Reseptivihkoset

Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.

Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,

kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.

Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.

Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.

Tänään sen päätin tehdä.

Ensin oli pino punaisia kankaita, 

kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.

Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 

muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 

jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 

Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.

Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 

makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)

Koti alkaa olla jouluasussaan.

Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä

ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.

Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.

"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,

vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-

Joulukorttipaja

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme yhden arki-illan 

kylällämme järjestetyssä jouluisessa perhepajassa. 

Illan aikana saimme tehdä itse kuusenkoristeita, joulukortteja, suomenlippu-nauhoja, joulukasseja ja

 -sukkia, olkitähtiä ja monia muita ihania jouluisia juttuja.

Perhepajan teemana oli ajatus: 

vanhasta uutta.

❤

Sieltä löytyi idea myös tämänvuotisiin joulukortteihin, 

joita askartelin ensin nipun siellä ja toisen nipun kotona sukulaisille ja 

ystäville joulutervehdyksiksi.

Ihastuin materiaalien luonnonläheisiin ja perinteisiin väreihin.

Vaaleanruskean ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen vuosikymmenten takaiset maalaisjoulut,

jolloin pirttien jouluissa näkyivät vahvasti emäntien ja lasten askartelemat ja itsevalmistamat joulukoristeet. Tuota pirttien tunnelmaa halusin näihinkin kortteihin. 

Siksi korttien väreiksi valikoituivat nämä kaksi, vaikka tarjolla olikin koko värien kirjo.

Itsetehty kortti on aina uniikkikappale.

Täysin samanlaisia niistä ei tekemälläkään saa tehtyä.

Eikä se ole tarkoituskaan.

Jokainen kortti on oma yksilönsä.

Ne ovat ajatuksella ja lämmöllä valmistettuja.

Ja vievät toivottavasti mukanaan samoja sydämellisiä, joulunpunaisia ajatuksia,

joita kortteja tehdessä tunsin.

💛

Tällaisia niistä lopulta tuli.

Jouluisia.

Sydämellisiä.

❤

Joulukuun toisen viikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

Lokakuisia ajatuksia sekä neulotut tyynynpäälliset

Lokakuu on ollut sateinen ja harmaa.

Monta päivää olen odotellut pilvien väistymistä auringon tieltä, 

valoa ja poutapäiviä.

Ihan on ollut jo ikävä syksyistä taivaansineä ja

 kuulaiden syyspäivien mahdollistamia touhuja pihalla. 

Niin paljon olisi vielä kaikenlaista tehtävää ennen kuin talvi ottaa huomaansa 

syksyn riisuman pihamaan.

Toisaalta syksyn hämärät päivät, 

pimenevät illat ja lämmin kynttilätunnelma ovat luoneet ihanat,

tarpeelliset puitteet kiireen hidastamiselle. 

Sateiset päivät ovat suorastaan pakottaneet istahtamaan alas, 

katselemaan ympärilleen ja kuuntelemaan itseään. 

Se on ollut hyvä muistutus itselleni siitä, 

ettei aina tarvitse olla tehokas ja aikaansaava. 

Välillä on ihan tarpeellista hidastaa tahtia. 

Pysähtyä olennaisen äärelle. 

Silloin kykenee voimaantumaan paremmin niistä asioista, 

jotka tuottavat itselle mielihyvää.

Sellaiset käsityöt, 

joiden tekemiseen ja valmistumiseen ei ole sisältynyt paineita tai odotuksia, 

ovat tuottaneet itselleni aina suurta iloa.

Sellaisia käsitöitä ovat olleet nämäkin tyynynpäälliset, 

joiden valmistumiselle en asettanut takarajaa silloin, kun ne aikanaan aloitin.

Niitä on neulottu hellyydellä ja hartaudella kerros tai kaksi kerrallaan aina silloin, 

kun se on tuntunut mukavalta ja ajankohta sopivalta.

Miltei huomaamatta ne sitten valmistuivat näinä lokakuisina sadeiltoina,

kun oli aikaa neuloa, oli aikaa antaa tilaa käsitöille.

