Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylpyhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylpyhuone. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. tammikuuta 2018

Puukuitueristämistä ja kylpyhuoneen remontti osa 2



 Remontista jatketaan taas, nimittäin eristämisestä vuorostaan. Kun raadettiin lokakuu että saataisiin  valmista niin kiirehdimme tietenkin tulevan eristepuhalluksen takia. Tarkka deadline sai remontissa aikaan tehokasta säpinää ja ehdimme täydellisesti marraskuun alun puukuitueriste-puhallukseen mennessä saada kaikki valmiiksi mitä pitikin, vähän meni yötöiksi mutta ehdittiin!

Vielä parisen kuukautta takaperin en edes oikein tiennyt mitä on puukuitueriste, luulin tosissaan että ekoeristeistä valittavina on vain selluvilla ja tavallinen puru jos puhallettavaa eristettä halusi. Tuli perehdyttyä kunnolla Huntonin Nativo-puukuitueristeeseen ja olin samantien täysin myyty. Lämmönvarastointikyky on peräti kaksinkertainen verrattuna mineraalivillaan ja parempi verrattuna selluvillaankin. 

Mutta se mikä minut todella vakuutti on että tämä eriste ei painu. Aseman vanhat turve-eristeet ovat 90 vuodessa painuneet peräti 10 cm ja veto on aikamoinen paikoin, ja nyt puhallettaisiin lisä-eristettä ympäri taloa. Ja tietenkin se että kyseessä on pelkästä puusta tehty eriste joka hengittää niinkuin pitääkin oli jo prioriteetti ykkönen. 


Haaveilimme alkuun että olisimme puhaltaneet vain aseman kylpyhuoneen ja vedenjakohuoneen lattiat ja puolihulluina olisimme tehneet työn itse, mutta tämä olisi ollut kyllä erittäin haastavaa. Kun perus-selluvilla-puhalluskoneet eivät jaksa puhaltaa tuhdimpaa puukuitueristettä ja oikealla paineella puhaltaminen olisi ollut suorastaan rakettitiedettä, en tiedä olisimmeko säästäneet tässä lainkaan. Kun vielä päätimme että otetaan nyt muutakin lisäeristämistä samaan syssyyn, niin hommaan valittiin tottakai ammattilaiset.

Marraskuun alussa karautti jättirekka Ekoeristeeltä pihaan ja homma aloitettiin alapohja-puhalluksilla. Mehän saimme siis vain katsella rankan remonttikuukauden jälkeen ja tämä jo itsessään oli nautinto kun osaavat tyypit pistivät hösseliksi.




Tässä vielä suurempi kylpyhuone ennen puhallusta (täältä löydät aikaisemman remonttijutun huoneesta), aivan ensimmäisenä tarkistettiin vielä eristesyvyys ennen kuin homma alkoi ja sitten saikin olla kameran kanssa tarkkana sillä puhallus kävi niin nopeasti että hyvä kun ehti kuvaamaan.



Talon toisessa päädyssä olevan pikkuisen vedenjakohuoneen alapohja (joka rakennettiin uusiksi täällä) kesti vain noin 10 minuuttia puhaltaa valmiiksi, tämä kävi ihan käsittämätöntä tahtia.



Seuraavana oli vuorossa aseman alakerrassa yli tuplasti suurempi kylpyhuone ja ei siinäkään tainnut edes puolta tuntia hujahtaa kun koko huone oli yksi eristemeri.




Rekassa olisi riittänyt eristemateriaalia useamman talon tarpeisiin ja useammin kuin kerran on kuulemma taloprojekteja tullut saman päivän aikana lennossa naapurustoihin kun ovat Ekoeristeeltä jonnekin kohteeseen lähteneet. Tuo päivä ei ollut yhtään erilainen ja rekasta riitti kevyesti toiseenkin taloon meidän jälkeen materiaalia. 


Puhalluskone oli rekan sisässä ja puukuitu-paaleja hävisi sen nieluihin tehokasta tahtia. 


Vaikka puhaltaessa näytti että homma on todella pölyistä, painui painava puukuitu nopeasti ilmasta alas eikä leijaillut estoitta pitkin huoneita, omasta mielestä iso plussa ja saimme purkuvaiheessa itse suuremman sotkun aikaiseksi. Tämä pikku pössy hoitui pienellä imuroinnilla ja huoneiden ovia ei tarvinnut muovittaa kiinni. 


