En oo rahaa käyttänyt.

Olen syksystä saakka kaikki vapaahetket kiertänyt maita ja mantuja puhelin kädessä öttiäisiä metsästäessä. Stoppeja on tullut pyöriteltyä myös töissä tauoilla. Matkalla lounaalle osuu useampi stoppi ja gymi. Uusissa paikoissa tulee aina tarkastettua ja kierrettyä stopit ja gymit. Siitä hyvästä on tullut käveltyä jokunen ylimääräinen askel. Ja käytyä hierojalla valittamassa somekättä. Kokonaissaldo on positiivinen. Olen siksi muutaman pelikolikon ostanut ihan rahallakin.

Saanko pelata

Meillä pelataan. Pelataan konsolilla, pelataan tabletilla ja pelataan kännyköillä. Minä en konsolipeleihin ole koskaan tykästynyt, mutta lapsilla on sovittuna peliaika. Taas tänään kävi niin, että peliajan umpeutuessa oli taistelu kesken. Kun voitto tuli, konsoli sammutettiin. Menneellä viikolla töissä tuli pelaamisesta puhetta ja kommenttini "kuka on niin hullu, että vetää johdon seinästä, kun toisella on peli kesken" sai hämmentävän voimakkaan vastareaktion. Tottakai se pitää vetää pois, eihän lapsi muuten opi, että pelaaminen pitää lopettaa, kun käsketään. Jää vielä koukkkuun ja menee ihan pilalle koko elämä. Työpäivän ajaksi äidin olisi hyvä tuoda nettipiuha ihan varmuuden vuoksi mukanaan töihin.

Bling!

Kun olin nuori, ihmisiä saattoi lähestyä joko puhelimitse tai kirjeitse. Puhelimen kanssa oli ja on edelleen tarkkaa, milloin sopii soittaa: ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kirjeen perilletulo vei taas päivän tai päiviä. Tämä teki kommunikoinnin yhtään kauemmas varsin haastavaksi. Sähköpostin kanssa pääsin tekemisiin yliopistossa. Homman hienous piili siinä, että amerikkalainen saattoi kirjoittaa viestinsä, kun suomalainen oli jo lähtenyt töistä. Suomalainen luki sen heti aamusta.

Tiedote huoltajille

Tänään tuli koululta kolme erilaista viestiä. Rehtori lähestyi otsikolla "Tiedote huoltajille", liikunnanopettaja otsikolla "Sisäpelikengät kiertoon" ja oma opettaja otsikolla "Perjantaina Sibelius-konserttiin". Tällä kertaa liikunnanopettajat saivat otsikoinnista kymppi miikan, oma opettaja kahdeksikon ja rehtori nelosen. Kaikki viestit ovat tiedotteita huoltajille, oman opettajan otsikosta arvasi, että perjantain aikatauluissa on jotain poikkeuksellista, mutta liikunnanopettajat saivat otsikkoon lähes kaiken oleellisen.

Kokeillaas toisella laitteella

Sähikäinen oli saanut eskarissa mediakasvatusta. Olivat käyneet oikein retkellä. Sähikäinen intoili Kirjatista. Koska lapsilla on nykyään omat tabletit, joita he käyttävät itsenäisesti, ajattelin, että olipa hyvä juttu. Siispä kotona tabletti kouraan ja naputeltiin selaimeen Kirjatin osoite. Yritettiin käynnistää ja alkoi huuto.

En ala, enkä pakota

Muistan vieläkin elävästi, miten voitin ensimmäisen taistelun Järjestelmää vastaan. Olin tuolloin neljännellä. Siis Tarkkailijan ikäinen. Koulussa kannustettiin kovasti lukemaan kirjoja. Piti raportoida jokainen lukemansa kirja erillisellä A4:lla. Tätä oli tehty jo edellinen talvi. Luettujen, mutta raportoimattomien kirjojen kasat kotona sen kun kasvoivat. Välillä palauttaminen ajoissa kirjastoon ei onnistunut ja uusiminen vain koulua varten tehtävän raportoinnin vuoksi tuntui hölmöltä.

Voisko joku suomentaa

Kun minulla oli vielä aikaa omille harrastuksille, aloitin työväenopistossa saksan opiskelun. Jatkoin sitä viisi ja puoli vuotta - siihen saakka, kun lasten harrastukset täyttivät illat. Kimmoke lähteä saksaa opiskelemaan tuli työmatkalla. Yritä siinä nyt olla vakavastiotettava asiantuntija, jos joudut ravintolassa kysymään, mitä ruokalistassa oikein lukee. Työasiat hoidettiin kyllä englanniksi, mutta kaikki muu. Lupasin viedä Tarkkailijan Saksan Legolandiin, jos hän ottaa A1-kieleksi saksan. Nyt piti lupaus lunastaa.

