Viikinkien kehittelyä

Minulta pyydetään usein Chilessä viikinkejä. Vaikka Suomi ei varsinaisesti viikinkimaa olekaan, täältäpäin maailmaa katsottuna se on. Käviväthän viikingit Suomessakin muinoin ryöstöretkillään kyliä polttamassa ja naisia ryöstämässä. Olen useamman vuoden pohtinut viikinkiteemaa, eikä kunnollista ideaa ole tullut päähäni. Pitäisi taas olla jotakin yksinkertaista, jota voi myydä edullisesti ja tehdä suhteellisen nopeasti. Koska olen enemmän ihastunut tonttuihin ja peikkoihin, viikngit ovat jääneet aina ideatyöskentelyssäni taka-alalle. Yleensä kaikki on tyssännyt kypärään. En ole keksinyt, mistä materiaalista saisin tehtyä hyvän kypärän ja mistä ne sarvet (joita muuten oikeilla viikingeillä ei kuulemma ollut! Mutta kuka tunnistaisi sarvettoman tyypin nykyään viikingiksi?) Miten kiinnittäisin sarvet kypärään? Intoni on aina lopahtanut.

Nyt kuitenkin jostain ihmeen aivosopukasta viikinkiteema alkoi kehkeytyä. Puupala vartaloksi, partaa, huovasta sarvet ja silmät (Inhoan sellaisia valmiita liimattavia silmiä, joissa pupillit heiluvat muovin alla! Ne saavat kaiken näyttämään niin askartelupaskartelulta neg. mielessä).

Ompelin kypärän tekonahasta, mutta oikeasta ohuesta nahasta voisi tulla hienompi. Sarvet oli helppoa ommella saumoihin. Kokeilin tuikunpohjasta metallikypärää, mutta se ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin nahkainen, mitä mieltä olette? Tein kilven tekonahasta, johon piirsin viikinkikuvioita, mutta sitten keksin leikata tuikunpohjasta kilven, johon piirsin takapuolelle lyijykynällä viikinkikuvioita. Tästä tuli niin paljon hienompi, etten edes harkitse nahkaisten kilpien tekoa.

Hammastikku toimii kirveenvartena. Teräosan tein tekonahasta. Kokeilin myös tuikkumetallista, mutta mikään liima ei suostunut liimaamaan kahta tuikkumetallia toisiinsa. Myös kilpi täytyy lyödä naulalla kiinni viikingin vartaloon, sillä mitkään liimat eivät tehonneet yrityksistäni huolimatta. Piirsin kangastussilla kirveeseen tuon rastimaisen kiinnityskohdan, mutta sen aion ehdottomasti tehdä langalla! Tulee aidomman näköinen.

Viikingin nenä voisi olla myös puunvärisestä helmestä, mutta mielestäni punainen tuo kivasti väriä muuten luonnonväriseen viikinkiin - se tuo myös vitsikkyyttä. Aion tehdä partoja myös oranssiin vivahtavasta turkiksesta.

Kilpi-ideastani olen erityisen tyytyväinen

Onko sinulla ideoita näiden viikinkien parantamiseen? Muitakin viikinki-ideoita saa esittää :)

Kanivinoja myytävänä

Ensimmäiset kolme uunista ulos! Monta tulossa perässä.

Peikkokukkulan pajapuodissa kanivinoista on tarkemmat kuvat.

---

Hinta 20 euroa/kpl +postikulut 5 euroa

(Kanivinoja ei ole tarkoitettu leikkeihin, eli vaatteet eivät ole riisuttavat.)

Sekarotuinen Moppe

Olen nyt pistellyt Espanjaan lähteväksi tällaista Moppe-taulua. Chilessä on paljon sekarotuisia katukoiria ja ne olivat inspiraationi tähän tauluun. Taulun nimi onkin alunperin "Quiltro Chileno". Eriväriset raidat ja pilkut kuvaavat rotujen kirjoa. Tämä kuvan taulu ei ole vielä valmis. Joskus on ihan hauskaa näyttää keskeneräisiäkin töitä.

Olen näitä samaisia Moppeja myynyt sekä Chilessä että lähettänyt Suomeen. Jokainen Moppe on oma yksilönsä. Yhtäkään täysin samanmallista tai -väristä Moppea ei ole olemassa. Olen värjännyt kaikki villat itse. Pohjan valkoinen on värjäämätöntä lampaanvillaa ja ruskea on värjäämätöntä laamanvillaa. Moppetaulu ripustetaan keppiin. Jos sinä tahdot Mopen kotiisi, tilaapa sellainen Peikkokukkulan Pajapuodista!

Kotitontut

Kerroin teille niistä yksinkertaisista kotitonttuloista, joita myyn feriassa. Laitan tähän nyt muutaman kuvan.

Ensin muotoilin kasvot Das-massasta, jonka jälkeen tein kasvoista muotin. Tämän muotin avulla sain tehtyä melko nopeasti 100 uudet kasvot. Valitsin savenvärisen massan, jottei minun tarvitse käyttää aikaa kasvojen hiomiseen ja maalaamiseen ihonvärillä.

Tämän jälkeen maalasin silmät ja suun. Tonttulakit ja vartalovaateputkilot ompelin kälyni vanhoista neulepuseroista. Mieheni sahasi Peikkokukkulalla kasvavasta bambumaisesta puusta 8 cm pituisia palasia. Puin vartalopalaan vaatteen, jonka jälkeen kuumaliimasin kasvot palan yläreunaan. Sitten liimasin parran höyhennauhasta. Vielä lakki päähän ja merkki selkään ja valmista!

Vanhat neuleet näyttävät mukavilta tonttujen päällä. Voi tehdä kaikkia erivärisiä ja kuviollisiakin. Resoreita saa kivasti myös hyödynnettyä. Olen myös tehnyt näitä niin, että laitan piippurassista kädet, oksista sauvat ja maalatuista pyykkipojista sukset.

