12 points go to viisustudion tarjoilut

Lauantai oli varsinainen superpäivä - ei pelkästään siksi, että tarjolla oli niin jääkiekkoviihdettä kuin euroviisujakin - vaan siksi, että kanssaeläjän kanssa onnistuimme sullomaan päiväämme rauhassa nautitun aamupalan, auringonottoa puistossa, pizzalounaan ja kolmet eri kemut. Melkoista aikatauluttamista se vaati, mutta kaikissa ehdittiin viettää sopivasti aikaa.

Omaa kokkausta vaati vasta viimeinen illan etappi, eli viisustudio, joka pidettiin (Diplomi-)insinöörilässä. Sekalainen paikalle kokoontunut porukka oli sopinut, että ruokia ja juomia illaksi kootaan vähän nyyttäriperiaatteella, mutta niin, että syötävät ja juotavat liittyisivät jotenkin viisufinaalissa esiintyviin maihin. Kaikkia finaalimaita emme saaneet katettua, mutta kiitettävän monta kuitenkin!

Viisuilta alkoi omalta osaltani kuplivalla. Lasissa on uusin suosikkiskumppani, ranskalainen Louis Picamelot Blanc de Blancs Brut. Suosittelen! Ja mikäpäs sen viisufinaalin aloittaneen Ranskan biisin pariksi olisi paremmin sopinutkaan, kuin sikäläinen kuplivainen.

Kreikkalaisiin tunnelmiin meidät viritti uunitettu fetajuusto, jonka höysteenä oli ainakin vihreää paprikaa, sipulia ja tomaattia sekä öljyä.

Nämä munakoisokääryleet (badimjan borujuglari) olivat saaneet inspiraationsa Azerbaidzanista. Isäntäväki oli napannut reseptin täältä. Mahtoi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun söin mitään azerihenkistä evästä, mutta hyviä olivat!

Taustalla kurkkua. Keskellä oleva astia näytti ihan tyhjältä, mutta mustan lautasen pohjalla olikin dippailuun tarkoitettua tavaraa. Hunajaista se taisi ainakin olla? Ja inspiraatio tähän muistaakseni peräisin Valko-Venäjältä.

Ranskaa ruokapuolella edusti tämä Quiche Lorraine. Viisustudiossa mukana ollut ihan ihkaelävä ruotsalainen rakastui piirakkaan kovasti, ja ihmetteli, miten joku osaakin tehdä näin hyvää ihan itse. Eikä hän väärässä ollut, piirakan tehtaillut taho sai muiltakin kiitosta piirakkataidoistaan.

Georgian makumaailmaan pääsimme tutustumaan tämän gruusialaisen juustolla täytetyn leivän parissa. Resepti saattaa ilmaantua insinöörilän blogiin kenties tulevaisuudessa, sillä isäntäväki vastasi tästäkin herkusta.

Juustorintamalla maisteltiin muun muassa espanjalaista juustoa suolakeksien kanssa.

Saksasta nyt vaan ensimmäisenä tulee mieleen makkara, ei voi mitään! Ostin Stockan Herkusta pari pakettia bratwursteja, jotka sitten simppelisti vain paisteltiin pannulla ja tarjoiltiin vähän pienemmissä palasissa.

Yksi viisustudiolainen kyseli vinkkiä romanialaiselta tutultaan, ja sai vastaukseksi, että vastaavanlaisissa kisastudioissa heilläpäin syödään mm. tämmöistä "makkaraa", joka suomalaisen silmiin kyllä vaikutti enemmänkin lihapullaisalta. Maukasta ja mausteista.

Oma varsinainen kokkaukseni iltaan oli mutakakku. Sillä minulle selvisi ihan vasta, että mutakakku eli kladdkaka on periruotsalainen leipomus. Omani tein Kaikki äitini reseptit -blogista löytämälläni äärisimppelillä reseptillä.

Kladdkaka eli mutakakku

100 grammaa voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 desilitraa sokeria

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

3 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

2 desilitraa vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele vuoka, jossa aiot paistaa mutakakun.

Sulata voi, jätä jäähtymään.

Vatkaa munat ja tavallinen sokeri vaahdoksi keskenään.

Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri sekä kaakaojauhe.

Seuraavaksi sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Lisää lopuksi mukaan myös voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista keskitasolla noin 15 minuuttia.

Tarkista tikulla, kuinka löysä taikina vielä on. Paistoaika riippuu paistoastiasi koostakin eli miten paksusti taikinaa siinä on. Tarkoitus olisi, että mutakakku on reunoilta vähän kuivempi, mutta jää keskeltä vielä valuvan kosteaksi koostumukseltaan.

Minun vuoassani taikinaa oli sen verran paksulti, että jatkoin paistamista vielä 5 extraminuuttia ja rakenteesta tuli siten oikein hyvä.

Mansikkakastike

Noin 200 grammaa (pakaste)mansikoita

Triple Secia

Tein piirakalle kastikkeen surauttamalla sauvasekoittimella kohmeiset pakastemansikat soosimaiseen olomuotoon ja sekoittamalla joukkoon vielä lorauksen Triple Secia.

Suuri on mysteeri, jotta miten näin yksinkertaisista aineksista ja ilman oikeaa suklaata voikaan saada lopputulokseksi niin suklaisen, ihanan tahmaisen mutakaakun! Mutta kokeilkaa, tämä on hyvää ja helppoa. Mansikkasoossi sopi mutakaakun pariksi erittäin oivallisesti myös.

Viisustudiossa vähän kaikilla oli omat suosikkinsa. Yhteistä äimistelyä aiheutti ainakin Romanian Cezar. Jos koskaan olet miettinyt, mitä tapahtuu, kun yhdistetään vampyyrilta näyttävä henkilö, joka laulaa oopperamaisesti eurodiscojumputusbiisiä mystisten lavasteiden keskellä, saat vastauksen kun katsot Cezarin It's my life -esityksen.

Minulla ei ollut mitään voittaja-Tanskaa vastaan, vaikkei se ihan kärkisuosikkeihini kuulunutkaan. Harmittelin Suomen sijoitusta, sillä Krista oli mielestäni piristävän erilainen suomalaiseksi euroviisuedustajaksi. Omat ääneni menivät tällä kertaa Unkarin ihanalle hipsterille sekä Islannille, jonka laulaja näytti Lord of the Ringsista karanneelta ja lauloi islanniksi, joka kuulostaa mielestäni aivan haltiakieleltä.

Ensi vuonna viisut järjestetään siis Tanskassa. Saapa nähdä, tulisiko tällä kertaa lähdettyä ihan paikan päälle viisuilemaan vai pidetäänkö kotimaassa jälleen viisustudiota porukalla.

Marjaisa jäädyke

Jäädykkeet ovat siitä kivoja jälkiruokia, että ne voi tehdä pakastimeen etukäteen ja nostaa sieltä esiin jälkkärihetken koittaessa. Sopiva myös jouluun, joten tästäpä joulupöytään jälkiruokaa, jos idea on vielä ollut uupelossa! Makuvaihtoehtojahan on valtavasti, jouluversioon voisi murustaa vaikka piparkakkuja.

Meillä jäädykettä tehtiin itsenäisyyspäivän aterian jälkkäriksi. Halusin jälkiruokaankin jotain suomalaista makua, kun alkupalassa oli poroa ja ruisleipää ja pääruuassa juureksia, sieniä ja lihaa. Siispä käytin jäädykkeeseen itse poimimiani mustikoita ja jonkun toisen poimimia, mutta itse pakastamiani mansikoita.

Reseptiin otin suuntimia Kotivinkin karpalojäädykkeestä. En tiedä vaikuttiko marjojen vaihto karpaloista mustikka-mansikkaan niin paljon nestemäärään, mutta reseptin määrillä tuli pikemminkin 14 annosta kuin 4.

Mansikka-mustikkajäädyke

0,5 litraa pakastemarjoja (laitoin puolet mustikoita ja toisen puolen mansikoita)

0,5 desilitraa vettä

2,5 desilitraa tomusokeria

2 kananmunan valkuaista

2 kananmunan keltuaista

2 desilitraa kuohukermaa

1 teelusikallinen vaniljasokeria

Laita marjat sekä vesi kattilaan. Kuumenna kiehumispisteeseen ja siirrä pois levyltä.

Soseuta marjat tasaiseksi seokseksi.

Sekoita marjaseokseen 1,5 desilitraa tomusokeria ja anna seoksen jäähtyä.

Erottele kananmunista keltuaiset omaan ja valkuaiset omaan kulhoonsa.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa keltuaiset ja 1 desilitra tomusokeria vaahdoksi.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi.

Sekoita marjasoseeseen keltuaisvaahto, kermavaahto ja lopuksi vielä valkuaisvaahtokin.

Kaada seos silikonisiin muotteihin tai kelmulla vuorattuun vuokaan.

Nosta hyytymään pakastimeen ainakin neljäksi tunniksi, mieluusti yön yli.

Minä jäädytin jäädykkeestä osan silikonisiin muffinssimuotteihin mutta koska massaa tosiaan oli aivan valtava määrä, kaadoin osan kelmulla vuoraamaani leipävuokaan.

Nosta jäädyke hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta saat sen irtoamaan helpommin. Tai jos tarjoilet isommasta vuoasta, kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa tarjolle.

Näin joulun aikaan jäädykkeen voi tarjoilla vaikkapa piparimurun kanssa!

