MEIDÄN JOULU // PART 1

Aivan ihanaa tapaninpäivää ja joulujatkoa! Minun oli kyllä tarkoitus tulla teille toivottamaan ihan hyvät joulutkin, mutta postaaminen siirtyi sitten tähän hetkeen. Tietokonetta ei ole näinä päivinä tehnyt mieli juuri esiin kaivella. Täällä on kirjaimellisesti nautittu joulunrauhasta, hitaista aamuista, pyjamapäivistä ja yhdessäolosta. Esikoiselle jouluyönä noussut kuume tätä toki osaltaan avitti. Koska olemme viettäneet joulua tänä vuonna vain oman perheen voimin täällä Walesissä, on kodista tullut oikea lintukoto näinä pyhäpäivinä, jossa on ollut aikaa käpertyä lampaantaljalle tai peiton alle lukemaan tai katselemaan ohjelmia. Itse olen vaihtanut paristi verkkareihin ja käynyt sulattelemassa herkkuja juoksulenkin verran. Ja koska ei ole ollut mitään ennalta määrättyä ruoka-aikaa, on ollut kiva rauhassa valmistella jouluruokia ja istahtaa pöytään sitten, kun on ollut valmista. Lapset ovat selvästi nauttineet tästä kotoilusta ja joutenolosta, eikä tylsistymisen merkkejä ole ollut havaittavissa ainakaan vielä. Joululahjaksi saadut legot ovat rakentuneet nonstoppina ja esikoinen on ahminut lahjaksi saamiaan kirjoja. 

Kuvia on kertynyt tältä joululta luvattoman paljon ja meinasi äsken epätoivo iskeä, että miten ikinä näitä kaikkia saan linjoille laitettua. Ei toki kaikkea ole tarviskaan, mutta kiva näistä tunnelmista ainakin osa on tänne tallentaa. Niinpä päätin pilkkoa jouluntunnelmat muutamaan osaan ja ripottelen niitä tänne nyt pikku hiljaa. Aloitetaan keskeltä meidän joulua - jos lapsilta kysytään, niin ehdottomasti joulun parhaasta hetkestä: joulupäivän aamusta ja lahjavuoresta. Pukin suhteen meillä ei ollut tänä vuonna painetta, koska Father Christmas käy täällä jouluyönä tuomassa lahjat kuusen alle. Se tuntui olevan tytöille ihan luonnollista, kun koulussakin joulua ovat käyneet läpi. Aatonaattona kylläkin kävimme pukin kanssa iltateellä. Hauska kokemus sekin. Instagram Storiesin puolelta osa teistä varmaan katselikin lasten valmistautumista jouluun.

Ompelimme nuo joulusukat vähän ennen joulua tyttären omalla ompelukoneella ja koristukset teimme fimomassasta. Joulupäivän aamu alkoi avaamalla pienet tontun jättämät lahjat sukista ja myöhemmin päivästä jatkettiin sitten tuon lahjavuoren haltuunotolla. Lahjoja oli taas enemmän kuin olimme ajatelleetkaan. Kiitos vaan kaikille asianosaisille <3. Lasten riemua ja jännitystä on ihan parasta seurata lahjojen avaamishetkellä!

Palataan seuraavaksi meidän joulun päivien kattauksiin, mutta ennen kuin voin kattaa tapaninpäivän herkut pöytään on todellakin aihetta hypätä näistä yli-ihanista lahjaksi saamistani valkoisista flanellihousuista taas lenkkitrikoisiin ja näyttää nenää iltapäiväauringolle. Jospa tuo meidän esikoinenkin olisi jo sen verran parantunut, että pääsisi vähän ulos raitista ilmaa haukkaamaan. Kuinkas siellä joulu jatkuu? Ei kai vielä sentään tule korvista?

