too much?

Kiireinen kevät on vienyt mehut! Enpä ole paljon sisustellut tai tehnyt käsitöitä vaan juossut pää kolmantena jalkana töissä. Toki mukaan on mahtunut myös monta kivaa menoa, muttalkotona ei olla paljon seiniä tuijoteltu. On tultu ja menty ja eletty!

Toisin kun suunnittelin, ei siis Marimekon Fokus ole ainakaan vielä saanut lähtöpasseja makkarin seinältä. Sen sijaan hyllylle on kertynyt kaikenlaista muuta tavaraa. Rakkaita tavaroita ja printtejä. Kirjakin odottaa leppoisempia aikoja ja lukijaansa. Se ei ole paljon talven aikana edennyt. Mutta onhan tuo kesä tulossa.  Jopa tyynykasa on sama kuin neiti eskarilaisen siihen alunperin kasaama.Melkein kuin stilleben, mutta eu kuitenkaan.

Että tällaista menoa hyllyllä ja meidän mäellä. Nyt yritän kovasti miettiä, onko hyvä nyt vai onko tässä jo vähän liikaa. Siis sekä hyllyllä että elämässä. Mutta jos se tuntuu tällä hetkellä hyvältä, niin mennäänkö sillä?

-Paula

makkaria meilläkin

Jos on Piian kotona myllätty sisustusta uusiksi niin kuin sattuman oikusta sama asia vaivannut meilläkin. Pieneltä työreissulta palannut mies koki (iloisen?) yllätyksen, kun emäntä oli päättänyt vaihtaa makuuhuoneeseen keväisemmän ilmeen. Ja johan oli aikakin, sillä makuuhuone on pysynyt saman näköisenä oikeastaan koko sen reilun neljä vuotta, mitä olemme tässä asuneet ja suoraan sanottuna sen ilme on alkanut tuntua raskaalta.

Koska noin viisimetristen verhojen vaihtaminen on harvinaista herkkua ja riihen kangasmäärään tarvitaan sekä rahaa että korkeat tikkaat ripustamiseen, päätin nyt pelata varman päälle ja ostin valkoista pellavaa tuplaleveänä. Myös ompelemisessa laiskottelin ja otin palvelun samasta paikasta Eurokankaasta. Verhoihin ommeltiin ylös myös rypytysnauha: ei sen takia, että verhoja kamalasti rypyttelisin vaan siksi, että ripustaminen on siten helpompaa ja siistimpää, eivätkä verhotkaan niin helposti irtoa vaikkapa lapsen kiskaistessa alareunasta.

Valkoiset verhot vaativat kaverikseen valkoisen päiväpeitteen, jonka olin hankkinut Kodin1:stä jollain alennuskupongilla kevättalvella ja tyynyt löytyivätkin kotoa valmiina ympäri taloa. Tämän petauksen valikoi ja teki seitsenvuotias tyttäreni, joka valitsi ja asetteli tyynyt mielensä mukaan.

Ja lopuksi tultiin siihen vaiheeseen, joka työllisti hieman miestäkin. Piialta lainassa oleva sängynpääty lähti varastoon ja tilalle tehtiin kevyt hylly. Mietin puunvärin ja valkoisen yhdistelmää, mutta Piian rohkaisemana siitä tuli kokonaan koivun värinen. Hyllytuet ovat Jyskän Varastomyymälästä ja levy on liimapuulevyä K-Raudasta. hintaa hyllylle tuli noin 15€.

Hyllyn asetelmat ovat vielä vähän kesken ja samaten seinällä on edelleen Marimekon Fokus-kankaasta pingottamani taulu, jonka kohtaloa mietin. Tässä kohdissa iskee jo (vauhti)sokeus ja en osaa sanoa, saako se lähtöpassit ja jos, niin mitä tilalle? Samaten ikkunassa olevat Paulin pallot täytyy varmaan sävyttää hempeämmäksi, mutta se hoitunee kesälomareissumme tuliaisilla...

Tässä Suomen oikukkaassa keväässä makuuhuone näyttää silti mielestäni keväisen raikkaalta. Viimeistelyt siis mietityttävät, mutta osaisitko sinä vinkata tai linkata inspiraatiota avukseni?

