Ah, kesäkurpitsaa helposti aasialaisittain!

Tätä hetkeä olen odottanut! Että ensimmäinen kesäkurpitsa kypsyy, ja pääsen testaamaan siihen aasialaistyyppistä maustekastiketta, johon olen talven mittaan ihastunut.   

Ensimmäinen kesäkurpitsa oli kasvanut
juuri ja juuri sen kokoiseksi,
että ratsin sen nyppäistä.

Olin ajatellut, että kastikkeen vähän voimakkaammat maut voisivat sopia mainiosti miedon kesäkurpitsan liittolaiseksi, eikä mennyt tämä arvelu pahasti pieleen. 

Kastikkeeseen tulee:

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

1/2 tl seesamiöljyä (hätätapauksessa muukin ruokaöly käy, mutta seesamiöljy antaa juuri sen oikean maun)

Ripaus sokeria 

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Lisäksi maun mukaan rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä

Pilko kesäkurpitsa esim. pieniksi suikaleiksi tai ohuiksi siivuiksi, ja sekoita kastike joukkoon. Sekoittele makusi mukaan joukkoon tämän hetken hittituotetta, rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä. 

Olen aiemmin käyttänyt tätä kastiketta muun muassa kurkun, hienoksi silputun kukkakaalin ja porkkanoiden kanssa. Se sopii oikein mainiosti näiden kaikkien kanssa. Eri kasviksia voi myös sekoittaa keskenään ja käännellä sitten kastikkeen niiden joukkoon.

Tämä ihana herkku on hetkessä valmis nautittavaksi - ja häviää myös hetkessä :) 

Täytyykin lisätä tämä ohje listalleni, josta löytyy vinkkejä siihen, mitä kaikkea kesäkurpitsasta voi valmistaa.

Voisi kuvitella, että tämä kastike sopisi mainiosti myös sienten kera, tässä ensimmäisiä kantarelleja odotellessa... 

Ihanat punajuuripihvit

Nyt tuli mielestäni ihan älyttömän hyvää punajuuresta, tein raastepihvejä seuraavasti:

Juurekset ovat nyt parhaimmillaan!

Pari isohkoa punajuurta tai 5 pientä
Paketti halloumi-juustoa (200 g)
1 kananmuna
3/4 korppujauhoa

halutessasi vähän valkopippuria

Kuori ja raasta punajuuret. Suurimman osan voi raastaa karkeaksi raasteeksi, pienemmän osan voi raastaa hienommalla terällä. Raasta myös halloumi-juusto karkeaksi raasteeksi.

Puristele punajuuriraastetta kädessä, jotta ylimääräinen neste irtoaa pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos kerkiää, voi massan antaa turvota jonkin aikaa.

Muotoile massasta ohuehkoja pihvejä ja paista pannulla kypsiksi.

Muotoilin pihvit noin vajaan sentin paksuisiksi, jolloin ne myös kypsyivät varsin nopeasti. Halloumista tulee sopivasti suolaa, joten mausteitakaan ei ole välttämätöntä lisätä.

Pihveistä tuli tosi rapeapintaisia ja aivan uskomattoman herkullisen makuisia, parasta mitä olen punajuuresta koskaan tehnyt. Punajuuri ja halloumi ovat loistava pari!

Vielä vinkki, punajuuri kannattaa raastaa tiskialtaan pohjalla,
niin ei tule  sotkua pitkin keittiötä!

Jos haluat vähän miedompaa makua, voi osan punajuuriraasteesta korvata esim. kesäkurpitsa- tai porkkanaraasteella.

#punajuuri #pihvi #raastepihvi #hyvä #herkulliset #kasvisruoka #juures #vinkki #niksi

Uh, aina vain parempaa!

Sokerihiirenä rakastan key lime pien äkkimakeaa makua. Tänä kesänä halusin kokeilla sitä vähän erilaisina versioina, jotka olisivat myös limen verran enemmän lähiruokaa. 

Alkukesästä tein version, jossa vaihdoin limemehun vahvaan raparperimehuun, joka toimi kyllä hyvin. 

Nyt loppukesästä syntyi kuitenkin vielä edelleen himpun verran parempaa, kun laitoin limen tilalle vahvaa puolukkamehua, terästäen sitä hiukan sitruunamehulla. Puolukkamehu sopi tähän piiraaseen suorastaan järjettömän hyvin, ja antoi sille myös todella kauniin vaaleanpunaisen värin. 

En ole suuri (happaman) puolukan ystävä, mutta tämä oli kyllä nyt ehdottomasti parasta, mitä ikinä olen puolukasta maistellut :)

Tästä pääset tuohon aiempaan raparperiversion postaukseen, josta löytyy myös resepti tähän helppotekoiseen ihanuuteen.

Mukavaa viikonloppua!

Eipä hullumpaa tämäkään raparperiherkku

Kerroin aiemmin tekemästäni kaikkien aikojen ihanimmasta raparperipiiraasta key lime pien tapaan.

