Oman

Olimme Dubaissa, kun huomasimme uutisista, että melkein 50 vuotta Omania hallinnut sulttaani Qaboos bin Said oli kuollut. Omaniin julistettiin kolmen vuorokauden suruaika ja me saavuimme toisena surupäivänä maahan. Olimme varanneet yhden päivän aikaa tutustua Muscatin nähtävyyksiin ja se oli suruajan viimeinen päivä.

Nähtävyyspäivästä Muscatissa tuli aivan erilainen kuin olimme suunnitelleet. Kaikki paikat olivat kiinni! Jatkuvasta maailman päämiesten vierailuvirrasta johtuen, suurin osa isoista teistäkin oli suljettu. Omanilla on maine Lähi-Idän Sveitsinä, Oman pidättäytyy osallistumasta konflikteihin ja ylläpitää hyviä naapurisuhteita. Osanottonsa Muscatissa kävivät välittämässä nokkamiehet Saudeista, Iranista, Irakista, Arabiemiraateista, Qatarista, Egyptistä ja Israelista. Paikalla kävi myös Trump ja prinssi Charles.

Saimme hotellin ulkopuolelta taksin ja kuljettaja lupasi ajaa meidän kohtuullisella kiinteällä hinnalla kaupungin toiselle puolelle.Ajomatkasta tulikin varsinainen kierros, koska jouduimme ajelemaan pikkuteitä pitkin.

Perillä meitä odotti täysin suljettu Mutra Souk. Yksikään mauste- tai rihkamakauppias ei ollut livennyt suruajasta. Kävelimme läpi aution soukin autiolle merenrantabulevardille. Toiveikkaana olimme ajatelleet syödä lounasta, mutta ainoastaan Kentucky Fried Chicken oli auki, joten tyydyimme cociksiin. Rantabulevardi oli kaunis, meri ja taivas huikean siniset.

 

Taksikuskimme odotteli meitä soukin toisella puolella ja päätimme ajaa matkalla näkemäämme auki olkevaan Starbucksiin lounaalle. Se sijaitsi kauniilla paikalla Qurumin rannalla. Lounaan jälkeen kävimme kävelemässä Qurumin rannalla, joka levittäytyy useamman kilometrin matkalle Muscatin kaupungin edustalle.

Paikallisia miehiä Starbucksissa perinneasuissaan eli valkoinen takkikaapu ja hattu

Qurumin rantaa laskuveden aikaan

Taksi lähti ajamaan meitä takaisin hotellille päin ja matkalla saimme idean pysähtyä Muscatin oopperatalolle. Edesmennyt sultaani oli suuri klassisen musiikin ystävä ja rakennutti maahan komean oopperatalon. Qaboos muuten sai koulutuksensa osin Britreissä ja on käynyt maineikasta Sandhurstin kuninkaallista sotakorkeakoulua.

Oopperatalon jälkeen ehdimme vielä hotellin kattoterassille uimaan ja ihailemaan auringonlaskua. Illallisvaihtoehdoksi muodostui viereinen Subway tai ruokakaupan eväät. Päädyimme jälkimmäiseen. Jopa hotellin ravintola oli kiinni.

 

Kaupungin hienoin nähtävyys olisi varmasti ollut Sultan Qaboos Grand Mosque. Se on avoinna turisteille aamuisin klo 8-11, paitsi ei perjantaisin. Suruaika ja tulva sotkivat meidän suunnitelmamme vierailusta moskeijaan. Näimme moskeijan vain auton ikkunasta.

Näkemättä jäänyt moskeija, Photo by patano

Qaboosin muistoksi kaupungilla oli hänestä kuvia ja hänen ajatuksiaan. Kantavat ajatukset olivat suvaitsevaisuus ja vaatimattomuus. Qaboos myös painotti koulutusta. Hyvin olivat Qaboosin teemat kansaan uponneet. Omanilaisista jäi päälimmäiseksi kuvaksi ystävällisyys yhdistettynä kohteliaaseen pidättyväisyyteen ja jonkinlainen tavanomaisuus. Paikalliset käyvät ihan normaaleissa palkkatöissä alkaen kaupan kassalta tai taksista. Tämä on iso ero esimerkiksi Arabiemiraatteihin tai Qatariin verrattuna, jossa palveluammatit rankoista töistä puhumattakaan on ulkoistettu siirtotyöläisille. Naisista n. 30% on työelämässä ja Omanissa on myös naisministereitä. Naiset saavat ajaa autoa. Paikalliset naiset pukeutuvat peittäviin hieman kaapumaisiin takkimekkoihin, jotka ovat yleensä tummia. Hiukset peitetään huivilla, kasvot ovat näkyvillä. Rantahotellissa naisilla oli myös värikkäämpiä takkimekkoja ja paikallisilla naisilla oli peittävät pitkälahkeiset ja -hihaiset uima-asut. Muscat on 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta rento ja ehkä vähän uinuvakin kaupunki.