Kuka muutti säännöt?

Joskus muinoin ajattelin, että ensin opiskellaan, sitten mennnään töihin. Ensin työ voi olla määräaikainen, mutta ennemmin tai myöhemmin saadaan se vakipaikka, josta jäädään eläkkeelle. Ei se sitten ihan niin tainnutkaan mennä. Jo opiskelu lamavuosina vihjasi, että mitkään työpaikat eivät ole ikuisia. Joku on mennyt muuttamaan työelämän sääntöjä.

Oma vika

Oppiminen tekee joskus kipeää. Kirjaimellisesti. Minä olen aina tiennyt, että kevyellä keittiönjakkaralla seisten ei parane tehdä rakennushommia. Mutta kun sen kunnollisen, tukevan, rakennusjakkaran hakeminen tuvan puolelta olisi ollut niin vaivalloista. Sitten piti vetää naulaa irti seinästä oikein voimalla. Opin sitten ihan kokemuksesta, että nyt tuli tehtyä paha virhe.

Fiksut pärjää aina

Tarkkailija toi todistuksen täynnä kiitettäviä. Kuinkas muuten. Ainoastaan yksi asia vaatii petrausta: kyky tavoitteelliseen ja tulokselliseen työskentelyyn. Suvun reaktio oli täysin yhtenevä: lahjakkuudella pärjää aikansa, mutta kyllä sinunkin täytyy joskus vielä opetella töitä tekemään. Siinä sitä sitten itse kukin muistelee, missä kohtaa se tuli vastaan, ettei pelkkä lahjakkuus riittänyt. Minulla se tuli jo lukiossa ja se oli oikeastaan oikein hyvä se. Yliopistossa on tullut nähtyä niin monta lahjakasta opiskelijapoikaa, jotka ovat ihan ihmeissään, kun enää ei pelkällä lahjakkuudella pärjääkään, vaan matematiikanopiskelu teettää työtä. Oli oikein hyvä oppia työntekoon jo lukiossa.

Ei viinaa opettajille!

Käytiin koululla laulamassa suvivirttä. Kiittelin samalla opettajaa kuluvasta vuodesta. Käskin myös sanomaan terveiset ja kiitokset Tarkkailijan saksan opettajalle. Hän oli onnistunut siinä, missä kumpikaan luokanopettaja ei kolmen vuoden aikana onnistunut. Hän sai Tarkkailijan tekemään säntillisesti läksynsä. Ei sitä kieltä muuten opi. Huomasin, että joku oli jo vienyt opettajalle jonkun lahjankin. Netissä pyörii taas juttuja opettajien lahjoista. Minulla on siitä sanani sanottavana.

Hiljempaa

Meillä Sähikäinen herää aamuisin ensimmäisenä. Hän siirtyy vaivihkaa olohuoneen puolelle ja alkaa katsella tabletilla lastenohjelmia tai pelata pelejä. Jossain kohtaa aamua Tarkkailija liittyy seuraan. Me vanhemmat voimme aamuisin nukkua pidempään lasten häiritsemättä. Paitsi tänään. Tänään oli hyvin erilainen aamu. Lapset eivät koskeneet koko tablettiin. Aamurauha oli mennyttä.

Tästähän saa ideoita

Kun Tarkkailija aloitti päiväkodissa, manasin ensimmäiset vuodet työntekijöiden yhteistyökyvyttömyyttä. Kaikkiin pyyntöihin, toiveisiin ja ehdotuksiin tuli vastaukseksi narinaa resurssipulasta. Sitten tulivat erkkajutut ja yhteistyö alkoi sujua. Sähikäisen kanssa minun piti olla se helppo äiti, joka ei koskaan esitä mitään erityistoiveita, vaan jolle kelpaa kaikki. Ei se ihan niin mennyt. Ensinnäkin Sähikäisen ryhmissä toteutettiin pyytämättä monet sellaiset jutut, jotka Tarkkailijan aikaan olivat aivan liian vaikeita toteuttaa. Toisekseen, kun keskusteluyhteys saatiin toimivaksi, niin se sitten myös toimii. Se toimii jo melkein liiankin hyvin.