Nyt juhannukseksi piti kuitenkin kokeilla jotain muuta, tein raparperi-valkosuklaajäädykettä, oikein hyvin sopi raparperi siihenkin.

Valmis tuotos katosi niin vauhdilla, etten saanut siitä lainkaan kuvaa.
Tässä siis kuva ennen pakastimeen menoa.

Tässäpä ohjetta:

Keitä vahva raparperimehu, 4-5 raparperin vartta noin kolmeen desiin vettä. Siivilöi mehu ja lisää reilu desi sokeria. Keitä kokoon siirapiksi noin 15 min. Jäähdytä siirappi.

Jäädykemassa

2,5 dl vispikermaa
1 purkki vaniljatuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
n 150 g valkosuklaata

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri, jatka vatkaamista paksuksi vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa niin, että se juuri ja juuri sulaa, älä anna suklaan lämmetä. Sekoita suklaa varovasti vaahdon joukkoon.

Raparperisiirapin voi lisätä monella tapaa, joko sekoittaa sen koko vaahtomäärän joukkoon, tai jakaa vaahdon kahtia ja tehdä jäädykkeeseen kaksi kerrosta, toinen vaniljainen ja toinen raparperinen. Tällöin siirappi sekoitetaan puoleen vaahdosta. Yksi vaihtoehto on laittaa pelkkä siirappi ohueksi kerrokseksi kahden vaniljavaahtokerroksen väliin. Tällöin ensimmäisen kerroksen kannattaa antaa jäätyä jonkin aikaa, jolloin siirappi on helpompi levittää sen päälle.

Vielä yksi mahdollisuus on tehdä kokonaan vaniljainen jäädyke, ja tarjoilla se raparperisiirapin kanssa.

Levitä valmis jäädykemassa irtopohjavuokaan, ja laita pakastimeen jäätymään vähintään muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen pääsee herkuttelemaan 🙂

Juhannuksen kunniaksi laitoin vielä päälle koristeeksi ja makua antamaan paahdettua valkosuklaarouhetta.

Mukavaa ja herkullista juhannusta!

Huh, nyt tuli hyvää - raparperista!

Raparperi on alkukesän ihana herkku, jolle en kuitenkaan ole millään meinannut keksiä täydellistä käyttötapaa.

Mutta nyt syntyi aika tyrmäävän hyvää. Tein key lime pie -tyyppisen makean herkkupiiraan, johon laitoin limen sijaan raparperimehua.

Tuli kyllä yksi elämäni parhaista herkkuleivonnaisista, tai ehkä jopa kaikkien aikojen paras! Ainakin ehdottomasti parasta, mitä raparperista on tähän mennessä syntynyt. Lisäksi tämä on vähän enemmän lähiruokaa kuin limeversio.







Tämä ohje poikkeaa muutoinkin hiukan perinteisestä key lime pien ohjeesta, sillä tähän ei tule lainkaan kananmunaa, mutta sen sijaan ranskankermaa.

Keitä aluksi raparperista vahva, sokeroimaton mehu, noin 4-5 kookasta raparperinvartta kolmeen desiin vettä. Maistele, että mehu maistuu suunnilleen yhtä voimakkaalta kuin limen mehu. Jos ei, voit keittää mehua hieman kokoon tai lisätä joukkoon vielä esim. puolikkaan limen tai sitruunan mehun. Siivilöi mehu ja anna jäähtyä.

Raparperipiiras key lime pien tapaan

Keksipohja:

vajaa 200 g keksejä, esim kaurakeksejä (gluteenittomaan versioon gluteenittomia)
noin 75 g margariinia

1 purkki sokeroitua kondensoitua maitoa (ei karamellisoitu)
1 tl vaniljasokeria
pari purkkia ranskankermaa (á n.150 g) 
noin 2 dl vahvaa raparperimehua

Hienonna keksit esim. perunasurvimella. Sulata rasva ja sekoita se keksimurun joukkoon.

Levitä keksimuruseos ohueksi kerrokseksi halkaisijaltaan noin 24 cm vuoan pohjalle. Painele keksipohja tiiviiksi ja tasaiseksi lusikan kuperalla puolella. Yritä nostaa seosta myös hieman vuoan reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa pohjalle laittaa leivinpaperi.

Paista pohjaa 175-asteissa uunissa noin 10 min.

Sekoita kondensoitu maito tasaiseksi ranskankerman kanssa, sekoita joukkoon vaniljasokeri. Lisää raparperimehua vähitellen sekoitellen, voit välillä maistaa, milloin mehun määrä tuntuu sopivalta. Täyte saa olla juoksevuudeltaan paksuhkon vellin kaltaista. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Halutessasi voit koristella pinnan ohuilla raparperisiivuilla.

Paista 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laita sitten  uunin lämpö pois päältä, jätä piirakka jälkilämpöön vielä noin puoleksi tunniksi.

