kukkia ja kuohuvaa

Vietimme viime lauantaina mukavaa päivää pienellä bloggaajaporukalla kun Jyväskylän Vuokra-asunnot oli kutsunut meidät tutustumaan heidän Kurkkaa kotiin -markkinointiprojektiinsa. Palaan erillisessä postauksessa Perhe Parahimman kauniisti sisustettuun kotiin, tässä sen sijaan muutama kuva ja vinkki päivän muista kohteista, Viherlandiasta ja Ravintola Bohosta. 

Jos Tampereelta tunnetaan Särkänniemi ja Kuopiosta Puijontorni niin Jyväskylässä paikka jonka lähes kaikki tuntevat on Viherlandia. Puutarhakeskus, jossa on monipuolinen vihermyymälä ja jossa viljellään niin kesäkukkia, ruusuja kuin erilaisia taimia puutarhaan. Viherlandia on paikka jossa tulee pistäydyttyä usein ihan vain ihastelemassa kukkaloistoa tai tervehtimässä lasten kanssa siellä asuvia papukaijoja, taitaapa melkein kaikki kodissa sekä sisällä että ulkona olevat kasvitkin olla juuri Viherlandiasta peräisin!

Viherlandiassa pääsimme kurkkaamaan tulevan kesän kukkasatoa sekä leikkimään floristia omia kukka-asetelmia tehden. Floristiksi ei taida minusta olla ja viherpeukalonkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta mukavaa ja rentouttavaa puuhaa kukkien asetteleminen kuitenkin oli. Ja se vinkki: tuoksupelargonia. Ei tarvetta huonetuoksuille, riittää, että heilauttaa kasvin lehtiä! Itse aion ehdottomasti hankkia kotiin sitruunapelargonian, jonka tuoksu oli ihanan raikas.

Seuraavaksi ravintolavinkki: Boho & keittiö, muutama kuukausi sitten Jyväskylään keskustaan kävelykadun varrelle avauttu uusi ravintola. Ehdottomasti tervetullut lisä Jyväskylän ravintolamaailmaan, jonka terassi on varmasti yksi ensi kesän suosituimpia. Bohossa saimme nauttia loistavasta ruuasta ja kauniista sisustuksesta. Ruuan lisäksi Bohossa järjestetään eri teemaisia musiikki-iltoja ja sunnuntaisin tarjoillaan brunssia, joka kuuleman mukaan on erinomainen.

 

Lopuksi vielä jälkiruoka vinkki, jonka itse aion toteuttaa vappuna: sorbettia kuohuviinillä. Bohossa jälkiruuaksi tarjoiltu sorbetti viimeisteltiin kuohuviinillä ja tämä herkku vei kielen mennessään! Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

-Piia

työntäyteisen viikon sunnuntai

 

Elämme töissä kiireisiä aikoja. Kiire ei hetkeen hellitä, mutta olen tyytyväinen, kun tästä viikostakin on selvitty. Maaliskuussa myös puoliso reissaa paljon työn puolesta, joten aikataulujen yhteensovittaminen on raakaa peliä ja kalenteria selataan välillä vakavin ilmein.  Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu ja onneksi ystävien apuun voi luottaa niin kotona kuin töissäkin. Lisäksi olemme tämän vuoden aikana löytäneet läheltä luottolapsenvahdin, jonka voi pirauttaa muutamaksi tunniksi apuun, kun molemmille sattuu iltatöitä. Tällainen on kultaakin kalliimpaa perheessä, jossa lähimpien sukulaisten luo on matkaa yli kaksisataa kilometriä.

Vietän aurinkoista sunnuntaita kotikonttorissa tietokonetta nakuttaen. Perjantaina töistä lähtiessä nappasin Minnan Ruusupuusta pari krysanteemia palkinnoksi itselleni hyvin selvitetystä työurakasta. Astuin taas kerran puotiin ja sanoin, että haluaisin muutaman ihanan kukkasen ja jälleen kerran myyjän avustuksella päätös oli helppo. Ensimmäinen ajatukseni oli yksi krysanteemi, mutta asiantunteva myyjä osasi asetella kaksi kukkaa niin kauniisti vierekkäin, että valinta oli helppo. Muuta vihreää en maljakkoon halunnutkaan, ettei kissalle tulisi liian kova houkutus käydä tutustumassa kukkiin lähemmin.

