Raskaan viikon kohokohdat

Takana on vastoinkäymisten ja runsaan puurtamisen täytteinen viikko. Viikon tapahtumat ovat uhanneet sekä terveyttä että taloutta, mutta eteenpäin on puskettava.

Viikon hyviin hetkiin kuuluu se, että vaari (eli isäni) pääsi kotiin sairaalasta. Tosin pyörätuolissa. Pitkässä on 80-vuotiaan luiden luutuminen. Onnettomuus tapahtui jouluaattona ja vieläkään jalan päälle ei saa astua. Toipilasajan kestoennuste on 6-9kk, onneksi ehkä muutaman viikon päästä jalka voisi alkaa kestämään osittaispainoa.

Tällä viikolla olemmekin sitten pyörittäneet töiden ja kodin ohella Kepposten Kotipalvelua. Vaarin kotiinpaluu on työllistänyt meitä kuuden hoitokeikan verran. En ymmärrä, että kuinka sellaiset vanhukset pärjäävät, joilla ei ole omaisia samalla paikkakunnalla. Esimerkiksi isäni pyörätuoli piti noutaa apuvälinekeskuksesta, joka on auki kolmena päivänä klo 12-13:30. Läheskään kaikki työssäkäyvätkään eivät pysty myöskään tuollaiseen aikaan olemaan poissa töistä. Viikolla Hra Kepponen kävi myös katsomassa äitiään 180km päässä. Kotipalvelun pyörittämisen lisäksi olemme etsineet suksia, ostaneet monoja ja kuljettaneet poikia discoon ja yrittäneet hoitaa perusarjen. Töissäkin on ollut kiirettä ja olen joutunut näiden muiden hommien takia tekemään rästejä myöhään illalla. Aivot alkavat olla aikamoista puuroa tämän kaiken hallinnassa ja olen jo paristi unohtanut kesken lausetta, että mitä olinkaan sanomassa.

Harmillisesti en ehtinyt muistamaan ystäviäni mitenkään ystävänpäivänä :( En edes ehtinyt vastamaan niihiin muutamiin ystävänpäiväviesteihin, vaan pakersin töitä urakalla. Hra Kepponen oli ystävänpäivänä työreissulla. Juuri kun olin lähdössä viemään yhtä poikaa koulun ystävänpäivädiscoon, ovikello soi. Kuopus kävi avaamassa ja tuli ovelta kukkapaketin kanssa. Hra Kepponen oli lähettänyt minulle kukkakaupan kautta ystävänpäiväkukat. Mielialani kohosi hetkessä!

Ystävänpäiväkukat

Kukkien mukana oli myös kortti ja kortista selvisi, että minua odottaa kaapissa myös lahjakin. Olen ollut aikeissa hetkenä minä hyvänsä viimeisen puolen vuoden aikana ostaa itselleni uuden repun tietokoneelle. Hra Kepponen hoiti asian puolestani :) Lahjapaketissa odotti minua ihanan pirteän värinen ja sirokokoinen läppärireppu. Hra Kepponen on niin taitava näissä lahjahommissa.

Ystävänpäivälahja

Ilonaiheisiin kuuluu se, että ehdin käydä ulkoilmassa sekä lauantaina ja sunnuntailla sekä se, että esikoinen oli yökylässä vaarin luona. Siinä tuli samalla nähtyä, että miten vaari pärjää ja kuinka sujuu ruokahuolto. Esikoinen viihtyy edelleen hyvin vaarin kanssa, mikä on minusta tosi hieno juttu!

Keskimmäinen suksilla

Työntäyteinen viikko on edessä jälleen. Pojilla alkoi hiihtoloma ja aikuisilla ei ole koko viikkoa lomaa. Yritämme pyörittää ensi viikolla poikien lomailua sekä kotipalvelua töiden ohella. Uskoisin, että ensi viikko on kotipalvelun osalta jo kevyempi, kun vaari on päässyt asettumaan kodiksi ja mummunkin lääkevarannot on taas täydennetty.

Minua valitettavasti odottaa vielä viime viikolta jääneet rästityöt sunnuntain kunniaksi, mutta sitä ennen meillä herkutellaan lasagnelta. 

