Älysin vihdoin galetten idean - ja ihastuin!

Olen joskus aiemmin kokeillut tehdä ranskalaista avopiirasta galettea, mutten ole oikein saanut kiinni jutun juonesta.

Törmäsin hiljattain ohjeeseen, jossa kerrottiin ratkaiseva asia: taikina tulee kaulia tosi ohueksi, vain pari milliä paksuksi!

Tämä ratkaisi homman 😊 Mietin, että galette on siis oikeastaan vähän kuin iso karjalanpiirakka, taikinakin on hyvin saman tyyppinen. Tämä ajatus auttoi minua hahmottamaan, mistä hommassa on kyse.

Ja kun tämän hoksasin, niin johan alkoivat (gluteenittomat) galettet maistua 😊 Näin tehden taikinakuoresta tulee ihanan rapea, ja se on lisäksi todella maukas.

Galetten erinomainen juttu on se, että siihen pystyy kätkemään kaikenlaisia kasvis- ja muita jämiä, kuten vaikkapa tomaatteja ja kesäkurpitsoita. Näin sydäntalvella galettessa toimivat esimerkiksi ohuiksi siivutetut perunat ja/tai erilaiset juurekset.

Rapeutta galetteen saa myös siten, että laittaa uunipellin kuumenemaan lämpiävään uuniin, ja vetäisee leivinpaperin päällä olevan paistovalmiin galetten sitten kuumalle pellille.

Galettetaikinan päälle levitetään yleensä jotain maitotuotetta, esimerkiksi ranskankermaa tai tuorejuustoa, jota on notkistettu kermalla tai maidolla. Yhdessä ohjeessa oli maukas vinkki. Siinä tuon maitotuotteen joukkoon hienonnettiin sauvasekoittimella tai vastaavalla sipulisilppua, jota oli ensin kuullotettu pannulla. Tuli tosi maukasta 😊

Laitan tähän vielä yhden version gluteenittomasta galettetaikinasta

3,5 dl gluteenittomia jauhoja (esim. seos tattari-, riisi-/kaura- ja gluteenittomasta vehnätärkkelysjauhosta)

50-75 g leivinmargariinia (osan voi korvata ruokaöljyllä)

(noin 0,5 dl ranskankermaa, kermaviiliä tms)

1/2 tl suolaa

2-4 rkl vettä

Sekoita keskenään kuivat aineet ja rasva. Lisää halutessasi joukkoon ranskankerma tmv (tässä voi hyvin hyödyntää jämiä). Sekoita lopuksi joukkoon kylmää vettä siten, että saat melko tiiviin taikinan, jonka pystyy muotoilemaan palloksi. Laita taikinapallo kelmussa jääkaappiin kylmenemään noin tunniksi. Taikinan voi hyvin tehdä myös jo edellisenä päivänä.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen ja laita sinne uunipelti lämpeämään. Kauli taikina leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi. Levitä päälle haluamasi täytteet, ensimmäiseksi ranskankermaa tmv. Jätä reunoilta tyhjäksi noin kolme cm. Käännä taikinan reunat täytteiden päälle, voitele reuna ruokaöljyllä.  

Ota kuuma pelti uunista ja vedä galette sen päälle. Paista 30-40 min.

#galette #juures #piiras #herkullinen #rapea #avopiiras #ranskalainen

Sopiikohan persimon clafoutis-paistokseen?

Hei, hyvää uutta vuotta!

Sitä tässä parhaillaan ihmettelen, että mahtaakohan lempihedelmäni persimon sopia ihanaan clafoutis-paistokseen? Miksei? Asia selviää tuota pikaa, kun paistos valmistuu uunista hetken päästä 🙂

Ja nyt pikkuisen hitaasti muutaman kuukauden viiveellä vastaus tähänkin asiaan: juu, oli persimon-clafoutis oikein älyttömän herkullista! Persimon toimi makeahkona, mutta kuitenkin voimakkaan täyteläisenä aivan täydellisesti. Ihan tulee vesi kielelle, kun tämän makua muistelee!

Nyt on persimon-aika harmillisesti jo ohi, joten tätä herkkua joutuu nyt odottamaan vähän pidempään. Täytyy yrittää muistaa nostaa tämä taas sitten, kun persimon-aika jälleen koittaa

Uh, aina vain parempaa!

Sokerihiirenä rakastan key lime pien äkkimakeaa makua. Tänä kesänä halusin kokeilla sitä vähän erilaisina versioina, jotka olisivat myös limen verran enemmän lähiruokaa. 

Alkukesästä tein version, jossa vaihdoin limemehun vahvaan raparperimehuun, joka toimi kyllä hyvin. 

Nyt loppukesästä syntyi kuitenkin vielä edelleen himpun verran parempaa, kun laitoin limen tilalle vahvaa puolukkamehua, terästäen sitä hiukan sitruunamehulla. Puolukkamehu sopi tähän piiraaseen suorastaan järjettömän hyvin, ja antoi sille myös todella kauniin vaaleanpunaisen värin. 

En ole suuri (happaman) puolukan ystävä, mutta tämä oli kyllä nyt ehdottomasti parasta, mitä ikinä olen puolukasta maistellut :)

Tästä pääset tuohon aiempaan raparperiversion postaukseen, josta löytyy myös resepti tähän helppotekoiseen ihanuuteen.

Mukavaa viikonloppua!