Ja voi miten piristävätkään päivääni, vaikka toki kaikkein mieluiten ryntäisinkin ulos auringonpaisteeseen. Lapset kaivoivat jo polkypyörät esille ja kirmailevat kujallamme naapurien lasten kanssa. Mies katselee ympärilleen arvioiden, koska terassin voisi öljytä ja grillin kaivaa esille. Tätä kaikkea kaipaan aina talvisaikaan, kun kohtaamiset ulkona ovat vähissä. Kohta näkee taas naapureita ihan joka päivä, kun kaikki puuhastelevat pihalla ja lapset kulkevat leikkien yhden kotoa toisen kotiin! Valo ja keväinen fiilis tuo minulle muuten ihan selvästi sisustamisessakin esille viehtymyksen pastellisävyihin. Kotiin on hiipinyt kuin huomaamatta muitakin pehmeitä sävyjä luomaan uskoa siihen, että talvi on pian voitettu ja olemme siirtymässä kevääseen.

Näissä ajatuksissa palailen vielä hetkeksi työhommiin ja toivottelen teille ihanaa sunnuntaita!

-Paula

viikonlopun kukka-asetelma

Mikäpä sen yksinkertaisempi ja edullisempi tapa piristää sisustusta kuin leikkokukat! Perinteiseen tapaan kävin työviikon päätteeksi eilen ostamassa pienen kimpun kukkia ja oksia, tällä kertaa leinikkejä ja eukalyptyksen oksia.

Laitoin kukat pariin pieneen pulloon ja maljakkoon ja tein niistä simppelin asetelman yhdessä muutaman kynttilän kanssa tv-tasolle. Nurkissa pyörineen puulaatikon kannen laitoin alustaksi asetelmalle ja se kokoakin sen mukavasti yhtenäisemmäksi.

Yksi leinikeistä päätyi myös keittiön hyllyä koristamaan. Leinikki on ehdottomasti yksi suosikkikukistani, kaunis sellaisenaan!

 

Tänään on tehty kotona myös muitakin sisustussuunnitelmia koskien olohuonetta kuten insta-seuraajat aamupäivällä saattoivatkin huomata (@piijas). Niistä lisää myöhemmin mikäli ne toteutuvat! ;)

 

Leppoisaa lauantai-iltaa toivotellen,

-Piia

satokauden loppu

 

Syksyllä ahkera, tai vähän tällainen laiskanpulskeampikin puutarhuri saa nauttia puutarhan sadosta. Meidän tapauksessamme lähinnä kukkien muodossa. Kuluneena kesänä lyhtykoiso on nauttinut olostaan jopa niin, että siitä riittä taimia jaettavaksi ystävillekin. Nyt syksyllä sen iloisenoranssit lyhdyt ilahduttavat vielä maljakossa. Muutamasta kivikkokasvin taimesta tein myös asetelman laakeaan lasimaljaan sisälle vähän samaan tyylliin kuin tuo ulkona oleva.

 

Talvi lähestyy nopeaan ja viimeiset syyshommat olisi vieä tehtävänä, että saa puutarhan valmisteltua talvilevolle. Mutta suurin osa on tälle vuodelle tehty: lannoitukset hoidettu ja arimmat kasvit suojattu. Ensi kevättä odotan nyt kovasti jännityksellä ja innolla nähdäkseni, kuinka kesällä istuttamani sadat taimet selviävät ja joko ensi kesänä ne pääsevät leviämään kunnolla.

 

Millaisia puutarhureita te siellä ruudun toisella puolella olette? Vieläkö olisi viimeisiä vinkkejä syksyn puutarhahommiin?

