ProzArt: Kurkistus kulisseihin

Marraskuun harmaana päivinä on mukava tehdä nojatuolimatka aurinkoiseen Czempiniin, ja palata ajatuksissa hienoihin ProzArt-tapahtuman tunnelmiin. Reissuun osallistui kolme Paperillan tiimiläistä, ja kuulumiset matkasta kerrottiin Paperillan blogissa ihan tuoreeltaan - käy lukemassa Lindan ja Minnan juttu pitkästä viikonlopustamme tämän linkin takaa.

Tällä kertaa kurkistamme tapahtuman kulisseihin. Useammassa erilaisessa askartelutapahtumassa käyneenä voin sanoa, että juuri tämä Puolan maaseudulla vietetty pitkä viikonloppu on jäänyt mieleen aivan erityisen hienona tapahtumana. ProzArtin ainutlaatuisuus ei syntynyt loisteliaista puitteista vaan jostain aivan muusta. Selatessani tietokoneen näytöllä tuona elokuun viikonloppuna ottamiani kuvia  mieleen tulvahtaa muisto tapahtuman lämminhenkisyydestä – sekä järjestäjät että puolalaiset kurssikaverimme ottivat meidät ulkomaalaiset kerrassaan avosylin vastaan. Meitä kaikkia yhdisti vahva intohimo käsillä tekemiseen, ja vaikka yhteinen keskustelukieli välillä puuttuikin, se ei millään tavoin estänyt läheisten ystävyyssuhteiden muodostamista. Järjestäjien huolenpitotaito ja uskomaton panostus yksityiskohtiin ovat tekijöitä, jotka jaksavat edelleen hämmästyttää. 
Kyllä - ProzArt oli jotakin ennen kokematonta.

Kuvat: Linda

Tapahtuman teki mahdolliseksi kolmen monitaitoisen naisen ryhmä, johon kuuluivat Ewa Mrozowska, Eliza Trojanowska ja Anna Dąbrowskaja (aka Finnabair).
Ewa ja Anna ehtivät järjestelytöiltään istahtaa hetkeksi Lindan haastateltaviksi, sillä halusimme kovasti kuulla, millaisena tapahtuman järjestäjät viikonlopun kokivat. Ja tällaisia tarinoita kuistin varjoisassa nurkkauksessa kuultiin:

Mistä saitte idean tapahtuman järjestämiseen?

Mitään tällaista ei ollut koskaan Puolassa koettu. Halusimme järjestää tapahtuman, jossa olisi mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhdessä luomiseen, uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen ja rentoutumiseen. Halusimme kokeilla jotakin uutta, vaikka emme tienneet, millaisen vastaanoton ajatuksemme saisi.

Tapahtuman tavoite?

Päätavoitteena oli irtautua arjen kiireistä, rauhoittua ja saada käyttää riittävän pitkä aika yhdessäoloon. Halusimme luoda mahdollisimman hyvät puitteet rentoutumiselle, ja valitsimme siksi tapahtuman paikaksi juuri tämän, kauniin luonnon ympäröimän Puolan Metsästysyhdistyksen tutkimuskeskuksen Czempinissä.
Vaikka tapahtuman järjestäminen vaati paljon työtä, järjestelyt eivät missään vaiheessa tuntuneet raskaalta työnteolta. Päällimmäisenä oli ajatus jonkin aivan erityisen rakentamisesta. Jonkin, josta osallistujille ei jäisi mieleen vain sponsorien tuotelahjat tai kurssit. Halusimme saattaa ihmiset yhteen, hemmotella heitä ja samalla rohkaista heitä päästämään luovuutensa irti.

Kuinka pitkään suunnittelitte tapahtumaa?

ProzArt:n ajatuksen ’äiti’ on Ewa. Olimme jo jonkin aikaa seuranneet millaisia tapahtumia/retriittejä amerikkalaiset järjestäjät tarjoavat, ja samalla oli herännyt ajatuksia siitä, millainen oma unelmien tapahtuma voisi olla. Tapahtuma oli myös Elizan unelmien täyttymys. Hänen muistikirjaansa sekä Pinterest-taululle oli jo pidemmän aikaa tallentunut ideoita tapahtumaan liittyen - jo kauan ennen kuin tapahtuman järjestämisestä oli edes tehty päätöstä!
Päätöksenteon jälkeen koko kolmihenkinen tiimi kokoontui yhteen keskustelemaan ja ideoimaan. Anna avasi merkintöjä täynnä olevan kalenterinsa ja kirjoitti elokuun puoleenväliin osuvan viikonlopun kohdalle punakynällä PROZART. Päätös tapahtuman järjestämisestä oli siten tehty! Ja ProzArt-viikonlopun myötä unelmamme viimein toteutuivat. 