Tonttulakin päähän voi myös laittaa ripustusnarun. Kaipaavatko silmät mielestänne "kajaalia" yläluomen alle? Nyt kun katson näitä kuvia, niin silmät näyttävät jotenkin liian paljailta. Täytyypä kokeilla.

Olivia, muut koirat ja mieheni viettävät rauhallista sunnuntaipäivää Peikkokukkulalla, kuten edellisestä postauksestakin voi huomata. Minä lähden viiden minuutin päästä feriaan ja teen 12-tuntisen työpäivän. Toivottavasti myyn paljon ja samalla siinä liimailen kasaan noita kotitonttuja, joiden kaikki osat ovat valmiina laatikossa.

---

Kuulumisiin!

Ovikylttejä ja paljastuksia

Kolmas postaus tälle päivälle, mutta minkäs sille voi, kun on nyt niin paljon asiaa ;) Olen saanut kolmesta blogista tunnustukset ja päätin tehdä asiaan liittyvät toimenpiteet nyt tai muuten se jää ikuisiksi ajoiksi. Ensin kuitenkin näytän teille, mitä sain valmiiksi eilen illalla.

Chileläiset tykkäävät tontuista, mutta niitä ei täältä saa juuri mistään. Päätin siis tehdä "Mi pieza" -kylttejä kotitontun päillä. Saapa nähdä, mitä näistä pidetään...

Sitten tein kokeiluksi tällaisen onnea tuovan "Tervetuloa" -kyltin. Aputyttöni mielestä tämä ei ole oikein kiva. Mitä mieltä te olette? Itse en oikein osaa sanoa. Tuntuu siltä kuin siitä puuttuisi jotakin, mutta en osaa sanoa mitä...ideoita siis kaivataan :)


Sitten tähän tunnustukseen, joita olen saanut Elinan Memento Mori, Miian Piece by Piece ja Pepin Mummun huusholli -blogeista. Kiitokset teille tästä tunnustuksesta!






Tunnustukseen liittyy se, että pitää ketoa itsestä seitsemän paljastusta. Ajattelin kertoa tänään vaikka paljastuksia liittyen blogimakuuni.
---
1. Kaksi lempiblogiani kertovat lapsiperheen elämästä, vaikken ole kiinnostunut lapsiperheiden elämästä kertovista jutuista enkä blogeista yleisesti ottaen. Näissä kahdessa blogissa on kuitenkin hyvä tunnelma sekä ihanat kuvat. Aina jaksan ihailla niitä. Lisäksi molemmasta blogista saa hyviä sisustusideoita.
---
2. Pidän eniten maalaishenkisistä sisustusblogeista.
---
3. Toiseksi eniten pidän käsityöblogeista, mutta mitään yhtä yli muiden en ole löytänyt. Seurailen monia vaihtelevasti. Saa ehdotella hyviä käsityöblogeja!
---
4. En jaksa seurata kovastikaan blogeja, joissa kerrotaan vain ruoasta tai eläimistä, vaikka molempia muuten rakastankin ;)
---
5. Kirjallisuusblogeja en kestä lukea, sillä minulle tulee kauhea ikävä suomalaisia kirjastoja sekä suomenkieleisiä kirjoja.
---
6. Muoti-, meikkaus- ja kampaus -blogit eivät kiinnosta. Lisäksi sellaiset blogit, joissa esitellään VAIN ostettuja tavaroita ja vaatteita lähes ärsyttävät. Kuitenkin käyn lukemassa joskus sellaisiakin blogeja, sillä niissäkin on joskus kivoja juttuja, ja kieltämättä esitellyt tavarat ja vaatteet ovat usein nättejä. Jos kuitenkin blogin sisältö on pelkästään ostettujen tavaroiden esittelyä, tulee sellainen olo, että leuhkiiko tuo ihminen (varsinkin niissä tapauksissa, joissa esitellään merkkiä näkyvästi tai muuten annetaan ymmärtää, miten kallis kyseinen tuote on...ääh, tästähän tulee nyt selainen kuva, että minä itse olen katellinen, vaikka en kyllä ole...) vai eikö hänellä ole mitään muuta elämää ja kerrottavaa kuin tavaroiden ostaminen. Tietenkin tajuan, että blogi on vain blogi ja ihminen saattaa olla oikeasti vaikka miten syvällinen, mutta kuitenkin...
---
7. Joskus minulla on yksinäinen olo blogiani kirjoitellessa, kun niin harva jaksaa kommentoida verrattuna blogin lukijamäärään. Kuitenkin ymmärrän sen, ettei kenelläkään ole velvollisuus jättää jälkeäkään. Ne pikkukommentit kuitenkin muistuttavat siitä, että joku lukee tätäkin blogia ja sitten taas saa lisää intoa uusien juttujen kirjoittamiseen. Toisaalta taas kommentit aiheuttavat sen, että minulla on tunne, että niihin kaikkiin pitäisi ehtiä vastata. Joskus kuitenkin valitsen mieluummin käyttäväni aikani uuden postauksen tekoon kuin kommentteihin vastaamiseen. Kysymyksiin kuitenkin pyrin aina vastaamaan.
---
Vanhoista paljastuksistani voit käydä lukemassa sivupalkista "tunnustukset" -kohdasta.
---
Kiitokset vielä tunnustuksen antaneille sekä teille lukijoille!
---
Tunnustuksen saa napata mukaansa ken tahtoo! 15 on liian iso määrä valittavaksi, varsinkin kun tämä tunnustus on kiertänyt jo lähes jokaisen blogin ;)
---
Lisäys vähän myöhemmin: Kohdassa 6 en tarkoita, ettei koskaan voisi esitellä ostamiaan tuotteita blogissa. Esittelenhän itsekin joskus. Lisäksi kahdessa lempiblogissani esitellään hyvin paljon lähinnä sisustustuotteita, kalliitakin, mutta se ei yleensä pahemmin ärsytä, sillä niillä blogeilla on paljon muutakin annettavaa kuin vain "mainostaminen".

