Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.

Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.

Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.

Miss Bates

Kesällä huomasin, että alkusyksystä alkoi Miss Bates -niminen mysteerineulonta. Innostuin heti, sillä Miss Bates on Jane Austenin Emma-kirjan eräs henkilö. Hän on köyhtynyt, hölösuinen säätyläinen, joka asuu pienessä ja kylmässä asunnossa. Mysteerineulonnan tarkoituksena oli neuloa suuri, lämmin huivi.

Ohjeen langoiksi oli valittu 5 lankavyyhtiä, jotka olivat saman värin eri sävyjä. Mie ostin omat lankani kesälomareissulla Joensuusta. Päädyin Pirtin kehräämön kampalankaan, joka oli tarjouksessa. Viisi  vyyhtiä ohjeen mukaista lankaa olisi tullut aika kalliiksi.

Huivista tuli valtavan suuri. Oikeastaan se ei ole huivi vaan shaali, juuri sellainen, jonka sisään lohdullista kääriytyä silloin kun on kylmä. Toistaiseksi huivi on kaapissa, sillä en uskalla laittaa sitä esille, koska neuleassistenttikoirani on siinä iässä, jolloin kaikkea pitää maistaa ja pureksia. Olisi kurjaa, jos uuteen huiviin tulisi uusia reikiä.

Huivi valmistui jo marraskuussa, mutta unohdin sen kaappiin odottelemaan valokuvaamista. Kuvaamisen jälkeen unohdin, etten ollutkaan tehnyt huivista blogipostausta. Nyt toivon, etten unohda sitä uudelleen kaappiin, vaan otan sen käyttöön heti, kun neuleassistentti on oppinut, mitä voi maistella ja mitä ei.
Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Wip valmistui!

Viimeisenä lomailtana kiipesimme vielä kerran Kolin vaaroille ihailemaan kaunista kesäiltaa ja kuvaamaan valmistunutta neuletta. Paha-Kolin kalliot tarjosivat hyvän alustan peitolle, joka oli vihdoinkin valmistunut.

Syksyllä 2012 Ravelryn Baker's Dozen-ryhmässä  alkoi peittopalavaihto, johon ilmoittauduin innolla mukaan. Osallistujat jaettiin 13 hengen ryhmiin. Tarkoituksena oli kuukausittain neuloa peiton pala, joka sitten lähetettiin yhdelle ryhmän jäsenelle niin, että vuorollaan jokainen sai 12 peittopalaa. Etukäteen sai kertoa väri- ja langanpaksuustoiveistaan toiveistaan yms.

Miun vuoro saada paloja oli kesäkuu eli ringin loppupäässä. En saanut 12 palaa, vaan muistaakseni 6. Ringin vetäjät tekivät parhaansa hätististelläkseen osallistujia, mutta en saanut kuin muutaman hätäisesti kyhätyn, väärän värisen palan. Sitten kutsuttiin ns enkelit apuun ja sain loput palat, mutta ne olivat virkattuja yksivärisiä isoäidinneliöitä. Olin todella pettynyt, sillä itse olin neulonut mahdollisimman kauniita paloja saajan toiveiden mukaan.

Sitten Jane Austen's Girls Swap- ryhmässä alkoi toisen tyyppinen peittopalavaihto, jossa osallistujat jaettiin 4 henkilön ryhmiin ja jokainen sai 3 palaa. Näitä vaihtoja oli useamman kerran. Ihan kaikkiin en ehtinyt osallistua, mutta sain todella kauniita paloja. Nyt miulla oli kasa peiton paloja, joista osa oli rumia virkattuja, vääränvärisiä neulottuja ja osa todella kauniita. Viimeisessä Jane Austen-ryhmän vaihdossa eräs osanottaja kertoi, että hän voisi käyttää sellaiset palat, jotka eivät päädy peittoon. Hän yhdistää ne hyväntekeväisyyspeitoiksi. Niinpä lähetin ne hänelle valtameren taa.

Miulta puuttui muutama pala, että saisin peiton valmiiksi. Päätin neuloa ne itse. Tähän kului muutama vuosi. Kesäloman alussa päätin neuloa viimeisen palan ja yhdistää palat vihdoinkin peitoksi. Kun olin saanut palat neulottua, huomasin, että nyt miulla olikin jo liikaa paloja! Sain heivattua yhden ruman vielä pois.
Loppujen lopuksi peitosta tuli mielestäni kaunis. Erityisen iloinen olen siitä, että se lopultakin valmistui. Miulla oli aina huono omatunto, kun törmasin palapinoon, enkä saanut aikaiseksi peiton viimeistelyä.
Nyt voin hyvillä mielein siirtyä seuraavaan peittoon. Kalevala-CAL odottaa! (Toivottavasti se valmistuu nopeamin...)

 Aurinko oli jo laskenut Kolin taakse, niin että Pielisen puoleiset rinteet jäivät varjoon. Oli aika siirtyä ihailemaan maisemia Akka-Kolille.
Peiton tiedot löytyvät täältä.  Varsinaisia ohjetietoja ei ole, sillä palat ovat tulleet ties mistä, enkä ole muistanut kirjata itseneulomieni palojen tietojakaan ylös.

