Itsenaisyytta 71 vuotta

Eilen ja tanaan vietettiin Israelin 71-vuotis Itsenaisyysjuhlaa.
Tykkaan tosi paljon itsenaisyyspaivasta ja sen monista juhlimismuodoista.
Virallinen avajaisjuhla pidetaan aina meilta muutaman kilometrin paassa olevalla Hertzel-vuorella.
Me seuraamme juhlan televisioituna,mutta tunnelmaan paasee hyvin myos sen valityksella.
Niin pitkaan jo taalla asuneena ohjelmasta tulee tunne kuulumisesta tahan kansaan puheiden ja musiikin valityksella.

Tytot viettavat myohemman illan aamutunneille saakka ystaviensa kanssa keskustassa erilaisissa konsereteissa tai jarjestamissaan juhlissa.
Me '' vanhukset'' olimme pojan kanssa myos eraassa ulkoilmakonsertissa.
Ilo on katsella,kun kansa laulaa ja tanssii ja iloitsee aidosti itsenaisesta valtiosta.
Eilen illalla sattui vaan olemaan tosi kylma ilma ja kaikesta pukeutumisesta ja (tanssimisesta) huolimatta hytisin kylmasta.

Meilla kuten monella muullakin parveke koristellaan Israelin lipuin.Myos autoissa liehuu liput ja juhlan kunniaksi myydaan jos minkalaista lipun varein koristellutta esinetta.
Myos hoitolasteni kanssa vietimme koko viikon itsenaisyysteemalla.Askarreltiin teemaan liittyvia juttuja ja otettiin lapsista hauskoja kuvia.

Tanaan olimme grillaamassa mieheni perheen kanssa Jerusalemia ymparoivassa metsassa.
Kiva oli olla perheen kanssa,nauttia luonnosta ja tietenkin hyvasta ruoastakin.
Porukkaa oli paljon,mutta ehka vahan viilea ilma vahensi vahan grillaajia.
Minua ei haittaa muut ihmiset,kunhan itsella on oma grillipaikka poytineen ja penkkeineen.
Israelilaiset ovat yleensakin vapaata porukkaa,joten tuollaisissa tilanteissa tutustutaan toisiin,lainataan suolaa tai pippuria ja tuodaan naapurille poislahtiessa vaikka loput syomatta jaaneet suolakurkut.

Tassa grillipaikalla oli lauma  lampaitakin.
Aluksi oikein saikahdin,kun luulin niita elaviksi lampaiksi.

Luonto alkaa vahitellen kuivua.
Enaa ei saada sadetta ja huomisesta lahtien taas lampenee,etta tiistaina paastaan jo +36 asteeseen.
Vahan vahempikin riittaisi.

Talla alueellakin on varmaan ollut joskus asutusta.
Nain siella myos vanhaa kiviaitaa,joten varmaan loytyisi myos talon jaannokset.
Pitaisi joskus tutustua tuohonkin alueeseen tarkemmin.
Iso metsa ja aivan meita lahella.

Taman kuva nappasin anoppini sisaankaynnista aamulla.
Hanen asuntonsa on korkealla vuorella ja maisema yli Jerusalemin.

Kiva,etta Itsenaisyyspaiva osui lahelle viikonloppua ja nain sain 3,5 paivan miniloman.
Herata muutamana aamuna ilman heratyskelloa!

Kevatlomalla

Miten tama aika rientaa?
Olen ollut niin kiireinen koko kevaan,etten ole ehtinyt postata tanne mitaan.
Toisaalta en ole muutamaa reissua enempaa kulkenut missaan kameran kanssa,joten ei ole ollut mitaan kuvattavaakaan.
Minulla ei poydan paikka tai asetelmat vaihdu niin tiheaan,joten samoja nurkkia ei jaksa aina kuvata kotonakaan.
Mutta nyt olen reilun viikon Pesah lomalla.
Koti saatiin eilen siivottua juhliksi.
Tama kuulostaa helpolta,mutta ollaan siivottu joka nurkka,kaappi,hylly ja aivan ihana tunne,kun tietaa,etta koti on puhdas.
En olisi taas yksin selvinnyt tasta,vaan lapset ovat auttaneet hurjasti.
Koululaiset ovat olleet jo viikon lomalla ja minulla loma alkoi eilen.
Ihana hengahdystauko kevaan keskelle ennen elokuun kesalomaa.

