Joulunajan kuulumisia ja retkeilyjä Posion Noukavaarassa

 Hei kaikille! 

Miten teidän joulu on mennyt?

Minun jouluni alkoi jo joskus lokakuussa, kun askartelin tonttuoven. Tilasin kaksi eri pakettia askarteluja varten, tonttuovi paketin ja lisäksi vielä pieniä esineitä pakkauksen. Näistä jäikin osa käyttämättä, joten jos joku niitä tarvitsee, niin voin lähettää ne postikuluilla sinulle. :)

Tässä kuvia askarteluista ja valmistaa tonttuovesta. Aika kiva siitä tuli. Tonttuovi paketissa tosiaan on kaikki osat erillään ja sitten ne vain asetellaan ja liimataan paikalleen, niin niistä valmistuu tonttuovi sitten.

Sitten kävimme retkeilemässä marraskuussa, kun oli vielä mukavasti sula maa eikä ollut meilläkään vielä silloin lunta, Posion Noukavaarassa, ihasteltiin siellä lähes tulkoon sen päivän koko valoisan ajan kauniita maisemia. Syötiin eväät ja etsittiin vielä Noukavaaran näköalapaikka ja lopulta se löydettiinkin. Maa oli märkä, ja oikeastaan koko loppu syksykin oli aika märkää ja sateista. Ja sitten kun tuli lumet niin tuli märkään maahaan, jäät ovat aika heikot vielä ja luntakaan ei ole paljoa. Tiet ovat jäisiä.

Noukavaara oli upea paikka, se on lähellä Riisitunturin kansallispuistoa, jonka läheisyyteen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Noukavaaran päältä, joka oli minulle aivan uusi paikka ja ennen käymätön kohde, näki alueelle, johon tuulivoimapuistoa on suunnitteilla. Kaunista erämaaluontoa ja henkeä ihan salpasi nuo upeat näköalat!

Sitten marraskuun ensilumilla käytettiin Eläinlääkäriasema Mosku ja Myryn facebook arvonnasta voittamani koirakuvauslahjakortti Koiravalokuvausta Lapista kuvaukselle. Meijän cairnterrieri Roosa on reilu 12 vuotta vanha ja kuvautettiin nyt Roosa Kemijärvellä luontopolun varrella. Oli hienoa nähdä kuvaajan työskentely meidän ja koiran kanssa. Ja ihania kuvia tulikin. Kuvista teetin joulukortteja ja lisäksi pukinkonttiin miehelleni CanvasPicassolta tilasin canvas taulun Roosan kuvasta. Kiitos vielä Koiravalokuvausta Lapista!

Tämän canvastaulun teetin CanvasPicassolla ja jouluaaton jälkeen ripustimme sen takan päälle, kunnia paikalle. 

Ja nyt on sitten sulateltu tätä joulua ja joulukinkkuja.

Olen kyllä miettinyt joulua ja joulun merkitystä tänä vuonna erityisen paljon ja sitä millaiseksi kulutus juhlaksi joulu on mennyt ja mikä on oikeastaan se joulun syvin merkitys ja tarkoitus alunperin. Itse erityisherkkänä on miettinyt paljon näitä asioita. Eilen sattumalta törmäsin Eevi Minkkisen instagram tilillä Inhimillinen itsetuntemus livevideoon, jonka aihe kosketti minua syvästi ja tuntui enemmän kuin omalta.

Tämän kuvan otin tapaninpäivän ajelulla, kun meillä Sallassa oli silloin reilu -20 (n.-24 astetta) pakkasta, paikoin -30. Nyt on jo lauhtunut mukaviin lukemiin.

Onko teillä suunnitelmia uuden vuoden juhlimisesta? Teettekö uuden vuoden lupauksia?

Itse en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, enkä nytkään erityisemmin. Miettinyt kyllä olen kovasti kaikenlaista, mutta tälläkin hetkellä mennään päivä kerrallaan.

Mietin, jo tulevaa kesää, silloin ois kiva kokeilla kasvattaa kuivakukkia, niitä kasvatin joskus lapsena 4H.ssa. Sitten olen miettinyt uudelleen kouluttautumista, asiakaspalvelu- ja jonkin sortin hoitotyö kiinnostaa. Kaikenlaista jännittävää on luvassa, toivon mukaan ainakin! Jonkinlaista kuntoutuskurssiin osallistumistakin olisi mahdollisesti ensi vuodelle, mutta päivä kerrallaan. 