Romanttisesti kohti virtuaalitodellisuutta

Sain erikoisen ja todennäköisesti mieleen painuvan ystävänpäivälahjan mieheltäni. Ei tullut koruja, ei suklaata tai illallista, ei parfyymia tai alushepeneitä. Sain virtuaalilasit. Ja olen innoissani.

Lainaan tähän pätkän kortin runosta:

Täytyy hetkeksi istahtaa

ja ajatella jotain hauskempaa.

Laita päähän lasit ruusunpunaiset

tai tässä tapauksessa - virtuaaliset

ja matkusta hetkeksi muualle

hiekkarantojen ja viidakon äärelle.

Samsung Gear VR

Sain vielä kukankin :)

Nyt voin paeta vaikka päivittäin hetkeksi perhe-elämän raskautta snorklailemaan, palmurannalle tai vaikka istua artistin sohvalla katselemassa ja kuuntelemassa, kun hän soittaa. Tuskin maltan odottaa, että millaista 360 astetta videomateriaalia löydän. Voi kuinka toivon, että Taj Mahal, Iguassun putokset tai joku safarikohde olisi videoituina. Voisi olla tämän rouvan pipo usein vähemmän kireällä, kun voisin kotiin tultuani piipahtaa vaikka safarilla tai sukellusretkellä ennenkuin alan kärttämään jauhelihakastiketta ;) Nyt vaan toivon löytäväni hyvää sisältöä. Kaltaiselleni nähtävyys- ja taideinnokkaalle kuvittelisin sitä löytyvän ja toivottavasti myös kohtuulliseen hintaan.

Lasit toimivat yhdessä Samsungin kännykän (Note5, S6, S6 edge, S6 edes+) kanssa. Kännykkä toimii näyttönä virtuaalilasien linsseille. Sitten vain kännykkään sopivia 360-videoita ja ei muuta kuin katselemaan. Vielä en ole ehtinyt selvittämään, minkälaista materiaalia on saatavilla. Olen katsonut vain Cirque du Soleilin promopätkän, GroPron snorklailuvideon ja jonkun musavideon. Tykkäsin! Onhan se makeeta pyörittää päätään ja katsella, mitä kaikkea sivulla tapahtuu :D

Miinusta tulee kuvanlaadusta. Minusta siinä erottuu liian selvästi pikselirakenne. Hra Kepponen väitti olevansa niin huononäköinen, että hän ei erota pikseleitä. Kunhan vielä resoluutio paranee, niin tässä on minun ja Hra Kepposen vanhuudenpäiviemme puuha. Eläkkeellä istumme virtuaalilasit naamalla ja juomme halpaa viiniä jostain pillimukeista. Pillimukeista siksi, että motoriikka ei toimi virtuaalilasit päässä normaalisti ja viinilasi ei osuisi huulille kuitenkaan.

Hauska lelu!
Oletko kokeillut? Kiinnostaako?

PS. Lasit ovat varmaan yhtä paljon Hra Kepposelle itselleenkin ;) Hänhän rakastaa teknisiä härpäkkeitä.

Hetkessä: Raakasuklaakurssilla

Sain Hra Kepposelta viime kesänä hääpäivälahjaksi hienon punaisen, litteän ja hyvin kevyen rasian. Sieltä löytyi Elämyslahjojen kautta ostettu kahden hengen raakasuklaa workshop. Viikonloppuna pääsimme vihdoin käyttämään lahjakortin.

Olen kerran maistanut raakakakkua, en pitänyt siitä. Niputin raakasuklaan samaan kategoriaan, joten ajattelin sen olevan todennäköisesti pahaa ;)

Kokemuksena raakasuklaa workshop oli hauska. Tilassa leijaili ihana tuoksu, tekeminen oli helppoa ja kivaa ja ohjaaja mukava.

Ainoa työväline, mitä ei välttämättä kotoa löydy valmiiksi, on silikonimuotti,

muuten peruskeittiövälineet riittävät

Kaakaovoita. Se hienonnetaan ja sulatetaan vesihauteessa

Sulatettu kaakaovoi

Sekaan laitoimme raakaa kaakaojauhetta, lucumaa, riisinkuorijauhetta, hunajaa ja hiukan suolaa

Suklaamassa muottiin ja vielä loput "mausteet".

