12. retki kansallismaisemissa

Lapaset: Valmiit
Väylä
Värityslapaset

Kesken
Rasavillin lapaset
Happytown Road Mittens
Mysterious June Mitts

Paidat: Valmiit
Grain
Parachutey

Kesken
Koivu
Villapesutakki

Huivit
Hyacinth
Lent

Sukat: Valmiit

Step Lightly
Winter Bird Socks

Kesken
Helsinkiä pakoon
A Trip to San Diego County

Puseroita

 

Ehdin vihdoinkin kesän alussa kuvaamaan keväällä valmistuneita puseroita. On ihanaa, kun saa keskittyä kaikessa rauhassa neuleiden kuvaamiseen. Ei ole huolta töistä tai tekemättömistä kotitöistä. Keväällä ei aika eivätkä voimat tähän riittäneet.

 

Boxy-paidan neulomista olin suunnitellut jo viime kesästä asti. Kun näin mallin ensimmäisiä kertoja, en lämmennyt sille ollenkaan. En ymmärtänyt, mitä ihmeellistä ylisuuressa paidassa muka oli. Mutta kun näin Boxyja yhä uudelleen ja uudelleen, hoksasin, että paitahan on hieno mekkojen ja hameiden kanssa. Miulla on päällä melkein aina mekko tai hame, joten oli pakko neuloa itselleni oma Boxy. Paitaa kehuttiin kovasti myös Ravelryssä.

Sitten kesti kauan ennen kuin osasin päättää, mistä langasta neuloisin Boxyni. Päädyin ihanaan Louhittaren luolan Tuulen tyttäreen, joka osoittautuikin loistavaksi paitalangaksi. Tykkään!!

Paita valmistui niin myöhään keväällä, että en ole pystynyt sitä vielä käyttämään. Odottelen ensi syksyn viileitä kelejä, jolloin voin laittaa uuden paitani päälle.

Tämän huivin neulominen alkoi oikeastaan vuosi sitten neulomastani huivista. Olin ostanut sitä varten harmahtavaa lankaa, jota en sitten käyttänytkään huiviin. Lanka itsessään oli ihanaa neulottavaa, joten halusin ehdottomasti käyttää sen mitä pikimmin. Jouduin kuitenkin ostamaan muutaman kerän lisää, jotta lanka riittäisi puseroon.

Koska lanka on pellavan ja villan sekoitetta, se sopii hyvin kesäneuleisiin. Tämä johdatteli miut suosittuun Tegna-paitaan. Muuntelin ohjetta neulomalla paitaan pitkät hihat. Ohjeessa siinä on lyhyet hihat, mutta ajattelin, että en luultavasti koskaan pitäisi lyhythihaista villapaitaa. Siinä olisi joko liian kuuma tai liian kylmä.
Huomenna lähden Jyväskylän neulefestareille. Säätiedotus lupailee juuri sopivia kelejä miun Tegna-paidalle, jonka laitan päälle. Kivaa!

Olen siirtynyt tälle vuosikymmenelle luomalla Instagram-tilin. Olen siellä nimellä Päivikki Piironki. Tilini on tarkoitettu käsitöiden esittelyyn, joten tervetuloa katselemaan, mitä olen puuhastelemassa.

Muistelen vielä lomaa

Lomasta on jo yli kuukausi, en vain ole ehtinyt kirjoittaa. Ennen kotiin lähtöä patikoimme vielä joen rantaa pitkin lähimmälle nuotiopaikalle paistamaan vuoden viimeiset makkarat. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi. Mikä ihana päivä! Valitettavasti piti kiirehtää pakkaamaan ja kääntää auton nokka kohti kotia, Sitä ennen ehdittiin vielä kuvaamaan juuri valmistunut villapaita mökin verannalla.