Mansikkainen smoothie

Tykkään smoothieista, mutta olen ollut kamalan laiska tekemään moisia itse. Jotenkin ajatus siitä, että esimerkiksi aamulla pitäisi latoa kannuun hedelmiä tai marjoja ja muita tykötarpeita ja sitten surruuttaa ne vielä kovaäänisellä sauvasekoittimella tai blenderissä sekaisin, on tuntunut niin kovin työläältä ja suorastaan mahdottomalta. Kunnes sitten eräänä iltavuoroaamuna päätin kokeilla, eikä se niin työlästä ollutkaan!

Jos siis haluaa aamupaloihinsa vaihtelua (oma vakioaamupalani kun on se jälkiuuniruisleipä oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja tuorekurkulla), kannattaa kokeilla vaikka smoothieta. Ja tiedän kyllä, että smoothie-villitys taisi olla ja mennä jo ajat sitten, että mitenkään trendikkyyden aallon harjalla tässä ei ratsastella.

Rahka-mansikkasmoothie

(yhdelle)

Puoli purkkia rahkaa (esim. Ehrmannin on hyvä)

Kymmenkunta pakastemansikkaa

Pieni loraus maitoa

Hunajaa

Sulata mansikoita hieman, jotta ne on helpompi saada muussautumaan.

Laita kannuun (jos käytät sauvasekoitinta) tai blenderiin mansikat, lusikoi päälle puoli purkillista rahkaa, lorauta hieman maitoa ja myös hieman hunajaa. Sitten vaan surautat sekaisin sopivan smoothiemaiseen koostumukseen.

Aikaa smoothien tekoon ei kyllä mene juuri sen voileivän tekoa kauempaa, joten ainakin tulin todistaneeksi itselleni, että joskus kannattaa kokeilla juttuja, vaikka ne muka työläiltä vaikuttaisivatkin.

Hassua on myös se, miten rahka ei maistu tässä oikeastaan ollenkaan rahkalta. Rahka jää minulla pelkiltään usein syömättä, koska happamuus on vähän liikaa. Tässä se katoaa mansikoiden maun alle kätevästi, ja varmaan se pieni hunajalisäys auttaa myös tätä asiaa sopivasti.

Testasin rahkapohjaista smoothieta ihan proteiinilisäys mielessäni. Tässäpä sitä ainakin tulee nautittua vähärasvaista protskua simppelissä ja hyvältä maistuvassa formaatissa!

Lemon posset

Lemon posset eli sitruunavanukas on ollut jonkin sortin kesähitti, niin monessa paikassa siihen on törmännyt. Pakkohan sitä oli itsekin päästä kokeilemaan, ja näin hetkeni tulleen, kun vuorossa oli mökkeilyä hyvän ruoan merkeissä pääosin bloggariporukalla viime viikonloppuna.

Tein sitruunajälkkärit lauantaina aamupäivästä jääkaappiin hyytymään. Ohjeistusta tekoprosessiin otin Soppakellarista, mutta alunperin se on peräisin Glorian ruoasta ja viinistä.

Lemon posset

(8 annosta)

6,6 desilitraa laktoositonta kuohukermaa

2 desilitraa sokeria

1,5 desilitraa sitruunamehua (3,5:n isohkon sitruunan mehut)

Mansikoita koristeluun

Purista sitruunoista mehut kulhoon. Mittaa välillä, jotta saat oikean määrän.

Kaada kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen.

Laske lämpötilaa ja keittele edelleen sekoittaen noin 2 minuuttia.

Ota kattila pois liedeltä ja kaada sitruunamehu joukkoon siivilän lävitse. Sekoita hyvin.

Kermaseos on helpompi kaataa tarjoiluastioihin, jos kaadat sen ensin kannuun.

Kaada siis seos tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, yön ylikään ei haittaa mitään.

Sitruunavanukkaat saivat tuoreita mansikoita koristeekseen ja tuomaan hieman makeutta muutoin niin ihanan raikkaan kirpsakkaan jälkkäriin.

En tiedä miksi en ole aiemmin tehnyt tätä! Ihanan yksinkertaiset ainekset, helppo tehdä, maistuu herkulliselta ja raikkaalta. Tehkää tekin!

Kuuman päivän pirtelö

Pari päivää sitten kesäsäät lopulta saavuttivat myös pohjoisen. Ihanaa, kun on lämmintä! Lämpimään säähän kuuluvat virkistävät, kylmät syötävät ja juotavat. Torstai-iltana murjotin itselleni, kun en ollut hankkinut mitään kivaa jäätelöä pakastimeen (eikä jätskikoneen jäähdytysosa ollut pakastimessa sekään, että olisi voinut edes tehdä itse). Perusvaniljajädeä pakastimesta kuitenkin löytyi, joten päätin virkistää itseäni pirtelöllä.

Pirtelöt ovat paitsi oivallisia kuuman päivän herkkuja, myös helppo keino tuhota edelliskesän marjoja pakastimesta, mikäli niitä siellä vielä luuraa. Meidän pakastimesta löytyi vielä rasiallinen mansikoita ja mustikoita, joten ne pääsivät pirtelöön.

Mansikka-mustikkapirtelö
(kahdelle)

Vaniljajäätelöä (muutaman sentin paksuinen pala)
Maitoa
Pakastemustikoita
Pakastemansikoita

Anna marjojen hieman sulaa, jotta blenderisi ei jäädy pirtelöä tehdessä (kuten minulla, kun en malttanut odottaa).

Laita blenderiin palasteltu vaniljajätski, puolijäiset marjat ja loraus maitoa.

Surruuta pirtelöksi.

Maitoa voi lisätä, jos koostumus näyttää liian tymäkältä. Jos marjasi eivät ole kovin makeita, tai sinusta tuntuu ettei jätskin makeus riitä makeuttamaan pirtelöä, voit toki lisätä mukaan myös sokeria. Meillä tästä tuli juuri sopivaa jäätelön ja marjoihin pakastusvaiheessa ripotellun sokerin kanssa.

Kuumaan kesäaikaan parveke on kyllä ihana lisä asuntoon. Ja tietysti myös siitä kiva, että siellä voi kasvattaa vaikka yrttejä. Meidän parvekkeella kasvaa tänä kesänä amppelimansikka, steviaa, minttua, rosmariinia, basilikaa, ruohosipulia ja timjamia. Pöydän kesäkukka kärsii kuumasta eniten, se on jo aika nuupahtanut.

Kesään kuuluvat myös piknikit. Oulun ruokabloggareiden kesäpiknik pidetään tänä vuonna keskiviikkona 25.7. Mukaan on varsin soveliasta tulla, lisäinfoa vaikkapa minulta sähköpostilla tai Facebookissa!

Amerikkalaiset pannukakut

Vanhenin viikonloppuna jälleen yhdellä ikävuodella. Varsinainen synttäri oli sunnuntaina, mutta aloitin juhlat jo lauantaina. Synttäribileiden ruokateemana olivat tapakset, niistä lisää myöhemmin! Lauantaiaamuni sen sijaan aloitin amerikkalaisten pannukakkujen ja skumpan voimin.

En ollut aiemmin tehnyt amerikkalaisia pannukakkuja, vaikka usein olin miettinyt moisten valmistamista. Halusin tehdä mahdollisimman pienen ja simppelin taikinan, johon ohjeistusta löysin täältä.

Amerikkalaiset pannukakut
(4-5 kappaletta)

1 kananmuna
2,5 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja (tai sekoitus eri jauhoista, jos haluat vähemmän höttöisen lopputuleman)
Vajaat pari desiä laktoositonta punaista maitoa
(1 ruokalusikallinen sokeria)
2 ruokalusikallista rasvaa (käytin rypsiöljyä)
3 teelusikallista leivinjauhetta
Ripaus suolaa

Riko kulhoon muna, kaada sekaan maito ja rasva sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaksi.

Kuumenna paistinpannu. Jos sinulla on pieni "blinikokoinen" paistinpannu, paista letut sillä. Jos ei, niin kokeile vaikka lettupannua tai yritä muuten saada paistettua pienehköjä pannareita.

Nosta kuumalle, rasvaiselle pannulle kauhalla taikinaa. Anna taikinan levitä itsestään pannulle.

Käännä pannukakku, kun taikina hieman kuplii ja on keskeltä vielä löysää. Paista vielä hetki toiseltakin puolelta.

Pannukakut nautittiin meillä tuoreiden mansikoiden ja vaahterasiirapin kanssa. Aika överiä, mutta niin hyvää! Unohdin pannukakkutaikinasta sokerin kokonaan, mutta neutraalimpi maku pannarissa ei haitannut mitään, kun päälliset olivat niin makeita. Juomakaverikseen pannukakut saivat cavaa, illan tapasteeman ja elokuussa koittavan Barcelonaan suuntautuvan kesälomareissun hengessä.

Kesäinen herkkusalaatti

Italiasta on palattu pulleamman olotilan (viikko pizzaa, pastaa, jäätelöä, viiniä ynnä muita herkkuja teki tehtävänsä), rutkasti keveämmän lompakon (ei mikään halpa maa) ja ruskettuneemman olemuksen (noin +30 ja suhteellisen aurinkoista joka päivä) kanssa. Italia-postaukseen voimia keräillessäni naputtelen teille eilen lounaaksi syömäni ihanan kesäisen salaatin ohjeen.

