Suuri puutarhan mylläys

Asemapuiston perällä oli meillä tällainen "joutomaa"-alue, jossa kasvoi kaikkea mahdotonta, risukkoa, horsmaa ja nokkosta niin maan kamalasti että tiedettiin että tätä ei käsipeleillä muokkaa kohdilleen. Pelkkä niittäminen ei olisi auttanut kun maa oli kumparetta ja kuoppaa sekä kantoja täynnä.

Kun me ostimme aseman, tällä alueella oli rengaskasoja, jääkaappikasoja, sohvia ja kuulimme että vielä parit vuodet ennen meitä, paikalla oli ollut autokasoja (ne oli onneksi viety pois isoilla vehkeillä aiemmin).

Puutarhalänttiä oli tässä vaiheessa jo siistitty, risukkoakin vaikka kuinka mutta tässä on vielä ennen-kuvia:

Horsmaa tosiaan riitti kuten kuvasta näkyy, tästä kuvasta juuri oikealle jää suuri maakellari, jonka kattoremontista juuri kerroinkin. 

Vartiotuvan ympäristöä oli jo paljon raivattu villiintyneistä angervoista ja syreenipuskista, jotka olivat kiinni talon seinässä asti mutta takana oli vielä valtavia jätti-koivunkantoja.

 

Piti tuoda paikalle siis ammattitaitajat, radan toisella puolella on kätevästi taitavat maanmuokkaajat ja heillä olemme teettäneet kaapelin kaivuuta ym. pihassa muutenkin, luottoporukka siis kyseessä. 

Tällä kertaa sieltä tultiin apuun hurjan kokoisella kaivurilla: 

Samalla kun pintamaa lähti kantojen kera kuorma-autojen matkaan, muuttui piha-alue aivan panssariautojen harjoittelukentän näköiseksi, jaiks. Sieltä myös tuli esiin meidän toinen maakellari, arvasittekos että sen kumpareen sisällä oli piilossa moinen? Hyvin oli sinne naamioitunut kyllä. 

Aikamoinen näky oli piha tässä vaiheessa (kuvassa siis jälleen juuri oikealle jää suuri maakellari). Vasemmallahan on tässä meidän pihatie, märkä syksy silloin varmisti että mutaa oli kaikkialla ja paljon. Tie hävisi hetkeksi jopa näkyvistä kun suuri kaivuri suhasi alueella ja maansiirtoautot myös. Tässä välissä olikin sitten talvi sillä ensilumi satoi ihan pian ja päätettiin jatkaa töitä jälleen keväällä.

Keväällä 2019 olikin sitten viimeistely muokkailun vuoro ja kun oli niin kiireistä muutenkin Rompetorin lähestyessä, kuvaaminen unohtui tyystin! Onneksi meillä oli nämä pari räpsyä kun palkkaamamme vauhdikas ja super-tehokas ystävä Julia Tmi Oldscoolilta pääsi vauhtiin. 

Tässä taitaa olla suunnilleen 1000 neliötä, vau, jotka muokattiin. Eli luvassa oli vielä mullan levitystä, tasaamista, jyräämistä, siistimistä ja nurmikon kylvämistä ja sitten vielä lisää haraamista. Samalla päätettiin laittaa vielä liiterirakennuksen ympärille suodatinkangas sekä murske päälle, ja Julia vauhtimimmi väsäsi kaiken niin vauhdilla että me katseltiin vaan vierestä ihaillen!

Tältä alue näytti jo samana kesänä eli viime vuonna, horsmaa puski vielä vähän nurmikon seasta kuten näkyy mutta ruohonleikkurilla vain yli niin ei ollut ongelmia, kyllä se siitä alkoi rauhoittumaan. Istutuksen jälkeen pari viikkoa piti kastella nurmikkoa melkein joka ilta sillä kelit olivat niin rutikuivat. Onneksi tuli tehtyä, muuten olisi ruoho ja valkoapila kuollut pystyyn kaikkein herkimmällä hetkellä. 

