Kesän muistoja

Eipä ollut viime kesä puutarhurin unelma säiden puolesta. Mieleen jäi sateet ja kylmyys ja kylmyys ja sateet. Eihän sitä saisi pienestä lannistua, mutta kyllä jossain vaiheessa rupesi niin lujaa ärsyttämään, että heitin puutarhahanskat nurkkaan. Kuviakin tuli otettua tosi vähän. Noita kuvia näin talven keskellä katsellessani, tajusin kuitenkin että on se kesä silti vaan hienoa aikaa, vaikka ei säät aina kohdallaan olisikaan. On kukkia, vehreä luonto ja valoa! Iloiten olenkin ottanut vastaan jokaiseen päivään lisääntyvät valoisat minuutit. Kohta on taas kevät ja uusien unelmien aika.

Kärhöjä on kiva kuvata, kun ovat niin kuvauksellisia. Uskollinen kärhöni 'Hagley Hybrid' kukkii aina runsaasti ja kauan. Sen kukat eivät sateistakaan piittaa.

Aurinkokin on todistettavasti joskus paistanut!

Hopeamaruuna on ihan viehko tapaus värinsä puolesta. Sopii kivasti kaveriksi monelle kasville. Tuppaa vaan leviämään melko tehokkaasti, joten kurittaa sitä pitää. Yleensä se pysyy myös tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä jouduin sitäkin tukemaan sateista johtuen.

Liljoja taidan laittaa keväällä lisää. Ne sentään lähtökohtaisesti kukkivat hyvin ja pysyvät pystyssä. Vaikka tykkään tehdä puutarhassa kokeiluja ja haalia vähän erikoisempiakin kasveja, on hyvä että penkeissä on joitakin peruskasveja, jotka kukoistavat aina.

'Spring Pink'

Siemenkylvöjen osalta ei viime kesä ollut menestystarina. En kylvänyt kuin koristetupakoita ja leijonankitoja. Molemmat kyllä kukkivat, mutta meni pitkälle loppukesään. Onneksi penkeissä on näitä itsekseen kylväytyjiä, kuten tämä maariankello.

Sormustinkukat kuuluvat niihin peruskasveihin, jotka kukkivat aina. Ne taisivat viihtyä kesän kosteudessa, kun kasvoivat ihan kunnon mittoihin.

Ruusuthan eivät tunnetusti sateista pidä ja se tuli nähtyä. Kukat ja nuput ruskettuivat ja kameran kanssa sai olla nopea, jos halusi edes muutaman kunnon kuvan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Viime kesän parhaita

Ihaillen olen katsellut blogeja, joissa jo pilkistää keväistä kasvua lumen keskeltä. Meilläkin on jo joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta eipä mitään kovin järisyttävää. Minulla on vielä tapana kasata lunta kukkapenkkeihin suojaksi, joten aikamoiset lumivuoret niissä näyttää olevan jäljellä. Viime vuotisia kuvia katsellessani, totesin kevään olleen tuolloin aikaisemmassa. Ehkäpä tämä normaalimpi kevään eteneminen tuottaa myös normaalimman kesän. Näin toivotaan!

Kellukka 'Mai Tai' ihastutti

 Tähän postaukseen päätin oman puutarhakuumeen virittämiseksi huippuunsa, etsiä muutamia viime vuoden parhaita paloja. Toivottavasti teille lukijoillekin on näistä kuvista iloa. Vielä tovi pitää näet kitkuttaa kesään. 

Kuvassa näkyvä aprikoosin/persikanvärinen kellukka oli ihan hirmuisen kaunis. Tilasin niiden juurakoita nyt lisää, sillä tätä kasvia pitää saada muuallekin puutarhaan. Kukka ei ole kovin suuri, mutta niitä on runsaasti. Sitä paitsi on ihan kiva, että kaikki kasvit eivät ole niin suuria ja uhkeita, vaan tilaa on myös näille hieman sirommille kukkijoille.

Palleroiset unikot jaksoivat loistaa

Unikot yllättivät myös positiivisesti. Niitä täytyy kylvää urakalla. Tietenkin käy niin, että kun jotain kasvia oikein hehkuttaa, ei siitä mitään enää seuraavana vuonna tule. Peruspessimismi iskee jälleen, heh. No, unikot varmasti kasvavat aina, vaikka vähän kehaiseekin. Jossain päin maailmaahan ne ovat lähes rikkaruohoja, hassua.