Mansikka-halloumisalaatti
(yhdelle)

Muutama lehti jääsalaattia
Kourallinen rucolaa
Puoli kourallista tuoretta basilikaa
Puoli pakettia halloumia
Kolmannes pienehköstä tuorekurkusta
Muutama isohko mansikka
Balsamicoa
Oliiviöljyä
Mustapippuria

Huuhtele salaatti, rucola sekä basilika ja taputtele ne vaikkapa talouspaperilla kuiviksi. Tee näistä kolmesta salaatille pohja repimällä ne sopiviksi suupaloiksi lautaselle.

Leikkaa tuorekurkku mielekkään kokoisiksi suupaloiksi ja ripottele salaattipohjalle.

Kuumenna paistinpannu ja loraus öljyä siinä. Paloittele halloumi viipaleiksi ja paista kuumalla pannulla öljyssä niin että halloumi saa väriä molemmin puolin. Nosta halloumit sivuun.

Poista mansikoista kannat ja pilko kukin mansikka neljään osaan.

Lorota salaatin päälle hieman balsamicoa ja oliiviöljyä.

Asettele salaatin päällimmäiseksi mansikan palat ja revi tai leikkaa halloumviipaleet sopiviksi suupaloiksi. Laita myös halloumipalaset salaatin päälle.

Rouhi vielä lopuksi koko komeuden päälle hieman mustapippuria myllystä.

Tässä salaatissa maistui kesä ja mansikat toivat myös kivasti väriä lautaselle. Itse nautin salaattini seurana loman kunniaksi lasillisen saksalaista rieslingiä. Nam!

Grillipekonia

Kaupoista saa kaikenlaisia jännittäviä tuotteita joiden tarkoitus on mitä ilmeisimmin tehdä meistä kaikista entistä uusavuttomampaa porukkaa. Marinoimattoman lihan hankinta peruskaupan valikoimista voi olla joskus mahdoton tehtävä ja näin juhannuksen alla lihatiskit tursuavat erilaisia "lykkää vain grilliin" -tuotteita. Yksi tämmöisistä tuotteista on grillipekoni.

Minua tympäisee jos joudun maksamaan myös marinadin painosta ostaessani lihaa. Olen tartuttanut tämän ajatustavan jo mieheenkin, hänenkin ehdoton vaatimuksensa juhannuslihoille oli että niiden pitää olla marinoimattomia. Tänäänkin ihmettelin lihatiskillä kuinka sama possun ulkofile voi maksaa tuplahinnan vain sen vuoksi että joku on hieraissut vähän mausteseosta sen pintaan? Noh, kuitenkin. Taannoin ostoskärryyni tarttui kaupasta tämmöisiä possun kylkisiivuja. Niistä ajattelin sitten kokeilla itse maustaa ns. grillipekonia.

Grillipekoni

Noin 300 grammaa porsaan kylkisiivua
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
(Chilijauhetta)

Levitä lautaselle mausteseos suolasta, mustapippurista, paprikajauheesta ja jos haluat, ripsauta myös vähän chilijauhetta joukkoon.

Kierittele possun kylkiviipaleet yksi kerrallaan mausteseoksessa.

Grillaa kypsäksi.

"Grillipekoni" kuvassa etualalla. Koska takeita onnistumisesta ei ollut, grillattiin samalla myös pihviä ja lisukkeeksi tehtiin salaatti raikastamaan kokonaisuutta. Kylkisiivuihin tuli sähkögrillilläkin kiva rapsakka pinta ja siivuissa ollut rasva suli grillatessa tehden lihasta rapsakasta pinnasta huolimatta mureaa. Ihan kiva ja onnistunut kokeilu siis!

Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja turkkilaisesta jugusta sekä kermavaahdosta sekoiteltua soossia. Päälle ripaus vaniljasokeria.

Peruspöperölä toivottaa kaikille herkullista juhannusta ja toivoo hyviä grillausilmoja!

Mansikka sydän raparperi

Mansikka ja raparperi sopivat erittäin hyvin yhteen, se on tullut jo todistettua esimerkiksi yhdistämällä näitä kahta samaan mehuun. Ja siitä tehty drinksu se vasta hyvää onkin! Sellaistakin nimittäin oli tarjolla meidän lauantaibrunssilla.

Brunssilla oli tarjolla myös pikkuisia lettuja, joiden kanssa tarjolla oli mansikkaista ja raparperista semifreddoa tai ainakin jotakin sen tapaista. Semifreddo oli kyllä vähän turhan jäässä vielä syöntivaiheessa mutta ensi kerralla tiedän ottaa sen sulamaan ajoissa (massa oli ehtinyt jäätyä kunnolla koska tein sen pakastimeen jo edellisenä iltana ihan aikataulusyistä). Mansikan ja raparperin yhdistämiseen hain ideoita ja oppeja niin Nelleltä kuin Pastanjauhajiltakin.

Mansikka-raparperisemifreddo

2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 desilitraa ruokosokeria
1 litra tuoreita mansikoita
0,5 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
2-4 vartta raparperia

Kuori tarvittaessa raparperit ja pilko ne sitten palasiksi. Laita raparperipalaset kattilaan, kaada vettä päälle sen verran että palat eivät aivan kokonaan peity veden alle. Lisää kattilaan myös puolisen desiä ruokosokeria. Anna raparperipalasten olla kattilassa niin kauan että ne pehmenevät kunnolla.

Anna raparperimössön jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä.

Poista mansikoista kannat ja pilko ne kulhoon. Soseuta myös mansikat sauvasekoittimella tai blenderissä.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.

Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa.

Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Lisää kerman joukkoon makusi mukaan vaniljasokeria ja vatkaa vaahdoksi.

Sekoita keltuais-sokeriseos ja kermavaahto ensin keskenään. Sekoita sitten joukkoon myös valkuaisvaahto ja lopuksi myös raparperiseos.

Kaada pakastusta kestävään astiaan ensin pohjalle kerma-muna-raparperiseosta ja sen päälle puolet mansikkasoseesta. Sekoita "raidoiksi".

Lisää loput massasta ja sen päälle vielä loput mansikkasoseesta. Sekoita taas mansikkasose kuvioiksi massaan.

Pakasta ainakin pari tuntia tai jos annat seoksen olla pidempään pakkasessa, muista ottaa se reilusti ajoissa sulamaan jotta rakenne ehtii pehmetä ja maut tulevat esiin.

Letut

2 kananmunaa
2 reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 reilu ruokalusikallinen vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
Loraus kuohukermaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa. Anna taikinan muhia liinan alla noin 15 minuuttia.

Paista pieniä lettusia voissa rapeiksi. Tästä taikinasta tulevat letut paistuvat hyvin nopeasti.

Ja tältäpä se sitten näytti, lettu jonka päälle on laitettu mansikka-semifreddoa. Koristeena on meidän parvekkeeltamme amppelimansikasta saatu ihan ensimmäinen mansikka. Maistui makeammalta kuin mikään mansikka koskaan aikaisemmin!

P.S. Päätimme Pastanjauhajien kanssa pitää kesäisen piknikin Oulussa maanantaina 18.7., luultavimmin Ainolan puistossa iltasella. Paikalle ovat tervetulleita saapumaan kaikki ruokaintoiset! :)

Runsaasti raparperia

Raparperi on ihana alkukesän herkku, josta voi tehdä perinteisen kiisselin lisäksi monenlaista hyvää. Esimerkiksi Kokkaavien siskosten Nelle on oikein kunnostautunut raparperikokeiluissaan ja Soppakellarissa raparpereista on tehty chutneyta. Meikäläinen on saanut upotettua raparperia vasta muffineihin, crumbleen ja mehuun.

Mansikka-raparperimuffinssit syntyivät ennen töistä kesälomalle jääntiä, kun halusin viedä kaffille kaveriksi jotain viimeisenä työpäivänä ja samana iltana tiesin erään ystävän tulevan käymään, joten hänellekin halusin jotain pientä tarjota.

Mansikka-raparperimuffinssit
(Cake Dream-blogin ohjeella)

2 kananmunaa
1 desilitra sokeria
2 desilitraa vehnäjauhoja
1 ruokalusikallinen perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,75 desilitraa rasvaa
2 desilitraa raparperi- ja mansikkapalasia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Kuori tarvittaessa raparperi ja pilko pieniksi paloiksi. Poista mansikoista kannat ja pilko myös mansikat esimerkiksi neljään osaan. Laitoin itse reilusti sekä raparperia että mansikoita, joten niitä oli varmastikin enemmän kuin tuo ohjeessa mainittu 2 desilitraa.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa sitten munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita keskenään vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe. Lisää kuivat aineet siivilän läpi sokeri-munavaahtoon ja sekoita varovasti.

Lisää taikinaan lopuksi rasva sekä raparperi- ja mansikkapalaset.

Paista noin 15 minuuttia uunin keskiosassa.

Tarjoilin muffinssit kevyesti vaahdotetun vaniljakastikkeen sekä tuoreiden mansikoiden kanssa. Olivat oikein herkullisia! Kanssaeläjä ilmeisesti odotti raparperin kirpeyden olevan voimakkaammin esillä näissä, koska maistettuaan hän totesi näiden olevan parempia kuin hän odotti. Täsmensi sitten, että eivät olleet niin kirpeitä kuin olisi voinut luulla.

Ensimmäisellä kesälomaviikolla vierailin sisareni luona Nokialla ja sain heidän puutarhansa raparperipuskasta viemisiä Helsinkiin, jonne jatkoin lomareissuani seuraavaksi. Kotiin asti en raparpereja voinut viedä, sillä välissä oli vielä ruokablogitapaaminen Sillä sipulilassa.