Kun näin Rai Rai-paidan ensimmäisiä kertoja Taito-lehdessä, en kiinnittänyt siihen juuri mitään huomiota. Näin käy miulle usein. En huomaa neuleen hienoutta ennen kuin olen nähnyt siitä monta eri  versiota. Pikkuhiljaa Rai rai -paitoja alkoi ilmestyä Ravelryyn ja podcasteihin. Ne olivat kauniita! Miekin halusin neuloa sen. Ohjekin oli valmiina olohuoneen pöydällä.

Samoihin aikoihin hoksasin Rouva Silmusolmun kaupassa puseroon sopivaa merinosinkkua, jossa oli miuta puhutteleva Savusauna-väri. En ole mustan värin ystävä, se kuuluu hautajaisiin. Savusauna ei kuitenkaan ole tasaisen musta. Väri tuo mieleen mukavia muistoja saunomisista ihanissa savusaunoissa. Raitalangoiksi piirongin varastoista löytyi merinosinkkua minivyyhdeissä, joten raitalangatkin olivat valmiina. Yksi langoista oli tummaa violettia, joka ei kovin hyvin erotu pohjaväristä, mutta halusin silti käyttää sitä.

Paidasta tuli ihana. Se on oikean kokoinen ja suloisen pehmeä. Paita muutti miun käsityksen villapaidoista. Olen aina ajatellut, että villapaidan alla pitää olla jokin toinen paita, jottei villa kutita. En pidä juurikaan villapaitoja, koska ne ovat pitkähihaisen aluspaidan kanssa liian kuumia. Rai raita voi pitää ilman alla olevaa poolopaitaa. Tämmöisiä paitoja pitää neuloa lisää!!

Paidan tiedot olen merkinnyt jälleen Raveryyn.

Täydellisen tyytyväinen

Kerrankin kävi niin, että kun näin juuri julkaistun, ihanan villapaitamallin Ravelryssä, miulla oli siihen lankaa eikä puikoilla ollut ruuhkaa ja pääsin heti neulomaan. Olin ostanut kesän Neulefestareilta Walcot Yarnsin Opusta. Olin päättänyt neuloa siitä villatakin. Ohjekin oli valmiina Ravelryn suosikeissa, mutta jostain syystä neuleen aloittaminen aina vain siirtyi ja siirtyi. Vaikka malli oli kaunis, jokin siinä kaiveli - ei huvittanut aloittaa. Sitten lokakuun alussa Ravelryyn ilmestyi uusi, aivan ihana villapaitamalli, ja miun suunnitelmat villatakin neulomisesta muuttuivat silmänräpäyksessä. Aloitin heti neulomaan puseroa.

Ihastuin mallissa helman ja hihansuiden palmikkoihin.  Niistä tuli mieleen kuusimetsä. Paita aloitettiin neulomaan ylhäältä. Miulla oli vaikeuksia valita oikea koko - tein jopa mallitilkun. Niinpä päätien ja olkapäiden kohdalla seilasin kahden koon välillä. Pääntien resori jää valmiissa puserossa hieman liian korkealle, joten olisi ehkä pitänyt sittenkin valita suurempi koko. Tästä huolimatta taas kerran näin, miten kätevää ylhäältä alaspäin neulominen on. Paitaa voi koko ajan sovittaa ja katsoa, tuleeko siitä oikean kokoinen.

Mie olen aina mieltänyt villapaidan hieman karheaksi, todella lämpimäksi paidaksi, jonka alle täytyy karheuden takia laittaa poolopaita. Sen vuoksi miulle tulee aina niin kuuma villapaidoissa, etten juurikaan niitä käytä, muuten kuin ulkoillessa ja retkillä. Opus-lanka on niin suloisen pehmeää, ettei alle tarvitse laittaa pooloa. Paitaa voi pitää ihoa vasten. Tämä on miulle vallankumouksellista ja olenkin joutunut muuttamaan ajatuksiani siitä, millainen villapaita voi olla. Se voi olla myös ihan tavallinen pusero, jonka voi vetää päälle ilman aluspaitaa. Olen innoissani.