PULLAA JA POKERINAAMOJA

Viikonloppu ja siinä samalla myös isänpäivä vetelee viimeisiään, hetki aikaa sohvannurkalle ja omille jutuille. Aamulla hipsittiin perinteisesti laittamaan aamiaista päivänsankarille ja siinä samalla vaivattiin kuopuksen kanssa pullataikina kohoamaan päiväkahveja varten. Meidän perheen isi-ihmiselle kun ei kakut kelpaa. Korvapuustit sen sijaan maistuvat kaikilla niillä kolmella kerralla, kun niitä vuoden aikana saan leivotuksi. Täytyisi harrastaa tätä hiivaleipätaikinaterapiaa paljon useammin, ehkä silloin tulisi pullistakin vähän tasalaatuisempia erinäisten sattumakierteiden sijaan. Mutta rakkaudella rullatut puustit ennen kaikkea, pienten sormien sieltä täältä näykkimät. Taikinan syöntihän on tässä touhussa tietenkin kaikkein olennaisinta.

Tuota paljettihameista tekoturkkikaveria kiehtoi pullansyönnin lisäksi myös uhkapeli, toki hän oli pukeutunut tilanteen vaatimalla tavalla. Hiirenhiljaa keskittyneesti kävi jotakuinkin jokaisen pelikolikon läpi ja rakensi jos jonkinnäköisiä torneja. Kuulemma oikein hauska peli tuo pokeri. Miehet on kyllä niin hankalia lahjottavia, jos ei halua sijoittaa omaisuutta purjelautoihin ja polkupyöriin tai ostaa kymmenennen kerran peräkkäin vähän eriväristä neulepaitaa. Lahjaa aika paljon leveämmän hymyn tuolle miekkoselle taisi tänään tuoda kuitenkin iltapäivän oma-aika ja kaikki ne hyvät aallot, joita lainelaudallaan sai Atlantissa kalastetuksi. Sillä välin kun me hameväki herkuteltiin vähän lisää yhden erityisen tyttösen syntymäpäivillä. Oikein kelposunnuntai tämä, loistolopetus huiskeiselle viikolle. Nyt jos vielä jakso Call the Midwifea ja puikot hetkeksi heilumaan.

Oikein ihanaa tulevaa viikkoa!

// Today we celebrated Finnish Fathers' Day. In the morning we sneaked in to kitchen and prepared the breakfast and kneaded a cinnamon roll dough. A lovely way to start the day with kids, naturally they are always so excited about these special days. I find it always hard to find presents for him IF I don't want to spend a fortune to surfboards or buy that same jumper tenth time in a row. This time we decided pretty spontaneous for a poker set. New hobby and a cool thing to learn with daddy when growing up. Cinnamon rolls, risky games, catching waves and celebrating one special birthday girl too. That was our Sunday all about! I hope you had a lovely one too!

TUOKSUHUUMASSA

Olen ollut aina yhden tuoksun naisia. Ennen tätä viikkoa omistin kaksi hajuvettä, joista toista käytin arkena, toista juhlassa. Tuota ensimmäistä Clean-sarjan tuoksua olen käyttänyt pian viisi vuotta, sitä edellinen Ralph Laurenin tuoksu kulki minulla matkassa varmasti teini-iästä saakka, siis nopeasti laskettuna ainakin 14 vuotta. Helppo oli hommata aina pullo entisen loputtua, kun ei tarvinnut arpoa niiden lukuisien uusien tuoksujen väliltä. Mitäpä sitä hyvä vaihtaamaan (tähän sellainen irvistyshymiö). Nyt kun virallisesti vanhenin ikänaisten sarjoihin (herranen aika, kuulostaa kamalalta!), ajattelin lahjoa itseäni uudella tuoksulla. 

Viime sunnuntaina Lontoossa samoilin taas siellä ennenkin ihastelemillani Marylebonen kulmilla ja nautin kiireettömästä sunnuntaitunnelmasta. Erityisesti Marylebone Hight Streetiltä löytyy useampi lempiputiikkini, joita kiertelin läpi.  Diptyquella olen ennenkin käynyt nuuhkimassa, nyt päädyin viimein kokeilemaan heidän tuoksujaan ja valinnan vaikeushan koitui sitten lopulta suureksi. Olisin voinut samantien sulloa kymmenkunta huumaavaa kassiin.