8.luukku - Joulunäyttelyn 2010 avajaiset

Tervetuloa katsomaan palasia joulunäyttelyni tämän vuoden avajaisista!

(ja lukemaan väsyneitä loppuanalyysejä)

Tällaisen kutsun lähetin ystäville. Avajaiset pidettiin arki-iltana, mikä tietenkin rajoitti monen osallistumista. Suomalainen ystäväni perheineen oli Santiagossa 600 kilometrin päässä ja läheisin chileläinen ystävänikään ei päässyt tulemaan, sillä hänkin asuu kaukana ja arki-iltana on hankalaa lähteä. Mieheni sukulaisista osa oli kipeänä, osa töissä ja osa vaan ei tullut. Onneksi sentään jotkut pääsivät tulemaan! Voi voi, olisipa oma suku ja suomalaiset ystävät lähempänä!

Te varmasti olisitte tulleet!


Tämä kuva otettiin myöhään illalla todella raskaan päivän päätteeksi. Väsymystä havaittavissa...

Valitsin omankin asuni näyttelyn teemaan sopivaksi. Tuon höyhenkauluksen ompelin muutamalla pistolla mekon kaulukseen, jotta sain mekosta talvisemman.
(Huomaan nyt tästä kuvasta, että pukin asua ja käden asentoa on ehdottomasti korjattava!)

Ihmiset olivat kovin kiinnostuneita töistäni ja kauppojakin jo syntyi.



Mieheni pyöritteli villasta lumipalloja, koska en itse ehtinyt. Kokosin niistä lumilyhdyn, joka lösähti juuri ennen avajaisia. Laitoin sinne sisälle pesuainekanisterin pitämään lyhtyä paremmin koossa. Lyhdyn sisälle laitoin jouluvalot. Meinaan korjata lyhdyn heti kun ehdin.


Kälyni ja ystäväni tontun ja pukin seurana.

Tarjottavat tein juuri ennen näyttelyä puolikuolleena väsymyksestä. Mies auttoi leipien voitelussa kuumeisena. Kaksi viikkoa olen tehnyt hommia (koiranvaatteita ja näyttelyä) yötä päivää ja vielä sitten loppuun avajaisten järjestäminen tarjoiluineen, jonka keskelle televisio tuli haastattelemaan ja kuvaamaan (mistä minulle ei ollut ilmoitettu mitään) ja asiakkaat tahtoivat alkaa ostella tuotteita jo ennen kuin kaikki oli edes ihan valmista. Vielä yksi nainen oli aivan hämmästynyt, kun en siinä kaiken keskellä alkanut PAKETOIDA ja RUSETOIDA joululahjapaperiin hänen ostamaansa nukkea. Toisilla vaan ei ole lainkaan tilannetajua! (Enkä minä aio paketoida enkä rusetoida siellä kenenkään ostamia tuotteita. Minulla on ruskeat ekologiset paperipussit, MINÄ EN OLE TAVARATALO, höh!)

---

Chilessä ihmiset eivät paketoi itse joululahjojaan vaan se tehdään kaupoissa. Joissakin liikkeissä annetaan pussi ja valmis rusetti mukaan. Eikö kuitenkin NÄYTTELY ole eri asia kuin TAVARATALO tai LIIKE? Vai pitäisikö minun nyt alkaa hankkia jotain joululahjapussejakin?
Pitäisikö elää maassa maan tavalla vai taistella tuulimyllyjä vastaan? Mitä mieltä olette? Omasta mielestäni ruskeat paperipussit ovat kauniita ja sopivat töideni luonteeseen. Eikö asiakas tosiaan voi itse hankkia sitä rusettia siihen päälle? Vai pitäisikö minun muuttua ruseteiksikin? Vai onko se juuri niin, että koska näyttelyni on JOULUnäyttely pukkeineen päivineen, minulla on suorastaan velvollisuus paketoida kaikki tuotteet lahjapaketteihin? Itse en ollut ajatellut asiaa ennen kuin näin naisen pöyristyneen ilmeen, kun laitoin nuken pussiin, enkä edes sulkenut pussia teipillä, ettei nuken huivi mennyt ryttyyn.

Minä olen viiden vuoden aikana käyttänyt tasan kaksi kertaa korkokenkiä! Ensimmäisen kerran käytin korkokenkiä Chilessä kaverini häissä nelisen vuotta sitten. Nyt avajaisissa käytin ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten ostamiani korkosandaaleita! Olen nämä sandaalit näyttänyt blogissani aiemminkin naureskellen itselleni. Ostin ne tosiaan juuri muutettuani Chileen kuvitellessani, että transformoidun latinokaunottareksi, jollaista minusta ei siis ainakaan vielä ole tullut;D Tahdoin laittaa sandaalit juuri tähän tilaisuuteen, sillä niiden päällä on ihan kuin huurteisia vaaleita kukkia, joten ne sopivat täydellisesti teemaan! - Mutta teinpä huippu-urheilusuorituksen ja kopistelin niillä koko illan. Ja aih ja voih, miten olin kipeä, kun tilaisuus loppui! Alaselkään särki, jalkapohjia juili, päkijät olivat muusina...Ei minusta taida latinokaunotarta koskaan tulla!

En ehtinyt keskittyä lainkaan kuvaamiseen, joten nämä nyt ovat vähän sitä sun tätä. Oikeasti näyttelyssä vallitsee todella maaginen tunnelma. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, joka näyttää paljon paremmalta kuin kuvissa. Lisäksi näyttelyssä soi koko ajan suomalainen ja kansainvälinen joulumusiikki tuoden tunnelmaa.