Miulla puikoilla toinen villapusero, josta puuttuu enää yksi hiha. Myös sitä voi pitää ilman alla olevaa paitaa. Se tosin ei valmistu lähiaikoina, sillä olen jälleen kerran haksahtanut täysin adventtineulontoihin. Kahteen muuhun paitaan on jo langat odottamassa. Ihanaa!!! Yllä olevan paidan tiedot löytyvät täältä.

Walcot Yarnsin Opus on ihanan pehmeää, laadukasta lankaa. Se näyttäisi olevan värjätty harmaalle tai ruskealle villalle, sillä värin alta pilkistää toinen väri. Se tekee neulepinnasta elävän ja väristä upean. Pisteenä i:n päälle vyötteessa on lupaus, joka ainakin miun kohdalla toteutui:

Lankaa jäi vielä yksi vyyhti. Jospa hankkisin lisää Opusta ja neuloisin siitä kirjoneulepuseron.

Paita kuvattiin iki-ihanan Pulsan aseman lumihiutalenäyttelyssä.

P.S. Melkein unohdin. Ompelin ystävälle nimipäivälahjaksi kässäpussin.  Näitähän ompelin kesällä pilvin pimein. En vieläkään saa vetoketjua mieleisekseni, mutta ohjeen mukaan se ommellaan näin - kai.

Osallistuin kesällä Dingo Dyeworks-podcastin arpajaisiin ja voitin kässäpussin. Ajattelin, että samalla kun sieltä lähetetään miulle kässäpussipaketti, voi sieltä laittaa lankaakin. Niinpä tilasin huivilangat. Petah värjää australialaista lampaan villaa. Hän saa inspiraationsa paikallisista niittyjen ja metsien kukista. Olen oppinut paljon hänen podcastista värien yhdistämisestä, josta hänellä on pitempi sarja viime talvelta.

Alkusyksyä

Syksy on hienoa patikointiaikaa. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää. Yleensä ei ole ötököitäkään. Uimassakin voi vielä käydä sillä järvivedet viilentyvät hitaasti. Tällä kertaa retkikohteenamme oli meille uusi Heisanharju. Olen kyllä odotellut viileämpiä kelejä, sillä kesällä neuloin itselleni uuden retkipaidan.

Olin jo kauan miettinyt, että oikeastaan tarvitsisin retkeilypaidan, semmoisen ohuesta langasta neulotun, joka mahtuu hyvin takin alle. Viime kevään muovikeskustelun seurauksena päätin neuloa sellaisen. Miulla on 2 fleecepaitaa, joita olen käyttänyt retkillä. Niitä en heitä pois, sillä nehän olisivat muovijätettä. Mutta aion pääasiassa käyttää uutta paitaani enkä fleecepaitoja.

Ostin langat kesällä ompeluseurani kesäretkeltä. Värit toivat mieleen '70-luvun. Niinpä päätin neuloa paidasta muutenkin sen henkisen. Koko paita on neulottu kolme oikein - yksi nurin joustineuleella. Se oli yleistä seitsemänkymmentäluvulla. Se myös tekee paidasta lämpimämmän, koska neulos myötäilee paremmin vartaloa ja tuo siihen paksuutta.