Niistä tuli lämpöiset ja muhkeat.

Sellaiset, joiden suloiseen pehmeyteen on turvallista päänsä painaa.

💜

Lopullista sijoituspaikkaa tyynyille miettiessäni, 

sommittelin samalla asetelmaa syyskukista, 

jollainen on ollut ajatuksissa rakentaa porraspieleen syys-talvikaudeksi.

Kaivelin kaappien kätköistä esille lyhtyjä ja kynttilöitä ja 

kävin ulkoa sisälle kohta kolme viikkoa sitten sitomani calluna-tammenlehtikranssin. 

Hieman ovat tammenlehdet päivien kuluessa nahistuneet, 

mutta muutoin kranssi on säilynyt ihmeen hyvänä.

Ehkäpä tästä asetelmasta löytyy elementtejä porraspieleen koottavaan asetelmaankin.

💜💜💜

Loppuviikon ja edessä häämöttävän viikonlopun iloa

sekä mukavaa ja rentouttavaa syyslomaviikkoa sinulle, jolla loma pian alkaa.

💛

-Kaaru-

p.s Valkoinen tyyny neulottu oman ohjeen mukaan pidennetyllä helmineuleena, koko n.40x40cm.

Harmaan tyynyyn ohje löytyy puolestaan kirjasta: 

Tyynykirja, virkkaa, kirjo ja neulo 68 hurmaavaa ja hauskaa tyynyä.

Sen koko on n.40x55cm

Lankoina käytetty Novitan vaaleanharmaata sekä valkoista merinovillaa.

Pallovalosarjoja (DIY)

Meidän kylällä alkoi tänä syksynä Pellavasta betoniin- käsityöpiiri.

Ryhmä on tarkoitettu kaikenikäisille naisille eikä mukaan 

pääsemiseksi tarvinnut olla erityisen kokenut käsitöiden tekijä. 

Käsityöpiirin ideana on kokeilla erilaisten pehmeiden ja kovien materiaalien työstämistä 

ja tehdä jokaisella kerralla jotain pientä kaunista kotiin tuomisiksi tai lahjaksi annettavaksi.

Tykkään niin paljon tuollaisesta matalan kynnyksen harrastuksesta, jossa yhdessä tekeminen sekä ajatusten ja ideoiden vaihtaminen ovat tärkeämmässä roolissa kuin työ itse.

Erityisen mukavaa on päästä kokeilemaan monia sellaisia pieniä käsitöitä, 

joiden tekemiseen ei täällä kotona ole aikaa tai mahdollisuutta.

Parilla viimeisimmällä kerralla olemme tehneet syksyn tunnelmaan ihanasti sopivia pallovaloja ja valokransseja. Usein on ollut näitäkin ajatus tehdä täällä kotona, mutta pienten apukäsien ja työn sotkevuuden vuoksi olen luopunut ajatuksesta melko pian.

Ensimmäiset pallot tein paperinarusta, joiden tekemiseen ei kauan mennyt.

Kieputin puhallettujen vesi-ilmapallojen ympärille liima-vesiseoksessa (1:2) uitettua paperinarua sikin sokin pari-kolme kerrosta, jonka jälkeen nostelin pallot tasaiselle alustalle kuivumaan.

Yhden yön yli kuivuttuaan pallot olivat kovettuneet, joten sisällä olevat ilmapallot sai puhkaista.

Tämän työvaiheen tein kotona lasten kanssa, ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun pääsivät vuorotellen palloja poksauttelemaan! :D

Tämän jälkeen pallot olivat valmiit ripustettavaksi valosarjaan, 

jonka nappasin eurolla mukaan Tokmannilta.

Lopputulos on edullinen ja kaunis.

Toisen pallovalosarjan tekemiseen meni aika paljon enemmän aikaa kuin ensimmäisen,

sillä nämä söpöt pienet pallot syntyivät virkkaamalla. 