Miten jaoitte järjestelyyn liittyvät tehtävät tiimin jäsenten kesken?

Meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, ja jaoimme tehtävät näiden mukaan. Ewa paikallistuntijana hoiti kaiken, mikä liittyi tapahtumapaikkaan, kurssijärjestelyihin tai käyttämäämme pitopalveluun. Hän myös vastasi toteuttamastamme valokuvaussessiosta. Ewa halusi valita kuvaajaksi paikallisen ammattilaisen, joka ymmärtäisi, mistä tapahtumassa oli kyse. Ja Marcin Ratajczakin valinta kuvaajaksi taisi osua aivan nappiin!

Eliza on yksityiskohtien hallinnan mestari, joten hän sai tehtäväkseen huolehtia kaikista niistä pienistä detaljeista, joilla vieraita hemmoteltaisiin. Koko tiimi teki työtä sponsorien hankkimiseksi, mutta Anna hyödynsi laajaa kontaktiverkostoaan ja keskittyi yhteydenpitoon ulkomaisten tukijoiden kanssa. Anna oli myös se henkilö, joka valoi vahvaa uskoa muihin tiimiläisiin. Hän oli varma siitä, että tapahtuma herättäisi kiinnostusta ulkomaita myöden. Ja oli tässä täysin oikeassa! Kun ensimmäinen viesti tapahtumasta oli julkaistu, kului alle kaksi vuorokautta, ja minimimäärä osallistujia oli ilmoittautunut!

Tapahtuma on ollut koko järjestäjätiimille huikea kokemus. Matkan varrella on myös opittu paljon, ja olemme entistä valmiimpia ensi vuotta varten!

Seuraava lainaus kuvaa kokemustamme hyvin:

 "Jos unelmoimme jostakin yksin, unelmamme jäävät unelmiksi. Kun jaamme ne muiden kanssa, se voi olla kokonaan uuden todellisuuden alku."

“When we dream in solitude our dreams remain just dreams. When we share them with others it could be the beginning of a completely new reality.”

"Kiedy marzymy w samotności, nasze marzenia pozostają tylko marzeniami. Kiedy dzielimy się nimi z innymi, może to być początek nowej rzeczywistości."

 

Kuvat: Dorota

Kiitos Ewa, Eliza ja Anna! Näkemiin!

Stockholm Scrap Class - viikonloppu sekatekniikan parissa

Täällä Paperilla -lehden blogissa on ollut aiemminkin juttuaaskartelumatkailusta. Matkat toisiin paikkoihin ja tapahtumiin tapaamaan uusia ihmisiä ovat erittäin antoisia - enkä tarkoita vain noissa tapahtumissa olevia mainioita kursseja vaan myös uusien, samanhenkisten ihmisten tapaamista. Väki näissä tapahtumissa jakaa saman intohimon ja ilmapiiri on usein letkeä ja ystävällinen. Stockholm Scrap Class, johon osallistuin viime viikonloppuna ei ollut mikään poikkeus tähän - päin vastoin!

Tapahtuman järjestivät Sofia ja Peter ja tällä kertaa opettajakaarti oli melkoinen. Neljä maailman kuulua nimeä: Gerry van Gent, Frank Garcia, Finnabair ja Donna Downey. Jokainen heistä opetti useita kursseja ja aiheet vaihtelivat skräppileiskoista kanvaksiin ja minialbumeista tageihin. Lisää infoa tapahtumasta jakursseista löydät täältä (linkki).

Finnabair opettamassa "Splash"-kurssillaan

Saavuin Tukholmaan perjantai-iltapäivällä, sillä ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli sinä iltana. Lentoni oli hieman myöhässä joten kiiruhdin suoraan kentältä tapahtumapaikalle samaan rakennukseen, jossa on Fältöversten-kauppakeskus. Olin ollut paikassa jo aiemmin, keväällä, jolloin paikalla oli Finnabair opettajana. Kuten aiemminkin, Sofia oli järjestänyt paikalle kaupan, josta pystyimme tekemään ostoksia kurssien taukojen aikana. Kauppana oli tällä kertaa Skaparlusten.