Otetaas rauhallisesti

Meillä oli sellainen hammaslääkärikäynti Tarkkailijan kanssa, että olen kyllä tosi iloinen siitä, että hän on nepsyilijäksi vielä helppo tapaus. Käynti oli kauniisti sanottuna levoton, puhelin soi kolmesti, oikomishoitoa varten suuta kuvattiin ja lopuksi otettiin vielä kipsimuotit. Hammaslääkäri oli ihana sydämellinen ihminen, joka puhui paljon ja nopeasti. Tarkkailija taas jännitti kipsimuotteja ja ilmoitti kotona pitävänsä suunsa tiukasti kiinni, jos sitä yritetään.

Ajattelitko tehdä läksyt?

Tässä on kolmatta vuotta ihmetelty tätä nykykoulua. Kun läksyjen tekeminen tuntuu olevan nykyään vapaaehtoista. Aina silloin tällöin huomaamme, että sitähän on monen viikon tai kuukaudenkin läksyt Tarkkailijalta rästissä. Eikä tämä ole ollut edes mitenkään opettajasta tai koulusta kiinni. Onneksi on nuo kielenopettajat. Saksanopettaja kyllä huomasi aina tekemättä jääneet läksyt ja niistä tuli meille vanhemmille viestiä. Pari viikkoa muistimme muistutella, mutta sitten taas pääsi lipsumaan. Sitä paitsi olen pohjimmiltani sitä mieltä, että tämä on oppilaan ja opettajan välinen asia, että palautteen pitää tulla opettajalta lapselle eikä vanhemmille. Vanhemmille tekemättömät läksyt on vain tiedonanto muiden joukossa.

En osaa

Tarkkailijan piti kirjoittaa kotiaine. Ei napannut yhtään. Tarkkailija oli sitä mieltä, ettei hän keksi mitään kirjoitettavaa. Totesin, että jos molemmat vanhemmat harrastavat kirjoittamista, niin kyse on nyt jostain muusta kuin siitä, että kirjoittaminen olisi lapselle jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa. Muistelin omia kouluaikoja enkä minäkään tuossa iässä vielä kirjoittamisesta tykännyt. En keksinyt oikein mitään ja se kynän käyttökin oli vielä sellaista. Nykyään kirjoitan vain koneella, mutta jossain vaiheessa olin hyvinkin taitava kirjoittamaan käsin. Äidinkielestäkin tuli laudatur, tosin osittain aivan kohdalleen osuneen otsikon, Elämäni kirjat, vuoksi.

Mitäs tänään onkaan ohjelmassa?

Käytiin tänään sellainen ruokapöytäkeskustelu, että muistin taas, miten hienosti muutamat asiat Sähikäisen päiväkotiryhmässä hoidetaan. Tai tarkemmin sanottuna yksi tietty asia. Tulevista tapahtumista tieto tulee koteihin hienosti ja suunnitelmista pidetään kiinni. Juuri tästä syystä halusin Sähikäisen tukilapseksi integroituun ryhmään. Tiivistin sen ruokapöydässä sen näin: "Kun normaali lapsi unohtaa lelupäivän, se on sen lapsen ongelma; kun erkkalapsi unohtaa lelupäivän, se on koko ryhmän ongelma".

Tämän minä osaan

Sähikäistä on nyt pari päivää opetettu päiväkodissa hyppäämään narua. Kävi nimittäin ilmi, että hän jäi tyttöjen leikkien ulkopuolelle, koska hän ei osaa. Tästä taas seurasi kivien heittelyä ja nyrkkitappelu eskaripoikien kanssa. En nyt varsinaisesti pyytänyt opettamaan, mutta sanoin, että jos minun varaani tämä jätetään, niin ei tapahdu. Mutta jotain muuta tapahtuu.

Mistä se tonkin tietää

Sähikäinen takapenkillä ärähti, kun käynnistin autoa. Hän luuli, että olin sulkenut cd-soittimen, kesken kappaleen. Vastasin siihen, etten koskenut koko soittimeen, vaan sanoin, että auto tarvitsee kaiken sähkön auton käynnistämiseen. Tämä oli sellainen hätäinen arvaus, koska tiesin, että ilman selitystä alkaisi hirvittävä huuto. Ilmeisesti arvaus meni oikeaan, koska Tarkkailija tarkensi, että sillä sähköllä synnytetään kipinä, joka sitten käynnistää moottorin.

Soita! Tai itke ja soita...

Tarkkailija käy pianotunneilla. Tykkää niistä kovasti. Tykkää pianonsoiton opettajasta. Tykkää improvisoida pianolla. Tykkää soitella tuttuja melodioita. Mutta se uuden opettelu! Se on tuskaa... tunnen itseni ihan tiikeriäidiksi.