Kaikkein eniten päänvaivaa näiden työstämisessä tuotti ohut, merseroitu lanka, 

joka osoittautui kovin liukkaaksi ja meinasi karkailla sormien välistä tämän tästä.

Kaikesta huolimatta pallot valmistuivat, jotka kovetin samalla tavoin kuin paperisetkin pallot.

Erittäin selkeä, kuvallinen ja sanallinen ohje näihin pallovaloihin löytyy 

Prinsessajuttu-blogista. 

Näistä tuli sellaiset pallovalot, joita voisi tuijottaa aina vaan.

Pienet lamput loistavat kuin tähdet pallojen sisällä 

ja lempeä valo siivilöityy verkkomaisen pinnan läpi somasti.

Lokakuun ensimmäinen viikko on tullut loppupuolelleen.

Vuodenaikaan nähden on ollut verrattain lämmintä, joskin kovin tihkusateista.

Sateista huolimatta vuoden tunnelmallisimmat kuukaudet ovat edessäpäin.

Pimenevät illat tuovat omat ihanat hetkensä tähän vuodenaikaan.

Tänään keräsin viimeisiä kukkivia kultapalloja sisälle maljakoihin valoa ja 

värienergiaa tuomaan syksyn yhä vain syveneviin ja pimeneviin iltoihin.

Pitkä on ollut ilo näistä kukkijoista.

Vielä hetken aikaa ne ilahduttavat tuossa laukun sisällä maljakossa.

jonka jälkeen niiden valon ja värin korvaavat kynttilät ja tunnelmavalot.

Sitten on aika heittää viimeiset jäähyväiset kesälle ja ryhtyä tähyilemään

vajaan kolmen kuukauden päähän, jouluun.

💕

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Iloitsen teistä jokaisesta yhdessä ja erikseen.

Syysiltojen tunnelmaa Sinulle, blogini lukija.

💛

-Kaaru-

Syyskranssi ja muita syksyisiä puuhia

Tällä viikolla olen taas ihmetellyt ajan kulkua.

Tuntuu, että ihan äsken istuin puutarhassamme tämän samaisen pöydän ääressä

ja ihastelin valtavalla voimalla jokapuolelle puskevaa keväistä vihreyttä.

Nopeasti vaihtui taas kevät kesäksi ja kesä syksyksi.

Ruskankirjava, ympäröivä luonto hehkuu syyskuun lopun iloa ja valoa.

Syysasuun pukeutuneet puut loistavat kuin katulyhdyt hämärtyvinä iltoina.

Yhdessä ja samassa puussa näyttäytyvät sateenkaaren kaikki värit ja sävyt.

Se ihastuttaa ja ihmetyttää!

Kaunis on tämäkin vuodenaika.

💛

Tällä viikolla on ollut ihanan lämpimiä syyspäiviä.

Elohopea on kivunnut jopa kahdenkymmenen asteen tienoille,

aurinko paistanut kirkkaansiniseltä taivaalta 

ja linnut laulaneet kuin kesällä!

Lämpimät ilmat ovat houkutelleet pihalle puuhastelemaan.

Perennapenkkiä siistiessäni naapuri tuli ja yllätti parilla kopallisella omenoita.

Näistä makeista ja mehukkaista syyslajikkeista tein mehua ja uunihilloa.

Samalla keräsin viimeisiä syyskukkijoita kimpuiksi maljakoihin sekä kranssitarpeiksi.

Kuin jäähyväisiksi kesälle, sidoin luonnosta ja puutarhasta löytyneistä 

kukista, marjoista ja lehdistä värikkään syyskranssin.

Sidoin kranssipohjan päälle vuoroin kesän ja syksyn värejä sekä elementtejä niin, 

että sain valmiissa kranssissa näyttäytymään vuodenkierron kaikki värit 

keväästä myöhäiseen syksyyn.

Eihän tämä kranssi varmaankaan kauan kestä, 

mutta tärkeintä tässä olikin tekemisen tuoma ilo ja oma, 

rauhallinen hetki arkisten kiireiden keskellä.