Perjantai-iltana kolme opettajaa piti kursseja, mutta minä suuntasin Finnabairin oppiin kurssille, jonka nimi oli "Splash". Roiskimme oikein olan takaa erilaisilla välineillä, kerrostimme paperia, koristeita ja leikimme jopa Big Shotilla. Minulla oli suuri ilo istua Eila Sandbergin vieressä ja vastapäätä oli Maja Stokk. Hienoa pöytäseuraa! Ilta lensi kuin siivillä siinä tehdessä, oppiessa ja jutellessa. Olin varannut huoneen läheisestä hotelli Taptosta ja olikin ihanaa kävellä vain joitakin satoja metrejä ja päästä huoneeseen.

Seuraavana aamuna olin aikaisin liikkeellä sillä Donna Downeyn kurssi  "The big 40" alkoi jo 8.30. Vaikka aamu oli tavallaan vielä varsin varhainen saapuessani kurssipaikalle kahdeksalta, ihmiset nauroivat, juttelivat ja puhelivat iloisesti. Ilmapiiri koko viikonlopun ajan oli huikea! Kurssit olivat myös oikeastaan monikielisiä, sillä vaikka opetuskielenä olikin englanti, jutustelua tuli hoidettua niin englanniksi kuin ruotsiksi ja hurjan moni paikan päällä puhui jopa suomea!

Donnan kurssitilaa lauantaina

Donnan kurssi oli samalla kertaa hurjan intensiivinen ja rento. Intensiivinen koska noin viiteen tuntiin mahtui 40 tekniikkaa. Donna oli erittäin innostava ja hauska opettaja ja hän piti huolta ettei kukaan jäänyt jälkeen vaikka tahti oli kova. Totta puhuakseni olin itse ihan innoissani siitä, että mentiin vauhdilla eteenpäin kuin höyryjuna! Ajoitus ja se miten Donna kertoi ja selitti tekniikat kertoivat hänen suuresta osaamisestaan niin opetuksen kuin käytettyjen materiaalienkin suhteen.

Vaikka tapahtuma jatkui vielä sunnuntaina, itselleni lauantain iltakurssi oli viimeinen. Tämän kurssin opettajana oli jälleen Finnabair ja kurssin nimenä oli "Everyday Treasures". Kurssin aikana teimme "shadow box"-tyylisen pienen taulun. Minusta Finnabairin tapa luoda on ihana, mutta niin on myös hänen opetustyylinsä - se on niin vaivatonta! Hän vain kertoo tekniikoista, materiaaleista ja näyttää samalla työskentelytapaansa. Metallinpalaset ja muut tarvikkeet vain muuntuvat upeiksi taideteoksiksi hänen käsissään. Mikäli vastaan tulee tilaisuus osallistua hänen kurssilleen, kannustan ottamaan osaa!

Gerry opastaa kanvaksensa saloihin

Oli jotenkin surullista lähteä tapahtumasta lauantai-iltana ja vielä enemmän mennä sen ohi sunnuntaina matkalla lentokentälle. Yhteisöllisyyden tunne oli tapahtumassa niin vahva, ihmiset ystävällisiä ja kurssit huikeita, että tuntui kuin olisi ollut tavallaan toisessa maailmassa. Maanantaina oli käynnistymisvaikeuksia töihin mennessä kädet edelleen sinisinä ja vihreinä luovasta leikistä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli järjestetty intohimolla ja ammattitaidolla. Kaikki sujui mielestäni hienosti ja ilmapiiri oli kotoisa, ystävällinen ja huolehtiva. Paikalla olleet opettajat edustivat erilaisia tyylejä ja heillä kaikilla oli paljon annettavaa - arvelen, että jokainen olisi löytänyt jotain mielenkiintoista opettajien kurssitarjottimista. Olen erittäin iloinen ja onnellinen, että osallistuin tapahtumaan nyt syksyllä ja odotan jo innolla seuraavaa vuotta. "Seuraavaa vuotta?" kysytte. Kyllä, luulen niin että tapahtuma palaa vuonna 2014. Ainakin palautelomakkeessa puhuttiin jotain lokakuusta 2014! Oletko sinäkin silloin mukana?

Jos kiinnostaa nähdä, mitä kursseilla syntyi kannattaa seurata blogiani lähiviikkoina. Huomenna puolestaan täältä Paperillan-blogista löytyy pieni haastattelu jokaisen opettajan kanssa!