Helsinkiin mukanani viemistä raparpereista teimme siis ystäväni kanssa niin herkullista raparpericrumblea, että kuvaaminen unohtui aivan kokonaan! Osviittaa crumblen valmistukseen haimme Ketun keittiöstä.

Raparpericrumble

125 grammaa voita
125 grammaa eli reilu 2 desilitraa vehnäjauhoja
125 grammaa sokeria, puolet kide- ja puolet fariinisokeria
5-7 raparperin vartta
3-4 teelusikallista sokeria

Kuori raparperit jos tarpeen ja pätki sopiviksi suupaloiksi. Laita raparperipalat uunivuokaan ja ripottele sekaan muutama teelusikallinen sokeria.

Sekoita voista, jauhoista ja sokereista nyppimällä hieman hiekkamainen taikina.

Ripottele taikinaa raparpereiden sekaan. Ravistele vuokaa niin, että taikinamuruset pääsevät kunnolla raparpereiden kanssa sekaisin. Ripottele loput taikinasta vielä raparperipalojen päälle.

Paista 190 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia tai jos käytät kaasu-uunia, niin kuin me tällä kertaa teimme, paistoaikaa voi ihan surutta pidentää melkein tuntiin. Pinnan tulisi olla kullanruskea.

Anna crumblen jäähtyä tovi ja tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa. Ihanaa on!

Tänä viikonloppuna puolestaan oli tiedossa erään ystäväpariskunnan tupaantulijaiset, joihin itse olin estynyt osallistumasta koska olin toisaalla ystävättäreni polttareissa. Halusin kuitenkin lähettää kanssaeläjän mukana jotain pientä kivaa tuparilahjaa ja koska en mitään erityisen tarpeellista keksinyt, sattui kaupungilla silmiini kaunis oranssi lasipullo. Ostin pullon ja ajattelin, että voisin keittää sinne täytteeksi jotain hyvää mehua, jolloin lahjassa olisi vähän oman käden jälkeäkin. Ehkä vähemmän yllättäen mieleeni tulivat taas mansikat ja raparperit. Niinpä kaupungilla kännykkä käteen ja pikainen googletus resepteistä, jotta olisi edes jokin käsitys paljonko minun piti hankkia tarvikkeita mehua varten. Yhdistelin muutamaa reseptiä ja lopputulos oli suunnilleen tällainen.

Mansikka-raparperimehu
(noin 2,5 litraa valmista mehua)

Pari tosi pitkää raparperin vartta tai muutama lyhyempi
1-1,5 litraa mansikoita
2,5 litraa vettä
1 tähtianis
Kanelia tai kanelitankoja
Vaniljaesanssia tai vaniljatanko
2,5 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu

Kuori tarvittaessa ja paloittele raparperit. Poista mansikoista kannat ja puolita mansikat.

Laita isoon kattilaan vesi, raparperit, mansikat ja mausteet. Minulla ei ollut vanilja- eikä kanelitankoja, joten laitoin sekaan pienen lorauksen vaniljaesanssia pullosta sekä ihan jauhettua kanelia tumpsauksen. Yhdessä lukemassani reseptissä oli käytetty mausteena myös neilikkaa, mutta minulla ei ollut, joten hetken mielijohteesta nakkasin sekaan yhden tähtianiksen.

Kuumenna seos kattilassa ja anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes raparperit pehmenevät.

Siivilöi mehu. Lisää mehun vielä ollessa lämmintä joukkoon sokeri ja lopuksi sitruunamehu. Pullota ja säilytä viileässä.

Laimenna mehua tavallisella tai kivennäisvedellä ennen tarjoilua.


Ilmeisesti tuparilahja oli otettu vastaan ilahtuneena, kun kolme edellistä vierasta olivat lahjoneet viinipullolla. Viini on aina hyvää, mutta ehkäpä omatekoinen lahja ilahduttaa vielä enemmän!

Tein mehusta eilisissä ystäväni polttareissa mukana olleelle raskaana olevalle ystävälle alkoholittomia "drinkkejä" laittamalla pitkään lasiin reilusti jäitä, kaatamalla lasin noin puolilleen mehua ja täyttämällä sitten lasin sitruunavissyllä. Lopputulos oli ihanan raikas ja piristävä. Suosittelen!

Kesän ensimmäinen mansikkakaakku

Kun ihmiseen iskee mansikanhimo niin silloin ei auta kuin totella. Tällä kertaa herkkumonsteri sisälläni vaatimalla vaati saada mansikkakakkua, joten sellaistapa sitten leivoin menneenä viikonloppuna. Hyvänä tekosyynä toimi äitini vierailu ja innoittimena netistä löytämäni mansikka-mascarponekakun resepti, jolla saatiin kakkuun vähän jotain uutta.

Mansikka-mascarponekakku

Kakkupohja:
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa kaakaojauhetta
2 reilua ruokalusikallista maizenaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
8 kananmunan keltuaista
5 kananmunan valkuaista
1 desilitra sokeria

Täyte:
500 grammaa mascarponea
2 desilitraa kuohukermaa
0,5-1 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 litraa tuoreita mansikoita
Fresita-mansikkakuohuviiniä kostutukseen

Menin muuten aika uskollisesti reseptin mukaan, paitsi sitruunaa laitoin vain mehuna pullosta, sillä kaupan sitruunat näyttivät siltä, etteivät niiden kuoret olisi kovin hyvää makua tähän tuoneet. Toisaalta lime voisi olla kiva myös, sitä ehkä ensi kerralla! Ja Alkossa ei ollut pieniä Fresita-pulloja (tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta tuhota koko isoa pulloa samantien, joten se jäi hyllyyn), joten kostukkeena toimi Rekordeligin mansikka-lime-siideri.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Erottele keltuaiset omaan kulhoonsa ja valkuaiset omaansa. Laita molempiin kulhoihin puoli desilitraa sokeria. Vatkaa sitten valkuaiset ja sokeri vaahdoksi sekä toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi myös.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kuiva-aineseos keltuaisvaahtoon (ohje käskee vatkaamaan, mutta vatkaamalla syntyi melkoista jankkia, joten ehkä pelkällä kaapimella sekoittaminen ei tekisi seoksesta ihan niin liisterimäistä?). Nostele sitten valkuaisvaahto joukkoon nuolijalla käännellen.

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja tasoita pinta. Paista uunin keskitasossa noin 8 minuuttia (meillä olisi ehkä saanut olla pidempäänkin, sillä jäi aika tahmaiseksi). Kumoa kypsä levy sokeroidulle leivinpaperille. Kun kakkulevy on jäähtynyt hieman, poista päällimmäinen leivinpaperi ja laita päälle leivinliina/keittiöpyyhe, jotta pohja ei pääsisi kuivumaan jäähtyessään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Jos sinulla on enemmän kuin 2 dl kermaa, voit lirauttaa hieman vatkaamatonta kermaa mascarponen joukkoon, jolloin se notkistuu ja kermavaahdon sekoittaminen joukkoon helpottuu. Yhdistä jokatapauksessa kerman vatkattuasi se mascarponeen.

Mausta kerma-mascarponeseos sokerilla ja sitruunalla (mehua+raastettua kuorta tai pelkkää mehua).

Viipaloi puolet mansikoista. Erota kerma-mascarponeseoksesta noin kolmannes ja sekoita mansikkaviipaleet siihen. Loput seoksesta käytetään kakun kuorruttamiseen.

Ohjeen mukaan kakkulevystä tulisi leikata kaksi samankokoista ympyrää, mutta ainakaan minun pohjastani ei kovin isoja ympyröitä olisi saanut aikaan ja lisäksi pohjasta olisi jäänyt kauheasti haaskioon, joten en totellut ohjetta vaan leikkasin pohjan neljään osaan neliömalliin.

Nosta alin kerros kakkulautaselle. Kostuta pohja mansikkakuoharilla tai siiderillä. Lusikoi päälle täytettä. Nosta päälle seuraava kakkukerros, kostuta ja täytä. Jatka samoin muidenkin kerrosten kanssa. Kostuta myös päällimmäinen kakkulevy ja lusikoi sen päälle loppuosa kerma-mascarponeseoksesta (siis siitä, jossa ei ole seassa mansikkasiivuja).

Levitä kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle ja reunoille. Koristele kakku lopuilla mansikoilla.

Mielestäni kakusta tuli aivan järkyttävän ruma (sen toispuolisuus ja vinous ei käy tästä kuvakulmasta onneksi ilmi), mutta kanssaeläjän mielestä se oli hienoin kakkukulmio jonka se on koskaan nähnyt. On se hyvä, että edes joku jaksaa piristää, kun omasta mielestään on luonut jälleen yhden kakkukatastrofin! :)

Ja tältä kaakku näytti sisuksistaan. Tykkäsin ja itseasiassa yllätyinkin kakun mausta, sillä se oli todella hyvä ja maistui ihan erilaiselta kuin odotin. Tässä on hyvä kakku sellaisillekin, jotka eivät yltiömakeista kermakaakuista perusta; tämä ei ollut kovin makea ja makeutta voi vielä säätää sillä, paljonko kerma-mascarponeseokseen sokeria laittaa. Itse laitoin ehkä puoli desiä eikä todellakaan ollut imelää. Myöskään mansikat tietysti eivät vielä olleet mitään makeimpia laatuaan, joten sekin vaikutti lopputulokseen.

