Saunavihtoja ja hoitavia jalkakylpyjä

Lämpimät heinäkuun illat ovat houkutelleet kulkemaan pitkin pellonreunamia

ja keräämään sylin täyteen ojanvarsilla kasvavien maitohorsmien, pietaryrttien, peltosaunioiden,

mataroiden, lehdokkien ja monien muiden luonnonkukkien sekä -yrttien kukintoja.

Siellä pellon reunalla, jossa kevyt kesätuuli sekoittaa ilmaan monenlaisia kesäillan tuoksuja, 

voi aistia heinäkuun lopun mykistävän kauneuden ja hiljaisuuden.

Monesti illalla, kun palaan kukkien keruu reissultani takaisin kotipihaan
 tai muuten vaan käyskentelen kesäisellä pihalla,

heittäydyn selälleen pehmeälle nurmelle ja katselen kuinka

valkoiset kumpupilvet seilaavat kohti taivaanrantaa,

kuinka lentokoneet piirtävät pumpulisia jälkiään taivaankannen sineen

ja kuinka haukat liitelevät matalalla aivan hipihiljaa saalista väijyen.

♡ ♡ ♡

Eräänä iltana kumpupilvien liikehdintää seuratessani mieleeni muistuivat ne lapsuuden kesäillat, jolloin istuimme edesmenneen ukkini kanssa hänen kotipaikkansa pihakeinussa 

ja hyräilimme hiljaa lauluja kesästä.

Mietin siinä, mistä muistoni tulvahtivat niin voimakkaina mieleeni, 

mutta vaikka kuinka mietin, se jäi salaisuudeksi.

Ehkä ne olivat ne puhtaanvalkoiset pilvet, joiden ilta-auringon kultaamat reunat muistuttivat ukista,

jotka toivat hänen terveisensä taivaan korkeudesta,
sieltä jostain minne katse ei yllä.

Tai ehkä se oli se lempeä kesätuuli, joka keinutteli pihapiirimme koivuja 

ja sai lehdet havisemaan samalla tavoin kuin silloin siinä pihakeinussa ukkini kanssa istuessani.

Ukkini oli vanhan kansan mies,

maanviljelijä ja taitava kellontekijä.

Hänen sananpartensa ja ennusteensa kulkevat yhä tiiviisti mukana meidän

jälkipolvien elämässä, vaikka ukki ei ole enää vuosiin ollutkaan elämässämme 

fyysisesti läsnä, vaan enkelinä pilven reunalla.

Ukkini oli myös näppärä saunavihtojen tekijä.

Silloinkin, kun istuimme tuona muistojeni kesäiltana pihakeinussa keinuttelemassa,

ukkini sitoi samalla saunavihtaa nuorista koivunoksista,

joiden heleänvihreät, pehmeät lehdet hoitivat saunoessa ihoa kuin silkki.

Hän teki usein omat vihdat myös meille pienille saunojille.

Ne olivat juuri sen kokoiset kuin olivat saunojien pienet kouratkin.

Miten mukava niillä olikaan vihtoa saunan lempeissä löylyissä.
Ikiomalla saunavihdalla!
♡

Minun tekemät vihtani eivät ole lainkaan niin tyylipuhtaita suorituksia kuin ukillani oli.

Usein oikaisen tuon pidikkeenkin kanssa ja sidon vihdakset yhteen juuttinarulla sen sijaan,

että punoisin ohuen ohuesta koivunoksasta niihin omat renkaansa.

Mutta onneksi se ei saunomisen riemua ja iloa yhtään haittaa
ja onhan itsetehty aina itsetehty, jossa tekijän kädenjälki saa ja kuuluukin näkyä.

Niistä tämänkertaisista pelto-ojien reunoilta keräämistäni kukista
tein rentouttavan ja hoitavan jalkakylvyn,
johon laitoin peltosaunion kukkien lisäksi saunavihdan teosta ylijääneitä koivunlehtiä,
lorautin joukkoon muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua
ja muutaman tipan laventeliöljyä.