Syyskuisessa, ohikiitävässä hetkessä oli läsnä monenlaiset tunteet:

haikeus ja kiitollisuus menneestä kesästä ja sen ihanista hetkistä, 

ilo tästä syksystä ja sen mukanaan tuomista monista mukavista asioista 

sekä hauras toive siitä, että talvi kulkisi jälleen kevääseen ja kesään

ilman suurempia matalapaineen aikoja.

Kranssi päätyi lopulta pihavajan oveen, 

jossa se tuokoon syysiloa niin kauan kunnes lakastuu 

ja kuihtuu pois yhdessä maahan pudonneiden syksyn lehtien kanssa.

Syyskuun lopun kuulakkaita päiviä ja elämän pieniä ilonhippusia Sinullekin!

Tartutaan hetkiin, ohikiitäviin ja kauniisiin.

💛💛💛

-Kaaru-

Kanervakranssi ja syyskuun mietteitä

Syksy.

Loppu ja alku.

Täynnä haikeutta menneestä kesästä

ja täynnä odotusta pienin askelin saapuvasta syksystä.

Vuodenaikojen vaihtuessa maisema on aina yhtä kaunis.

Luonto alkaa hiljalleen vaihtaa asuaan kesänvihreän eri sävyistä 

kellertäväksi, oranssiksi, punertavaksi.

Illat ovat pimeitä ja yöt kylmiä, mutta kaikessa kaihoisuudessaan suloisen tunnelmallisia.

Ei vuodenaikojen vaihtumiseen koskaan kyllästy, 

vaikka aina yhtä haikealta tuntuukin päästää irti menneestä.

Alkusyksy on ihana, kun se on täynnä väriloistoa ja tuoksuja. 

Ilmassakin on suloista kirpeyttä.

Vielä ei luonto tarjoile parastaan, mutta loppukuusta jo varmasti. 

Sitä väriloistoa katsellessa tuntuu kuin aurinko paistaisi päivän jokaisena hetkenä.

Se nostattaa mielialan taas hetkeksi korkealle.

Sen jälkeen talvea on mukava odottaa.

Syyskuinen metsä tuoksuu voimakkaasti maalle.

Sen tunnelma on erilainen kuin kesän heleinä päivinä.

Metsäneläimet rapistelevat puiden oksilla, valmistelevat pesiään talvikuntoon.

Kanervat kukkivat, puolukat kypsyvät, vadelmiakin vielä löytyy.

Metsä tarjoaa monenlaista kaunista materiaalia myös syksyisiin askarteluihin.

Sitä kaikkea kauneutta keräsin talteen yhtenä päivänä käyskennellessäni syksyisessä metsässä.

Siskoni esitti toiveen kanervakranssista, jonka asettelisi pienen tyttärensä kastemaljaa ympäröimään.

Toive lämmitti sydäntäni niin paljon, että ryhdyin heti työhön.

Ajattelin punovani sen aluksi kanervista ja puolukanvarvuista, 

mutta jotain vaaleaakin se tuntui jäävän kaipaamaan. 

Niinpä ostin kaupunkireissullani vaaleaa callunaa ja harsokukkaa,

jota lopulliseen kranssiin punoin vuorotellen kanervien ja puolukanvarpujen kanssa.

Siitä tuli syksyisen herkkä.

💜

Kotiinkin punoin muutamia kransseja, jotka asettelin kynttiläkippojen reunoille ja ympärille. 

Suihkautin kransseihin hiuslakkaa, jotta säilyisivät pitempään karisemattomina myös sisätiloissa.

Hyvin on toiminut, sillä vieläkin lähes kahden viikon jälkeen ovat oikein hyväkuntoisen oloisia.

Vähällä rahalla kaunista kotiin - siitä erityisesti tykkään!

💜

Syyskuun kirpeyttä ja tunnelmallisia iltoja myös Sinulle!

-Kaaru-

Kipsisideaskartelua

Pari vuotta siihen meni, että minäkin innostuin viimein kokeilemaan.

Nimittäin näiden ihastuttavien kipsimunien valmistamista, jotka joitakin vuosia sitten nousivat suureen suosioon täällä blogimaailmassa.