Youtubessa on muuten uutta videota tarjolla Hetki metsässä. tilillä. Ottakaahan seurantaan ja samalla myös Hetki metsässä. instagram tili seurantaan. :)

Mukavaa uutta vuotta ja sen odotusta kaikille!

Sallan Kaunisharjun uusi luonnonilmiöiden havannointipaikka

 Sallan Kaunisharjuun levähdyspaikan yhteyteen rakennettiin ja avattiin tänä syksynä uusi maisemien ihailupaikka, tarkemmin ensimmäinen luonnonilmiöiden havannointipaikka. Havannointipaikan on rakentanut ja toteuttanut Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä pohjoisen luonnosta ja ainutlaatuisista ilmiöistä.

Näkymä havannointipaikalta avautuu esteettömästi pohjoisen suuntaan, ja paikka on erinomainen valokuvaukseen. Havannointipaikalla on norjalaisen arkkitehtitoimiston suunnitelema, modernia puurakentamista edustava katostyyppinen rakennus. Se on rakennettu lämpökäsitellystä puusta.

Rakentaminen aloitettiin syyskuussa Sallan kunnan omana työnä ja töissä oli kaksi rakennusmiestä. Kaunisharju sijaitsee Sallassa, Sallatunturin laskettelukeskuksen läheisyydessä. Sallatunturille on tarkoitus rakentaa myöhemmin 3 havannointipaikkaa lisää. Tulistelupaikkoja näihin havannointipaikoille ei tule.

Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke on rajat ylittävä hanke. Sallan lisäksi Venäjälle Kuolan alueelle Apatitin kaupungin lähelle nousee rakennelma luonnon havannointiin. Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallispuisto entisöi vanhoja rakennuksia uuteen käyttötarkoitukseen opastuspisteinä.

Me kävimme tutustumassa vasta valmistuneeseen havannointipaikkaan viime viikon sunnuntaina, kun Sallaan oli edellis yönä satanut ensilumi, n. 15cm. Ajatuksenani oli ehtiä käymään havannointipaikalla ennen lumien tuloa, mutta talvi yllätti jälleen. Näyttää toistaiseksi ainakin siltä, että tämä lumi on pysyvä. Talvi tulee tänäkin vuonna aikaisin.

Havannointipaikka näkyy maantielle Kuusamoon menevälle tielle, se kohoaa siellä upeana. On ollut hienoa seurata ohi ajaessa tämän rakentumista. Sitä mietti aina ohi ajaessa, että mikähän siitä tulee, rakennetaanko siihen portaat alas, kun rinteen alhaalla on laavu, jossa olemmekin joskus käyneet ja siitä on blogikirjoituskin minulla täällä. Mutta ei tullut nyt portaita, tuli upea havannointipaikka meille ja matkalaisille. Maisema havannointipaikalla on sykähdyttävä.

Havannointipaikalla tuoksui vielä vasta rakennetun puun ihana tuoksu. Ajattelin että istumapaikka on vain tien puolella, mutta katos yllätti. Maisemarinteen puolella on myös istumapaikat ja vähän leveämpi laveri, jossa voinee vaikka yöpyä, ja niin sanottu leijuva pöytä, jossa voi syödä eväitä.

Maisema havannointipaikalta avautuu Kaunisharjuun rotkoon, pohjoisen suuntaan. Vasemmalla näkyy Sallatunturin laskettelukeskuksen rinteet. Lapsena muistan Kaunisharjusta ohi ajaessa miettineen, että rotkossa on krokotiilejä. No niitä tuskin koskaan on siellä ollut, niitä krokotiilejä. Mutta upea rotko on Kaunisharjussa. molemmin puolin tietä. 

Ajattelen, että tämä havannointipaikka on erinomainen esimerkiksi revontulien bongaamiseen ja sellaista varsinaisesti siihen tarkoitettua paikkaa, meillä ei mielestäni Sallassa vielä ollut. Tämä sopii erinomaisesti myös Hetki metsässä. metsämeditaatio tuokioon pienemmälle porukalle. Katso lisää luontolähtöisestä toiminnasta ja varaa oma rentoutustuokio www.hetki-metsassa.webnode.fi sivun kautta. 