Laita jäähtynyt piirakka jääkaappiin, sillä herkullisimmillaan tämä piiras on muutaman tunnin päästä, kylmäksi jäähtyneenä.

ps. jos tarvitset laktoosittoman version, käytä kondensoitua kookosmaitoa ja laktoositonta ranskankermaa. Testasin myös tällaisen version, tuli ihan yhtä hyvää, joskin hieman vähemmän makeaa. Ilmeisesti kondensoidun maidon kookosversio ei ole ihan yhtä makeaa (voit lisätä halutessasi hieman sokeria).

Tästä löytyy toinen raparperiherkku, valkosuklaa-raparperijäädyke.

Ylimääräiseen mehuun lisäsin
vähän sokeria, ja pakastin vastaisen
varalle jääpalamuotissa.

Kun makeanhimo iskee....

Etenkin näin poikkeustilan aikaan voi yhtäkkiä iskeä aivan poikkeuksellinen makeanhimo, eikä nyt tulisi mieleenkään lähteä kauppaan yhden suklaapatukan takia.

Onneksi muitakin hyviä ja helppoja apuja löytyy.

Ihanat kauralastut tyydyttävät hetkessä kovemmankin makeanhimon. Myös herkullisia pikamunkkeja olen jo väsännyt samaan tarkoitukseen.

Kirjoitin joku aika sitten postauksen, johon keräsin vinkkejä hyviin ja helppoihin ruokiin, jotka sopivat kiireiseen arkeen.

Tähän taas keräsin näin viikonlopun iloksi vinkkejä erilaisiin makeisiin herkkuihin, jotka myös syntyvät varsin yksinkertaisista aineksista. Niiden kohdalla on linkki, joihin blogistani löytyy resepti.

Kauralastut
Hyvät gluteenittomat pikamunkit 
Ihana semifreddo
Paahtovanukas
Pannukakku
Vohvelit
Letut
Banoffee

Ps. olethan huomannut blogiarvontani, jossa palkintona ihana puutarhakirja, osallistumisaikaa 12.4. saakka.

Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Kaikki menee siirapiksi... :)

tällainen kirjoitus on odottanut minulla julkaisematta jo jonkin aikaa. Laitetaan se nyt joulun kunniaksi, kun juuri parhaillaan keittelen siirappia granaattiomenasta jouluisen jäädykkeen seuraksi.

Jatkoksi tuohon otsikkoon ... tai ainakin melkein kaikki. Erilaisia siirappeja on kiva keitellä. Lisäksi ne ovat monikäyttöisiä ja niihin on kätevää upottaa hedelmien, marjojen ja mehujen jämiä ennen kuin ne kerkiävät mennä huonoiksi.

Siirappia voi tehdä melkeinpä mistä hyvänsä marjoista ja hedelmistä. Olen tehnyt niitä sellaisista marjoista, jotka muutoin kuluvat meillä huonosti, kuten vaikkapa lakoista, jotka siirapin muodossa maistuvat kummasti. Myös erilaisista sitrushedelmistä syntyy mainioita siirappeja.

Siirapit sopivat mm. jäätelön kastikkeeksi, lettujen tai pannukakun kanssa, ihanan italialaisen semifreddon maustamiseen, juomien pohjaksi sekä juustojen kera.

Siirapin perusohje:

1 dl vettä
1/2 - 1 dl sokeria
n. 1 dl marjoja tai 1/2 dl vahvaa mehua

Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää marjat tai mehu ja jatka keittämistä ilman kantta noin 10 min, kunnes siirappi on sopivan paksua.

Aika energiapitoisiahan nuo siirapit kuitenkin ovat, joten niitä ei kannata nauttia tuon tuosta, mutta silloin tällöin herkutteluun ne sopivat mainiosti, ne säilyvät myös hyvin.

Tällä hetkellä voi siirappia keitellä jouluglögitiivisteestä, jos sitä on sattunut jäämään yli. Siitä syntyy mukavan mausteinen siirappi.

Kauralastu kuin karkki

Tämä tammikuu tuntuu nyt aivan revenneen herkuttelun suhteen. Ehkä se menee jotenkin niin, että talvi vaatii veronsa...

Meikäläisellä meneillä olevaan nostalgiakauteen sopivat tällä kertaa hyvin äkkimakeat kauralastut. Näitähän tupattiin tekemään -80-luvulla tuon tuosta. Kun tekee mieli nopeasti jotain oikein makeaa ja hyvää, ovat kauralastut juuri sopivia.

Resepti, jolla olen tottunut kauralastut tekemään, on peräisin jostain äitini ikivanhasta keittokirjasta. Sieltä se on kulkeutunut jo kolmanteen sukupolveen. Tällä reseptillä syntyvät nimittäin mielestäni kaikken pitsisimmät, rapeimmat ja ihanimmat kauralastut.

Laita taikinanokareet pellille  riittävän harvaan.