Enkä voi kuin todeta, että kylläpä vaan ovatkin ihania!

Kipsimunien tekeminen oli varsin mukavaa ja melko nopeaakin puuhaa, joskin tosi sotkuista. 

Mutta rapatessahan roiskuu aina eikä se vaarallista ole! Vähemmillä sotkuilla toki selviää, jos muistaa vuorata pöydät ja penkit sekä itsensä sanomalehdillä ennen työhön ryhtymistä. 😉

Ei tullut otettua siinä työntuoksinassa yhden yhtä kuvaa, joten kirjaanpa muistiin niin itselle kuin teille muillekin muutamia kipsimunien tekemisen kannalta merkityksellisiä seikkoja.

Kipsimunien valmistamista varten tarvitaan ilmapallo/-palloja sekä kipsisidettä, jota myydään apteekissa usein viiden rullan paketeissa. Tuossa meidän lähiapteekissa viiden rullan paketti maksoi 6,90,-, joten hintaakaan näille ihanille munille ei paljoa tullut. 

Viidestä kipsisiderullasta tulee nimittäin 2-3 isoa munankuorta tai monta, monta pienempää. 

Lisäksi munankuorien valmistamiseen tarvitaan suurehko kulhollinen haaleaa vettä. tyhjä kulho, sakset sekä pari muovipussia, joilla voi suojata vesikulhon niin halutessaan.

Kipsimuna

Ihan ensimmäiseksi vuoraa pöytä ja ympäristö sanomalehdillä tai muoviliinoilla, sillä kipsimunan valmistamisessa kipsi lentelee suuntaan jos toiseen.

Ennen ilmapallon puhaltamista valuta ilmapallon sisälle suoraan hanasta hieman vettä. Tällä tavoin kipsimuna pysyy kuivumisvaiheessa paremmin pystyssä ja pohja muovautuu kuivuessaan tasaiseksi.

Asettele puhallettu ilmapallo kantapuoli alaspäin pieneen kulhoon, jotta saat kaksi kättä vapaaksi seuraavaan työvaiheeseen.

Leikkaa kipsisiteestä noin 15-20 cm mittaisia palasia, kastele ne yksitellen vedessä ja sivele kiinni ilmapalloon. Aloita pallon vuoraaminen pohjastapäin ja etene pala kerrallaan eteenpäin. 

Asettele kipsisiteiden saumat reilusti päällekkäin, jotta vältyt raoilta. 

Vuoraa ilmapallo kipsisiteillä noin puoleenväliin saakka tai vähän sen yli. 

Samalla kun lisäät kipsisidekerroksia pallon päälle, sivele palloa käsin niin, että kipsisiteen harsomainen rakenne tasoittuu. Tämä työvaihe kannattaa tehdä nopeasti, sillä kipsiside kuivuu tosi nopeasti. 

Pallon päälle kannattaa laittaa kipsisidettä kaksi kerrosta, jotta koostumuksesta tulee vahvempi.

Kun kipsimunan työstäminen on valmis, asettele se kuivumaan tasaiselle alustalle.

Kuivuminen kestää kipsimunan kerroksista riippuen muutamista tunneista noin vuorokauteen.

Kun kipsimuna on kuivunut, tee ilmapalloon pieni reikä, jolloin pallo tyhjenee. 

Ja niin on kipsimuna valmis!

Työvaiheet saattavat kuulostaa monimutkaisilta, mutta sanoisin, että työ tekijäänsä neuvoo.

Siis tuumasta toimeen vain, jos yhtään jäi sellainen olo, että näitä olisi kiva kokeilla.😊

Pääsiäisen alla on mukava kokeilla kaikenlaisia itselle uusia juttuja ja virittäytyä mukavan tekemisen myötä pääsiäistunnelmaan. Muutama päivä vain ja ollaan jo palmusunnuntaissa, tuossa lasten suuresti odottamassa päivässä. Silloin he pääsevät virpomaan tuttuja ja tuntemattomia kylän asukkaita yhdessä isänsä kanssa, sillä minä olen suunnitellut lähteväni pienelle reissulle ennen pääsiäistä ja muita kevätkiireitä. Ihana lähteä. Pientä hengähdystä ja voimien keräämistä tämän täyden elämän keskellä aina välillä tarvitaankin. Että jaksaa taas iloita näistä kodin arkisista touhuista ja työntäyteisestä elämästä pienten lasten äitinä.

