ovat loppuneet ilmeisesti myös ylimmän kerroksen kanssa

Kävelymatkallamme näemme kaikenlaisia rakennuksia. Siistejä, rakenteilla olevia, keskenjääneitä, huonokuntoisia ja sellaisia joiden kohdalla tekee mieli hölkätä ihan siltä varalta, että jos talo sattuisi vaikka juuri silloin sortumaan. Emme löytäneet valitsemaamme ravintolaa, todennäköisesti se on yhden katuvalottoman tien varrella. Päätimme mennä pizzeriaan. Sieltä oli kiva merinäköala, leppoisa tuuli ja bändi soittamassa. Siinä terassilla istuskellessamme alan katsomaan paikkaa tarkemmin. Selviää, että istumme keskeneräisen rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Pizzerian pojat ovat vetäneet sinne sähköt, laittaneet valaistuksen, kätkeneet raudoitukset kaislamatoilla ja ruuat kannettaan viereisestä ravintolasta. Hyvin kekseliäs tapa hankkia ravintolalle terassi!

Pystyssä töröttävät betoniraudoitukset on peitty kaisloin näppärästi. Lisäpisteet niihin laitetuista tunnelmavaloista :D 

Paluumatkalla ravintolasta pysähdymme matkatoimistorivin kohdalle katselemaan retkitarjontaa. Vaikka ilta oli jo myöhäinen, ne olivat vielä kaikki auki. Saamme ajatuksen, että Sarandan helteissä veneilypäivä olisi poikaa. Valitsemamme matkatoimiston nainen on hyvin pahoillaan, että hänellä ei ole kuin yksi veneretki myytävänä, mutta se olisi hyvin edullinen. Hän voisi myydä meille paikat puolalaisen ryhmän varaamaan retkeen. Kysymme rouvalta tarjousta veneretkestä vain meille kahdelle. Emme meinaa saada rouvalta oikein vastausta, hän haluaa säästää rahojamme ja ehdottomasti myydä meille paikat puolalaisen ryhmän mukaan. Saattaisimme vaikka oppia puolaa reissussa. Päätämme kuitenkin jättää puolan pikakurssin väliin ja maksaa enemmän.

Vuokravene parkissa Ksamilin rannalla

Aamulla matkatoimiston virkailija saattaa meidät veneelle ja pidämme pienen neuvonpidon päivän kulusta. Ajattelemme, että helppohan se on lennosta päättää missä pysähtyä. Hyppäämme kyytiin ja hyvin pian meille selviää, että kuskimme ei puhu oikeastaan yhtään englantia. Päätän laittaa parhaan elekieleni peliin. Käsimerkein onnistun ohjaaman kuljettajaa haluamiimme paikkoihin, snorkkeleita heiluttamalla kaveri heti tietää mihin mennä ja viiton meille lounasmahdollisuudenkin. Reissun parhaan lounaan söimme juurikin sillä Ksamilin rantaklubilla, jonne kuski vei meidät.

Palvelussa ei ole moitittavaa, kuski auttaa meidät uimatikkailta ylös, huuhtelee snorkkelivarusteet jne. Mutta kaiken muun ajan kuski puhuu kännykkäänsä. Meidän melkein 6 tunnin retken ajan kuljettajalla on aina puhelu menossa. Olisipa kyllä kiinnostanut tietää, että mihin se soitteli.

Elekieleni lopetti toimintansa siinä vaiheessa, kun halusimme palata takaisin Sarandaa. Ei hätää, lyhytvalinnassa oli tietenkin matkatoimiston numero.

Kuski valmiina auttamassa tarvittaessa veneeseen

Veneretkellä bongasimme paljon noita maastobunkkereita

Siistiydyttyämme veneretken jäljiltä päätimme mennä taksilla keskustaan hotellin meille suosittelemaan ravintolaan. Ravintolassa huokailimme kommunikaation helpoutta, nyt ei tarvitsisi muuta kuin osoitella listasta, mitä haluaa. Ällistys olikin aikamoinen, kun meiltä tuli ottamaan tilausta uusi tarjoilija suomeksi! Albaanialainen tarjoilijana tällä hetkellä työskentelevä nuori mies oli ollut Suomessa au pairina ja oppinut sinä aika hyvin suomea. Tämä oli melkein yhtä eksoottinen kokemus kuin galapagoslainen mies, joka oli työskennellyt Närpiössä. 