Leerviikissä

Vaikka kevät on ollut kylmä, on rannikolle saapunut runsaasti muuttolintuja.  Niiden myötä myös me olemme käyneet siellä linturetkillä. Samalla voin yhdistää kaksi rakasta harrastustani, retkeilyn ja neulomisen. Rantakivet ovat hyviä kuvausalustoja neuleille.

Tähän mysteerineulontaan ei ollut tarkoitus osallistua, mutta sitten tajusin, että se tarjoaisi hyvän mahdollisuuden käyttää lankavarastossa pitkään lojunutta lankaa. Kyse oli joulukalenterilapasteni (vihreitten) suunnittelijan mysteerihuivi.

Ohje oli aika yksinkertainen, siinä oli yksinkertaista pitsiä ja pintaneuletta nurjilla silmukoilla. Raidoittuva lankani sopi malliin täydellisesti. Tykkään lopputuloksestakin.

Viime vuoden alusta miut vallitsi palava halu virkata peitto. Osallistuin pariin Ravelryn mysteerivirkkaukseen, joissa ilmestyi uusi malli joka kuukausi. Yhdistin näiden peittojen paloja yhteen peittoon. Palat valmistuivat ajallaan, mutta niiden yhdistäminen oli tervanjuontia. Siihen kuluikin  muutama kuukausi aikaa.

Jämälankoja jäi niin paljon, että olen aloittanut uuden peiton virkkauksen. En oikein itsekään ymmärrä peittoviehätystäni. Miulla on kesken 4-5 peittoa ja langat vielä yhteen malliin. Tuo 4-5 tarkoittaa sitä, että olen pohtimassa puranko yhden peitonalun vai jatkanko sitä. Moneen peittoon ilmestyy palan ohje kerran kuussa. Yksi pala on melko nopeaa ja vaivatonta valmistaa. Ehkä siinä piilee viehätys. Iso työ on jaettu pieniin helppoihin osiin.

Tosin englanninkieliset virkkausohjeet ovat aika painajaismaisia. Mie olen oppinut virkkaamaan kaavioista, mutta nämä ohjeet on kirjoitettuja. Niissä on eri termit riippuen siitä onko kirjoittaja amerikkalainen vai englantilainen. Niissä on lauseita, joissa lukee: "Virkkaa puolipylväs edellisen kerroksen pylvään jälkeiseen ketjusilmukkaan. Tee piilosilmukka seuraavan pylvään alla olevaan puolipylvääseen." Onneksi eri vaiheista on yleensä hyvät kuvat, joista saa selvän, mitä pitää tehdä.

Metsän siimeksessä

Lumien sulettua oli suunnattava metsäretkelle. Lunta oli vielä paikka paikoin, mutta peipposet ja tiaiset visertelivät metsän puissa täysin rinnoin. Myös me viihdyimme metsässä. Koska emme juurikaan kävelleet, vaan istuimme nuotiotulilla, oli hyvä ottaa mukaan vihdoinkin valmistunut ikuisuusprojektini.

Yli kaksi vuotta sitten aloitin innoissani neulomaan peittoa. Halusin neuloa peiton, joka muistuttaisi hirsimökkitilkkupeittoa. Into valitettavasti lopahti muutaman palan jälkeen. Sittemmin olen neulonut paloja kokouksissa, matkalla, ompeluseuroissa ja pakottamalla (Et saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin olet neulonut 2 palaa peittoa).

Talvella alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että peitto valmistuukin. Mutta reunojen neulominen ja lankojen päättely oli niin tylsää, en olisi millään viitsinyt tehdä sitä. Kun viimeisen kerran otin peiton tekeleen esille, huomasin yllätyksekseni, että lankoja olikin enää pääteltävänä muutama. Sitten vain peitto pesuun ja saunan lauteille kuivumaan. Valmis!

En oikein tiedä, miksi olen niin innostunut peitoista, vaikka ne tahtovat jäädä ikuisuusneuleiksi ja niitä on niin vaikeaa saada valmiiksi. Miulla on tällä hetkellä kesken 3 peittoa, joista 2 on melkein valmista. Viimeistely on vain niin rasittavaa. Miulla on myös langat yhteen peittoon valmiina. Sitä haluaisinkin aloittaa neulomaan, mutten saa ennen kuin olen saanut ne 2 peittoa valmiiksi. Huokaus.

Peittooni ei varsinaisesti ole mitään ohjetta. Neuloin ensin neliön oransilla langalla. Sitten neuloin vihreällä  reunat (ensin yläosan, sitten toisen reunan, sitten alaosan ja viimeisen reunan). En päätellyt silmukoita, vaan jätin silmukat odottamaan palojen yhdistämistä. Sen tein silmukoimalla. Täältä kuitenkin löytyvät peiton muut tiedot.

Metsäretkestä on jo aikaa. Silloin oli vielä pohjoisrinteillä ja syvemmissä laaksoissa lunta.