-Paula

jumpparengas makuuhuoneessa

Olemme taas arjenhallinnassa siinä vaihetta kevättä, että jos ei halua aamusella kaivaa kaapistaan ihan tuuripelillä vaatetta ylleen, on illalla jo ennakoitava. Yleensähän makuuhuoneessa olevalle (kovanonnen itseverhoillulle) Kilta-tuolille kasaantuu sekä puhdasta että puolipuhdasta vaatetta röykkiöksi, joten nyt tein pikaratkaisun ja ruuvasin seinään Hayn Gym-koukun puhtaille vaatteille.

Enempää en makuuhuoneesta nyt vilautakaan, sillä siinä missä Piian kodinlaittamisinnostus on näkynyt keittiössä, puuhaan minä makuuhuoneessa. Se on todennäköisesti seuraava huone, jossa pitäisi tapahtua jotain pientä uudistusta, sillä tummanharmaa ja violetti alkavat väreinä tuntua hieman tunkkaisilta näin keväällä. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

-Paula

höyhenenkevyt omatunto

Jo useana pääsiäisenä olen tuskaillut, kun kaupasta löytyy vain kiinalaisia höyheniä koristeluun. Siksi olemme turvautuneet vitsojen koristelussa muihin keinoihin, esimerkiksi paperisulkiin, kreppipaperikukkiin ja silkkipaperiin. Toki muiden vitsoista kotiinkulkeutuneet sulatkin on laitettu kierrätyskäyttöön seuraavina vuosina. Tänä vuonna yritin olla ajoissa asialla, mutta en silti onnistunut löytämään eettisempiä sulkia. Niin, on se semmoista, kun tekee elämänsä vaikeaksi pikkuasioilla: ovathan pääsiäishöyhenet vain pisara meressä, mutta omatuntoni ei antanut periksi niitä ostaa.

Vaan kiireissäni en ollut katsonut lähelle sillä palmusunnuntaina kun kävimme lasten kanssa ihailemassa Toivolan Vanhan Pihan eläimiä, löysin sieltä maatiaiskukon sulkia! Niitä myi Hasa Design ihanien pisankamunien vieressä. Hintakin oli kohdillaan: iso kasa höyheniä maksoi kaksi euroa, joten ostin niitä ihan omaksi iloksi ja koristelin pari vitsaa olohuoneeseen koristeeksi. Paitsi että nämä ovat varmasti kaupan värjättyjä sulkia eettisempiä ja ekologisempia, ovat ne mielestäni  luonnontilassa niin paljon  kauniimpiakin. Auringonvalo taikoo mustista sulista esiin kauniita vihreän ja sinisen sävyjä ja ruskeissa on väripalettia vaikka kuinka.

Pajunoksien kaveriksi laitoin pari munankuoriin valamaani kipsimunaa ja koko asetelman kokosin Granitista joskus ostamani puulatikon kannelle. Siinä ne tasapainottavat TV-tasolla isoa ja rumaa televisiota: Tällä hetkellä minä katselen melkeinpä mieluummin tätä kuin ohjelmaa töllöstä!

Ja huomennahan vielä pääsevät vitsatkin käyttöön, kun läntinen Suomi trulllittelee. Me suuntaamme nyt sinne pikkutrulliemme kanssa ja kokoonnumme illalla kylän komeimmalle valakialle.

Rauhallista pääsiäistä!

-Paula

kevään pehmeyttä

Kevään valo on innostanut minua tekemään pehmeän pastellisia asetelmia ympäri kotia. Olohuoneessa sekä pöydän sekalainen kokoelma pikkutavaroita pyödällä että muhkeat tyynykasat sohvalla hempeilevät vaaleanpunaisissa ja mintunvihreissä sävyissä. Sohvalle löysi tiensä myös puuvillainen aprikoosinvärinen Anno-viltti villaisen siksakvilttini ollessa välillä telakalla.

Jopa keittiön hyllyille järjestelin mintunvärisen shelfien. Mikähän lienee pehmentänyt tämän emännän pään kun edelleen pastellit tuntuvat vetoavan ja varmaankin koko ajan enemmän kevättä kohden mentäessä.

