Ikkunalaudoilla on juuri nyt ruuhkaa

Nyt ei kyllä mene kovin hyvin.

Auto ei mennyt katsastuksesta läpi,

vanhus vaatii uusia jarruletkuja.

Ajokielto,

koska toinen vanhus oli unohtanut käyttää auton katsastuksessa ajallaan.

Miehellä menoja ja kiireitä,

ei kerkeä korjata.

Ja mulla alko loma,

JA MULLA EI OO AUTOA!!

Villapaita valmistui ja huivista loppui lanka kesken.

Kun ei oo autoa, ei pääse lankakauppaan.

Ja mulla alko loma,

JA MULLA EI OO KÄSITYÖTÄ!!

Yöllä meni sähköt,

ja nyt ei toimi netti.

Yritin kyllä vedellä piuhoja seinästä ja painella kaikkia "nappuloita"

mutta ei se toimi.

Mulla olis paljon ihania ohjelmia taltioituna netin ihmeelliseen mailmaan, 

ja aikaakin ois.

Mulla nääs alko loma,

MUTTA MULLA EI NÄY TELKKARI!!

No,

ON MULLA KUITENKIN SE LOMA!

Ja kännykkä,

josta voi jakaa nettiä sen verran että saa purkautua.

Ikkunalaudoilla on ruuhkaa,

sirkuskoira tunkee itsensä sohvan selkänojan päälle,

ottaa kai aurinkoa.

Taimet,

nuo ihanat voimanpesät,

kasvavat kovaa vauhtia vaatien isompia purkkeja.

Ikkunoita soisi olevan tuplasti enemmän.

Paitsi silloin, kun niitä pitää pestä.

Voikaa hyvin!

Piupau

Halauksia

 

Halauksia sinne!

Melkoinen rutistus takana,

työtä, työtä,

viisi yötä.

Kiireessä venymistä ja voimien kadotusta.

Muutama tunti unta, unessakin kiire.

Jääköön se nyt.

Pääsiäinen on tullut.

Koriin on pakattu suklaamunat ja höyhenet.

Kassissa kirja, kamera ja kylpytakki.

Mökille!

Toivon aurinkoa ja rauhaa.

Voi hyvin!

Piupau

Mohairtunika

Tyttöselle.

Odottanut viimeistelyä yhden iäisyyden.

Aloitettu helmasta, 

pyörönä hihansuihin saakka,

jämälangoista,

malli sattumanvarainen.

Ihanaa sunnuntaita!

Piupau

Tiukunen

 

Täällä nautitaan lauantaista,

saunan punaisina ja puhtaina,

lautaselle katettuna juustoja ja hedelmiä.

Työpäivä pakotti pitkäkseen,

väsyneet jalat,

kipeä selkä 

ja kiireestä kuumottavat kielenkannat

vaativat hetken lepoa.

Päikkäreiden jälkeen koitti uusi elämä,

ihana tunne

että huomenna taas jaksan,

illan saan levätä.

Nautitaan,

Piupau

Liina

Uusi liina löytyi viikonlopun reissulta torniosta.

Vietettiin mukava päivä tyttösen ja pienemmän M:n kanssa

kierrellen tornion putiikkeja.

Syötiin hyvin, herkuteltiin

ja tietenkin poikettiin rajan toisella puolella.

Pienimmäinen oli pelaamassa

isä-ihmisen kanssa,

intoa täynnä tuo pikkuinen ukko.

Peliäkin käytiin katsomassa;

ihana nähdä lasten riemu,

yrittäminen ja yhteishenki.

Mutta mikä ihme vaivaa aikuisia??

 Vanhemmat huutavat raivoissaan ohjeita

ja puhkuvat turhautuneena kun lapsi epäonnistuu,

 livauttavat suustaan halveksivia sanoja:

Mitä ihmettä sinä siellä teet?

Älä seiso siellä kuin ääliö?

Herätys!

Missä silmät??

Ja kentällä seisoo KUUSI-vuotias,

hartiat painuvat aavistuksen,

silmissä välähtää suru,

ja sitten jo ohjeistetaan uuteen paikkaan.

Mikä ihme vaivaa aikuisia?

Sirkuskoiralla on uusi rakkaus!

Kun se jää yksin,

se hakee tyttösen tai minun lapasen tahi sukan,

kuljettaa sen hellästi pedilleen, huokaa syvään ja käpertyy kerälle.

Tuntee kai läheisyyttä,

tuo pikkuinen.

Ja koska on villakoira,

villa viehättää,

pään alla on aina villasukka tai kudottu lapanen :)

Sirkuskoira

Syksyn väriloisto oli upea!

Viimeyön pakkanen taisi nujertaa viimeisetkin kukkijat.

Vaahteranlehtiseppele on tekemättä.

Puikoilla palmikkosukat,

kaulaliina odottaa viimeistelyä.

Illalla syystempaukseen.

Sanoinkuvaamatonta lasten riemua.

Takana kolme yötä töissä,

vaativaa yötä.

Edessä vapaa viikonloppu,

yksin lasten kanssa kotona.

Ehkä reissu kaupungille,

muuten vain kotona.

Sirkuskoira on laitettu kovaan kouluun,

tai ei kouluun ollenkaan.

Kokeillaa täydellistä jääkautta,

me ei huomata sitä ollenkaan.

Siitä on tullut liian mustasukkainen,

komentaa kaikkia ja häslää liikaa.

Nyt se yritetään pudottaa koiraksi koiran paikalle :)

Saapa nähdä onnistuuko.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Ruusu rakkaalle

Tyttönen osti rakkaalle ystävälleen

lahjan,

ystävänpäivänä.

Kovasti on ollut mieleinen lahja,

ruusuinen luu :)

Palmikkopipo puikoilla,

villasukat ja

kupponen kuumaa teetä!

Monia mietteitä,

mukavia muistoja,

viikko kääntyy taas kohti loppuaan.

Se on pulkasa kohta koko helmikuu,

huh heijaa se juoksee lujaa,

tuo aika!

Voikaa hyvin!

Riemu

Riemu voi syntyä monella tapaa.

voi riemuita kun saa

eteiseen uudet lamput.

Voi riemuita vaikkei ne vielä edes valaise.

Sähkömiehen lapsilla

ei ole valoja :)

Vai miten se meni?

Kauniit ne ovat,

ja juuri niin sopivat kun toivoinkin.

Tänään sain riemuita kotiin paluusta.

Kahden päivän työmatka,

yksinäinen ikäväinen yö.

Kotona lapset odottamassa.

Rakkauden halauksia,

tiukkoja puristuksia.

Yöksi kullan kainaloon.

Parasta ikinä!

Ja voi tuota sirkuskoiran riemua,

ihan rajatonta.

Meinaa tikahtua riemuunsa

kun joku perheenjäsen kotiutuu.

Niin lämmin ja ilahduttava vastaanotto.

Kotona on hyvä olla!