Palmikkopipo

Tein pipon. Siinä on kiva palmikkokuvio ja koristeena pitsiliinan palanen. Tällä kertaa omasta päästä tekeminen vähän kostautui, piposta tuli nimittäin liian pieni. (24*4 silmukkaa, lanka seitsemän veljestä ja 3,5-4 puikot. Tämä lähinnä itselle muistiin.) Kyllä se päähän mahtuu mutta ei istu kunnolla. Pitänee ehkä lahjoittaa tämä jollekin pienipäiselle.

Pipoa kuvatessa sain uteliaan kissakaverin. Tuo ikkunan karmi on muuten aika kynsien jäljillä juurikin tuon kiipeilyn myötä.. No onneksi on muutenkin vanha ovi niin ei se niin haittaa.

Pari päivää sitten lähti myös arvontapalkinto matkaan. :)

Petra

Kissoille

Tämä pari vuotta sitten tehty kissojen kiipeily- ja raapimispuu oli jo todellakin parhaat päivänsä nähnyt. Olen jo kauan sitä tuijotellut että ei hitto, pakko tehdä jotain! : D

Tässä siis lähtötilanne.. Ei kovin kaunista, mutta ainakin sitä on rakastettu!

Tänään sain pakkotehdäjotain-puuskan. Lisäsin toiseen kapeaan tolppaan narua, toisesta revin vain kangasriekaleet irti. Korkeammalla sijaitsevan kapean tasanteen otin pois kokonaan, ja siirsin tilalle vanhasta kiipeilypuusta isomman pyöreän tason. Oli aika rankkaa ruuvailla käsin, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kissojen lemppari on tuo nukkumapesä, jonka kulahtaneen ulkomuodon peitin kankaalla.

Käänsin hökötyksen myös vaihtelun vuoksi toisinpäin ja nostin aiemmin laatikon pohjalla olleen karva-alustan päällimmäiseksi. (Ei ne juuri koskaan tuolla sisällä hengaile.) Ylimääräinen taso takana on vanhaa kiipeilypuuta, joka on aiemmin sijainnut makuuhuoneessa. Siellä se toimi kuitenkin lähinnä meidän ihmisasukkien (tai lähinnä miespuolisen) vaatetelineenä, joten ehkä parempi näin. :-D

Nyt näyttäisi sekä kissat että omistajat olevan tyytyväisiä!

Petra

Pyykkipäivä

Se on vanhasta lakanasta tehty pyykkipussi. Ei ehkä niin mielenkiintoinen mutta tarpeellinen. Vanha korin mukana tullut on jo hajonnut ja repeillyt. Uudessa on kantokahvat/hihnat (miksikä noita voi sanoa? :D) jotka helpottavat käyttöä kummasti. (Meillä ei ole omaa pesukonetta, pyykit pitää raahata pihan poikki pyykkitupaan.)

Loppukevennyksenä kissa ja sen tassut. :)

Petra

Joululahjoja

Sukkia joulupaketteihin. Siniset miesten kokoa. Uskallan julkistaa nyt jo kun ei saajat kuitenkaan eksy tänne lukemaan.

Ps. Bongaa kissa.

Petra

A clean house is a sign of a wasted life

Sisustin vähän helposti, kivasti ja nopeasti.

Kirpparilta löydetyt vinyylilevyjen kannet päätyi koristamaan olohuoneen seinää.

Lontoosta ostetut hauskat kortit meni keittiöön. Nuo osuu juurikin mun huumorintajuun. :-D Tuohon seinälle olisi kiva joskus laittaa myös joku isompi taulu tai juliste. Varsinkin näitä kuvia nyt katsellessa seinät näyttää jotenkin liian valkoisilta. Sitten kun on joskus ikioma asunto, niin maalaan seiniä punaisella vihreällä keltaisella ruskealla turkoosilla. Ja tapetoin ihanilla övereillä kuviotapeteilla.