Blogeja selailemalla huomaa nopeasti, että monessa paikassa eletään pastellien aikakautta. Oletko huomannut vuodenaikojen vaikuttavan sinun värisilmääsi? Iskeekö minttu vielä vai mikä on sinun kevätvärisi?

-Paula

stailaan kylppäriä

Pullot ja purnukat kylppärin lokerossa saivat (osittain) kyytiä, kun nappasin Clas Ohlsonilta mukaani kivoja pumppupulloja. Meillä kun muutenkin suositaan täyttöpakkauksia, voi ne ihan samalla vaivalla laittaa yhtenäisiin pumppupulloihin, jotka paitsi näyttävät kivoilta ovat myös helppo käyttää. Ostin saman tien omansa suihkugeelille, shampoolle, hoitoaineelle ja nestemäiselle käsisaippualle.

Ihmeesti siistiytyi taas pullorivistö tällä toimenpiteellä, mikä vetoaa tällaiseen niuhottajaan. Pullojen koko on toki reilu, 750ml shampoolle ja  hoitoaineelle on aika suuri, mutta mahtuivat juuri ja juuri lokerikkoon, joten en valita.  Väri on ainakin kaunis kuparisen ruskea.

Ja ettei menisi pelkästään sisustusblogityyliseksi kuvien stailaamiseksi, niin näytän myös sen todellisuuden eli lokerikkoon jäivät oikeasti vielä miehen puhdistusaine ja lasten suihkugeelit ihan omina pulloinaan. Toki aikuisen silmään olisi ollut kiva, jos näillekin olisi omat, vaikka vähän pienemmät ja eri väriset pumppupullot, mutta lapsethan valitsevatkin omat tuotteensa juuri purkin perusteella.  Se ei siis todellakaan olisi saanut hyvää vastaanottoa, jos Cars ja Monster High -aineet olisi tungettu johonkin muuhun purkkiin! Eipä se haittaa, aika aikaansa kutakin ja onhan tämäkin jo aika siistiä, eikö totta?

Olisikohan tänään taas saunailta?

-Paula

vielä eteisen järjestystä

Eteisen järjestystä olen miettinyt useampaankin otteeseen (1, 2). Tavoitteena on saada sisääntulosta toimiva ja siisti. Pieniä muutoksia on tapahtunutkin miettiessä sitä isoa: onko korkea liukuovikaappi pakko hankkia tuohon sisääntuloonkin. Ihan lähellä on liukuovikaappi ulkovaatteille, mutta lasten kasvaessa alkaa se jäädä pieneksi! Joko olisi systemaattisemmin kuskattava tavaroita, jotka eivät ole juuri silloin käytössä vaatehuoneeseen tai keksittävä jotain muuta.

Mutta niitä pieniä juttuja. Eteisen seinälle on nyt tupsahtanut toinenkin Iittalan Aitio, tällä kertaa raikkaan keltaisena. Käytin tähän viime kuussa kanta-asiakkaan alennuskupongin. Toisin kuin edelliselle Aitiolle, tälle ei ollut valmista tehtävää, mutta halusin sen siihen "näön vuoksi" tasapainottamaan seinää. Ja kuinka ollakaan, sehän oli kaipaamani mahdollisuus tuoda aulaan myös jotain vihreää! Haaveissa olevan roikkuvan kasvin tehtävään valittiin lankaköynnös, josta kasvien sarjamurhaajana tunnettu emäntä toivoo osaavansa kasvattaa vielä isomman ryöppyävän vihreän putouksen.

Hyvänä aamuna eteisessä on siis kaikki paikoillaan ja järjestyksessä odottamassa lähtöä töihin ja päiväkotiin. Lasten reput on pakattu ja omaksi luottolaukukseni valikoitunut Baggun Duckbag naulakossa. IKEAn turkoosi puolipallo kätkee sisäänsä ostoskassit ja Mixrackin kenkäteline on mielestäni niin nätti, että sitä voi pitää esilläkin. Avohyllyjen mustat IKEAn pesuvadit on tarkoitettu käytössä oleville pipoille ja lapasille, mutta liian usein huomaan niiden pursuilevan yli äyräidensä. Tällaisena aamuna eteisen avaruus ilman korkeita kappeja miellyttää, mutta selaisena aamuna kun vaatteet ja kengät kasaantuvat eteiseen röykkiöiksi, olen taas eri mieltä. Voisinkohan saada molemmat, avaran eteisen kaapeilla?