Vaikka pohja mielestäni hieman epäonnistuikin koostumukseltaan, niin lopputuloksessa se ei enää häirinnyt vaan maku oli kohdallaan. Kakkua minun ja kanssaeläjän lisäksi nauttineet äitini ja muutama ystäväni (joukossa myös makeita välttelevä karppaaja) kehuivat kakkua varauksetta, joten uskottava kai se on että tälle pitää antaa vielä toinenkin mahdollisuus.

Seuraavalla kerralla siis toisenlainen lähestyminen pohjan ainesten sekoitteluun, ehkäpä mausteeksi limeä ja kostutukseen sitä ehtaa Fresitaa ja tietysti mansikoina kesän makeimpia mollukoita.

Kebakko tirisi grillissä

Saimme vihdoin kaivettua sähkögrillimme laatikostaan myös täällä uudessa kodissamme. Mielessäni on pyörinyt herkullisen oloisten kebakoiden valmistaminen grillissä. Idea tuli kokkaavien siskojen blogista, jossa moisia herkkuja on kokattu jo useampaankin kertaan.

Jauheliha-pekonikebakot grillissä

400 grammaa (kevyttä) sika-nautajauhelihaa
1 paketillinen amerikanpekonia
2-3 nuoren sipulin mukulaa
2 kynttä valkosipulia
1 kananmuna
120 gramman purkillinen smetanaa
0,5 desilitraa korppujauhoja
Paprikajauhetta
Chilijauhetta
Mustapippuria
(Suolaa)

Kebakoiden "voiteluun" ennen paistoa ja paiston aikana:

2 ruokalusikallista tomaattipyrettä
0,5 desilitraa öljyä
2 ruokalusikallista balsamicoa
1 ruokalusikallinen chilikastiketta (meillä Heinzin)

Tarvitset myös puisia grillitikkuja kebakoiden grillaamiseen. Ja jos et grillaa sähkögrillillä, laita tikut veteen jo muutama tunti ennen grillausta, jotteivat sitten kärvenny grillitilanteessa.

Kastikkeen aineet sekoitetaan keskenään soosiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi pilpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon sipulisilppu, kananmuna, smetana, korppujauhot ja mausteet eli chili, paprika, pippuri (ja suola, jos haluat). Itse taisin laittaa myös kuivattua basilikaa hiukan, sillä alkuperäisessä ohjeessa tähän laitettiin lipstikkaa, jota minulla ei ollut. Halusin laittaa edes jotain "vihreää" ja vaikka sitten kuivatussa olomuodossa. Sekoita taikina suhteellisen tasaiseksi mössöksi.

Muotoile sitten jauhelihamössöstä kebakoita grillitikkujen keskiosan ympärille. Kebakon ympärille kiedotaan pekonia. Kebakon pituudesta riippuen 1 tai 2 siivua pekonia. Meillä riitti 1 pekonipaketti 400 gramman jauhelihasta tehtyyn taikinaan niin, että pekonia oli yksi siivu per kebakko.

Kebakoiden päälle sivellään soosia ennen paistoa ja loppuosalla soosia voi sitten valella kebakoita niiden paiston aikana.



Kebakot lautasella odottamassa grilliin pääsyä. Grilli saa olla kunnolla kuuma, kun kebakot laitetaan paistumaan, mutta ei haittaa jos lämpötilaa sitten hieman alentaa. Itse alensin sähkögrillin lämpöä vähän liikaakin ja sain sitten pistää grilliä taas isommalle. Kebakoiden kannattaa myös antaa olla ihan reilu tovi ennen kuin niitä kannattaa yrittää kääntää toiselle kyljelle. Kun kananmuna jämähtää niin kebakot pysyvät paremmin koossa ja niitä on helpompi käännellä.



Meillä kebakkojen valeluun tarkoitettu soosi näytti tältä.



Kebakot pääsivät samalle lautaselle keitettyjen uusien perunoiden sekä myöskin grillin kautta käyneiden auratäytteisten herkkusienten kanssa. Herkkusienet kyllä ovat parempia silloin, kun niidenkin ympärille kietaisee pekonia, mutta koska kaikki pekonit menivät kebakoihin, en enää jaksanut lähteä ostamaan toista pakettia sieniä varten.



Jälkiruoaksi tarjoiltiin mansikkapirtelöä. Kanssaeläjän vanhemmat olivat käymässä ja pääsimme autolla kauppaan, joten ostimme sitten parikin laatikollista mansikoita ja pakastimme niitä sekä kokonaisina että soseena. Ihan kaikki mansikat eivät menneet pakastimeen, vaan osa tosiaan pääsi pirtelöön. Mansikoiden lisäksi pirtelössä on vaniljajäätelöä, maitoa ja hiukkasen sokeria.

Blogini hiljenee nyt tämän postauksen jälkeen toviksi, sillä lähden huomenna kohti maamme pääkaupunkia jossa torstai-iltana pääsemme ystävieni kanssa ihmettelemään popin kuningattaren Madonnan keikkaa. Välissä pieni pyrähdys kotiin ja maanantaiaamuna matkaan ystäväni kanssa Kroatiaan, Dubrovnikiin. Makumuistoja ja -kertomuksia reissusta seuraa varmasti, kunhan taas kotiudun!

P.S. Blogini kävijämittari on ylittänyt jo 10 000 kävijän rajan! Pieni lukema jos vertaa monien suosittujen blogien satoihin tuhansiin kävijöihin, mutta olen tästäkin onnellinen. Peruspöperölä on kuitenkin ollut osa ruokablogistaniaa vajaat puoli vuotta. Kiitos siis kaikille, joita jaksaa kiinnostaa :)

Uusi koti, uudet kujeet

Näköjään juhlasta juhlaan käy blogistin tie. Tai no ihan kaikkea muuta kuin juhlaa oli tässä synttäreiden ja tupaantulijaisten välissä; nimittäin melkoinen muuttorumba vuokrakodista ensimmäiseen ihan omaan kotiimme. Muuton keskellä ei juuri tullut kovin häävejä kulinaristisia elämyksiä kokkailtua, sen vuoksi blogiinkaan ei ole tullut päivitettyä mitään.

Ystävämme Helsingistä olivat tulossa käymään viikonloppuna ja siksipä päätimme heittää itsellemme haasteen ja järjestää tupaantulijaiset 6 päivää muuton jälkeen. Olipahan hyvä syy laittaa paikat kuntoon, että kehtasi päästää vieraita sisään ;)

Vieraisiin lukeutui yksi vegaaniystävä ja useampi vegetaristi, siksipä tarjoiluissa mentiin liha- ja kanapullia lukuunottamatta melko kasvislinjoilla.


Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, maurilaista kesäkurpitsasalaattia, (vegaanista) tsatsikia, basilikalla maustettuja lihapullia, rucolalla maustettuja kanapullia, rosmariinileipää, marinoituja paprikoita sekä vegaanista kaakkua.

Marinoidut paprikat

2 keltaista paprikaa
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa

Marinadi:
5 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa, mustapippuria

Otin suuntimia marinoituihin paprikoihin Maku-lehden nettisivuilta.

Pese ja halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja muut turhat sisukset. Paahda paprikoita leivinpaperoidulla uunipellillä kuoripuoli ylöspäin 225-250 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kuoret alkavat mustua.

Ota paprikat uunista ja sulje ne muovipussiin ainakin 10 minuutiksi tai kunnes ovat jäähtyneet niin, että voit käsitellä niitä ja repiä kuoret pois helposti.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. (Halutessasi lorauta pannulle öljyä ja kuullota valkosipulit pehmeiksi. Minä jätin tämän vaiheen välistä.)

Sekoita öljy, balsamico, valkosipuli, suola ja pippuri keskenään kulhossa ja laita joukkoon suikaleiksi leikkaamasi paprikat. Anna maustua viileässä muutama tunti tai yön yli.

Itse laitoin paprikoihin liikaa öljyä ja ne lilluskelivatkin melkoisessa liemessä. Hyviä ne silti olivat ja tosiaan olivat ihan vegaaniruokailukelpoja myös.

Maurilainen kesäkurpitsasalaatti
(4-6 hengelle)

Noin 500 grammaa (pieniä) kesäkurpitsoja
Noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso, halkaistu valkosipulinkynsi
Reilu 0,75 desilitraa pinjansiemeniä
Reilu 0,75 desilitraa rusinoita
(3 ruokalusikallista silputtuja, tuoreita mintunlehtiä)
Noin 2 ruokalusikallista sitruunamehua (tai maun mukaan)
Suolaa, pippuria

Ohje on peräisin Maittavat Tapakset -kirjasta, jonka sain edellisissä kemuissa syntymäpäivälahjaksi. Tein itse ohjeen tuplakoossa ja minttu jäi valitettavasti pois, sillä useasta kauppakäynnistä huolimatta tuoretta ostokelpoisen näköistä minttua ei näkynyt. Ei myöskään rosmariinia, jota tuonnempana tulevaan leipäohjeeseen olisin tarvinnut. Onneksi on kuitenkin kuivamausteet, vaikka tuore aina olisikin kivempi.

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä suuressa paistinpannussa. Lisää valkosipulinpuolikkaat antamaan makua öljyyn. Anna puolikkaiden kypsentyä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nouki sitten puolikkaat pois pannulta ja heitä ne pois. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja paista sekoittaen, kunnes ne ovat hieman pehmentyneet. Siirrä sitten viipaleet tarjoilukulhoon.

Lisää joukkoon pinjansiemenet, rusinat, minttu, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä, sitruunamehua sekä mausteita.