Laitoimme osaan kaakaonibsejä, inkamarjoja (hyi!), kookoshiutaleita ja cashewpähkinöitä.

Vartin pakastuksen jälkeen meillä oli valmista raakasuklaata. Vartin odottelun aikana saimme new age henkisen tietopläjäyksen raa'an kaakaon terveysvaikutuksista. Kaakao laskee verenpainetta, piristää, saa hyvälle tuulelle, stimuloi aivoja ja parantaa libidoa. Niin ja antioksidantit hidastavat ikääntymistä ja parantavat vastustuskykyä. Uskokoon ken tahtoo :) Itse kyllä uskon tumman suklaan terveysvaikutuksiin ;) Raa'an kaakaon terveysvaikutukset perustuvat siihen, että papuja ei ole paahdettu. Kaikki ravinteet säilyvät.

Sekoittelimme suklaamassan oman makumme mukaan. Intensiivinen suklaan maku, riittävän makea, jossa silti on säilynyt hiukan tumman suklaan kitkeryyttä. Ihastuin erityisesti kookossokeriin, jota käytimme hiukan hunajan ohella makeutukseen. Se säilyy mukavasti kiteisenä suklaamassassa.

Itse tehty cashew-konvehti

Kokemus ja maku oli niin onnistunut, että tilasimme pienen satsin aineksia, jotta voimme kokeilla raakasuklaan valmistusta myös kotona. Hra Kepponen tuumaili, että raakasuklaata riittää paljon pienempi määrä ja jos tekee itse suklaansa, sitä ei voi olla jatkuvasti napsimassa.

Lahjana tuollainen workshop oli minusta ihana.

Marraskuun kepposia

Marraskuu sujuu tahmaisesti. Työt tökkii, lapset hölmöilee ja tappelee keskenään. Itse toimin kuin hidastetussa filmissä. Viikonloppuna pääsin päiväksi askartelemaan. Se tuli tarpeeseen, koska ensi viikko starttaa sairastupameiningillä. Kuopus on poikkeuksellisen pahasti kipeänä.

Mutta tässä teille makupaloja Kepposten marraskuun meiningistä.


Rohkeus haasteet
Syytän sinua Aku Hirviniemi ja koko Possen jengiä siitä, että alakoululaisten täytyy kilpailla rohkeushaasteilla. Olen ehdottamasti sitä mieltä, että tv-kanavilta saa tulla ainoastaan luontodokumentteja (ilman parittelua) ja klassista musiikkia ennen klo 21.

Kuva lainattu: www.mtv.fi

Onneksi haasteet ovat toistaiseksi olleet muuta kuin fyysikan lakien ylitysyrityksiä. Thank God tuo läheinen merenlahti ei ole jäässä.

Kaksi haastetta on kantautunut korviini esikoisen luokan poikien haastekisasta. Yksi poika tuli kouluun pikkusisaruksensa vaipoissa. Grande episodi päättyi siihen, että poika pissasi koulun vessassa niihin. Alakoululaisetkin ihmettelevät Pampersin imukykyä.

Oma poikani suoritti rohkeuskokeensa tekemällä hyvin loppusoinnutetun räppiriimin naapurin tytölle. Kaverit olivat olleet mukana ja auttaneet keksimään lisää navan alle meneviä riimipareja. Pojan mielestä aivan törkeää oli se, että hän oli ainoa, jolle tuli asiasta seuraamuksia. Sen siitä saa, kun kirjoittaa yhdenkin genitaalin synonyymin paperille!

***

Amatööri pettymystenaiheuttaja
Olen suhtautunut vakavasti siihen ammattikasvattajien ohjeeseen, että vanhemman tulee aiheuttaa pettymyksiä lapsilleen. Aina ei saa kaikkea. Minun olisi melkein pitänyt tuntea suurta onnistumista esikoisen valituksesta. Hän oli sitä mieltä, että hänen elämänsä on pelkkää pettymystä. Pettymystä pettymyksen perään, jotka on aiheuttanut äiti.