-Paula

työntäyteisen viikon sunnuntai

 

Elämme töissä kiireisiä aikoja. Kiire ei hetkeen hellitä, mutta olen tyytyväinen, kun tästä viikostakin on selvitty. Maaliskuussa myös puoliso reissaa paljon työn puolesta, joten aikataulujen yhteensovittaminen on raakaa peliä ja kalenteria selataan välillä vakavin ilmein.  Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu ja onneksi ystävien apuun voi luottaa niin kotona kuin töissäkin. Lisäksi olemme tämän vuoden aikana löytäneet läheltä luottolapsenvahdin, jonka voi pirauttaa muutamaksi tunniksi apuun, kun molemmille sattuu iltatöitä. Tällainen on kultaakin kalliimpaa perheessä, jossa lähimpien sukulaisten luo on matkaa yli kaksisataa kilometriä.

Vietän aurinkoista sunnuntaita kotikonttorissa tietokonetta nakuttaen. Perjantaina töistä lähtiessä nappasin Minnan Ruusupuusta pari krysanteemia palkinnoksi itselleni hyvin selvitetystä työurakasta. Astuin taas kerran puotiin ja sanoin, että haluaisin muutaman ihanan kukkasen ja jälleen kerran myyjän avustuksella päätös oli helppo. Ensimmäinen ajatukseni oli yksi krysanteemi, mutta asiantunteva myyjä osasi asetella kaksi kukkaa niin kauniisti vierekkäin, että valinta oli helppo. Muuta vihreää en maljakkoon halunnutkaan, ettei kissalle tulisi liian kova houkutus käydä tutustumassa kukkiin lähemmin.

Ja voi miten piristävätkään päivääni, vaikka toki kaikkein mieluiten ryntäisinkin ulos auringonpaisteeseen. Lapset kaivoivat jo polkypyörät esille ja kirmailevat kujallamme naapurien lasten kanssa. Mies katselee ympärilleen arvioiden, koska terassin voisi öljytä ja grillin kaivaa esille. Tätä kaikkea kaipaan aina talvisaikaan, kun kohtaamiset ulkona ovat vähissä. Kohta näkee taas naapureita ihan joka päivä, kun kaikki puuhastelevat pihalla ja lapset kulkevat leikkien yhden kotoa toisen kotiin! Valo ja keväinen fiilis tuo minulle muuten ihan selvästi sisustamisessakin esille viehtymyksen pastellisävyihin. Kotiin on hiipinyt kuin huomaamatta muitakin pehmeitä sävyjä luomaan uskoa siihen, että talvi on pian voitettu ja olemme siirtymässä kevääseen.

Näissä ajatuksissa palailen vielä hetkeksi työhommiin ja toivottelen teille ihanaa sunnuntaita!

-Paula

hullu virkkaaja jumppailee

Päivittäin tarvittavat tavarat on hyvä pitää esillä, että niitä on helppo käyttää. Siitä syystä toivookin, että ne arkiset tavarat olisivat kauniita, katseenkestäviä. Aina näin ei ole. Yksi esine, jonka katselemista olohuoneessamme olen yrittänyt pitkään vältellä, on venyttelyssä käyttämäni sähkönsininen jumpparulla. Siis sähkönsininen! AUTS! Ei yhtään feng shui minun mielestäni.