Www.hetki-metsassa.webnode.fi 

Tällä kertaa paikalla saatiin olla ihan kahdestaan, mutta vasta sataneeseen lumeen painautuneet jäljet kertoi, että kävijää on ollut mukavasti ja olemmekin nähneet siellä usein aiemminkin liikettä ohiajaessa. Seuraamme liittyi kuitenkin aika pian myös kuukkeli, metsämiehen onnen lintu. Ja sille kaverikin, eli kaksi kuukkelia liittyi seuraamme, aivan välittömään läheisyyteen, puun oksalle, jos meillä olisi ollut leipää mukana olisimme saaneet aika varmasti kuukkelin kädelle, ja siitä myös kuvan. Vielä on sellainen kuva saamatta, jossa kuukkeli istuu kädellä hakemassa leivän muruja ja ylipäätään, että kuukkeli istuisi eteen ojennetulle kädelle, sellaista en ole vielä kokenut. Toivon, että ehkä vielä jonain päivänä. Niitä täällä Sallassa riittää, kesyjä kuukkeleita, ainakin Hangasjärven laavulla olen tavannut tämän kaltaisia kuukkeleita. Myös meidän pihassa lentää ruokaa hakien kuukkeli pariskunta. Emme vain tienneet, että niitä on Kaunisharjussakin, jos olisimme tienneet olisimme ottaneet leipää mukaan, tällä kertaa meillä ei ollut omia eväitäkään, käytiin muuten vain ajelulla ja tarkastelemassa paikkaa. Todeten, että paikka on upea ja ihana kuukkeli, kenties pariskuntakin.

Maisema havannointipaikalta avautuu pohjoiseen, tästä vasemmalla Sallatunturi.

Kuukkelit

Miltä siellä etelässä tai mistä päin tätä luetkin, talvi näyttää? Täällä oli hyvin märkä loppusyksy, ei ehtinyt kuivata maa kun satoi tämän lumen. Nyt tiet ovat liukkaat. Vesipisarat jäätyivät kuusen oksille keskiviikkona. Lauantaina alkoi sataa lunta. On vain huono metsän eläimille, tämä aikainen talvi ja että, maa on jäässä, ettei ehtinyt kuivaa, mutta luonto selviää ja elää omaa kiertokulkuaan. Ja me ihmiset menemme sen mukana.

Lumi valostuttaa mukavasti ja tulee joulun tuntua. Se saikin minut jo vähän laittamaan joulu valoja ja muuta jouluista. Tilasin tonttuovi tarvikkeita. Sen rakentamisesta kerron tänne sitten myöhemmin.

Vielä tähän loppuun kuva meidän takapihaltakin. Mieheni viime kesänä rakentama porokin sai ylleen lumikuorrutteen, sarvissa porolla on jo myös kausivalot, ne syttyvät pimeän tullen ja sammuvat kun valostuu.

Ihanaa syksyn jatkoa!

Luonnosta hyvinvointia työpajan antia

 Aivan mahtava perjantainen Uusia ulottuvuuksia luontolähtöiseen toimintaan työpaja ja koulutuspäivät takana! Reppu on niin paljon täynnä uutta oppia, että ihan meinaan haljeta, kun haluan jakaa sen kaiken nyt omassa työssäni teille tännekin. :)

Tosiaan olin eilen 2.10 eri hankkeiden järjestämässä Uusia ulottuvuuksia luonto lähtöiseen toimintaan työpaja koulutuspäivillä Rovaniemellä Ounasvaaran majalla, upeissa ruskamaisemissa. Eipä siellä oikein muualla tullut käytyä, kun pysytteli tiiviisti, mutta väljästi vain koulutuksen parissa. :) Ja hyvä niin, eilinen päivä oli niin paljon täynnä uusia kokemuksia ja jo ennestäänkin tuttua juttua, joista ajattelin, kertoa teille nyt. 