 

-Paula

yöpöydällä ja yöunissa

 

 

Viikolla satoi ensilumi, tai ensiräntä. Lämpötila laski yhdellä rysäyksellä. Lämmin syksy oli innostanut puutarhani kukkimaan ja irrotellessani köynnösten tukia, taitoin yhden kaunokaisen maljakkoon, kylmältä suojaan.

 

 

Kylmältä suojaan kaipaan minäkin. Olen selvästi kesäihminen ja tuntuu, että suuri osa vuodesta on selviytymistä. En voi millään väittää nauttivani hyytävästä tuulesta, lumisesta talvesta tai pimeistä päivistä. Toki silloin on hyvä paiskia töitä, kun ei oikein muukaan maita ja lohduttautua taas sillä, että kunhan aurinko taas paistaa, saa luvan kanssa lomailla.

 

 

Vaikka yritän pitää yöpöydän tyhjänä kaikesta turhasta, tuntuu sille taas kerääntyvän paljon henkistä kuormaa, jota on vaikea unohtaa yön ajaksi. Kiirettä ja stressiä taitaa olla, kun yöunet ovat katkonaisia ja menevät usein valvomisen puolelle. Vai mistä sen milloinkin tietää, mikä aina valvottaa. Toki kun aamulla herätyskello pärähtää, maittaisi uni taas hyvin.

 

Mutta nyt alkaa viikonloppu ja on aamulla aikaa nukkua hieman pidempään ja nauttia helpoista ja yksinkertaisista asioista. Kuten yöpöydän pinkistä kukasta.

 

-Paula

mummonaikuista?

 

Ostin kirpputorilta amppelin. Kyllä, juuri sellaisen, joita lapsuudenkodissa käytettiin! Olen jostain syystä miettinyt viime aikoina amppelin tekemisestä itse, mutta vielä se on jäänyt. Ehkäpä kuitenkin jossain vaiheessa, ihan vain kokeilemisen ilosta. Hinnallisesti se ei kannata. Tästä maksoin 0,50€ ja kaupastakin niitä saa eurolla, parilla.

Minulla on kuitenkin muistikuva, että alle kouluikäisenä äitini olisi amppeleita itse tehnyt. Juuttinarukimppu oli kiinnitetty makuuhuoneen ikkunan avaajaan. Vai oliko se kenties ovenkahvassa? Kuitenkin muistelisin, että sängyllä istuen sain itsekin kokeilla muutamia solmuja. Muistankohan ihan väärin?

 

Nyt amppelikukka jäi ehkä vähän sekalaiselle seinustalle kaiken muun jalkoihin ja ahtaaseen väliin, mutta tykkään siitä kuitenkin kylmän valkoisen ja kovan mustan kaverina. Onkohan tämä ihan hutijuttu vai voisiko amppeli sopia nykypäivänkin kotiin?

 

-Paula

kasveja paperista

"Siis MITÄ sä sanoit, että ne on?", oli miehen reaktio, kun kerroin askartelevani paperisia kivikkokasveja. Minusta tama oli vain luonnollinen jatkumo puutarhahommille ja mehikasveja ja muita kivikkoon sopivia taimia olen pihaan tänä kesänä runsaasti istuttanut. Ja jos muuten kukkien pitäminen hengissä on minulle vaikeaa, niin nämähän pärjäävät vaikka missä. Muovikukkiin en sortuisi, mutta näin muovittoman syyskuun merkeissä paperihan on oiva vaihtoehto muoville monessa paikassa.

Ohjeet näihin löysin Lia Griffithin sivuilta, missä on paljon muutakin ihanaa paperiaskartelua. Aikaisemmin nappasin sieltä jo nämä äitienpäiväjutut. Lia käyttää paperiaskarteluihin cricut-laitetta, josta minulla ei ole aavistustakaan, millainen se on, mutta mina leikkelin ihan pokkana saksilla. Tummimman värinen on ohutta pahvia, mutta loput tein ihan tulostuspaperista, jolloin sain tulostaa kuvat suoraan paperille. Pahvillehan nuo lehdet siis piirsin kopiopaperista leikkaamieni mallien avulla.  Kieltämättä saksilla tekemisessä on enemmän käsityön fiilista, mutta on niin hidasta puuhaa, että ihan samanlaista määrää kuin Lia en varmaankaan jaksaisi tehdä.