Anna salaatin jäähtyä täysin. Peitä ja säilytä jääkaapissa ainakin 3,5 tuntia. Ota salaatti jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tämä mahtaa olla kyllä ensimmäinen kerta kun kesäkurpitsa vierailee meikäläisen keittiössä näin runsain mitoin. Ja hieman noiden rusinoiden laittaminen tähän yhteyteen mietitytti myös etukäteen, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikista epäluuloista huolimatta ihan maistuva :)

Rosmariinileipä

5 desilitraa vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 teelusikallista suolaa
2 ruokalusikallista hunajaa
3 teelusikallista kuivattua tai 3 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 desilitraa vehnäleseitä
Noin 8 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Pinnalle
2 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Ohje on peräisin Iltalehden sivuilta Teresan keittiöstä. Olin tulostanut aiemmin netistä kivan leipäohjeen tällaista välimerihenkistä tarjoilua ajatellen, mutta koska tämä tapahtui ennen muuttoa, voitte arvata löysinkö enää sitä reseptiä täällä uudessa kodissa... piti siis googlettaa ja tuo rosmariinileivän ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta tällaiselle aloittelevalle leivän leipojalle kuin meikäläinen. Tosiaan sitä tuoretta rosmariinia ei kaupasta löytynyt, joten käytin taikinaan kuivattua ja leivän pintaan painelin ennen paistoa muutaman rucolan lehden. Vehnäleseet korvasin neljän viljan luomupuurohiutaleilla.

Liuota hiiva, suola ja hunaja 42-asteiseen veteen (en mitannut, otin vain sellaista reippaasti lämpöistä, niin kuin yleensäkin kuivahiivalle). Lisää rosmariini ja vehnäleseet, sekoita ja anna turvota hetki. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loputkin jauhot ja lisää samalla myös öljy.

Vaivaa taikinaa niin, että se irtoaa käsistä, mutta ei ole vielä liian kuivaa. Kohota taikinaa liinan alla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikina joko kahdeksi pitkänomaiseksi leiväksi, jotka sitten laitat leipävuokiin, tai niin kuin minä, leivo yksi iso pötkylä ja paista se leivinpaperoidulla uunipellillä.

Pellille tai leipävuokiin nostamisen jälkeen anna kohota vielä 10 minuuttia. (Painele rucolan lehtiä leivän pintaan.) Paista sitten 180 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Voitele lämpimän leivän pinta oliiviöljyllä (ja ripottele päälle tuoretta rosmariinia, ellet painellut ennen paistoa siihen jo rucolaa).

Leipä onnistui kyllä hyvin ja se oli helppo tehdä. Rosmariini maistui kivasti, muttei lainkaan liian voimallisesti. Hyvää oli ja nopeasti katosi iso leipä ihmisiin!

Vegaanikaakku

Pohjaan tarvitset:
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa sokeria
0,5 desilitraa kaakaojauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallisen soodaa
1 ruokalusikallisen vaniljasokeria
0,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
0,5 desilitraa vettä
0,5 desilitraa (sitruuna)öljyä

2 banaania

Lisäksi tarvitset:
Noin 1,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
Mansikkahilloa
400 grammaa mansikoita
1 purkillisen Go Green -vispiä (tai jos et löydä, niin kuin minä, Go Green vispautuvaa vaniljakastiketta)
1 teelusikallisen vaniljasokeria

Tämä kaakku siis hurmasi kirsikkaisena versiona Kulinaarimurulassa, josta innostuin tätä kokeilemaan. Oma versio tosin oli huomattavasti surullisemman näköinen, koska 4 eri kaupassa käytyäni ja ilman kauravispiä jäätyäni tyydyin vispautuvaan vaniljasoosiin, joka ei kyllä ollut erityisen vispautuvaa. Jäi tosi löysäksi ja sen myötä kaakkukin oli jokseenkin ruma. Maku kyllä oli ihan hyvä siitä huolimatta.

Laita uuni lämpenemään 170 asteiseksi.

Aloita kakkupohjan teko yhdistämällä ensin kuivat aineet. Lisää sitten joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunteroinen. Kun kaakku on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan.

Kostuta alempi kakun puolisko soijajuomalla ja levitä sille sitten mansikkahilloa ja tuoreita mansikkaviipaleita. Jos olet joutunut tyytymään vispautuvaan vaniljasoossiin, vatkaa se tässä vaiheessa ja lorota siitä muutama noro mansikoiden päälle. Laita sitten kakun toinen puolisko alemman päälle ja kostuta kanttakin hieman soijajuomalla. Jos olet saanut käsiisi vispiä, vatkaa se tässä vaiheessa ja mausta vaniljasokerilla. Koristele kaakku vispillä/vaniljasoosilla ja tuoreilla mansikoilla. Ja laita se paniikissa jääkaappiin toivoen epätoivoisesti vaniljasoossin edes pienoista kohmettumista siellä.


Kakusta nimittäin yritti laskea koristemansikat pyllymäkeä alas, koska vaniljakastike oli todella niin löysää, ettei siitä kakunpäälliseksi oikein ollut. En tajua, miksi kaupoista en kauravispiä käsiini saanut, koska olen sitä kyllä aiemmin nähnyt valikoimissa useammassakin paikassa. Nyt näytti olevan tarjolla vain tuota vaniljasoosia ja sitten ruokakermaversioita. Kummallista.

Kakku ja muut tarjoilut katosivat enimmälti vieraidemme massuihin illan aikana, joten tyytyväinen saattoi olla. Ilta oli hauska ja uudessa kodissamme oli välitön ja lämmin tunnelma, tupaantulijaiset olivat siis onnistuneet!

Synttärikekkereiden kattaus

Kuten jo tuli aiemmassa postauksessa todettua, meikäläinen vanheni viime viikolla. Syntymäpäivä on aina hyvä tekosyy näin isompanakin vielä kutsua ihmisiä kylään. Pienenä aina harmitti, kun oli syntynyt kesällä, eikä koulukaverit keskellä kesälomaa aina välttämättä päässeet mukaan juhlimaan. Sama loma-ajan ongelma toki on edelleen, mutta nykyään ehkä omat vaikuttimet kutsua ihmisiä vieraiksi juhliin ovat erit kuin lapsena. Nykyään on mukavaa suunnitella tarjoiluja ja tehdä niitä, sekä nauttia ihmisten seurasta. Lapsena ei miettinyt itse tarjoiluja sen kummemmin, tärkeämpää oli ehkä saada olla yhtenä päivänä huomion keskipisteenä ja tietysti jännittää, millaisia lahjoja vieraat tuovat.



Synttäritarjoiluja näytillä. Tällä kertaa tarjolla oli valkosuklaa-mansikkatäytekakkua, halloumi-perunasalaattia, couscous-salaattia, kanapizzaa, lihapullia, puolukka-ruisleipää, patonkia, valkosipulivoita ja tietysti naposteltavia, kuten kurkkua, porkkanaa, nachoja, sipsejä, salsaa ja kermaviilidippejä. Juomapuolena tarjoilimme kesäisiä mansikkamargaritoja uuden blenderimme kunniaksi. Loppuillan margaritat tosin olivat jo kaikkea muuta kuin oikeaoppisia, mutta hyvin nekin vieraisiin upposivat!

Couscous-salaatti

2 desilitraa kuivaa couscousia
2 desilitraa kiehuvaa vettä
0,5 teelusikallista suolaa

2 tomaattia
1/3 isosta tuorekurkusta
Pieni punasipuli
2 ruokalusikallista (luomu) appelsiinimehua
1,5 ruokalusikallista sitruunamehua
Aurinkokuivattuja tomaatteja (pieni purkki)
2 ruokalusikallista tomaattien öljyä
Tuoretta minttua
(Tuoretta korianteria)
40 grammaa paahdettuja pinjansiemeniä
200 grammaa kypsiä kikherneitä
Mustapippuria

Suuntimia tähän salaattiin otin Kasviskeittiöstä, jonne googlettelemalla etsiessäni sopivaa salaattitarjottavaa päädyin.

Sekoita suola raakaan couscousiin. Keitä vesi ja kaada se couscousin päälle. Laita astian päälle kansi ja anna vedelle aikaa imeytyä noin 20 minuuttia. Sillä aikaa voit pilkkoa muut ainekset.

Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta niitä. Kun couscous on valmista, sekoita sen joukkoon silputut tomaatit, kurkku, punasipuli, sekä aurinkokuivatut tomaatit. Kaada joukkoon kikherneet (laitoin Go Greenin tetran), pinjansiemenet, öljyä tomaateista, sitruunamehua sekä appelsiinimehua. Rouhi perään mustapippuria ja silppua vielä sekaan minttua (ja korianteria, jos haluat ja on, minulla ei ollut). Sekoittele ainekset hyvin sekaisin ja tarkista suolan määrä.



Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut lievä couscous-kammo erään epämiellyttävän ravintolakokemuksen jälkeen. Onneksi eräs toinen ravintolakokemus korjasi asiaa. Uskalsin siis elämäni ensimmäistä kertaa tarttua kaupassa couscous-pakettiin tämä salaatti mielessäni. Lopputulos kyllä maistui, sekä minulle, että muille. Tämä "omituisen näköinen salaatti", niin kuin eräs miespuolinen vieras tätä luonnehti, maistui omituisuudestaan huolimatta ihan hyvin vieraille (paitsi kanssaeläjälle, joka ei edes maistanut).