Pettymysten top 3:
1. Poika joutuu odottamaan 10 ylimääräistä päivää ulkoistettuja unelmasynttäreitään (koska joku typerys ei muistanut tehdä varausta ajoissa)
2. Edellisille ulkoistetuille synttäreille sai kutsua törkeän vähän kavereita.
3. Äiti majoitti pojan Nizzassa hotelliin, jossa ei ollut uima-allasta.

Sen verran alkaa olla 10v ajattelu jo kehittynyttä, että jälkikäteen heräsi sellainen ajatus, että tuolla listalla kannattaa pitää suunsa ihan supussa elämän suurista pettymyksistä.

Kuvat Nizzasta, koulujen syyslomalta vuodelta 2011

Todellakin näyttää pettymysten pettymys matskulta

***

Suudelma
Kuopuksella puolestaan on taas haasteita rakkausrintamalla. Tai siis oikeastaan siinä, että hänellä on ihalijoita. Rakkauskirjeen lähettäjä neito on kutsuttu kuopuksen 6v synttäreille. Kuopus mietteliäänä pohti, että pitäisiköhän kutsu kuitenkin perua, koska neidon vaatimukset ovat viime aikoina nousseet kohtuuttomiksi. Hän haluaa suudella huulille.

***

Räkäleivästä ripulirieskaan
Halloween-juhlissa tarjotut räkärieskat olivat niin hyviä, että Hra Kepponen on ryhtynyt kotimme suklaakondiittoriksi. Hänen ensimmäinen tuotteensa on ollut omatekoinen pistaasi-valkosuklaalevite. Valitettavaskti räkäleipä-nimitys on jäänyt elämään, onhan se niin paljon lyhyempi kuin pistaasi-valkosuklaalevitteellä päällystetyt keksit.

 Keksit kaupan levitteellä. Hra Kepposen versio on parempi!

Hra Kepponen on jatkanut tuotekehittelyä tummaan suklaaseen. Sen kanssa toimii parhaiten kookoshiutaleet. Käsissämme on selvästi maailmanmaineeseen nouseva menestystuote. Kunhan Hra Kepponen keksii sille paremman myyntinimen. Ripulirieska ei houkuttele, vaikka maku on hyvä.

Ripulirieska

Hyvää viikkoa!

Jemmavaraston helmi

Kun kävin läpi jemmavarastoa löytääkseni keskimmäiselle sopivia vaatteita, löysin myös laukun itselleni. Olen saanut sen lahjaksi mieheltä Kaliforniasta. Minulla on joskus ikuisuus sitten ollut Coachin laukku ja se oli erittäin vahvaa tekoa. Tämänkin laukun nahka vaikuttaa paksulta ja jämäkältä, sellaiselta joka kestää rajumpaakin menoa. Vaatehuoneen jouluisessa mylläyksessä laukku oli jäänyt muutaman muun tavaran alle, eikä se näytä siitä kärsineen lainkaan.

Laukkuun mahtuu jopa läppäri ja taskujakin on runsaasti. Hihna on ihanan jykevä painavammankin sisällön kantamiseen. En uskonut olevani lainkaan tupsuihminen. Alunperin olinkin ajatellut ottaa tupsut pois. Varastoinnin aikana on mieli muuttunut ja tupsut näyttävätkin kivoilta.

Löytyisipä jemmavarastosta vielä kesähousut, niin olisin valmiiksi varusteltu kesään (jos se kesä vielä joskus tulee).

 

Ei oo paha -väittää yltiöoptimisti

"Ei oo paha" sanoo Hra Kepponen olohuoneestamme.

Minusta on.

En enää kestä pakkaamista enkä purkamista. Reilun kuukauden sisään olemme:
-Pakanneet noin 1/3 omaisuudesta laatikoihin ja tungettu laatikot mikä mihinkin kodissamme
-Pakanneet evakkoa varten vaatteet ja muut tykötarpeet
-Pakanneet remontin keskellä kesävaatteet lomareissua varten
-Pakanneet ensimmäisestä evakkopaikasta tavarat toiseen evakkopaikkaan
-Pakanneet toisesta evakkopaikasta kamat kotiinpaluuta varten.

Nyt olemme loppusuoralla. Edessä enää grande purku.

Viime yö oli ensimmäinen yli kuukauteen omassa kodissa. Aika urakka oli pelkästään siinä, että saimme kaikille sängyt esille. Pari iltaa olemme painaneet hommia ja tuntuu, että mikään ei etene. Ihanaa silti olla kotona!