Linnunlaulun ja auringonvalon täyteisiä päiviä kaikille!

-Kaaru-

Joulukoristeita soodataikinasta

Marraskuu alkaa olla lopuillaan. Lumivalkoinen maisema ilahduttaa jälleen meitä reilun viikon kestäneen lumettomuuden jälkeen. Joulu on hiipinyt jo meidän kotiin. Hiljaa, hissukseen. Pienin palasin kerrallaan. Täyttänyt kodin tuoksuillaan ja väreillään ja saanut mielen täyteen onnellista ja vähän kärsimätöntäkin odotusta. Tasan kuukausi aikaa jouluun. 💝

Pari viikkoa sitten kokeilimme lasten kanssa, millaista olisi "leipoa" soodataikinaa.

Tein taikinan, jäähdytin ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. Olin ladannut aika suuret odotukset koristeiden tekemisen suhteen, mutta kaikki ei mennytkään ihan odotusten mukaan. Voi sitä pettymyksen määrää! En ymmärtänyt olla riittävän kärsivällinen. Lapset kyllä tekivät omista paloistaan koristeita, ja nauttivat yhteisestä hetkestä. Minä murisin ääneti omaa osaamattomuuttani. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa oma osuuteni taikinasta päätyi roskapönttöön.

Miksi?

 Taikinaa oli yllättävän vaikea työstää. Se tarttui kaulimeen, pöytään ja sormiin enkä lopulta saanut koristeita siirrettyä ehjinä uunipellille kuivumaan. 

Tuli uusi aamu, jonka myötä lupaus paremmasta onnesta.

Lapset lähtivät kouluun ja kerhoon. Jäin nuorimmaisen kanssa kahden kotiin. Tein uuden taikinan, uhkarohkeasti kolminkertaisena! Ajattelin, että jos en heti onnistu, onpahan mistä ottaa taikinaa uuteen kokeiluun. 😄

Ja onnistuin!

Ymmärsin, että taikinan kaulimiseen täytyi käyttää rutkasti maissijauhoja, jotta se ei takerru joka paikkaan kiinni. Niinpä kaulin ja painelin, kaulin ja painelin..voitte kuvitella, että sitä touhua riitti ihan mukavaksi toviksi. Taikinaa kun oli kolminkertainen määrä! Kokeilin jos jonkinlaisia muotteja ja koristeluja. Koristeita tuli ihan V A L T A V A määrä.

Vaikka koristeita onkin nyt niin paljon, että voisin jakaa niitä kylillä ja kujilla, ne ovat myös äärettömän kauniita ❤ 

Näillä me koristelemme tämänvuotisen joulukuusen. Loput laitamme pakettikoristeiksi, kun käärimme salaisuudet pian paketteihin odottamaan jouluaattoa.

Nyt kun tämän taikinahomman osaan, taidan kirjata sen tännekin muistiin. Vastaisuuden varalle ja teille kaikille kokeiltavaksi.

SOODATAIKINA

1 dl maissijauhoja

2 dl ruokasoodaa

1,25 dl vettä

Taikina-ainekset laitetaan kattilaan ja lämmitetään miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen niin kauan, että taikinasta tulee puuromainen. Liian kiinteäksi taikinan ei kannata antaa kiehua, sillä silloin se murenee työstövaiheessa tosi herkästi. Siis puuromainen koostumus riittää vallan mainiosti, sillä taikina jähmettyy jäähtyessään. 

Tässä vaiheessa taikina kaadetaan kulhoon, joka peitetään kostealla liinalla. 