We havetalked about the craft traveling here at Paperilla's blog before. The trips to different places to events and to meet other crafters give so much - not only with the great selection of workshops the events usually have but also by meeting crafty spirits form around the world. The people in these events share the same passion and the atmosphere is really relaxed and friendly. The Stockholm Scrap Class I attended last weekend wasn't an exception - quite the opposite!

Frank opetti huikeita projekteja viikonlopun aikana

The event is organized by Sofia and Peter and this time the event had four awesome, world-renowned teachers: Gerry van Gent, Frank Garcia, Finnabair and Donna Downey. They each held several workshops during the weekend ranging from layouts to canvases and minialbums to tags. You can find more info about theworkshops here (link).

I arrived to Stockholm on Friday afternoon as my workshop was that evening. My flight was a tad late so I hurried straight from the airport to the venue, in the same building as the Fältöversten shopping mall. I had visited the location before as it was the same as in February when Finnabair had some workshops there. Like earlier Sofia had arranged a shop to be present at the event, so during breaks you could do some shopping and restocking if you're supplies for the workshops were low. The shop was Skaparlusten.

On Friday evening three of the teaches were giving a workshop, but I took the one held by Finnabair, called "Splash". We did some serious splashing with different medias and also layered papers, embellishments and played with the Big Shot, too. I had the privilege to sit next to sweet Eila Sandberg and opposite of me was Maja Stokk. Talking about some great table company, eh? The evening just flew by as we were having fun creating, talking and learning. I had reserved a room from a nearby hotel Tapto and after the workshop it was so nice just to walk a few hundred meters and be at the hotel.

Kurssilaiset työn touhussa lauantai-iltana

Next morning I needed an early start as the Donna Downey's "The big 40" workshop started at 8.30 am. Even though it was still in a way early when I reached the venue about 8 am, people were laughing, talking and chatting the wait away. The atmosphere during the whole weekend was so delightful! I'm sure everybody felt really welcome and the sharing and caring was amazing! The workshops were multi-lingual in a way, too: the workshops were held in English, the general chatting was in English and Swedish and quite a few talked Finnish, too!

Donna's workshop was intense in the way that we tried 40 techniques in just about 5 hours but it was very relaxed at the same time. Donna was very inspiring and fun teacher and she made sure nobody was left behind even though the pace was very intense. To be honest - I loved the way the workshop rolled forward like a train! The timing and the way Donna explained the techniques demonstrated her great knowledge both about teaching and the media we were working with.

Iloinen Donna ja ihania journal-sivuja

While the event continued on Sunday, I had my last workshop on Saturday evening. The teacher was Finnabair and the workshop was called "Everyday Treasures". During the workshop we created a shadow box style canvas.  I really love the way Finnabair creates but also the way she teaches - it's so effortless! She just talks about the techniques, the materials and demonstrates at the same time. The pieces of metal and other supplies just turn into glorious works of art in her hands. I encourage you to take part in her workshop if you ever have the chance!

I felt a bit sad when leaving the venue on Saturday and when passing it by on Sunday on my way to the airport. The feeling of communality was really strong in the event, people so friendly and the workshops so awesome, that it was almost living in another world for a weekend. I really had some hard time going to work and returning to reality on Monday morning  still with my hands green and blue after the weekend and the creative play.

All in all the event was arranged with passion and expertise. Everything worked like a charm in my opinion and the atmosphere was homey, friendly and caring. The teachers Sofia had arranged for the event represented many different styles and had really much to give - I guess everyone would have found a workshop to their taste from the vast supply. I'm really grateful and happy that I managed to take part this year and I'm eagerly waiting for the next year! "Next year?" you ask. Yes, I think there's going to be a next Stockholm Scrap Class event as the feedback form was talking something about October 2014! Will you join me then?

If you wish to see the creations I did during the workshops, please keep an eye on my blog. And if you are interested reading a short interview with all the teachers, please return here tomorrow!

Tapahtuman järjestäjä Sofia sekä tyytyväinen kurssilainen Anna

ProzArt - Luova retriitti Puolassa

Prozart

Prozartia on mahdotonta kuvailla lyhyesti tai kaiken kattavasti. Joukko ihmisiä ympäri maailmaa kokoontui pienessä kylässä keskellä Puolan maaseutua tarkoituksenaan rentoutua, antaa itselleen ja omalle luovuudelleen aikaa. ProzArt sisälsi perinteisiä skräppäys työpajoja, mutta tapahtuman henki kumpusi yksityiskohdista. Sydämellisistä ihmisistä, henkilökohtaisista lahjoista, kukista maljakossa, viesteistä, käsin kirjoitetuista kirjeistä, luovasta toiminnasta.