Muscatissa vietetyn päivän ja kahden yön jälkeen ajoimme aavikolle. Aavikolta palasimme takaisin Muscatiin. Kaupunkihotellit Muscatissa ovat aika edullisia ja osassa on hieno uima-allasalueita. Me Lauran kanssa haaveilimme rantahotellista. Vain muutama mahtui budjettiimme, yllätten Muscatista löytyikin todella prameita ja kalliita hotelleja. Päädyimme jatkuvasti tarjouksessa olleeseen Shangri-La hotellikolmikon edullisimpaan vaihtoehtoon. Hotelliarvosteluissa moitittiin, että hotellin sisustus kaipaisi freesausta. Me puolestamme ihastuimme hotelliin heti! Se on rakennettu hienolle paikalle hevosenkengän muotoisen vuoren syleilyyn meren rannalle. Vuoreen oli tehty tunneli hotellia varten.

Hotellin uima-allasalue oli ihana. Altaat olivat suloiset +28-29 astetta. Palvelu oli myös hyvää. Allashenkilökunta toi pyyhkeet valitulle paikalla sekä jäillä täytetyn kylmälaukun, jossa oli vettä. Kyllä siinä kelpasi uida ja katsella aurinkoisia rinteitä ja sinistä merta.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeeltamme

Kahden hotellin välillä kulki lazy river

Kahdella hotellilla oli pitkä yhteinen ranta. Merivesi oli hyvän lämpöistä ja kävin tekemässä pari snorklausta. Hotellilta olisi voinut ostaa retken katsomaan delfiinejä ja snorklaamaan kilpikonnien kanssa. Jos olisimme olleet vielä useamman päivän hotellissa olisin varmasti osallistunut tuolle retkelle. Nyt tyydyin hotellin rantaan.

Vaikka vesi näyttää kristallinkirkkaalta sukellus pinnan alle paljastaa, että vedessä on varsin paljon planktonia ja näkyvyys ei ole paras mahdollinen. Tosin planktonin ansiosta pienten kalojen parvet olivat isoja. Snorklaukseni sai hotellin uimavalvojiin pientä vipinää. Snorklasin toki omalla vastuullani ja snorklasin yksin. Snorkalasin "aallonmurtajia" pitkin ja myös sinne puolelle jolle ei rannalta nähnyt. Olin kehua retostellut uimataidollani uimavalvojille, mutta kummasti hotellin moottorivene muutti aina snorklatessani paikaa siten, että kuljetta näki aallonmurtajan taakse. Radiopuhelinliikenne kävi ilmeisen kuumana, kun uima-allasvahtikin tiesi, että olin snorklannut. En todellakaan odottanut tälläistä "takapäivystystä", mutta hienoa kuinka hyvin asiakkaista huolehditaan Shangri-Lassa. 

Shangri-Lalla on kilpikonnien suojeluohjelma ja ranta-alue, joka on rauhoitettu pesintään. Olisi todella mahtavaa päästä joskus näkemään kuinka juuri kuoriutuneet kilpikonnanpoikaset pyrkivät mereen. Tai nähdä kuinka poikanen kuoriutuu.

Rantakallioilla oli paljon kookkaita taskurapuja. Aina kun yritin kuvata niitä, niin mokomat juoksivat kauhuissaan karkuun. 

 

Hotellialue oli upeasti valaistu pimeällä.

Hotellissa oli myös hyvät ruuat

Aivan liian nopeasti meni muutama rantapäivä. Sinänsä olisin voinut viettää vaikka koko viikon tuossa hotellissa. Silloin olisin ehtinyt käydä hotellin snorklausretken lisäksi koestamassa Daymaniat saarten koralliriutat. Niin ja jos olisi ollut enemmän aikaa niin kiinnostavia autoilukohteitakin olisi ollut lisää.

