Lisää lämpöä

Tämä talvi on ollutkin aivan erilainen meillä, nimittäin asemalla on oikeasti ollut lämmin sisällä. Aika ihana uusi kokemus kun sitä jo vähän tottui siihen että varpaat ovat kohmeessa villasukista riippumatta ja kolme kerrosta villaa päällä tällä viluisalla ei ole riittänyt.

Puukuitupuhalluksessa suurimman eron teki ehdottomasti yläpohjan puhallus. Ekoeriste puhalsi vielä samana päivänä (kun puhallettiin lattioita, klik ja sitten seiniä, klik) meillä valtavan aseman ullakonkin. Hyvää turve-eristettä ei tietenkään otettu pois, vaan siihen puhallettiin päälle noin 20-25 cm lisää Nativo-puukuitueristettä. Näin kokonaispaksuus eristeellä on nyt noin 45-50 cm eli kyllä kelpaa.

Ullakolle oli myös hieman haastavampi päästä kaikkien letkujen kanssa, tai tuntui minusta haastavalta kun tuo katolla kiipeäminen ei ole sellaista johon minut saisi suostuteltua. Sinne he kiipesivät hujauksessa ja katon huoltoluukusta sisään. Pääsee ullakolle myös kodinhoitohuoneen kautta mutta letkujen tuominen sieltä olisi ollut hyvinkin hölmöä kun on näin hyvä reitti apajille.

Kun valmisteltiin tätä puhallusta huomasimme että ullakolla ei oikein ollut tarpeeksi ilmanvaihtoa ja me ihmeteltiin että mistä tämä voi johtua, eihän sitä ole voitu rakentaa näin huolimattomasti kun on jo sata vuotta porskuttanut. Mutta jotain oli pielessä, sen näki siitä että katon sisäpinnan laudoituksessa näkyi tarpeetonta veden kondensaation tuomaa tummenemaa ja käteenkin laudat tuntuivat turhan kosteahkoilta. 

Kunnes me tajuttiin se. 

60-luvulla ullakon tuuletuskanavia oli kanavoitu viemään viilennystä vain aseman alakerran akustohuoneisiin ym. tiloihin ja ullakolta ei päässyt ilma kunnolla tuulettumaan. Kun katkaisimme yhden suurista tuuletuskanavista joka vei juuri vanhaan akustohuoneeseen niin aivan kuin ullakolla olisi vaihtunut ilmanvirtauksen suunta. Nyt kun ullakon ilma vaihtuu suoraan katolle katettua kanavaa pitkin, ei vaihtuva ilma yritä enää puskea yläkerran keittiöön ja tämäkin lämmittää kovasti asemaa.

Kannattaa siis tarkistaa ullakon tuuletustilanne vanhassa talossa, erityisesti jos jotain muutoksia on tehty. Nyt vaihtuu ilma mutta ei sisätilojen kautta, jes. 

Historia ja pienet lasten piilotetut aarteet, joita ollaan ullakolta löydetty saivat kaikki jäädä talteen eristeen alle. 

Ullakolle kiivettäessä huomattiin että katolla oli täysin eristämättömiäkin kohtia (!) kuten päädyn toisen portaikon yläpuolella ei ollut eristettä hitustakaan, joten ei ihme että on siinä päädyssä taloa ollut aina ihan jäätävää talvella. Eli keittiössä, kivakiva.

Luulimme aina ennen että aseman heikoin lenkki eristyksessä on seinät, sillä kun idästä puhalsi kova pakkastuuli talvella, saattoi olohuoneessakin laskea lämpötila 16 asteeseen pahimmillaan, puhumattakaan keittiöstä joka on se kylmä pää taloa. 

No eivät olleet seinät se ongelma, se oli yläpohja! 

Nyt on maalämpökone säädetty 20 asteeseen (ennen 21 astetta), uskalias testi mutta tahtoo tietää että voitaisiinko säästää tänä vuonna lämmityksessä oikeasti vähän rahaakin. Olohuoneessa on nyt 21 astetta, myrskypäivinä 19,5 astetta eikä sen alle ole menty, aivan huippua. Alakerta on vielä viileämpi tila mutta siellä onkin remontoitavia huoneita ja lattioissa peräti reikiä ynnä muuta mukavaa pientä. 

Tämä on ollut paras remontti asemalla tähän asti, eikä se edes sinänsä näy. Mutta kyllä tuntee. Vähemmän lämpöhukkaa, vähemmän jääpuikkoja räystäillä ja enemmän lämpöä ja ihan samalla tavalla hengittää talo kuin ennenkin.