Halloumi-perunasalaatti

Jäävuorisalaattia
Rucolaa
Reilu puoli kiloa uusia pieniä perunoita keitettynä
Oranssi paprika
Ruohosipulia
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa
Mustapippuria
Halloumia
(Fetaa)

Tähän salaattiin puolestani nappasin osviittaa Me Naisista (numero 25-26, 2009). Muutin aineksista alkuperäisohjeen minitomaatit paprikaksi ja sattuneista syistä osan halloumista korvasin ex-tempore fetalla.

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo keittämästä liian kypsiksi. Anna jäähtyä. Paista halloumin pintaan väri pannulla tai grillissä (sopiva väri ei ole musta, vaikka minä osan omasta halloumistani käräytinkin ja loppukin oli varsin tummanpuhuvaa... tämän vuoksi pelastusfetaa täytyi myös lohkoa mukaan). Revi jääsalaatti ja rucola laakealle tarjoiluvadille. Lado päälle puolitetut perunat sekä paprikapalaset. Asettele salaatin päälle myös halloumipalaset (ja feta). Silppua pinnalle ruohosipuli. Mausta salaatti oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja mustapippurilla.



Salaatista tuli ihan hyvä, vaikka meinasinkin tässä vaiheessa kokkailuja menettää hermoni totaalisesti. Olin nimittäin kokkailessani käräyttänyt epähuomiossa jo yhden kakkupohjan pilalle (uuni oli vahingossa kääntynyt 100 astetta liian kuumalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä) ja täten aikataulustani jäljessä. Sitten kun onnistuin ensimmäisten vieraideni kanssa jutustellessa vielä unohtamaan halloumit hetkeksi liian pitkään paistinpannulle, meinasin jo menettää toivoni minkään ruoan onnistumisen suhteen. Onneksi kakkupohja numero kaksi onnistui ja jääkaapissa oli fetaa salaatin pelastukseksi.

Mansikka-valkosuklaakakku
(16 annosta)

pohja:
6 kananmunaa
2 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

kostutus:
3 desilitraa (tuorepuristettua) appelsiinimehua

täyte ja kuorrutus:
200 grammaa valkoista suklaata
5-6 desilitraa kuohu- tai vispikermaa
1, 5 litraa mansikoita
2-3 ruokalusikallista Baileysia

Päätin jo toukokuussa Me Naisten numeroa 21/2009 lukiessani (ostan jostain syystä aina Me Naiset, jos esimerkiksi lähden mökkeilemään tai matkustan junalla, kannattaisi varmaan jo kohta ruveta tilaamaan sitä), että synttäreilleni haluan kokeilla tätä mansikka-valkosuklaakaakkua.

Kakun valmistus kannattaa aloittaa täytteestä. Paloittele valkosuklaa kulhoon. Kuumenna 4 desilitraa kermaa kattilassa kiehuvan kuumaksi. Kaada puolet kermamäärästä suklaapalojen päälle ja anna seistä puolisen minuuttia. Sekoita, kunnes suklaa sulaa. Lisää loput kuumasta kermasta ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi. Seoksen pitää jäähtyä kunnolla, joten sen voi tehdä jo edellisenäkin päivänä valmiiksi.

Leivo pohja. Levitä pyöreän (halkaisija noin 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sihtaa jauhoseos siivilän läpi munavaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes kakkuun painettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa, tai olet muuten varma pohjan kypsyydestä. Anna kakun jäähtyä ainakin 15 minuuttia, ennen kuin irroitat sen vuoasta. Kun pohja on irrotettu vuoasta ja jäähtynyt riittävästi, leikkaa se kolmeen kerrokseen.

Ota loput 1-2 desilitraa kermasta ja vatkaa se aika kovaksi kermavaahdoksi. Sekoita kerman joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan 2-3 ruokalusikallista Baileysta. Vatkaa myös jääkaapista ottamasi valkosuklaakermaseos kuohkeaksi. Puhdista ja lohko mansikat.

Kostuta kakun alin kerros mehulla. Jos tarjoat kakun vasta seuraavana päivänä, kostuta alinta kerrosta vähemmän kuin ylempiä, sillä kosteus valuu yön aikana alaspäin. Levitä sitten Baileys-kermavaahto alimpaan kakun väliin ja lado kerman päälle mansikkaviipaleita. Asettele päälle kakun toinen kerros ja kostuta taas mehulla. Levitä tähän kerrokseen osa valkosuklaakermasta ja lado sen päälle mansikkaviipaleita. Nosta päälle ylimmäinen kerros eli kansi ja kostuta sitäkin vielä hieman mehulla. Sivele kakun pintaan loput valkosuklaakermasta ja koristele mansikoilla. Ohje suosittaa kakun nostamista muutamaksi tunniksi viileään, jotta valkosuklaakerma vielä jähmettyy. Itse en tätä vaihetta ehtinyt toteuttaa, eikä kerma silti täysin plörähtänyt kakun päällä. Välttämätöntä jäähdyttely ei siis ole, vaikka suositeltavaa lieneekin.

Alkuperäiseen ohjeeseen ei kuulu Baileys-kermavaahto, mutta minä halusin sitä laittaa ja hyvin se tähän kokonaisuuteen sopikin. Jos et tee Baileys-kermaa, kannattaa valkosuklaakermaa käyttää säästeliäästi väleissä, tai ainakin minusta tuntui, että jos olisin vielä laittanut sitä seosta ensimmäiseenkin kakun väliin, olisi päällyskerros jäänyt aika ohueksi. Mutta ehkä se on vain minun vähemmän tarkka ja siloiteltu tapani päällystää kakkuja :) en ole mikään pursottajaihminen, ei riitä taito eikä hermo. Ainiin, ja alkuperäisessä ohjeessa kakun päälle kehoitettiin halutessaan laittamaan myös rouhittuja pistaasipähkinöitä mansikoiden kaveriksi.



Tekemäni kakut ovat kaikkea muuta kuin kauniita, mutta koetan aina uskotella, että maku on näissäkin tärkeämpää kuin ulkomuoto. Kaakku kyllä hävisi viimeistä palasta myöten ja oli omastakin mielestä mukavan makea, uusi kakkukokemus. Yleensä kun ei kakkuja kovin usein tule tehtyä, niin niitä tekee aina samalla vanhalla kaavalla.

Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 desilitraa piimää tai jugurttia
1,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa ruisjauhoja
1 desilitra grahamjauhoja
1 desilitra puolukkahilloa
0,5 desilitraa pellavansiemeniä
0,25 desilitraa hunajaa
1,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen soodaa

Tämä Vegemisiä-blogista lähtöisin oleva aivan ihana ja äärimmäisen helppo leipäohje on riemastuttanut useammassakin blogissa. Vihdoinkin sain itsekin ostettua leipävuoan ja kokeiltua leivän tekoa. Oli laatuaan ensimmäinen ruisleipä, jonka tein. Tiesin, että tällä reseptillä on vaikea epäonnistua. Edes se, että kokkasin tätä väsähtäneenä perjantaiyönä oltuani nauttimassa Egotripin ja Maria Lundin keikoista Rotuaaripiknikillä, ei onnistunut pilaamaan lopputulosta.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jogurtin määrä riippuu puolukkahillon olemuksesta; mitä kiinteämpi hillo, sitä enemmän voi laittaa nestettä. Minulla oli Pirkan puolukkahilloa ja koostumuksesta tuli 2 desilitralla jogurttia ihan passeli. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina vuokaan. Taikinan ei tarvitse nousta, joten sen voi laittaa uuniin heti, kun lämpö on uunissa kohdallaan. Anna paistua tunnin verran. Oma leipävuokani on melko pieni, joten näillä mittasuhteilla tuli ihan sopivan kokoinen leipä. Jos omistaa isomman vuoan tai haluaa muuten tuhdimman leivän, voi aineksia huoletta lisätä, kunhan sitten muistaa tarkkailla paistoaikaa.



Ruisleipää ja kaupan uunissa paistettavia esivalmiita patonkeja nautittiin paahdetun chilin makuisen tuorejuuston sekä sekoittelemani valkosipulivoin kera. Valkosipulivoihin tuli noin 100 grammaa voita ja noin 5 keskikokoista valkosipulin kynttä puristettuna. Tulos oli aika valkosipulinen, mutta eipä se onneksi tuntunut haittaavaan ketään.

Kesäinen drinksu vanhenemisen kunniaksi

Vietin ikääntymispäivääni toissapäivänä ja sen kunniaksi meillä ei kokattu kotona mitään, vaan kanssaeläjä vei minut ulos ruokailemaan. Tällä kertaa kävimme ihastuttavassa Pikisaaren miljöössä sijaitsevassa, konstailematonta mutta hyvää ruokaa tarjoavassa Sokeri-Jussin Kievarissa. Kotisivuillaan näyttää olevan vanha menu. Meikäläisen synttäri-illallinen sisälsi kuitenkin alkupalaksi vuohenjuustosalaattia ja talon leipää, pääruokana oli höyrytettyä lohta, tilliperunoita, juureksia, herneenpalkoja sekä kastiketta (unohdin mitä kastiketta se oli?! ja kun tuo menu sivuilla on vanha niin en voi nyt tarkistaakaan asiaa) sekä jälkiruoaksi liköörillä marinoitua mansikoita ja mascarpone-kermavaahtoa. Nam!

