Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Satupuutarhaa tässä lueskelin yks päivä ja sieltä löysin tämän haasteen ja otin mukaani ihan omin lupineni. Viime kesä meni jotenkin niin nopeasti ohi, osittain omien sairastelujen takia, että siksikin on nyt kiva palata vielä muistelemaan sitä. Haaste on alunperin lähtöisin Hilleviltä Maatiaiskanasen elämää blogista.

Ja haasteessa siis muistellaan viittä parasta viime kesän muistoa. Tosin mä en saanut mahtumaan viiteen kuvaan sitä, mutta pari ylimääräistä ei kait haittaa...

Kesän tai kevään odotetuin juttu oli reissu Sveitsiin ja Saksaan, Mainaun paratiisisaarelle. Se oli kyllä ihan uskomattoman kaunis saari ja vaikka kevät oli niin alussa, että puissa ei ollut vielä lehtiä, siellä oli nähtävää jo ihan valtavasti. Ja ne kaikki sipulikukat, jotka kukki suurina merinä puiden alla...rakastuin siihen ihan täysin! Ja varmasti vielä joskus sinne on päästävä toisenkin kerran.

Ja täällä kotonakin saatiin niin lämmin kesä, että ei parempaa enää olisi osannut toivoa. Toki kuivuuskin haittasi, mutta kyllä me nautittiin! Uima-allas oli todella kovalla käytöllä. Tästä en ole juurikaan kuvia ja juttuja julkaissut, koska tuo on edelleen kesken. Ei tee mieli esitellä keskeneräistä kovin...niin hitaasti etenee tämä projekti. Työt haittaa harrastuksia niinku sanotaan, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa saatte tästäkin lisää kuvia. 

Lämpimistä keleistä huolimatta kesäkukat kesti hyvin, kun muisti kastella. Pääsin samoilla kukilla syksyyn asti, ei tarvinnut vaihtaa välillä. Pyörän selässä suloinen kesäharso kukki koko kesän ja varsinkin etupihalla olleet hortensiat säilyi mahtavina pakkasiin asti.  

Perennapenkit kukoisti myös, lämpö ja aurinko sai kaikki kukkimaan. Sormustinkukat suorastaan villiintyi ja arvatkaa onko niitä tulevana kesänä taas lisää, en nimittäin saanut syksyllä katkottua kukkavarsia pois ennen siementämistä. Taimia taitaa olla vietäväksi kaikille jotka vain niitä haluaa mukaansa. 

Kasvimaalta saatiin myös kunnon sato. Punajuurista tuli muhkean kokoisia ja niitä keittelin ja purkitin etikkaliemeen useamman satsin. Vieläkin taitaa olla yks purkillinen jäljellä, niillä on niin suuri tunnearvokin, että eihän niitä meinaa raskia syödä. No ei vais, herkuttelen niillä aina kuin muistan.  

Ihana olisi saada tulevastakin kesästä lämmin ja aurinkoinen. Tosin ehkä hieman vähempikin kuumuus riittäisi, semmonen viikon-parin mittainen hellejakso olis sopiva ja sadetta kerran viikossa. Ei tarvis niin kovasti kastella. Vaan ainahan sitä toivoa saa, se tulee mitä tulee ja ollaan tyytyväisiä siihen. 

Minusta tässä alla olevassa kuvassa on ihana tunnelma...aamuaurinko paistaa hieman viistosti puiden läpi ja saa kaiken näyttämään niin kirkkaalta ja kuulaalta, niin kesä! 

Lomareissu Sveitsiin ja Mainaun paratiisisaarelle

Viime viikolla oltiin tosiaan meidän tytön, ja ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa reissussa, käytiin Sveitsissä Zürichissä ja sieltä junalla Saksassa Bodenjärven rannalla, Konstanzin kaupungissa Mainaun saarella. Säät suosi ja reissu oli kaikinpuolin aivan ihana. 

Ensimmäinen päivä meni ihan vaan Zürichin kaupunkiin tutustuessa, noustiin näköalapaikalle ihailemaan kaunista kaupunkia.

 Välillä pysähdyttiin pieneen, kivaan kahvilaan nautiskelemaan jäätelöt kahvin kanssa. Lomalla on kyllä ihan parasta se, kun on aikaa vain olla ja kävellä, mennä minne huvittaa ilman kiirettä ja sen kummempia aikatauluja.