Nämä kuvat eivät etene nyt mitenkään loogisesti aikajärjestyksessä ja osa kuvista on varmasti ollut täällä esillä jo aikaisemminkin. Niin se vaan on, että tietyistä kuvista tulee lemppareita, joita voisi katsella päivästä toiseen. Yllä oleva unikkokuva on minusta kiva, vaikka ei ehkä täytäkään "hienon" kuvan kriteereitä. Pääasia, että itse tykkää. Se on hyvä ohjenuora puutarhanhoitoonkin!

Hahaa, jotain keltaistakin!

Liljoihin innostuin viime kesänä uudestaan ja istutin niiden sipuleita syksyllä maahan. Olen tykästynyt näiden prameiden kukkijoiden lisäksi erityisesti marhanliljoihin. 

Ensi kesälle on jo kummasti löytynyt uusia suunnitelmia. Niin se vaan pienempääkin puutarhaa voi (onneksi) tuunata vuosia. Oma maku muuttuu ja jalostuu, ja erilaisten vaikutteiden myötä huomaa tahtovansa aina yhden uuden kukkapenkin. Niin kauan, kun nurmikkoa riittää käännettäväksi, niin kaikki hyvin.

En tiedä, mitä alkukesä olisi ollut ilman akileijoja. Ne kukkivat runsaasti ja muistan jopa jossain vaiheessa tuskastuneeni niiden liiallisen kukintaan. Hah, tuntuupa nyt kummalliselta. Miten jokin voi muka kukkia liikaa?!

Jostain kuulin/luin, että yleensä puutarhaharrastaja haluaa uransa alussa kaikkea suurta ja näyttävää, kuten pioneja ja ruusuja. Sitten kuin harrastusta on jatkunut jo tovi, niin kukkien koko pienenee jatkuvasti. Jaa'a. Minä vasta nyt olen herännyt ruusuihin ja pioneihin. Tosin tykkään kyllä kaikista pikkuisista erikoisuuksistakin, että eipä taida olla vielä maku jalostunut. Kaikkea ihanaa on niin paljon, että miten niistä nyt voisikaan valita ja rajautua vain johonkin?

Monilla teistä taitaa näinä aikoina olla iltalukemistona jokin puutarhakirja. Niin minullakin! Tykkään ostaa kirjoja itsellenkin, mutta ehdottomasti kannattaa hyödyntää myös kirjastoja. Olen aina ollut suuri kirjastofani. Mahtavaa, että tämmöinen palvelu on vielä olemassa. Kadotin taas höpinöissäni punaisen langan ja hyppäsin asiasta toiseen. Paras siis lopetella tähän.

Kirjaston aarteita

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!

Toive, unelma ja lupaus

Ruusunmekko haastoi mukaan kertomaan oman toiveen, unelman ja lupauksen vuodelle 2016. Kiitos paljon! Mielelläni lähden mukaan, sillä taas löytyi hyvä syy kaivella kesän herkullisimpia kuvia esiin. Mieluiten postailen näistä kevään ja kesän jutuista, sillä talvi ei vain iske. Ihan kiva juu käydä luistelemassa ja hiihtämässä kerran tai pari, mutta siihen se into jo meinaakin lopahtaa. Jottei tästä tulisi kuitenkaan tylsä valitusvirsi, niin palataanpas siihen itse aiheeseen. Unelmien ja toiveiden pariin. Niin ja jotain pitää rohjeta luvatakin, huh.

Neilikkaruusu

Paljonhan ihmisellä riittää toiveita ja unelmia, ainakin hyvä olisi, jos niin olisi. Kevään ja kesän lähestyessä kovaa vauhtia (usko pois), unelmani, toiveeni ja lupaukseni liittyvät puutarhaan. Tuohon intohimon kohteeseen, johon helposti latautuu koko pitkän talven odotukset ja haaveet. Puutarhanhoito on siis unelmia ja toiveita pullollaan. Yritin napata niistä pari kiinni.