Omien kokemusten kautta syntyi tänä syksynä Hetki metsässä ryhmämeditaatio- ja rentoutusharjotuksia tarjoava yritykseni ja nyt opiskelen sitten hieman aiheesta lisää, vaikka kokemus pohjaa jo jonkin verran onkin, niin lisäoppi ei ole koskaan pahasta. Ja tähän luontotyöpajapäivään osallistuin ajatuksella, että kehitän itseäni työssäni ja henkilökohtaisella tasolla ja näitä kaikkia tämä päivä antoi.

Päivä aloitettiin hiljentymällä kuuntelemaan kaunista Rosa Heartin esittämää musiikkia, jota hän soitti sähkökanteleella, tämän tekstin lopussa on pieni video soittannasta ja teimme sitten pienen metsämeditaatio harjoituksen. Sen jälkeen kuuntelimme Marita Niemelän luennon Luonto henkisen viisauden lähteenä. Upea ja koskettava luento oli, se sisälsi jo ennestään tuttua tietoa, mutta myös uutta. Esimerkiksi aivan uuden katsantokannan luontoon ja luonnon ikiaikaisuuteen ja luonnon kiertokulkuun ja vuodenaikojen vaihteluun. Vuodenaikojen vaihtelu voi olla rikkaus, se kuluu siihen luonnon kiertokulkuun ja ihmisyyteen. Kukoistus, kuihtuminen, lepo ja uudelleen syntyminen. Ja kun katsot vaikka kelottunutta puuta, se on vanhentunut ylväästi ja se seisoo siinä edelleen ylpeänä ja ylväänä. Ja syksy ja ruska on luonnon juhla! Kaikki kuihtuu pois, mutta upeasti, jotta pian voi taas syntyä uutta, ja ajatellaan sama meihin ihmisiinkin. Meidän on kukoistettava, kuihduttava, osata levätä ja sitten voi syntyä taas uudelleen. Hyväksyy sen luonnon kiertokulun, ihmisyyden. Ja aina ei tarvi edes kukoistaa, ei tarvi suorittaa, on vain, tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Nyky yhteiskunta aiheuttaa ihmisissä paineita, tulee impulseja eri suunnista. Ihmisten sisäänpäin kääntyminen eli itsetutkiskelu on lisääntynyt viime vuosina. En tarkoita sisäänpäin kääntymisellä negatiivistä, vaan hyvää itsetutkiskelua.

Metsäkävelyharjoitteessa mietin mäntyä, monet myrskyt nähnyttä ja kokenutta vanhaa mäntyä ja siinä se edelleen seisoo ylväänä juuret tiukasti maaperässä, kuten me ihmisetkin ja niin ei aina toki oli. Mutta ajatus, metafora siitä, että niin voisi hyvä olla.

Sen jälkeen lounastimme ja lounaan jälkeen meillä oli kolme työpajaa ulkona. Työpajojen aiheita olivat: Luonnon viesti minulle tässä ja nyt, Ääni ja maakontakti, Luonnon hiljaisuus minussa, jossa teimme mandalan ja jonka, minä tein ihan ensimmäistä kertaa koskaan.

Sen jälkeen oli yhteenveto päivästä ja voin sanoa, että päivä oli todella voimaannuttava, upea ja hieno kokemus. Mandalan opit otan ehdottomasti käyttöön työssäni.

Green care toiminta oli yhtenä vahvana osa-alueena tässä päivässä.

Tässä on tekemäni mandala. Mandaloita tehtiin yhdessä työpajakohteessa, meidät oli jaettu pienryhmiin ja ryhmissä mutta kuitenkin yksilöinä teimme meille annetut tehtävät. Ensin keräsimme luonnosta materiaalia mandalaan, hiljaisuudessa  Mandalan teko oli minulle täysin uusi juttu. Ajatuksena onkin perehtyä nyt enemmän mandoilihin mitä ne on jne. Jonkin verran jo tutkin aiheesta ja löysin tälläistä tietoa, joka on lainattu mielenihmeet.fi nettisivustolta.

" Sana mandala on sanskritin kieltä, ja se tarkoittaa ’’pyhää ympyrää.’’

Mandala voi olla minkä muotoinen tai minkälainen tahansa. Meidän ryhmässä muilla oli paljon myös värejä, omissa mandaloissaan. Itse ajattelen, että mandalat kuvastaa ihmisen sielua, syvintä olemusta.

