Kälyni oli meillä muutaman päivän. Sunnuntaina menimme kävelemään uudelle tiellemme ja kälyni melken astui käärmeen päälle. Se oli sellainen ruskea hieman kyyn näköinen, ehkä hieman laihempi ja ilman sahalaitaa. Chilessä ei ole myrkkykäärmeitä, mutta kyllä sitä aina kuitenkin säikähtää. Tästä käärmeestä alkoikin suuri käärmekeskustelu, kun mieheni kuvasi barbaareja suomalaisia, joiden kesämökit ovat saaristossa hirveiden myrkkykäärmeiden keskellä.
Myöhemmin samana päivänä minun teki pitkästä aikaa mieleni suklaata ja menin kaivelemaan sitä ruokakomerosta. Löysin suklaapaketin nakerreltuna kahdesta päästä! Meillä ei ole koskaan ollut hiiriä talossa, joten ryntäsin heti olohuoneeseen kertomaan huonot uutiset. Sitten aloin tyhjentää ruokakomeroa. Kaikki ulos ja tarkastukseen. Pesin clorolla hyllyt ja heitin kaikki pois, joissa näkyi pureskelujälkiä. Hiiri on ehtinyt olla meillä sen verran vähän aikaa, että ei se ollut ehtinyt nakertaa kuin kaksi suklaata, kanelipussin reunaa, ruokasoodaa (!) ja reiän maitojauhepussiin.
Kälyni heräsi päiväunilta ja kömpi keittiöön kaiken sotkun keskelle. Hän alkoi auttaa minua ja miestäni. Laitoimme kaikki ruokatavarat, kuten jauhopussit, murot ja keksit kannellisiin astioihin. Kertasimme sitä, miten, milloin ja missä olin kuullut hiiren nakerrusta. Olin kuullut sitä viimeisen kahden viikon aikana, mutta olin aina luullut, että ääni kuului ulko- ja sisäseinien välistä. Kälyni kävi sitten muovipussikomeron kimppuun ja totesi, että siellä haisee hiiri. Minä vähän nostelin kulmiani, sillä en uskonut, että hän voisi sitä haistaa, kun minä en ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Muovipussikomerossa on myös vaatetanko, jossa säilytämme joitakin talvitakkeja. Käly ja mieheni ottivat komerosta kaikki muovipussit pois ja heittivät ne roskasäkkiin. Sitten vaatteet pois tangolta yksi kerrallaan.
Mokkajäljitelmätakkini hupusta sitten löytyi todisteaineistoa: pieni sievä pesä! Takissa on oikein mukava karvasisushuppu, koko komeron mukavin huppu! Sinne oli hiirulainen vienyt paperisuikeroa ja tehnyt nätin pesän. Minun kävi sääliksi laittaa sen pesä roskikseen ja takki pesuun. Jätimme komeron tyhjäksi, jotta hiiri olisi helpompi pyydystää.
Olimme jo siivouksien loppusuoralla, kun tunsin jalkojeni alla tärinää. Koko talo alkoi täristä ja minä haukoin henkeäni:” Mira, mira, mira!” minä vain hoin, enkä saanut muuta ulos suustani. Kälyni katsoi vauhkona ympäri keittiötä ja etsi katsellaan hiirtä. Minä aloin pidellä hyllyllä olevista astioista kiinni ja sitten huusin: ”Temblor!” Vasta sitten kälyni heräsi todellisuuteen ja unohti pelkonsa hiirtä kohtaan ja tajusi, että koko talo tärisi ja hänkin alkoi pidellä astioista kiinni. Pohdin, pitäisikö lähteä ulos talosta vai suojella astioita. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen, sillä olemme jo niin tottuneita maanjäristyksiin, ettei enää tule sellaista pakoreaktiota kuin ennen.
Yhtämittainen tärinä kesti minuutin. Se on pitkä aika silloin, kun maa tärisee. Ainoastaan pari kevyttä metallilautasta putosi hyllyltä. Kun tärinä oli ohi, aloimme nauraa, sillä kälyni ei tosiaan ollut rajusta tärinästä huolimatta tajunnut tärinää, sillä hän oli niin huolissaan pienestä hiirestä!