 Prima sponsoroi tapahtumaa kukilla. Kuva: Minna

Lähdimme matkaan Elinan kanssa kassit täynnä innostusta ja inspiraatiota, emmekä olisi voineet kuvitellakaan kuinka täynnä ne olisivat paluu matkalla. Kun pienten teknisten ongelmien jälkeen saavuimme Poznanin juna-asemalle 90 minuuttia myöhässä, oli meitä vastassa minibussillinen iloisia naisia, mukaan lukien Paperilla -lehdestäkin tuttu, ystävämme Linda.

Matka jatkui kohti varsinaista kurssi paikkaa, metsästysmajaa pienessä Czempin kylässä. Majoitus oli riisuttu, mutta viihtyisä. Huoneeni edessä majaa pitivät niin peurat, orava, kuin riikinkukkokin. Tilalla tehtiin työtä erityisesti haukkojen ja kotkien suojelun eteen ja pääsimmekin tutustumaan tilan toimintaan pienellä esittelykierroksella.

Ania ja Eliza vastasivat tapahtuman järjestelyistä yhdessä Ewan kanssa. Kuva: Minna

Pitkän viikonlopun aikana meillä oli runsaasti aikaa vapaalle tekemiselle. Pihalle oli ripoteltu tageja, joissa oli pieniä luovia tehtäviä ja haasteita, joiden avulla oli helppoa tarttua tekemiseen. Yksi tapahtuman tavoitteista oli vapauttaa luovuus ja se kyllä onnistui!  Vastapainoksi meillä oli myös kolme keskenään hyvin erilaista työpajaa, jotka meille pitivät Finnabair (Anna Dabrowska), Kasia Krzyminska ja Karola Witczak.

Opettajat ja järjestäjät yhteiskuvassa. Kuva: Minna

Yksi viikonlopun hienoimmista hetkistä oli valokuvaussessio ammattikuvaajan, Marcinin, kanssa. Jokaiselle osallistujalle oli varattu puolituntia aikaa ja valmiit kuvat saimme käyttöömme työpajoja varten. Kuvauksessa käytössämme oli monenlaisia vanhoja esineitä, joiden kanssa pystyi valokuvassa leikkimään.  Vapaavalintaisesti kuvaan pystyi ottamaan erilaisia kameroita, puhelimen, matkalaukun tai vaikka erilaisia kehyksiä. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin tulkin välityksellä ja elekielellä kaikki sujui jouhevasti. Uskon, että suurimmalle osalle valokuvattavana oleminen oli uusi, hieno kokemus.

Valokuvaajamme Marcin ja Linda Kuva:Minna

Parasta viikonlopussa oli kuitenkin ihmiset.  ProzArtin takana oli kolme upeaa naista, Ania, Eliza ja Ewa, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi sanoilla ”Tämä on toteutunut unelmamme”. Jo ennen tapahtumaa järjestäjät nostivat tunnelmaa facebookin ja blogin avulla. Puolalaisten osallistujien lisäksi ihmisiä oli mukana Israelista, Norjasta, Romaniasta ja tietenkin Suomesta! Koska vapaa-aikaa oli runsaasti, ehti muihin osallistujiin tutustua. Yhteisöllisyyden tunne tapahtumassa oli vertaansa vailla.

Näyttely valmiista töistä.

Välillä tapahtuman aikana minut valtasi epätodellinen olo. Olenko todellakin täällä, tapahtuuko kaikki ihan oikeasti? Kun pimenevässä illassa soi ranskalainen metsästystorvi ja takana on luovaa askartelua täynnä oleva päivä, niin ei voi muuta kuin tuntea itsensä etuoikeutetuksi siitä, että on saanut olla mukana. Kiitos kaikille jotka tekivät upean tapahtuman mahdolliseksi, uusille ystäville ja ennen kaikkea Elinalle ja Lindalle mahtavasta, inspiroivasta ja hauskasta matkaseurasta.

Jos ja kun ProzART järjestetään ensivuonna uudestaan, niin olen takuu varmasti mukana!