 

Tällaisia käytännönongelmia on meillä jo aikaisemminkin ratkaistu virkkaamalla ne piiloon. Viime viikonloppuna toteutin suunnitelmani, ja virkkasin myös tämän sinisyyden foam rollerin ympäri Eiran langoilta saamallani Hooked Zpagetti -kuteella. Yhdestä kartiosta riitti juuri ja juuri metrejä hirvityksen uudelleenverhoiluun. Tein pötkylänpäällisen samaan tyyliin kuin tekisin pyöreän korin, mutta toisen pään jätin pitkäksi ja vain kiristin sen trikookuteella kiinni. Tälla tavalla verhoilu on ikäänkuin säilytyspussi, josta pötkylän saa halutessaan poiskin. Toistaiseksi olen kyllä onnistunut venyttelemään ihan yhtä hyvin kudepäällysteiselläkin pötkylällä. Ja näin rullaamme yhdessä kohti kevättä.

-Paula

kevät ja vihreys keittiössä

Laskiaissunnuntai ja aurinko paistaa. Aurinko onkin aina tervetullut vieras näin pitkän pimeän jakson jälkeen ja se antaa kummasti voimia. Tänä viikonloppuna minä olen valitettavasti flunssassa, joten kontrasti on kova: oma olo tuntuu entistä nuutuneemmalta verrattuna tähän kevättalven säähän. Pihalle ei ole paljon menemistä, mutta onneksi sisätiloissakin alkaa vähän vihertää.

Kuten Piia kirjoitteli, pastellisävyt tuntuvat nyt erityisen kivoilta harmaan kaverina. Se jotenkin tuntuu pesevän niistä ruskean sävyjä ja kirkastavan niitä. Sekä perhekalenterimme että mintunvärinen juliste ovat tuliaisia viime syksysiseltä työreissulta Kööpenhaminasta.  Søstrene Grene on sellainen aarreaitta, että harmittelen sen puuttumista Suomesta.

Keväänodotus ja vihreys kuuluvat yhteen paitsi värimaailman myös kasvien puolesta. Onneton viherpeukaloni yrittää jo kovasti vinkkailla taimien ja siemenpussien suuntaan, mutta se lienee vielä onneksi liian varhaista, onhan? Toki jonkun viherkasvin voisi keittiöön aina ostaa.

Millaisissa laskiaistunnelmissa siellä puolen ruutua ollaankaan?

-Paula

Suomalaiset rakastavat tulppaaneja?

Viime viikolla silmiini osui juttu, jonka mukaan suomalaiset rakastavat tulppaaneja. Lehden nimen olen jo sujuvasti unohtanut, mutta siinä puhuttiin lähinnä siitä, paljonko ja mitä kukkia suomalaiset ostavat. Keväällä ehdoton voittaja on tulppaani. Tästä tilastosta oli sitten ilmeisesti otsikkokin johdettu.

Minua jäi askarruttamaan, rakastammeko tosiaan tulppaaneja, vai ostetaanko niitä niin paljon, koska tulppaaneja on helposti ja edullisesti saatavilla? Vaikka on ilahduttavaa, että ruokakaupoissa on kukkia ja paikoitellen myös kohtuullisia valikoimia, niin eiväthän ne oikeille kukkakaupoille pärjää. Ei varmasti pidäkään olla näin. Mutta määrääkö tämä tarjonta myös ostotottumuksiamme?  Kaikille on tuttua lähimarketin tulppaanimeri muovisangoissa, mistä helposti tulee napattua kimppu jos toinenkin ruokaostoksien lomassa mukaan. Niin teen ainakin minä.

Tulppaanien huonona puolena minusta on se, että ne menevät kotona maljakossa surullisen näköisiksi melkein silmissä. Liekö kukkakauppojen tulppaanitarjonta parempi, mutta kokemuksieni pohjalta en odota tulppaanikimpulta kestävyyttä vaan ostan usean kimpun isoksi ryppääksi ja nautin niistä sen hetken, minkä kestävät.

Mutta sitten kun haluan hemmotella itseäni, haluan jotain muuta kuin markettien tulppaanikimpun. Onneksi työpaikkani vieressä on ihana kukkakauppa, Minnan Ruusupuu, joka on pullollaan sesongin kauniimpia kukkasia ja kaupan päälle saa aina tällaiselle tumpelolle tarpeelliset hoito-ohjeet. Tällä viikolla kävin hakemassa jotain kevätkaipuuseni ja ihastellessani mm. mustia jaloleinikkejä ja isoja hortensianoksia, vinkkasi myyjä minut katsomaan näitä ihania oksia. Niin löytyi se oikea: keväisen vihreitä versoja ja valkoisia kukkasia ja kotiini kannoin prunuksen oksan. Googlettamalla selvisi, että prunuksen sukuun kuuluu satoja puukasveja aprikoosista kirsikkaan. Mikä puu prunukseni tarkemmin ottaen on, en tiedä, mutta se kukkii kauniin pumpulimaisilla kukinnoilla.

