Venyy, venyy

Sähikäinen siirtyy kypsässä seitsemän vuoden iässä taitoluistelussa kohti Suomen ja Euroopan mestaruutta vievältä uralta jäähdyttelemään harrastuspuolelle. Kyllä sen Sähikäisestä jo näkeekin, että taitoluistelu on hänelle hyvä harrastus, mutta harrastukseksi se myös jää. Hämmentävintä tässä on, että hän on meidän perheessämme kuitenkin niin luistelutaidoissa kuin vaikkapa notkeudesssa ihan omalla tasollaan. Opettelee yhden jalan liukuja taaksepäin. kun minä en taas osaa sen enempää luistella yhdellä jalalla, edes eteenpäin, kuin luistella taaksepäin, edes kahdella jalalla.

Jäälle!

Joka vuosi on sama jännitys. Ehtiikö järvi jäätyä kunnolla ennen kuin lumisateet alkavat? Minä kun en oikein ole koskaan ymmärtänyt, mitä kivaa on luistelukentällä luistelemisessa on. Se on äkkiä kierretty, niin mitä sitten. Järven kiertäminen luistimilla taas... siinä on sitä jotakin. Tänä vuonna pääsimme Sähikäisen kanssa oikein järven jäälle luistelemaan. Retkiluistimia meillä ei ole, vaan Sähikäinen luisteli taitoluistimillaan ja minä vanhoilla kaunoluistimilla.

Huonosti meni

Lasten harrastukset vaativat vanhemmilta monenlaisia uhrauksia. Tänään minä jouduin vetämään luistimet jalkaan ja menemään jäälle Sähikäisen treeneihin. Sähikäinen on nyt koko syksyn käynyt jäällä kolmesti viikossa ja keväälläkin kahdesti viikossa. Minä taisin viime talvena luistella pari kertaa. Melkein luulen, että Sähikäinen on pelkästään tänä syksynä luistellut enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Kaveri facessa kehottikin ottamaan kypärän ja kun minä, ettei lapsillakaan, niin toinen siihen, että ne lapset osaavat.

Epäreilua!

Sain lomareissulla päähänpiston. Tarkkailija poti flunssaa, isänsä samoin ja minä olin yksin hiihtolenkillä, koska Sähikäinen käytti tilaisuuden hyväkseen ja liimautui tablettiin. Illalla nuori neiti oli juuri niin äkäinen, kun koko päivän ruutua tuijottanut viisivuotias voi olla. Sain kun sainkin maaniteltua pikkuneidin pihalle ja siitä hivutettua laskettelurinteiden luokse. Hetken touhua katseltuaan, hän hyväksyi ajatuksen, että vuokrattaisiin laskettelusukset ja kokeiltaisiin, miten sujuu. Se oli menoa se!

Hyvinhän se sujuu

Olin reilu vuosi sitten vaikuttunut, kun kävin seuraamassa Tarkkailijan luistelutuntia. Tänään kävin taas. Yllätyin taas positiivisesti. Tämä opettajahan hoitaa työnsä vielä paremmin kuin edellinen opettaja! Toki oppilaatkin olivat vuoden vanhempia ja opettajakin näin silmämääräisesti arveltuna jonkin verran kokeneempi. Mutta silti. Oli suorastaan uskomatonta seurattavaa, miten nelisenkymmentä poikaa, joukossa niin jääkiekkoilijoita kuin niitä, jotka hädin tuskin pysyivät pystyssä, pysyivät yhden ihmisen hallinnassa. Eilen illalla meillä kolmella aikuisella oli kahdeksassa sudenpennussa tekemistä.

Kun se unohtu

Olen viime aikoina unohtanut monta kertaa ottaa Sähikäiselle käsivarsikellukkeet mukaan uimarannalle. Viimeisimpänä unohdin pakata ne mukaan lomareissulle. Tämä oli ihan aitoa unohtelua: en vain enää pitänyt niiden muistamista tärkeänä ja sanoinkin Sähikäiselle, ettei enää kannata tässä asiassa luottaa äitiin. Lopputulemana tästä oli, että Sähikäinen oppi lomareissulla uimaan ja kun Sähikäinen oppi, niin Tarkkailijalle tuli myöskin kiire vahvistaa uimataitoaan ja opetella jopa sukeltamaan. Ja minä kun aloin olla jo varma, ettei tästä ikinä mitään tule.

Ja sitten sukeltamaan

Tarkkailija osaa vihdoinkin uida. Pari metriä parhaimmillaan, puolipaniikissa pinnalla räpiköiden, mutta kuitenkin. Siitä se lähtee! Päätimme, että nyt opetellaan uimaan eikä sukeltamaan. Päätä ei tarvitse kastella. Unohdamme myös myyrät ja muut nykyajan kotkotukset. Jos äiti on opetellut ensiksi uimaan koiraa ja sitten sammakkoa, se sopii pojallekin. Mummi vielä muisteli, miten 50-luvulla istuttiin uimakoulun aluksi rannalla rivissä ja harjoiteltiin uimaliikkeitä. Ennen kuin menimme syvemmälle veteen, teimme rantavedessä kuivaharjoittelua. Tarkkailija ei ui oikein koiraa eikä sammakkoa, vaan jotain siltä väliltä.

Uimaan!