Sherlock Holmesin peitto

Muutaman vuoden odottelun jälkeen pionini vihdoinkin kukkivat. Niitä piti ehdottomasti kuvata! Samalla voisinkin kuvata jo muutaman kuukauden sitä odottaneen peiton. Ravelryssä oli KAL, jossa neulottiin peitto.Tarkoituksena oli, että kerran kuussa luettaisiin jokin Sherlock Holmes -kirja ja neulottaisiin peiton pala, joka oli suunniteltu kirjan teemaan sopivaksi. Mie ehdin vain neuloa palat, mutten lukea mitään.

Lankana miulla oli Pirtin kehräämön paksuhkoa villalankaa, joten paloista tuli kookkaita ja peitosta mukavan suuri.

 

Palaohje tuli kerran kuussa. Sen neuloi melkein yhdessä illassa. Vuoden kuluttua kasassa oli 12 palaa ja peitto kokoamista ja reunoja vaille valmis. Mie en malttanut odottaa reunaohjetta, vaan neuloin reunan oman pään mukaan. 

 Peiton tarkemmat tiedot on kirjattu jälleen Ravelryyn. Ihanaa saada yksi keskeneräisistä peitoista valmiiksi! Miulla on vielä 3 muuta peittoa kesken ja yhteen langat ja ohje valmiina. Ideat on pariin muuhun peittoon. Mutta mistä saisin aikaa niiden tekemiseen - huokaus!

Kiitos kaikille rohkaisun sanoista käsiongelmani kanssa. Ne lämmittivät mieltäni. Olen jo neulonut onnessani ja tänään saankin taas purkaa, mutta ei se mitään.

Hellepäivänä

 

Hellepäivänä pitää päästä järvenrantaan. Paras paikka olisi jossain Saimaan vesistön lukuisista syrjäisistä hiekkarannoista, jonne harva eksyy. Tällä kertaa olimme Pielisen Kaunislahdessa, jossa meidän lisäksemme oli vain muutama ihminen, mutta se ei haitannut, sillä tilaa riitti.

 Uimisen ja eväiden syömisen lomassa oli hyvä hetki valokuvata juuri valmistunut virkattu peitto. Yksi tämän vuoden käsityötavoitteeni on käyttää mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja ja niistä erityisesti jämälankoja. Miulla oli kassillinen Seiska veikkaa ja muita suunnilleen samanpaksuisia lankoja. Niitä oli hyvä käyttää tilkkupeittoon.

Ihastuin joulun jälkeen Ravelryssä alkaneeseen virkkaus-KAL:iin, jossa sai 2 kertaa kuukaudessa uuden palaohjeen. Innostuin niin, että joululomalla virkkasin Ravelrystä löytyineitä muitakin paloja. Kesäloman alussa halusin saada peiton heti valmiiksi, enkä jaksanut odottaa KAL-paloja vuoden loppuun saakka. Niinpä etsin taas Ravelrystä muita palamalleja ja taisinpa keksiä yhden palan itsekin. 

Olen todella tyytyväinen peittooni. Tajusin, että isoistakin paloista voi tulla kaunis peitto. Sitä paitsi sen saa helpommin valmiiksi. Miulla on nimittäin kesken 2 peittoa, joita virkkaan ohuesta langasta ja pienistä paloista - ne eivät taida valmistua ikinä. Kunhan saan neulottua keskeneräiset peitot, aloitan varmasti virkkamaan uutta tällä samalla tyylillä. Niin, ja kyllä! Laskit oikein, miulla on kesken neljä peittoa...

Ukkonen pakotti meidät pois rannalta. Onneksi ehdin uida sitä ennen oikeassa reunassa näkyvään pieneen saareen ja takaisin. Sain nautiskella oikein kunnolla.
Peiton tarkemmat ohjetiedot löytyvät täältä.

Paluumatkalla pysädyimme nuotiopaikalle paistamaan makkaraa - ja mie ehdin neuloa sukkaa. Kyllä lomalla on ihanaa!

Vaihteeksi virkkausta

Ravelry on vaarallinen paikka. Siellä voi  viaton, pahaa-aavistamaton neuloja joutua ties minkä villityksen valtaan. Miun ei ollut tarkoitus aloittaa virkkamaan - tai oli, mutta sitten "joskus". Osallistuin eräässä ryhmässä lohtupeiton virkkaamiseen ja samalla näin mitä ihanampia peiton paloja. Palo siitä syntyi! Oli pakko alkaa virkata peittoa. Tai paremminkin peittoja.

Uuden verantani kenkälaatikko kaipasi uutta peittoa. Sitä oli kiva virkata, koska peitosta ei tullut kovin suuri. Opittuani mallin, lappuja syntyi aika nopeasti. Lanka on Nallea, värit valitsin verannan värien mukaan, muuten en olisi harmaaseen koskenut.

Ne muut peitot? Aloitin isoäidinneliöpeiton jämälangoista. Se valmistuu sitten joskus. Kunhan löydän nätit langat, aloitan myös afrikankukkapeiton. Siihen haluaisin riittävän paksua lankaa ja kirkkaita, raikkaita värejä.

Neliöiden ohje löytyy Smoothfoxin sivuilta. Peiton tiedot ovat Ravelryssä.