Omanin plussat:

-kaunis aavikko, jossa hyvin palveluja mutta silti luonnonrauhaa

-meri hohtaa sinisenä ja vesi on kirkasta

-wadien ainutlaatuinen luonto (kuivunut joenuoma, johon vesi kerääntyy sateista ja kohta jossa maanalainen vesi nousee pinnalle)

-vuoristo on karun kaunista

-ystävälliset paikalliset, kukaan ei tunge iholle

-turvallista

-hyvät tiet ja tolkun ajokulttuuri

-snorklausmahdollisuudet, kilpikonnia paljon Omanin rannikolla

Viimeinen näkymä on Shangri-Lan venesatama

Esimakua Minskin reissusta

Minun ja ystäväni Jonnan kommunismikiertue täydentyi yhdellä uudella kohteella viikonloppuna: kävimme Minskissä.

Reissu alkoi kuumottelevasti. Autonkuljettajamme ei meinannut saada maksettua tie/parkkimaksua lentokentältä poistuttaessa mitenkään. Häntä kävi jo yksi poliisi hätyyttelemässä maksukopilla. Sitten paikalle ajoi tuliterä poliisibemari ja sitä ajava poliisi oli raivoissaan. Hän huusi mikrofoniinsa sylki roiskuen kirosanoja ja uhkauksia auton siirtämisestä. Auto oli pysäköitynä puomien edessä, kuljettaja maksukopilla ja me istuimme hieman kalvakkaina takapenkillä katsoen ja kuunnellen raivoavaa poliisia. Sellainenhan ei mitenkään onnistunut, että olisimme päässeet puomien läpi maksamatta, kun kopissa ei pystytty käsittelemään maksua ;)  Kuskimme sai lopulta maksettu ja pääsimme porteista läpi ja meidät ohjattiin äkkiä sivukadulle. Olimme jääneet maan presidentin Lukashenkon autosaattueen potentiaaliseksi tukokseksi. Luonnollisesti Lukashenkoa varten piti tyhjentää kilometrikaupalla tietä.

 Minskin keskustan pääkatu

Lukashenkon autosaattueen potentiaalisena tukkeena oleminen jäikin reissun ainoaksi jännittäväksi asiaksi. Minsk oli siisti ja erittäin turvallinen. Palvelut olivat toimivia, joskin ajoittain henkilökunta hiukan hidasta. Maahan saapumis/poistumismuodollisuudet olivat sujuvat ja nopeat. Pari perinteistä itäblokin ankeaa asiaskaspalvelijaa osui vastaan, muuten palvelu oli yllättävän ystävällistä. Englannintaito oli aika vähäistä. Kaikissa ravintoloissa oli menut myös englanniksi, joten turisti pärjää kyllä. Jonnan hyvälle turistivenäjälle oli käyttöä, mutta ilmankin olisimme pärjänneet. Hintataso on edullinen.

Valitsimme hotellimmeksi mahdollisimman neuvostoliittolaishenkisen hotellin. Aina saapuessamme hotelliin se jaksoi hihityttää meitä. Aamupala oli suorastaan elämys kokemus. Muuten ruoka oli hyvää. Eikä hotellissakaan ollut valitettavaa - olihan meillä sviitti :)

 Kyllä on komea aula, on reliefilaattaa, feikkimarmoria lattiassa ja tiski sellainen että tuon onnettoman tyttösen lisäksi olisi mahtunut ainakin 9 muuta respatyttöä

Pyörimme kaupungilla ja teimme kokopäiväretken katsomaan kahta eri linnaa. Laitoimme testiin minskiläisen retkifirman bisneksen tekohalukkuuden, ostimme lauantaina klo 12 sunnuntaiaamuksi linnaretken. Njet problem! Luulin olleeni suhteellisen hyvin perillä Euroopan historiasta, mutta Valko-Venäjällä selvisi, että en lainkaan tiennyt Liettuan olleen aikoinaan itäinen mahtimaa, joka kattoi myös Valko-Venäjän ja osan Puolaa.

Minskissä on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on neuvostoliittolaisin kaupunki, jossa olen käynyt. Hassuhattuista puolimilitääristä valtion henkilöstöä on huimat määrät. Kaupan kassoilla on päässään 50-luvun hilkat. Leninin patsas on vielä jäljellä paraatipaikalla. Minsk se on myös orastava sekoitus uutta henkeä. Kauppakeskuksessa on paikallisten tuotteiden ohella kaiken maailman ketjukaupat ja muutama luksusputiikkikin. Perinteisten perunapannukakkujen sijasta voi mennä vaikka sushibufeeseen. Kadunvarsilla on houkuttelevia terassiravintoloita.

