Ilo pienestä silmusta 😊

Pienestä sitä voi puutarhaharrastajalla ilo irrota 😊 Ajattelin tässä talven ratoksi kokeilla inkiväärin kasvattamista, mikä on ollut pitkään mielessä.

Kun on olohuoneen nurkassa tuo kätevä iso ruukkukin, mistä aiemmin kerroin. Siinä on ollut hyvä tehdä kaikenlaisia kasvatuskokeiluja 😊

Olisi kätevää, jos olisi inkiväärinjuurakkoa omasta takaa. Sitä kun ei tahdo ikinä olla juuri silloin kun sattuu tarvitsemaan, ja tuore inkivääri myös menee jääkaapissa kovin nopeasti huonoksi.

Ruukussa olevan inkiväärinjuuren palasen
oikeassa reunassa näkyy selvästi pienenpieni silmun alku 😊

Niinpä ostin kaupasta luomu-inkiväärinpalasen, ja upotin sen ohjeiden mukaan puoliksi multaan. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun inkväärissä näkyy jo ensimmäinen pieni silmun alku, lupaavaa! Että sitä voikin olla innoissaan pienenpienestä "pullistumasta", jota moni tuskin edes huomaisi 😅

Nyt vain odottelen vihreää kasvustoa, inkiväärinhän pitäisi olla kaunis kasvinakin, jos nyt ei sattuisi tuottamaan satoa. Puolisen vuotta pitäisi ehkä mennä, että voisi päästä sadonkorjuuseen, sitä odotellessa!

#Inkivääri #juuri #juurakko #kasvatus #multa #ruukku #silmu

Pieni yhteenveto vuodesta 2024

Vielä eletään sen verran alkuvuotta, että voisi tehdä pikakelauksen viime vuoteen, ihan muistiin itsellenikin.

En teekään tätä nyt kronologisessa järjestyksessä, vaan aloitan merkittävimmistä tapahtumista, jotka on jääneet vahvimpina mieleen. 

Paljon mukavia muistoja, mutta aika
aikaansa kutakin...

Elokuu. Vuoden ehdoton huippu, saimme myytyä vanhan asuntomme parin vuoden yrittämisen jälkeen ja luovutettua sen eteenpäin uusille asukkaille. Jättihelpotus!

Toukokuu. Täytin pyöreitä, tein ihanan viikon mittaisen matkan Viroon Lahemaan kansallispuistoon. Loppuhuipennuksena kaikki läheiset tulivat sinne Sagadin kartanoon. Superihanaa!

Berliinissä on paljon, paljon kaikkea,
myös runsaasti vihreää. Tykästyin mm.
keskellä kaupunkia sijaitsevaan 
Victoriapuistoon hienoine vesiputuoksineen.

Lokakuu. Kävin Berliinissä sinne muuttaneen tyttären luona. Elämäni ensimmäinen kerta Berliinissä. Mukavaa, täytyy mennä toistekin!

Sitten vielä järjestyksessä muut kuukaudet:

Iloitsin kun älysin viimein ihanan galetten idean.
Siihen sopivat hyvin esim.  joulusta yli jääneet juurekset,
tuorejuusto- ym. jämät.

Tammikuu. Kivoja pieniä ruokajuttuja. 

Helmikuu. Kylvökausi alkoi. Aloitin kerrankin kylvöt hyvissä ajoin. Tosin jouduin yllätyksekseni huomaamaan, ettei se jouduttanutkaan juuri satoa, kun taimien jatkohoitoa hankaloittivat erinäiset syyt: ajan ja taimikasvatustilan puute sekä kylmät kevätsäät, jotka siirsivät taimien ulos istuttamista.

Iloitsin siitä, että olin onnistunut talvehdittamaan
laventelin 😊

Maaliskuu. Kevään edistymisen odottelua...

Tein terassille varsin yksinkertaisen, 
säätä kestävän työpöydän. 

Huhtikuu. Lämpöisiä aurinkopäiviä ja pieniä tuunailuja.

