Jotakin vaaleanpunaista

Meille muutti jotakin vaaleanpunaista, eikä vain yksi vaan kaksi kaveria. 

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ystävän ihanassa putiikissa Vintagevintillä kun nämä siellä näin tai oikeastaan ensin hänen instassa ja se oli sitten menoa. Ei meillä ollut missään suunnitelmissa tarvita kahta sohvaa lisää, kreisiä mutta ne tulivat uniin asti ja tiesin että nyt toteutetaan samettiunelmia. 

Ihan mahtavan mukavat! Seikkailevat nyt toistaiseksi ruokailuhuoneessa ja ihan kuin niiden aikaisempi omistaja olisi pitänyt ne jossakin naftaliinissa, sillä ei näy kuluman kulumaa eikä ajanhammasta. 

Näin karvaisien elukoiden kanssa, sametti tuntuu hullun valinnalta mutta karvat lähtee yllättävän helposti kostutetulla liinalla. Nyt näille sohville on jo monta nurkkaa suunnitteilla ja keskellä ruokailuhuonettakin on tosi hyvä!

Ihanaa vappua ja viikonloppua ❤

Something vintage, blush and velvety moved to our home. Not just one, but two sofas! These treasures came to a dear friends vintage boutique Vintagevintti and I knew I could not resist, so here they are. 

For now, these most comfortable ever treasures are smack bang in the middle of the dining room and that is good. 

Have a lovely weekend!

Vitriini ikkunoista

 

Vanhoista ikkunoista kierrätettyä vitriiniä olen aina janonnut meille kotiin, sellaista justiinsa sopusuhtaista, joka olisi meidän nurkkiin sopivan kokoinen ja kaunis kuin mikä.

Tämä on isoin mööbeli mitä olen ikinä tuunannut ja rakentanut, mies assaroi kun tarvitsin lisää muskelia, monta kättä tai apuria. Välillä jännitti että kuinka naisen käy ja hyvin, enemmän kuin hyvinhän siinä kävi. 

Se on hurjan iso mutta eikös näytäkin olevan juuri sopivan kokoinen ruokailuhuoneen huonekalu.

Ikkunat ostin ikkunataitaja-ystävältä, kaapilla korkeutta on melkein huikeat 250 cm sekä on 60 cm syvä ja silti ilme on keveä kun alla on jalkaa ja detaljia siellä täällä. Ohjeet löytyvät juuri nyt huhtikuun Unelmien Talo&Koti-lehdestä, sinäkin pystyt tähän rakenteluun ihan takuulla! 

En muista milloin olisin lallatellut onnellisena niin kovasti ja rehellisesti kerrottuna vähän tanssahdellut samalla, kun pääsin täyttämään vitriiniä. Mies varmaan luuli että nyt se sekosi, nauroi ja katseli menoa.

Keittiöantiikki, astiat, erityisesti vanhat astiat ja kyllä ne uudetkin yhdessä tekee meikäläisen onnelliseksi. Tämä vitriini myös mahdollistaa meillä kohtalaisen läheisessä tulevaisuudessa alkavan keittiöremontin, jee! Täytyyhän sitä olla paikka mihin kaikki roina menee keittiönkaapeista, jotta pääsemme purkamaan ne atomeiksi.

Pieni detalji, hauskimpia asioita vitriinissä on yli 10 vuotta sitten löytyneet Royal Copenhagen-kupit joita on niin paljon että säilytän niitä purkeissa ja lootissa. Maksoivat huikeat 0,10 e kappale, joten ostin koko laatikollisen, noin 169 kpl niitä, heh. Ovat niin nättejä että tekisi mieli koristella niillä vaikka kuusi, tarvittaisiin vain vankka kuusi. Nyt koristavat vitriiniä ja osa on käytössä espressokuppeina.

Millainen olisi sinun unelmien vitriini?

This is one of those dreampieces, to make a glass cabinet out of old windows and other salvage parts and now I've finally done it! It's so big but it's just the right big for our dining room and looks so proportionate to the space. 