Taulujuttujen lisäksi tämä pieni kyltti päätyi ulko-oveen. Lontoon tuliaisia sekin ja aika hauska mun mielestä.

Lopuksi mihinkään liittymättä kissoja, koska kissat on kivoja. Tykkään itse nähdä kuvia muiden bloggareiden kissoista, joten tässä meidän katteja muille samanhenkisille. (Yhtä pöljille.)

Petra

Mummoutumista havaittavissa

Isoäidinneliöprojekti jatkuu hyvää vauhtia. Ehkä saan näistä joskus sen peitonkin aikaiseksi, sillä viime maanantaista lähtien olen saanut aikaan vaivaiset....

..89 kappaletta!

Ihan hullu määrä! :-D Innostusta riittää edelleen, mutta luulenpa etten pääse ihan samoihin lukemiin enää toisella viikolla. Tuli vähän mummo olo kun olen istunut monta iltaa telkkarin ääressä virkkuukoukku kädessä. (On mulla elämäkin!)

Kissat on ollut tietenkin superinnoissaan kaikista lankakeristä. Välillä niiden osallistuminen on ihan söpöä.

Yleensä kuitenkin menee vain hermot kun joku lankakeristä on vähän välilä jommankumman suussa ja sitä retuutetaan ympäri kämppää. Jos en muista piilottaa kaikkia lankoja kunnolla yöksi, niitä löytyy pöydän- ja tuolinjalkojen ympärille kieputettuna tai sitten ihan vain pätkiksi järsittyinä. Hohhoh. :-D

Nyt ajattelin mennä ostamaan uuden valokuva-albumin ja ehkä myös kutistemuovia. Se on mulle ihan uusi tuttavuus, olisi hauska kokeilla mitä saan siitä aikaiseksi.

-Petra

Edit myöhemmin. Kävin paikallisesta Sinooperista kysymässä onko niillä siellä kutistemuovia. Sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen, "ei". Jäi vähän sellainen olo että tiesikö se myyjä edes mitä tarkoitin.. Klikkailin sitten itseni kotona Sinellin nettikauppaan ja tilasin sieltä. Helppoa.

Kiipeily- ja raapimispuu kissoille

Varoitan nyt jo etukäteen että vannoutuneet koiraihmiset tai kissavihaajat (miten niitä voi vihata?) eivät varmasti saa tästä postauksesta paljoakaan irti. :-)

Suurin osa kunniasta puun tekemisen suhteen menee kylläkin käsistään kätevälle isälleni. Toimin kuitenkin tehokkaana (?) apurina, joten esittelen aikaansaannoksemme nyt myös täällä.

Lähtötilanne. Oikeastaan kaikki materiaalit on kierrätettyjä, uutena ostin ainoastaan sisalnarua.

...jonka kiertäminen paikalleen 90 senttiä korkean tolpan ympärille on muuten yllättävän aikaavievää. Tunti siihen meni. :-D

Laatikko ja kansi päällystettiin harmaalla huovalla. Teollisuuskäyttöön tarkoitettu kangas oli todella kätevää myös tähän tarkoitukseen, sillä siinä oli liimapinta valmiina. Kangaskaupoista tätä ei (harmi kyllä) löydy, mutta huonekalukankaalla ja kunnollisella liimalla pärjäisi varmasti myös.

Raapimistolppa kiinnitettiin paikalleen ja vastakkaiselle puolelle tarkoitetut kapeat tolpat päällystettiin kankaalla. Vanha verhotankokin pääsi tässä siis hyötykäyttöön.

Tolpan kiinnitystä sisäpuolelta.

Eivät nämä kissojen raapimispuut kyllä ikinä ole mitään sisustuksellisia riemuvoittoja, mutta aika katseenkestävä tämä kuitenkin on.

Laatikko on päällystetty myös sisältä samalla harmaalla kankaalla. Pohjalla on pehmeämmästä karvakankaasta tehty alusta.

Kissat tykkää. :-) Tämä on korkeampi ja monipuolisempi kuin vanha, joka tehtiin myös itse vuosi sitten. Uutena tämäntyyppiset puut maksavat helposti yli 100 euroa!