En etukäteen tajunnut, että Strömsö
sijaitsi kesäreissumme reitin varrella,
pääsin siis käymään siellä aivan yllättäen.

Kesäkuu. Kesäreissun yllätysvisiitti ihastuttavaan Strömsön puutarhaan 😊

Tomaatit viihtyivät hyvin rivariparvekkeella.

Heinäkuu. Mukavaa tomaatti- ja muuta satoa.

Fruticetumissa Lohjalla saa poimia
edullisesti kasseittain hedelmiä!

Syyskuu. Löysin ihanan Fruticetumin hedelmäpuutarhan Lohjalla. Satuin onnekseni bongaamaan sen jostain, menin oitis käymään ja ihastuin. Puutarhalla järjestetään eri hedelmien itsepoimintapäiviä. Keräämäni herkulliset omenat säilyivät hyvinä jouluun saakka. 

Tämän löydön jälkeen jopa ajattelen, ettei omaan pihaan tarvitsekaan saada mahtumaan hedelmäpuita, kun hedelmät voi käydä keräämässä Fruticetumista 😊 Ainoastaan pitkä välimatka on pieni harmi, mutta kerralla voi sitten kerätä enemmän!

Marraskuu. Ihanan pitkän, lämpimän syksyn päätös. Vielä sai kerätä puutarhasta runsaasti satoa ja koota kesän viimeisen kukkakimpun 😊

Kivaa, kun hyviä hiihtokelejä on ollut jo
mukavasti 😊

Joulukuu. Mukavaa joulun ja etenkin uudenvuoden viettoa, kun kaikki aikuiset lapset puolisoineen olivat silloin koolla 😊 Ja sain myös nauttia lumesta ja hiihtämisestä.

Siinähän se jälleen yksi vuosi vierähti, vallan mukavissa merkeissä! Jännä nähdä, mitä kaikkea tämä alkanut vuosi tuokaan tullessaan 😊

#2024 #vuosiyhteenveto #puutarhavuosi #vuosi2024 #puutarha #piha 

Hassu ruukku

Olohuoneen nurkkaan on syntynyt aivan vahingossa vähän erikoinen kasvien "säilytysruukku".

Kaikki alkoi siitä kun hain joskus joulukuun alussa tyttären parvekkeelta pikkupakkasesta säilytettäväksi muutaman ison ruukun.

Tarkoitukseni oli tyhjentää ruukut ja säilöä ne sitten varastoon.

Ruukuissa on kasvanut kesällä mm. lehtikaaleja, ja niitä oli vielä vähän jäljellä ruukuissa. En raatsinutkaan heittää kaalintaimia pois, vaan aloin elvyttämään vähän kuivahtamaan päässeitä kaalinvarsia.

Lehtikaalit joulukuun alussa, pian
sisälle pääsyn jälkeen.

Nostin ruukun sisälle, kaalit virkosivat ja alkoivat kasvattaa pian uusia lehtiä. Sitten en varsinkaan enää ratsinut hävittää niitä 😊

Ruukku sai jäädä olohuoneen nurkkaan odottelemaan, josko vaikka kaalit selviytyisivät aina ensi kesään asti.

Ruukku tällä hetkellä. Lehtikaalit ovat
vähän honteloita, mutta hengissä! Niiden
välissä on mm. kaupan korianteri- ja
mintturuukkujen jämiä.

Ja kun ruukku kerran on tuossa ollut, niin olen nyt vielä istutellut kaalien väleihin erilaisia kaupan yrtti- ym. ruukkujen jämiä. 

Jännä nähdä mitä tästä tulee, selviävätkö kasvit kevääseen asti istutettaviksi ulos?

Talven omituiset kasvikuolemat

Aiempaan keijunkukkapostaukseeni tulleet kommentit innoittivat kirjoittamaan tämän jutun.

Viime talvessa tuntuu olleen jotain merkillistä, vaikka olikin minusta monella tapaa aika "normaali", runsasluminen talvi.

Mutta tuon talven jälkeen tuntuu tulleen hyvin monenlaisia kasvikuolemia yhdellä jos toisella.