Ihanan ohuet kauralastut (20-25 kpl)

100 g voita tai margariinia
3/4 dl sokeria (voi käyttää myös tummaa sokeria)
2 1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 tl gluteenitonta jauhoa
2 rkl kermaa

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä hitaasti kunnes rasva on sulanut ja sekoita tasaiseksi. Nosta pellille leivinpaperin päälle reilun teelusikallisen kokoisia taikinanokareita. Jätä reilut välit, sillä taikina leviää paistuessaan runsaasti. Paista 150 asteessa 10 - 15 min, kunnes kauralastut ovat kullankeltaisia, reunoiltaan kauniin vaaleanrusehtavia.

Paistuessaan lastut kuplivat ja leviävät reilusti.

Anna lastujen jäähtyä ja jähmettyä pellillä ennen kuin irroitat ne. Nämä kauralastut voi myös tarvittaessa taivuttaa kauniille kaarelle siinä vaiheessa kun ne ovat hieman jäähtyneet.

Tällä ohjeella tekee äkkiä tuoretta tarjottavaa vaikka yllätysvieraille.

Nämä eivät yleensä kauaa pellillä vanhene.

Ilmassa alkaa olla joulun tuntua

Vaikka lämpötila sinnittelee sitkeästi plussan puolella, maa on musta ja ruoho viheriöi, alkaa ilmassa silti jostain kumman syystä olla joulun tuntua. Ehkä se on tämä pimeys, ja siellä täällä esiin pitävät jouluvalot, -koristeet ja pikkuhiljaa soivat joululaulutkin.  

Ja löytyyhän joka tilanteeseen sopiva joululaulukin, nyt toimii No onkos tullut kesä.

Vaikka lumikin olisi ihanaa, niin jotenkin ulko-ovesta vastaan tuleva lämpö tuntuu omalla tavallaan mukavalta. Eipä tarvitse palella, eikäpä juuri taloa lämmittää.

Piparitaikinan aineksia.

Ulkonakin voisi tehdä vielä kaikenlaista puutarhasiistimistä, jos vain valoisaan aikaan kerkiäisi.

Sen sijaan tuli kuitenkin tehtyä itsenäisyyspäivä-viikonlopun juhlistamiseksi jo vähän jouluista keittiön puolella: ensimmäinen piparitaikina ja koe-erä ihanaa granaattiomenasiirappia.

Tuo siirappi osoittautui aivan loistavaksi mm. juustojen kera, nam! Ja kävisi mainiosti myös lahjaksi.

Vaikken yleensä käytä täällä blogissa juurikaan muualta peräisin olevia reseptejä, niin tämä siirappi oli nyt niin mainiota, että tämän kohdalla täytyy tehdä poikkeus.

Granaattiomenasiirappi sopii loistavasti
vaikkapa vuohenjuuston kumppaniksi.

Ohje on peräisin Glorian ruoka & viinin mainoksesta, tässä pikkuisen yksinkertaistettuna:

2 granaattiomenan siemenet
1 kokopullo (7,5 dl) punaviiniä
8 dl vettä
5 dl sokeria
2 kanelitankoa

Halkaise granaattiomenat ja irrota siemenet esim. pikkulusikalla. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä ilman kantta noin 40-50 min, kunnes siirappi on sopivan paksuista. Siivilöi halutessasi granaattiomenan siemenet pois.
Tarjoa esim. juustojen tai jäätelön kera.
Siirappi säilyy jääkaapissa muutaman viikon.

Oi, miten hyvää butternut-keittoa!

Tulipa butternut- eli myskikurpitsoista nyt mainion makuinen sosesoppa. Eikä syynä ollut mitenkään yksinomaan se, että keitto oli tehty ensimmäisistä itse kasvatetuista butternuteista :)

Butternutissa on ihanan pehmeä, omalaatuinen maku, joka muodostaa keiton muiden ainesten kanssa aikalailla täydellisen liiton. Mainiot makuvivahteensa tähän yhteiseen soppaan tuovat butternutin lisäksi lempeänluonteikas kookosmaito, moni-ilmeinen curry ja pehmeän tulinen cayenne.

Kookoksen sävyttämä kurpitsakeitto

1 myski- eli butternut-kurpitsa
1 keskikokoinen sipuli
(vähän valkosipulia)
1/2 - 1 tl curryä
ripaus cayennepippuria
3 - 4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa

Halkaise kurpitsa kahtia. Kaavi lusikalla pois siemenet ja niiden ympärillä oleva pehmeä malto, ota siemenet talteen. Poista kurpitsanpuolikkaista kuori veitsen avulla (ole varovainen, kuori on aika kovaa). Paloittele kurpitsanmalto pienehköiksi paloiksi.

Pilko sipuli hienoksi. Kuumenna kattilassa hieman ruokaöljyä ja kuullota siinä sipulisilppu kera mausteiden. Lisää kurpitsanpalat ja kasvisliemi. Keitä 10-15 min, kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Soseuta keitto, lisää kookosmaito, kuumenna keitto lähes kiehuvaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Ihana butternutsoppa vie kielen mennessään.

Kurpitsansiemenet voi paahtaa pannulla ja tarjota keiton kanssa.

Oikein hyvää isänpäivä-viikonloppua!