Annoin kaikkien ainesten hautua kuumassa vedessä n.10 minuutin ajan,
jonka jälkeen jalkakylpy oli valmis käytettäväksi.

Jos et ole vielä tutustunut jalkakylpyjen valmistamisen saloihin, suosittelen sitä lämpimästi,
sillä minulle ne ovat avanneet aivan ihmeellisen ihanan uuden maailman,
jonka kautta kovettuneet kantapääni ovat silenneet
jo mukavan pehmeiksi ja tasaisiksi.

Ohjeita jalkakylpyjen valmistamiseen
löytyy tämän edellä mainitun lisäksi vaikkapa netistä.

Pihasaunan lämpenemistä odotellessani istuin tuossa koivupöllin päällä
pitkän tovin jalkojani vadissa uitellen
ja tuota saunan edustalta avautuvaa maisemaa katsellen.
Aistin vahvasti ympäröivän rauhan
ja ne kaikki kosteat kesäillan tuoksut,
jotka kohosivat lämpimästä maasta
illan viilentämään ilmaan.

Aurinko kultasi vaaranrinteen puiden latvat,
kesän polttaman heinikon ja kaiken, minne sen säteet vain ylsivät.
Ja varjot aloittivat oman leikkinsä pihasaunan seinustalla.

Siinä hetkessä koin vahvasti kesäillan tyynen rauhan ja hiljaisuuden.

♡ ♡ ♡

Heinäkuun lopun raukeaa rauhaa Sinullekin!

-Kaaru

Keväisiä puuhia

Kuluneella viikolla on ollut useita auringonvalon täyteisiä ja lämpimiä päiviä.

Niin lämpimiä, että keväisiä pihahommia on voinut tehdä t-paitasillaan.

Auringonvalosta ja lämmöstä hullaantuneena askeleeni kulkivat puutarhalle, 

josta lähti mukaani multasäkkien ja lannoitteiden lisäksi laatikollinen orvokkeja.

Siellä valtaisan kukkameren, värien ja tuoksujen keskellä koin suurta kiitollisuutta 

kevään suurimmasta ihmeestä, uudesta kasvusta.

Se kertoo siitä, että yksi vuodenkierto on tullut jälleen päätökseensä ja uusi alkanut.

Kasvun ihmeen äärellä sielu ja mieli ammentavat uutta voimaa ja

valo pyyhkii pois viimeisetkin talviset väsymykset ja huolet. 

Miten terapeuttiselta se aina tuntuukaan, 

kun saa pitkän talven jälkeen kaivaa pihavajasta esille kaikki ruukut ja kipot, 

työntää sormensa pehmeään multaan 

ja tuntea nenässään tuoreen mullan tuoksun.

Orvokkeja istuttaessani läsnä oli monenlaiset keväiset, jopa kesäiset elementit.

Kärpäset pörräsivät lämpimällä seinustalla, 

perhonen liihotteli kevätkukasta kukkaan

ja tuuli toi mukanaan lämpimiä henkäyksiä, 

joihin oli sekoittunut monenlaisia tuttuja, kaivattuja tuoksuja.

Keväisten pihapuuhien lomassa olen seuraillut lintujen kevättouhuja 

ja oppinut siinä samalla tunnistamaan monien eri lintulajien ääntelyä ja laulua. 

Yhtenä alkuviikon iltana, kun aurinko oli laskemassa ja elämä ympäriltä hiljentynyt,

kuljin pihamaalla tavanomaiseen tapaani ja kuulin kuinka jokin lintu lauloi koivikossa.

Tunnistin linnun punarinnaksi ja ihan ääneen siinä puhelin, 

miten mieletön konserttimestari tuo pieni lintu onkaan. 

Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan! 

Konsertoinnin voi kuulla erityisesti keväisinä iltoina, 

kun ympäristö on aivan hiljainen.

Sääennusteet ovat luvanneet hyvää ja lämmintä säätä myös lähiviikoille,

joten ehkäpä minä uskallan tänään istuttaa siemenperunat maahan

ja tehdä muitakin mukavia puutarhahommia.