Toive

Toivon todella, että olisi aurinkoinen ja lämmin kesä. Ehkä tylsää, mutta niin kovin tärkeää. Ei kiitos enää räntää juhannuksena ja villasukkia heinäkuussa. Ihan vaan semmoinen peruskesä, aurinkoa ja vettä sopivasti. Tarkenisi mennä uimaan ja pääsisi poimimaan mansikoita ilman sateenvarjoa. Kukkasia, perhosia ja lämpimiä kesäiltoja. Ei ole liikaa vaadittu, eihän?!

Louise Bugnet

  

Unelma

Unelmaa olisi, että lehtokotilot ja siruetanat heittävät veivinsä joka Suomen kolkasta. Okei, muutama kiltti ja hyvätapainen saa jäädä, he eivät syö puutarhakasveja ja noudattavat harkittua perhepolitiikkaa. Pontta unelmani saa siitä, että nämä muuten niin kolkot pakkaset tekevät nilviäisten elämän jäätävän ankeaksi. Joukkotuhoja on odotettavissa, ovat monet mediat kertoneet. Kolikolla on aina kaksi puolta, ja myös monet kasviparat ovat heikoilla vähäisen lumipeitteen johdosta. Huhuu, kaikki te herkut, jotka viime kesänä puutarhaani haalin, osoittakaa taisteluhenkeä ja jaksakaa uuteen kesään!

Valkoisen penkin kasvistoa

 Lupaus

 Lupauksia on turha antaa, jos ei niitä pidä. Siispä annankin vain semmoisia lupauksia, jotka pidän tai semmoisia, joista kaikki tietää, etten aiokaan pitää. (Kuten olla haalimatta kesäkukan siemeniä, öhöm). Tätä lupaustani olen kuitenkin työstänyt jo aika kauan ja uskon, että matkalla ollaan oikeaan suuntaan. Eli lupaukseni on se, että pyrin iloitsemaan ja nauttimaan omasta puutarhastani, ilman suurempia rutinoita. Helppoa se ei ole, mutta ei tarvitsisi olla niin turhan itsekriittinen ja nähdä vain ne keskeneräiset työt ja epäonnistuneet ratkaisut. 

Ehkä kesällä näkee niin paljon kauneutta ja vehreyttä ympärillään, että siihen sokeutuu ja tottuu. Eikös ihmisellä ole taipumus hyvin nopeasti alkaa ottaa asiat itsestäänselvyytenä? Näin talvella osaa arvostaa jo kummasti omaakin pihaansa. Pakollinen loma ja palelukausi on siis poikaa, sillä niin ihanalta näyttää kevään ensimmäinen voikukkakin.  

Kastelukannu ja lapio-puutarhurin parhaat kaverit

Tämä haaste herätti pohtimaan aika syvällisiä. Puutarhanhoito ei ole vain kukkasten kanssa häsäämistä, vaan se tuottaa paljon toivoa, unelmia ja iloa elämään. Toivottavasti sinullekin!

Levollista uutta viikkoa

Hyppy kesään

Plussakelit ja vesisateet päättivät sitten tulla takaisin ja kaunis luminen maisema on mennyttä. Joten suuret kiitokset sekä Sametti Hortensialle että Pelaguulle, jotka haastoivat minut mukaan kesän muisteloihin! 6 kuvaa kesästä on tämän haasteen nimi. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, kyseessä on Pirjon keksimä haaste, joka on muodostunut jo oikeaksi perinteeksi täällä blogistaniassa.

Ohjeissa sanotaan, että aihe kuville on vapaa, kunhan ne on otettu viime kesänä. Kukaan haastetuista ei ole tainnut pitää liian helppona kesän tiivistämistä kuuteen kuvaan. Enkä pitänyt muuten minäkään. Tietysti kukkahörhönä kuvissani on vain kukkia ja teemaksi otin ne kasvit, jotka ilahduttivat viime kesänä jotenkin erityisen positiivisesti. 