Isoja iloja on se, että koko vaatevarastoni on käytettävissä eikä töihin enää tarvitse ajella takakontti täynnä matkalaukkuja. Pojilla on ihan kuin uusi joulu, koska kaikki joululahjalegot ovat oikeastaan leikkimättömiä ja osa jopa kasaamattomia.

Viikolla aion viettää herkkuhetken joulukuusen valojen loisteessa. Kyllä, joulukuusen valojen loisteessa! Alkuperäisenä ajatuksenani oli lomalta palattua vielä hetki fiilistellä joulua (koska se meni niin pitkälti pakkaushommissa), enkä osannut aavistaa, että kotiin päästään vasta helmikuussa. En ole vielä päättänyt, että söisinkö Runebergin tortun vai laskiaispullan joulukuusen vieressä. Mielestäni olen kyllä ansainnut molemmat yhdellä kertaa :)

PS. Vähän jo jännittää, että kauanko kestää ennenkuin kaikki kamat ovat paikallaan. Riittääkö helmikuu?

PS2. Vielä ehdit osallistua Lekmer.fin 50€ lahjakortin arvontaan. Klikkaa tähän postaukseen.

Herkkumopo keulii

Hra Kepponen lähti perjantaina kauppaan hankkimaan sunnuntain Halloween KummitusKahveillemme herkkuja. Ostoslistalla oli hämähäkki- ja vaahtokarkit ja yksi karkkipussi. Yhteensä n 1,3kg. Aika iso määrä 13 vierasta kohden, mutta hämähäkkikarkkeja ei saanut 900g pienemmässä erässä. Älytöntä, että Halloween-karkkeja pitää ostaa melkein kilo kerralla (arvaan että ovat vielä kehnojakin).

Hra Kepponen tuli kaupasta ja aloin purkamaan ostoskasseja. Karkkia, karkkia ja lisää karkkia. Sen 1,3kg lisäksi tuli ylimääräiset 1,7kg. Ehkä pitäisi todeta, että Hra Kepposella ei mopo keulinut karkkiostoksilla, kyllä se lähti käsistä aivan kokonaan. Tämä on varmasti painollisesti suurin kotiin kerralla kannettu herkkumäärä.

Hra Kepposen perustelut hamstraukselle olivat sinänsä hyvät. Loput karkit säästetään poikien kaverisynttäreille. Säilyvää tavaraahan ne ovat (wishfull thinking?). Vaihtelevan itsekurin johdosta turvallisempaa olisi ollut hakea kaupasta parin päästä viikon tarvittava määrä lisää. Ensi vuonna on selvästi niiden hedelmäisten Halloween-herkkujen vuoro!

Nuo jatkuvasti suurentuneet pakkauskoot ovat itselläni valitettavasti vaikuttaneet siten, että pienellä treenillä pystyn syömään 200g suklaalevyn puolen päivän aikana. Pojille emme ole ikinä antaneet kokonaista isoa pussia per poika, mutta tuollainen iso kettukarkkipussi katoaa kolmeen poikaan sutjakasti.

Esikoinen ei syö juurikaan karkkia ja siksi meillä on harvakseltaan karkkia kotona. Ihan puhtaita papereita tuskin saisimme lasten kuluttaman sokerimäärän suhteen. Poikien herkkuna on jäätelö ja sitä kyllä menee muutenkin kuin herkkupäivänä. Keksejäkin on tullut ostettua turhan usein viime aikoina. Itse joudun jälleen toteamaan sokerista sen, että minun erittäin vaikea pysyä kohtuudessa, jos hankin herkkuja kotiin. Ilmeisesti ainoa toimiva ratkaisu on herkuttomat kotiolot tai viikonlopuksi ostettu yksi pulla. Kahvilassa ja kylässä voin sitten nauttia pulla- tai kakkukahvit surutta.

Paljonkohan tuosta karkkivuoresta jää minun vyötärölleni?
Joka tapauksessa elämä tänä sunnuntaina meillä on taatusti makeaa ;)

PS. Mitenköhän noi joulupukkisuklaat liittyy Halloweeniin?