O, ou mikä suklaapiiras!

Nyt tulee aika hyvää, tämä piiras tainnuttaa paatuneimmakin suklaaholistin.

Monenlaisia toinen toistaan herkullisempia suklaaviettelyksiä on tullut vuosien saatossa kokeiltua.

Tämä tosisuklainen piiras vie kyllä voiton kaikista, niin helppoudellaan kuin tyrmäävän suklaisella maullaan.

Ainekset ovat kaikin puolin oikeat: rapean keksipohjan päällä sekoitus suklaasta, sokerista, rasvasta ja kermasta :) "Keventäjäksi" vielä kermavaahtoa.

Oman puutarhan antimia tästä ei kyllä valitettavasti löydy, mutta ei kai sitä ihan aina tarvitsekaan.

Keksipohja:

1 rasia (160 g) gluteenittomia digestiivikeksejä
50 g sulaa rasvaa

Täyte:

200 g suklaata (tummaa ja maitosuklaata makusi mukaan esim. puolet ja puolet)
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
50 g voita

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sula rasva, sekoita tasaiseksi. Laita piirasvuoan (halk. n. 28 cm) pohjalle leivinpaperi ja levitä keksiseos ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. Tasoittele ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Paloittele suklaat ja laita ne sulamaan muiden täytteen ainesten kanssa metalliseen kulhoon, joka laitetaan vesihauteeseen kattilan päälle, jonka pohjalla on lähes kiehuvaa vettä. Kulhon tulee sopia paikalleen niin tiiviisti, ettei kattilanraosta pääse nousemaan vesihöyryä. Älä sekoittele suklaiden sulamisen aikana juurikaan, mutta sekoita lopuksi suklaiden sulettua tasaiseksi.

Anna piiraspohjan ja täytteen jäähtyä hieman ja levitä täyteseos pohjalle. Täytettä ei tarvitse olla kovin paksua kerrosta. Laita jäähtymään jääkaappiin. Koristele suklaarouheella ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Jos pidät tymäkämmästä suklaanmausta, voi koko suklaamäärä olla tummaa suklaata.

Tämän suklaapommin voi myös leipaista neliskulmaiseen vuokaan, jolloin sen voi leikata pieniksi neliönmallisiksi suupaloiksi.

Vierasvaraksi tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi, jos vain pystyy varmistamaan herkun säilymisen jääkaapissa ;)

Mystiset viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

Kerroin aiemmin vanhoja reseptivarastojani kaivellessani löytäneeni erikoisen viipalekurkkujen ohjeen. Erikoiseksi ohjeen tekee se, että liemessä käytetään jostain kumman syystä kivennäisvettä - enkä tiedä miksi.

Yritin tätä googlaillakin, mutten löytänyt vastausta asiaan. Jos Nettimartta huomaat tämän, tietäisitkö sinä? Mulla on suuri luottamus Marttoihin näissä keittiöasioissa ;)

No, joka tapauksessa noita viipalekurkkuja tuli tehtyä, ja ne maistuvat oikein mukavilta ja raikkailta, varmaan ainakin osin juuri kiitos sen kivennäisveden. Ovat vähän tuorekurkun veroisia, kun liemessä ei ole kovin paljoa etikkaa.

Mutta sitten, tulipa mieleen kokeilla samaa lientä myös kesäkurpitsalle - ja nam, mikä makuelämys! Kesäkurpitsojen rakenne säilyy mukavasti aavistuksen rapsakampana kuin kurkkujen. Ohjeen mukaan nämä säilyvät jääkaapissa hyvinä pari kuukautta - meillä kyllä avattu purkillinen ei säilynyt vuorokauttakaan ;) Käytimme viipaleita mm. hampurilaisiin, mihin ne sopivat erinomaisesti korvaamaan perinteisen kurkkusäilykkeen.

Tämä on siis varsin hyvä keino säilöä vähäksi aikaa kerralla valmistuvaa liiallista kesäkurpitsa- tai kurkkusatoa. Nyt harmittaa pikkuisen ainoastaan se, etten ole tullut testanneeksi aiemmin tätä kaapissa jo pidemmän aikaa majaillutta reseptiä. Ohjeen lähdettä en valitettavasti osaa kertoa, toisaalta olen sitä tuunannutkin sen verran, ettei sillä enää liene niin suurta merkitystä.

Mainiot viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

1-2 pienehköä kesäkurpitsaa (tai 2-3 pitkää avomaankurkkua tai 3-4 pienempää)
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
tillin kukintoja ja varsia
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria

Liemi:
5 dl kivennäisvettä
1/2 dl väkiviinaetikkaa



Huuhdo kurpitsat tai kurkut huolella, valuta ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja viipaloi myös ne. Sekoita mausteet keskenään.
Lado puhtaisiin tölkkeihin vuorotellen kurpitsa-/kurkkuviipaleita, sipuleita, tillinpaloja ja mausteseosta.
Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada liemi purkkeihin. Laita päällimmäiseksi paino niin, että muut ainekset jäävät liemen peittoon. Sulje tölkit ja säilytä kylmässä, missä säilyvät hyvinä parisen kuukautta.