Päädyin lopulta kukkaiseen ja kesäiseen tuoksuun, jospa se vaikka toisi lisää pirteyttä syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Diptyquen suosikkituoksuista oli tullut myyntiin kätevä matkakoko, jossa tuoksuni valitsin. Paremmalla syyllä voi sitten jatkossa kokeilla muitakin sarjan tuoksuja. Tuoksut ovat todella luonnollisia, eivät ollenkaan keinotekoisia. Ei siis ihmekään, että pakkauksissa on maininta 'natural spray'.

Annoin kotiintullessani kauniin paperipussin miehelle saatesanoilla, että voi sen mulle sitten perjantaiaamuna antaa, jos ei muuta keksi. Oli kuitenkin pakko se varovasti salaa avata jo maanataina ja pihistää pussista nuo pari testeriä. Niitä nuuhkin kilpaa muutaman päivän, nyt sain vielä tuon varsinaisen lahjan eilen käyttööni. En pian osaa päättää, mitä niistä tuoksuttaisin. Aivan huumaavan ihania kaikki! Luulen, etten ole enää mikään yhden tuoksun (ikä)nainen ja pahoin pelkään (kukkaron puolesta), että näihin jää todella koukkuun.

Näitä kuvaillessa ehti jo asetelmat yöpöydällä vaihtua. Tuo kuvien hortensia tuli väkisin mukaani torstai-illan partiokuskausreissulta, kun ahdasta kujaa ajellessani se kurottautui tienreunan puskasta avonaiseen autonikkunaani. Naps vain ja matka jatkui. Yöpöydällä pilkottaa myös se Designjunction-löytöni, palailen siihenkin vielä paremmin.

Synttäripäivähän kului eilen ensin lenkkeilyn ja hieronnan merkissä, iltapäivällä keksin itselleni sitten niinkin spesiaalia synttäriluksusta kuin siivoamista. Illalla sentään juhlistimme vähän pihvin ja punkun voimin ravintolassa. Ja kyllähän se mies lopulta pääsi yllättämääkin. Se nimittäin tietää liian  hyvin, että mulla itsellä ei tule mieleenkään hankkia uutta tekniikkaa, vaikka entiset olisivat jo melkein romuna. Sitkeästi koitan aina sinnitellä, vaikka kuinka olisi akku tai ruutu sökönä. Siispä hyppysissäni kiiltelee uusi ruusukultainen omenavekotin. Taidankin jatkaa lauantaita ja tätä uutta kolmevitosen elämääni päivittelemällä uuden puhelimen ajantasalleen ja tuoksua uudessa kukkaistuoksussani kilpaa keittiönpöydältä löytyvän synttärikimpun kanssa :). Tänä iltana onkin sitten pihvin ja punkun sijaan luvassa Bridget Jonesia, Pimm'siä ja pirtsakkaa leidiseuraa. Can't Wait!

KLONG ÄNG - HÄÄPÄIVÄN KORU

Miten mulla on sellainen tunne, että aika kuluu tällä hetkellä jotenkin normaalia nopeammin? Viikot vierivät toistensa päälle, enkä meinaa edes näillä suhteellisen inhimillisillä kalenterimerkinnöillä pysyä perässä. Viime viikolla hoksasimme viettävämme hääpäiväämme, taas. Suunnitelmia ei olla ikinä osattu tehdä tälläisten tärkeämpien päivien varalle, saati varata monen ruokalajin illallisia hienoista ravintoloista. Ennemminkin olemme suosineet spontaanisti paikallisia nakkikioskeja :). Mies on myöskin jo tottunut siihen, että hommaan itse kukkani aina merkkipäivien aikaan. Tällä kertaa poimin yhdeksännen hääpäivän kunniaksi pienen hortensian kukinnon parvekkeelta. En siis rehellisesti sanottuna jaksanut edes lähteä kukkakauppaan. Sen sijaan panostin hääpäivän maljakkoon ja valintani osui pitkään haaveilemaani Klongin Äng- vaasiin. Tuumasinkin tuossa, että toiset kantavat hääpäiväkorujaan korvissa tai kaulalla, minä asettelen niihin mieluummin kukkasia. Tuo vaasi on nimittäin kaunis kuin koru. Saapas nähdä, miten kauniisti aika alkaa piirtämään patinaa vaasin messinkiseen sisäosaan. 