Mitään ohjetta miulla ei ollut. Olin samaan aikaan neulomassa alempana esittelemääni villatakkia. Siinä oli silmämääräisesti samanvahvuista lankaa, joten otin sen ohjeesta pääntien silmukkamäärän. Molemmat neulottiin ylhäältä alas. Paitaan neuloin takaosan hiukan pidemmäksi lyhennetyillä kerroksilla. Oikeastaan takaosa olisi saanut olla reilusti pidempi, mutta en enää käy sitä korjaamaan.
Lanka oli neulottaessa todella karheaa ja tahmaisen oloista. Uskaltauduin pesemään paidan pesukoneen villapesuohjelmalla. Paita pehmeni huomattavasti, mutta on toki vieläkin karhea. Se ei minnuu haittaa. Tykkään kovasti retkipaidastani. Tämä tulee olemaan päällä useasti. Paidan tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Villatakkeja ei voi olla liikaa. Sen sijaan niitä voi olla liian vähän. Siihen havahduin keväällä. En ollut pitkään aikaan juurikaan neulonut villatakkeja. Vanhat alkoivat olla jo aikansa eläneitä. Se keväällä neulomani pitsinen olikin miulle liian iso ja päätyi ystävälle. Punainen takki on oikeastaan ainut vielä siisti takki.  Oli ryhdyttävä toimeen. Ensimmäisenä puikoille päätyi ihana Sammal, joka oli miulla suunnitelmaissa jo pitkään.

(Kuvassa yritän pitää märkää koiraa sopivan etäisyyden päässä. Se innostui polskimaan purossa.) Lanka on ihanaa, värjäämätöntä Tukuwoolia. Ajattelin, että väri sopisi monen vaatteen kanssa. Lanka tuntui sen verran mukavalta, että nyt haaveilen tummankeltaisesta Tukuwool-villapatkista. Pitäisi löytää sopiva malli. Takista tuli kevyt, mutta kuitenkin lämmin.

Sammal-villatakin on suunnitellut Joji Locatelli juuri tälle langalle. Olipa mukavaa neuloa, kun ei tarvinnut miettiä silmukkamääriä tai soveltaa yhtään mitään. Sen kun vain seurasi ohjetta ja hyvä tuli!
Takin tiedot löytyvät Ravelrystä.

Juhannuksena

Juhannuksena oli sopivan kolea keli mennä metsään juhannuslounaalle. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme menneet järven rantaan. Nyt metsässä oli lämpimämmän ja mukavamman tuntuista. Lämmintä piti kuitenkin olla päällä.

 Aloitin neulomaan paitaa jo joulukuussa. Lanka oli paksua, joten paidan olisi pitänyt valmistua pikavauhtia. Se ei kuitenkaan meinannut valmistua ollenkaan. Lopulta miun piti pakottaa itseni neulomaan se valmiiksi.

Sain äidiltä lahjaksi paksua Dale Garn Hegre -lankaa, josta päätin neuloa Miehelle uuden paidan. Malli löytyi Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Aloitin innoissani neulomaan. Paita neulottiin ylhäältä alaspäin. Ensin tehtiin kaulus, sitten yläkaarroke, vartalo ja viimeiseksi hihat. Heti alussa kaarrokkeessa jouduin kuitenkin ojasta allikkoon, en oikein osannutkaan toimia ohjeen mukaan. Onneksi kirjassa oli paljon kuvia, joiden avulla pääsin eteenpäin. Kun törmäsin seuraavaan hankalaan kohtaan, tutkin Ravelrystä paidan sivuilta kommentteja. Muillakin oli ollut vaikeuksia ohjeen ymmärtämisessä.

Sitten hyydyin hihoihin. Ne tuntuivat loputtomilta. Olin myös epävarma siitä, olinko valinnut oikean koon paitaan. Palmikointi ja joustinneule vetivät neulosta kokoon niin paljon, että paita näytti pieneltä miehelleni. Ei huvittanut jatkaa neulomista. Entä jos pitää purkaa ja neuloa koko paita uudelleen suuremmassa koossa? Hankaluuksien takia se ei innostanut. Piti ottaa pakkokeinot esille. Päätin, etten saa aloittaa uutta villatakkia ennen kuin tämä paita olisi valmis. Jos paidasta tulee liian pieni Miehelle, pidän sen itse ja neulon Miehelle toisen paidan.