Tänä aamuna vielä tein listan kaikista näyttelyssä myytävistä tuotteista ja jätin sen paikan omistajille. Sovimme, että mieheni tai minä vietämme siellä joka ilta muutaman tunnin myymässä tuotteita, sillä paikan info-sihteerillä ei ole aikaa toimia kaupantätinä. Minä ryntäsin sitten ostamaan puuttuvia materiaaleja koiranvaatteisiin ja huristelin takaisin Peikkokukkulalle, jotta ehdin vielä postiin lähettämään joitakin paketteja. Olin niin väsynyt, että rintakehän alta särki ja koko vartaloa kolotti ja suoraan sanottuna itketti ilman mitään syytä. Kun olin tehnyt pakolliset hommat, menin iltapäiväunille, jotka keskeytti info-sihteeri soittamalla minulle, että hän on jo myynyt kaikki käpytontut ja lisää pyydetään. Lisäksi hän on myynyt sen ainoan (paperilautasesta tehdyn, blogissani jo esitellyn) joulupukin naaman ja siellä olisi viisi tilausta lisää sellaisille, että kai voit tehdä? Eikä hänen pitänyt ehtiä myymään mitään...;)

---

Mieheni vietti paikassa tämän ensimmäisen varsinaisen myynti-illan ja oli kuulemma ollut rauhallista, mutta samaa viestiä hänkin minulle ilmoitti, että tuotteita oli loppu jo ja lisää pitäisi tehdä! Ne ekologiset suurimmmat paperipussitkin olivat lopppuneet ja lisää pitäisi saada, kun ihmiset eivät tiedä, miten viedä tuote kotiin ilman pussia! Chilessä nimittäin kääritään, paketoidaan ja pussitetaan kaikki moneen kertaan kaupoissa. Info-sihteerikin soitti minulle, että hän osti yhden tuotteen, mutta ei nyt tiedä, voiko hän viedä sitä vielä tänään kotiin, kun ei ole paperipussia! Miten hän nyt tekisi? Minä menin aivan sanattomaksi puhelimessa, kun en voinut tajuta, että aikuiselle ihmiselle tuottaa ongelmia kevyen esineen kotiin kantaminen ilman pussia. Eikö tuotetta voi laittaa vaikka käsilaukkuun tai muovipussiin, joita kaupoista saa ilmaiseksi? Info-sihteeri joutui kysymään minulta, että haloo, olenko vielä linjoilla;) Ähkäisin siihen, että en kyllä nyt tiedä, miten saat pukin kotiin...

---

Koiranvaatteet huutavat ompelupöydällä valmiiksi leikattuina ja aikaa on vain kaksi päivää. Minä lupasin mennä päivystämään näyttelyyn perjantai-sunnuntai -illoiksi, kun taas mies tulee pyörittämään Peikkokukkulan arkea. Me siis emme tule välillä kotiin, vaan jäämme Concepcioniin kälyn luokse, ettei tule niin paljon reissaamista myöhään illalla eikä muutenkaan edestakaisin ajelua.
---

No, saitte nyt vähän tunnelmia väsyneeltä Peikkokukkulan Mialta. Pitäisikö sanoa, että "väsynyt, mutta onnellinen"? Oli ja on kyllä ihanaa, että saan tehdä juuri sitä, mitä elämältäni tahdon, ja että muut ihmiset huokailevat ihastuksesta katsellessaan minun käsistäni lähteneitä luomuksia, mutta silti tuntuu, että haukkasin melkein liian suuren palasen. Olisi ollut hienoa, kun olisi vielä ehtinyt leipoa itse oikeat suomalaiset piparit ja joulutortut ja olisi voinut keittää glögiä jne. mutta yksi ihminen ei kerta kaikkiaan repeä kaikkeen. Harmi! Olisi hienoa, kun olisi voinut sanoa jollekin toiselle, että tahdon sellaiset ja sellaiset avajaiset ja tarjoilut, voisitko tehdä? Minä olisin saanut keskittyä VAIN näyttelyni järjestämiseen ja asiakkaiden palvelemiseen alusta loppuun. Olisihan täälläkin pitopalveluita, mutta nehän tarjoilevat vain chileläisiä ruokia ja lisäksi hinnat ovat niin korkeat, että sillä, mitä he veloittavat yhdestä henkilöstä, olisin vienyt kaksi ihmistä syömään hyvään ravintolaan tai kolme-neljä vaatimattomampaan! Kuitenkin pitopalvelun herkut ovat vain ihan coctail-paloja. Eli päätin hoitaa itse tuon tarjoilupuolenkin. Olisittepa nähneet minut marketissa tukka putkella huristelemassa hurjasti ostoskärryillä, siinä jäivät chileläiset kakkosiksi:D
---
Jospa nyt menisin nukkumaan, jotta jaksan tehdä huomenna kaksi täyttä työpäivää koiranvaatteiden ja käpytonttujen sekä lautaspukkien parissa!

---

P.S. Olen nähnyt viime öinä niin sairaan omituisia unia, että jos blogiani lukee joku unien tulkitsija, niin minulla olisi tosiaan mielenkiintoista (omasta mielestäni) materiaalia...

---

P.P.S. Kiitos aiempiin postauksiin tulleista kommenteista ja anteeksi, etten ole ehtinyt vastailla.

Joulupukki kertakäyttölautasesta ja vähän muustakin

Mieheni ehdotti minua suunnittelemaan ripustettavan joulupukin naaman, joka ei olisi kovin pieni. Lisävaatimuksena itse asetin sen, että materiaalien olisi oltava edullisia. Koriste pitäisi olla helppo ja nopea tehdä, jotta niitä voisi ajatella jopa laittaa myyntiin joulunäyttelyyn huokeaan hintaan.

Tein pohjan muovisesta kertakäyttölautasesta. Naamaan laitoin trikookangasta ja lautasen takaosan peitin säkkikankaalla. Silmät valkoisesta villakankaasta ja mustista metallinapeista. Hiippalakin tein säkkikankaasta, johon painoin valkoisella kangasvärillä tähden. Kun se oli kuiva, laitoin hopeaa kimalletta, joka myös on tarkoitettu kankaalle. Lakin reunaan ja tupsuksi liimasin tekoturkista. Parta on lampaanvillaa. Koristeen pituus on lakin hiipasta parran loppuun 85 cm.