Vaasi saapui muuten niin kauniissa valkoisessa laatikossa, jonka sisältä löytyi korurasioiden tapaan samettinen suoja sekä lahjanauhaa. Mainio lahjaidea myös tuoreelle hääparille, joka voisi seurata avioliiton patinoitumista suoraan maljakosta.

Klong on ruotsalainen muotoiluyritys, jonka pääasiassa ruotsalaisten suunnittelijoiden joukkoon poikkeuksen tekee nykyisin Joensuussa vaikuttava lahjakas moniosaaja Katriina Nuutinen. Katriinan lasinen Hely-valaisin taitaa roikkua edelleen Joensuun Taitokorttelin Taito-Shopin ikkunassa.

Loppukevennykseksi vielä vähän perheblogimaista realityä. Ihana ponitalli tuo Kubus! Mukavaa alkanutta viikkoa!

// For our ninth anniversary I decided to want a different kind of a jewellery. Something to put flowers in. So there it is, my new diamond Äng vase from Swedish Klong. I just adore it!

JOULUN ITSETEHDYT LAHJAT

Mikä ihana ajatus tehdä joululahjat ja -muistamiset itse. Silti usein jää ainakin minulta vain kauniin ajatuksen tasolle. Viime vuonna minulla taisi jäädä kortitkin työkiireiden vuoksi tekemättä. Tänä vuonna olen saanut paikattua tilannetta, aikaa on ollut ihan eri tavalla. Korttien lisäksi tehtailtiin meidän tyttöjen kanssa noita jo edellisissäkin jutuissani näkyneitä tähtikoristeita myös pieniksi jouluviemisiksi. Aikaa tietysti löytää tekemisiin, jos on valmis ottamaan sen vaikka keskellä yötä. Erityisen ihanaa on myös, että on löytänyt sellaisen ystävän, jonka mielestä kankaanmaalaaminen kello kolme yöllä ei ole millään lailla epätavallinen ajatus. Siispä me Rapatuntalon Minnan kanssa roiskittiin yksi pellavapöytäliina viikonloppuna ja hurauteltiin siitä molemmat tahollamme keittiöpyyhkeitä. Minä olin roiskinut kotona jo spraymaalilla, Minna puolestaan lahjapapereita ja servettejä.

 

 

Pian on aika toimittaa vielä viimeiset joulumuistamiset ystävien ovenrakoihin, hakea mies lentoasemalta ja laskeutua joulunviettoon halki valkoisen maiseman Ilomantsin metsien keskelle ajellen ja mökkisaunassa nautiskellen. Tunnelmallista aatonaattoa!

 

 

 

/// Some christmassy DIY gifts for friends and family. Painted kitchen towels and star ornaments. I love the idea of selfmade Christmas gifts, although I usually haven't got enough time for making them. Last year I was so stressed at work, so I didn't even manage to craft Christmas cards. This year the situation has been totally different and I have enjoyed crafting lil Christmas presents and cards again.

 

Here in the eastern Finland we've got a white christmassy view outside. I hardly can't wait 'til the evening and driving through that dark white scenery into the middle of forests to my parents-in-law and relaxing in the sauna with something cold and bubbly in the glass.