Pihamaan ruoho on alkanut jo vihertää ja puissa sekä pensaissa on isot, pulleat silmut.

Jos sää jatkuu yhtä lämpimänä, ei mene kauan, kun hento vihreys täyttää koko luomakunnan.

Tämä kevät on aina niin sydäntä sykähdyttää aikaa!

💛💚💛

Kevään iloa Sinullekin!

-Kaaru-

Pakkaspäivien touhuja

Viime joulun alla kaipailin vuosi sitten virkkaamaani latvatähteä joulukuusen kruunuksi.

Sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään,

vaikka tuntui, että käänsin koko talon ylösalaisin.

Asia jäi vaivaamaan siinä määrin mieltä, että päätin virkata tilalle uuden tähden kunhan 

sen virkkaamiseen liikenee muilta touhuilta aikaa.

Tällä viikolla päätin sen sitten virkata, 

kun pakkanen kiristi ulkona otettaan niin paljon, 

ettei sinne ollut juuri menemistä.

Saatuani tähden valmiiksi, kovetin sen erikeeper-vesiseoksella (1:2) 

ja säilöin tähden samantien joulukoristelaatikkoon, 

jotta se löytyy ensi jouluna takuuvarmasti.

Idea tähän kauniiseen tähteen löytyi blogiystäväni Eerikan ihastuttavasta blogista, 

josta löytyy myös linkki tähden virkkausohjeisiin.

.

Samoilla vauhdeilla virkkasin muutamia lumihiutaleitakin lisää,

jotka pääsevät koristamaan seuraavaa joulukuustamme yhdessä latvatähden

sekä aiemmin virkkaamieni lumihiutaleiden kanssa.

Virkkasin tähdet 100 virkattua lumihiutaletta- kirjan ohjeiden mukaan.

Ko. kirjassa on niin monta kaunista ohjetta, 

että tekisi melkein mieli virkata niistä jokainen!

Talviloma alkaa olla meillä lopuillaan.

Nopeasti on taas viikko vierähtänyt,

kuten kaikki viikot vuoden alusta tähän saakka.

Joskus on tuntunutkin, että aina ollaan perjantaiehtoossa

viikonloppua vastaanottamassa.

Monenlaisia kotoisia puuhia ehdimme kuitenkin viikon aikana tehdä, 

vaikka tänään tuntuukin, että viikko hujahti nopeasti ohitse.

On ollut jälleen ihana huomata, etteivät lapset niin kovin ihmeellisiä juttuja tarvitse lomallakaan.

Retket lähimetsään, hiihto, luistelu, mäenlasku ja ystävien kanssa oleminen 

ovat olleet tällä viikolla suosiossa.

Lapset, kuten me aikuisetkin, olemme nauttineet kaikkein eniten siitä, 

että olemme voineet kiireettömästi puuhastella kaikenlaista pientä tässä kotosalla, 

voimaantua yhdessäolosta vailla minuuttiaikatauluja, jotka meinaavat välillä arjessa uuvuttaa.

Kaikki edellä mainittu on tuonut riittävästi vaihtelua arkiseen aherrukseen ja olo on sopivasti voimaantunut. Ladatuin akuin on mukava tähyillä tulevaan viikkoon.

Maaliskuisten päivien ihania hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Löytöjä aitasta ja huonekalujen entisöintiä