Tässä värien tarkoitukset, jotka löytyvät minun mandalasta, teksti on lainattu mielenihmeet.fi sivustolta:

• Valkoinen. Rauha, harmonia, hyvyys, herkkyys ja ujous. Seitsemäs chakra.

• Musta. Syvällisyys, salaperäisyys, auktoriteetti, arvokkuus, turvallisuus ja surullisuus.
• Ympyrät. Dynaamisuus ja yhteys kosmokseen.

Olin vielä lopussa hakemassa mandalaani yhtä pientä keltaista sientä, mutta aika loppui kesken. Sen jälkeen, kun tarvikkeet oli kerätty, teimme mandalat. Kun tein mandalaa, tein keskellä olevista risuista ensin ristin, muutin sen sitten y kirjaimen muotoon.

Risti merkitsee mandalassa tietoisuutta ja tiedostamattomuutta, taivaan ja maan yhteensulautuvuutta. 

Lopuksi teimme kierroksen ja ihastelimme hiljaa, ääneti toisten mandaloita. Upea kokemus! Oletko sinä tehnyt koskaan mandalaa? 

Toisessa työpajassa teimme itsekseen, hiljaisesti, suorittamatta, intuitiolla n.15-20minuutin mittaisen metsäkävelyn. Metsäkävely oli minulle myös uusi asia, en ollut tehnyt aikaisemmin. Metsäkävelyssä sai pysähtyä tai kulkea kokoajan, ihan miten itse halusi. Minä lähdin kävelemään ja pysähdyin ensin pienelle hiekka-alueelle, joka oli nurmikon keskellä. Sen muoto muistutti minusta sydämeltä - rakkaus. Sen jälkeen lähdin kävelemään toisaalle ja eteeni tuli palanut, hiillostunut, mutta vielä pystyssä oleva lauta-aita, se muistutti minua eletystä elämästä. Sen takana näin kivistä rakennetun ison suorakulmion aivan kuin talon pohja, se antoi lupauksen uudesta. Sen jälkeen muistin nähneeni sydämen luona vanhoja lahonneita lautoja ja vanhat, rikki menneet puiset tikapuut, ne muistuttivat minua eletystä elämästä. Sen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa ja saavuin kivelle, kalliolle miettimään elämää, mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Sydän hakkasi kovasti, jännitti, hermostutti, hengittelin ja hieroin itseääni lempeästi. Tuumiskeltuani hetken kivellä, palasin takaisin hiekkasydämen ääreen ja sen vieressä oli puu, nojasin siihen ja katsoin hiekasta muodostunutta sydäntä, ja mietin, elämää, vastauksia, kysymyksiä, rakkautta. Matkan aikana näin ja koin paljon muitakin pienempiä asioita. Suuria tunteita, voimaannuttava retki omaan itseen. Jonka kanssa olen työskennellyt jo pidemmän aika, mutta tämä toi taas uusia ulottuvuuksia siihen.

Kolmantena harjoitteena meillä oli ääni ja maakontakti, joka oli minulle aivan täysin uusi juttu. Kovin vielä varovaisesti siihen osallistuin, mutta oli hieno kokemus, kun kuuli muiden äänen ja oman tietysti. Ääniharjoituksessa tehtiin erilaisia ääniä ja myös aa-oo-uu-mm ääniharjoitus silmät kiinni, todella vaikuttavan kuuloista ja kokemus myös oli vaikuttava. Ehkä tulevaisuudessa näistäkin on jotain minun työssäni.

Rosa Heartin esittämää alkumusiikkia. Tässä näkyy taustalla alue, josta löysin metsäkävelyharjoitteessa sydämen, hiiltyneen aidan ja lahoneet tikapuut.

Työpajapäivän järjestivät Nordic NaBS-, Luontoa toimintaan-, Luontoa toimintaan yli rajojen- ja LUONNOLLISESTI- hankkeet. Kiitos!

"Mitä silloin sisälläni kuulen,

mitä itsessäni näen,

mitä minusta jää,

kun ympärilläni kaikki

on ihan hiljaa."