TONTTUILUA

Moikka! Me ollaan täällä nautittu jo muutama päivä kotimaisemista. Säästä viisveisattu, ihania ihmisiä on taas niin kiva tavata. Pari päivää vierähti ystäväperheen luona entisellä kotikadulla. Saunomista, lenkkeilyä, piirakkatalkoita (joskin minä taisin olla vain henkisenä tukena ja rypyttäjäapuna), herkuttelua, kauneimpia joululauluja, lasten leikkejä, lumihommia, telinevoimisteluesityksiä, kankaanmaalausta (kello kolme yöllä..), hyviä (ja hirveen huonoja..) juttuja ja taisi niitä kuoharipullojakin ainakin pari pikkutunneilla kulua. Niin voimauttavaa, vaikka univelkaa vähän kertyikin.

 

Sittemmin ollaan siirretty leiri lapsuuden kotiini ja istuuduttu mummien lihapadoille. Vähän jopa outoa, kun mitään joulustressiä ei ole. Ollaan vain ja nautitaan. Huomenna saadaan viimein myös perheen mieskin vahvuuteen.

Ennen aattoa ohjelmassa on lähinnä ystävien tapaamista ja leipomista, lenkkeilyä ja saunomista. Tälläisiä värillisiä paketteja lastasin juuri takakonttiin, kummilasten ja muiden erityisten iloksi. Meillä onkin tänään luvassa melkoinen kylättelymaratoni: tonttuilua ja monta odotettua jälleen näkemistä. Enää ei puutu kuin uutta lunta juuri pois sulaneita paikkaamaan. Vaikkakin hiihtoladuista mun taitaa olla enää tälle lomalle ja talvelle turha haaveilla.

Lopuksi vielä arvontajuttuja: Huomasittehan edellisen postauksen ja Finarten arvonnan, käykäähän kipin kapin osallistumassa 100 euron lahjakortin arvontaan!

 

Skandinavisk-kynttilän arvonta puolestaan päättyi viikonloppuna. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Oli kiva huomata, että monenlaisille jutuille oli tilausta. Samoilla linjoilla jatketaan siis tulevaisuudessakin. KOTOn tuoksua lähtee random.orgin arpomana pian postitse Silja Maarialle! PALJON ONNEA! Laitan sulle Silja meiliä!

TIE MIEHEN SYDÄMEEN

.. ei ainakaan meillä ole perinteisesti käynyt vatsan kautta. Välillä täytyy toki koittaa sitäkin reittiä, vaikka en mikään kokkikolmonen olekaan. En voi edes sanoa, että en osaa. Paremminkin ehkä, että en viitsi. Vähän jälkijunassa siitä suurimmasta hypetyksestä päätin viimein eilen kokeilla bataattiburgereita. Löysin netistä monenmoista variaatiota tuosta hittiruuasta, mutta päätin kuitenkin satsata ja tehdä burgerit Torkkuja ja nokkosia -blogia pitävän toimittajan ja ruokakirjailijan, Emmi-Liia Sjöholmin, alkuperäisellä reseptillä, joka löytyy suurpiirteisenä täältä. Mies on suuri burgerifani, joten tämä oli kyllä jopa hiukan riski valinta. Uunissa paahdettu bataatti yhdistettynä lammaspihveihin ja fetasoosiin, minttuun ja timjamiin toimi kuitenkin niin herkullisesti yhdessä, että burgerit päätyivät nopeasti mahaan saakka ja muutama vaimopiste tilille.
 

Ihan oikeastihan sinne miehen sydämeen luikertelin viime kuussa tuolta pöydän päädyn kautta. Siellä patsastelee se synttärilahjavälähdys, jonka miehen pyöreiden kunniaksi yllätykseksi hankin. Purjelautojahan meiltä löytyy jo monta laatuaan, mutta nyt täällä Walesin rannikoilla on hyvät mahkut käydä läpi vuoden myös lainelautailemassa. Kun varastoa meidän asuntoon ei kuulu ja autopaikkakin alkaa näyttää purjelautapussien myötä melko täydeltä, täytyi valita tuollainen katsetta kestävä yksilö, jonka voi varastoida tänne sisälle. Lauta tuo ihan kivasti särmää ja vähän eripuraakin muun sisustuksen rinnalle. Vielä kun saisin poistettua nuo taulukoukut taustalta. Vähän salaa jopa toivon, että mies tästä lajista innostuu, sillä vielä kauniimpia ja pienempiä "sisustuslautoja" jouduin sinne kauppaan harmikseni jättämään.