Niinpä, jos tällaisia ihanuuksia olisi yhtä helppo ostaa ex tempore kuin napata ruokakaupan kukkakimppu, ostettaisiinko Suomessa yleisesti ottaen enemmän kukkia keskieurooppalaiseen tapaan? Vieläkö olisi tulppaani se suosituin, jos vaihtoehdot olisivat rinnakkain? Minulle ainakin viikonlopuksi ostettu kukka, vaikka edes yksi kaunokainen on yhtä odotettu kuin lapsille perjantain karkkipäivä. (Joskus on kyllä tullut kiukuteltua viikon aikana niin paljon, että perun tämän "karkkipäiväni".) Tykkäättekö te muut herkkutella kukkaostoksilla vai miten palkitsette itsenne työviikon jälkeen?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

-Paula

neuletyyny olkkariin

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on mintunvihreä väri huumannut minut ja kun sattumalta löysin alekorista halpaa ja ihanan väristä lankaa, syntyi siitä neulepaidan lisäksi myös koristetyyny. Käytännön syistä päädyin neulomaan "kulmasta kulmaan" ainaoikeaa, koska kahdesti yritin luoda oikean määrän silmukoita siitä onnistumatta ja tällä tavalla sain tehtyä juuri sopivan kokoisen päällisen sisätyynylle.

Pastellinen ihanuus päätyi sohvalle jo valmiiksi melkoisen tyynykasan lisäksi. Ja voi, vielä on puolitoista kerää tätä lankaa jäljellä. Olisiko ajatuksia, mitä siitä lopusta voisi tehdä?

-Paula

vuonna 2014

Se olisi sitten vuoden viimeinen päivä ja samalla aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen, joka on jälleen ollut vaiherikas sekä käsitöiden, sisustamisen että kaiken muunkin puuhastelun saralla.

Blogipostauksia on kertynyt tänä vuonna lähes 280. Piipadoo täytti helmikuussa 5-vuotta, hieman aiemmin tammikuun puolella bloggasimme piipadoon tuhannennen postauksen ja vuoden vaihteen kunniaksi blogin lukijamääräkin on ylittänyt 700, vau!

Tänäkin vuonna on tullut neulottua. Aika paljon. On syntynyt huivia, boleroa, kauluria ja pipoja.
(Pst. Ville H. sun pipo ois vieläkin täällä!) Sekä tietenkin sukkia, lapasia ja kämmekäitä.

Vuoteen mahtuu myös paljon erilaisia askartelua niin paperista, pahvista, nauhasta kuin vaneristakin. Eriryisesti fimot ja hamahelmet olivat tänä vuonna kovassa käytössä.

Ja mitään ei jaksaisi jos ei välillä vähän juhlisi ja herkuttelisi!

Toki on myös ommeltu, tuunattu ja askarreltu vähän lisää. 

Piian kotona muutoksia on tapahtunut muun muassa keittiössä, johon löytyi keväällä kauan haaveiltu puusohva. Sohva on puhuttanut myös olohuoneessa, joka oli jonkin aikaa ilman tuota kapistusta, mutta on sittemmin saanut uuden yksilön, jonka nurkassa on oikein hyvä neuloa.

Paulan kotona eteisen seinä sai uutta väriä, samoin keittiö sai uuden pöydän ja myöhemmin myös lisää säilytystilaa uusien kaappien muodossa. Olohuoneen väri- ja sohvaongelmiin löytyi lukijoilta neuvoja ja mielipiteitä. Pienin erin niitä sitten varmasti ensi vuonnakin toteutellaan.