 Kun taikina on jäähtynyt sen verran, että sitä kärsii koskea, se on valmis työstettäväksi. 

Työstövaiheessa taikinan alle ja päälle kannattaa laittaa reilusti maissijauhoja, jotta se ei tartu pöytään ja kaulimeen kiinni. 

Koristeet nostellaan uunipellille tai jollekin muulle tasaiselle alustalle kuivumaan. Kuivuvat huoneenlämmössä noin vuorokaudessa. Koristeet voi toki kuivattaa myös uunissa. Silloin lämpötila 75 astetta ja kuivatusaika n.2 tuntia. 

Pitsiliinoilla, kohokuvioiduilla astioilla ja leimasimilla sai kauniita kuvioita koristeisiin. Ripustuslenkin reiät puolestaan saa tehtyä helposti juomapillillä.

Kokeilemisen ja onnistumisen iloa!

-Kaaru-

Jääkukkia ja linnunruokaa

Lumimyrsky loppui ja ilma on jälleen sees. Aurinko paistoi tänään pilvettömältä taivaalta ja kultasi maiseman heleän punaiseksi. Kaunista ja kylmää. Mittari painui yöllä -20 asteen tuntumaan. Torpan nurkat natisee ja paukkuu. Takassa palaa tauotta tuli. 

Ikkunasta ulos katsellessani näin puiden oksilla parven pikkulintuja, jotka pörhistelivät höyhenpeitteitään siihen malliin, että vilu taisi raukkaparoilla olla. Pakkaskeleillä ruoan etsiminenkin on työläämpää kuin muulloin, joten päätin tehdä pikkuisille ruokaa. Vähän kokeilumielessäkin. 

Näin syksyllä jossain lehdessä ohjeen linnunruoan valmistamiseen. Jonnekin oli ohje kuitenkin kadonnut, joten kokosin kaapeista löytyviä aineksia kasaan ja tein omalla reseptillä talvisen linnunruokakranssin pikkuisille syötäväksi. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin ruokamassan koossapitävänä aineena kookosrasvaa, mutta koska meiltä ei sitä ennestään löytynyt, käytin sen tilalta vettä. Hyvin näyttää toimivan sekin :) Oma reseptini sisälsi seuraavia aineksia:

Linnunruokakranssi

• maapähkinöitä
• auringonkukansiemeniä
• puolukoita tai muita marjoja
• rusinoita

• lisäksi puolukanvarpuja

 Ladoin kakkuvuokaan vuorotellen puolukanlehtiä, marjoja sekä tekemääni rusina-pähkinä-auringonkukansiemenseosta niin, että vuoka jäi parin sentin verran vajaaksi. Lopuksi kaadoin ruokaseoksen päälle kylmää vettä sen verran, että se juuri ja juuri peittyi. Sitten vain ulos jäätymään.

Lopputuloksena muhkea linnunruokakranssi, josta riittää evästä linnuille varmasti pitkäksi aikaa.

Ihastuin Tau(v)on paikka- blogia kirjoittelevan Kaisun piparkakkumuoteilla tekemiin jääkoristeisiin, joten samalla tekemisen vaivalla innostuin jäädyttelemään meidänkin pihaa ja terassia kaunistamaan talvisia jääkoristeita. Silikoninen jääpalamuotti olikin tähän tarkoitukseen oikein sopiva - sain kerralla monta suloista jääkukkaa pihapensaisiin ripustettavaksi. 

Ajatuksena oli laittaa ripustuslenkeiksi pätkä siimaa, mutta koska siima piileksii kaiketi vielä jossain muuttolaatikon kätköissä, pätkin ripustuslenkeiksi juuttinarua. 

Asiansa ajaa sekin kyllä vaikkakin tuollaisessa herkässä, pienessä jääkoristeessa siima olisi paljon huomaamattomampi ja herkempi.

Siinä ne roikkuvat marjapensaan oksilla ja kimaltelevat kilpaa auringon kanssa :)

Aurinkoisia pakkaspäiviä kaikille!

-Kaaru-