Lennokasta ja ruusuisaa

Olipas taas sellainen viikko, että se vain lipui ohitse. Kuopuksen edellisviikon flunssa aiheutti korvatulehduksen ja hän oli kotihoidossa kolme päivää. Töiden lisäksi ehdin käydä kääntymässä Sinellissä ja tutustumassa Rok Clothing kauppaan Myllypurossa. Rok Clothing myy käytettyjä lastenvaatteita USAsta. Valikoima ei sykähdyttänyt muuten kuin paitapuseroiden osalta, toki kaikki oli puhdasta ja siistikuntoista. Tangossa roikkui ihan kiva valikoima poikien raita- ja ruutukuosisia paitiksia. Hintahaarukka oli 5-10€. Tänään olemme olleet koko porukka luistelemassa ja äiti on varmaan väsynein :)

Poikien katsellessa televisiota ja miehen paistaessa vohveleita tein kortin p*skarteluhaasteeseen. Haasteessa nro 79 tulee käyttää harmaata ja yhtä muuta väriä. Aika sattuma: ostin maanantaina ensimmäiset harmaat paperini. Sinelliin oli tullut Papermanian paperipakkauksia. Minulla on vihreä entuudestaan ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin harmaaseen. Kaveriksi lähti harmaa nauhapakettikin. Tällainen onnittelukortti uusista materiaaleista syntyi:

Kukat olen värjännyt teemaan sopiviksi ja isoimman keskustana on Fimosta tekemäni "ruusu". Tuo ruusuleima on noussut suosikkeihini, olen käyttänyt sitä myös korttien sisäpuolella usein. Jos tarkkoja ollaan niin onhan tuossa kortissa värejä harmaan ja pinkin lisäksi myös vihreä. Mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole?

Lennokasta meininkiä meillä on ollut iltaisin. Saimme syksyllä Salaiselta Ystävältä lennokkivihkon. Olen pitänyt sitä jemmassa - sairasteluputken tai huonojen ulkoilusäiden varalta. Nyt se on korkattu ja pojat (ja vanhemmatkin) ovat viettäneet riemukkaita hetkiä paperilennokkien kanssa.

 Hurja pääkallopaperi. Tästä tulee lennokki

mallia spaceship.

 

Lennokkeja lennäteltiin yläkerrasta alakertaan.

Ja välillä toisinpäin.

Kuopus ja kaksi lennokkia kerralla ilmassa.

Ja hillot paidalla :)

Kiitos vielä kerran Salaiselle Ystävällemme. Tätä hupia riittää vielä moneksi kerraksi.

Salaista postia ja miehekäs Laura-lettipipo

Kiitos kovasti Salainen Ystäväni! Saimme taas ihanaa postia. Toivottavasti Salaisemme ei käsitä väärin, kun pojat eivät ole vielä saaneet paketteja. Paketit ovat ihania! Syynä on se, että äiti on ehtinyt ensin postille ja todennut yllätykset juuri sellaiseksi, jotka pelastavat synkän päivän. Meillä on välillä ollut pahoja sairasteluputkia, niin olen pantannut ylläreitä pahan päivän varalle. Edellisessä kuoressa oli nimittäin kiva paperilennokkien tekovihko. Tällä kertaa kuortesta paljastui kolme pientä pakettia, joulukortti ja aika hyvä vinkki siitä, että mitä paketeissa on.

 

Meillä on pitkä joululoma joulun jälkeen, joten varmaan meillä lennellään tai veneillään. Salaisen henkilöllisyys on toistaiseksi salainen, mutta salapoliisityöni käynnistyy :) Kahdessa ensimmäinen kuoressa oli postileima niin suttuinen, ettei siitä saanut mitään selvää. Nyt tuli ihan oikea vinkki: kuori on postitettu Kurikasta. Nyt saa ilmiantaa kurikkalaiset salaiseen osallistuneet :D

Ananan blogissa oli kauniita palmikkopipoja ja innostuin minäkin kokeilemaan. Omani on tehty myöskin mukaillen samaa Laura-lettipipon ohjetta. Koska lankani oli ohutta, mutta ah-niin-pehmeää baby merinoa, silmukoita palmikkojen välissä on mallia enemmän. Tässä siis elämäni ekat palmikot, eikä ollut vaikeaa. Pipossa on alaosassa ja korvaläpissä fleecevuoraus. Kiinnitykseen olen toistaiseksi valinnut fleecenauhat. Harkinnassa on, että ompelenko ne kaksinkertaisiksi. Meillä kukaan pojista ei oikein pidä siitä, että hattu kiinnitetään leuan alta. Pelkät fleecepätkät saivat kuopuksen hyväksynnän, mutta eivät ole esteeettiset.