VINKKI: käytän säilyketölkeissä painona pieniä konjakki- tai snapsilaseja, joita löytyy kaapeista lähes vailla muuta käyttöä. Ne mahtuvat juuri sopivasti tölkkien sisään painamaan ainekset liemen suojaan, yleensä laitan lasit purkkiin alassuin.

Marmoroitu marja-juustotorttu, nam!

Ihanat luonnonvatut ovat parhaimmillaan ja ne sopivat erinomaisesti kesäiseen marja-juustotorttuun - kuten vaikkapa mustikat, ja mikseivät herukatkin.

Leivonnaisesta saa helposti gluteenittoman, kun tekee pohjan gluteenittomista kekseistä.


Marmoroitu marja-juustotorttu

Keksipohja:
1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
75 g margariinia sulatettuna
1 rkl sokeria

Täyte:
2 pkt (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1/2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl vaniljasokeria
1/2 dl marjoja

Marjaliemi pinnalle:
1 dl marjoja
1 rkl sokeria

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon rasva ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Keitä pinnalle tulevia marjoja kattilassa sokerin kanssa muutama minuuutti. Painele siivilän läpi ottaen talteen kaiken marjaliemen, jäähdytä kylmäksi.

Täytettä varten laita tuorejuusto kulhoon, lisää joukkoon kerma, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi kevyesti vatkaamalla. Lisää munat yksi kerrallaan edelleen kevyesti vatkaten.

Ripottele täytteeseen tulevat marjat pohjalle ja kaada päälle täytemassa.

Kaada marjalientä tortun pintaan pienissä erissä, tee pintaan marmorikuvio haarukalla kevyesti vedellen.

Paista 175 asteessa 45 - 50 min.

Jäähdytä ja irrota vuoka.

VINKKI: irtopohjavuoan pohjan saa helposti vuorattua leivinpaperilla, kun ottaa paperista hieman pohjaa suuremman palan, laittaa paperin pohjan päälle ja sulkee vuoan reunan paikoilleen. Paperin ylimääräiset reunat on helppo repiä pois tässä vaiheessa. 




Ja vielä ps. blogissani kävi onneton kuvakämmi, ehkä olet huomannutkin. Yritin muuttaa hiukan Picasan asetuksia, minkä seurauksena linkitys kaikkiin kuviin katosi :( Testasin tätä vielä ennen muutosten tekemistä toisella blogiviritykselläni, mutta siitä huolimatta näin kävi. Nyt jokainen sadoista kuvista pitää ladata uudelleen paikalleen, kääk! Tuoreimmat kuvat ovat jo kohdillaan, mutta vanhempien osalta tähän menee valitettavasti tovi. En siis suosittele muuttelemaan Picasan asetuksia!!

Kesäinen feta-parsakaalipiiras

Näin parsakaaliaikaan kannattaa tehdä ihanaa piirasta, johon feta antaa mukavaa potkua.

Vielä munamaito päälle ja sitten uuniin.

Suolaisen (gluteenittoman) piiraspohjan ohje löytyy aiemmasta piiraspostauksestani.

Piiraan täytteeksi tulee esikeitettyjä parsakaalin kukintoja, fetajuustoa kuutioina sekä kuullotettua sipulisilppua yhden keskikokoisen sipulin verran (osa voi olla purjoa).

Piiraspohjalle aseteltujen täytteiden päälle kaadetaan munamaito, jota varten sekoitetaan keskenään:

2 kananmunaa
2 dl kermamaitoa
1/2 - 1 tl yrttisuolaa
musta- tai valkopippuria
(yrttejä)

Paistetaan 200 asteessa noin 30 min.

Reseptiaarteita

Sadepäivän ratoksi selasin rakkaita, paperisia :) reseptikokoelmiani. Sillä ajatuksella, jos jotain voisi vaikka heittää pois. Toinen toistaan erikoisempia ja innostavampia juttuja löytyi, pois heitettävää ei valitettavasti sen sijaan niinkään.

Olikin monia ohjeita, joita ei ole tullut vielä koskaan kokeiltua. Niin kuin vaikka erikoisen kuuloiset viipalekurkut, joiden liemeen tulee reippaanlaisesti kivennäisvettä. Minkähän vuoksi näihin laitetaan kivennäisvettä, olisi kiva tietää! Eipä löytynyt vastausta googlailemallakaan.

Näin sitä saa huomata, että tulee jumiutuneeksi säilönnässä ja muussa tiettyihin samoihin ohjeisiin vuodesta toiseen. Tähän ohjeeseen täytyy palata, myös täällä blogissa, kunhan kurkkuaika koittaa!

Houkuttelevia kakkureseptejä oli myös runsaanlaisesti, varmasti enemmän kuin yksi ihminen kerkiää elämänsä aikana leipoa! Varoittelinkin jo lapsia, että reseptiperintöä tulee... Löytyi ohje vaikkapa ihanan kuuloiseen vadelma-juustokakkuun. Vattuaikaan lienee vielä reilu kuukausi, voihan harmi.