Tässä yksi onneton keijunkukka, jolla
ei liene selviytymisen mahdollisuuksia.

Tuossa aiemmassa postauksessani kerroin keijunkukkien talvituhoista/selviytymisistä.

Tämä kuunliljanrääpäle on vain muutaman 
sentin korkuinen - heinäkuussa.

Eikä näilläkään kuunliljoilla juuri
paremmin mene, ehdin jo kesäkuussa
luulla, että ovat kokonaan kuolleet,
kun ei mitään näkyvyt.

Kuolleiden keijunkukkien lisäksi olen hämmästellyt myös sitä, että viime kesänä istuttamani kuunliljat ovat lähestulkoon kaikki kuolleet. Tämä on minusta ollut hyvin erikoista, kun ajattelisin että kuunlilja jos mikä on aika superkestävä kasvi. Kasvupaikan pitäisi olla kuunliljalle varsin sopiva, melko varjoinen.

Kovin kuolleelta vaikttaa tämä kirsikkapuu,
tuskin se tästä enää lähtee kasvamaan. 

Näiden lisäksi meillä kuoli vanhasta puutarhastamme suuri kirsikkapuu, jolla on ikää lähemmäs parikymmentä vuotta. Eli näin monta talvea se on selviytynyt ongelmitta.

Sen vieressä kasvaa toinen, aivan samanlainen kirsikkapuu. Se taas selviytyi, joskaan sekään ei näytä olevan ihan täysin voimissaan, lehtiä on ehkä puolet tavanomaisesta.

On myös ollut paljon puhetta erilaisten havupuiden ja tujien talvituhoista, ja ruskettuneita puita saakin nähdä ihan tuon tuosta.

Onko sinulla tapahtunut kasvituhoja viime talvena, tai onko sinulla ajatusta, mikä viime talvessa voisi olla syynä näihin tuhoihin?

#talvituho #kasvi #puutarhakasvi #koristekasvi #kuunlilja

Vielä yhdet jouluvalot 😊

Hetki vielä nautitaan keskitalven hämärän hyssystä ja joulu- tai kausivalojen tuomista pehmeistä valonpilkahduksista.

Etupihallamme on ollut jo pidemmän aikaa yksi valosarja isossa lyhdyssä, joka tuo mukavasti valoa pihaan.

Etupihan kaksi riippahernepensasta ovat myös jo pitkään "huutaneet" omia jouluvalojaan. En vain ehtinyt niitä joulunaluskiireissä virittelemään.

Nyt joulunpyhät tarjosivat ihanaa ylimääräistä aikaa, ja sain viimein viriteltyä valot paikoilleen.

Valot näyttävät niin mukavilta kotiin tullessa. Etenkin nyt, kun luntakin on runsaasti.

Puut ovat myös suoraan keittiön ikkunan alla, joten niitä pääsee ihailemaan heti aamukahvia keitellessä 😊

Riippahernepuista on siis iloa ympäri vuoden 😊

#joulu #jouluvalo #valo #riippaherne

Oletko pudotellut lumia kasvihuoneen katolta?

On vihdoin aika heräillä talvihorroksesta tähän uuteen puuterhavuoteen. Joskin kaikki on vielä hyvin paksun lumivaipan - tai sanoisinko jopa -vuoren peitossa.

Eka homma oli pudotella lumet kasvarin katolta, aikamoinen kerros sinne olikin hetkessä kertynyt.

Sain kahlailla reittiä myöten hangessa päästäkseni kasvihuoneelle, ja jopa meidän suomenlapinkoiramme sai tehdä kunnolla töitä päästäkseen etenemään.

Valokate oli jo yhdestä kohtaa aikalailla taipunut, mutta suoristui oitis, kun raskas taakka päältä katosi.

Meillä on tuollainen hyvin yksinkertainen, talon edellisen asukkaan jättämä "kola", joka sopii mainiosti juuri tähän tarkoitukseen. Lapa on tehty lastulevystä, jolloin se on kevyt, eikä ole vaaraa, että tekisi tuhoa. Ihmeen hyvin tuo on kestänyt, jo monta kymmentä vuotta.