Täällä meillä on tänä kesänä ollut jos jonkinlaista projektia. Viimeinkin alkaa piharakennus toisensa perään siistiytyä ja tavarat löytää oikean paikkansa. Vanhasta vajasta tehtiin pyörävarasto, puuliiterin korjaustyöt saatiin päätökseen, jonka myötä aitan pinta-ala vähän kasvoi. Kaikki muut alkavatkin olla jo siistissä kunnossa paitsi juurikin tuo aitta, joka on vielä romua (lue aarteita) täynnä entisen asukkaan jäljiltä. Sen lopullinen siivoaminen jääköön ensi kesään kuitenkin. Mukava siellä on kuitenkin aina silloin tällöin pyörähtää tutkimusmatkalla :) Viimekertaiselta reissultani aitan uumeniin löytyi tuollainen somaakin somempi kukkakuvioinen vanha emalipesuvati ja -kauha. Pesin ne pinttyneestä liasta puhtaaksi ja asettelin ne tuonne saunakammarin pöydälle koristeeksi muistuttamaan entisistä ajoista. Ovathan nuo vähän ajansaatossa ruostuneetkin, mutta ajan patinaahan se vain on :)

Monen monta huonekaluakin on tullut tässä kesän myötä löydettyä. Tarkoitus olisi kunnostaa niitä käyttöön. Tässäpä olisi seuraavia projektejamme. Yläkuvassa näkyvä jakkara, joka vaatii liitosten liimausta ja uuden maalikerroksen pintaansa. Tämäkin on kotimme entisten asukkaiden jäämistöä. Jakkaran on tarkoitus palvella jatkossa kukkapöytänä tai pikkuisena apupöytänä, johon laskea vaikkapa lehdet käsistään :) 

Alakuvissa näkyvät esikoululaiselle läksyjentekopöydäksi suunniteltu vanha pulpetti, joka löytyi eräältä vanhalta koululta sekä Askon tuotannossa joskus ollut suloisen keltainen pinnatuoli, joka löytyi aitasta. Soma olisi säästää tuon värisinä nuo, mutta ei taida meidän tämänhetkisen sisustuksen kanssa oikein sopia yhteen. Ja koska näiden liitokset vaativat joka tapauksessa uudelleen liimauksen ja yksi tuolin pinnoista korjaustoimenpiteen, on sama maalata nämä nyt sitten haluamansa värisiksi. Laitanpa kuvia kunnostetuista versiostakin sitten, kunhan saamme nämä valmiiksi.

Kotoista puuhastelua ja haaveiden pilvilinnoja

Kylläpä nyt ovat säät suosineet! Ihana kun viimeinkin tämän viikon alkupuolella tulivat ne kauan kaivatut helteet. Minä niin nautin tästä lämmöstä ja siitä että pyykki kuivuu narulla vienossa tuulessa liehuen ihan silmänräpäyksessä. Pihalla ja metsänreunassa kukkivat apilat, niittyleinikit, kurjenpolvet, harakankellot, hiirenvirnat ja monet muut niittykukat. Niistä on mukava sitoa kukkaseppeleitä, isoihin ja pieniin päihin sopivia tai vaikkapa mukin ympärille kaunistukseksi. Ja mansikat alkavat olla parhaimmillaan! Niitä on meillä pitkin kesää syötykin mahat pullolleen asti. Oma maa ei mansikkaa tuota, kun ei ole sitä mansikkamaatakaan, mutta ostettuinakin ne ovat yhtä hyviä. Kesän helppo ja terveellinen herkku välipalaksi lapsille ja meille isommillekin.

Eilen olisi Halpahallista saanut 2x5kg:n laatikon 40 eurolla. Harmi ettei täällä ole Halpahallia. Paikallisessa S-marketissa 5kg:n laatikko maksoi 24,90,-. Edullinen jo sekin alkukesän hintoihin nähden. Mutta odotellaan vielä. Paras sesonki lienee vasta tulossa. Ostetaan sitten kun niitä täältäkin saa ja säilötään talveksi pakastin täyteen ;)

Alkuviikosta käväistiin meren äärellä oleskelemassa kera kahden vanhimman tyttären. Helle helli ja pienet aallot liplattivat rantakiviä vasten. Väkeä oli pienen kylän verran, mutta koskapa kaikki olivat samalla asialla, nauttimassa kesästä ja lämmöstä, se ei häirinnyt vaikka yleensä tykkäänkin uida ja ottaa aurinkoa enimmäkseen mökkirannalla, omassa rauhassa. Joskus on kuitenkin mukava ottaa eväät kylmälaukkuun mukaan ja lähteä vähän kauemmaksi kotoa. 