Kastelin valmiin paidan ja se muotoutuikin oikean kokoiseksi. Helpotuksen huokaus! Olen lopputulokseen tyytyväinen. Paidasta tuli hyvä, ja mikä parasta, Mieskin tykkää. Toista tämmöistä en neuloisi, sen verran tahmeaa oli ohjeen seuraaminen.
Neuleen tiedot löytyvät jälleen Ravelrystä.

Perinteinen juhannuslounas, nuotioletut kalan tai hillon kanssa maistuivat ihanalta metsässä. Pikkuinen neuleassistentti ei vielä saanut syödä lettuja, vaan koirien vauvaruokaa.

Enkö mie milloinkaan opi?

Teimme eilen kevään ensimmäisen linturetken Virolahdelle Suomenlahden rantaan. Jäätä oli enää vain rannassa, kauempana näkyivät navakassa tuulessa kuohuvat vaahtopäät. Emme viihtyneet hyytävässä tuulessa kovinkaan kauaa, vain sen verran, että ihailimme jäänreunalla kalaa syövää merikotkaa ja otimme kuvia kauniista rannasta ja miun villapaidasta.

Neuloin jälleen kerran tämän paidan kaksi kertaa. Toiset neulovat mallitilkun (niin tein muuten miekin), mie neuloin mallipaidankin. En vain osaa  tehdä oikean kokoista paitaa pelkän mallitilkun avulla. Onneksi osaan purkaa!

Paita neulottiin saumattomana ylhäältä alaspäin. Tämä mahdollistaa sen, että neuletta voi sovittaa jo varhaisessa vaiheessa ja jos se ei ole sopiva, ei tarvitse purkaa paljoakaan. Paitsi jos neuloo lyhyillä pyöröpuikoilla ja on niin laiska, ettei jaksa laittaa silmukoita toiselle pyöröpuikolle sovittamisen ajaksi eikä sovita lainkaan. Enkö mie ikinä opi!

Sain ensimmäisen version valmiiksi tammikuussa ja olin todella iloinen. Paitaa oli ollut mukavan joutuisaa neuloa ja lopputuloskin näytti hienolta. Iloa riitti ensimmäiseen sovittamiseen saakka. Yläosa oli aivan liian suuri, alaosa sen sijaan oli sopiva. Neulekin näytti peltimäiseltä eli liian tiukkaan neulotulta. Ensin ajattelin, että olkoon, en pura! Käytän puseroa ulkoilupuserona takin alla. Yön yli nukuttuani päätin kuitenkin purkaa. Miksi näen vaivan, että neulon puseron, jota ei voi pitää päällä? Valitsin pienemmän koon ja ½ numeroa suuremmat puikot ja aloitin alusta. Tällä kertaa sovittelin monta kertaa - hyvältä näytti.

Perjantaina pusero sitten viimein valmistui. Se on pehmeää silkkivillaa ja tuntuu todella hyvältä päällä. Olen iloinen, että purin, mutta samalla harmittelen hölmöyttäni, jonka seurauksena jouduin neulomaan saman paidan kahdesti.

Mereltä käyvä kylmä tuuli hätisti meidät pois rannalta ja viimeinen kuva puserosta piti ottaa kotona.
Neuleen ohje- ja lankatiedot ovat täällä.

Villapaita Sannille

 Äitini pieni Sanni-koira ei pärjää hyvin pakkasessa, joten lupasin neuloa sille villapaidan. Olin viikonloppuna lapsuudenkodissani ja neuloin paidan - kahteen kertaan, kuten tapoihini kuuluu. Sanni on kissaakin pienempi koira, joten jouduin soveltamaan ohjetta. Ensin siis sovelsin liikaa ja paidasta tuli liian pieni.

 Paita olisi kylä saanut olla vieläkin hieman väljempi, mutta kyllä Sanni tälläkin pärjää. Pikkasen jäi kaivelemaan hampaan koloon, joten saatan neuloa vielä yhden version.

Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn.