Hetki Miss Emilyn seurassa

Tein tämän postauksen jo maaliskuussa, kun maalasimme työhuoneen ja keittiön lattiat. Keittiön uudistuneen ilmeen näytän sitten, kun olemme saaneet kamiinan asennettua sinne ja yhdet uudet verhot ommeltua.

Upea suuri, mutta melko huonokuntoinen posliininukke (kompositiovartalo) on saksalainen Simon Halbig 117 n. Se on 1900-luvun alusta. Nuken pitsikaulus on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi ja mekon olen ommellut vanhasta tyynyliinasta. Peruukki, sukat ja kengät ovat alkuperäiset. Harmikseni silmien mekanismi on irti, mutta tallessa. 

Arabian lastenastiaston olen saanut lahjaksi kummitädiltäni. Jos tiedät jotakin tuosta astiastosta, kerro minulle!

Peikkokukkulalle on nyt tullut talvi täydellä ryminällä. Vettä sataa kaatamalla ja jos ei sada, on todella kylmä. Yhtenä aamuna oli 4 miinusastetta, mikä on todella kylmää näillä leveysasteilla. Maa ja katot olivat valkoisenaan!  Olemme olleet talviflunssassa ja Dominicilla on jäänyt uimakoulukertoja väliin.

Instagramista voitte katsella tiheämpää päivitystä Peikkokukkulan perheen elämästä: @peikkokukkulanmia, ja jos taas chihujutut kiinnostavat, niin kannattaa etsiä minut sieltä: @michilandian_nutut_ja_jutut

Huomenna eläinlääkärireissu edessä. Pitäkää peukkuja, että Chokon hampaidenpuhdistus menee hyvin! Pelkään niin kovasti sitä nukuttamista :(

Mukavaa kesäkuun alkua Chilen talvisateiden keskeltä!

Uusi koira perheessä

Perheeseemme muutti joulun alla uusi koira. 

Löysin sen käytettyjen vaatteiden liikkeestä. Tänne Chileen roudataan USA:sta konttikaupalla vanhoja vaatteita ja leluja, joita sitten myydään "Ropa Americana" -kaupoissa. Varsinkin joulun alla kauppojen korit pursuavat pehmoleluja. En voinut olla ostamatta tätä vanhaa terrieriä.

Onko tämä mielestänne 60- vai 70-luvulta? Materiaaleja katsoen ei voi olla uudempi.

Syntymäpäivälahjani

Näin syntymäpäiväni iltana tahdon näyttää teille, mitä sain mieheltäni lahjaksi.

Käymme silloin tällöin Concepcionissa lauantain romumarkkinoilla. Helmikuun lopulla ostimme sieltä vanhan ompelukoneen. Aloimme jutella myyjän kanssa. Hän kertoi, että hänellä on myynnissä vanha iso posliininukke, jonka niskassa on tähti. Tiesin heti, mistä on kyse. Sanoin, että tahtoisin nähdä sen. Mies kertoi tuovansa sen seuraavana lauantaina.

Seuraavana lauantaina menimme markkinoille jännittyneenä. Mies tervehti meitä tuttavallisesti. Pyysimme saada nähdä nuken. Mies kertoi, ettei viitsinyt tuoda sitä, ettei se menisi rikki. Jaaha. No milloin voisimme nähdä sen? Hän kertoi, että voisimme tulla katsomaan sitä hänen luokseen jokin arkipäivä. 

Yhtenä päivänä sitten menimme hänen luokseen. Hän asuu aivan uskomattomassa romukasassa! Nukke oli osina laatikossa. Sillä oli alkuperäiset sukat ja kengät. Aidoista hiuksista tehty alkuperäinen peruukki oli irrallisena. Nuken hinta oli Euroopan tai USA:n hintoihin verrattuna edullinen, mutta kuntokin huonompi. Minulla oli kuitenkin mennyt feria huonosti tänä vuonna, joten sanoin, etten voisi ostaa nukkea vielä, mutta alkaisin säästää rahaa ja ostaisin sen tulevaisuudessa, jos hän ei olisi myynyt sitä kenellekään. Loin nukkeen haikeita katseita ja pyysin miestä pitämään siitä hyvää huolta, ettei se vaan rikkoutuisi.

Toukokuussa sitten mieheni soitti myyjälle ja kysyi, oliko nukke yhä myynnissä. Oli se. Mieheni jopa sai tingattua hintaakin alemmas. Sanoin, että ostaisin nuken. Mies lupasi laittaa nuken kokoon. Menimme hakemaan nukkea sovittuna päivänä. Nukke oli yhä osina laatikossa. Mies sanoi, ettei ollut ehtinyt tehdä sille mitään. Voisimmeko tulla uudestaan viikon päästä? Minä tulin epäluuloiseksi. Mies ei tahtoisikaan myydä sitä. Viikon verran me sitten mietimme, että taisi jäädä nukke saamatta. Kun sitten menimme nukkea hakemaan, se oli kasattu, mutta huonosti. Kaikki jäsenet roikkuvat löysinä ja pää katsoo alaviistoon. Minä kuitenkin nappasin nuken kainalooni, enkä enää päästänyt siitä irti. Mieheni maksoi nuken.