Huh, nyt tuli hyvää - raparperista!

Raparperi on alkukesän ihana herkku, jolle en kuitenkaan ole millään meinannut keksiä täydellistä käyttötapaa.

Mutta nyt syntyi aika tyrmäävän hyvää. Tein key lime pie -tyyppisen makean herkkupiiraan, johon laitoin limen sijaan raparperimehua.

Tuli kyllä yksi elämäni parhaista herkkuleivonnaisista, tai ehkä jopa kaikkien aikojen paras! Ainakin ehdottomasti parasta, mitä raparperista on tähän mennessä syntynyt. Lisäksi tämä on vähän enemmän lähiruokaa kuin limeversio.







Tämä ohje poikkeaa muutoinkin hiukan perinteisestä key lime pien ohjeesta, sillä tähän ei tule lainkaan kananmunaa, mutta sen sijaan ranskankermaa.

Keitä aluksi raparperista vahva, sokeroimaton mehu, noin 4-5 kookasta raparperinvartta kolmeen desiin vettä. Maistele, että mehu maistuu suunnilleen yhtä voimakkaalta kuin limen mehu. Jos ei, voit keittää mehua hieman kokoon tai lisätä joukkoon vielä esim. puolikkaan limen tai sitruunan mehun. Siivilöi mehu ja anna jäähtyä.

Raparperipiiras key lime pien tapaan

Keksipohja:

vajaa 200 g keksejä, esim kaurakeksejä (gluteenittomaan versioon gluteenittomia)
noin 75 g margariinia

1 purkki sokeroitua kondensoitua maitoa (ei karamellisoitu)
1 tl vaniljasokeria
pari purkkia ranskankermaa (á n.150 g) 
noin 2 dl vahvaa raparperimehua

Hienonna keksit esim. perunasurvimella. Sulata rasva ja sekoita se keksimurun joukkoon.

Levitä keksimuruseos ohueksi kerrokseksi halkaisijaltaan noin 24 cm vuoan pohjalle. Painele keksipohja tiiviiksi ja tasaiseksi lusikan kuperalla puolella. Yritä nostaa seosta myös hieman vuoan reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa pohjalle laittaa leivinpaperi.

Paista pohjaa 175-asteissa uunissa noin 10 min.

Sekoita kondensoitu maito tasaiseksi ranskankerman kanssa, sekoita joukkoon vaniljasokeri. Lisää raparperimehua vähitellen sekoitellen, voit välillä maistaa, milloin mehun määrä tuntuu sopivalta. Täyte saa olla juoksevuudeltaan paksuhkon vellin kaltaista. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Halutessasi voit koristella pinnan ohuilla raparperisiivuilla.

Paista 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laita sitten  uunin lämpö pois päältä, jätä piirakka jälkilämpöön vielä noin puoleksi tunniksi.

Laita jäähtynyt piirakka jääkaappiin, sillä herkullisimmillaan tämä piiras on muutaman tunnin päästä, kylmäksi jäähtyneenä.

ps. jos tarvitset laktoosittoman version, käytä kondensoitua kookosmaitoa ja laktoositonta ranskankermaa. Testasin myös tällaisen version, tuli ihan yhtä hyvää, joskin hieman vähemmän makeaa. Ilmeisesti kondensoidun maidon kookosversio ei ole ihan yhtä makeaa (voit lisätä halutessasi hieman sokeria).

Tästä löytyy toinen raparperiherkku, valkosuklaa-raparperijäädyke.

Ylimääräiseen mehuun lisäsin
vähän sokeria, ja pakastin vastaisen
varalle jääpalamuotissa.

Lähes täydellinen raparperipiirakka

Raparperit ovat nyt parhaimmillaan. Olen pitkään miettinyt, miten niistä saisi aikaiseksi jotain tosihyvää, sillä en ole vielä onnistunut löytämään ohjetta mielestäni täydelliseen raparperipiiraaseen. Monet ohjeet ovat jollain tavalla tylsiä, raparperi tunkee joko jotenkin liikaa läpi, tai uppoaa vähän turhan tavanomaisesti sokerikakkutyyppiseen taikinaan.

Nyt aloin toden teolla miettiä, mikä voisi sopia kirpsakan raparperin kanssa - tietysti kondensoitu maito! Ja mikä voisi tehdä siitä vielä vähän parempaa - mantelilastuja pintaan!

Näistä aineksista syntyi mielestäni varsin hyvä piiras. En kuitenkaan uskaltanut nimetä sitä vielä täydelliseksi, sillä ainahan on mahdollista, että löytyy jotain vielä parempaa :)

Pohjan voi tehdä monella tapaa, myös gluteenittomana. Joko keksinmuruista tai jonkinlaisesta taikinasta.

Herkullinen raparperipiirakka

Murutaikina tai muu pohjataikina (gluteeniton)

Päälle:

Muutama raparperinvarsi, pari rkl sokeria
1 tlk kondensoitua maitoa (karamellisoitu)
1-2 kananmunaa

Kuorrutus:

n. 50 gr voita tai margariinia
n. 1 dl mantelilastuja
pari rkl (kookos)sokeria

Pilko raparperit ohuiksi siivuiksi, laita siivut kulhoon ja pyöräytä niiden joukkoon hieman sokeria,

anna vetäytyä hetken.