Tehtyäni pukin yhdeltä yöllä, jolloin minulle iski kauhea idearyntäys, ajattelin, ettei tämä nyt kovin häävi ole. Eikä se olekaan, aikamoinen askartelupaskartelu suoraan sanottuna. Kuitenkin siinä on jotain ideaa. Olen nyt katsellut sitä tuossa olohuoneen seinällä ja olen sitä mieltä, että siinä on potentiaalia. Toki neulahuovuttamalla saisin tehtyä hienot silmät luomineen, aidon nenän jne. mutta hinta olisi aivan toista luokkaa kuin se olisi nyt, jos noita tekisin. Täällä Chilessä, jossa ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole varaa ostaa kalliita turhanpäiväisyyksiä, on pakko keksiä jotain helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin tahtoisin pitää oman linjani, eli käyttää paljon luonnonmateriaaleja, luonnonläheisiä värejä ja välttää muoviviritelmiä. Onko sinulla ideoita tuon pukin parantamiseen, mutta kuitenkin helpoilla ja nopeilla tekniikoilla? Mikä näyttäisi silmään mukavalta? Mikä saisi pukkiin pohjoismaista ilmettä erottamaan sen kiinalaisista rihkamapukeista?

Mieheni mielestä pukki on muuten kiva, mutta tähdestä hän ei tykkää yhtään. Minusta taas tähti tuo siihen jotain sellaista, mikä erottaa sen "tavallisista" pukeista, joita saa halpakaupoista. Mitä mieltä sinä olet?

Enkeliäänestyksen voittaja

Enkeliäänestyksen voittaja ratkeaa!
---
Muutamassa päivässä enkeliäänestykseen osallistuneita tuli 62! Kerroin tämän miehelleni, enkä nyt tiedä, pitäisikö minun loukkaantua itseni vai teidän puolestanne. Hän nimittäin sanoi:” Kyllä suomalaisilla näyttää olevan tosi tylsää talvella.” Siis häh, tarkoittiko tuo, että minun juttuni ovat niin pöyristyttävän huonoja, että on ihme, että joku viitsii vaivautua kommentoimaan niitä ja osallistumaan äänestykseen? Vai pitäisikö loukkaantua teidän puolestanne, koska hän olettaa teillä olevan tylsää ja suomalaisen talven olevan kamala :/ Hmmm.... No, ne miehet... ;D

---
Onnettarena toimi tällä kerralla aputyttöni. Pyysin häntä sanomaan minkä tahansa luvun 1-62 välillä. Hän sanoi ”18”. Laskin, kuka oli jättänyt 18. kommentin. Sen oli jättänyt Liisa: ”Itse tykkäisin piirretyistä kasvoista kullankeltaisilla hiuksilla!!! On herkän ja suloisen enkelin näköinen.” Liisalle lähtee siis sellainen enkeli, josta hän pitää. Lähetä Liisa minulle sähköpostia, jotta saan kotiosoitteesi. (mia.emilia@gmail.com)

Sitten analysoin vähän teidän ideoitanne. Ylivoimaisesti suosituimmat kasvot olivat piirretyt. Helmisilmäkasvot taisivat saada vain pari ääntä. Sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä piirtämällä työkin on nopeampaa kuin ompelemalla helmet, nenä ja suu.

---
Kaikenvärisistä hiuksista pidettiin, mutta vähiten kai niistä valkoisista. Itse en pidä valkoisista, sillä kokonaisuus jää värien puolesta liian valjuksi. Teen niitä ehkä vain pari. Oma suosikkini ovat beiget hiukset.

---
Myös sädekehästä pidettiin, vaikka itse mietin, että tuo materiaali näyttää vähän lasten askartelulta, kuten joku teistä koulun joulujuhliin viittasikin ;) Juuri tuota itsekin pohdin. Yksi teistä ehdotti pään yläpuolella olevaa sädekehää ja siihen sitten päädyinkin. Väänsin messinkilangasta sädekehän ja kiinnitän sen päähän. Ehdotettiin myös sädekehiä helmistä, mutta siinä tulee vastaan taas työmäärä ja aika. En voi laittaa tuotteille riittävän korkeita hintoja Chilessä, joten työmäärä ei saa olla liian suuri. Jo nyt enkeleissä on niin paljon näpertämistä, että yhden enkelin tekemiseen menee sama aika kuin yhteen chihuahuan sadetakkiin. Kuitenkin chihujen takeissa hinta on noin kaksinkertainen enkeliin nähden. Eli enkelibisnes on hyvin kannattamatonta toimintaa :/ Niitä on kuitenkin hauskaa tehdä. Joku teistä ehdotti Peikkokukkulan enkeliin luonnonmateriaalista tehtyä sädekehää ja se idea jää taatusti korvan taakse. Kun vain löydän sopivan luonnonmateriaalin, niin varmaan idea tulee tulevaisuudessa käyttöön.

---
Ehdotettiin myös, että enkelit voisivat olla ilman sädekehää ja näyttää enemmän talvikeijuilta. Tahdon kuitenkin näiden enkeleiden näyttävän selkeästi enkeleiltä, sillä pajassani on jo tekeillä keijuja saman muotin mukaan. Mekko on valkoinen, mutta siinä on pieniä kukkia. Siivistäkin tulee värikkäämmät.