-Minna

PS. Pysy kanavalla, lähipäivinä on tulossa vielä järjestäjien haastattelu!

Luovat kädet

PROZART 2013

What is it? Tables overflowing with paper, scissors, glue, paint, ink, flowers and photos. Great
atmosphere with lots of laughter. Excellent teaching in scrapbooking technique. New like-minded
friends. Creative prompts and challenges. Lots of free goodies spread over all of the four days packed
in a original, personal and pretty way. This is ProzART, a creative retreat in Poland that I took part
together with Minna and Elina as well as many other enthusiastic crafters from Norway, Poland,
Israel, Romania and Poland. What a fantastic weekend we had!

Ania. Picture: Linda

I first heard about the event in the spring and thought that now I must go! I have been dreaming of
taking part in a scrapbooking event abroad for a quite some time but it just hasn’t been possible for
one reason or the other. This time it worked out for me and I am so very happy that it did! It was
absolutely brilliant!

 Fireplace. Picture: Linda

The location was in a little town of Czempin in Poland with beautiful nature around us helping us to
relax and enjoy the creative atmosphere. The accommodation was modest but comfortable, the
catering very tasty and the people so nice and helpful in every way. We were definitely made feel
welcome in every possible way!

Artwork. Picture: Linda

There was lots of time for crafting. We had a chance to take part in three brilliant classes taught by
Finnabair (Anna Dabrowska), Kasia Krzyminska and Karola Witczak. The rest of the time we were free
to create whatever we wanted. In the craft room we could choose seats by the tables and use them
for the whole event meaning that there was no need to clean up the crafty mess until the very end of
the event.

We had been asked to bring some of our favourite scrapbooking supplies with us. What to pack? This
is always a tricky question when there is only a limited amount of things you can take along with you.
This time I found that the most important things for me were: scissors, cutting mat & knife, glue
(good quality and lots of it!), heat tool, black & brown ink and white acrylic paint.
What I wish I had taken with me is little gifts, even as small as little chocolates, for each participant in
the event. There was a chance to leave notes or little gifts to other crafters and I was sad not to have
something little but special for everybody.

The best thing of this event was the people. To meet some of the ones whose work you have been
admiring for a long time, to meet people who understand your craft enthusiasm and are happy to sit
and create from the early morning until late in the evening, to make new friends from different
countries and to share the love for crafting. This event was so much more than just classes or
workshops. This was a crafting camp, playground for scrapbooking, a retreat for relaxing and
pampering and a place for new friendships.

There was a special highlight during the event; a personal photo shoot with a professional
photographer! What a treat for us who are normally the ones taking the photos! Now this was our
opportunity to be documented and recorded in pictures in a little studio built in a hunting hut with
fun prompts like old cameras, keys and scissors, a bird cage, a vintage suit case etc. Every lady in the
event had an half an hour session with the photographer who was very helpful and fun making the
often uncomfortable situation of being photographed as easy as possible. We were all amazed with the outcome, the three photos that we received in print on the next day to be used in our class
projects. Everybody’s pictures were so beautiful, interesting and fun!

Picture: Minna

It was a great four days that feel like a lovely dream afterwards. As if you had been in a different
world where it didn’t matter what day it was and what time it was. All that mattered was being
creative in a relaxing and stress free way. The positive energy and inspiration that I gained from this
event will carry me through the every day routines, darkening evenings and rainy autumn days for a
long time! I will definitely look into opportunities to go abroad to events again!
Sharing the photos and keeping in touch with the new friends on Facebook help me to return to the
fun memories of ProzART.

-Linda

PS. Stay tuned, Anias and Elizas interview will be out in few days!

Askartelua ulkomailla?

Merta edemmäs kalaan?

Paperiaskartelua kotimaassa ja ulkomailla

Paperiaskartelua on perinteisesti harrastettu yksin, neljän seinän sisällä, keittiön pöydän kulmalla tai jos oikein on onnistanut, niin kokonaan askartelulle pyhitetyssä huoneessa. Suurin osa luovasta työstä tehdään yksinään, omassa rauhassa, mutta suurimmalla osalla meistä on kuitenkin tarve jakaa innostusta, keskustella ja saada palautetta. Internetin myötä harrastus on saanut uusia yhteisöllisiä piirteitä, kun harrastajat ovat jakaneet töitään ja erilaisia vinkkejä keskustelupalstojen ja nykyisin erityisesti blogien välityksellä.