Mietin,etta mihin se aika menee tavallisessa arjessa ja yksi aikaa vieva koko vuoden ajan on se,etta toimin toitteni jalkeen autokuskina lahes koko illan.
Mieheni ajoi noin kolme vuotta sitten kolarin,jossa toisena osapuolena oli mopoilija,joka loukkaantui onnettomuudessa.
Mieheni todettiin syylliseksi,silla han kaantyi risteyksesta vasemmalle suoraan mopoilijan eteen.
Risteys on todella hankala,silla keskella on istutusta ja taytyy ajaa vastaantulevien puolelle nahdakseen sielta tulevan liikenteen.(Nyt siihen asennettiin liikennevalot)
Tama mopoilija tuli vasenta reunaa puskan takaa vauhdilla,joten mieheni ei edes tajunnut heti mika autoon osui.
Mieheni on erittain varovainen ja hyva kuski.Viimeinen ylinopeussakkokin oli saatu vuonna 1979.
No,rangaistus onnettomuudesta oli 250 tuntia yhdyskuntapalvelua,sakkoa ja 11 kk ajokielto.
Tosi pelottavaa noinkin kovat rangaistukset,kun ajattelee,etta tuollainen onnettomuus voi tapahtua kenelle tahansa.
Mieheni suoritti yhdyskuntapalvelun Yad Sarah-keskuksessa,joka on vapaaehtoisuuteen perustuva avustusjarjesto.Sielta voi lainata apuvalineita,kainalosauvoja,pyoratuoleja,rollaattoreita,saada vammaiskuljetuksia seka tosi paljon muuta toimintaa,mm.viriketoimintaa vanhuksille.
Mieheni tykkasi tyoskennella jarjeston kaupassa niin paljon,etta han jatkaa siella viela kerran viikossa  muutaman tunnin vapaaehtoisena.
Mutta ajokielto jatkuu edelleen kesaan saakka ja mina ja vanhin tyttareni saamme toimia kuskeina.
Keskimmainen tyttareni sai myos ajokortin,mutta ensimmaiset 3 kk saa ajaa vain ajokortin omaavan valvonnassa,joten olen mukana myos hanen reissuissaan.
Tykkaan ajaa autolla,mutta tama vie hurjan paljon aikaani muilta toilta.
Tosin mieheni kayttaa myos bussia ja kaupunkijunaa,mutta on paikkoja,jonne niilla kulkeminen on tosi hankalaa ja jopa mahdotonta...

Tallaista tama minun postaaminen on.Kirjoittelu jai kesken ja jatkan viela tana aamuna,kun Pesahin ensimmainen juhla on jo takanapain.
Kokoonnuimme koko mieheni lahisuku anopin luokse seder-illalliselle.
Tosin jokainen toi mukanaan tekemiaan ruokia,mutta anoppini tuntien tiesin,etta ruokaa tulee olemaan aivan liikaa.
Anoppi asuu meista kavelymatkan paassa,joten toimme illalla nuorison meille yoksi.
Aamupalalla poydassa oli iloinen puheensorina,kun yhdeksan serkkua olivat kokoontuneina yhteen.
Yksi sotilas joutui jaamaan armeijaan juhlaksi ja kolme serkuista viettivat juhlan ulkomailla.
Ihanaa,etta on naita juhlia,etta nakevat toisiaan.Arki on muuten kaikilla niin kiireista,ettei ehdita niin tavata.