---
Eniten pidin villasukkaideasta. Sukkia tai töppösiä olin itsekin miettinyt, mutta kun sen kuuli muilta, se vahvisti päätöstä. Mietin, pitäisikö minun ommella vai maalata sukat. Raidalliset villikset olisivatkin tosi söpöt, mutta en löytänyt mistään riittävän pieniraitaista ja villasukkamaista kangasta. Kokeilin monia kankaita, monia värejä ja kuviollisiakin, mutta päädyin noihin viime postauksen vaaleansinisiin töppösiin. Kokeilen vielä pieniä helmiä niihin, miltä ne näyttäisivät. Joku ehdotti huovutettuja sukkia. Yyyh, chileläinen lampaanvilla huovuttuu todella surkeasti verrattuna suomenlampaan rasvaiseen villaan. Saisin hinkata niitä sukkia koko päivän, jotta saisin tehtyä yhdelle enkelille, joten se on ehdottomasti laskuista pois. Jos tekisin vain yhden enkelin itselleni, mikään aikaa vievä tekniikka ei olisi pois laskuista. Mutta kun sitä taloudellisuuttakin on ajateltava.

---
Kiva idea oli myös se, että piirtäisin kasvoille erilaisia ilmeitä. Sen teinkin! Joku ehdotti myös nyrpeitä enkeleitä. Niitä ei Chilessä ymmärrettäisi, joten tein vain muutaman niillä rajoilla olevan. Jos myisin näitä Suomeen, ehkä nyrpeätkin menisivät kaupaksi.

---
Helman pituutta myös pohdittiin. Ehdotettiin pidempiä helmoja. Näillä enkeleillä, jotka olen nyt tehnyt, helmojen pituus vähän vaihtelee. Minusta ne näyttävät hauskoilta, pikkutyttömäisemmiltä, kun helmat eivät ole varpaisiin asti. Saattaapi olla, että kuitenkin joskus kokeilen niitä pidempiäkin helmoja.

---
Kysyttiin myös, tuleeko näitä myyntiin Suomeen. Ehkä laitan muutaman myyntiin tuonne Peikkokukkulan pajaan, jos vain ehdin. Päämäääränä kuitenkin näillä enkeleillä on liihotella Concepcionin keskustaan tekemääni ”White Christmas” –joulu(myynti)näyttelyyn.

---
Kiitokset kaikille ideoistanne ja osallistumisesta! Tämä on todella mukavaa näin, sillä minulla ei täällä Chilessä ole kovin montaa ihmistä, joiden mielipiteitä voisin kysellä ja saada RAIKASTA näkemystä asioihin.

Kuikkupekkolan ihanat leidit

Peikkokukkulan nukkepajassa on nyt valmistumassa "ihanat naiset rannalla"! Lakanakangasta, vanua ja maaleja...niistä on nämä naiset tehty.

Tässä sovitellaan blondeja hiuksia.

Entä miltä näyttäisi tällainen rantahattu?

Sopiiko minulle vaaleanvihreä luomiväri?

Kukka ja uikkarit sävysävyyn.

---

Millaisia näistä leideistä sitten lopulta tulee? Sen näette jonkin ajan kuluttua:)

---

Vaikka leidit ovatkin rantatunnelmissa, tänne on luvattu -1 astetta! :o

Eurooppalaiset turistit ja arvonnan voittaja

Ilouutisia! Istun nyt uudessa makuuhuoneessamme uuden talomme yläkerrassa ja TÄÄLTÄ se kadonnut nettiyhteys löytyi. Loistavaa! Ei tämä yhteys täälläkään mikään hyvä ole, kuvan lataamiseen menee ainakin vartti, mutta on se parempi kuin ei ollenkaan yhteyttä! Täällä ei ole vielä mitään huonekaluja, sillä katon, seinien ja lattian maalaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse siirrellä eikä varoa huonekaluja. Jatkamme siis kärvistelyä vielä tuossa pikkumökissämme. Olen tuonut tänne makuuhuoneeseen vain vaahtomuovipatjan ja tyynyn, jotta voin lueskella täällä. Olo on kuin prinsessalla. Katto on korkealla ja tilaa on paljon!

Nyt kerron teille, miten se paljon odotettu ferian viimeinen päivä sujui. Ensinnäkin olimme olleet feriassa jo kaksi ja puoli viikkoa klo 11-23 JOKAIKINEN päivä! Monet olivat todella väsyneitä, sillä kaikki eivät uskaltaneet palkata apulaista, sillä eivät tienneet, millaista myynti tulee olemaan. Minulla oli apuna joka päivä mieheni siskon aikuinen tytär, joten pääsin käymään pitkällä lounaalla kesken päivän ja lepuuttamaan silmiäni ja hermojani. Lähdin myös kotiin useana iltana jo klo 21.30 ja aputyttö jäi sinne viimeiseksi puoleksitoista tunniksi. Hän myös tuli vasta klo 13.00 töihin, joten päivä ei käynyt kummallekaan ylivoimaisen raskaaksi.
---
Ferian järjestäjät pyysivät, että käsityöläiset avaisivat kojunsa sunnuntaiaamuna jo klo 9.00, sillä turistit tuotaisiin suoraan laivalta busseilla feriaan. Meitä muistutettiin siitä, että miettisimme hinnat etukäteen dollareina ja euroina.
---
Minä tiesin jo etukäteen, etteivät turistit minulta mitään ostaisi. Eurooppalaiset eivätkä amerikkalaiset koskaan pysähdy kojullani. Kun tänne asti maailmaa ollaan raahauduttu, ymmärrettävää on, että vain paikallinen ja muutenkin eteläamerikkalainen kulttuuri ja käsityö kiinnostaa. En minäkään menisi tonttuja etsimään Afrikasta.
---
Päätin kuitenkin mennä klo 9 avaamaan kojuni ihan uteliaisuudesta ja onneksi meninkin, oli se sen verran hauska tapaus.
---
Pyysin aputytön tulemaan vasta klo 13, sillä arvelin, että selviän kyllä yksin. Tuskin se turistiryntäys niin valtava olisi. Oli luvattu 1200 turistia, joka väheni 600 turistiin päivä ennen sunnuntaita. Mutta olisi 600 turistiakin kiva määrä!
---
Minä laitoin kojuni edustuskuntoon ja laskin kaikki hinnat sekä euroiksi että dollareiksi odotellessani. Käsityöläiset laskivat leikkiä kojuissaan ja kertoivat, miten he meinaavat kantaa säkillisen rahaa kotiin. Sitten klo 9.45 muutama vaaleanpunaihoinen valkotukkainen eläkeläinen käveli kojujen ohitse kovaa vauhtia. Yksi valkopalmikkoinen leidi kuntoili kävelysauvojen kanssa. Huis, muutama turisti käveli teltan ovelta toiseen päähän ja sieltä takaisin teltan ovelle - ja ulos! Teltan pituus on suunnilleen kolme-neljä korttelia, joten tulihan siinä mukava aamulenkki tehtyä!