Levitä pohjataikina piirasvuokaan ja nosta sitä myös hieman reunoille.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, ja sekoita niiden joukkoon kondensoitu maito. Jos käytät karamellisoitua versiota, riittää yksi muna, muutoin kannattaa laittaa kaksi.

Ripottele raparperinpalat pohjan päälle, ja kaada niiden päälle täyteseos.

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Tee tällä välin kuorrutus: sulata rasva pannulla, lisää muut ainekset ja anna kiehahtaa hetki.

Levitä kuorrutus paistoksen pintaan, nosta lämpö 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 10-15 min.

Jos maltat, anna jäähtyä hetki ja herkuttele jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa!

Meinasi valmis piirakka ehtiä hävitä, ennen kuin kerkesin napata kuvan :)

Pohjaan tai täytteeseen voi käyttää sokerina kookossokeria, jos haluat piiraaaseen vähän lisämakua.

Samalla idealla voisi varmasti valmistaa mainiosti myös omenapiiraan.

Tulipas herkullinen punajuuripiiras :)

Täytyypä laittaa edellisen vähän surkeamman postauksen perään jotain mukavampaakin.

Tein nimittäin kellarista vielä löytyvistä punajuurista piiraan, josta tuli oikein harvinaisen onnistunut. Tätä täytyy tehdä toistekin! Maku oli kohdillaan ja rakennekin suorastaan erinomainen - etenkin kun kyseessä oli gluteeniton versio.

Sain idean tähän jostain lehdestä, mutta siinä nämä leivottiin pieniksi pikkupiiraiksi. Aika työlästä, ajattelin, ja niinpä päädyin tekemään tällaisen isomman vuokaversion. Leivoin piiraan leivinpaperin päälle vuokaan, missä kypsensin sen suurimman osan ajasta. Loppuajaksi nostin vielä koko piiraan leivinpapereineen pois vuoasta jatkamaan kypsymistä pellille. Näin kuoritaikina kypsyi mukavan rapsakaksi.

Käytin taikinana voitaikinaa, joka voi yhtä hyvin olla joko kaupan valmistaikinaa tai itse tehty.

Herkullinen punajuuripiiras

Täyte levitettynä pohjataikinalle ennen kansitaikinan lisäämistä.

Sekoitettu voitaikina
(itse tehden esim. seuraavasti: 175 g margariinia, 4 dl jauhoja, n. 1/2 dl kermaviiliä, n. 1,5 dl vettä. Rasva nypitään jauhoihin ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään)

Täyte
2 suurta tai 3 keskikokoista punajuurta
pieni sipuli
tilkka ruokaöljyä
puoli pkt sinihomejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
mausteita maun mukaan
1 kananmuna

Aloita täytteen tekemisestä. Kuori punajuuret ja suikaloi ohuiksi, tikkumaisiksi suikaleiksi. Kuori ja pieni myös sipuli.

Kaada laakeahkon kattilan pohjalle ruokaöljyä, ja kuullota vihannessuikaleita öljyssä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi sinihomejuusto joukkoon sekoitellen, jolloin juusto sulaa sopivasti. Nosta kattila sivuun levyltä, anna jäähtyä. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen ranskankerma, mausteet ja kananmuna, sekoita tasaiseksi.

Ota hieman piirasvuokaa suurempi leivinpaperi. Rypistä paperia, niin se asettuu paremmin vuokaan.

Jaa taikina kahteen lähes yhtä suureen osaan. Kaaviloi hieman suurempi osa rypistetyn leivinpaperin päällä hieman piirakkavuokaa suuremmaksi, jotta se riittää myös vuoan reunoille. Nosta taikina leivinpapereineen vuokaan, muotoile tarvittaessa reunoja. Kaada täyteseos päälle ja tasoita.

Kaaviloi loppu taikina toisen leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi kanneksi (käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina irtoaa paperista). Kumoa taikina kanneksi piiraan päälle ja poista varovasti leivinpaperi piiraan päältä.

Painele kansitaikina renoilta kiinni pohjaosaan. Voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa ensin reilun 20 minuuttia, kunnes piiras on jo saanut hieman väriä. Tässä vaiheessa nosta koko piiras leivinpapereineen pois vuoasta ja jatka paistamista pellillä vielä n. 15 minuutin ajan, kunnes piiras on kauniin vaaleanruskea. Näin taikinaosa kypsyy mukavan rapeaksi toisin kuin jos piiraan paistaisi vuossa valmiiksi asti.

Uunista otettaessa piiras näytti varsin herkulliselta.

Myös piiraan rakenne oli erittäin hyvä, kuten makukin. 

Pliukasta laskiaista!

Se on laskiainen - ja säätila kuin joskus maaliskuun lopulla :(
Toivottavasti talvi sentään vielä jatkuisi! Säätilahan ei kuitenkaan missään nimessä estä herkuttelemasta laskiaispullilla - tai kokeilin tällä kertaa tuollaisia hauskoja laskiaistötteröitä.

Ne eivät olleet lainkaan vaikeita tehdä. Kaulin pullataikinan ohueksi ja leikkasin siitä pari senttiä leveitä nauhoja. Tötterön sisus muotoillaan sopivaan muotoon rutistellusta alumiinifoliosta, jonka ympärille kääräistään leivinpaperinpalanen. Ja tämän ympärille kiedotaan sitten taikinanauha. Välillä meinasi olla vähän vaikeuksia; nauha yritti livahtaa karkuun tai purkautua, mutta sain silti aikaiseksi useamman kelvollisen tötterön.