Aamu oli todella kaunis, aurinko paistoi, hanget hohti.
Tekisi niin mieli tallentaa jollain konstin tätä ihmeen runsaslumista talvea.
Tuntuu kuitenkin, ettei se tahdo millään näyttää kuvissa samalta kuin todellisuudessa.
Tämä hangen päältä juuri pilkistävä puutarhakoriste on noin metrin korkuinen. 

Lumihommien jälkeen lähdin työmatkalle.
Oli niin kauniin näköistä, että vain kilometrin verran ajettuani
piti jo pysähtyä kuvaamaan 🙂

Oletko sinä pudotellut lumia, tai miten vuosi on muutoin lähtenyt liikkeelle?

Oho, toimii!

Tämä oli positiivinen ylläri, joka pitää jakaa täälläkin.

Meillä on nimittäin yhden vanhan ikkunan kanssa vähän ongelmaa; kittaukset on rapistuneet, enkä ole ehtinyt niitä vielä kunnostamaan, sillä se on ihan törkeän hidasta puuhaa.

Tämän vuoksi ongelmana on se, että ikkunan väliin kertyy talvisin melko runsaasti kosteutta, joka sitten jäätyy sinänsä kauniiksi jääkukkasiksi. Ikkunalle tuo kosteus on kuitenkin iso ongelma, se ei tee lainkaan hyvää, ja pahimmillaan ikkunanväliin alkaa kertyä jopa hometta.

Mietin, olisikohan tähän ongelmaan mitään ensiapua, ennenkuin kerkiää korjaamaan varsinaisen syyn. Tutkin erilaisia kaupoissa myytäviä kosteudenpoistajia, josko niistä voisi olla apua. Löysinkin sopivan pitkulaisenmallisen rasian, joka kävi juuri sopivasti ikkunanväliin.

Ostin ensin kokeeksi vain yhden kappaleen yhteen noista kolmesta ikkunanvälistä, sillä en oikein uskonut, että tuo voisi todella toimia.

Hämmästykseni oli suuri, kun kosteus todellakin katosi ikkunanvälistä kertyäkseen vedeksi tuon rasian pohjalle.

Niinpä hankin samanlaiset kosteudenpoistajat kaikkiin kolmeen ikkunanväliin. Olen nyt tyhjentänyt niistä jokaisesta noin kerran kuussa desin verran kertynyttä vettä, mielestäni aika hurja määrä!

Rasioissa on jotain kosteutta keräävää "jauhetta", ehkä samantapaista kuin kissanhiekka. En ole jaksanut sitä tarkemmin tutkia, pääasia että toimii. Tuskin se mitään pahaa myrkkyäkään on. Tuo aine pitää myös aika ajoin vaihtaa uuteen, suunnilleen samoin välein kuin vesi pitää tyhjentää pois.

Ylhäällä rei´itetyssä osassa on kosteutta imevä jauhe,
rasian pohjalla näkyy sinne kertynyttä vettä.

Kustannus näistä ei ole mahdottoman suuri, ja olen tosi tyytyväinen tähän ensiapuun. Kovin kauniita nuo eivät toki ole, onneksi kyseessä on yläkerran makuuhuoneen ikkuna, joka ei ole ihan niin näkösällä.

Joko olet päässyt siemenluetteloita pläräämään?

Johan se on taas aika hurahtanut. Joulut ja uudetvuodet meni, ja siinä samassa Suomi 100-v itsenäisyyspäiväkin. Ihan mukavissa merkeissä kaikki.

Puutarha nukkuu talviuntaan, ja tämä bloggari on pyörinyt vähän muilla foorumeilla - ennen muuta siellä hiihtoladulla, ihanaa kun on ollut näilläkin korkeuksilla hiihtokelit jo joulukuun puolivälistä alkaen.

Viime vuonna kylvin mm. näitä.