Yhtäkkiä teltta oli ihan tyhjä. Hölmistyneet käsityöläiset kyselivät toisltaan, että tässäkö se nyt oli? Sitten alettiin nauraa. Todettiin, etteivät eurooppalaiset ainakaan ole tuhlaavaisia.

---

Huvittavaa tässä oli se, että turistit käyttäytyivät, kuin meitä ei olisi ollut olemassa. Kojujen eteen ei pysähdytty, eikä tuotteita katseltu. Jos vaikka kuljettiin vähän hitaampaa tahtia ja vilkuiltiin hieman tuotteita, niin vahingossakaan ei katsottu itse käsityöläiseen. Kukaan ei tervehtinyt ketään! Minulla oli ihan pöljä olo, kun kukaan ei sanonut minulle "hei" ja katsonut minuun.

---

Koska arvasin, etten myisi mitään, tein erilaista tilastoa. Laskin, miten moni tervehtisi minua tai pysähtyisi kojuni eteen.

---

Turistit olivat kaikki saksalaisia (kuuntelin, kun he puhuivat keskenään) ja suurin osa eläkeläisiä. Heitä tuli silloin klo 9.45 korkeintaan 50 ja sitten seuraavan tunnin aikana tiputelleen ehkä toiset 50 lisää. Tästä korkeintaan sadan saksalaisen turistin joukosta KAKSI pariskuntaa pysähtyi pöytäni eteen. YKSI ihminen tervehti minua ja YKSI nainen tervehtimisen lisäksi pyysi saada ottaa valokuvan kojustani!

---

Arvatkaapa, miten moni OSTI minulta jotakin? Oikein arvattu. EI KUKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! Eli oikeasti minun pitäisi antaa arvonnan palkinto itselleni, koska arvaukseni osui aivan oikeaan... Eikä muuten mitään ostettu chileläisistäkään kojuista. Yksi kolumbialainen mies myi pari helistintä ja hän taisi olla ainoa, joka jotakin myi. Loppupäivän puheenaihe tietenkin oli se, miten montaa käsityöläistä turistit tervehtivät ja miten he eivät ostaneet yhtään mitään.

---

Lähetän palkinnon itseni jälkeen seuraavaksi parhaiten arvanneelle: TIINA arvasi 60 EUROA, joten hänelle lähtee feriasta ostettu rannekoru postissa! Onnittelut Tiinalle!

---

Kiitos teille arvontaan osallistuneille! Olisi ollut ihanaa, jos teidän arvauksenne olisi käynyt toteen...600 euroakin arvattiin:)

---

Onneksi kuitenkin turistien jälkeen tuli muita asiakkaita, jotka olivat kiinnostuneita töistäni ja jotka myös ostivat jotakin.

---

Kaiken kaikkiaan feria meni ihan hyvin, vaikka myynti oli hieman aiempia vuosia heikompaa.

---

Tämän postauksen kuvissa on toisen naapurikojuni töitä. Kaikki koristeet on tehty värjätyistä hevosen häntäjouhista!

%%%%%%%%

P.S. Peikkokukkulan Pajapuodissa on UUSIA tuotteita myytävänä! Pistäydy putiikkiin!

Feria de Arte Popular jatkuu! - ARVONTA

Tätä jokavuotista pariviikoista rutistustani on jäljellä vielä muutama päivä. Sunnuntaina feria loppuu.

Tänä vuonna suurella osalla käsityöläisistä on mennyt heikommin kuin edellisinä vuosina, niin minullakin. Olen kuitenkin jutellut muutaman käsityöläisen kanssa, joilla on mennyt paremmin kuin ennen! Yksikin country-nukkejen tekijä kertoi, että hänellä on mennyt kolme kertaa paremmin kuin viime vuonna...iiiks! En kyllä ole varma, uskonko tuota, sillä kyseinen käsityöläinen on melko leuhka ihminen ja sellainen, joka kuvittelee, että hän, hänen elämänsä ja kaikki mitä hänellä on, on hienompaa kuin muiden. Täytyyhän kissan nostaa oma häntänsä, mutta voihan olla, että hän puhuu tottakin, ei ainakaan pöydällä paljon myytävää ole enää näkynyt.

Tätä vuotta on leimannut se, että halvat tavarat ovat vaihtaneet omistajaa, mutta mitään isompaa ei ole ostettu. Minua himottaisi ostaa naapurikojusta hieno käsintehty puuvati, mutta se maksaa yli 40 euroa. Koska feria on minun osaltani mennyt heikosti, taidan jättää puuvadin ostamatta. Olen ostanut vain lahjoja Suomeen lähetettäväksi.

Nyt käsityöläisillä on odotukset korkealla viimeisen viikonlopun suhteen. Tuleeko ostoryntäys? Aina siihen jaksetaan uskoa, mutta koskaan se ei toteudu:) Olen kyllä yleensä myynyt viimeisenä päivänä hieman paremmin, mutta ei se mikään ryntäys silti ole. Tänä vuonna käsityöläiset ovat tavallista enemmän täpinöissään, sillä sunnuntaiaamuna tänne rantautuu yhdeksältä aamulla turistipaatti, joka on täynnä eurooppalaisia. Koko porukka tuodaan suoraan feriaan. Normaalisti feria avautuu yhdeltätoista aamulla, mutta sunnuntaina avaamme turistien takia jo yhdeksältä.