Taikinatötteröiden pinta voidellaan kananmunalla ja tötteröt paistetaan 200 asteessa kauniin kullankeltaisiksi. Sitten ei kun foliot pihalle (tötteröt säilyttivät tässä vaiheessa hämmästyttävän hienosti muotonsa) ja täyttämään (minulle ehdottomasti marsipanilla) ja nauttimaan!

Pulkkamäkeen en taida nyt suunnata, mutta jospa kävisi kurkkaamassa, olisivatko ladut vielä hiihdettävässä kunnossa.

Oikein mukavaa laskiaista, miten ikinä sitä vietätkin!

Macaroneja - vihdoinkin!

Nyt olen iloinen! Vihdoista viimein, opin tänä jouluna ihanan ranskalaisherkun, macaronien valmistuksen :) Olen yrittänyt niitä vuosien saatossa kerran jos toisenkin. Aina on käynyt niin,  että on syntynyt aika kiillottomia, pinnaltaan vähän epätasaisia ja turhan paksuja kakkusia.

Ihan hyviltä nuo ovat kyllä maistuneet, mutta ulkonäkö ei ole ollut sitä mitä pitäisi. Olen yrittänyt vaikka vallan mitä; vähemmällä mantelijauheen määrällä, kun tuo massa on tuntunut jotenkin liian paksulta sekä keitellyt oikeaoppisen sokeriliemen, jonka lämpöä olen huolella vahtinut (tämäkin vaihtelee eri ohjeissa 116 ja 121 asteen välillä...).

Erityisesti tykkäsin näistä hauskan sinertävistä mustikka-macaroneista.

Kunnes nyt viimein, kun oli riittävästi aikaa selailla tätä internetiä, löysin vinkin, että kyse voisi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, miten ja kuinka kauan massaa sekoittaa manteliseoksen lisäämisen jälkeen. Tässähän se olikin! Käyttämässäni, muutoin hyvässä ohjeessa on ollut ratkaiseva virhe. Sen mukaan manteliseos tulee lisätä valkuaisvaahtoon varovaisesti käännellen.

Mutta tämän jälkeen alkaakin se tärkein kohta, massaa sekoitellaan voimakkaasti minuutin - parin ajan, jolloin massan rakenne muuttuu olennaisesti. Sekoittamista jatketaan kunnes massa on juuri sopivan löysää pursotettavaksi kauniin pyöreäksi muotoutuviksi keoiksi.

Että tuo onkin voinut olla kiinni noin pienestä, miten noin yksinkertainen asia voikaan muuttaa massan rakenteen aivan täysin! Kunpa olisin ymmärtänyt tämän jo paljon aiemmin.

Samaan syssyyn onnistuin löytämään myös hyvän perusohjeen helppoon marjaisaan macaronien täytteeseen. Tällä ohjeella täyte syntyy mistä hyvänsä marjoista, ja niitähän pakkasessa riittää, ainakin kymmentä eri laatua.

Laitan tähän nyt tämän täytteen ohjeen. Varsinaista macaron-taikinan ohjetta en nyt laita, niitä on netti pullollaan, eikä tuolla "taikinalla" taida lopulta olla niin kovasti väliä. Ratkaisevinta on tuo oikeaoppinen sekoittaminen.


Marjainen valkosuklaatäyte macaroneille

Edessä mustikkaista täytettä, taaempana karpaloa.

1/2 dl kermaa
n. 1 dl marjasurvosta
n. 60 g valkosuklaata

Kiehauta kerma pienessä kattilassa, lisää marjasurvos ja lämmitä uudelleen. Lisää valkosuklaa paloina, anna sulaa. Laita täyte jääkaappiin jähmettymään ja vatkaa kuohkeaksi.

Tästedes perheemme ruokavalio saattaapi ainakin jonkin aikaa koostua näistä ihanan makoisista herkkupaloista, nyt kun vauhtiin on päästy... :)

Kesähyvää!

Saatiin maistaa kiertävältä kalakauppiaalta kiinnostavaa erikoisuutta, valkosipulilla maustettua kylmäsavulohta.

Ensimmäinen reaktio oli pieni epäluulo, mutta kun sen ylitti, olikin makuyhdistelmä todella toimiva! Kaksi aika voimakasta makua, jotka muodostavat yhdessä mainion liiton.

Melkein olisi voinut ostaa tätä herkkua - mutta, hinta oli suolainen 37 e/kg. Niinpä kävelimme lähikauppaan, ostimme paketin kylmäsavulohta noin puoleen hintaan tästä. Kotona kaivettiin ensimmäinen oma valkosipuli maasta ja raastettiin tuoretta valkosipulia kalan sekaan.

Maku oli kerrassaan mainio, suorastaan parempi kuin kalakauppiaalla, sorry hänelle. Veikkaisin, että tämä oli ennen muuta tuoreen, hyvän valkosipulin ansiota. Tämä on loistava kesäherkku uusien perunoiden kaveriksi!

Etelän maissahan valkosipulia käytetään yleisesti kypsennetyn kalan kaverina, se sopii hyvin niinkin.