-Petra

Pikapainatus

Sunnuntai-iltana sormet syyhysi. Jotain pitäisi päästä tekemään pitkästä aikaa. Törmäsin tähän superyksinkertaiseen ideaan käyttää c-kasettia leimasimena. Sekoittelin harmaan ja vaaleanpunaisen värin itse kangasväreistä ja lisäsin värin kasettiin siveltimellä. Helppoa!

Noin yleensä tekeminen ei kyllä kesken lopu. Tämmöinen lauantaina meille kotiutunut soma pikku otus pitää sopivasti kiireisenä. :-)

-Petra

Leikkaa ja liimaa

Viime päivinä olen touhunnut ompelukoneen sijasta saksien ja liiman kanssa.

Oli mulla pieni apurikin, josta kyllä todellisuudesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. :-D

"Ai miten niin muka?"

Tässä ei ollut kyse sen syvällisemmästä kuin että keittiön tyhjä valkoinen seinä kaipasi jotain koristusta.

Pari kenkälaatikkoakin sai uuden päällyksen. Säilytyslaatikoita ei oo koskaan liikaa!

Viimeisenä tuotos, jonka suhteen en osaa oikein päättää että tuliko näistä ihan kamalat vai ihan kivat. :-D Vanhoissa legginsseissä oli pari pikkureikää, joten päätin leikellä reikiä sitten samantien oikein kunnolla. Samantyyppisiä kalsareita taitaa olla jossain ihan myynnissäkin. Otin siis sakset käteen pöksyjen ollessa jalassa ja leikkelin viiltoja ainakin yrittäen saada ne suurinpiirtein symmetrisesti. Ei sen vaikeampaa. Nähtäväksi jää lähdenkö nämä jalassa vielä joskus ihmisten ilmoille asti.

-Petra

Kissan peti

Katselin joskus eläinkaupassa kissojen petejä ja olin sitä mieltä ettei tuo meidän katti kuitenkaan sellaisessa nukkuisi vaikka ostettaisiinkin. Lisäksi hinnat lähti 30 eurosta ylöspäin. Myöhemmin totesin kuitenkin että kyllä se varmaan tykkäisi, ainakin sellaisesta jossa olisi katto.

Ostin tänään metrin fleecekangasta ja kaksi metriä vanua. No eihän se metri kangasta riittänyt mihinkään, joten käytin ulkopuoleen mustaa paksuhkoa puuvillakangasta.

Leikkelin ympyrän, halkaisija arviolta 50 senttiä ja suorakaiteen joka mahtuu keskustan ympäri. Väliin kaksi kerrosta vanua. Sisäsaumoista tuli rumat, en yhtään jaksanut siistiä niitä mutta tässä ne jäävät kyllä aika hyvin piiloon.

Reuna meni ihan kiemuralle ja mokailin vähän muutenkin.. Tässä vaiheessa meinasin jo luovuttaa katon tekemisen suhteen, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää kun se kerran oli alkuperäinen tarkoitus.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen katto muotoitui tällaiseksi. Etualasta muodostuu siis oviaukko. Tämänkin kanssa leikkasin samanlaiset palat mustaa kangasta ja vanukerrokset.

Ompelin katon lopulta käsin kiinni kun ei se koneella olisi kovin hyvin onnistunut. Olin tyytyväinen siihen että katto kestää eikä lösähdä alas vaikka ensin niin pelkäsin.

Vaikka virheitä tuli ja saumat ei kestä lähempää tarkastelua niin onneksi itse käyttäjä ei sellaisesta välitä. :-) Siellä se tälläkin hetkellä uinuu.

Suunnittelin ensin että tästä tulisi tarpeeksi iso kahdelle kissalle. Toinen sellainen nimittäin muuttaa meille heinäkuussa. ♥ Näyttää kuitenkin siltä että Ulla valtaa melkein kaiken tilan. :)

-Petra