Tämä alue on ollut asemapuistossa muinoin se hyötypuutarha-alue, jossa on ollut marjapensaat, hedelmäpuut ja vahtituvan kasvimaat asukkaille.

Vartiotuvan ympäristö siistiytyi myös ja suuret kannot saatiin pois. Vinkkinä, älkää antako puiden kasvaa ainakaan 4 metriä lähempänä rakennusta, alapohjastakin näki millaisen lisäkosteuden tämä tuo. Maalipinnalla kasvaa jäkälää ja ei tee hyvää kyllä kukkapenkit ja muut lähellä puurakennusta.

Nyt kun on tehty pohjatyöt voi alkaa taas istuttamaan hyödyllisiä kasveja ja puita. Podin hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä horsmikosta, joka hävitettiin sillä polyttäjät arvostivat sitä kovasti mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että tänne tulee taas vähitellen pölyttäjien suosikkeja. 

Olen perehtynyt ahkerasti kasveihin, jotka olisi pölyttäjille suotuisia ja aluksi selvitystyö tuntui haastavalta. Kun guukkeloi tietoa mehiläisten ja perhosten suosikkikasveista saa suuria listoja kasveista ilman kuvia ja nimet eivät oikein mieleen jää, joten tämä vaati ankarampaa guukkelointia. 

Tärkeä apu oli kun löysin avuksi Perhospuutarhuri-sivuston josta oli paljon helpompi perehtyä pölyttäjä-kasveihin. Sieltä tuli tilattua kasveja tänä vuonna että päästäisiin vähän alkuun. Kaikkien puutarhamyymälöiden pitäisi merkata kasvit sen mukaan että onko niistä hyötyä puutarhan tärkeimmille.

Suunnittelua siis tehdään vielä paljon ja valitaan kasveja, joista tykättäisiin itse ja jotka ovat meille helppoja ja samalla hyödyllisiä pölyttäjille. Siksi pihaan ei edelleenkään tule kovin monia steriilejä kukkakasveja, taikka tuijia koska potisin moisista myös huonoa omaatuntoa. 

Sen sijaan tälle maaläntille tulee: 

kirsikkapuita

päärynäpuita

makeita omenapuita

syyssyriköitä

vadelmaa

humalaa

laventelia

oreganoa

timjamia

kangasajuruohoa

salviaa

sinipallo-ohdakkeita

isotähtiputkea

morsiusharsoa

yrttejä

 ja varmasti monta muuta.

Vaakakupissa vaikuttaa myös Museoviraston loistava julkaisu asemapuistoista ja niiden kasveista, jonka voi ladata ilmaiseksi itselleen täältä.

Vadelmaa ja Tallinnan päärynäomena-puu on jo istutettu maaläntille, talvi tai vesimyyrät veivät istutetut laventelit (mikä oli kummallista kun sinkkivadeissa olleet talvehtivat vaivatta) ja kaikki morsiusharsot heittivät veivinsä paitsi yksi, joten tässä on menty pari askelta heti edestakaisin. Ei se mitään, kyllä se vähitellen kehittyy ja tänä vuonna mehiläisten apuna oli ruukkupuutarha.

Yksi morsiusharso vielä elossa, jee!

Maakellarien rinteet tullaan istuttamaan täyteen pölyttäjiä auttavia kasveja ja minusta se on paras ikinä käyttö kumpareille jossa ei kävellä. Piha kehittyy siis pikkuhiljaa. Minustakin taitaa kehittyä vähitellen hivenen viherpeukalo.

Only finnish this time, sorry but you can see the transformation in yard from a dump to a lawn and now starts the planting!

Syyskukat ja Joulumarkkinat

Syyskukat on parhaat kun ne ovat helpot ja runsaat. Nappasin paikalliselta puutarhamyymälältä mukaan kanervia ja hopealankaa, mahtavat puulaatikot löytyivät Suomen Kasarmin Aarteista ja pari soikkoa varastosta ja badabim badabum! Ei tarvinnut edes istuttaa, kamalan kätevää.