Joulupukki kävi jo

Meillähän on jo ekat piparit paistettu ja kohta joulukortitkin valmiina. Nopeutettuun aikatauluun sopinee, että sain joululahjani jo tällä viikolla.

Olen miettinyt pokkarikameran tai paremman puhelimen hankkimista, jotta saisin näpsittyä kuvia lennossa. Järkkäri ei ole "ihan aina" mukana ja nykyisellä puhelimellani tulee surkeita kuvia sisätiloissa. Hra Kepposen mielestä mieluiten kännykkä hyvällä kameralla, koska se on aina mukana, toisinkuin pokkarikamera.

Tietenkään en jaksanut perehtyä asiaan. Ja olin aivan järkyttynyt kännyköiden hinnoista. Työnantajani on aina tarjonnut jonkun puhelimen ja se on yleensä ollut riittävän hyvä, joten en ole ostanut ikinä kalliita älypuhelimia. Olisin varmasti jäänyt arpomaan asiaa pitkäksi aikaa. Hra Kepponen ei jäänyt. Joulupaketista löytyi juuri lanseerattu Lumia 1020. Nyt on kyllä varsin lahjottu olo :)

Pitäisi saada microsim pian, jotta saisin vehkeen käyttöön. Toivottavasti jo viikonlopuksi saan kuvamateriaalia uudella Lumialla otettuna.

Edit: Voi kirottu sentään. Uuden simmin aktivoimiseen menee päiviä,  huonoimmillaan jopa viikkoja (ei ole operaattorin vika, vaan työnantajan). Nyt ei malttamaton enää kestäisi. Tässä jopa harkitsen simmin pienennystä saksilla...

Lomastressi lähestyy

Ensin menimme mökille: pakkaa, roudaa ja pura petivaatteet, pyyhkeet, ruuat, vaatteet ja viihteet viidelle. Niin ja sille kuudennelle. Sitten jatkoimme sieltä Tampereelle: pakkaa, roudaa ja pura. Sitten kotiin: roudaa, pura ja pyykkää. Nyt olemme anoppilassa: pakkaa, roudaa ja pura. Minulle on tullut siirtymäangsti, en enää kestä yhtään pakkauskeikkaa. Nyt sopiva lomaohjelma olisi pelkkä möllötys. Kuopus heräsi tänä aamuna pikkasen sairaana, joten taidan yrittää parkkeerata itseni hänen kaverikseen.

Siirtymäangst on iskenyt meidän perheen kuudenteen matkailijaan myös. Siis meidän Noppaan. Tanskan reissun aikana vaari hoiti Noppaa, joka päätti vain mököttää. Siksi päätimme ottaa kuollutta teeskentelevän Mielensäpahoittajan mukaamme. Mökkireissun ajan vielä Noppa matkusti tyytyväisenä matkaterraariossaan auton takakontissa. Mummilareissulle lähdettäessa kun Noppa laitettiin auton takakonttiin, se vetäisi terraarion täyteen hätäripulia (yök!). Nopalle siis riittäisi myös lähdöt.

Kukas se siellä matkalaukun vieressä matkustaa? 

Perillä olemme kaikki viihtyneet hyvin. Noppa myös. Noppa on nauttinut siitä, että hän on saanut kokonaisen huoneen käyttöönsä. Minulla on ollut pokassa välillä pitelemistä tuon elikon kanssa. Olen nimittäin asunut hänen terraariohuoneessaan. Yhtenä päivänä kutsuin konnaa viereisen sängyn alta. Sieltähän se tuli ja yritti niska kenossa selvittää, että mistä (henkilökunnan) ääni kuuluu. Konna teki sellaisen kunniamarssin sänkyni ohi kaula kenossa, mutta ei raukka nähnyt riittävän korkealle nähdäkseen, että olin sängyssä. Sitten se tuhahti ja meni lämpölampun alle ja käänsi pyllyn kohti ääntä.

Uzbekhistanin elikko ylenkatsoi suomalaista superfoodia

Mummilassa Nopan huoneen ulkopuolella kyttää mäyräkoira.

Sen kanssa saa olla tarkkana, mäyris on meillä kotona melkein päässyt terraarioon.