Kun jäimme kahden, mieheni sanoin minulle:" Hyvää syntymäpäivää!" Minä naurahdin ja sanoin, että se on lokakuussa. Mieheni sanoi, että hän tiesi, miten paljon tahdoin sitä nukkea ja koska hän ei tahtonut odottaa lokakuuhun saakka sen antamista, niin minun pitäisi muistaa syntymäpäivänäni, että hän on jo lahjan antanut. Eli näissä kuvissa nyt näette syntymäpäivälahjani, jonka sain jo toukokuussa!

Valkoinen mekko on keskeneräinen. Se on tehty kahdesta vanhasta tyynyliinasta. Kaulukseen olen ajatellut ommella kuvissa näkyvän pitsin. Se on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi. Myös alushame pitää ommella, kunhan ehdin. Teen myös mamelukit. Nyt nukella on jalassaan Dominicin vanhat trikoohousut.

Nukessa on muutenkin paljon laittamista. Jäsenet pitäisi kiinnittää kunnolla tiukasti, peruukki pitäisi laittaa päähän, sormia pitäisi korjata jne. Hankalin juttu on silmämekanismi. Silmät liikkuvat sivusuunnassa "flirttailevasti", mutta silmäluomet ovat irti, joten nukke ei nuku. Mekanismi on kuitenkin niin hankala, että se tarvitsisi asiantuntijan. Chilessä tuskin sellaisia on. Itse en uskalla sorkkia. Meinaan laittaa osan hyvään talteen, sillä eihän sitä koskaan tiedä!

Nukke on Simon & Halbig 117 n. Pää on posliinia ja vartalo kompositiomassaa. Korkeus on yli puoli metriä. Nukke on tehty 1910-luvulla.  (Lisää tietoa löytyy netistä.)

Kiitos vielä miehelleni UPEASTA lahjasta!

 Loppuun vielä kuva yläkerran salista. Tässä huoneessa nukke asuu. Matolla seisoo Suomesta ostamani vanha terrieri.

Terrieri-ärrieri

Antiikkiliikkeestä Nauvosta löytyi tällainen suloinen vanha terrieri. Turkki on mohairia, silmät lasia. Epäilen sen olevan 50-luvulta. Mitä mieltä sinä olet?

Tunnetko tämän koiran?

 Löysin kirpparilta tällaisen koiran. Se on kovaa muovia.

 Kun hännän laskee, koira laskee pään. Kun taas vastaavasti nostaa hännän, pääkin nousee pystyasentoon.

 Tietääkö kukaan enemmän tällaisesta koirasta? Onko se vanha?

Tätä on epäilty 60-lukulaiseksi, muttemme ole asiasta lainkaan varmoja. Kerro, jos tiedät!

Lohtuostokset

Kun äitini lähti Chilestä joulukuun lopussa, veimme hänet Concepcionin lentokentälle. Olin ihan murheissani. Oli lauantai ja romumarkkinapäivä. Päätimme mennä mielen piristykseksi markkinoille.

Nukkekokoelmaani löytyi tällainen suloinen vanha nalle. Se on luultavasti 60-luvulta. Mitä mieltä te olette iästä?

Pieneen kannukokoelmaani löytyi turkoosi emalikannu. Kukallisen kannun olen saanut entiseltä aputytöltäni.

Mukavaa viikonloppua!

Nukkeja

Kuten olen kertonutkin, mieheni kerää matkamuistonukkeja. Hänen lempinukkejaan ovat englantilaiset ja tanskalaiset sotilaat.

Meillä on myös kokoelma lappalaisnukkeja. Leijonavaakunan olen tuftannut itse.

Entisestä Neuvostoliitosta meillä on iso kasa kansallispukuisia nukkeja. Nämä lättäpäät ovat yksiä suosikkejani.

 

New Yorkista ostin 70-luvun Shirley Temple -nuken.

 

Mustia nukkejakin minulla on jonkin verran.

 

Monet kasvot ja löhötyyny

 Kaverini metsästi tällaisen nuken romumarkkinoilta. Hän soitti minulle ja kysyi, ostaisiko hän sen minulle. Kun kuulin, että nukella on monet kasvot, sanoin heti, että ostaisi nuken.