Marmoripöytä löytyi tori.fistä ja saa nyt nököttää pihalla kun on kaunis ja samalla muuten vietävän painava. 

Selvästi on tällä puulaatikolla kuljeteltu junassa tavaraa, nämä paperilaput kyljessä on samoja mitä asemalta on löytynyt, Nummelaan on tämä puulaatikko matkannut.

Rautapöytä ja tuoli löytyivät ystävän myytävistä aarteista Old's Coolilta, täältä.

Nyt alkaa Parolan aseman Joulumarkkinoiden järjestäminen jälleen! Aivan mieletöntä että nyt jo viidettä kertaa 23.11. lauantaina klo 11-16 on taas talvi-inspiraatiota, herkkuja, löytöjä, aarteita, vintagea sekä uutta ihanaa luvassa meillä asemalla, makasiinissa sekä pihalla, jonne laajennamme tänä vuonna tapahtumaa.  Tapahtumasivulta, klik, löydät paljon lisää pian.

Inspiroivaa viikonloppua!

It's soon again time for Parolan aseman Joulumarkkinat, that is Parola station's Christmas Market, and it is going to be the fifth time to start the Christmas mood here at our station, wau! On the 23rd of November, from 11 AM to 4 PM, delicacies, beautiful treasures, finds, flowers and so much more is in store, this is the place to get to the winter vibe.

The yard also needed some autumn spirit and I'm all into flower arrangements when they are effortless and this was. Just heathers and this silver thread plant, place them in crates and voila! Marble table was a nice find from tori.fi and the old crates are from my favorite fleamarket, Suomen Kasarmin Aarteet. It doesn't get any easier than this. Have an inspiring weekend!

Puutarhapöytä

Täksi kevääksi saimme viimein yhden projektin valmiiksi jota on muhiteltu pitkään, meidän uuden puutarhapöydän nimittäin. Se on nyt aurinkoisimmalla paikalla, makasiinin edessä, jossa lämpöä piisaa iltaan asti. 

Sen kaverina on suuret aurinkovarjot Ikeasta, joille ystävä teki upeat jalat, joissa ne eivät hievahdakaan kovassakaan tuulessa. Painona ovat sementtilaatat, jotka on pihalta poistettu ja nyt uusiokäytössä siellä täällä sekä ystävillä ja vieläkin niitä piisaa.

Grilli on vähän riisuttu malli entisestä muodostaan, siinä oli vaikka minkälaista hilavitkutinta, pyörivää tasoa mutta ritilät jäi armotta liian ylös joten otettiin kaikki pois. Keskellä oleva kivi on tärkeä, sitä vasten tuetaan kaksi ritilää ja päälle sitten murkinat paistumaan vuokiin, siistiä ja helppoa.

Ja tässä se puutarhapöytä on koko komeudessaan, putkirunko ja järeä kansi. Puun pinta on käsitelty Osmon puunsuojaöljyllä, valkoisella kun sopivaa harmahtavaa ei löytynyt. Siitä tuli kyllä niin raikas ja valoisa näin joten oli paras valinta.

Kannen puu on kokonaisesta puunrungosta sahattuja siivuja, joita ostimme muutaman kappaleen kerran yhdestä huutokaupasta. Viime kesällä niitä aloitettiin jo viimeistelemään valmiiksi mutta kelit eivät hellineet, ennen kuin nyt.

Tähän kierrätettiin vähän putkia meidän putkiremontista kun purettiin loput vanhat sinkityt putket asemalta pois. Kaikki pystyjalat ovat näitä kierrätysputkia, pätkittiin ne puukkosahalla vaikka tärryytti käsiä niin että huhhuh. Kaikki muut putket oli näpsin tilata Domus Classicalta, sieltä on myös putkiliitokset kaikki.

Makasiinin kyljessä pysyy lämpimänä pitkään kun kivijalka lämpiää perusteellisesti auringossa.

Rottinkituolit on loistava pari tälle pöydälle, näissä löhöillään ja syödään ja tarvittaessa makoillaan melkeinpä.