Ja ihan väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon vielä, että nuo humoristiset pikkuvahat

ovat tuota lautaa varten.

 

Mintunlehtiä jäi burgerien jäljiltä niin paljon, että tekisinköhän vielä lauantai-illan kunniaksi mojitot?

Niin hieno ylläri-ilotulituskin saatiin tänään omalle parvekkeelle.

 

IHAN PÄHKINÖINÄ

Myöhäiset lauantaimoikat! Tällä viikolla on tämä designnörtti ollut paristi ihan pähkinöinä. Meille on vuosien saatossa kulkeutunut monenlaisia liikelahjoja, mutta nyt ylittyi uutiskynnys. Mies toi nimittäin erään työpäivän jälkeen kotiin paketin, jonka tiimoilta mulla jäi ruuanlaitto aivan puolitiehen. Paketista paljastui yllättäen näyttävä krominen kynttilänjalkakaksikko, joka osoittautui Mikaela Dörfelin Menulle suunnittelemaksi Doubleksi. Siis WAU! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Cemexin pojille!

Kupari ja messinki ovat olleet viime aikoina enemmän pinnalla. Kromi tekee kuitenkin selvästi paluutaan niiden rinnalla ja tuo kaunis Double-kaksikko näyttääkin vaihteeksi niin viileän kauniilta. Kynttilänjalka päätyi ensi alkuun meidän makkariin. Tosin lämpöä on siellä riittänyt ihan ilman kynttilöitäkin - viime yönäkin yli neljäkymmentä astetta. Pikkuisin meistä sairastaa kolmatta kertaa kolmannen viikon sisään ja nyt on ollut celsiukset ihan omissa korkeuksissaan. Sen myötä meillä meni viikonlopun suunnitelmat aivan uusiksi ja tämäkin päivä kului lähinnä sylittelyn ja köllöttelyn merkeissä. Vähän ulkoilua, leijan rakennusta ja leipomista siinä ohessa. 

Ai niin ja se toinen ilon aihe löytyi Finnish Design Shopin lähettämästä ylläripaketista, jonka voitin lohdutuspalkintona Instagramin #fdstreasures-kuvakilpailusta. Mutta siitä riittää sitten ihmeteltävää johonkin toiseen juttuun :), nyt hörppään viimeisen viinitilkan lasin pohjalta ja sujahdan noihin trikoolakanoihin. Toivotaan vähän viileämpiä lämpötiloja ja katkeamattomia unia ensi yöksi!

LAHJAFIKSAATIO JA ANTAMISEN ILO

Lahjoja on niin mukava antaa. Etenkin, jos keksii jonkin hyvän idean. Nykyisin tuntuu tosin monesti, että kaikilla on jo niin kaikkea. Jopa vauvoille on toisinaan vaikea hankkia oikeasti kivaa lahjaa, koska ystäväpiirin vauvoilla on useimmiten jo isompia sisaruksia ja heidän jäljiltään vaatevarastot ja leluasiat ovat enemmän kuin kunnossa. 

Viime aikoina olen saanut jopa jo fiksaation Design Lettersin tuotteisiin. Tuotteisiin perehtymättömille selvennykseksi, että Design Letters on tanskalainen brändi, joka on herättänyt henkiin maailmankuulun arkkitehdin Arne Jacobsenin typografian, jonka hän suunnitteli vuonna 1937 Århusin kaupungintaloa varten. Itsellämme on ollut parisen vuotta kirjainmukit H ja P ja ne ovat osoittautuneet varsin monikäyttöisiksi. Jouluksi tilasin jo hyvissä ajoin melkoisen kasan kirjainmukeja ja -lautasia, joita oli kiva kääriä mustavalkoisiin paketteihin ja vihjata vitsikkäästi jo kortissa tyyliin A niin kuin Aapo. Noista lahjoista jäi itselle niin hyvät kutinat, että olen jatkanut kirjainjuttuani vielä joulun jälkeenkin pariin kertaan lasten synttäreillä. Kirjainmukiin on kiva sujauttaa myös jotain pientä lisäyllätystä, etenkin jos rakastaa laivan lastausta. E niin kuin Elina tai elokuvalippu, J niin kuin Jari tai jaloviina, K niin kuin Kati tai karkki tai kynsilakka, T niin kuin Tuukka tai tussit. Ja tätä leikkiähän minä voisin jatkaa, kyllä te tiiätte, jotka mut tunnette :). 