Keitimme teetä ja söimme oncea (=iltapalaa). Samalla oli telkkari auki ja katselimme kaikilta kanavilta raporttia juuri olleesta maanjäristyksestä. Se oli voimakkain ja pisin sitten kahden vuoden takaisen maanjäristyksen (8,8 richterin asteikolla). Tämä oli vieläkin kahden vuoden takaisen järistyksen jälkijäristys, eikä uusi maanjäristys. Ensin telkkarista tuli erilaisia lukuja, eikä ollut vielä päästy yksimielisyyteen siitä, miten voimakas tärinä oli ollut. Lopulta se vakiintui 6,8 richterin asteikolla. Episentro oli Talcassa, jossa järistys tietenkin oli vieläkin voimakkaampi kuin meillä. Tällä kertaa meillä ei mennyt sähköt poikki lainkaan ja tv toimi. Ainoastaan kännykkäyhteydet menivät heti poikki muutamaksi tunniksi. Siitä käydäänkin nyt kovaa polemiikkia televisiossa, sillä kahden vuoden takaisen järistyksen jälkeen Chilen kolme operaattoria lupasivat korjata systeemit niin, etteivät yhteydet katkea silloin, kun niitä eniten tarvitaan. Ne kuitenkin ovat katkenneet aina jokaisen lievähkönkin järistyksen kanssa samaan aikaan.
Rannikoille asetettiin tsunamivaara ja ihmisten piti lähteä evakuointipaikkoihin korkeampaan maastoon. Tässäkin oli epätietoisuutta, sillä SHOA ilmoitti, että tsunamivaaraa ei ole ja ONEMI ilmoitti, että vaara on ja siksi ihmisten täytyy jättää rannikko. Sitten vaara peruttiin ja sanottiin, että kaikki voivat pysyä kodeissaan. Parin tunnin päästä ilmoitettiin taas, että meri käyttäytyy oudosti, vaara onkin todellinen. Kaksi organisaatiota pääsivät yhteisymmärrykseen ja tsunamivaara annettiin vielä illalla myöhään. Kurjaa, kun ihmisten piti lähteä kodeistaan illalla pimeässä ja kylmässä. Onneksi tsunamia ei sitten lopulta tullut!
Oncella minä sanoin, että mitähän tähän päivää vielä mahtuu, kun aamu alkoi käärmeellä, sitten tuli hiiri ja vielä maanjäristys. Kälyni sanoi, ettei koskaan yhden päivän aikana tule kuin korkeintaan kolme asiaa.
Tänään maanantaina heräsin siihen, kun mieheni huusi keittiöstä:”Laucha!” Ryntäsimme kälyni kanssa keittiöön hiirijahtiin. Mieheni sanoi, että hiiri oli livahtanut jääkaapin alle. Kälyni jäi harjan kanssa olohuoneen ja keittiön väliseen oviaukkoon, jottei hiiri pääsisi pois keittiöstä. Minä jäin jääkaapin viereen ja mieheni yritti saada hiirtä pois jääkaapin alta. Suihkutimme ilmanraikastajaa, tökimme harjanvarsilla jne. Hiiri juoksi yhden jääkaapin alta toisen alle, meni piiloon jääkaapin takaseinässä olevien ritilöiden väliin sekä moottorin taakse. Siinä taistelun tuoksinnasta löin oikean kyynärpääni hermon oveen ja se sattui aivan järkyttävästi. Hyvä, että harja enää pysyi kädessäni. Vaihdoimme paikkoja ja minä asetuin olohuoneen oviaukkoon. Lopulta hiiri juoksi jääkaapin alta suoraan olohuoneen oviaukolle ja minä läpsin harjan kanssa minkä ehdin. Yhtäkkiä näin edessäni pökertynen hiiren. Olin osunut! Aloin melkein itkeä järkytyksestä. Olin melkein tappanut pienen suloisen hiiren ja nyt se kärsi! Silloin kälyni hyökkäsi kuin murhaaja isommalla harjalla hiiren kimppuun ja lopetti sen sätkimisen. En voinut katsoa. Mieheni ja käly kantoivat hiiren ulos polttohaudattavaksi.
Tänään siivousprojektimme on jatkunut. Pesimme aivan kaikki astiat, jotka ovat hyllyillä. Meillähän ovat kaikki astiat avohyllyillä ja verhojen takana komerossa, joten pesemistä riitti! Seuraaville päiville jää vielä siinä hiirikomerossa olleiden vaatteiden pesu. Onneksi käly on ollut auttamassa, niin urakka on ollut vähän pienempi. Varsinkin nyt on apu tullut tarpeeseen, kun en ole koko päivänä pystynyt nostamaan oikeaa kättäni enkä nostamaan mitään painavaa. Mieheni piti auttaa minulle vaatteetkin päälle, kun käsivarteen sattuu niin kovasti.
Toivottavasti tähän loppuivat hiiriseikkailut, eikä enempää hiiriä eksy meille taloon!
P.S. Blogi ei ole vieläkään kunnossa, mutta jos klikkaat postauksen otsikkoa, oikea sivupalkki ilmestyy näkyviin ja pystyt myös kommentoimaan postaukseen.