- Marita Niemelä, Sielun maisemaa

________________________________________________

Järjestän ti6.10 klo17-18 Sallassa Rajakievarilla rentoutustuokion, jonka aikana kerron tarinaa Hetki metsässä. yrityksen takaa ja lopuksi teemme pienen rentoutusharjoituksen. Jos olet tuolloin Sallassa, niin tervetuloa mukaan! Mahdollisuuksien mukaan olemme ulkona ja mukaan mahtuu 20 henkilöä.

Kuura-aamun kauneutta ja muita syyskuulumisia

Ei ole ollut vielä kovin montaa kuura-aamua, syksy on ollut lämmin. Lehdet ovat varisseet jo puista, talvi saa tulla. Sais se sataa vähän lunta, ei paljoa... Kerran se on talvi käväskin, mutta suli lumen pois kun oli lehtikin vielä puussa. On taas jälleen pitkä ja pimeä talvi edessä. Ruska - ruska meni kovin äkkiä ohi, sitä en ennättänyt kuvaamaan. Mutta se oli komea, värikäs, mutta kovin tuntui lyhyeltä. Olen unohtanut tänne kirjoittaa ja kertoa, että viime keväänä ja menneenä talvena ei hiekotettu meillä yhtään kevyenliikenteenväyliä, koska siihen ei ollut tarvetta, ei ollut liukkautta yhtään. Nyt on jo tälle syksylle hiekotettu yhen kerran ja nastat laitoin kenkiin... :( En tykkää.

Tutuilta lenkkipoluilta..

Taivaanrannanmaalari - vai mikä lie kauniiksi saanut pilvimuodostelman tältä aamulta

Kukkasipulit sain istutettua taas viime tippaan. Kukkasipulipenkin näyttää vallanneen nurmikko melkein kokonaan... osan sipuleista laitoin isoon puulaatikkoon, saa nähdä mitä niistä tulee. Istutin krookuksia, narsisseja muistaakseni ja tulppaaneja nyt ainakin, sekoitusta ja tumman liloja tulppuja. Minkähänlainen myyrävuosi tulee? Yhden myyrän olemme jo pyydystäneet.

Istutin myös kanervat.

Tämä kuva otettu silloin kun meille satoi sen ensi lumen,

sulanut on jo pois.

Joko sinä olet aloittanut joulunodotuksen? Silloin kun satoi lunta nyt syksyllä aika paljonkin, niin tuli ihan jouluinen olo, niin piti laittaa jo sisälle ja ulos kausivaloja. Viime vuonna tai nyt menneenä talvena ne ulkovalosarjat kaikki vaan mulla tuli viallisiksi, niin täytyy niitä nyt vielä vähän fiksailla ja ostaa uusia. Ehkäpä myöhemmin tänne laittelen ulkovaloista kuviakin.

Kellon siirtohan se on taas eessä, en tykkää. Äänestitkö muuten sitä, että nyt kun ollaan poistamassa sitä että kelloja ei enää siirretä kesä- tai talviaikaan, niin äänestitkö kumpi aika sinulle olisi kivempi? Minä en äänestänyt, kun en osanut päättää kumpi, mutta ehkä olen kallistunut kesäaikaan ja talviaikahan se oli Ylen nettisivuilla olleen äänestyksen voittanut.

Täytyisi tässä vielä yksi postaus kesän reissultakin tehdä tänne, kun vain ehdin. Kiva, jos olet pysynyt linjoilla, pysyhän vain jatkossakin. ;)

Tämäkin kuva otettu silloin kun satoi ensi lumen, auringonlasku kuvassa.

7.10.2018

Hyvää Halloweenin aikaa kaikille!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain jo jokin aikaa sitten Anneli A:n Pihakuiskaajan matkassa -blogista Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteen ja ajattelin nyt siihen tarttua, kun syyskireiltäni nyt kerkeän toviksi tähän perehtyä. Kiitos vain Anneli A!

Mennyt kesä oli minun mielestäni meillä ihan lämmin, ihan sopiva, ei ollut liian sateista eikä liian kylmääkään, mutta lyhythän se oli. Se on aina, aivan liian lyhyt. Ja menee tosi nopeaan ohi, se on ohi ennen kuin se ehtii alkaakaan.