It was exciting and I was a bit nervous at first about making such a big piece but it turned out so great, so I know that you can build it too! Instructions for the glass cabinet are right now in the April issue of Unelmien Talo&Koti-magazine, where I gathered my best tips of the making, materials and such. This goes straight to the top of my list of best recycling furniture pieces ever, I smile every time I walk into the room.

Kemianlaseja ja ruokapöytää

 Pistetään nyt vähän kampoihin sateiselle tiistaille ja otetaan inspistä ihan vaan iloksi.

Järjestin kemianlasitelineet, jotka ovat mun suosikkeja kouluhuutokauppa-aarteista, kemianlaseille ja kukkasille. Tai eihän näistä kukkanen ole ainutkaan, oksasiahan nämä. Pari oksaa kukkakaupasta, suuri lehtinen eukalyptus, vaaleanpunainen lumimarja ja kolmannen nimen jo unohdin tyystin, mutta kaunista oksaa sekin.

Saniaisen näköiset verotin omasta kukasta jonka nimeä en tiedä. Ostin sen Asparagus nimellä kerran rautakaupasta alle vitosella, kaunis se on vaikka en nimeä tiedä ja kovasti se kasvaa joten kai me kavereita ollaan. Pikku eukalyptusoksa on omasta ruukku-eukalyptuksesta.

Oksaset paistattelevat onnellisena uuden pöytälöydön päällä jonka ostossa auttoi kovasti ystävä joka yllytti että älä nyt vaan jätä väliin.

Tämä on unelmieni ruokapöytä. Tai siis siitä tulee sellainen, kun rakennan keskelle 200 cm jatkopalan. Nyt se on hyvin kaunis pyöreä pöytä mutta sen ääreen mahtuu liian vähän ihmisiä. Jatkossakin sen saa pyöreäksi eli jatkopalasta ei tule kiinteä. Sen oma jatkopala oli kadonnut ja tällä jatkolla saadaan pöydästä 4 hengen koosta 12 kokoinen.

Niin kauniit jalat ja kuluneet pinnat, ehkä korjaan viilun tai sitten vähän hion vain, katsotaan! Tämä projekti saa nyt kuitenkin odottaa, ensin ainakin täytyy maalata ruokailuhuoneen lattia. Voi tätä ihanaa keskeneräisyyttä.

Eri pari wieniläistuolien kanssa tästä tulee hykerryttävän kiva. Mutta katsotaan talvella tätä pöytäaskartelua, nimittäin nyt alkaa valmistelu Parolan aseman Joulumarkkinoita varten, tapahtuma-sivulle pääset tästä. Tänä vuonna markkinat ovat 25.11. joten laittakaa päivämäärä talteen, huikean tunnelmalliset tupla-kokoiset markkinat nimittäin luvassa tänä vuonna!

Let's fight back the gloomy and rainy Monday with beauty. I arranged some chemistry glasses with stands from school auctions together with some greens. Just some simple stems from the flower store, nothing expensive and couple of branches from my own potted plants, together they look awesome. 

They all stand on my new find, my dream dining room table! This black round beauty is going to get a really large extension (it's original extension had been lost) in the middle to make this table from a 4 person table into a 12. 

I can't wait to do it, but it simply must wait for winter. First must paint the dining room floor, as you can see. But sometimes even the unfinished, like this room, in all it's flaws, it's still quite beautiful. 

And why it has to wait 'till winter is because it's time to start preparations for our Parola station's Christmas market on the 25th of November. Bloggers and boutiques arrive selling their wonderful products, more info coming soon!

Nuoriso poweria!

Meillä kävi kesäkuun puolessa välissä asemalla nuorityöryhmä pistämässä vähän vauhtia remonttiin. Tämä oli itseasiassa jo toinen kerta ja silloin instassa näytinkin upeita lopputuloksia viime kesänä kun 8 nuorta ja 2 ohjaajaa tulivat pistämään hösseliksi.

Hattulan Etsivä nuorisotyöstä pyysivät päästä meille puuhaamaan tänäkin vuonna ja kun viime vuonnakin oli niin ahkera ryhmä meillä pistämässä sorkkarautaa heilumaan niin otin äärimmäisen suurella ilolla tänäkin vuonna heidät töihin.