Yhteisöllisyyden lisääntyminen netin avulla on pienentänyt kynnystä tavata muita askartelijoita myös kasvotusten. Monet osallistuvat erilaisiin tapaamisiin ja tapahtumiin Suomessa ja pikku hiljaa enemmän ja enemmän myös ulkomailla. Blogien ja sähköpostin kautta yhteydenpito ulkomaailmaan on helpottunut ja maailma tuntuu kaiken kaikkiaan pienemmältä.

Miksi lähteä ulkomaille askartelemaan?

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy on tarjonta. Kun kurssitarjontaa katsoo myös Suomen rajojen ulkopuolelta, laajenee se välittömästi. Tarjolla on niin skräppäystä, mixed mediaa, leimailua, oikeastaan on mahdollista opiskella melkein mitä tahansa. Tarjolla on niin suuria, maailman tähtien vetämiä messuja, kuin pienempiä työpaja tyyppisiä tapahtumia. Kursseilla oppii kokonaan uusia tekniikoita, mutta myös tapoja käyttää jo olemassa olevia tarvikkeita ja askartelukaappien kätköihin unohtuneita tököttejä. Parasta antia kotiin viemisiksi on kuitenkin innostus ja inspiraatio!

Toinen itselleni tärkeä syy ovat ystävät. Sekä blogimaailmassa, että tapahtumissa kohtaa ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa ajatuksia niin askartelusta kuin elämästä yleensä. On mahtavaa päästä juttelemaan kasvotusten, askartelemaan yhdessä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa, joiden työskentelyä on seurannut internetin välityksellä. Tapaamisissa blogi saa kasvot ja jatkossa yhteydenpito on vielä mukavampaa.

Ei kannata myöskään väheksyä uusien tuttavuuksien merkitystä. Kansainvälisissä tapahtumissa uusien ystävien tekeminen on helppoa, mutta vaatii omaa aktiivisuutta. Helppo aloitusrepliikki onkin, mistä päin olet kotoisin? Kun paikalla olevia yhdistää rakkaus samaan harrastukseen, on jutteleminen helppoa. Omaa kielitaitoaan kohtaan kannattaa olla armollinen. Sitä paitsi monet askarteluun liittyvät termit ovat äärimmäisen kansainvälisiä. Askartelun saralla, niin kuin muuallakin, verkostoituminen on kaikki kaikessa!

Mitä kaikki maksaa?

Ulkomaille suuntautuvan askartelumatkan kustannukset riippuvat hyvin pitkälti siitä, minne ja minkälaiseen tapahtumaan olet lähdössä. Matkan hinta koostuu matkoista, yöpymisestä ja ohjelmasta.  Messujen kaltaiset tapahtumat voivat olla halvempia kuin monipäiväiset työpajoihin keskittyneet tapahtumat, ja merten takaiset opettajat nostavat kurssien hintaa verrattuna paikallisvetoisiin opettajiin. Askartelureissulle voi nopealla laskulla tulla hintaa lähemmäs 1000 euroa, mutta tarkan budjetin reissaaja selviää jo lähes puolta pienemmällä matkakassalla.

Matkailu harrastuksen perässä ei ole ilmaista, mutta toisaalta siitä saadut kokemukset eivät ole rahassa mitattavia. Askartelumatkoilla tutustuu erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin toimia, sekä luokkahuoneissa, että niiden ympärillä.

Kilpailu!

Askartelutapaaminen, askartelumatka vai toteutumaton askarteluhaave? Kerro kokemuksesi meille!

Mitä mieltä sinä olet askartelumatkailusta? Oletko osallistunut askartelutapamisiin tai työpajoihin suomessa tai sen ulkopuolella? Mikä oli parasta vai oliko kokemuksessa parantamisen varaa? Kerro meille mielipiteesi, voit voittaa neljän hengen risteilylahjakortin Helsinki - Tukholma välille. Lahjakortti arvotaan heinäkuun aikana kommentin jättäneille. Lahjakortti on voimassa 12.8-15.10.2013 Sunnuntai-keskiviikko lähdöillä.

Kesäisin askarteluterveisin, Minna

Ps. Paperilla –lehti kerää paperiaskartelijan tapahtumakalenteria. Järjestätkö tai osallistutko paperiaskartelutapahtumaan lähellä tai kauempana? Kerro siitä meille, niin lisäämme tapahtuman kalenteriimme!