Ensimmaisena loman arkiaamuna oli ihanaa herata ilman heratysta vaikka sisainen kello herattikin jo 7 jalkeen.
Joka paivalle teemme suunnitelmia ja matkoja.Tanaan viela on suunnitelmat auki,silla talle paivalle on luvattu sadetta ja tanaan on tosi kylma!(12 astetta)
Tosi harvinaista nain huhtikuussa enka tykkaa yhtaan tasta kylmasta.
Tiistaista lahtien on luvattu lampimampaa ja lampotila kohoaa pitkasti yli 20 asteen.

Kuvat ensimmaista kuvaa lukuunottamatta parvekkeelta.
Ostin jo ensimmaiset kesakukat ja monet monivuotiset kasvit jo kukkivat ja viinirypale aukaisee lehtiaan.
Lomalla olisi tarkoitus ehtia kierrella vahan puutarha huonekaluliikkeissa ja etsia uusia kalusteita terassille.
Terassi kaipaa jo kovasti uudistusta.
Ehkapa naita postauksiakin alkaa tulla nyt vahan useammin,kun paasen liikkeelle kameran kanssa.
Hyvaa Paasiaista  ja Pesahia kaikille juhlijoille!

Tammikuun kuulumisia

Tammikuu on ollut erittain vaihtelevaa ilmojen puolesta.
Valilla ollaan saatu nauttia aurinkoisista ja lampimistakin paivista,mutta paljon ollaan saatu vettakin kuivaan maahan.

Eilen oli tosi kaunis aurinkoinen paiva ja innostuin siistimaan vahan isoa rosmariini pensasta.
Yleensa heitan oksat pois,mutta nyt huomasin rosmariinipurkin lahes tyhjaksi.
Kuivaan rosmariinit ja nain saan nopeasti kayttaa niita ruoanlaitossa.
Tosin kaytan tuoretta rosmariiniakin,kun sita kasvaa ihan tuossa keittion ikkunan alla.

Jerusalemin yolampotilat on olleet aika alhaiset ja laskeneet jopa ihan lahelle nollaa.
Yhtena iltana jopa niin kylmaksi,etta satoi veden sijasta rantaa ja lunta.
Ei kuitenkaan ollut ihan niin kylmaa,etta lumi olisi pysynyt aamuun asti.

Lapset ovat aina iloisia lumesta.Poikani tosin odottaa kovasti,jos saisimme viela tana talvena oikein kunnolla lunta.
Tyttareilleni taitaa kuitenkin riittaa talta talvelta!
He ovat olleet nyt viikon Suomen pakkasissa talvilomalla ja palaavat tana yona takaisin kotiin.
Ovat nauttineet heille eksoottisesta Suomen talvesta ja lumesta seka kokeneet elamansa pakkaset.
Tosin heidan ollessaan ihan pienia eraalla joululomallamme pakkanen kiristyi -35 asteeseen,mutta sita he eivat muista.

Perjantaina teimme pienen retken luontoon.
Tahan aikaan vuodesta luonto nayttaa niin vihrealta ja mantelipuut alkavat juuri kukkia.

Perheen pienennettya talla viikolla puoleen minulla on ollut paljon vahemman kokkaamista,pyykkia ja siivottavaa.
Perjantai-iltana olimme myos sapattiaterialla anoppini luona,joten viikonlopuksikaan en valmistanut paljon ruokaa.

Kuun puolivalissa vietimme myos poikani 11-vuotissynttareita.
Tana vuonna han valitsi muutaman kaverin perheemme lisaksi ja menimme seinakiipeilemaan.

Mina tyydyin pysymaan maan kamaralla ja jarjestelemaan tarjottavia,kun toiset kiipeilivat katon rajassa.

Yolla jaakin uni vahan lyhyeksi,silla haen tytot lentokentalta ja aamulla aikaisin nousen viemaan poikaani kouluun ja aloitan tyot.

Mukavaa tammikuun loppua kaikille!