 Ilta-aurinko ja viimeiset auringonsäteet. Tämän pöydän äärellä viihtyy ja haluaisi olla joka päivä.

Seuraavaksi vielä työvaiheet että mitenkä tämä tehtiinkään, ihanaa lauantaita!

 We finished our new dream garden table! Pipeframe of course made out of pipeclamps from Domus Classica, because it's so simple to take apart if needed and it's solid. The wood is from an auction, where there were these huge whole slices for sale sawed from a big old tree. We started this table project last summer already but the weather hasn't been great until now.

It's beautiful, big and fresh with the slightly white Osmo's wood oil that I treated the wood with. Next in store are the instructions on how to make one yourself, have a lovely Saturday!

Ihan pihalla

Vihreä kasvaa silmissä ihan hulvatonta kyytiä sekä keltavuokot tottakai. Joka keväinen keltavuokko-meri on jälleen aseman pihassa valloillaan ja täällä haravoidaan ahkerasti.

Lehdet ovat kasvaneet viidessä päivässä melkein täyteen mittaansa, ihan uskomatonta katsella kun näistä kuvista on muutama päivä ja nyt nurmikko on jo viidakko.

Tällainen projekti tapaus on myös uusi meidän pihassa. Kyseessä on vanha ratatyömiesten vahtitupa ja siitä kunnostetaan leikkimökki ja leikkimökkinä se on toiminutkin viimeiset vuosikymmenet ja varastona toisessa pihassa. Pieni tönö siirrettiin kokonaisena pihaan ja vaatii paljon rakkautta ja kunnostusta sillä katto, alapuitteet, lattia ja no, vähän kaikki vaatii paljon korjausta. Yhdestä reunasta ja lattiasta on jo aloitettu purku. 

Mutta eikö olekin suloinen? Se on rakennettu juuri samaan tyyliin kuin meidän vartiotupa, ihana mini-rautatierakennus.

Keltavuokot ovat meillä sydäntä lähellä sillä kun tänne muutettiin 10 vuotta sitten, oli niitä pari länttiä siellä täällä. Pyritään joka kevät auttamaan niitä leviämään sillä olisi ihana jos hetken meillä kukkisi vain vuokot ja sitten olisi vasta nurmikon vuoro.

Keltavuokot leviävät muuten parhaiten siemenistä, eli kun ovat kukkineet ja siemenet ovat saaneet vähän aikaa kypsyä, ajaa päältä ruohonleikkurilla (mieluiten sivulle heittävällä) ja silloin on seuraavana vuonna keltavuokkoja kaksi kukkakumpua vierekkäin, eikä vain yksi. 

Haravointia on saanut taas suorittaa, jäi märältä syksyltä näin keväälle ja koitan kauhian varovasti haravoida etten vie kevään kukkia mennessä. Haravoin kasat kukattomalle kohdalle ja sitten vain ruohonleikkurilta päältä, sinne katoavat lehdet nurmikkoon. 

Pihaa laitetaan kuntoon myös Rompetoria varten tottakai, aivan pian  eli 9.6. tulevat kesäiset markkinat ovat ihan mahtava kesäloma/mökkiloma/sisustusinspiraation aloitus, tästä tapahtumasivulle ja vielä ennättää mukaan myös jos sinulla on varaston kätköissä tavaraa, rompetta, astiaa tai muuta kipsun kapsua myytäväksi, laitahan sähköpostia info(miukumauku)parolanasema.fi 

Tässä pieni makustus muuten meidän juuri valmistuneesta puutarhapöydästä, tästä heti seuraavaksi, siitä tuli nimittäin aikas super, ja isokin!

Cleaning the yard, or park more like and watching the grass and leaves growing in an astonishing speed! We really have been pampered with warmth here, over +25 degrees everyday for so many days that I've lost count. Bliss!

Nuoriso poweria!

Meillä kävi kesäkuun puolessa välissä asemalla nuorityöryhmä pistämässä vähän vauhtia remonttiin. Tämä oli itseasiassa jo toinen kerta ja silloin instassa näytinkin upeita lopputuloksia viime kesänä kun 8 nuorta ja 2 ohjaajaa tulivat pistämään hösseliksi.