Ruusun täydeltä romantiikkaa

Kesä 2015 jää mieleeni sekä viileydestä ja sateistaan, mutta myös siitä, että saimme tehtyä pienimuotoisen ruusutarhan. Nyt onkin jännitys päällä ruusutulokkaideni talvehtimisen suhteen. Mitään erityisen arkoja ruusuja en hankkinut, kestäviä ja kehuttuja pensasruusuja vain. Mukava yllätys oli se, että kaikki ruusuni kukkivat jo ensimmäisenä kesänään. Ruusuhullutus on päässyt iskemään hieman varkain, sillä ei minun niihin pitänyt ollenkaan sortua, mutta tässä sitä taas ollaan. Mieluisan yllätyksen järjesti myös tämä ihanan muhkea parin euron ruusu, jonka pistin multiin ilman suurempia toiveita tai odotuksia. Ruusu nousi kuin feenikslintu ikään ja kukki muhkein kukin ja kauan. 

Mikä väri!

Vuokkopioni on loppukevään ehdoton kuningatar. Sen väri on niin huikea, että vangitsee katseet varmasti. Se kukki monin, monin kukin. Vuokkopionin kukkiessa eletään sitä lumoavaa aikaa, kun kevät väistyy
ja kaikki kesän ihanuus odottaa ihan
nurkan takana.

Viime kesänä innostuin unikoihin ja kasvattelinkin niitä monenlaisia. Siemenistä ei aina tullut ihan sitä mitä piti, mutta kauniitahan unikot ovat aina. Tähän 'Drama Queen'- unikkoon ihastuin erityisesti. Nimikin on hauska, siitä plussaa :)

Ja sitten tietysti punahatut, jotka viivyttelivät kukinnallaan, mutta loistivatkin tosi myöhään syksyyn. Lämmin syys taisikin olla niille mieleen. Kuvassa on nyt tällä kertaa pääroolissa valkoinen muoto, joka teki huisin suuret kukat ja mikä positiivisinta, näyttää levinneenkin hieman kasvupaikallaan. Punahatut löysin viime kesänä uudestaan ja nyt hamuan niitä puutarhaani kaikissa mahdollisissa väreissä, tietysti!

Viime kesä oli isotähtiputkien juhlaa. Ne eivät ole koskaan olleet näin upeina. Luulen, että kosteus oli niille mieleen, sillä minulla ne kasvat ehkä liian kuivassa ja paahteessa. Nämä kasvit viehättävät minua suuresti ja sopivat kauniisti yhteen koristeheinien kanssa.

Tähän kuvaan on levollinen lopettaa ja toivottaa kaikille oikein rauhallista viikonloppua! Mitä olisikaan kesä ilman lämpimiä iltoja ja auringonlaskuja.

Haasteen saavat seuraavat blogit:

Katson ikkunasta

Illakosta varjoliljaan 

Nettimartan pihapiiri 
Navettapiian puuhamaa

Jos, päätät jättää haasteen väliin, se sopii tietenkin. En pahastu!

 

Mistä tiedät kuuluvasi hurahtaneisiin...

Alkaako asuntosi muistuttaa keväisin kasvihuonetta? Luovuudella ei ole rajoja, kun virittelet mitä hienoimpia innovaatioita, jotta rakkaat taimesi saisivat valoa ja kukoistaisivat. Taimet valtaavat kaikki paikat. Selittelet perheellesi, miten ruokapöytä on aivan turhan suuri, siihen mahtuu hienosti taimia 50, ja silti jää pieni rako lautasellekin.

Hurahtaneet löytävät uusia käyttötapoja tutuille esineille

Taimia ei tietenkään vain kasvatella. Niille annetaan valoa, vettä ja ravinteita. Koulitaan, latvotaan ja tutkitaan tarkkaan päivittäin, joko itää vaiko ei.  Hurahtanut ei välitä estetiikasta tässä vaiheessa, mutta siihenhän tällä kaikella pyrkii. Rumat hyllyköt ovat tervetulleita paraatipaikalle olohuoneeseen. Kyllä niitä nyt tämän kevään tässä katselee..Kesällä sitten kukoistaa.

Kaunis sisustuselementti??

Ehkä puolisosi luulee (toivoo) tämän jo riittävän. Ei, ei, miten väärässä voikaan ihminen olla. Eihän tämä millään mihinkään riitä! Kimpsut ja kampsut kasaan ja reissuun. Hurahtanut matkaa kevyesti satoja kilometrejä ja vaikka toiseen maahan saadakseen sen herkun, jota on "aina halunnut".

Taimitarhaan tiemme käy!