Mutta nyt, postilootaan kolahti ensimmäinen siemenluettelo! Johan lähti taas puutarhuriveri virtaamaan... Ensimmäisenä hyökkäsin tomaattisivuille, ainakin Sweet million, Rentita ja Sweet aperitif houkuttelisivat.

Sen jälkeen siirryinkin sitten jo olemassa olevien siemenpussien pariin - sieltäkin löytyy ainakin 20 tomaattilajiketta, ja paljon muuta. Siispä jäitä hattuun tilaamisen suhteen!

On se muuten niin mukavaa, että näitä paperisia luetteloita edelleen tulee, on ihan eri asia pläräillä rauhassa edestakaisin paperisia sivuja kuin seikkailla netin syövereissä. Houkuttelevien lajikkkeiden merkiksi voi piirrellä rinkuloita ja taittaa kiinnostavien sivujen kulmat merkiksi. Enpä olisi varmasti tullut menneeksi tämänkään firman verkkosivuille, jos tätä luetteloa ei olisi tullut.

Aloin suunnitella, josko kylväisi jo nyt kerrankin hyvissä ajoin kokeeksi ihan muutamia tomaatteja - superaikaisen kevään varalta... :) Kaivelin samatien esiin tykötarpeet; taimipurkit, viime vuonna hankkimani ihanan tehokkaan kasvivalaisimen ja kellarista löytyvän multapussin. Tästä se taas lähtee!

Monta sorttia löytyykin jo valmiiksi...

Tästä löydät aiemman juttuni, jossa on vähän järkevämpiä kylvöajankohtia eri kasveille.

Mutta nyt kuitenkin ensin hiihtämään, onneksi on viikonloppu!

Mukavaa lauantaipäivää sinullekin!

Varo liukasta rappurallia!

Laitanpa omakohtaisesta kokemuksesta tällaisen pienen varoituksen, ettei kellekään muulle kävisi samoin.

Liukastuin nimittäin tuossa viikonloppuna kotiin tullessani oikein kunnolla sellaisessa metallisessa rappurallissa. Siinä tuo on ollut vuosikymmenet viattomana paikoillaan portaiden juuressa, enkä osannut lainkaan arvata, millaiseksi "killeriksi" se voi muuttua.

Näin kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, noiden metallisten harjanteiden yläpinta voi tulla sivusuunnassa liukkaaksi kuin saippua, ja jalka lähtee äkkiarvaamatta sivuluisuun. Olin hämmästynyt, kun jälkeenpäin kokeilin, miten liukas tuo pinta oli. Nyt kovempien pakkasten myötä se ei kuitenkaan enää ole samanlainen, onneksi.

Lensin oikein kunnolla, mutta mitään vakavampaa ei onneksi näyttäisi tulleen, mitä nyt vähän kolotusta ja mustelmia siellä sun täällä.

Noiden metalliharjanteiden yläpuoli pitäisi ehdottomasti olla jotenkin karhennettu. Nämä sileäpintaiset mallit pitäisi minusta kieltää kokonaan, tuskin olen ainoa tuollaisessa liukastunut! Jonkin aiemman varoitustekstin onnistuin netistä löytämään, vaan eipä ole tullut tällainen vaaranpaikka aiemmin mieleen.

Mielestäni olen nähnyt jossain sellaisiakin malleja, joissa nuo yläpuolet on jotenkin lovettu tai uritettu. Pienellä googlailulla tällaisia ei tullut ihan heti vastaan. Löytyi kyllä toinen malli, jossa tuo yläpuoli on vähän toisenlainen, sellainen verkkomainen.

Oletko sinä osannut varoa tätä yllättävää vaaranpaikkaa?

Talvivinkki: koiran vesikuppi sulana ilman sähköä

Talvipakkasilla on joskus ongelma; ulkoaitauksessa päivänsä viettävän lapinkoiramme vesikuppi tahtoo jäätyä, miten sen saisi pysymään sulana? Olemme pähkäilleet tämän ongelman kanssa jo pidemmän aikaa.