Päälle päätteeksi tehtiin kesän ensimmäinen mustikkaherkku, näin alkajaisiksi vähän parempi sellainen valkosuklaineen. Suunnilleen tällä ohjeella, paitsi että tein sen nopeaan ja aina niin toimivaan keksipohjaan ja käytin täytteessä vaniljatuorejuustoa (ja vähensin sokerin määrää). Njam!

Joko sinä olet päässyt maistamaan mustikkapiirakkaa?

Vapuksi: pienet söpöt juustopiiraat

Vappuna maistuu pieni suolainen syötävä. Tähän tarkoitukseen sopivat mainiosti pienikokoiset, muffinspellin koloissa paistettavat juustopiiraat.

Nämä saa myös helposti syntymään silloinkin, kun kaapeissa ei tunnu olevan oikein mitään syötäväksi kelpaavaa.

Yleensä löytyy kuitenkin jonkinlaisia juustonjämiä ja vähän kananmunia. Kunhan taikina-ainekset vielä löytyvät, ei muuta tarvitakaan hyvän juustopiiraan valmistamiseen.

Näin vapun kunniaksi ja vaihtelun vuoksi voi yhden ison piiraan sijaan valmistaa söpöjä pikkupiiraita muffinspellillä.

Taikina painellaan voidellun muffinspellin koloihin ja päälle kaadetaan täyte, johon tulee kanamunaa, kermamaitoa, juustoraastetta ja mausteita. Makua antamaan voi laittaa vaikka homejuustoa ja ananasta, jos sattuisi löytymään. Tai kevään kunniaksi parsaa!

Toisen pellillisen piiraisiin laitoin vähän focaccian tyyliin kirsikkatomaatin puolikkaita ja oliiveja, niistäkin tuli mukavaa makua. Rapeat pikkupiiraat maistuvat oikein hyviltä!

Iloista vappua!

Pääsiäisen juustokakku

Tähän puutarhamessujuttujen väliin kiilasi nyt ajankohtaisuutensa vuoksi tällainen pääsiäiskakku. Mutta pian jatkuvat messujututkin!

Tämän juustokakun salaisuus on säilyketölkeissä myytävä makeutettu maitotiiviste eli kondensoitu maito. Se antaa kakulle samettisenpehmeän ja tasaisen rakenteen. Sen lisäksi ainekset ovat melkoisen yksinkertaiset. Ja mikä parasta, tähän voi sekoitella hyvinkin luovasti erilaisia maitotuotteiden jämiä, jos niitä on sattunut jäämään; esim. maustamatonta tuorejuustoa, ranskankermaa, kermaviiliä, kermaa, mascarponea tai ricottaa.



Olennaisinta on, että mielellään vähän erilaisia maitotuotteita on yhteensä n. 500 g (tai vähän isompaan kakkuun n. 700 g).





Keksipohja:

1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
n. 75 g margariinia sulatettuna

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää rasva joukkoon, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Esipaista pohjaa 175 asteessa vajaa 10 min, varo ettei se pala reunoiltaan.

Laita kaikki maitotuotteet kulhoon, vatkaa tasaiseksi vatkaimella, lisää joukkoon kolme kananmunaa yksitellen kevyesti vatkaten (isompaan satsiin neljä), jatka vatkaamista vielä hetki. Sekoita lopuksi joukkoon maitotiivistettä maun mukaan 1/2 - 2/3 purkillista - maistele sopiva makeusaste (isompaan annokseen lähes koko purkillinen), vatkaa vielä tasaiseksi.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista kakkua uunin alatasolla reilun puoli tuntia, kunnes täyte alkaa olla pehmeänjähmeää ja aivan reuna on saanut pikkuisen väriä. Anna kakun jäähtyä rauhassa vuoassaan ennen kuin irrotat sen.

Pääsiäiskakkuun laitoin keksipohjan päälle vähän mangososetta ja paistamisen puolivälissä lisäsin sosetta marmorikuvioksi kakun pintaan.

Kauralastu kuin karkki

Tämä tammikuu tuntuu nyt aivan revenneen herkuttelun suhteen. Ehkä se menee jotenkin niin, että talvi vaatii veronsa...

Meikäläisellä meneillä olevaan nostalgiakauteen sopivat tällä kertaa hyvin äkkimakeat kauralastut. Näitähän tupattiin tekemään -80-luvulla tuon tuosta. Kun tekee mieli nopeasti jotain oikein makeaa ja hyvää, ovat kauralastut juuri sopivia.

Resepti, jolla olen tottunut kauralastut tekemään, on peräisin jostain äitini ikivanhasta keittokirjasta. Sieltä se on kulkeutunut jo kolmanteen sukupolveen. Tällä reseptillä syntyvät nimittäin mielestäni kaikken pitsisimmät, rapeimmat ja ihanimmat kauralastut.

Laita taikinanokareet pellille  riittävän harvaan.

Ihanan ohuet kauralastut (20-25 kpl)

100 g voita tai margariinia
3/4 dl sokeria (voi käyttää myös tummaa sokeria)
2 1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 tl gluteenitonta jauhoa
2 rkl kermaa

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä hitaasti kunnes rasva on sulanut ja sekoita tasaiseksi. Nosta pellille leivinpaperin päälle reilun teelusikallisen kokoisia taikinanokareita. Jätä reilut välit, sillä taikina leviää paistuessaan runsaasti. Paista 150 asteessa 10 - 15 min, kunnes kauralastut ovat kullankeltaisia, reunoiltaan kauniin vaaleanrusehtavia.