Hattulan Etsivä nuorisotyöstä pyysivät päästä meille puuhaamaan tänäkin vuonna ja kun viime vuonnakin oli niin ahkera ryhmä meillä pistämässä sorkkarautaa heilumaan niin otin äärimmäisen suurella ilolla tänäkin vuonna heidät töihin.

Nyt oli puolta pienempi ryhmä ja draivia silti hurjasti, näiden reippaiden tekijöiden ansiosta aseman ruokailuhuoneen kamala vihreä muovimatto on historiaa ja niin on eteisenkin!

Muovimatot pistivät ankarasti vastaan, erityisesti eteisen muovimatto mutta ne päihitettiin yhden päivän aikana siitä huolimatta. Itselleni oli tärkeää että kaikille riittää työvälineitä ja käsissä on kunnon hanskat, ei työnteko maistu millään jos ei ole perusjutut kunnossa.

Kolmen päivän aikana ehdittiin jo aloittaa korjaustyövaiheitakin lattialla, tasoitepahvit saatiin pois sekä naulanreikien kittauskin puoliksi valmiiksi. 

Sekä kun keli oli hyvä yhtenä päivänä, saivat piha-alueen rikkaruohot kyytiä. Nyt oli selkeän puutarhavajan työkalut paikallaan, joka hommaan ja jokaiseen käteen löytyi työkaluja. Sillä eihän kitkemisestä tule ilman oikeita työkaluja sitten niin kertakaikkiaan mitään.

 Ihana oli nähdä miten nuoret ottivat sen ylpeyden aiheeksi että tekee hommaa parhaansa mukaan ja huolella. Tehokkaat päivät tuotti paljon näkyvää tulosta ja remontti nytkähti kunnolla eteenpäin. Aivan varmasti löytyy jokin projekti taklattavaksi ensi vuonnakin, toivottavasti siispä tämä perinne jatkuu. 

We had a team of young summer workers from our county visiting our station this June and we really got things done! The renovation at the station got a kick forward as we tore away the plastic mats over our floors in the dining room and hall upstairs. 

Also the weeds in our front yard got the boot on a sunnier day as we weeded the gravel areas. Three days and grand results! This was the second time that we worked together with a group of youngsters, first time was last summer. It really is a pleasure to see how everyone took pride in their work and did their best. I'm sure there will be a suitable project for next year as well so I'm hoping this will become a good tradition.

Pihaa ja puistoa

Kesän melskeessä meillä sai muutama pihan kolkka kokea reilua muodonmuutosta. Aseman puistohan on vain muisto entisestään, eli siitä millainen se on ollut vuosikymmeniä sitten, pergolat, istutukset, käytävät ja kaikki herkut ovat mennyttä mutta nyt koitetaan ottaa viidakolta pihaa takaisin haltuun.

Lähes jokainen kohta pihassa oli päästetty rehahtamaan täyteen sen sun tätä ja tuota rikkakasvia, joten meidän puutarhanhoito on tähän mennessä ollut aikalailla sellaista moottorisaha/raivaussaha/oksasaha/oksasilppuri/järeät oksasakset ym. menoa. 

Nyt on alkanut maata niin sanotusti näkymään! 

Pihan perällä omassa rauhaisessa maailmassaan sijaitsevan vartiotuvan ympäristö sai jätti-makeoverin. 

Meiltähän unohtui taas ennen-kuvat tyystin kun tätä alettiin raivaamaan, mutta ensimmäinen kuva antaa vähän osviittaa, silloin kuvan ottaessani, jouduin taistelemaan että pääsin tuohon kohtaan, ruusupuskien, angervojen ja nokkosten keskellä. Oikealta kuvaa alkoi vesakko-muuri.

Tällä maaläntillä oli kuulemma vielä reilu vuosikymmen sitten autonraatoja niin paljon että niiden siirtämiseen oli täytynyt tilata nosturi. Nyt hyristään mielihyvää kun näkee mitä sitä saatiinkaan aikaan.