Omassa puutarhassani ei tapahtunut tänäkään vuonna paljon mitään. On niin monia asioita mitkä siihen vaikuttaa enkä ala niitä tässä erittelemään, mutta ehkä ne kasvit sieltä vielä nousee, ehkä ensi vuonna nitistän loputkin inhottavasti leviävästä pihatatarista... ehkä ensi vuonna.


Ensimmäinen puutarhamuistoni voisi olla kuitenkin alkukesällä voittamani amppelit Pesiölän puutarhasta, ne olivat tosi komeita, niitä oli kaksi ja ne olivat petunia-amppelit. Niistä en saanut kuvaa kun ei oikein koskaan ollut aikaa kuvata ja en sitten oikeastaan löytänyt niille sopivaa paikkaa, ne vain sitten olivat.. Tästä voit lukea juttua kesän puutarhavierailusta.

Kuva alkukesän vierailusta Puutteenkylän puutarhasta, Kuusamosta.

Toinen muistoni voisi olla liljat. Jätin ne viime syksynä ruukkuun, siinä uskossa, että ne eivät selviydy pohjoisessa ja en jaksanut nostaa niitä silloin ylös tai muistanut sen kummemmin. Kun esikasvatin ne ensin silloin sisällä joten uskoin että ne eivät selviydy, mutta niinhän siinä vain sitten kävi että ne iloiseksi yllätyksekseni ne sieltä ruukusta nousivatkin. Syksyllä siirsin ne sitten penkiin.

Kolmas muistoni on ehdottomasti pelargoniat, ne kestävät vaikka niitä juuri muista kastella! Ne selvisivät ekoihin pakkasiin ja sitten jouduin heittämään ne pois. Kesäkukat ovat yksi tärkeimpiä asioita kesässäni ja puutarhassani.

Yksi, ja neljäs, puutarhamuistoista olisi varmaan ollut vierailu Avoimissa puutarhoissa, mutta tänä vuonna oli jotain muuta silloin niin niihin en päässyt. Sen sijaan pääsin vierailemaan Tornion Arboretumissa, se on sellainen pieni puisto, jossa on paljon erilaisia kasveja. Tästä voit lukea jutun arboretum vierailustani.

Viides muisto ei ehkä ole niinkään muisto, vaan myös nykyhetkeä ja sekin on tärkeä osa puutarhani vuodenkiertoa. Kanervaistutukset nimittäin. Joka vuosi istutan ne ruukkuihin ja ne kestävät ympäri vuoden, ei tarvi terassia pitää paljaana koko pitkää talvea, vaan jotain sinnekin, kun lumi ei kuitenkaan aivan kokonaan koko terassia pääse peittämään. Ostin kesällä myös uuden puulaatikon, kuvassa olevan kaltaisen, mutta vielä en ole ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se etsii vielä paikkaansa.

Ja bonusmuistona, vaihdoin koivuangervojen tilalle Ilo-ruusun, toivon että se lähtee kasvamaan.


Haaste on varmaan kiertänyt jo monissa blogeissa, mutta katson josko näissä ei olisi vielä kiertänyt. Ottakaahan muutkin mukaan kiva haaste! Voi ne olla varmaan muitakin muistoja kuin puutarhamuistoja, jos oikein luova on. 

Navettapiian puuhamaa

Jokirannassa

Satupuutarhassa

Marraskuista viikkoa kaikille!

Lunta ja kuuraa

Alkuviikosta satoi hennon kerroksen lunta illan aikana ja oli säilynyt vielä aamuun, nyt se on jo sulannut pois ja satanut uuttakin lunta jo hitusen. Ei aivan päästy ensilumen viralliseen mittaan tässä kirkonkylällä, mutta Naruskalla mitattiin muistaakseni 19cm. Että lyhyt oli taas Suomen kesä ja talvi on vahvasti tulossa nurkan takana, mikä ei ilahduta kyllä yhtään. Mutta myönnetään. Joulussa on jo minun ajatukset, ja siitä kun selvitään ja tästä alkutalven ja syksyn pimeästä jaksosta niin ollaan taas voiton puolella ja kohti valoa mennään. Yleensä ne tahtovat jo tähän aikaan ajatukset sinne jouluun kääntyä, vaikka en jouluihminen yhtään olekaan. Mutta kun on pikkuisia täditettäviä, niin täytyy niille ostaa lahjoja, pukea kotia jouluun ja tehdä jouluruokia sitten kun sen aika on.