- Blogiyhteistyö Ekoeriste Oy:n ja Huntonin kanssa

 Sorry, only in Finnish this time, we had some eco-insulation done to our attic as well!

Maalämpöä

Olen saanut monta toivetta että kertoisin lisää asemalle tehdystä maalämpö-remontista joten tässä tulee paljon lisää infoa aiheesta joka olikin jäänyt vielä vähän pintaraapaisulle!

Tässä on meidän öljykattila kun sen ensimmäisen kerran näimme aseman näytössä, huomatkaa seinällä pakollinen naku-tyttökalenteri vuodelta -82 jota hiukan retusoin, öhöm...

Asemalla oli öljylämmitys vielä kun sen omaksi saimme, ja öljyn kulutus oli aivan astronomisen huikea kertoman mukaan, joten aivan ensimmäisinä remonttikohteina 2008 oli vuorossa lämmitysjärjestelmän muutos. Asta-messuilta Tampereelta löysimme yrityksen nimeltä Greenheat jolta löytyi oikeat koneet meidän tarpeisiin. Maalämmitys piti nimittäin liittää suoraan alkuperäisiin vesikiertopattereihin, sekä haussa oli tarpeeksi suuri kone näin suureen rakennukseen niin että lämpöä riittää tarpeeksi.

Ensimmäisenä muutoksena 6000 litran öljysäiliö nousi maasta näinkin näppärän näköisesti kunnon kaivinkonetaitajan avulla, paikallinen yritys radan toiselta puolelta oli tässä meidän valinta. He myös hoitivat kaikki pintakaivuut pihassa mitä tarvittiin.

Ja seuraavaksi oli vuorossa kahden maalämpökaivon porauksen vuoro, sillä yksi ei riittänyt aseman neliöille. Molemmat kaivot piti porata noin 250 metrin syvyyteen sillä kesti n. 50 metriä ennen kuin vastaan tuli kallio. Poraus kesti useamman päivän ja muutti sateisena kesänä pihan todelliseksi liejuksi mutta mikäpä siinä, rapatessahan aina roiskuu! Taloakin piti paketoida hiukan pressulta, jotta kura ei olisi aivan kaikkialla.

Ammattilaiset hoitivat kaikki asennukset ja syksyllä saatiin jo koneisto hönkäämään lämpöä asemalle. Kaivot piiloutuvat pihaan näkymättömiin ja järjestelmä on muutenkin lähes täysin huoltovapaa ja helppokäyttöinen.

Lämmönjakohuoneessa hönkii nyt jääkaappien näköiset koneistot lämpöä putkistoihin ja lämmönsäätö tapahtuu koneistosta käsin joten lämpöpattereiden termostaatitkin ovat jääneet nyt tarpeettomiksi.

Laskelmien mukaan investointi tulisi maksamaan meillä itsensä takaisin jo noin 8 vuodessa joka on huikean nopeasti eli remontti on kannattanut ehdottomasti. Remonttiin saimme myös ARA-energia-avustusta kun muutimme lämmitysjärjestelmän ekologiseksi, ja tästä oli suuri apu meille, suosittelen sen hakemista jokaiselle samassa tilanteessa olevalle.

Suuri muutos

Asema koki suurimman muutoksensa sitten 60-luvun tuhoavan remontin jälkeen kesällä 2008 kun lämmitysjärjestelmä vaihdettiin öljylämmityksestä maalämpöön. Päätös oli loistava ja laitteet toimivat loistavasti, ajan kanssa, ja aika pian, investointi maksaa itsensä takaisin.

Suuri talo vaati vähän enemmän, maalämpökaivoja oli kaivettava kaksin kappalein ja syvyyttä poraukselle tuli n. 250 metriä maan uumeniin kummallekin kaivolle. Näistä kuvista puuttuu erittäin kurainen ja ei niin kaunis näky kun maasta porattu maa- ja kiviaines muuttivat pihamme yhdeksi liejupesäksi usean päivän ajaksi ja punaisen graniitin vuoksi hetkellisesti melkein pelottavan väriseksi sillä punaisen graniitin porausmuju oli tottakai, punaista. Joten tässä kuitenkin loppuasennuksia harvinaisen seesteisenä kesäpäivänä ja 6000 litraisen öljysäiliön hyvästit.