No, ehkä puolisosi sitten luulee (toivoo) tämän nyt jo riittävän. Jälleen väärin. Kasveja tietysti siirrellään, uusia penkkejä kaivetaan, haetaan kiviä ja ihan vähän vaan vois laajentaa...Ja tohon täytyis saada muuten yks uusi kasvi. Hurahtaneen isopyörä pyörii hurjalla vauhdilla, ideoita ja unelmia pursuaa ulos. Kesä on sitten ihanaa.

 Hurahtanut todellakin tietää, kuka on Alan Titchmarch tai Monty Don. Latina sujuu lähes natiivitasolla. Viljelet puheessasi variegataa siellä ja vulgarista täällä. Primulat ja anemonet, selvää kaikki. Onhan siemenkuvastoja luettu jo joulukuulta, kyllä siinä jotain jää mieleen.

Voihan Primula

Hurahtanut nauttii luonnosta, kasveista ja kauneudesta. Harrastus antaa suurta iloa ja tyydytystä elämään. Mikäpä loppujen lopuksi olisikaan tärkeämpää, kuin puutarhanhoito ja siitä saatu ilo. Niinhän se on viisasti todettu. Eli kaikille vaan, sokka irti ja antaa palaa. Kerran täällä vain eletään!


Tervetuloa uusille lukijoilleni ja hulvatonta wappua ihan kaikille!!

Kesäisen mielen herättelemiseksi vastailua haasteeseen

Ulkona puhisee hirveä tuuli ja pilvetkin mollottavat auringon edessä päivästä toiseen. No, onneksi KesäKukka kosmosta ja leijonankitaa blogista heitti haastella, saa mukavasti piristää mieltään kesäisillä ajatuksilla ja kuvilla, kiitos siitä!

Haasteen ajatuksenahan on tehdä tutuksi blogeja, joilla on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä ja vastaavasti laitetaan haaste eteenpäin (5-) 11 bloggaajalle.

1. Lempipuutarhakirjojesi kolmen kärki ?
 Tykkään keräillä myös puutarhakirjoja! Parhaita ovat mielestäni kirjat, joissa on sekä luettavaa että katseltavaa. Tekstin tulee olla suhteellisen asiapitoista, eikä se saisi vilistä virheitä tai tönkköjä käännöskukkasia. Kuvat olisivat tietysti suuria, kauniita ja inspiroivia. Lisäksi kasvilajeissa täytyisi olla esiteltynä myös harvinaisempia ja erikoisia kasveja ja niiden yhdistelmiä. Täydellistä kirjaa en ole vielä löytänyt, mutta hyviä kirjoja kuitenkin. Valitsin tähän kolme kirjaa, joista olen saanut iloa pitkään ja jotka melko hyvin täyttävät yllä mainitut kriteerit.

• Rikkinen, Jouko (2007) Värien puutarha. Otava
• McGlynn, Carole (2008) Wsoyn suuri puutarhakirja. Wsoy.
• Robild, Eva & Persson, Görgen (2012) Perennat kotipuutarhassa. Otava

2. Lempivärejäsi puutarhassa ?
 Purppura, lila, pinkki, hopea ja valkoinen. 

Jalohortensiassa on kaunis sävy

3. Mitä puutarhalehtiä tilaat ?
 Kotipuutarha ja Viherpiha tulevat. Näitä olen jo vuosia lukenut, joten alan olla välillä hieman kyllästynyt niihin. Tuntuu, että samat jutut ja kuvat toistuvat vuodesta toiseen. Myös mainoksia on ajoittain liikaa. 

4. Maltatko kesällä jättää puutarhaasi hetkeksikään ?
 Joo. Puutarha on toki tärkeä, mutta ei koko elämä sentään. Pitkää aikaa erossa ei tee kyllä mieli olla. Puutarhassa tapahtuu jo parissa päivässä suuria.

5. Iskeekö syksyllä puutarhauupumus, onko talvilepo tarpeen?
Meinaa iskeä. Ehkä kesä tulee vedettyä niin täysillä, että syksyllä olen jo maitohapoilla :) Tauko on siis ihan hyvä, mutta ei sen tarvitsisi sentään näin pitkä olla!! Vuodenajat ovat kivoja, mutta kaamos saisi olla lyhyempi.

