Ajatuksia onnellisuudesta

Koleat kevätpäivät ovat seuranneet toisiaan.

Kevät ei tänä vuonna kiirehdi.

Silti kaikki valmistuu ajallaan.

Kiirehtimättä. 

Kuten nuo pienet puutarhan sulostuttajat:

idän sinililjat, helmililjat, narsissit, krookukset ja kohta tulppaanitkin.

Sieltä ne työntyvät ylös maasta kylmää keliä uhmaten.

Eivät kavahda lumisateisia päiviä, 

koleaa tuulta eikä pakkasöitä, 

kuten me ihmiset.

Vaan avaavat nuppusiaan yksi toisensa perään elämän voimaan luottaen ja 

levittäytyvät sinisenä, keltaisena ja valkoisena mattona pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.

Tuovat tullessaan ilon ja toivon kevään lämmöstä.

💛

Viimeaikoina olen pohtinut onnellisuutta.

Joskus onnen löytymiseen tarvitaan enemmän ponnisteluja, joskus riittää vähemmän.

Aina matka ei kulje omien suunnitelmien mukaan.

Tie saattaa olla mutkainen ja kuoppainen. 

Mäennyppylän takaa avautuu odottamaton maisema.

Aurinkokin vetäytyy pilveen.

Elämän varjoissa värit himmenevät.
Sumu estää näkemästä kauas.

 Silloin onnea täytyy etsiä läheltä.

 

Onni löytyy, vaikka taivas olisi pilvessä ja pilvet itkisivät elämän murheita.

Onneen ei loppujen lopuksi tarvita kovin suuria asioita.

Onni rakentuu pienistä palasista.

Joskus onneen riittää se, kun istuu sinitaivaan alla hetken ja

katselee kumpupilvien lipumista taivaankannella.

Joskus onni löytyy omasta puutarhasta:

kukista, linnuista, mullan tuoksusta.

Joskus onneen riittää tuulen hiljainen kuiske.

Ja kaikki on taas hyvin.

Minä löysin pienen onnenhippusen tästä kauniista, vanhasta kupista, 

joka tarttui mukaan kirpputorikierrokselta.

Pienestä, somasta kupista olen hörppinyt maitokahvia ja pohtinut elämää.

Ajatella, kahvia!

Minä, jonka ei koskaan pitänyt oppia juomaan tuota nautintojen juomaa.
Tuskinpa minä sen ylimmäksi ystäväksi koskaan tulen,

mutta tuollaisena pienenä tilkkana,

 pienestä posliinikupista juotuna, se on ihan hyvää. 

 Kupin takana vilahtaa valkoinen, pitkulainen tyyny.

Iltojen valoisuus on saanut aikaan sen, että kotiin tekee mieli laitella kesäisempiä juttuja. Niinpä, kun kevään kiireet hetkeksi hellittivät, päätin harrastaa ompeluterapiaa. Sain ommeltua muutamia uusia tyynynpäällisiä.

Valkoinen, pellavainen on yksi niistä.

Tykästyin.

Tuli hyvä mieli onnistumisesta.

Huomenna on äitienpäivä.

Kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville,

haluan toivottaa onnellista juhlapäivää!

Toivotaan, että kevätaurinko alkaa viimein lämmittää ja tuo kesän tullessaan.

💛

Lauantai-illan lempeyttä kaikille blogini lukijoille!

-Kaaru-

Vanha kaappi

 

En ole saanut vielä mitään tehtyä tuon vanhan kaapin (vai senkkikö tuo on?) eteen, josta kerroin viime postauksessa. Muhun iski kamala kevätflunssa, joten sisällä on täytynyt päivät olla. Aurinkoinen sää houkuttelisi niin kovasti tuonne ulos touhuamaan kaikenlaista ja sormet syyhyäisi päästä tuosta kaapista rapsuttelemaan vanhaa maalia pois. Jospa tämä olo tästä pian helpottuisi. Toivotaan niin :) Piti ihan käydä nappaamassa muutama kuva tuosta kaapista tänne blogiinkin, niin mielissäni olen tuosta löydöstä! Vanhaa kunnon tekoa, täyttä puuta. Kuvat vähän valehtelevat, ei se ihan noin hyvässä maalissa ole kuin kuvat antavat ymmärtää. Paikoin maali on rapistunut pois ja alta pilkottaa turkoosi maali. Sen värinenkö lie aiemmin ollutkin. Valkoiseksi ajattelin sen maalata vaikka voisihan siihen sopia jokin muukin väri. Valkoinen on vaan niin turvallinen valinta ja sopii meidän huusholliin parhaiten.