Sokeri-Jussi on kyllä oivallinen paikka, jos haluaa ruokailla viihtyisässä miljöössä eikä kaipaa mitään ihmeellisiä gurmeevirityksiä lautaselleen. Annokset ovat isoja, hinnat eivät ole aivan pilvissä, ruoka on aika simppeliä mutta myös tosi hyvää ja palvelukin pelaa.

No mutta asiaan. Kotiuduttuamme ravintolasta, sain synttärilahjani, joka oli toivomani OBH Nordican Chilli-sarjaan kuuluva tehosekoitin eli tuttavallisemmin blenderi. Meiltä on nimittäin, uskokaa tai älkää, uupunut moinen kapistus keittiöstämme ja pidempään olen moisen hankinnasta jo haaveillut. Kun sitten kanssaeläjä kaipaili synttärilahjavinkkejä, tiesin mitä pyytää :)

Ja pitihän vehjettä heti tottakai päästä myös testaamaan! Niinpä teimme itsellemme kesäiset drinkit synttäri-illan päätteeksi. Tavoitteena oli mansikkamargaritamainen olemus, vaikka oikeaoppisia margaritaan tulevia alkoholeja ei kaapissa ollutkaan.

Mansikkainen kesädrinkki
(2 isoa drinksua)

5 isoa jääpalaa
250 grammaa tuoreita mansikoita
Noin 100 grammaa pakastemansikoita (pakastepussin jämät)
Kunnon loraus sitruunamehua
Loraus vettä
6 senttilitraa kirkasta viinaa
4 senttilitraa mansikkalikööriä

Lastaa drinksuainekset blenderiin ja surauta koostumus miellyttävän kylmäksi mössömäiseksi nesteeksi. Kaada laseihin ja nauti kesäillassa hyvässä seurassa.



Meiltä uupuu keittiöstä myös varsinaiset oikeaoppiset cocktail-lasit! Joten drinksut nautittiin Tommy Tabermannin runoviinilaseista.

Herkkupaloja juhannukselta

Juhannuksena todellakin syötiin hyvin. Me vietimme juhannusta Oulun lähikunnassa kanssaeläjän ystävän kutsumana hänen vanhempiensa luona pihamökissä. Tunnelma oli varsin leppoisa ja yllättäen sääkään ei ollut yhtään niin ankea kuin etukäteen oli syytä olettaa. Juhannus kului syömisen, juomisen, saunomisen, veneretken merelle ja ylipäätään vaan loikoilun merkeissä.


Ruokapolitiikka oli osin yhteistä, osin sovittua, osin päällekkäistä ja osin yllätyksellistä. Tämä mansikka-raparperipiiras kuului niihin yllätysosion ruokiin, jota emännöivä taho eli kanssaeläjän ystävän puoliso tarjoili meille. Piiras oli ihanan kirpakan makeaa ja se tarjoiltiin vaniljajäätelön kanssa. Minä sain todella nauttia piirakasta, sillä sitä kirjaimellisesti syötettiin minulle suoraan suuhun lusikalla. Syistä joista on kuvallista todistusaineistoa tuonnempana.
Piiras oli tosin itsetuhoinen, sen loppuosa nimittäin teki melkoisen syöksyn kohti lattiaa myöhemmin illalla ja joutui valitettavasti täten piiraiden taivaaseen eikä vatsoihimme.

Grillailtavaa oli tarjolla montaa sorttia. Perjantaina grillattiin meikäläisen rommimarinoidut kanat, jotka olivat varsin hyviä. Niiden ja muun lihan kaverina tarjoiltiin muun muassa hyvää couscous-salaattia, jonka toteutuksesta en vastannut, joten sen reseptiä ei valitettavasti ole tähän laittaa. Lauantaina grilliin pääsivät esimerkiksi bataatti-savujuustotornit sekä perinteiset pekoni-aura -herkkusienet, joista on tullut ainakin meikäläisen grillailuruokien vakiokamaa. Bataattitorneihin sain kimmokkeen Puolen voikilon keittiöstä, joka taas puolestaan otti idean Pastanjauhajilta.

Bataatti-savujuustotornit

Bataattia
Kippari-juustoa siivuina
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Foliota

Pese bataatti hyvin, tai jos on ei-syötävän oloinen kuori, niin kuori bataatti. Viipaloi sitten bataatti ohuehkoiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet ja ota siivuille kiva väri pintaan grillissä. Nosta sitten siivut pois grillistä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Rakenna bataattisiivuista ja savujuustosta torneja ja aseta ne folion päälle takaisin grilliin. Grillaa niin että bataatti pehmenee ja juusto vähän sulaa. Eli ehkäpä kymmenisen minuuttia.



Meillä oli mukana vain yksi bataatti ja syöjiä oli kuusi. Torneiksi näitä matalia rakennelmia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta jokainen sai maistiaisen ja kun muutakin syötävää riitti, niin ei se haitannut, ettei yksi annos ollut kovinkaan valtaisa. Kuvassa bataatit ovat vasta menossa toiselle grillikierrokselleen, siksi juusto ei ole lainkaan sulanut.

Pekoniset aurajuustoherkkusienet

Isoja herkkusieniä
Aurajuustoa
Pekonia

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Poista sienistä kannat ja siisti muutenkin, jos on tarpeen. Täytä sienten kolot auralla. Kiedo sienten ympärille pekonia ja kiinnitä tarvittaessa cocktailtikuilla. Grillaa sienet niin, että pekoni ympärillä kypsyy ja aura sisällä hieman sulaa. Nauti muiden grillisapuskoiden lisukkeena.



Tällä kertaa en itse osallistunut sienten täyttelyyn ja ehkä juuri siksi nämä tämänkertaiset sienet olivatkin oikein extramaukkaita. Sienet saivat kyllä kaikilta syömäreiltä kehuja ja ruokapöydän lihansyöjämiehet nimesivät nämä lempikasvisruoakseen :D

Jälkkäripuolta lauantaina hoitelivat muurikkaletut, joiden kaveriksi pilkottiin tuoreita mansikoita sekä pensasmustikoita. Lettujen keralla oli myös varsin herkullinen kokeilu; Baileys-kermavaahtoa. Muurikkalettujen taikinaan otettiin suuntimia Siskot kokkaa -blogista.

Muurikkalettujen taikina

1 litra punaista maitoa
2 desilitraa vispikermaa
3 kananmunaa
Ripaus suolaa
Noin 7 desilitraa vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon maito. Lisää ripaus suolaa. Lisää jauhoja, kunnes saat sopivan koostumuksen. Nellen alkuperäisohjeessa tähän meni 5 desilitraa jauhoja, meillä reilun 5 desin jälkeen paistovaiheessa lisättiin vielä ehkä parisen desilitraa, sillä taikina ei ollut meidän muurikallemme optimaalista. Jauholisäyksen jälkeen rupesi onnistumaan ja hyvää tuli! Ennen paistoa taikinan kannattaa antaa turvota ihan rauhassa. Meillä taikina turposikin hyvän tovin, kun odoteltiin, että varsinainen ruokaähky hieman helpottaisi.



Muurikkaletut paisteli varsin hyvällä taidolla meidät mökkeilemään kutsuneen ystävän äiti. Taikinaa tehtiin lennosta lisää, sillä lettujenpaistovaiheessa pihapiiriin olikin jo kerääntynyt isompi poppoo isäntäväen erinäisiä tuttavia, joita ei raaskinut tietenkään jättää ilman, kun pihalla leijui lettujen tuoksu. Tuoreet (ruotsalaiset) mansikat ja letut olivat kyllä aivan mainio parivaljakko!

Baileys-kermavaahto

3 desilitraa vispikermaa
Sokeria maun mukaan
2-4 ruokalusikallista Baileysia

Vatkaa kerma melko tiiviiksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla maun mukaan. Sekoita joukkoon Baileysia ruokalusikallinen kerrallaan, jotta voit tarkkailla kermavaahdon koostumusta eikä se pääse lörähtämään liian veteläksi. Nautitaan lettujen päällä, piirakan ohessa tai vaikkapa täytekakun väliin laitettavana täytteenä.

Baileys-kerman idea lähti siitä, kun olen parina aiempana juhannuksena paistanut ihan paistinpannulla Baileys-lettuja. Olen siis korvannut normaalissa lettutaikinassa osan maidosta Baileysilla. Muurikkataikinan kanssa en uskaltanut lähteä samaa kokeilemaan, mutta Baileysia oli kuitenkin mökkireissulla mukana. Päätin sekoittaa sitä sitten kermavaahtoon ja koska kokeilu oli onnistunut, teen tätä varmasti toistekin!



Meikäläinen on vissiin vähän turhan tapaturma-altis yksilö. Juhannuksestakaan en selvinnyt ilman haavereita, vaan heti perjantaina (edes alkoholilla ei ehtinyt olla osuutta asiaan!) löin varpaani melkoisen kipakasti kynnykseen. Sadattelin siinä, että kylläpäs sattui. Hetken päästä ihmettelin lattialle ilmestyneitä "punaisia maalitahroja", kunnes tajusin sen olevan verta varpaastani. Sitten en enää ajatellutkaan mitään, vaan keskityin tajuissani pysymiseen; en oikein kestä kipua ja veren näkemistä kovin hyvin. Onneksi seurueeseen kuului tuleva lääkäri, joka otti tilanteen haltuun ja hoiteli varpaan ensiavun. Hetken päästä jo köllöttelinkin kylmä pakastepussi jalassa ja piirasta lusikoitiin suoraan suuhun kanssaeläjän toimesta :) aina jotain hyvää kurjassakin sattumuksessa!