Kevät ei ihan ollut vielä parhaimmillaan, puissa ei ollut lehtiä, mutta kirsikat kukki runsaasti.

 

Pikkusen tutkittiin kaupungin mahdollisuuksia etukäteen ja ehdittiin juuri tunti ennen sulkeutumista Kiinalaiseen puutarhaan, jossa vaaleanpunaiset magnoliat oli kauneimmillaan! Puutarha oli aika pieni, mutta tosi kaunis! 

 

Toisena päivänä otettiin juna aikaisin aamusta ja matkustettiin Saksan puolelle ja ihailtiin junan ikkunasta kaukana siintäviä alppeja.

Mainaun saari oli kyllä niin kaunis, osa mun sydäntä jäi sinne! Narsissit ja pienet lummetulppaanit oli parhaimmillaan kukassa ja niitä oli tuhansia ja taas tuhansia! 

Ja mun on todella vaikea valita vain muutamaa parasta kuvaa, niin täältä nyt tulee kunnon kokoelma näitä, nähtävää oli niin paljon! Saari on vajaat 5 ha kokoinen ja siellä on töissä kymmeniä puutarhureita, joilla kyllä töitä riittää. 

 Yks kauneimmista kohdista oli vesiportaat, jotka oli rakennettu jyrkkään rinteeseen. Istutusten väri vaihtelee kesän kuluessa, kun sipulikukat väistyy ja uudet istutetaan tilalle. Ymmärsin että näiden portaiden ympärillä käytetään sipulikukkien lisäksi kesäkukkia, ei juurikaan perennoja.

Saaren keskeltä korkeammalta oli kauniit näkymät järvelle, ilmassa oli tosin hieman utua, joten alpit ei erottuneet niin selvästi, kuin selkeällä kelillä.

Ylemmillä tasanteilla oli erilaisia kauniita oleskelualueita, joissa saattoi hetken istahtaa ja leväthää. Tosin me ei maltettu juuria istua, vaan jatkettiin aina eteenpäin uutta ihanaa katsomaan. 

Näihin luonnonmukaisen näköisiin puistonäkymiin mä ihastuin ihan täysin! Lehdettömät ja vähän känkkyräiset puut loi ihanan kontrastin aaltoilevien kukkamerien kanssa. 

Magnoliat kukki täälläkin ❤

Ja kirsikat...

Tytöt ihmettelee, en tiedä mitä 😃

Saarella on vanha linna jonka pihalla on myös ruusupuisto. Tällä hetkellä se tosin ei näyttänyt parhainta puoltaan, joten toinen matka saarelle ruusujen kukinnan aikaan on kenties tarpeen joskus tulevaisuudessa! Sen verran kukkien lumoissa me oltiin, että unohdettiin käydä katsomassa itse linnaa. 

Spring Avenue eli kevätkatu oli myös ihana, vaikka tulppaanit olivat vielä nupullaan. Ihan sitä parasta ei tästä nähty, mutta kaunista oli.

 Saarella on myös tuhansien perhosten talo, jossa oli kyllä trooppinen tunnelma.

Palmutarhassa kukkivat sadat huumaavasti tuoksuvat orkideat...

Ja tämä rinne! 

Lämmintä oli varmasti +20 astetta, ihan kesäinen ilma, melkein kuin viime kesän parhaimpana päivänä täällä meillä Suomessa. Voih, ei tuolta olis halunnu kotiin vielä palata. 

Kolmas ja viimeinen päivä meni lähinnä shoppaillessa, sen mitä nyt raski ostaa. Hintataso Sveitsissä on aika korkea, joten se kyllä vähän rajoitti shoppailuintoa. Jalkapohjat oli rakoilla paljosta kävelemisestä ja sen vuoksi otettiinkin päivällä pieni hengähdystauko ja hypättiin jokilaivan kyytiin pienelle risteilylle Limmat-joelle ja siitä järvelle. Kaunista!

Voin kyllä lämpimästi suositella Sveitsiin matkustamista, ja varsinkin tuo Mainau on näkemisen arvoinen paikka. Vielä joskus mä palaan sinne! Ja anteeksi nyt pitkä postaus, mutta hankala olis ollut tästä enää tiivistää, vajaat 500 kuvaa tuli otettua matkan aikana. ;) 

Kotiin palatessa vastassa odotti lähes puoli metriset kinokset, joten ei ihan vielä päästä täällä pihahommiin. 

Ihanaa kevään odotusta!