Nautin niin tästä maisemasta, joka ei kylläkään tässä kuvassa pääse täysiin oikeuksiinsa, kun ei sitä aavaa ulappaa näy kuin vain pienen kaistaleen verran. Meren äärellä sielu lepää. Jo pienestä tyttösestä lähtien olen haaveillut merenrantamökistä. Pikkuruisesta mummonmökistä tai vähän suuremmasta huvilasta, jonka voisi laittaa mieleisekseen. Unelmoida, tunnelmoida, saunoa, purjehtia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Se on sellainen haave, jonka toteutuminen ei liene ajankohtainen tässä elämänvaiheessa, mutta jonka toteutumista ei pidä täysin mahdottomanakaan pitää. Ainahan haaveita tulee olla, ne ovat osa elämää. Niiden voimalla jaksaa läpi hankalienkin elämänvaiheiden. En unelmoi paremmasta elämästä tai vauraammasta elämästä, enkä kuvittele, että elämä jossain muualla kuin täällä omassa kotikolossa olisi sen helpompaa tai parempaa kuin nytkään. Kuitenkin haaveilen, että jonain päivänä me muutettaisiin etelämmäksi, kenties juurikin merenrantakaupunkiin, jossa voisi kokea vapautta. Olla anonyymi, oma itsensä. Ettei tarvitsisi kantaa mukanaan mitään roolia, kuten monesti pienellä paikkakunnalla, näkyvässä työssä oleva joutuu. Meidän unelma oli jo lähellä käydä toteen, mutta mutkia tuli matkaan, ikäänkuin kohtalon ivaa. Joten haaveilu jatkukoon vielä hamaan siihen saakka, kunnes se ehkä joskus on viimeinkin totta :) 

Leppoisia heinäkuun helteitä kaikille!

Pihasaunan tunnelmaa

Tänään kävin laittamassa pihasaunan pukuhuoneeseenkin hieman joulutunnelmaa. Valkoinen pyöreä pieni peilikin pääsi viimein seinälle. Ostin sen käydessämme Vuokatissa. Siellä osuin sattumalta suloiseen sisustusliikkeeseen nimeltä Lumililja. Kyllä vain siellä olikin kaunista! Suureen aitasta löytyneeseen emalimukiin istutin valkoisen hyasintin sulostuttamaan tuoksullaan joulusaunassa kävijöitä. Havujakin asettelin oven eteen, kuten vanhaan aikaan oli tapana tehdä. Ja kynttilät! Kyllä vain niillä saa ihanan tunnelman luotua mihin vain.

Vettä ja räntää on satanut tänäänkin. Ja lumet vähentyneet. Onneksi lunta on kuitenkin sen verran paljon (kuten kuvistakin voi nähdä), ettei se huomiseen mennessä ehdi sulaa kokonaan pois. Kaikesta loskasta ja sateesta huolimatta mieli on ihan jouluinen. Meillä kaikilla. 

Kirpparilöytöjä

Kumpparit 2e

Keltaiset ja mustat puuhelmet yht.3e

Tykkään kirppareista. Sieltä tekee usein hyviä ja edullisia löytöjä. Meidän pikkukylällä ei kovin montaa kirpparia ole, mutta naapurikaupungista niitä löytyy joka lähtöön.

Eilen oli hyvä kirpparipäivä. Löytyi kaikkea tarpeellista. Tosin, sinistä emalimukia en olisi tarvinnut mutta enhän minä tuollaisen pienen mukin vetovoimaa voi millään vastustaa! Siellä se nökötti hyllyn perimmäisessä nurkassa ja huusi mukaani. Niin ihana vanha muki. Siitä on mukava kehitellä pieni ajatusleikki. Rakentaa mukille tarina.

Alimman kuvan taustalla näkyvä vanha keittiön astiakaappikin on kirpparilöytö muutamien viikkojen takaa. Tarinoin siitä joskus myöhemmin.