Ihan varma en ole, mihin näitä oikeasti aion käyttää, mutta olkoot nyt hetken tuossa korkkitaulussa tuomassa kaivattua vihreyttä kotiin. Lian voittoisa kranssi olisi aivan i-ha-na, mutta epäilen, että jaksaisin noin paljon väkertää. Toisaalta, kranssille ei välttämättä edes valtavasti käyttöä löydy. Joku kesähän tein paperivarjovarjokranssin, mutta ei se tänäkään kesänä päässyt ovea koristamaan. Auttakaahan minua: Mihin te käyttäisitte tällaisia paperikukkasia?

-PAula

ihan sirpaleina

Johan se on aika kiireisen puutarhassa möngityn kesän jälkeen keskittyä syysistutuksiin. Sisustuskärpäsen Heidi vinkkaili, että Jyväskylässä, Viherlandian Kivimaassa on myynnissä sankokaupalla Iittalan lasimurskeita. Käydessäni paikanpäällä ihailemassa värejä, en voinut muuta kuin poistua kera sangollinen oranssia lasia. Siitä syntyi visio syysistutukseen, jota lähdin heti toteuttamaan isoon pyöreään lasimaljaan.

Tädykkeet ja kivikkokasvit ostin kaupasta, mutta lyhtykoiso onkin oman pihan tuotantoa. Sitä olen useampana syksynä kaupoista etsiskellyt ja syksyn jälkeen olen kuopannut ronton pihalle talvehtimaan. Joka vuonna pihaan nousee talvehtimisesta selvinneitä lyhtykoison taimia ja tänä vuonna koiso on levinnyt niin hyvin, että olen lahjoittanut alkuja useammalle ystävällekin ohjeena, että se kannattaa istuttaa paikkaan, jossa se saa rauhassa levitä tai jossa leviämisen pystyy halutessaan estämään. Niin innokas kasvi tämä tuntuu olevan. Mutta talvehtimaan aion siirtää myös kaikki nämä yksilöt syksyn lopulla, kivikkokasvit rinteen puolelle ja muut puutarhaan.

Sellainen harakka taidan olla, että tuonne lasin sekaan tekisi mieli piilottaa muutama valonlähdekin. Harmi vain, että patterikäyttöisiä valosarjoja ei taida olla ulkokäyttöön sopivina. Vai olisiko kenelläkään vinkkiä tämän valaisemiseen muutoin? Toki tuossa hieman kauempana on pistokekin, jos haluaisi kokeilla ihan ulkovalosarjan laittamista kulhoon, mutta kasvien kanssa se tuntuu hieman liioittelulta.

Loput lasimurskat kaadoin vielä pariin vanhaan lasitölkkiin ja niihin laitoin kynttilät. Jo alkavat olla illat niin pimeitä, että uloskin voisi iltasella kynttilöitä sytytellä.

-Paula

pikkuvikaisia ja ihania

 

Kaikilla meillä on pikkuvikamme. Iän myötä olen oppinut hyväksymään monia ulkoisia ja sisäisiä vikojani. Se, että niistä oppisi vielä pitämään, voi olla pitkä matka. Itsensä suhteen on aina kriittisin, vaikka monessa muussa asiassa huomaa, että pienet virheet tekevät asiasta mielenkiintiosemman. No, ihmisten suhteen mikään ei ole näin yksinkertaista.