Nukella on kolmet kasvot ja ilme vaihdetaan nuken pään päällä olevasta nupista. Tällaisia ilmenukkeja tehtiin jo 1860-luvulla posliinista. Ne olivat tietenkin huomattavasti kauniimpia kuin tämä hullunkurinen muovinukke. Minulle tulee tästä mieleen astronautti.

Nukke on chileläisen Gloria-muovitehtaan tuotantoa luultavasti 60-70-luvuilta.

Vielä loppuun laitan kuvan yläkerran salista, jonne on nyt tullut punaista. Ostin tuon pyöreän löhötyynyn New Yorkin Ikeasta kahdeksisen vuotta sitten, eikä sille ole koskaan löytynyt paikkaan mistään. Ensin asuimme talossa, jossa kävi niin paljon sukulaisia lapsineen, etten tahtonut laittaa sitä mihinkään. Se nimittäin olisi jo pilalla, kun sen päällä olisi hypitty kengät jalassa. Tämän jälkeen asuimme 20 neliön mökissä kaksi vuotta. Sinne ei totisesti mahtunut tuollainen valtava tyyny! Tässä nykyisessä talossa on 128 neliötä tilaa, muttei tyynylle silti ole löytynyt paikkaa. Olohuoneeseen se ei tyylillisesti eikä värillisesti sovi ja vaikka siitä ei välittäisikään, niin ei sitä silti voisi sinne laittaa. Koirathan pilaisivat sen parissa päivässä. Urokset nostaisivat jalkaansa ja kurainen saksanpaimenkoira (Luna rakastaa kieriä mutalammikoissa) heittäytyisi sen päälle - ei kiitos! Koirat kuitenkin ovat tottuneet siihen, että kaikki lattialla olevat tyynyt on niille tarkoitettu.

Päätin sitten kokeilla tyynyä yläkerran saliin, kun siellä on muutenkin tyynyt ja verhot, joissa on punaisia ruusuja. Salissa on myös punaiset nukenvaunut. Laitoin futonsohvan päälle tuon villafiltin, jossa on punertavaa. Nyt tyyny on ihan ok siellä. Tällä hetkellä sen päällä ovat nuo pesemäni vanhat nuket, mutta se on vain väliaikaista. Tänään yritän saada nuket paikoilleen salin hylly/pöydälle.

Tuo tyyny on siitä erikoinen, että sisällä on neljä hassunmallista pehmeästä muovista tehtyä kanisteria, jotka täytetään hiustenkuivaajan lämpimällä ilmalla. Kukin kanisteri täytyy noin kolmessa sekunnissa. Sitten korkki kierretään kiinni. Kaikki kanisterit laitetaan tuon tyynynpäällisen sisään. Jätin yhden kanisterin vähän tyhjemmäksi, jolloin siitä kohdasta tulee hyvä istumapaikka. Onkohan Ikeassa vielä tällaisia? Onko tällainen teille muille tuttu?

Apinat

Kolme Chilen romumarkkinoilta löytämääni apinaa. Ensimmäinen on Made in Hong Kong. Arvioin sen olevan 50-60 -luvuilta. Toinen on japanilainen. Olisiko se 70-luvulta? Kolmas on espanjalainen. Onkohan se 80-luvulta? Vuosilukuarvioni perustuvat materiaaleihin ja muotoiluun. Oletko samaa mieltä vuosiarvioista? Tiedätkö mitään näistä apinoista? Onko sinulla ollut samantapainen?
-
Onko sinulla nukkeja tai leluja, joita et enää tarvitse? Jos tahdot niille arvoisensa elämän, voit lahjoittaa ne tulevaan nukkemuseooni. Maksan postimaksut. Peikkokukkulan museoon ovat tervetulleita nuket ja lelut, jotka ovat 70-luvulta tai sitä vanhempia. Lahjoittajan nimi tulee näkyviin tahdottaessa. Museon arvioitu avaamisaika on vuonna 2013.

Lelupäivä

Tänään olen pessyt vanhoja likaisia muovi- ja kumileluja. Mukana myös uudet markkinalöydöt.

Romumarkkinoiden satoa

Kävimme miehen kanssa viikonloppuna Plaza Perun romumarkkinoilla.

Saimme tällaisen saaliin noin 35 eurolla.

Tämä homevarvas pääsee pesulle. Sen vaatteet ovat jo likoamassa.


Tästä pienestä hiirestä minulla on ei hajuakaan, onko se edes vanha? Tunnistaako joku, onko tämä jokin sarjakuvasankari tms?

Mieluisin ostokseni oli tämä pieni apina. Mekanismi ei toimi, mutta kelloseppä saisi sen varmaan korjattua. Luulisin, että tämä on 60-luvulta. Mitä mieltä sinä olet?