Sähkölämmitteinen vesikuppi olisi yksi mahdollisuus. Aitausta lähin sähköpiste on kuitenkin sen verran kaukana, ettei pitkiä jatkojohtovirityksiä viitsisi vetää pitkinpoikin pihan.

Tähän ongelmaan syntyikin yllättäin ratkaisu puolivahingossa viime kesänä. Meillä tehtiin linnunpönttöjä, ja laitoin yhden ylimääräisen pönttöaihion telineeksi koirulin vesikipolle. Ajattelin, että näin vähän ylempänä vesi voisi pysyä kesällä vähän paremmin puhtaana, aiemmin maassa olleessa kipossa vesi likaantui nopeasti erilaisista maasta roiskuvista roskista.

Talven tultua keksimme, että tuon "telineen" avulla kipon alle voikin laittaa kynttilän pitämään veden sulana. Pikkupakkasella pieni tuikku toimii hyvin useamman tunnin ajan.

Telineen tulee olla yläosastaan sen kokoinen, että kipon ja telineen väliin jää pieni ilmarako, jotta kynttilä jaksaa palaa.

Sopivankokoisen telineen voisi vallan hyvin nikkaroida myös helposti vaikka laudasta. Sehän voisi aivan yhtä hyvin olla vaikka neliskanttisen muotoinen.

Kynttilän alle kannattaa laittaa sopivankorkuinen tiili tai muu alusta. Tuikku taas kannattaa laittaa lasiseen astiaan, missä se palaa paremmin kuin ilman astiaa.

Oletko sinä keksinyt muita ratkaisuja tähän ongelmaan?

Tässäpä vielä tyytyväinen "asiakas".

12 juttua edessä olevaan vuoteen

Puutarhablogeissa on kiertänyt tiiviisti haaste, jossa on muisteltu viime vuoden kuukausia 12 kuvalla. Koska tuo haaste on jo kiertänyt sen verran runsaasti, ajattelin tehdä tällaisen "tulevaisuusmuistelon" ja pohtia etukäteen tätä edessä olevaa vuotta. Saas nähdä sitten vuoden päätteeksi, miten asiat toteutuvat!

Tammikuu
Vielä odottelua puutarhahommien suhteen. Hyviä suunnitelmia voi toki jo tehdä. Ja siemenostoksia. Ja muita ostoksia. Minä haaveilen uudesta, entistäkin tehokkaammasta taimivalaisimesta.
Ja blogissani on meneillä kevätgallup, käythän osallistumassa!

Helmikuu
Ensimmäisten taimikylvöjen aika, ellei sitten malta odottaa vielä maaliskuun alkupuolille. Ensimmäisenä multaan pääsevät juurisellerin ja purjon siemenet sekä muutama ensimmäinen tomaatti.

Maaliskuu
Taimikylvöjen ruuhka-aikaa. Kuun alkupuolella loput tomaatit, loppukuusta ehkä ensimmäisiä yrttejä.

Huhtikuu
Kuukausista julmin, sanotaan. No jaa, puutarhurille ei kai kuitenkaan. Aika työntäyteinen silti. Taimikylvöt jatkuvat, kuun puolivälissä erilaiset kurkkukasvit ja kaalit, sekä vähän kesäkukkia, mahdollisesti myös ensimmäisiä varhaissalaatteja.

Huhtikuun alkupuolella olisi myös suuri houkutus, Nordiska trädgårdar-messut Tukholmassa. Kävin toissavuonna ihastumassa, nyt messut taas polttelisivat.

Minä kyllä myös toivoisin, että kävisi niin hyvin, että hiihtokelit jatkuisivat vielä reippaasti huhtikuun puolelle, mielellään vaikka pääsiäisen pyhiin asti. Niin on monina viime vuosina käynyt, talvi tuntuu siirtyneen jotenkin vähän myöhemmäs.

Toukokuu
Tulisipa sitten äkkiä lämmin ja aikainen kevät! Parhaina vuosina ensimmäisiä salaatti- ja muita avomaankylvöjä on päässyt meilläpäin hyvinkin tekemään vapun aikoihin, tai jopa vähän aiemmin. Kuin myös istuttamaan maahan ensimmäiset, purkeissa esikasvatetut perunat sekä ensimmäiset tomaatintaimet lämmittämättömään kasvihuoneeseemme.