Ekoeristeeltä vielä näyttivät meille minkä verran eristettä kuuluu painella lopuksi kasaan. Eli vain kevyesti kummuille lattiavasojen välistä, niin että päälle laitettava ilmansulkupahvi jää hitusen myös kummuille ja lopullisesti sen suoristaa lattialaudat. Näin tulee tiivis rakenne ja ei jää ilmataskuja lattian alle.




Päivä oli pakkaspäivä ja oli ihana huomata miten ilman eristeitä olleet viluiset huoneet muuttuivat hetkessä lämpimiksi kun eriste oli paikoillaan. Saatika verrattuna siihen millaisia näiden huoneiden lattiat olivat ennen purkuakin, siis vau.

Aikaa oli päivässä vielä vaikka kuinka ja seuraavaksi siirryttiinkin huomattavasti korkeammalle eristämään ja siitä lisää pian! 

It was time for insulation after the huge renovation of October and here is some info on what we chose and why.

It was absolutely certain that we would only use eco-insulation because the house needs to breathe just like it always has. We didn't even know of Hunton's Nativo-woodfiber insulation really before, I thought that there is cellulose wool or cutter swarf to choose from. But when I got to know it, it was a no-brainer that this is our insulation. The heat binding capabilities alone are double that of non-eco mineral wool and even better than cellulose wool. But the most important part for us was that it doesn't sink with time at all.

Ekoeriste did the insulation work for us and it was a joy to watch the pros at their work after such an intensive reno month. They started with the two floors in the bottom floor of the station and they were so swift with the insulation work that it took only 10 minutes in the smaller maintenance room and under half an hour with the large bathroom floors. The warmth in the rooms was instant, it was a cold November day and immediately as wood fiber was there, the cold was gone.

We had plenty more insulation done during the same day, next it was time to go from the ground floor to the attic at the station, more on that soon!


-Tehty blogiyhteistyössä Ekoeristeen ja Huntonin kanssa

tiistai 7. marraskuuta 2017

Aseman kylpyhuoneen remontti osa 1


Hurja remontti-rysäys on ollut täällä päällä koko lokakuun että tästäpä syystä on ollut hiljaista hetkisen. Tämä on taas sellainen klassinen tapaus että kun puretaan yksi huone, onkin pakko purkaa toinen huone ja sitten remontti hassuun tapaan, laajeni öhöm, vielä kolmanteen huoneeseen. Mutta tästä lisää pian!

Homma lähti käyntiin aseman alakerran vessan purkamisella, joka oli odottanut aika kauan sen kimppuun ehtimistä sekä meidän luottokorjaajan, Hirsiberian Ville Purasen aikataulun vapautumista. 

Kun aikataulusta löytyi aukko, päätettiin vessan lattia purkaa kiireen vilkkaa, vaikka oli kuinka myöhä syksy. Lattialaudat ja väliseinät vessoista olimme purkaneet jo muutama vuosi takaperin ja nyt siis päästiin pohjan kimppuun. 


Kun oli vain 14,5 neliön tilasta kyse, päätimme poistaa eristeet itse. Kokeilimme lapiointiakin ja se oli ihan hullun hommaa, sillä pölyä oli sen jälkeen korvia myöten kaikkialla. 

Ensin oli jopa ajatus että voisimme kierrättää osan turpeesta, koska se on niin super-eriste. Sopivan hapan lahoa vastaan ja lattiassa osa täytteestä oli kuitenkin ihan kunnossa. Totesimme sitten että siitä sortteerauksesta olisi ollut paljon enemmän vaivaa kuin iloa.


Ostimme poistoa varten 1500 W puruimurin ja imuroimme eristeet itse pois! Varoimme kovasti nauloja ja tiilenpaloja ja sotkuiset pohjat harjasimme puhtaaksi lopuksi käsin. Imuria piti vähän modata, muun muassa Puuilosta ostetun letkun päähän teippasimme putkea jäykistykseksi ja homma oli paljon siistimpää kuin pelkäsimme, suorastaan pölytöntä, ellei pussi vähän hajonnut. 

Haaste oli vain löytää kirkkaita suuria muovipusseja, koska täytyi nähdä milloin säkki on täynnä. Ne löytyivät Clasulta mutta niitä piti vähän vahvistaa ylälaidasta erkkarilla, eli ei ihan riittävän vahvoja mutta menettelivät.