Kesäloma kolkuttelee jo ihan ovella. Huomenna meidän kahdella koululaisella on vielä todistusten jako ja sitten se alkaa, kesäloma! Pitäisiköhän sitä loman alkamisen kunniaksi leipoa raparperipiirakkaa. Meidän raparperit eivät ole vielä aiemmin niin hyvin tuottaneet satoa kuin tänä keväänä. Varmasti kasvuvauhtiin vaikutti se, että syksyllä ripottelimme juurille ravinnerikasta multaa omasta kompostista :)

Tupaan vaihdoin kesäisemmät tyynynpäälliset ja hain koivunoksia maljakoihin neilikoiden kaveriksi. Kylläpä muuttui kodin ilme heti niin heleän kesäiseksi. Makuuhuoneeseen ajattelin vielä vaihtaa henkäyksen ohuet verhot. Sittenpä saakin kesä minun puolestani tulla :) Pihasaunan nurkalle kun saamme vielä tehtyä meidän oman kesäpesän ja grillipaikan, niin muutapa ei tarvitse. Kyllähän se kesä on ihan paras vuodenaika <3

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Tyttöjen huoneessa

Mummolalomalta palattu arkisen aherruksen pariin. 400 kilometrin matka kotiseudulleni on joka kerran 100 kilometriä liian pitkä lapsille. Siinä vaiheessa se viimeistään aina alkaa, se hermoja raastava kitinä ja kätinä, joka loppuu usein vasta mummolan pihassa. Silti sinne on aina päästävä, kotiseudulle. Ja kyllähän se oleminen siellä on kuitenkin aina yhtä mukavaa! Kodin tuoksuja ammensin taas sieluni joka sopukan täyteen. Eiköhän sitä kesään saakka sen voimin selviä. Jos ei nyt sitten ennen kesää siellä käydä. Saapa nähdä. 

Kotiseutulomaan kuuluvat aika olennaisesti kirpparikierrokset, rentoutuminen, ylensyönti, mukava yhdessä oleminen ja kiireettömyys. Joitakin kivoja kirpparilöytöjä tein, vaikka aika hiljaista oli kirppareilla sielläkin, näköjään. Se on tämä alkuvuosi usein sellaista.

Tyttöjen huoneeseen ostin H&M Home:sta söpöt pupuaiheiset tyynyliinat sekä vaaleanpunaisen pilkullisen lelujen säilytyskorin. Nyt on paikka lattialla lojuville pehmoeläimille ja muille sekalaisille leluille. Vielä pitäisi ostaa tai nikkaroida itse seinille hyllyjä. Sittenpä olisi kahden koululaistyttäremme huone sisustettu. Heidän huoneensa siirtyi meidän entiseen makkariin samassa yhteydessä, kun me muutimme alakerran kammariin. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se menee. Tapetitkin tekisi mieli vaihtaa, mutta ei me sitä jakseta nyt tehdä. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten :)

-Kaaru-

Kevättä kohti

Kaappeja siivotessani löysin nämä kaksi pinkkiä Finlaysonin koristetyynynpäällistä, jotka ostin vuosia sitten kirpparilta. Sinne ne olivat unohtuneet, kun ei niille silloin tuntunut löytyvän sopivaa sijoituskohdetta. Meidän kodin värimaailma oli tuolloin aika erilainen, joten eivät ne silloin meille värinsä puolesta olisi sopineetkaan. Nyt kokeilin niitä tuohon valkoisen puusohvan päälle ja yhtäkkiä tykkäänkin niistä tosi paljon! Se on suorastaan ihme, sillä vaaleanpunainen ja pinkki eivät ole koskaan kuuluneet lempiväreihini. Joulunpunaisen värin väistyttyä tuntui koti kuitenkin liian vaalealta, joten jotain väriä oli tilalle saatava. Aika kesäinen väri, nyt kun oikein ajattelen ja kuosikin tyynynpäällisissä kovin kesäinen, mutta eihän tässä synkässä vuodenajassa voi värejä olla koskaan liikaa :) Tuohon puusohvan edustalle olisi etsinnässä sohvapöytä. Nyt mallailin tuollaisella pienellä jakkaralla miltä sohvapöytä mahtaisi näyttää ja tykästyin! Sehän voisi olla musta tai harmaa. 

 

Kävinpä pitkästä aikaa penkomassa aittaakin ja mitä sieltä löytyikään: Niin ihania vanhoja lasipulloja! Katsokaa nyt miten söpön mallinen tuo suurin pullo on pohjastapäin kuvattuna. Ja miten kaunis pohjan kuviointi! Kerrassaan herttaisia. Niistä intoutuneena teinkin makuukammarin lipaston päälle kolmen pullon ja tulppaanin asetelman. Nyt onkin sitten tulppaanin tuoksua koti pullollaan. Kevättä kohti mennään, ihanaa!