Paistuessaan lastut kuplivat ja leviävät reilusti.

Anna lastujen jäähtyä ja jähmettyä pellillä ennen kuin irroitat ne. Nämä kauralastut voi myös tarvittaessa taivuttaa kauniille kaarelle siinä vaiheessa kun ne ovat hieman jäähtyneet.

Tällä ohjeella tekee äkkiä tuoretta tarjottavaa vaikka yllätysvieraille.

Nämä eivät yleensä kauaa pellillä vanhene.

Hiihtäjä on munkkinsa ansainnut!

Reippaan hiihtolenkin jälkeen on takuuvarmasti ansainnut ihanan sokeripintaisen tuoreen munkin. Koska munkit pitää näissä tilanteissa saada nopeasti, olen tehnyt leivinjauheella kohotettuja pikamunkkeja, jotka valmistuvat hetkessä ja maistuvat siinä missä perinteisemmätkin munkit.

Itse asiassa näistä tuli taas kerran niin hyvän makuisia ja ihanan rapsakkapintaisia, että ne päihittävät monta muuta munkkia.

Pikamunkkien taikinan tekemiseen menee vain pieni hetki, eikä muutaman munkin paistaminenkaan kestä kovin kauaa. Taikina menee näin:

3 dl gluteenitonta jauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kermamaitoa
1 muna

Paistamiseen: n. 3 dl ruokaöljyä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kermamaito ja muna sekoittaen nopeasti tasaiseksi, löysähköksi taikinaksi.

Kuumenna öljy kapeahkossa kattilassa. Voit kokeilla öljyn sopivaa lämpöä (180 astetta) laittamalla öljyyn pienen palan taikinaa. Öljy on sopivaa kun taikinanpala ruskistuu hitaanlaisesti kauniin vaaleanruskeaksi.

Nosta taikinasta kahden lusikan avulla nokareita kuumaan öljyyn, ei haittaa jos munkkeihin jää "ulokkeita", ne kypsyvät mukavan rapeiksi.

Kääntele munkkeja kypsymisen aikana esim. haarukan avulla. Nosta kypsät munkit hetkeksi valumaan talouspaperin päälle. Kieritä sokerissa, kun ne ovat hiukan jäähtyneet. Taikinasta tulee reilu kymmenen munkkia. Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, pistä jauhojen tilalle vastaava määrä vehnäjauhoa.

Muistathan varoa kuuman öljyn kanssa, varmuuden vuoksi kattilankansi käden ulottuville siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan.

Hyvää talvista viikonloppua!

Ilmassa alkaa olla joulun tuntua

Vaikka lämpötila sinnittelee sitkeästi plussan puolella, maa on musta ja ruoho viheriöi, alkaa ilmassa silti jostain kumman syystä olla joulun tuntua. Ehkä se on tämä pimeys, ja siellä täällä esiin pitävät jouluvalot, -koristeet ja pikkuhiljaa soivat joululaulutkin.  

Ja löytyyhän joka tilanteeseen sopiva joululaulukin, nyt toimii No onkos tullut kesä.

Vaikka lumikin olisi ihanaa, niin jotenkin ulko-ovesta vastaan tuleva lämpö tuntuu omalla tavallaan mukavalta. Eipä tarvitse palella, eikäpä juuri taloa lämmittää.

Piparitaikinan aineksia.

Ulkonakin voisi tehdä vielä kaikenlaista puutarhasiistimistä, jos vain valoisaan aikaan kerkiäisi.

Sen sijaan tuli kuitenkin tehtyä itsenäisyyspäivä-viikonlopun juhlistamiseksi jo vähän jouluista keittiön puolella: ensimmäinen piparitaikina ja koe-erä ihanaa granaattiomenasiirappia.

Tuo siirappi osoittautui aivan loistavaksi mm. juustojen kera, nam! Ja kävisi mainiosti myös lahjaksi.

Vaikken yleensä käytä täällä blogissa juurikaan muualta peräisin olevia reseptejä, niin tämä siirappi oli nyt niin mainiota, että tämän kohdalla täytyy tehdä poikkeus.

Granaattiomenasiirappi sopii loistavasti
vaikkapa vuohenjuuston kumppaniksi.

Ohje on peräisin Glorian ruoka & viinin mainoksesta, tässä pikkuisen yksinkertaistettuna:

2 granaattiomenan siemenet
1 kokopullo (7,5 dl) punaviiniä
8 dl vettä
5 dl sokeria
2 kanelitankoa

Halkaise granaattiomenat ja irrota siemenet esim. pikkulusikalla. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä ilman kantta noin 40-50 min, kunnes siirappi on sopivan paksuista. Siivilöi halutessasi granaattiomenan siemenet pois.
Tarjoa esim. juustojen tai jäätelön kera.
Siirappi säilyy jääkaapissa muutaman viikon.

O, ou mikä suklaapiiras!

Nyt tulee aika hyvää, tämä piiras tainnuttaa paatuneimmakin suklaaholistin.

Monenlaisia toinen toistaan herkullisempia suklaaviettelyksiä on tullut vuosien saatossa kokeiltua.

Tämä tosisuklainen piiras vie kyllä voiton kaikista, niin helppoudellaan kuin tyrmäävän suklaisella maullaan.