Uhmiksesta ei ollut jälkeäkään, kun sovitin pipoa kuopukselle. Paikalla oli pikku veitikka, joka nauraa ja kujeilee. Räpsin kuvia varmaan pari kymmentä ja yhdessäkään ei ollut vakava ilme. Ehkä kuopusta vaan nauratti taas nämä äidin päähineviritelmät :)

Isommat pojat heti totesivat, että heidän pipoonsa ei sitten tule mitään korvaläppiä, mutta muuten voisi olla ihan samanlainen. Tämä on siis vain prototyyppi, jonka perään oli tarkoitus käynnistää varsinainen tuotanto. Joku p*kelen poika on napannut multa yhden puikon. Pöh - olkoot pipoitta kiiittämättömät!

Leppis ja Sydänystävä

Meillä on viikko lähtenyt mukavasti käyntiin, toivottavasti kaikilla lukijoillakin. Eilen tehtiin poikien kanssa koko päivän retki Hoploppiin, tänään meillä on poikkeuksellisen raukeita poikia. Ja heti alkuun sain vihdoin valmiiksi esikoiselle paidan. Ihan perustrikoopaita, mutta siinä ei ole yhtään ekalla kerralla onnistunutta osaa. Meinasi jo mennä matonkuteiksi, mutta periksi en antanut. Aaltoilevaa kauluaukkoa lukuunottamatta se näyttää valmiina ihan paidalta. Syy b-luokan tekeleen esittelyyn on paidan pienissä leppäkertuissa. Ne onnistuivat hyvin, olen jälleen käyttänyt kutistemuovia. Meillä kutistemuovi on kestänyt käytössä hyvin, myös pesua. Leppiksiä on kolme, kaikki oli tarkoitus laittaa hihan "tereeseen", mutta laitoinkin yhden kaula-aukkoon. Esikoinenkin tykkää, hänestä on ihanaa kun saa silitellä leppäkerttuja. Ja ne ovat hänestä ihan oikeita :) Kangas ja vaaleankeltainen resori Eurokankaasta.

 

Osallistuin Salaiseen Sydänystävään ja sain paketin blogistilta Risulinnun pesässä. Blogi on minulle ihana uusi tuttavuus -miten kauniita juttuja. Paketti oli varsinainen sydänjuttujen ilotulitus, kuten alta näkyy. Paketissa oli iso turkoosi sydänmagneetti, linnunpönttömagneetti, huopainen heijastin avaimenperä, pinkki huopapallo kaulakoru ja kauniissa pussissa punaista villaa ja kortissa huovutusneula. Ihana setti. Kiitos!

Äitihän ei saanut yksin pitää kaikkea ja pienoinen kädenvääntö käytiin. Esikoinen ja keskimmäinen kinastelivat linnunpönttömagneetista. Keskimmäinen nyörtyi sitten sydänmagneettiin ja lohdutuskarkkiin :) Kuopus oli ensimmäinen valitsija ja valkkasi avaimenperän. Loput jäi äidille.

Meillä pojat elää vielä osittaisessa mielikuvitus maailmassa. Tänään ihmettelin, että miksi esikoinen yrittää saada ikkunan auki. No tietenkin siksi, että pienen pieni muuttolintu voisi tulla ja lentää meille sisään ja tehdä pesänsä pinkkiin pönttöön :)

Ja kiitos vielä blogiin Tyylikkäät termiitit. Sieltä kotiutui tosi hieno arvontavoitto. Aivan ihanat askartelukirjat ja paperia. Sormet syyhyää ihan hirvittävästi päästä ensin lukemaan ja sitten kokeilemaan. Suurkiitos. Kyseinen blogi on muuten ihan ensimmäinen, mitä olen ikinä seurannut :)