-Kaaru-

Talvisempia tekstiilejä tupaan

Tämä marraskuun pimeys saa aikaan sen, että kokoajan tekee yhä vain enemmän ja enemmän mieli sisustaa kotia. Sitä ikäänkuin haluaa rakentaa itselleen lämpimän ja viihtyisän pesän, jossa viettää nämä pimeät kuukaudet. Niinpä vaihdoin tuvan puusohvan päälle muutaman talvisemman tyynynpäällisen, jotka tilasin H&M:ltä ja Hobby Hallista.Jotenkin aivan erityisesti ihastuin tuohon kauris- tyynynpäälliseen. Siinä on sopivasti sitä sellaista tyyliä, jota olen tulevaan Jouluunkin hakenut. Väreinä siis mustaa, harmaata, paljon valkoista ja hopeaa. Niistä väreistä tulee olemaan meidän tämän vuoden Joulu tehty. Ripauksella toki sitä joulunpunaistakin :)

Lähes jokaisena iltana olemme polttaneet kynttilöitä ja pitäneet takassa tulta. Istuneet ja syöneet pipareita ja torttuja, jotka maistuvatkin nyt aivan verrattomilta. Jouluun mennessähän torttuihin ehtii taas kyllästyä, kuten kaikkina vuosina tähänkin saakka. Jouluna ei torttuja kyllä enää kaipaakaan, kuuluuhan sen juhlintaan niin paljon monenlaisia muita herkkuja.

Tänään tekaisin piparkakkutaikinan, jotta lapset saavat leipoa niitä ihka oikeita, maailman parhaita piparkakkuja, joita mekin leivottiin lapsuuden Jouluiksi. Taikinaohje, joka minulta löytyy, kai lienee alkujaan otettu jostain vanhasta keittokirjasta. Kirjaanpa sen tähänkin ylös, niin kaikki halukkaat voivat kokeilla tehdä tänä vuonna pipareita seuraavanlaisella ohjeella.

Paraisten piparkakut:

• 250g voita
• 200g sokeria
• 150g tummaa siirappia
• 1 tl inkivääriä
• 1 tl kanelia
• 1 tl neilikkaa
• 1/2 tl pomeranssin kuorta 

Nämä aineet siis kiehautetaan kattilassa keskenään ja annetaan jäähtyä sen jälkeen huoneenlämpöiseksi. Kunnes taikinaseos on jäähtynyt, joukkoon sekoitetaan:

• 2 kpl pientä kananmunaa

Lopuksi taikinaseokseen lisätään:

• 500g vehnäjauhoja
• 2 tl ruokasoodaa
• 1tl suolaa

Kunnes kaikki aineet on sekoitettu keskenään, taikina laitetaan jääkaappiin jähmettymään vähintään 12 tunniksi, jonka jälkeen se on tarpeeksi kovaa leivottavaksi :)

Jos taikinasta mielii leipoa peruspipareiden lisäksi vaikkapa piparkakkutalon, kannattaa tehdä taikinaa 2 - tai 2 1/2 -kertainen annos.

Mukavia leivontahetkiä!

Pilvityynyjä

Pilvet ovat kuuluneet lastenhuoneen sisustukseen jo jonkin aikaa. Tätä somaa elementtiä on tavattu jos jonkinlaisessa muodossa. Koska meillä ei kyseistä elementtiä lastenhuoneessa vielä ollut, päätin kokeilla pilvityynyjen ompelua. Ihan söpöjähän noista tuli. Hieman tuo muoto kaipailisi kohennusta, mutta ensimmäiset tyynyt olkoon nyt tuollaiset. Vaikka toisaalta, harvoinpa taivaalla seilaavat hattarapilvetkään ovat muodoltaan symmetrisiä, joten ei pieni muotopuolisuus taida minua haitata. Leikkimökkiinkin ajattelin näitä ommella. Toimittavat samalla peuhutyynyjen virkaa. Lapset olivat aivan innoissaan näistä. Taisivat unikavereiksi nämä omia. Sieltä ne nimittäin löytyivät vällyjen alta, kun etsiskelin niitä kuvausta varten :)

Somat puuvillakankaat näihin löytyi omasta takaa. Punakuvioinen, joka aiemmin toimitti verhon virkaa, löytyi kerran kirpparilta ja keltakuvioinen, aiemmin lakana, on talomme entisten asukkaiden jäämistöä. Täytteeksi hyödynsin vanut vanhasta tyynystä, joka oli jo aika päiviä sitten muhkeutensa menettänyt eikä näin ollen enää palvellut nukkumistarkoituksessa.