Vakiotaksisuharikin onnistuttiin hankkimaan reissussa. Hän muisti toisen kerran jälkeen jo missä hotellissa asuimme :) Viimeinen kokonainen matkapäivä menikin sujuvasti. Silloin kävimme taksilla Butrintissa raunioita bongailemassa. Mukana oli jo tutusti tukko käteistä, paljon vettä ja otin vielä taksin rekisterikilvestä kuvan, jotta löydämme takaisin oikeaan taksiin paluumatkalle.

Albania tarjosi sen verran säätöä ja outoja tilanteita, että paljon syvempi muistikuva varmasti jää Albaniasta kuin Korfusta. Vaikka moni asia kävi vähän vaivalloisesti, niin miten voisi olla nyrpiintynyt maahan, jossa baarinpitäjäkin lupaa "Ladies you drink beer now and pay tomorrow" :D

Albanian Riviera

Reppureissumme kulki reittiä Korfu-Igoumenitsa-Meteora-Igoumenitsa-Albania/Saranda-Korfu.

Ensimmäiseksi pitää sanoa, että Albania oli positiivinen kokemus. Turistipalvelut hakevat muotoaan, mutta yritys on kova ja palvelu on ystävällistä. En tiedä, että mistä aloittaisin Albanian kokemusten purkamisen. Niistä pienistä mieleeni painuneista jutuista, kuten siitä, että ajaa päräytimme taksilla Kreikasta Albaniaan tai siitä, että erinäisten maksuvälinevaikeuksien takia majoittautumisemme hotelliin alkoi ja päättyi hotellin huoltomiehen kyytiin. Tai siitä, että kun juuri meinasimme turhautua huonoon kielitaitoon, niin meitä yllättäen palveltiin suomeksi. Vai pitäisikö ensin kirjoittaa näkemistämme paikoista?

Tulkoon nyt ensin tällainen yleiskatsaus Sarandaan.

Saranda on Albanian rantaelämän keskuspiste. Paikallisen turismin lisäksi se on myös kansainvälinen kohde. Se tuntui lähes eksoottiselta, että ravintolan puheensorinasta en juuri erottanut tuttuja kieliä. Saksalaiset ja britit loistavat poissaolollaan ja heidän sijastaan todennäköisesti törmäät joko puolalaisiin, serbeihin tai macedonialaisiin, tai sitten kotoisasti muutamiin ruotsalaisiin tai norjalaisiin.

Sarandan keskustassa on viehättävä ja siisti rantabulevardi ravintoloineen, hotelleineen ja matkamuistokojuineen. Yksi kaupungin uimarannoistakin on rantabulevardilla.

Sarandan rantabulevardi

Todellinen keskustaranta

Sarandan alueen rannat ovat kivirantoja lukuunottamatta Ksamilin pikkukaupungin rantoja. Siksi moni matkailija suuntaakin Ksamiliin ainakin päiväksi Sarandasta. Netissä oli varsin houkuttelevia kuvia, jossa Ksamilia verrattiin mm. Bora Boraan. En ole Bora Boralla käynyt, mutta varmasti Ksamil jää siitä valovuoden päähän vaikka paikoittain onkin hyvin kaunis paikka. Ksamiliin pääsee joko bussilla tai helpoiten taksilla. Me menimme Ksamiliin veneellä. Vuokrasimme moottoriveneen ja kuljettajan 6 tunniksi ja pääsimme katselemaan Sarandan aluetta ja muitakin rantoja mereltä käsin. Ksamilissa kävimme snorklaamassakin. Veneilypäivä oli todella ihana!

 Yksi Ksamilin pikkusaarista

Rannalla oli tiivis tunnelma ja albanialainen poppi räyhäsi. 

Lähimmälle saarelle pääsi uiden.

Pienet veneet kuljettivat rannalta auringottajia saarille

Kauneimmillaan meri oli minusta rannalla, johon pysähdyimme uimaan ennen Ksamilia. Siellä ei tosin ollut Ksamilin kaltaista hiekkarantaa.