Viikonloppuna juhlitulle pikkumiehelle hommasin jo jouluksi oman melamiinisen kirjainmukin, joten nyt kun saimme kutsun nimiäisiin, oli melkoisen selvää, mitä pikkumies saisi kirjainmukinsa jatkoksi - pienen kulhon ja lautasen odottelemaan kiinteän ruokailun aloittamista. Harkitsin alkuun jo aivan posliinista kirjainlautasta, mutta ajattelin melamiinisten kuitenkin olevan käytännöllisemmät ja turvallisemmat ensialkuun. Tämä pieni mies on niin tärkeä, että ehtii varmasti saamaan porsliininsa vielä myöhemminkin.

Ja kuinka ollakaan, koko kaupungista ei löytynyt mieleistä lahjapaperia. Onneksi oli valkoista paperia kotona, jolle sipaisin vielä juhla-aamuna nopeasti kuivavaa akryylimaalia viidakoksi. Paketin päälle sidoin mustalla satiininauhalla valkoisen E-kirjaimen, jonka hankin paikallisesta sisustusliikkeestä, H&B Homesta. Sen voi sitten pikkumies käyttää sisustuksessa parhaaksi katsomallaan tavalla ;). Design Lettersiltä löytyy myös omia puukirjaimia lukuisissa eri väreissä, sellaista en hoksannut astioiden mukaan kuitenkaan vielä tilata.

Design Letters lanseeraa parhaillaan uutuuksia. Tuotevalikoimasta voi käydä inspiroitumassa Design Lettersin omilla kotisivuilla www.designletters.dk . Omat kirjaintuotteeni olen tilannut Finnish Design Shopista, josta toimitus on joka kerta ällistyttävän nopea. Nämäkin nimiäislahjat tulivat perille päivässä. Mahtavaa palvelua!

Minulta on monesti kysytty lahjavinkkejä lapsille. Nyt heitänkin pallon teille lukijoille, ilmiantakaa ihmeessä hyvät ideanne kommenttiboksissa! Millaisia vaihtoehtoja olette keksineet perinteisille lelu-, kirja- ja vaatelahjoille?

Täällä jatkuu huomisen työpäivän suunnittelu vapaalaskuleffoja katsellen. Panokset ovat kovat, kun koittaa saada viidesluokkalaisen pojan innostumaan kuvataiteesta :). Maanantai oli ainakin minulla mukava, joten toivotaan että sama fiilis jatkuu koko lopunkin viikkoa!


// Postaus sisältää mainoslinkkejä. Ei-sponsoroituja sellaisia :).

TYÖHUONEEN TUNNELMIA

Ei aina vain sitä olkkaria. Vaihteeksi kuvavirtaa meidän työhuoneesta, jonka tyhjä pöytätaso on vain illuusio. Nytkin siinä lojuu ompelukone, saumuri ja läjä jo kesällä hankittuja trikoita sikin sokin. Mekkoja tytöille -projekti meneillään. Aina vain pääntiessä ja hihansuissa menee jokin pieleen ja kyllästyn noin joka kerta purkamiseen ja pähkäilyyn. Kotitoimiston tuoreimpana piristyksenä toimii pinkki Ballograf-kynä, jonka sain ennen joulua lahjaksi ystävältä. Nyt ei enää kynä katoa jokaisen käyttökerran jälkeen.
 