Erkkari auttoi sitten muihinkin pikku reikiin joita tuli pienistä vahinkonauloista mutta imurointi meni muuten todella hyvin ja lajiteltiin jätteet huolella ja säästettiin näin hurjasti. Saimme nimittäin viedä hyvin lajitellun turpeen haravointijätteeseen, puun tottakai purkupuuhun ja sekajätettä jäi suhteessa todella vähän.


Ja jäihän meille sitten vielä täysin toimiva puruimuri eli aika win-win-tilanne.


Mutta siis takaisin kylpyhuoneeseen! Täällä oli tiedossa aseman ainoa kosteusvaurio, sillä vanhan putken oli annettu vuotaa vuosikymmeniä jo ennen kuin me asema ostettiin. Vauriota oli surkuhupaisesti paikattu styrokseilla alapohjan puolelta ja kaikkea muutakin hölmöä. 

Alapohja oli aikamoista haperoa ja menin minäkin siitä läpi vahingossa, hui, ei onneksi sattunut pahasti. Valurautaputkien poisto oli myös aika rankka operaatio, mutta puukkosaha valurautaterällä teki homman hyvin, erityisesti kun sahaaja oli mieheke.



Pohjaa purkaessa alta löytyi aivan loistavassa kunnossa olevat paksut runkohirret joissa ei ollut onneksi mitään vikaa mutta paljastui myös se että vaurio todellakin jatkui seinän toiselle puolelle, vedenjakohuoneeseen.

Kyllähän me se tiedettiin että siellä on lattia aivan pilalla, mutta emme olisi sinänsä halunneet sitä kiireellä tähän samaan saumaan, mutta tuonne se remontti sitten laajeni.


Sitten rakentikin Ville jo uuden alapohjan raakaponttilaudasta ja korjasi vauriot puulla. Meillä oli varastossa pellavalevy-eristettä joten sitä laitettiin seinäpaikkauksiin. 


Onneksi vanhat vasat olivat kunnossa niin että ne pystyttiin kierrättämään, juhuu!


Ja sitten näyttikin jo tältä, pohjalle vielä muoviton ilmansulkupahvi Domus Classicalta sekä pellavarivenauhalla tiivistetyt kolmiorimat alareunoihin. Tämä huone oli näin jo vedottomampi kuin se oli ollut koskaan meidän aikana. Uskomatonta.


Tuossa nurkassa on muinoin ollut suuri hormikompleksi, joka on purettu 60-luvulla.


Näytän pian lisää sekä millä tämä sitten täytettiin, tästä tuli aikamoinen super-lokakuu!

Renovation, eco-renovation, that was our October and sorry, only Finnish this time!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kylpyhuoneessa

Tätä lupasinkin näyttää kun sain vain aikaiseksi, pieni muutos kylpyhuoneeseen, nimittäin pyykkihuoltoon! Meidän yläkerran kylpyhuone on vähän ankea, no okei, aika paljonkin ankea joten ennen kuin sinne mitään remonttia puuhataan (viimeisenä listalla) niin vähän sisustuspiristystä.

 Vanha naulakko jonka kunnostin muutama vuosi sitten löysi vihdoin paikkansa täällä ja pesuaineet pääsivät kätevästi paikoilleen. Muistan miten naulakossa oli sitkeä sissi maalipinta päällä, hinkutin sen tunnollisesti pois ja koukuissa vasta haastetta olikin mutta lopputulos on mahtava. Kuultovahaa päälle, mietin silloin pitkään mitä haluaisin pintaan ja olen kyllä yhä tyytyväinen valintaan.

Koukkuihin mahtuu vaikka mitä...

Ja ensimmäisenä halusin pyykit lajitteluun pyykkikorin sijaan, käyttöön pääsivät armeijan vanhat merimiessäkit, kulunutta kaunista puuvillaa ja ripustuskoukuiksi Armeijan Reserviläisten kaupasta Hämeen Linnan vierestä vanhat armeijan avaimenperä-koukkusysteemit.

Ihanan karua yksityiskohtaa, nyt sitten testataan käytännössä kuinka säkit toimivat, vielä voisi harkita jotenkin merkata mitä mihinkin menee mutta en halua painaa säkkeihin tekstejä, ovat niin mahtavia nyt, vanhoine paikkauksineen kaikkineen.


Had to do a little bit of interior pep in our bathroom, renovation here is the last one on our list but to a really dull room this made the world of difference. Old sailor-sacks now hang on this antique coat rack that I restored a few years back. We'll sort our laundry in these. Also the washing powders are handy now and I can reach them, weren't so handy before. The room looks so much better now.