Tampereella otimme toiveuusinnan viime kesästä. Ensin menimme uimaan Nokian Edeniin. Tällä kertaa ostimme vain päiväliput. Sitten oli vuorossa Herra Hakkaraisen Talo Sastamalassa. Se, että pojat halusivat niin kovasti Hakkaraisen talolle oli yllätys. Mutta he muistelivat edellisenä kesänä isin kanssa leikittyjä miekkailu- ja hippaleikkejä niin tohkeissaan, että Hra Kepponen myöntyi toiveuusintaan. Omana strategianani oli istua jossain penkillä kyllästyneen näköisenä :) Tosin päädyin kauppaleikkeihin kuopuksen kanssa.

Viime kesäisestä reissusta Herra Hakkaraisen taloon kirjoitin ihan oman postauksensa, siihen pääset tästä. Mielestäni paikka on kiva kohde noin 4-7 vuotiaille ja kohtuullisesti hinnoiteltu. Tosin paikka on sen verran pieni, että siitä tulee helposti ruuhkainen, kuten tänä kesänä jouduimme toteamaan.

Matkalla mummilaan ehdimme vielä käydä toisen isoäidin luona synttärikahveille.

Tungin aivan täyteen autoon vielä kaksi tällaista jättiruukkuhortensiaa :)

Nyt kelpaisi lepo. Sateinen sää saa terveet pojat nahistelemaan sisällä vailla tekemistä. Toivottavasti huomenna tulee se luvattu helle ja pääsen tuonne laiturille pötköttelemään uimavahdiksi. Laiskana harkitsen, että huomenna vietetään pelastusliivit päällä uintipäivää :)

Olen ollut kesäloman mittaisella kevennyskuurilla ja karkkilakossa. Kohtahan se katkeaa ja sitten herkuttelen näillä:

Poikien sedän ja hänen vaimonsa tulaiset Belgista: pinkkejä käsintehtyjä konvehteja.

Nämä varmaan vaati kaverikseen hyvän kuoharipullon?

Pinkkiä synttäriä

Lomamme aluksi minulla oli synttärit. Mies on ilmeisesti havainnut, että vaimo on aivan hullaantunut pinkkiin. Hän oli ostanut minulle upean pinkin laukun synttärilahjaksi. Ihana yllätys! Kuinka sattuikin, että se on uuden pinkin huivini kanssa lähes samaa sävyä (pikaräpsyni jotenkin vääristää sävyjä).

Pinkki-fani 42v kiittää :)

Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että paras synttärilahja on pinkki!

2nd hand Balenciaga Work

Olemme vihdoin takaisin Helsingissä ja nyt kohti Tall Ship Racen laivoja. Toivottavasti pojat jaksavat jonotella.

Let the war begin

Tätä on kärtetty viikko tolkulla. Vielä siinä vaiheessa, kun pihalla oli lunta jäljellä.

Lauantaina taloyhtiön pihalla oli sotatanner.

Naapurit olivat luovuttaneet ja antaneet täyttää vesipyssyt. Nanosekunnissa meidän pojat singahtivat aseineen pihalle.

Let the war begin!

Pikku Kepposet vastaan muut.

Tuloksena aivan märät lapset ja kurainen reitti olohuoneemme läpi vesipyssyjen tankkauspaikalle.

***
Hra Kepponen kävi vaarin kanssa ostamassa keskimmäiselle synttärilahjaksi pyöräilykypärän. Hra Kepponen oli kiertänyt BR-lelun kautta ja nostanut sotavarustelun uudelle tasolle. Niinpä alkoi vesisodan toinen suuri taistelu.

Joka pojalle 3 litran selkäreppusäiliö vesipyssyyn :)

Niin, siis lapsillamme on nyt kolmen litran selkäreppusäiliöt vesipyssyihin. Super cool vai pitäisikö sanoa, että super wet :) Sikamakeet lelut ja puhdas olohuoneen lattia - mikä yhdistelmä!

Hyökkäys, joka saa rintamalinjan murtumaan

Aseiden demonstraatio

Sotaan haastettiin myös Hra Kepponen

Onko järkevää tehdä tiedusteluretki vihollisen kotipesään?

Nyt pitäisi juosta karkuun ja kovaa

Mitä ihmettä kaksi vesisuihkua!!