H NIIN KUIN HERKKU

Vuosi 2014 jäi taakse varsin perinteikkäällä tavalla, kun kokoonnuimme parin ystäväperheen kanssa viettämään iltaa. Uusi vuosi on ollut meillä yleensä ennen kaikkea lasten juhla: aikaiset herkuttelut, ulkoilut ja ilotulitukset. Nuorin porukasta oli saavuttanut juuri neljän viikon iän, joten uuden vuoden iltaan mahtui myös vauvan tuoksua. Toki me aikuisetkin saimme kilistellä kuohuvilla ja siinä samalla syödä itsemme pökerryksiin uuden vuoden herkuista. Naurua riitti ja jälkipeliä illan jutuista on käyty vielä tänään melkoisen aktiivisesi, mikäli whatsappin kilkutusta kuuntelee. Kun on tuntenut toisensa jo yli 25 vuoden ajan, jutuilla ei tunnu olevan enää mitään rajaa eikä löydy niin maan alle haudattua juttua, jota ei voisi enää kaivaa esiin, pyöritellä jauhossa ja tirisyttää pannulla. Koskaan ei ole myöhäistä hekotella niille kaikista häpeällisimmillekin jutuille vielä kerran. 

Herkkuja ei ole meidän kokoontumisista puuttunut myöskään koskaan. Eilen mentiin helpolla Tex mex -linjalla. Jälkkärinä lapset saivat jäätelöbaarinsa ja me aikuiset tovin vajuteltuamme tuhosimme marjaisen pavlovan. Tämä oli jo toinen pavlova laatuaan  viikon sisään, jonka samalle porukalle leivoin. Helppo ja herkullinen. Instan seuraajat ehkä näittekin todistusaineistoa kokonaisesta kakusta, mutta koska kuvista tuli niin pimeitä, blogin puolelle jäi jäljelle enää kakun rippeet.

Kun tänään esikoinen ja mies lähtivät laskettelurinteeseen treenaamaan ja kuopus kaivautui vastahakoisesti peiton alle päikkäreille, mulla oli "my kind of moment" eli kamera, kahvikuppi ja viimeinen pala kakkua.  Rekvisiitaksi pääsi esikoisen joululahjaksi saama kultainen aarrepurkki, jonka sain kuvauslainaan täksi iltapäiväksi ;). Muutamat hyasintin kukkaset nypin eilen Astrantiasta noutamastani raikkaasta uuden vuoden kimpusta. Siitä lisää myöhemmin. 

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että eilisen syöpöttelyn jäljiltä ähky on ollut niin perustavanlaatuista, että taidan jättää ne edellisessä postissa mainitsemani keksinleipojaiset tuonnemmalle ja koittaa ennemminkin  mahtua lenkkivaatteisiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Joskushan se on tällekin joulunajan herkuttelulle laitettava stoppi joka tapauksessa, joten tämä pala kakkua olkoon nyt viimeinen vähälle aikaa. Niin kliseiseltä kun se tähän aikaan vuodesta kuulostaakin. 

Toivottelen teille onnellista uutta vuotta ystävät hyvät! 

Tuokoon se tullessaan uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia! 

Vaikka menneenä vuonna mietin ensimmäisen kerran blogin lopettamista useampaankin otteeseen, sen tuntuessa varsin tyhjänpäiväiseltä aikasyöpöltä elämän isompien asioiden äärellä, totean sen näin uuden vuoden kynnyksellä kuitenkin olevan itselleni inspiroiva kauneuden kanava ja henkireikä kaiken sen vakavamman ja tärkeimmän keskellä. Olen iloinen jokaisesta teistä siellä ruudun toisella puolella, teitä on jo aivan valtava joukko, KIITOS kun olette mukana! Tuleva vuosi tuo tulevan Norjan seikkailumme myötä varmasti aivan uudenlaista, dokumentaarisempaakin sisältöä blogiin. Odotan jo innolla, että pääsen sitä teille jakamaan.