Luonnollisesti minulle ei eurooppalaisten turistien tulo ole mikään ilouutinen. Eurooppalaiset eivätkä amerikkalaiset turistit koskaan pysähdy kojuni eteen. Kun he ovat tänne asti maailmaa raahautuneet, heitä kiinnostaa vain paikallinen kulttuuri ja artesania. Eli periaatteessa minä voisin avata kojuni vasta normaaliin aikaan. Mutta uteliaisuudesta taidan mennä sinne jo yhdeksältä. Näempä, mistä maasta eurooppalaiset tulevat.

Nyt pistänkin ARVONNAN pystyyn! Se teistä, kuka arvaa lähimmäksi oikein euroissa, minkä verran eurooppalaiset turistit kasvattavat sunnuntaiaamuna rahalippaani sisältöä, saa feriasta ostetun palkinnon!
:) :) :)
Joukolla osallistumaan! Jättäkää arvaus tämän postauksen kommenttilootaan. Voittaja selviää ensi viikon lopussa.

Kaiken huipuksi lauantaiksi on luvattu SADETTA! Ja kun täällä sataa, ei ihmisiä ole yhtään liikkeellä.


Tähän postaukseen olen napsinut kuvia kojustani.

Kotona Peikkokukkulalla on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä - ikävääkin. Teen Peikkokukkulan uutisista postuksen, kun feria on ohi.

Kiitos innostuneista kommenteistanne ja sähköposteista! Tieto siitä, että töistäni pidetään Suomessa, pitää mieleni hyvänä. Myös pari santiagolaista liikkeenomistajaa tahtoisi töitäni myyntiin. Neuvottelemme asiasta helmikuun lopulla. En vaan ole ollut kauhean innostunut antamaan töitäni liikkeisiin.

Samoin japanilainen ystäväni tahtoisi myydä töitäni Japaniin.

Katsotaan nyt, mihinpäin asiat lähtevät etenemään ja mihin kaikkeen voimavarat riitävät.

Feriateltassa minua vastapäätä on "raudanvääntäjän" koju. Hänelle teimme ISON tilauksen. Siitä kerron teille myöhemmin.

Nyt töihin! Kolmanneksi viimeinen feriapäivä edessä Zaran ja Olivian kanssa:)

Sateenkaariunet

Liian helposti me alistumme
päiviin arkisiin ja harmaisiin.
Ilman taistelua antaudumme,
emme usko enää unelmiin.

Vaikka musta-valkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla,
nähdä sateenkaaren värisiä unia.


Liian usein meidät pelko voittaa,
sitoo kädet meiltä ilkkuen.
Haaveet salaisimmat raunioittaa,
työntää meidät maahan varjojen.

Liian suurta surun synkkää viittaa,
aina perässämme laahataan.
Hukkuu ilo, emme enää piittaa,
mitä huominen tuo tullessaan.

Sisälläni pieni toivo itää:
Kyllä tästä vielä selvitään.
Kunhan oikeudesta kiinni pitää,
lyödään aukko yöhön pimeään.

Onhan meidän ainut tehtävämme,
jatkaa työtä, nähdä näkyjä.
Pistää likoon koko elämämme,
että valon näkis eksyvä.

Vaikka musta-valkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla,
nähdä sateenkaaren värisiä unia!

Laulun sanat: Irina Lyrics


Minä en voi kuunnella suomalaista nettiradiota, sillä kukkuloilla nettiyhteys on liian heikko. Olen siis pudonnut täysin kelkasta, mitä tulee suomalaiseen musiikkiin. Nyt kuitenkin ferian takia olen kaupungissa kaksi ja puoli viikkoa ja nautin nopeasta nettiyhteydestä sen vähän, mikä minulla on aikaa istua koneella.

Yöllä ferian jälkeen puolinukuksissa käyn katselemassa lempiblogieni uudet kuulumiset. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes kommentteja jättää, mutta tiedättepä nyt, että kyllä minä lukemassa käyn!

Kaunis pieni elämä -blogin taustalla alkoi soida musiikki. Hmm...kuulostaapa kivalta! Kuuntelin sen toisenkin kerran ja kolmannen. Sen jälkeen olen kuunnellut sen joka aamu monta kertaa ennen töihin lähtöä! Autossa rallatan täysillä laulua, vaikken edes sanoja vielä muista. Hymy huulilla olen aloittanut nämä päivät - yhden hassun laulun takia! Se vain osui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Edellisaamuna ajoin auton tallista portin viereen, hyppäsin autosta ulos ja avasin portin ketjut. Normaalisti olisin manannut mielessäni näitä portteja, lukkoja ja avaimia, mutta minä vain hyräilin hyväntuulisena. Kadulla portin vieressä käveli vanha nainen, jolla oli vaaleanharmaa palmikko niskassaan. Hän käveli ohitseni, mutta pysähtyi ja kääntyi minuun päin ja sanoi:" Dios la bendiga mi hija." Sisälleni tuli lämmin ja ihmeellinen olo. Koko päivän tuntui, kuin olisin leijaillut. Niin kevyt ja hyvä minun oli olla ja asiat luistivat hienosti! Miksi se nainen pysähtyi ja katsoi minua? Miksi se vieras nainen kutsui minua tytökseen ja siunasi minut? Miksei minusta tuntunut ollenkaan kiusalliselta, kuten normaalisti, kun joku julistaa kadulla? Taidan uskoa siihen, että joukossamme kuitenkin liikkuu enkeleitä ihmisen vaatteissa:)

---

(Postauksen nuket ovat tekemäni tilaustyö japanilais-chileläiselle hääparille.)