Ehdin jo unohtaa suosikkirantani nimen

Rantojen lisäksi Sarandan valttina on UNESCOn maailmanperintökohde Butrint. Butrintissa on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla ja vanhimmat rauniot ovat ajalta. 700 eKr: Butrintia on hallinnut kreikkalaiset, venetsialaiset, bysanttilaiset sekä roomalaiset. Pääasiallisesti rauniot ovatkin Rooman valtakunnan aikaisia. Butrint oli siitä mukava kohde, että suurimman osan ajasta siellä pystyi kävelemään puiden varjossa. Butrintiin kulkeminen vaikutti hiukan työläältä, joten päädyimme taksiin joka odotti meitä alueen ulkopuolella vierailumme ajan. 

Matka-aikatauluun en saanut enää mahdutettua Gjirokasteria. Se jäi vähän harmittamaan. Suomesta aloitettiin tänä kesänä ryhmämatkat Sarandaan, niitä järjestää Apollomatkat. Saas nähdä, että saavuttiko Saranda niin paljon suosiota, että on listoilla vielä ensi kesänäkin. Voisin hyvin lähteä Sarandaan uudestaan, mutta ei minulle jäänyt poltetta, että tänne uudestaan. Toisaalta eipä sellaista jäänyt Korfustakaan. Albania sinänsä kyllä kiinnostaa edelleen. 

Palaan vielä niihin muistoihin, jotka Albanian erottumaan muista aivojeni sopukoissa muista rantakohteista.

Mitä ehtii tehdä viikossa Korfulla?

"Reppureissumme" alku- ja päätepiste oli Korfu. Meidän ei ollut tarkoitus lomailla erityisesti Korfulla. Valitsimme sen kohteeksi suorien lentojen ja hyvien lauttayhteyksin vuoksi. Joten aika paljon ehtii viikossa Korfulla.

Päivä 1
Saavuimme yölennolla Korfulle. Vuokrasimme auton ja lähdimme katselemaan maisemia. Ehdimme päivän aikana uida neljällä eri rannalla, snorklata, ihailla saaren vehreyttä, kauniita maisemia ja käydä tutustumassa Korfun vanhaan kaupunkiin.

Tällä rannalla snorklasimme

Päivä 2
Aamulla lähdimme lautalla Manner-Kreikan Igoumenitsaan. Lauttamatka taisi kestää 90min ja kannella oli ihanan vilpoisaa ja myös kauniita maisemia. Igoumenitsasta vuokrasimme jälleen auton ja ajoimme yhtäkyytiä Meteoraan. Ajomatkaan meni n. 2,5 tuntia. Iltapäivästä olimme jo ihailemassa Meteoran upeita maisemia ja tutustumassa luostareihin. Luostareiden suljettua ajelimme hotelliimme suloiseen Kastrakin kylään. Huoneen parvekkeelta oli aivan mahtava näkymä. Illalla ajoimme takaisin Meteoran vuorille ihailemaan auringonlaskua.

Me emme uskaltaneet noille kielekkeille seisomaan, joten kuvailimme uskallikkoja :)

Päivä 3
Aamulla kävimme katsomassa vielä lisää luostareita. Sitten ajelimme takaisin Igoumenitsaan palauttamaan auton. Matka takaisinpäin sujui nopeammin. Olimme etukäteen tilanneet taksin viemään meidät Igoumenitsasta Albanian puolelle Sarandaan. Myöhään iltapäivällä olimmekin jo Sarandassa köllettelemässä hotellin uima-altaalla. Siinä vaiheessa lämpötila oli +35 eikä vähäisintäkään tuulenvirettä. Illalla menimme keskustan suuntaa kävelemään ja saimme samalla idean kysyä matkatoimistosta veneretkiä. Sopivaa retkeä ei löytynyt, mutta päädyimme vuokraamaan veneen vain meille kahdelle 6 tunniksi.

Hotellimme Sarandassa

Päivä 4
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti satamaa ja siellä meitä odottavaa venettä. Ajelimme rannikkoa pitkin kohti Ksamilin kaupunkia, jossa on Albanian rivieran hienoimmat hiekkarannat. Matkalla pysähdyimme yhdelle rannalle. Ksamilissa snorklailimme veneestä, otimme kannella aurinkoa, ajelimme pienen lenkin Ksamilin lähettyvillä ja kävimme lounaalla Ksamilin rantaklubissa. Varsin rento päivä.