Vuoteen on mahtunut myös monen monta upeaa tapaamista ja tapahtumaa, kuten Jyväskylässä elokuussa järjestetty blogikirppis, joka ylitti kaikki odotuksemme sekä useat muut treffit ja riennot muiden jyväskyläläisten bloggareiden kesken unohtamatta marraskuussa Tampereen Kädentaidot-messuilla järjestettyjä kässätreffejä. Yksi vuoden hienoimpia juttuja oli myös päästä kirjoittamaan ohjeet Eiran langat-lehteen.

Aikamoinen vuosi siis jälleen ollut! Kiitos kaikille mukana olleille ja blogia lukeneille. Toivottavasti ensi vuosi olisi vähintäänkin yhtä vaiherikas, ihana ja inspiroiva!

Loistavaa uutta vuotta toivottaen!
-Piia & Paula

pienet joululahjat osa 23 - kävystä asiaa

 

Alamme jo rauhoittua joulunviettoon. Lapsia jännittää vietävästi, ja eivät yksinkertaisesti kuulemma tahdo tai halua odottaa vielä yhtä yötä. Juuri laitoimme aluille muutamia askarteluprojekteja ajan kuluksi ja lupasin, että tänään temme yhdessä Rocky Roadia Piian reseptillä sillä välin kun isäntä käy vielä kaupassa.

 

Joulukuusen koristelimme eilen. Olemme yleensä pyhien aikaan niin liikkuvaista sorttia, että muovikuusi on meille helpoin vaihtoehto. Aikaisempina vuosina olemme koristelleet sen pääosin luonnonmateriaalein ja itse tehdyin koristein, mutta tänä vuonna olen yllättänyt itsenikin (ja ilahduttanut perheen muita jäseniä) taipumalla siihen, että joulussa voi olla kimallusta. Jouluväriksemme onkin valikoitunut hento roosa ja mintunvihreä. Blogia selailemalla tarkistin, että viime vuosi on menty kyllä tiukasti perinteisellä punavalkoisella, joten mikä lie mielenhäiriö tämä!

 

Eilen askartelimme vielä kimaltavia käpyjä. Käytin näihin askartelulaatikosta löytyneitä tarpeita eli decoupage-lakan loppuja ja roosaa glitteriä. Tekniikka oli sama kuin tässä glitterillä kuorrutetussa pullossa. Lakan ehdoton hyöty on se, että se ikäänkuin sulkee glitterin sisäänsä, jolloin se ei varise kovin pahasti. Herkuttelin myös ajatuksella, että kuorruttaisin glögipullon glitterillä, mutta se taitaa jäädä ensi joulun toteutukseen. Kokeilkaahan se ihmeessä!

 

Omaksi joululahjakseni hankin Stockan herkkuosastolta Lindtin suklaapalloja. Nämä menevät varmasti jo ensi yönä paketoidessani perinteisesti lahjoja viimetingassa. Markettien valikoimista en harmikseni ole löytänyt kuin peruslindtejä ja harmittelinkin, etten ostanut näitä irtosuklaita enempää. Myös ostamani Lindtin appelsiinisuklaapallot napsin jo paluumatkalla.

 

-Paula

pienet joululahjat osa 5 - pyyheliinanipsut

Tämä joululahjavinkki on jo aikaisemminkin täällä esitelty, kun kaupan valikoimiin kyllästyneenä tein meille konstailemattomat ja yksinkertaiset pyyheliinanipsut. Olen useammaltakin ystävältä kuullut, että tällaiset ovat tulleet tarpeeseen ja niitä on kuulemma lähtenyt myös kavereiden kavereille lahjana.

Nyt tein muutamat pyyheliinanipsut pukinkonttiin kotia sisustaville. Materiaalit löytyvät kotoa: muutama helmi, verhonipsu ja pätkä narua. Nahkanauha toimisi hyvin, mutta meiltä kotoa löytyi tarkoitukseen sopivaa juuttinarua.

Muutamassa minuutissa näitä valmistuu useita ja väriyhdistelmillä voi leikkiä mielensä mukaan. Ja jos kotoa ei löydy sopivia helmiä, voisi fimomassasta myös pyöritellä omaan, tai kaverin makuun sopivia helmiä.

-Paula