Nyt oli puolta pienempi ryhmä ja draivia silti hurjasti, näiden reippaiden tekijöiden ansiosta aseman ruokailuhuoneen kamala vihreä muovimatto on historiaa ja niin on eteisenkin!

Muovimatot pistivät ankarasti vastaan, erityisesti eteisen muovimatto mutta ne päihitettiin yhden päivän aikana siitä huolimatta. Itselleni oli tärkeää että kaikille riittää työvälineitä ja käsissä on kunnon hanskat, ei työnteko maistu millään jos ei ole perusjutut kunnossa.

Kolmen päivän aikana ehdittiin jo aloittaa korjaustyövaiheitakin lattialla, tasoitepahvit saatiin pois sekä naulanreikien kittauskin puoliksi valmiiksi. 

Sekä kun keli oli hyvä yhtenä päivänä, saivat piha-alueen rikkaruohot kyytiä. Nyt oli selkeän puutarhavajan työkalut paikallaan, joka hommaan ja jokaiseen käteen löytyi työkaluja. Sillä eihän kitkemisestä tule ilman oikeita työkaluja sitten niin kertakaikkiaan mitään.

 Ihana oli nähdä miten nuoret ottivat sen ylpeyden aiheeksi että tekee hommaa parhaansa mukaan ja huolella. Tehokkaat päivät tuotti paljon näkyvää tulosta ja remontti nytkähti kunnolla eteenpäin. Aivan varmasti löytyy jokin projekti taklattavaksi ensi vuonnakin, toivottavasti siispä tämä perinne jatkuu. 

We had a team of young summer workers from our county visiting our station this June and we really got things done! The renovation at the station got a kick forward as we tore away the plastic mats over our floors in the dining room and hall upstairs. 

Also the weeds in our front yard got the boot on a sunnier day as we weeded the gravel areas. Three days and grand results! This was the second time that we worked together with a group of youngsters, first time was last summer. It really is a pleasure to see how everyone took pride in their work and did their best. I'm sure there will be a suitable project for next year as well so I'm hoping this will become a good tradition.

Vaikka mitä

 

No nyt tulee vaikka mitä sekaisin niin että jo on. 

Ajattelin kerrankin kertoa jotakin ihan itsestäni, nimittäin... 

Monen vuoden unelma downshiftaamisesta alkoi viimeinkin toteutumaan. Olen päättänyt olla  todella rohkea ja heittäydyin kokonaan freelance-toimittajaksi ja irtaantua päivätöistäni. Viimeiset 8,5 vuotta olen työskennellyt Tampereella huonekaluliikkeessä ja puljannut 5 vuotta asemalta käsin töihin jokainen päivä. Siinä samassa viidessä vuodessa olen samalla tehnyt miehen auttamana 2 kirjaa, sekä freelance-hommia siinä ohessa, blogia ja vaikka mitä muuta.

Aika todella uuvuttavaa, vaikkakin vuodet ovat olleet huikeita.

Nyt, 

pääsen vihdoin työskentelemään kotoa käsin ja tekemään sitä mitä haluan työkseni. Tuntuu nyt ainakin vielä suorastaan syyllisen ihanalta, samalla hirvittää ja samalla innostaa. 

 Minulla on niin valtavasti asioita rästissä mitä olen halunnut blogiin laittaa ja nyt minulla on viimein aikaa ne saada tänne siis oikeasti. 12 tuntia päivässä meni heittämällä siihen että joutui pyyhältämään Tampereelle ja arkisin puhti on ollut pahasti kadokkeessa viime aikoina. 

Tällä on kyllä niin valtava elämänlaadun parantava vaikutus ja vaikka mitä muuta, enhän minä vielä tiedä mitä kaikkea muuta. Mutta nyt minun pitäisi ehtiä, monia asioita.

Niin että moi kaikki ja kiva nähdä! Niin, Katjahan se tässä hei.