Toukokuussa olisi myös Tallinnassa ja muualla Virossa tarjolla useampia aika vastustamattomia tapahtumia, vaikkapa Türin kukkamarkkinat sekä Tallinnan kukkaisfestivaali. Toukokuun lopussa on vielä viikon mittaiset Tallinnan vanhankaupungin päivät monine tapahtumineen.

Kesäkuu
Veikkaukseni on, että kesäkuu on enimmäkseen aika viileä - pessimisti ei pety :) Sekään ei haittaisi, jos ei olisi lisäksi kovin sateista. Kylmässä ja märässä on kurja tehdä kylvöjä, eivätkä kasvit tahdo päästä millään vauhtiin, rikkaruohot rehottavat. Mielellään siis ei kuitenkaan sellaista, kiitos!

Heinäkuu
Ah, koko kuukausi kesälomaa ja aikaa itselle, perheelle, puutarhalle... Ei ainakaan vielä kummempia suunnitelmia.

Lämpö ja aurinko ois kivaa, mutta kesä on kuitenkin aina kesä, oli sää mikä hyvänsä. Miten se menikään; Suomen kesä, lyhyt, mutta vähäluminen... ;)

Heinäkuun puolivälistä alkaa myös odotettu marja-aika, ensinnä pääsee herkuttelemaan mansikoilla ja lakoilla ja vähän myöhemmin makoisilla mustikoilla. Lähempänä elokuuta sitten vielä herukoilla ja vadelmilla.

Elokuu
Back to business, töihinpaluu voi taas olla loman jälkeen vähän vaikeaa. Varsinkin, kun puutarhakausi sadonkorjuineen jatkuu parhaimmillaan.

Tästäkin huolimatta elokuu on mielestäni yksi kesän parhaita kuukausia. On toivottavasti vielä hyvinkin lämmintä, iltaisin töiden jälkeen ehtii, näkee ja jaksaa yleensä vielä monenmoista.

Kaikki kasvaa kohisten, tässä vaiheessa jopa aika vähällä hoidolla. Puutarhakasvit on saaneet ylivoiman rikkaruohoista, eikä vaarana ole että taimet tukehtuisivat jokaiseen pieneen vesiheinänalkuun.

Syyskuu
Aletaan jännätä ensimmäisiä hallaöitä. Toivotaan, ettei niitä tulisi ainakaan aivan alkukuusta, niin kesäkurpitsat ja muut jaksaisivat vielä puskea ilolla satoa.

Lokakuu
Voi olla vielä lämmintä ja kaunista, tai sitten jotain aivan muuta. Yleensä purjot sekä juurekset, porkkanat, lantut, sellerit ja maa-artisokat nostetaan meillä maasta jossain vaiheessa lokakuuta. Joskus on menty marraskuun puolellekin.

Marraskuu
Huhtikuun "tittelin" antaisin mieluummin tälle. Oikeastaan vähän turha kuukausi. Minua ei haittaisi vaikka jäisi kokonaan väliin - mitenkähän tuo poisto voisi onnistua - voisko vaikka EU tai joku auttaa?

Joulukuu
Ensin aikamoista huisketta, joka sitten lopulta johtaa aivan päinvastaiseen - suureen joulurauhaan, toivottavasti.

Joulukuun alussa on myös tietysti yksi tämän vuoden huippukohtia, Suomi100 v, huuuikea juttu!!! Aivan mahdotonta etukäteen kuvitella mitä kaikkea tuo päivä lopulta tulee sisällään pitämään. Paljon monenlaista etukäteispöhinää on meneillä jo nyt, mihinkähän tämä huipentuukaan?


Näiden jotenkin odotettavissa olevien asioiden lisäksi joukkoon mahtuu varmasti vielä monenlaisia isompia ja pienempiä ylläreitä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kovin kurjia sellaisia!