Hopeasalvian pörröinen lehti

6. Onko sinulla jokin siemenistä kasvatettu kasvi, josta olet erityisen ylpeä ?
Mikäli en aivan väärin muista, niin tässä taitaa olla vuosi sitten siemenestä kasvattamani sinivaleunikon kasvupaikka ja (huonossa) kuvassa voisi olla näkyvissä kasvun alkua? Mukavaa, mikäli on talvehtinut! 

Onko vai eikö sinivaleunikko?!

7. Perennapenkkiesi hanakkaimmat leviäjät ?
 Heh. Ei siellä taida ehtiä mikään levitä. Maahumala ja vuohenkello ovat meinanneet muodostua riesaksi, joista pääsin kyllä aika hyvin eroon.  

Vuohenkello saa rehottaa tontin laitamilla

 8. Onko jokin kasvi saanut sinulta kertaalleen lähtöpassit, mutta olet sittemmin hankkinut kasvin takaisin ?
No on! Mulla ei taida olla mitään järkeä, koska joku inhokki voi olla seuraavan vuoden suosikki. Esimerkiksi nyt olen huomannut haaveilevani oikein tosi romanttisesta ja runsaasta tyylistä, joka oli jossain vaiheessa ihan noup. Pioneihin kyllästyin ja nyt haluaisin niitä taas....

Pionit houkuttavat jälleen

 9. Onko mielessäsi jokin taimimyymälä tai puutarha, jonne suunnittelet kesäksi pientä retkeä ?
Pientä retkeä suunnitellaan sinne sun tänne ;) Poriin ainakin ja kyllä toi Zetas Ruotsissa taitaa taas kutsua! Tästä pääset muuten siitä kertovaan juttuuni. 

Tukholman Zetas puutarhamyymälästä

 10. Milloin puutarhasi on mielestäsi kauneimmillaan ?
Kyllä se painottuu tuonne juhannuksen jälkeiseen aikaan. Alkukesän kukkijoihin olen alkanut panostaa nyt kunnolla, koska kevät ja alkukesä ovat tosi tärkeitä minulle. Mikään ei ilahduta niin, kuin uusi vehreä kasvu ja kukinta pitkän talven jälkeen.

Särkynytsydän kukkii aikaisin

11. Houkutteletko eläinvieraita pihallesi ? 
 Kyllä, pidän paljon varsinkin perhosista. Lapsetkin tykkäävät kovasti tarkailla ja tutkia puutarhan elämää. Pienessä vesiaiheessame majaili viime kesänä monta sammakkoa. Linnuille on pönttöjä ja onpa pihassa näkynyt kauris ja supikoirakin.

Amiraaliperhonen kaunopunahatulla

Haastan seuraavat bloggarit mukaan:
Taimia ja ituja  blogin Heidi H
Vihreän veneen pihamaa blogin Susanna
Kaaos kukkaruukussa blogin Pelaguu
Mökkipuutarhassa blogin Pirjo
(olen) ihan pihalla blogin Tuitiina

Kysymyksiin vastaaminen on toki täysin vapaaehtoista! Ei stressiä siis, mutta toki mielelläni kuulisin vastauksenne seuraaviin kysymyksiin:

 1. Noudatatko puutarhasuunnittelussa tarkkaa ja harkittua suunnitelmaa vai menetkö enemmän inspiraation ja fiiliksen mukaan?

2. Onko puutarhassasi jokin vitsaus, josta haluaisit eroon?

3. Minkä kasvin kanssa olet onnistunut erityisen hyvin?

4. Miellyttääkö sinua enemmän runsas ja rönsyilevä tyyli vai selkeä ja moderni tyyli?

5. Jos saisit valita minkä kasvin vaan pihallesi, minkä ottaisit? (Unohdetaan nyt kasvivyöhykkeet yms.)

6. Millaisella kameralla kuvaat puutarhaasi?

7. Mikä sysäsi sinut innostumaan puutarhanhoidosta?

8.  Onko tulevalle kesälle tiedossa suuria suunnitelmia puutarhan suhteen?

9. Osaatko olla puutarhassasi jouten ja istuskella vain?

10. Koristetarha, hyötypuutarha vai molemmat?

11. Mikä puutarhanhoidossa tekee sinut iloiseksi?