Vuokrasimme kunnon oksasilppurin selviytymään urakasta ja 3 päivää silppusimme minkä ehdimme, todella pitkiä päiviä ja hikipäissä raadettiin. Ystävät apuna, olimme jo kaataneet puuksi muuttuneet pensaat ja ryteiköt ennakkoon ja sitten silppuriin pääsi kaikki oksat mitkä vain paksuudeltaan menivät läpi. 

Ikinä en ole ollut niin iloinen siitä että jossakin kohdassa ei kasva mitään. 

Ihana, avara, valoisa, tuulettuva takapiha muodostui vartiotuvalle. Kaiken kasvillisuuden alta löytyi jopa puoliksi maatuneita mattoja ja vilttejä, kaikesta metalli- ym. roskasta puhumattakaan. 

Suurin työ oli tässä: vartiotuvan sivulla kasvoi järeää vesakkoa syreenistä ja en edes tiedä mistä pensaikosta jotka olivat muuttuneet puiksi. 6 metriä leveä kaistale suurin piirtein pistettiin matalaksi ja kuvassa perällä näkyykin valtava puukasa niistä "liian suuria oksasilppuriin"-oksista.

Ihan käsittämätön ero. Miten voikaan niin suuresta puumäärästä tulla niin huomaamaton pintakerros haketta? 

Samalla silppusimme risaisen maakellarin viereen muodostuneen oksakasan, melkein kokonaan. Tässä oli rytökasa jo ennen kuin me tämän kodiksi saimme, siihen sitten vain lisättiin välttämätöntä puujätettä. Kasa oli maakellarin pituinen ja niin korkea että siltä näki katolle. Nyt on enää pikkuinen läjä jäljellä johon täytyy riittää meidän oma uskollinen oksasilppuri, hidas mutta luotettava. 

Toinen pihan kohta myös joka muuttui rytökasasta suoraan nurmikoksi on tässä. Kuivaustelineeltä eteenpäin kasvoi ihmisen korkuista horsmaa ja ohdaketta joka kesä vanhan hylätyn kasvimaan paikalla.

Ystäviltä lainassa olleella maanmuokkaimella (kiitos korvaamattomat!) mieheke laittoi möyhien jo alkukesästä ja nyt siinä kasvaa nurmikkoa ihan itsestään. Nokkoset ja kaikki muut jää toiseksi kun sitä nyt ajetaan ruohonleikkurilla ja kukaan ei meinaa huomata missä alueen raja edes ennen meni. 

Kuivaustelineeltä suurelle kannolle, niin suuri läntti tuli hyvää pihaa lisää käyttöön ja ihailemme sitä päivittäin. Tuli monta ihailtavaa nurkkaa lisää pihaan.

Vinkki raivaajalle: 

Jos pihassasi on ryteikköä/puuntainta ynnä muuta, leikkaa ne aivan maanmyötäisesti alas, niin matalalta mullasta kuin ikinä saat. Sitten ajelet ronskisti vain ruohonleikkurilla ja vuohenputket ja muut ei-toivotut-kasvit luovuttavat pian kun nurmikkosi vain nauttii menosta.

Tehtiin sitä kesällä katto-remppaakin, siitä näytän ihan erikseen huikeat projekti-kuvat.

Ja vielä lopuksi jotain aivan muuta, nimittäin nyt viikonloppuna lauantaina 13.9. on jälleen luvassa upea Sisustusbloggaajien kirpputori & myyjäiset tällä kertaa Pasilan veturitalleilla avarissa tiloissa klo 10-16 ja mukana suuri liuta ihania bloggareita myymässä aarteitaan sekä omia tuotteita. Illan päätteeksi vieläpä tanssitkin, tule ihmeessä paikalle!

Meikäläisellä mukana myynnissä ainakin vanhoja opetustauluja, koulutuoleja, kirjaimia, tarjottimia, astioita ja vaikka mitä muuta. Jos vain ennätän laitan vielä ennen lauantaita kuvaa herkuista.

Nähdään siellä!