Ainekset ovat kaikin puolin oikeat: rapean keksipohjan päällä sekoitus suklaasta, sokerista, rasvasta ja kermasta :) "Keventäjäksi" vielä kermavaahtoa.

Oman puutarhan antimia tästä ei kyllä valitettavasti löydy, mutta ei kai sitä ihan aina tarvitsekaan.

Keksipohja:

1 rasia (160 g) gluteenittomia digestiivikeksejä
50 g sulaa rasvaa

Täyte:

200 g suklaata (tummaa ja maitosuklaata makusi mukaan esim. puolet ja puolet)
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
50 g voita

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sula rasva, sekoita tasaiseksi. Laita piirasvuoan (halk. n. 28 cm) pohjalle leivinpaperi ja levitä keksiseos ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. Tasoittele ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Paloittele suklaat ja laita ne sulamaan muiden täytteen ainesten kanssa metalliseen kulhoon, joka laitetaan vesihauteeseen kattilan päälle, jonka pohjalla on lähes kiehuvaa vettä. Kulhon tulee sopia paikalleen niin tiiviisti, ettei kattilanraosta pääse nousemaan vesihöyryä. Älä sekoittele suklaiden sulamisen aikana juurikaan, mutta sekoita lopuksi suklaiden sulettua tasaiseksi.

Anna piiraspohjan ja täytteen jäähtyä hieman ja levitä täyteseos pohjalle. Täytettä ei tarvitse olla kovin paksua kerrosta. Laita jäähtymään jääkaappiin. Koristele suklaarouheella ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Jos pidät tymäkämmästä suklaanmausta, voi koko suklaamäärä olla tummaa suklaata.

Tämän suklaapommin voi myös leipaista neliskulmaiseen vuokaan, jolloin sen voi leikata pieniksi neliönmallisiksi suupaloiksi.

Vierasvaraksi tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi, jos vain pystyy varmistamaan herkun säilymisen jääkaapissa ;)

Tule, tule hyvä kakku!

Tälle viikonlopulle oli "jonossa" useampikin hekkuleivonnainen: taivaallinen tarte tatin, suussasulava porkkanakakku, marmoroitu juustokakku (tällä kertaa mustaherukasta) sekä aikalailla täydellinen suklaapiiras.


Valmistukseen asti noista päätyi nyt ensimmäinen, vastustamaton tarte tatin. Tein sen tyttären vinkkaamalla ihanan Aurinko ja Kuu -blogin ohjeella - paitsi että, vaihdoin omenat päärynöihin (ja vähensin vähän sokeria) sekä käytin jauhoina gluteenittomia. Tällä ohjeella onnistuu varmasti, näin olen kuullut monen sanovan. Eri hyvää tulikin! Karviaisetkin voisivat sopia tähän, kellä sattuu olemaan.

Kirjoitan myöhemmin toisen postauksen tuosta porkkanakakusta, ja myös tuohon viimeisimpään, ihanaan suklaapiiraaseen, täytyy joskus palata!

Makeaa, rapsakkaa, tahmeaa, ihanaa - tarte tatin - tällä kertaa päärynästä.

Marmoroitu marja-juustotorttu, nam!

Ihanat luonnonvatut ovat parhaimmillaan ja ne sopivat erinomaisesti kesäiseen marja-juustotorttuun - kuten vaikkapa mustikat, ja mikseivät herukatkin.

Leivonnaisesta saa helposti gluteenittoman, kun tekee pohjan gluteenittomista kekseistä.


Marmoroitu marja-juustotorttu

Keksipohja:
1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
75 g margariinia sulatettuna
1 rkl sokeria

Täyte:
2 pkt (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1/2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl vaniljasokeria
1/2 dl marjoja

Marjaliemi pinnalle:
1 dl marjoja
1 rkl sokeria

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon rasva ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Keitä pinnalle tulevia marjoja kattilassa sokerin kanssa muutama minuuutti. Painele siivilän läpi ottaen talteen kaiken marjaliemen, jäähdytä kylmäksi.

Täytettä varten laita tuorejuusto kulhoon, lisää joukkoon kerma, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi kevyesti vatkaamalla. Lisää munat yksi kerrallaan edelleen kevyesti vatkaten.

Ripottele täytteeseen tulevat marjat pohjalle ja kaada päälle täytemassa.

Kaada marjalientä tortun pintaan pienissä erissä, tee pintaan marmorikuvio haarukalla kevyesti vedellen.

Paista 175 asteessa 45 - 50 min.

Jäähdytä ja irrota vuoka.

VINKKI: irtopohjavuoan pohjan saa helposti vuorattua leivinpaperilla, kun ottaa paperista hieman pohjaa suuremman palan, laittaa paperin pohjan päälle ja sulkee vuoan reunan paikoilleen. Paperin ylimääräiset reunat on helppo repiä pois tässä vaiheessa. 




Ja vielä ps. blogissani kävi onneton kuvakämmi, ehkä olet huomannutkin. Yritin muuttaa hiukan Picasan asetuksia, minkä seurauksena linkitys kaikkiin kuviin katosi :( Testasin tätä vielä ennen muutosten tekemistä toisella blogiviritykselläni, mutta siitä huolimatta näin kävi. Nyt jokainen sadoista kuvista pitää ladata uudelleen paikalleen, kääk! Tuoreimmat kuvat ovat jo kohdillaan, mutta vanhempien osalta tähän menee valitettavasti tovi. En siis suosittele muuttelemaan Picasan asetuksia!!