Salainen ystävä ja p*askarteluhaaste #24

Aloitanpas tästä korttihommasta. Kävin lyhyessä leimailuopissa. Leimaaminen ja korttiaskartelu vaikutti oikein mukavalta puuhalta. Aikamoisen tavara-arsenaalin tuo harrastus vaatisi. Ennenkuin alan tyhjentämään lompakkoani ja täyttämään kotia myös noilla tarvikkeilla, ajattelin vähän kokeilla, että minkä verran näitä leimailuja ja kortteja innostun tekemään. Ostin leimasetin tykötarpeineen, chalksit, vähän papereita ja korttipohjia. Yksi paperileikkuri löytyy entuudestaan. Loput improvisoin.

Olen ihaillut harrastajien tuotoksia. Itse en vaan vielä osaa tehdä mitään romanttista, pinkkiä tai kukkakorttia, ei vaan vielä tunnu yhtään omalta jutulta. Ehkä kuukauden tai kahden päästä :) Heti kun sain jotain kasaan päätin osallistua p*askarteluhaasteeseen. Siellä ei meinaa sanottu, että tumpelot aloittelijat älkööt vaivautuko. Kortissa piti olla bling blingiä. Tuosta sitä löytyy kangassydämistä, kukkakimpussa on kiilleliimaa ja lisäksi leimakuvaa on väritetty helmiäs chalkseilla.

Kyllä oli vaikeaa toi kuvaus. Keskiyön pimeydessä ei edes lisäsalamalla onnistu.Kortti on heleämpi luonnossa ja kangassydämet eivät ole kulahtaneita eikä niiden nukka näytä siltä, että olisin hampailla jyrsinyt niitä. Seli-seli-seli.

Viime viikolla kävin hakemassa postista aivan loisto paketin Salaiselta ystävältä. Paketti oli pojille. Sieltä löytyi nuppipalapeli kuopukselle, isommille pojille Pokémon munat ja vielä Pokémon puuha CD. Vähänkös täällä on ollut pojat tohkeissaan ja tyytyväisiä. Ja tietenkin kävi vielä niin loistavasti, että toisesta munasta tuli jo aikaisemmin himoittu mammutti.

Kiitos Salainen Ystävä! Olet niin osuvasti piristänyt arkeamme aivan ihanin yllätyksin. En voi muuta todeta kuin, että vähänkös meillä kävi hyvä onni, kun olit meidän Salainen Ystävämme. Kiitämme ja toivotamme sinulle hyvää vuotta 2010.

Ihanaa postia Salaiselta Ystävältä

Mieheni tuli tänään postin kautta ja toi minulle paketin. Pakettikortissa ei lukenut lähettäjää lainkaan, joten aloin heti epäilemään lähettäjäksi Salaista Ystävää. Pakettia on ensin rapisteltu ja sitten nuuhkittu ja sitten revitty auki. Hämmästys ei meinannut loppua lainkaan, kun olen ihaillut paketin sisältöä: todella hieno suklaa reseptikirja ja appelsiini-mauste-suklaata, joka muuten on luomu reilunkaupan tuote ja en ole maistanut ikinä aikaisemmin.

Kirja on aivan ihana, reseptit ovat toinen toistaan houkuttelevampia ja ohjeet hyvin selkeitä. Ei ollut kaukana, ettei kuola valunut kirjan sivulle. Selailin pikaisesti lävitse ja ajattelin valita pari herkkua joulunajaksi. Valintahan oli tietenkin vaikea ja avuksi piti ottaa kynä ja paperia, ja listalla on nyt 10 heti-kokeilen herkkua :) Suklaa on vielä maistamatta, ainoastaan siitä syystä, että kurkku ei ole parantunut suklaansyöntiin.

Suurkiitos Salainen Ystäväni! Ihana superyllätys!

Kuvan suklaamarenkia en ole ikinä maistanut. Joko tuollaisia tai sitten marenkikääretorttu koestetaan ehdottomasti. Mutta ehkä ensin suklaa-vadelmapiiras tai tahmea suklaakakku tai valkosuklaa-vadelma parfait tai...