Päivä 5
Aamulla hyppäsimme taksiin ja menimme katsomaan Butrintin raunioita. Butrintilla on pitkä historia, joka ylettyy 800-luvulle eKr. Parhaiten tunnetuin osa historiaa on se, kun Butrint oli osa Rooman valtakuntaa. Mielenkiintoista katsottavaa riittää pariksi tunniksi. Paikka on siitä mukava, että monia raunioita voi katsoa varjosta. Loppupäivän vietimme hotellin uima-altaalla.

Päivä 6
Aamulla lähdimme satamaan ja sieltä lautalla takaisin Korfulle. Olimme valinneet hitaamman lautan, koska Korfun ja Albanian erottava salmi on kapea ja ihania maisemia pystyi katselemaan rauhassa raikkassa merituulessa. Nopeimmissa lautoissa pitää istua sisällä. Loman lopuksi oli yrittänyt varata vähän parempaa hotellia ja onnistunutkin siinä. Hotelli oli todella kaunis ja siellä oli niin rauhallista. Loikoilimme altaalla.

Noi oranssit vesipatjat olivat niin ihania

Päivä 7
Toistimme päivän 6 ohjelman. Lentomme lähti vasta 02:35. Onneksi saimme hotellista ostettua late checkoutin ja saimme pitää pientä hotellihuonetta lähtöömme saakka. Oman ison, parvekkeelisen merinäköalahuoneen jouduimme luovuttamaan pois. Nuo yölennot ovat kyllä aivan liian raskaita minulle, koska en nuku koneessa lainkaan. Yritän vieläkin saada palautettua vuorokausirytmiäni tuon valvotun yön jäljiltä.

Hotellin yleisiä tiloja

Reissujuttuihin palaan vielä varmasti ainakin Meteora- ja Albania-postauksien muodossa.

Oliko reissuaikataulu tiukka?
Mielestäni ei. Meillä jäi hyvin aikaa altaalla loikoiluun ja ehdin lukemaan kaksi kirjaakin reissussa.

Oliko hotellin vaihtoja liikaa?
Majoituimme reissullamme neljässä eri hotellissa. Kaksi aikuista naista liikkuu sukkelasti. Sen verran noita siirtymiä oli, että en kertaakaan vaivautunut purkamaan matkalaukkuani. Yhden yön stopeilla se lojui aina lattialla auki. Viime kesänä majoituimme muistaakseni 9 yössä neljässä eri majapaikassa perheen kanssa ja viimeisen kohdalla pura-pakkaa-kiintiö vuosi jo ylitse.

Ehdimme shoppailemaan?
Meistä ei kumpikaan ole shoppailuihmisiä, mutta tuliaiset ehdimme hyvin hankkimaan. Meidän keskimmäinen ja kuopus ovat paluustani saakka temmeltäneet kotona Albanian futismaajoukkueen peliasuissa :)

Tuliaiset osuivat ihan nappiin, Albanian maajoukkueasut menivät heti käyttöön

Yölennot
Tämä oli taas muistutus siitä, että yölennot eivät todellakaan sovi minulle. Nyt jo kaduttaa, että tammikuussa minulla on jälleen yölento. Tilanne olisi varmasti ollut parempi, jos olisin voinut pitää maanantain lomaa (kone laskeutui klo 6), mutta oli pakko tehdä puolipäivää töitä. Pidin yhden projektipäätösarviointihaastattelun ja yllättävän skarppi olin ja muistiinpanotkin ovat olleet jälkikäteen ymmärrettävät.

***

Työviikkoni alkaa lähetä loppua ja kohta alkaa kolmen viikon kesälomani. Seuraavaksi vuorossa on rentoa mökkeilyä ilman mitään suunnitelmia. Minäkin olen niin paljon kulkenut, että voin hyvinkin rauhoittua välillä paikalleni. Pari ihan pientä retkitoivetta on tietysti mielessäni :)
Toivottavasti pojille tulisi uimasäätä!

Mukavaa loppuviikkoa!