Sieltä hyökkää meidän terminator

Ihan parasta on saada isi-Terminator mukaan vesisotaan! Homma hoidettiin niin perusteellisesti, että Terminatorin vyökin roikkuu kuivumassa :) 

Näissä tunnelmissa toivotan ihanaa ja leppoisaa äitienpäivää jokaiselle äidille!

Tuliaiset

Mies juoksi kiitettävästi tavaratalon osastoja lävitse toivelistani kanssa. Toivomani pusero oli myyty loppuun :( Sama juttu pienen sievän messenger-mallisen laukun kanssa - se olisi ollut niin hyvä matkalle. Mies onnistui sentään saalistamaan kaupan viimeisen huivin.

Huivi on Ralp Laurenin mallistosta, se on ihanan runsas, pehmeä ja kevyt. Se vaatisi kaveriksen yksinkertaisen paidan, mutta minulla ei olekaan sopivan väristä. Olisi pitänyt samalla toivoa kuvan puserokin... Joululahjaksi tulee listan viimeinen toive.

Mies oli vieraillut suklaakaupassa, jossa myydään pienten pääosin amerikkalaisten suklaanvalmistajien tuotteita. Tuotteet on valmistettu vain parhaista raaka-aineista huomioiden koko tuotantoketjun kestävä kehitys.

Miehen ehdoton suosikki on lakritsisuklaa. Minun nuo pussissa olevat suklaanapit, joissa on kaakaopapu sisällä.

Alla miehen kuvia paikan kierrokselta, johon luonnollisesti kuului myyntivalikoiman maistelu. Miehen retki on saanut minut haaveilemaan vierailusta johonkin huippuluokan paikkaan, jossa valmistetaan suklaata käsin tai vaikka belgialaiseen suklaatehtaaseen. Kai tuollaisiakin retkiä on saatavilla? Jos ihmiset matkustavat viinin perässä viinitiloille, niin miksei sitten suklaan perässä suklaatehtaaseen?
http://thechocolategarage.com/index.html

Kortteja ja rantaelämää

Olen viettänyt kotijuhannusta kuopuksen kanssa. Isommat pojat olivat isänsä kanssa mummilassa perinteisissä suvun juhannusjuhlissa. Tänään kotiutui väsynyttä ja nokista sakkia -pojat olivat hoitaneet kokon jälkisammustusta :)

Meillä on mieheni kanssa hääpäivä juhannusaattona, tuli 10 vuotta täyteen. Hääpäivän kunniaksi olimme siis eri osoitteissa. Mieheni antoi minulle ihanan lahjan ennen lähtöään. Minä olen aikeissa järjestää jotain tosi pienimuotoista viikolla. Mieheni ojensi hääpäivän aamuna minulle kaksi upeaa leimasinta. Olin ihanasti yllätetty. Sitten vasta olinkin yllätetty, kun selvisi, että lahjoja oli kokonainen kassillinen :)

Pikkaisen ehdin kuopuksen hoitamiselta testailemaan uusia tarvikkeita (ja vanhoja myös.) Ensimmäinen kortti on p*askarteluhaasteeseen #45, jossa pitää olla kortissa keltaista. Toi leima on minusta tosi kiva. Teksti on vielä toistaiseksi irti, jos saisin hankittua dymoon lisää "nauhaa".

Sitten tein tälläisen varsin kokeellisen CD-kortin. Olisin halunnut käsitellä pinnan värilliseksi, mutta lähin askarteluliike ei myynyt sopivaa mustetta. Piti improvisoida. Vetäisin kynsilakalla. Kolmella eri helmiäislakalla. Tuon kuvaaminen oli ihan mahdotonta, ikävästi se vaalein helmiäinen näkyy tuollaisena tuhruna. Kortin tein Koukussa kortteihin haasteeseen.

Ja sitten vielä hääpäiväkortti rakkaalle.

Lähes oikeaan juhannustunnelmaan pääsee kaupungissakin, tässä lähistöllä on kivoja rantoja ja maisemia. Torstaina kävimme uittamassa varpaita suosikkirannallamme jossa tuoksuu meri, ruusut ja paahtuneet neulaset. Oli aivan ihana päivä. Tälläistä lisää kiitos.