Myös luonnonkasvien hyödyntämiseen näytti olevan monenlaista ohjetta. Muun muassa voikukkamehu. Tätä pitääkin tehdä nyt saman tien, sillä pakastimessa on hiukan alkukesällä keräämiäni voikukan terälehtiä. Olisin halunnut kokeilla voikukkasiman tekemistä, mutta siihen noita terälehtiä olisi tarvittu useampi litra! Ihan ei riittänyt aika tuon määrän keräämiseen, mutta mehua keräämistäni terälehdistä jo ohjeen mukaan syntyy.

Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä nämä paperiset reseptit kuvineen sytyttävät ainakin minussa ihan erilaisen kipinän kuin nettireseptien selailu. Toki nettikin on kätevä silloin, jos etsii vaikkapa jotain tietynlaista ohjetta tai vaikka ohjetta joidenkin tiettyjen, kaapista löytyvien raaka-aineiden pohjalta.

Fondueta retkikeittimellä!

Joskus talvella tekee mieli herkutella sveitsiläisittäin juustofonduella tai suomalaisemmin fondyyllä.

Fonduen kultakausi taisi olla Suomessa joskus -80-luvulla, joten tämä on ihanan kasaria!


Koska fondueta tulee kuitenkin tehtyä melkoisen harvoin, emme ole hankkineet erillistä fonduekeitintä. Homma onnistuu vallan hyvin spriikäyttöisellä retkikeittimellä, jollainen meiltä valmiiksi löytyy.

Retkikeitin nostetaan ruokapöytään, keittimen alumiinikattiloiden sijaan käytän sopivan kokoista tavallista teräskattilaa, samaa missä juustokastike ensin valmistetaan liedellä ja jonka retkikeitin sitten pitää lämpimänä pöydässä.

Oman puutarhan antimista juustofonduessa kastettavaksi sopivat näin talvella hyvin porkkanat, miksei juuriselleri ja lanttukin, kesällä myös esimerkiksi kukkakaali ja kesäkurpitsa. Sveitsiläiset kastavat kuulemma keitettyä perunaakin, eipä ole tullut kokeiltua, ainakaan vielä.

Fondueohjeita löytyy hyvin netistä, mutta pistetään nyt tähän kuitenkin.

Juustofondue 
n. 5 hengelle

n. 600 g paria - kolmea erilaista juustoa (esim. emmental, gruyere, kermajuusto)
2 dl kuivaa valkoviiniä, ruokakaupan alkoholitonkin käy hyvin
3/4 dl vettä
1 rkl maissijauhoa
maun mukaan valkosipulia ja pippuria

Leikkaa juustot pieniksi kuutioiksi. Laita viini kattilaan, kuumenna liedellä ja sulata juusto kuumaan viiniin tasaisesti sekoittaen varoen pohjaan palamista. Kun juustot ovat sulaneet, lisää veteen sekoitettu maissijauho kattilaan jatkaen sekoittamista lämpimällä levyllä kunnes kastike on tasaista. Oikeaoppisesti sekoittamisessa tulee käyttää puista lastaa (jossa vielä on reikä keskellä) ja sekoittaminen tulee tehdä kahdeksikon muotoisella liikkeellä.

Nosta kattila pöytään liekin päälle. Liekki saa olla aika pienellä siten, että kastike pysyy lämpimänä, muttei kuitenkaan kiehu. Jokainen ruokailija kastaa itse vihannes- ja leipäpalansa haarukalla tai oikealla fonduetikulla kastikkeeseen, jolloin kastiketta voi samalla hiukan sekoittaa pohjaa myöten, ettei se pala pohjaan.

Kaikkien aikojen paras joulunami

Tässä joulua odotellessa tulee nyt jotain niin hyvää, että on vaikea yrittää löytää sanoja kuvaamaan tätä!

Nämä suussa sulavat, mutta äärimmäisen yksinkertaiset tryffelit vievät vähintäänkin kielen mennessään. Olen joutunut kieltämään itseltäni näiden tekemisen muulloin kuin jouluna! Kuvaa ei valitettavasti ole nyt laitettavaksi, lisään kunhan saan sellaisen otettua.

Ihanat joulutryffelit - tietysti gluteenittomina

1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
150 g maitosuklaata
150 g taloussuklaata
50 g voita

Kuumenna kerma kattilassa ja anna kiehua noin 5 min. Ota kattila hieman sivuun levyltä ja lisää sokeri, paloitellut suklaat ja pehmeä voi nokareina. Kun suklaat ovat sulaneet, sekoita hyvin varovasti tasaiseksi.

Siirrä kattila kylmään ja anna jähmettyä mieluiten yön yli.