 

 

Palatessamme kotiin, pysähdyin Kyyjärven Paletissa, jossa tekee melkein aina löytöjä. Tällä kertaa olivat alennusmyynnitkin vauhdissa, joten lopputulos oli tavallaan tiedossa. Ensimmäisenä iskin silmäni kakkoslaatuiseen Kastehelmen jalalliseen maljaan kymmenellä eurolla. Kastehelmessä minulla kesti kauan päättää pidänkö siitä vai en, mutta nyt olen siihen ihastunut. Kotona leikkasin maljaan muutaman liljan. Omat liljani ovat tänä vuonna olleet tuholaisten jäljiltä vähäisiä, pieniä ja pikkuvikaisia, mutta päätin, että pitää niistäkin pystyä nauttimaan ja iloitsemaan.

 

 

Marimekon myymälässä olisi ollut myös paljon ihanaa, mutta nyt maltoin ostaa vain metrikaupalla kankaita, hintaan 15€/m. Siinä alkaa olla kankaiden hinta siedettävällä tasolla. Näistä tulee ehkä pöytäliina ja tyyny, tai sitten jotain muuta.

-Paula

kesätyöni ihan pihalla

Viimeiset pari viikkoa olen puuhannut puutarhassa. Isoin urakka on tonttimme takarajan kivirinne, joka on rakennusliikkeen ja maansiirtourakoitsijan jäljiltä hyvin huonossa kunnossa: savinen, rikkaruohoinen ja epätasainen. Siinä riittää urakkaa useammaksikin kesäksi, mutta jostain on aloitettava, joten tänä kesänä olen kiertänyt kaikki alueemme puutarhakaupat läpi ja ostanut hirmuisen määrän alennustaimia. Ihan mitä lajia tahansa, kriteerinä paahteenkestävyys, pärjääminen ankeissa olosuhteissa ja hinta.

 

Lisäksi olen raivannut perennapenkistäni liiaksikin levinneitä kasveja ja siirtänyt niitä rinteeseen. Perennapenkkini onkin puutarhassani niitä harvoja paikkoja, jossa tuntuvat kasvit kuin kasvit menestyvän ja tänä kesänä olen lisännyt sinne mm. liljoja ja jalokärhöjä.  Olen myös saanut naapuriapuna pistokkaita, joita olen istuttanut rinteeseen. Hommaa ja maastoa on sen verran, että jos haetaan positiivista, niin tässä saa kyllä kokeilla ja toteuttaa sitä runsasta ja värikästä puolta itsestään, joka muussa sisustuksessa ei tule esille. Ja sitten voi vain luottaa ja toivoa, että luonto hoitaa lopun homman ja vähitellen tasoittaa sinne tänne läiskityt kasvit kauniiksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

 

 

Tämän lisäksi rinteessä on kitkettävää, kivien siistimistä ja epämääräisten kolojen täyttämistä. Olen myös saanut ihailla Suomen luonnon monimuotoisuutta ja hämmästellyt miten monta ötökkälajia siellä pitääkään pesäänsä! Niin ja kolikon toinen puoli on tuholaistorjunta: eräänä iltana kauhistuin joutuessani silmämtysten liljakukon kanssa. Siinäpä vasta äkäisiä tuholaisia. Ilman silmälaseja kyllä ensin katsoin, että mitäs leppäkerttuja näissä reikäisissä lehdissä onkaan. Nyt toivotaan kovasti, etteivät ehtineet koko liljasatoani tuhota. Kyllä sai taas aliotteleva puutarhuri nöyrtyä!

Nyt, noin sata taimea myöhemmin, saa urakka odottaa elokuulle jatkoa, sillä nyt me reissaamme ja lomailemme. Blogi on varmaankin nyt hiljaisempi, koska Piiakin on "kesätöissä". Jos siis haluatte seurata, mitä blogin ulkopuolella puuhailemme, on varmasti Instagram hyvä paikka siihen. Minä löydyn nimimerkillä pauvuor ja Piia piijas.

Ja nythän se kesä näyttää alkaneenkin. Ihanaa!