Sähikäinen ja Tarkkailija ovat uimakoulussa. Sähikäinen ensimmäistä ja Tarkkailija kuudetta kertaa. Koska vielä uimakoulun aloitusta edeltäneellä viikolla satoi räntää, hankimme lapsille märkäpuvut. Tämä näytti taas Facebookin mahdin: idea tuli kaverilta, jonka kanssa joskus oltiin paljonkin tekemisissä, mutta jonka kanssa nykyään tapaamme harvakseltaan. Sähikäisellä uimaan opettelu menee niin kuin odottaa saattaa: pärskien ja hihkuen. Tarkkailija taas... Tarkkailija seisoo märkäpukuineen rantavedessä tarkkailemassa, kun muut lapset uimapuvuissaan sukeltelevat. Minun oli äitinä helppo nähdä, mikä mättää, mutta asiantilan korjaaminen ei ole yhtä triviaalia.

Ei voi olla noin huono!

Kun olin koulussa viidennellä, minua alettiin kiusata ja kiusaaminen jatkui peruskoulun loppuun asti. Tosin ylimmillä luokilla tulkitsin kiusaamiseksi myös poikien ihan normaalitkin kiinnostuksenosoitukset; pahin, fyysinen kiusaaminen loppui, kun siirryttiin yläasteelle. Kiusaaminen alkoi liikuntatunneilla ja kertaalleen sitä puitiin koulukuraattorin luona. Kuulin tuolloin, että kun kaksi riitelee, niin molemmissa on vikaa. Minun virheekseni luettiin se, että teeskentelin liikuntatunneilla. Kiusaajien mukaan kukaan ei voi oikeasti olla noin huono. Nyt keväällä Tarkkailijasta pidettiin tiedonsiirtopalaveria ja opettaja kertoi, ettei hän enää esimerkiksi juoksussa eroa muusta porukasta. Minä siihen muistelemaan, kuinka minusta tehtiin joskus alaluokilla, olisikohan ollut juuri kakkosella, kääntymistolppa, jotta saatiin viestijoukkueista tasaväkisemmät. Tarkkailija kyllä kertoi olevansa edelleen hitain, mutta ei hän kääntymistolpaksi joutunut.

Opettaja opettaa, luistelemaan

Kävin seuraamassa Tarkkailijan luokan luistelutuntia. Enkä pelkästään seuraamassa. Autoin ensin Tarkkailijaa solmimaan luistintensa nauhat ja sen jälkeen autoin monta muutakin lasta varusteittensa kanssa. Varsinkin omat sudenpentuni osasivat pyytää minultakin apua. Mukana jäähallilla ei ollut avustajaa, ei ketään muutakaan aikuista, ei myöskään isompia oppilaita, kuten esimerkiksi koulukummeja. Vain kaksi opettajaa ja molempien luokat: nelisenkymmentä tokaluokkalaista. Arvoin hetken, jäänkö pukukoppiin auttamaan, mutta totesin, että parempi mennä seuraamaan kaukalon laidalle, miten Tarkkailija pärjää. Löytyi siellä kaukalon laidallakin ylimääräiselle aikuiselle tekemistä. Reissu oli muutenkin avartava.

Uimaan!

Kerrotaan, että kun huomasin yksivuotiaana olevani uimarannalla, hihkaisin riemusta ja lähdin hurjaa vauhtia konttaamaan vettä kohti. Sähikäinen tulee tässä minuun. Kun hän on saanut bikinin ja käsivarsikellukkeet, niin se on menoa se. Kohta ollaan niin syvässä, että äitiäkään ei pohjaa ja syvemmälle mentäisiin. Toppuuttelen ja saan hänet turvallisemmille vesille, mutta olen salaa mielissäni. Äidin tyttö ei pelkää vettä.

Lapsi liikkuu luonnostaan

Väitetään, että pieni lapsi liikkuisi luonnostaan riittävästi, mutta että koululaisen liikkumiseen pitäisi jo vanhempien kiinnittää enemmän huomiota. Kahden lapsen otoksella voin todeta, että tämä väite on epätosi. Sähikäinen liikkuu luonnostaan paljon, mutta Tarkkailija istui vuosia päiväkodin hiekkalaatikolla hyvin tyytyväisenä kaivuriensa kanssa. Kun muut lapset liikkuvat, Tarkkailija tyytyy yhä usein tarkkailemaan. Varsinkin lapsijoukossa hän on ollut hyvin varovainen, ei ole ottanut omaa tilaansa, vaan väistänyt fyysisempiä lapsia. Niinpä hänen liikkumiseensa on pitänyt jo pitkään kiinnittää huomiota ja nyt koululaisena hän liikkuu enemmän kuin nuorempana. Sekään ei oikein riitä. Hän on käynyt jopa toimintaterapiassa ja opetellut siellä mm. pallon käsittelyä. Silti monet samanikäiset pidentävät taidoissa keulaa, esimerkiksi potkimalla palloa kaikki välitunnit.

Että saa hien pintaan...

Avasimme Tarkkailijan kanssa hiihtokauden. Meillä oli kiva hiihtoreissu, sellainen, mistä haaveilin joskus, kun lapsista haaveilin. Tarkkailija meni suksilla niin kuin normaalilta neli- viisivuotiaalta odottaa voisi. Vauhti ei vielä päätä huimannut, välillä pyllähdettiin pepulle ja tarvittiin äidin apua, mutta mäkeä jo laskettiin sujuvasti. Totesin Tarkkailijalle, että minulle hiihto on aina ollut sitä mitä suunnistuskin meille kummallekin on: retkeilyä. Sukset jalassa pääsee talvella sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten pääse.