Muotoile seoksesta nopeasti käsin pyöreitä tryffeleitä. Kuorruttamista varten laita tryffelit kovettumaan vähäksi aikaa pakastimeen. Kasta sulatettuun, jäähtyneeseen suklaaseen, esim. valkosuklaaseen. Voit myös tehdä erilaisia tryffeleitä, osa kuorrutettu valko- ja osa tummalla suklaalla, osa kieritetty kaakaojauhossa. Tryffelit voi myös kierittää jauhetussa pistaasipähkinässä.

Tryffelien sisään voi myös piilottaa esim. pähkinärouhetta tai muun yllätyksen, minkä keksii :) Säilyvät parhaiten kylmässä, pehmenevät helposti lämpimässä.

Söpöt minipannukakut

Näin joulun alla on mukava syödä jotain vähän pienempää, kun pian mässytetään oikein kunnolla! Luin jostain hauskasta ideasta tehdä minikokoisia pannukakkuja, niitähän piti heti kokeilla, vallan maistuvia!

Normaali pannaritaikina kypsennetään muffinsvuoan koloissa. Rapeaa paistopintaa tulee näin enemmän. Nämä olisivat käteviä otettavaksi evääksi vaikka piknikille, sitä aikaa odotellessa!

Hyvän pannukakun salaisuus: kevyesti vaahdotetut kananmunat.

Vuosikausia olen ihmetellyt, mikä on tosihyvän pannukakun salaisuus. Se onkin varsin yksinkertainen: taikinan valmistus aloitetaan kananmunista, jotka tulee oikein vatkata kevyeksi vaahdoksi, ei vain sekoittaa kuten tietämättömänä aiemmin tein.

Taikina kaadetaan uunissa kuumennetun muffinsvuoan koloihin.

Toinen tärkeä on se, että paistoastiaan, mikä ikinä se onkaan, laitetaan nokare rasvaa ja astia laitetaan ennen taikinan lisäämistä kuumaan uuniin vähäksi aikaa niin, että se kuumenee kunnolla. Tavallisen pannukakun paistan uunissa valurautaisessa paistinpannussa, siinä tulee rapeapintainen, hyvä pannari.

Mutta nyt noiden minipannareiden valmistukseen.

Gluteeniton pannukakkutaikina

2 kananmunaa
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1/2 l maidon ja piimän sekoitusta (esim. 1 dl piimää)
1,25 dl gluteenitonta jauhoa

Vispaa kananmunia sokerin kera hetki niin että ne vaahtoutuvat kevyeksi vaahdoksi. Lisää suola, neste ja jauhot hyvin sekoittaen. Anna mielellään turvota hetki.

Laita sillä aikaa muffinsvuoan koloihin nokareet rasvaa tai pieni loraus ruokaöljyä. Laita muffinsvuoka uuniin ja uuni lämpenemään 225 - 250 asteeseen. Kun uuni on kuumentunut valmiiksi, ota vuoka uunista ja kaada taikinaa koloihin. Kolot saavat tulla melko täyteen, taikina ei kohoa kovin paljoa. Paista noin 30 min.

Tästä löydät vielä ohjeen herkulliseen pikahilloon.

Valmista on!

Pipariksi meni

Einon-päivän myräkkä toi sellaisen pikkujouluisen olon, että teki mieli vetäytyä sisätiloihin ja tehdä ensimmäinen piparitaikina. Tietäähän sen, että kun marraskuu on vasta puolivälissä, niin noita taikinoita tarvitaan jouluun mennessä vielä jokunen...

Semminkin kun tästäkin taikinasta hävisi jääkaapissa ekan vuorokauden aikana noin kolmannes parempiin suihin! Mistähän sekin johtuu, ettei juuri ole leivonnaista, joka olisi valmiina paremman makuista kuin taikinana :)

Jos ei vielä halua heittäytyä aivan jouluiseksi, niin tähän aikaan voi tehdä ihanan rapsakoita, ohuita kristallipipareita. Tässäpä ohje gluteenittomiin sellaisiin:

Gluteenittomat kristallipiparit

200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 dl siirappia
1/2 dl kaakaojuomajauhetta (ei siis kaakaojauhetta!)
1,5 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 muna
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
n. 7 dl gluteenitonta jauhoa

Pinnalle: kidesokeria

Mittaa kattilaan sokeri, siirappi, kaakaojuomajauhe ja mausteet. Kiehauta seos. Lisää rasva joukkoon palasina ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä.

Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella, lisää muna joukkoon edelleen vatkaten. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen sekoittaen. Laita taikina jähmettymään kylmään yön yli.

 Ota taikinasta osa, kauli se jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi. Ripottele aivan kaulimisen loppuvaiheessa pintaan tasainen kerros sokeria, painele sokeri kiinni kevyesti kaulien. Ota muotilla piparkakkuja, paista 175 asteessa noin 7 min. Jatka lopun taikinan kanssa samaan tapaan.

PARI VINKKIÄ: Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, vaihda jauhot vehnäjauhoihin.
Kristallipipareita voi tehdä ihan tavallisestakin piparitaikinasta, kauli ohueksi ja lisää pintaan sokeria kuten yllä.