-Paula

viherkasveja

Lomalla möngimme puutarhassa. Pari päivää sitten haimme lasten kanssa taas ison kuorman kasveja tonttimme takareunalla olevan kivirinteen istutuksiin. Siihen ei riitä kesä eikä kaksi, että sen saisi edustuskuntoon. Samalla reissulla tarttui tämä sievä viherkasvi kuutiohyllyyn. Siinä oli aikaisemmin kasvi, mutta, köh, pääsi kuolemaan. Nyt on vähän hätä, sillä tämänkään kasvin nimeä en napannut muistiin, joten hoito-ohjeitakaan en osaa arvailla. Osaatko auttaa?

Hyllyssä odottavat vielä lomalukemiseni. Vähän työjuttuja ja vähän huvia. Olen tänä vuonna lämmitellyt vanhaa rakkauttani Stephen Fryhin. Siinäpä vasta älykäs, lahjakas, hauska ja empaattinen ihminen!

-Paula

stilleben

 

Loman ensimmäinen päivä lasten kanssa. Sade ropisee ikkunaan ja äiti kaipaisi päiväunia.

 

Puutarhassa maltoin leikata yhden syreeninoksan maljakkoon. Sen tuoksu kuuluu kesään. Vaikka tiedän, että pitäisi elää hetkessä, niin silti odotan niitä kesäkelejä.

 

-Paula

luontoa sisälle

Tänään päiväkodista kotiin lasten kanssa kävelessämme en malttanut olla poimimatta muutamaa pihlajanoksaa ja juuri kukkaan puhkeamassa olevaa kieloa maljakkoon.

Pihlajanoksat olivat jo viime kesänä "leikkokukka" suosikkejani ja viehätys tuohon kauniiseen puuhun tuntuu jatkuvan tänäkin vuonna, yksikin oksa riittää tuomaan vihreyttä sisään! Onneksi omasta takametsästä löytyy paljon pihlajia. Myös kieloja kasvaa lähistöllä paljon ja mikä onkaan kauniimpi kuin aurinkoinen metsä valkoisenaan kieloista!

Toivottavasti omat perennapenkitkin tuottaisivat tänä kesänä kukkia jo maljakkoon asti. Erityisesti jännitän kuinka käy viime vuonna loppukesästä istuttamani pionin kanssa, pienet mullasta nousevat alut ainakin lupaavat hyvää!

-Piia

liljat aamulla

Viikko sitten ostamani iso liljakimppu puhkeaa vähitellen kukkaan ja tuoksu tuntuu koko asunnossa. Mikäs sen mukavampaa kuin aamulla herätä auringonpaisteeseen ja kukkien tuoksuun. Niin ja sänkyyn kömpivien lasten kinasteluun. Vielä on muutama kukka nupullaan, joten täydessä loistossa kimppu olisi kyllä melkoinen. Olihan sillä kokoa toki nytkin. Oli vaikea löytää riittävän isoa maljakkoa, minkä takia laitoin ne jouluvaloilta vapautuneeseen maljaan.

 

Liljakimput maksavat kukkakaupoissa 6-9€, mikä ei ole mielestäni yhtään paha hinta ottaen huomioon paljonko kukkasipulitkin maksavat. Minulla on kuopattuna perennapenkkiin valkoisien liljojen sipuleita, jotka yllättivät viime vuonna noustessaan niinkin vähällä hoidolla. Nyt katsastaessani puutarhaa talven jäljiltä hieman huolettaa, sillä kukkapenkki tuntuu niin kostealta, että sipulien kohtalo voi olla huono.

 

Pari isoa kukintoa tipahti kimpusta kotiinkuljetuksen aikana, joten siirsin ne pienempäään kippoon hyllyyn. Samalla huomasin, että nopeasti tuokin hylly on täyttynyt, vaikka ihan hiljattain se siihen vasta ruuvattiin. Miten sitä ihminen täyttääkin kaiken mahdollisen elintilan tavaroillaan.

 

Lapsuuesta muistan oranssit isot liljat, jotka meillä kasvoivat kasvihuoneessa. Puutarhanhoidossa meillä äiti ja mumma olivatkin melkoisia viherpeukaloita, mutta minulle se ei ole tainnut periytyä. Tai sitten se on harjoituksen puutetta. Niin se varmaan on.

 

-Paula