Matkustaisinko uudestaan Minskiin tai Valko-Venäjälle?
Sanoisin, että Minsk on nyt nähty. Valko-Venäjällä olisi minulle vielä yksi houkutus jäljellä. Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueen luonnonpuistossa ja metsissä on jäljellä Euroopan viimeinen populaatio visenttejä eli eurooppalaisia biisoneja. Olisihan se aivan ällistyttävää nähdä koivumetsässä biisoni!

Juuri tällä hetkellä minua suorastaan kuumottelee biisonimatkailu. Haluaisin ehdottaa perheelle, että ensi kesänä ajetaan Balttian läpi Puolaan etsimään biisoneita. En kuitenkaan taida uskaltaa, koska saatan lähestyä sitä pistettä lomasuunnittelussa biisoniretkimatkalla, jossa Hra Kepponen takavarikoi kaikki matkustusasiakirjani ja ehkäpä myös ajokorttinikin :D

Matkustustietoa
-Minskiin voi matkustaa lentäen ilman viisumia. Maksimi perilläoloaika on 5vrk
-Belavia lentää suoraan Helsingistä 5-6 päivänä viikossa
-Maahan saapuessa pitää olla kirjallinen todistus matkavakuutuksesta

Reissuterveisiä Sveitsistä

Terveisiä Sveitsistä, keskeltä Alppeja!

Blogi on ollut siitä syystä hiljaa, että minä olen sukuloimassa Sveitsissä. Olen viettänyt ihania aamupäiviä jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä Ukrainan miniän Elenan kanssa, retkeillyt pitkin kantonia toinen toistaan upeammissa kohteissa, höpsötellyt pariskunnan vauvan kanssa ja nauttinut isännän keittotaidoista ja keskustellut politiikasta.

Gondolihissillä vuorelle

 Mahtavia maisemia

Lucernen kuuluisa silta

Vietin täällä jo Äitienpäivänkin. Elena sai lahjaksi useamman tunnin vapaan ja miehensä valmistaman illallisen. Miehensä ja minä pakkasimme vauvan autoon ja ajoimme kuvankauniiseen Solothurnin kaupunkiin kuljeskelemaan. Kävimme lounaalla Solothurnissa. Ravintolassa pöydät oli koristeltu ruusun terälehdillä ja sydänsuklailla Äitienpäivän kunniaksi. Että tavallaan söin Äitienpäivänä ravintolassa mutta lainamiehen ja lainalapsen kanssa 😂😂😂 Kotona pääsen takaisin Äitienpäivätunnelmaan, siellä odottaa teinin hankkima suklaarasia. Pienemmät pojat muistivat minua jo ennakkoon.

 Äitienpäivän tyylikäs kattaus

Äitienpäivälounaalla Hra Kepposen serkun kanssa

Hyvässä seurassa ja mahtavien nähtävyyksien parissa olisi mennyt kevyesti yksi viikko lisääkin, mutta johan tässä alkaa olla ikävä omaa perhettä. 

Ilon ja haikeuden kautta vatsatautiin

Tuntuu taas, että olen joutunut tapahtumapyörteeseen. Viikon aikana on tapahtunut kivoja juttuja, on pienesti juhlistettu vappua, koettu haikea hetki ja lässähdetty lapsiperhearkeen aivan turvalleen. Pikakelataanpas viikon juttuja.

Ystävälläni Tiinalla on aivan mahtava hemmotelukeidas. Pääsin sunnuntaina hetkeksi rentoutumaan ja höpisemään tyttöjen juttuja Tiinan poreammeeseen. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja olo oli taas kuin olisin ollut etelässä.

Hemmoteluhetken kunniaksi proseccoa ja suklaata

Pari tuntia vierähti aivan kuin siivillä ja minun olikin riennettävä vastaanottamaan keskimmäistä, joka oli ollut ystävänsä perheen mukana 22t Tallinnan risteilyllä ja kyyditettävä poika pelaamaan Warhammereilla. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin ystäväni luona. Oli niin kiva tavata pitkästä aikaa ja nauttia ulkoilmasta ja rentouttavasta kylpemisestä.

 Pojalla oli ollut kiva risteily ja sitä oli kiva seurata WhatsAppin välityksellä

Pojat olivat olleet baarissa "drinkeillä", allasosastolla ja herkutelleet suklaaputoksella.

Maanantaiaamuna heräsin silmät järkyttävän turvoksissa ja niin punaisina, että oli parempi jäädä etätöihin ja kipaista apteekkiin ostamaan allergiaoireisiin silmätippoja. Näköjään allergialääkkeet eivät pidä silmiä normaaleina eivätkä nenää auki lainkaan. Aika tylsää, että toisena keväänä peräkkäin koivun kukinta on erittäin runsasta ja oireet sen mukaiset. Oloni on ollut todella tukkoinen.

Olisin tehnyt etätyöpäivän vappuaattonakin, mutta se oli työkaverini Ilonan viimeinen työpäivä. Kun yli kolme vuotta sitten vaihdoin nykyiseen työtehtävääni, iloitsin suuresti siitä, että pitkästä aikaa minulla oli naispuoleisia työkavereita. Heidän kanssa on pidetty yhtä töissä ja tapailtu vapaallakin. Ilonan siirtyminen toiseen yritykseen jättää minulle ison, tyhjän kolon. Etenkin kun uusien tilajärjestelyiden vuoksi Ilona on ainoana naisporukastamme istunut kanssani samassa rakennuksessa. Hyvästit olivat todella haikeat, vaikka tiedän, että me tapaamme vielä.

Kuva lainattu leipurilta eli kakkuharrastajalta Mialta https://www.facebook.com/makee.idea/

Ilona oli tilannut aivan mielettömän hyvät kakut entiseltä kolleegaltamme läksijäisiinsä. Pohjat olivat keksimäisen rapeat, mustikkatäyte oli ihanan mustikkaista ja tukevaa. Näitä kakkuja oli kaksi, sininen oli minusta kauniimpi. Sinisen kakun päällä oli pienille sokerimassalevyille kirjoitettu Ilonan uraan liittyviä avainsanoja. Ihana muistokakku! Vihreä versio on sitten kevään ja uuden alun symboli.

Kun vappuaattona tulin töistä kotiin, huomasin kauhukseni, että autojono ruokakauppaan oli pahimillaan 200m. Päätimme mennä esikoisen kanssa ruokaostoksille vasta myöhemmin. Se kostautui niin, että kaikki vappupallot ja salaatit oli myyty. Teini tuumasi, että ainoastaan äitiä harmittaa, ettei saa salaattia eikä kaasupalloa :D Tilasimme pizzat, söimme työpaikalta ostamani munkit siman kanssa ja katsoimme leffan. Tosin kuopus luovutti kesken leffan ja keskimmäinen sammui osittain syliini.  Voi suloisuus. Vapunpäivän otimme myöskin rennosti. Vaari tuli meille vappukahveille.

Vappukahvit

Vapunpäivänä heitin esikoisen norkoilemaan kauppakeskukseen kavereidensa luokse ja päätin käydä samalla reissulla katsomassa, miltä näyttää Roihuvuoren kirsikkapuisto. Lämpöaalto oli saanut jo yli puolet kirsikkapuista kukkimaan. Iltapäivällä paikalla oli useampia piknikseurueita. Mietin, että lähden ostamaan eväitä lähikaupasta, mutta tukkoisuus iski ulkona niin nopeasti, että tyydyin vain ihalemaan kukkia.

Roihuvuoren kirsikkapuisto ja japanilainen puutarha ovat mahtavia etenkin keväisin. Suosittelen vierailemaan - vaikka sen piknikkorin kanssa! Vapunpäivänä veikkasin, että kirsikkapuisto olisi parhaimmillaan viikonloppuna, mutta nyt en tiedä, mitä vesi- ja räntäsade ovat tehneet kukinnoille. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että Roihuvuoren Hanamijuhlan aikaan 19.5 kukkia ei ole enää jäljellä.

Vappu oli oikein onnistunut, vaikka emme tehneetkään mitään sen kummoisempaa. Onnistuin siirtämään kaikki lapset kouluun ajoissa torstaiaamuna, vaikka kärsinkin aikamoisesta päänsärystä. Iltapäivällä tuli soitto koulusta, että keskimmäinen on oksentanut tunnilla. Poika lähti saman tien kotiin. Vatsatauti oli todella raju. Keskimmäinen oksensi 8 tuntia. Siinä vaiheessa, kun poika uskoi kuolevansa, niin tiesin, että kohta helpottaa. Vatsataudit ottavat minulle normisairastamista kovemmalle, koska inhoan yli kaiken oksennusta ja sitä ääntä ja saan heti psykosomaattiset oireet. 

Lapset tietävät, että en kestä oksennusta ja se mahdollistaa äidin vedätyksen. Perjantaiaamuna teini kävi kakistelemassa pöntöllä ja sanoi voivansa todella huonosti. En kehdannut lähettää häntä kouluun, vaikka epäilin vedätystä. Kuopus, joka kärsi vatsataudista jo edellisen viikon perjantaina, oli mielestään tänään niin huonovointinen, että tuli kesken koulupäivän kotiin tehtyään ensin kokeensa. Keskimmäinen nousi puolen päivän jälkeen sängystä aika hyväkuntoisena pirteiden tekosairaiden veljiensä kaveriksi pelaamaan :D

Tässä nyt jännitellään sitten vielä pari vuorokautta, että tuleeko lisää sairastapauksia. Minulla on aina vielä näiden tautien kanssa sellainen pohdinta, että uskallanko mennä tapaamaan äitiäni hoitokotiin. En todellakaan halua kantaa sinne mitään tautia, mutta jos jättäisin vierailematta aina kun joku meillä sairastaa, enpä juuri pääsisi katsomaan äitiäni talvikaudella.

Ihanaa, että on perjantai!

Tullin Saunan brunssi

Tampereen minihiihtolomasella tapasin ystävääni Leenaa brunssilla. Leena valitsi brunssikohteeksi Tullin Saunan. Leena varmasti arvasi, että viehätyn kovasti Tullin Saunan konseptista. Tullin Sauna on aivan Tampereen keskustassa ja samassa tilassa toimii sekä yleinen sauna että ravintola. Ravintola tarjoilee aamulla aamiaista, arkisin myös lounasta ja à la carte listalta ruokaa iltaan saakka. Viikonloppuisin on tarjolla teemabrunsseja. Ravintolan kanssa samoissa tiloissa on myös kabinetteja yritysten tai vaikka kaveriporukoiden käyttöön. Konseptiin kuuluu myös ravintolan läheisyydessä sijaitseva hotelli. Tokihan tällainen paikka piti käydä tsekkaamassa!

Sisään astuessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi hirsiseinän pätkään ja sen edessä olevaan rakennelmaan, joka on kuin suuri laituri. Tilassa on siis todellakin kaksi kelohongista käsin veistettyä hirsisaunaa. Sitten katse osuu sinkkiämpäreiden riviin. Saunoja saa mukaansa ämpärin, joka sisältää kaiken tarvittavan saunakamppeen pyyhkeen, pefletin, peseytymistuotteet ja uikkarinkin saa lainaan. Saunakonseptiin kuuluu myös vilvoittelupiha. Harmillisesti emme tällä kertaa ehtineet koestamaan lainkaan saunaa.

Hirsiseinää ja saunojien sinkkiämpärit

Tullin Saunan ravintolasali

Brunssin teemana oli All American. Tarjolla oli useampia salaatteja, perunanachoja dippeineen, gumbokanaa, macncheese, kananmunapekonibriosseja, juustokakkua, lettuja ja suklaapirtelöä. Brunssi oli minusta maukas. Parhaimmat olivat kananmunapekonibriossit, jälkkärit ja maustettu jäätee.

Me vakavat keski-ikäiset osaamme ainakin poseerata :D :D :D

Kanamunapekonibriossit olivat taivaallisia, ruokaisimmassa salaatissa hiukan häiritsi se, että siinä oli niin paljon erilaisia aineksia. Ainakin homejuuston olisi voinut jättää pois.

Kulhossa juustokakkua ja vadelmakastiketta - todella hyvää

Leenan kanssa naurettiin, että näytämme aina hyvän ruuan jälkeen tyytyväisiltä ellei jopa suorastaan onnellisilta valokuvissa

Tullin Sauna oli kiva konsepti! Pisteet nuorille yrittäjille. Vastaavia paikkoja, joissa on aivan oma tunnelmansa ja jotain valtavirrasta poikkeavaa olisi kiva löytää lisää. Olisiko sinulla vinkata minulle jokin kiva paikka?

PS. Kävimme vielä katsomassa Leenan ja minun koko perheeni kanssa Vapriikin Draculanäyttelyn.  Se kokemus jäi aika pliisuksi, mutta Suomen parhaat luontokuvat 2018 näyttely oli aivan mahtava. Pojat viihtyvät Vapriikissa mainiosti pelimuseon vuoksi.