Kesäinen feta-parsakaalipiiras

Näin parsakaaliaikaan kannattaa tehdä ihanaa piirasta, johon feta antaa mukavaa potkua.

Vielä munamaito päälle ja sitten uuniin.

Suolaisen (gluteenittoman) piiraspohjan ohje löytyy aiemmasta piiraspostauksestani.

Piiraan täytteeksi tulee esikeitettyjä parsakaalin kukintoja, fetajuustoa kuutioina sekä kuullotettua sipulisilppua yhden keskikokoisen sipulin verran (osa voi olla purjoa).

Piiraspohjalle aseteltujen täytteiden päälle kaadetaan munamaito, jota varten sekoitetaan keskenään:

2 kananmunaa
2 dl kermamaitoa
1/2 - 1 tl yrttisuolaa
musta- tai valkopippuria
(yrttejä)

Paistetaan 200 asteessa noin 30 min.

Reseptiaarteita

Sadepäivän ratoksi selasin rakkaita, paperisia :) reseptikokoelmiani. Sillä ajatuksella, jos jotain voisi vaikka heittää pois. Toinen toistaan erikoisempia ja innostavampia juttuja löytyi, pois heitettävää ei valitettavasti sen sijaan niinkään.

Olikin monia ohjeita, joita ei ole tullut vielä koskaan kokeiltua. Niin kuin vaikka erikoisen kuuloiset viipalekurkut, joiden liemeen tulee reippaanlaisesti kivennäisvettä. Minkähän vuoksi näihin laitetaan kivennäisvettä, olisi kiva tietää! Eipä löytynyt vastausta googlailemallakaan.

Näin sitä saa huomata, että tulee jumiutuneeksi säilönnässä ja muussa tiettyihin samoihin ohjeisiin vuodesta toiseen. Tähän ohjeeseen täytyy palata, myös täällä blogissa, kunhan kurkkuaika koittaa!

Houkuttelevia kakkureseptejä oli myös runsaanlaisesti, varmasti enemmän kuin yksi ihminen kerkiää elämänsä aikana leipoa! Varoittelinkin jo lapsia, että reseptiperintöä tulee... Löytyi ohje vaikkapa ihanan kuuloiseen vadelma-juustokakkuun. Vattuaikaan lienee vielä reilu kuukausi, voihan harmi.

Myös luonnonkasvien hyödyntämiseen näytti olevan monenlaista ohjetta. Muun muassa voikukkamehu. Tätä pitääkin tehdä nyt saman tien, sillä pakastimessa on hiukan alkukesällä keräämiäni voikukan terälehtiä. Olisin halunnut kokeilla voikukkasiman tekemistä, mutta siihen noita terälehtiä olisi tarvittu useampi litra! Ihan ei riittänyt aika tuon määrän keräämiseen, mutta mehua keräämistäni terälehdistä jo ohjeen mukaan syntyy.

Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä nämä paperiset reseptit kuvineen sytyttävät ainakin minussa ihan erilaisen kipinän kuin nettireseptien selailu. Toki nettikin on kätevä silloin, jos etsii vaikkapa jotain tietynlaista ohjetta tai vaikka ohjetta joidenkin tiettyjen, kaapista löytyvien raaka-aineiden pohjalta.

Pipariksi meni

Einon-päivän myräkkä toi sellaisen pikkujouluisen olon, että teki mieli vetäytyä sisätiloihin ja tehdä ensimmäinen piparitaikina. Tietäähän sen, että kun marraskuu on vasta puolivälissä, niin noita taikinoita tarvitaan jouluun mennessä vielä jokunen...

Semminkin kun tästäkin taikinasta hävisi jääkaapissa ekan vuorokauden aikana noin kolmannes parempiin suihin! Mistähän sekin johtuu, ettei juuri ole leivonnaista, joka olisi valmiina paremman makuista kuin taikinana :)

Jos ei vielä halua heittäytyä aivan jouluiseksi, niin tähän aikaan voi tehdä ihanan rapsakoita, ohuita kristallipipareita. Tässäpä ohje gluteenittomiin sellaisiin:

Gluteenittomat kristallipiparit

200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 dl siirappia
1/2 dl kaakaojuomajauhetta (ei siis kaakaojauhetta!)
1,5 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 muna
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
n. 7 dl gluteenitonta jauhoa

Pinnalle: kidesokeria

Mittaa kattilaan sokeri, siirappi, kaakaojuomajauhe ja mausteet. Kiehauta seos. Lisää rasva joukkoon palasina ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä.

Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella, lisää muna joukkoon edelleen vatkaten. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen sekoittaen. Laita taikina jähmettymään kylmään yön yli.

 Ota taikinasta osa, kauli se jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi. Ripottele aivan kaulimisen loppuvaiheessa pintaan tasainen kerros sokeria, painele sokeri kiinni kevyesti kaulien. Ota muotilla piparkakkuja, paista 175 asteessa noin 7 min. Jatka lopun taikinan kanssa samaan tapaan.

PARI VINKKIÄ: Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, vaihda jauhot vehnäjauhoihin.
Kristallipipareita voi tehdä ihan tavallisestakin piparitaikinasta, kauli ohueksi ja lisää pintaan sokeria kuten yllä.