Mitä sinä odotat tältä vuodelta?

Se elää sittenkin :)

Moni on kirjoitellut viime talven kasvituhoista. Minulle ei tuhoja liiemmälti tullut, paitsi yhden kärhön verran, niin luulin.

Jostain syystä en ole ollut koskaan erityisen viehättynyt kärhöihin. Joitain vuosia sitten hankin kuitenkin marketin alesta yhden vaaleanlila-kukkaisen köynnöksen. Se sai varttua rauhassa paikallaan, ja kasvoikin aika komeaksi.

Pikkuhiljaa siedätyin, ja aloin pitää tuosta kärhöstä aika lailla. Viime kesän (sateissa silloinkin ;) sattumalta kuvailin oikein urakalla tuon kärhön kukintaa.

Ja sitten yhtäkkiä tänä keväänä tuttu kärhö ei noussutkaan terhakkaana maasta, kuten aina aiemmin. Tulihan sitä sitten ihan ikävä, onneksi olin ehtinyt ikuistaa sen valokuviin.




Joku sanoi, että kuolleelta näyttävien kasvien suhteen kannattaa odottaa juhannukselle saakka. Juhannus tuli ja meni, eikä edelleenkään mitään elonmerkkiä.

Sieltä se jälleen ponnistaa! Nokkosten pois
raivaaminen sai kärhön kasvattamaan saman tien
uusia versoja. Olisipa pitänyt hoksata tehdä 
tuo raivaus jo aiemmin!

Sen sijaan kärhön paikalle kasvoi tuuhea nokkospehko, jota aloin raivata muutama
päivä sitten.

Onneksi olin otteissani varovainen, sillä kuinka ollakaan, nokkostenvarsien seasta paljastuikin yllättäin pienenpieni kärhönalku. Tein sille kaikki mahdolliset lannoitus- ja muut elvytystoimet. Nyt vain toivotaan, että kärhö jaksaisi jatkaa kasvuaan ja vahvistuisi, jotta selviäisi vielä ensi talvestakin :)

Viime kesänä kaikki kasvoi paljon rehevämmin kuin tämän kesän säässä.
Keskellä tuo samainen kärhö.

Tasapainoilua kevään ja talven välillä

Tämä on hassu vuodenaika. Tekisi mieli vain keskittyä nauttimaan täysillä talvesta, joka on nyt viimein näyttänyt hiihtolomalaisten iloksi parhaat puolensa.

Ja toisaalta olisi syytä suunnata ajatukset vahvasti tulevaan kesään - kylvää, koulia ja tehdä vähän puutarhasuunnitelmiakin.

Vaan kun nämä kaksi palikkaa eivät oikein tunnu sopivan yhteen niin millään.

Hajuherneentaimet olivat jo pari viikkoa
sitten tämän kokoisia - tulikohan 

kylvettyä vähän turhan varhain?

Minun kohdallani tässä käy niin, että päivät kuluvat tiiviisti hiihtoladulla, ja jossain välissä pitää sitten yrittää vähän edistää noita taimihommiakin.

Onneksi taimet sentään kasvavat aika itsestään, kun vain saa kylvökset tehtyä. Ja onhan niiden kehittymistä toki tosi mukava seurailla.

Tyttären valmistama lämpimän
mausteinen pho -keitto 

maistui taivaalliselta hiihtolenkin

 jälkeen, kiitos :)

Huomasinpa tässä muuten, että ihan pian on tulossa 400. blogipostaukseni, ja senpä vuoksi pistän tässä piakkoin pystyyn kivan kevätarvonnan. Kannattaa siis pysyä maisemissa :) Palkinnotkin saapuivat juuri postissa, tuossa alla niistä jo pieni vihjekuva - joku saattaa tunnistaa!

Vihjettä tulevasta arvontapalkinnosta -

tässä näkyvillä vain pieni osanen siitä,

mitä palkintoon kuuluu...

p.s. tämä on nyt 398. postaus, joten yksi juttu vielä - ja sitten!