Kun kesä vaihtui syksyyn niin samalla aurinko heitti näkymästä. Tuli kaamos. Vaikka virallisestihan se ei vielä syksyllä ala. Mutta kyllä se syksy otti auringon meiltä pois ja toi tilalle jonkin verran vesisateita. Tänä aamuna oli tämän syksyn eka kuura-aamu, tai no ihan hentonen sellanen. Nurmikko tuntui jalan alta kohmeiselta. Kukkavarret olivat kuorruttuneet jo hentoon lumisadekuorrutukseen.

Luin uutisista, että Etelä-Suomessa on nautittu vielä lämpimistäkin keleistä, kyllä ne täällä ovat enää muisto vain.

Tämä seuraava kuva on alkuviikolta. Nyt on satanut uutta lunta ja piha on saman näköinen kyllä nytkin.

Lunta maassa ja pelargonioissa kukat.

En raskinut heittää pihan syyssiivouksessa pelargonioita pois, kun kukkivat niin komeasti, joten jätin ne vielä ulos ja siinähän ne vielä säilyttävät kukkansa oman aikansa.

Tämäkin kuva vielä siltä päivältä kun lunta oli jo maassa.

Tämä seuraava kuva tältä aamulta.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Syystervehdys

Flunssa pitää vielä vähän otteessaan, aivan täysin en ole vielä tervehtynyt, mutta paljonkin parempi jo, yksittää vielä ja ääni on painoksissa joskus ja syksyn kiireet ovat alkamassa, joten tulin välissä kirjoittelemaan, että pientä taukoa saattaa aika ajoin ilmetä, kun ei ehdi tai kykene mihinkään retkeilyhommiin tällä hetkellä tai vieläkään oikeastaan. Ja ei oikeastaan ole aina mistä postailla. Ja kyllähän se pysäyttää kun täällä meidän lähellä katosi se 70.nen pariskunta tässä aika lähellä Kemihaarassa. Mieheni kuuluu alueen Vapepaan, etsintöihin ei enää sitten tällä kertaa enää tarvinutkaan lähteä kun uusia johtolankoja löydettiin ja lopulta pariskunnan mies sitten löydettiinkin läheltä näitä löytyneitä vaatteita, eli sitä johtolankaa ja valitettavasti mies oli menehtynyt. Poliisii epäili hypotermiaa, Vapepa oli mukana etsinnöissä, mutta sen enempää en halua siitä tässä alettavan keskustella. Mutta sitä vain, että se pysäyttää, kovin kauaksi ei itse uskalla kyllä lähteä, täytyy liikkua hyvissä retkeilyvarusteissa ja miettiä mihin omat voimavarat riittävät ja retkeillä sen mukaan.

Pihan syystyöt ovat vielä hieman vaiheessa, jotain jo teimmekin, vietiin lehtiä ja roskia paikalliselle hyötyjäteasemalle, jos ei muuta ilmau, niin kanerva-asetelmiakin olisi tehtävä vielä tälle syksyä. Mutta näyttää siltä että teen ne sitten kun aikataulut sallii.
Ja postailen niistä ehkä sitten myöhemmin. Pelargoniat kukkii vielä komeasti, niin en raskinut niitä vielä nakata pois. Vielä olisi ikkunan pesuakin ja verhojen ompelua vielä syksyksi keittiöön.

Äidilleni jo vuosia sitten antamani

äitienpäiväruusu kukkii vielä! 

Ihanaa ja värikästä syksyn jatkoa ja hyvää viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Joen ruskaa

Viime sunnuntaina, silloin kun flunssa jo yritteli tulla, poikkesimme katsomaan mökkikylämme ruskaa. Tätä jokea en kyllästy kuvaamaan, se on kaunis minä vain vuoden aikana, ja juuri nämä joen kohdat. Mökkikylällemme ei ole pitkäkään matka meiltä.

Samalla poikkesin Onkamojärven näköalapaikalla.

Näköalapaikalla on penkit ja pöytä.

Onkamojärvi.

Pilvet roikkuvat niin alhaalla, että Vanhoja rajan taakse jääneitä Sallatuntureita ei näy, hahmo vain.

Hyvää viikonloppua kaikille!