Kuviksi laitoin otoksia meidän ruokailuhuoneesta joka kaipaa paljon muutosta mutta aloitin valaisimista. Valtavat alumiiniset tehdasvalaisimet saatiin ihanalta naapurilta, jolta uskaltauduin kysymään että onko heillä tarvetta suurelle kuvulle joka istui heidän pihassa. Kävi ilmi että ei ollut, ja yllätys-yllätys, kupuja olikin sisäkkäin 2 kappaletta. Paukutin ne kumivasaralla irti toisistaan ja toinen oli kuvauksissa Sormustin ja sorkkarauta-kirjassa ja jäi niille sijoille lainaan hetkeksi vartiotuvan keittiöön vuokralaiselle. Nyt oli aika saada ne käyttöön ja korkeaan tilaan näinkin valtavat kuvut sopivat todella hyvin.

Antavat tunnelmallisen valon pimeällä, aivan kuin istuisi valokeilassa. Villamatot hankin Ellokselta, peittävät järkyttävää vihreää linoleumia jota täytyy vielä tuijotella pidempään, remontti kun keskittyy vieläkin vartiotupaan, josta muuten pian myös juttua.

Niin, ja vielä siitä piti sanomani että viikonlopun Ilona-lehden Tuunari-palstalla kirjakierrätystä luvassa, nappaa ohjeet mukaan lehtipisteiltä!

Mukavaa lauantaita kaikille ja muiskis sentään kun on mukavaa :)

I have made a huge shift in my life. I have quit my dayjob and decided to focus in my freelance-work with my styling and diy-work. After running around like a headless chicken for the past 5 years, working about 70 kilometres away, writing 2 decor-books at the same time and doing this extra work, well it has been quite  a lot, although the years have been incredible at the same time. Now, I get to work from home, and I'm excited and terrified and then excited again of the change. But I'm sure it will improve the quality of life. Wonderful, and a big sigh.

I have so much stuff that I haven't had time to tell and show you here in the blog, but now I'm gonna. All of it, just you wait and see!

The huge lamps are hanging in our dining room that needs a lot of change but decided to start with lamps. Our kind neighbour gave them to us, their size is enormous but in this tall room they work perfectly. It feels like your sitting in a lightbeam when their on in the dark, lovely light. 

Lautashylly

Oli siinä puunaaminen mutta kyllä se tosiaan kannatti. Tämä lautashylly oli kaiketi joskus alennettu toimimaan verstaassa, hyllyille oli kaatunut tervaa ja kaikkea muuta sekalaista jonka irroittamisessa vaadittiin paljon raaputusta. Nyt imuri tuoksuttaa tervan tuoksua joka kerta kun sen käynnistää mutta vihdoin on hyllyt niin puhtaat kuin toivottiinkin. Kaikki ruokailuhuoneeseen tarkoitetut astiat laitoin esille heti, nukkumaankaan en meinannut malttaa mennä millään. Kyllä tuli kaappeihin tilaa keittiöön, tämä on oikea tilaihme.

Keräilyä

Muutamia heikkoja kohtia minulle ovat..

Talonpoikaishuonekalut, se patina ja käsinkosketeltava historia mitä näiden huonekalujen uurteisista pinnoista näkyy ja tuntuu, saavat minut pehmenemään. Muutamia näitä aarteita löytyy talosta, en ole kuitenkaan asialle omistautunut keräilijä, mielelläni sekoitan useita aikakausia toisiinsa. Nämä kaapit eivät kuulu yhteen mutta istuivat niin hyvin toisiinsa että saavat myöskin olla yhdessä ruokailuhuoneessa.

Uushopea-ruokailuvälineet, tulee käytettyä vain juhlissa, ovat tuossa esillä vanhassa työkalupakissa, ovat keräilty sieltä täältä vanhan tavaran myymälöistä.

Sekalaiset kynttilänjalat, nämäkin alle euron löytöjä tai saatuja aarteita, koristavat tällä hetkellä eteisen lipastoa.

Koitan aina olla katsomatta liian tarkkaan tuota hurjan vihreää ruokailuhuoneen muovimattoa, sekin lähtee kevään aikana pois lautalattian päältä. Jos siristää silmiä oikein pienelleen niin ehkä sitä ei huomaa.