Nykysirkus on ihmeellistä. Mä en tiedä miksi ja missä tyhjiössä mä olen vuosikaudet ollut, mutta olen vasta tämän ihanuuden kaikessa laajuudessaan löytänyt ihan viime vuosina. Ja nyt sitten otankin kaiken ilon irti, ja koitan käydä katsomassa niin paljon esityksiä kuin pystyn ja kykenen...
Tämän vaatimattoman oven takana odottaa sirkusyllätyksiä!
Cirkossa nähtiin männäviikonlopulla neljä kertaa mainio kahden miehen show.
Kallo Collective (Jenni Kallio, Sampo Kurppa ja Thomas Monckton) tuottivat iloksemme nämä pienet helmet. Ensin
Sampo Kurppa esitti miehen (tupakan)himonsa pauloissa esityksessä nimeltä
Houkutus. Intensiivistä ja huikeaa taiturointia. Sormiakrobatiaa ja takkiin sotkeentumista. Ei meinaa miehen teehetkestä tulla mitään, kun se tiivatun tupakka-aski houkuttaa - ja kalailmeinen maitokannukin pelottaa. Välillä tuli mieleen Mr Bean naamanvääntelyineen.
Onneksi mies saa apua yleisöltä niin takista vapautumiseen kuin postimerkin liimaukseenkin. Myös sorminarutemput (siis en mä tiedä näiden temppujen "oikeita" nimikkeitä, apua, antakaa anteeksi!) olivat aika vakuuttavia. Kyllä vaatii varmasti satojen ja tuhansien tuntien harjoittelua, että saavuttaa tuommoisen näppäryyden näppeihinsä. Respect!
Jonglööraus tai itse asiassa jongleeraus, piti oikeinkirjoitus ihan googlettaa kun aloin epäilemään kirjoitusasua, ja löytyipä netistä tämmöinen tieto:
Kielitoimiston ohje on yksiselitteinen: ”Oikea muoto on jongleerata.”
Perustelut ovat seuraavat: ”Sana on lainaa ranskasta, jossa verbi on jongler. Substantiivin jonglööri lähtömuoto ranskassa taas on jongleur, jonka ääntöasu on lähellä jonglööriä. Lainasanat on vakiinnutettu suomen kieleen yleensä niin, että ne ovat lähtökielen ääntöasun mukaisia. (Poikkeuksia tästä löytyy, mutta tämä on pääperiaate.) Olennaista tässä on, että jongleerata on suoraan lainattu verbinä, eikä sitä ole meillä johdettu jonglööri-sanasta.”
Eli siis jonglööri mutta jongleerata.
Niin, siis jongleeraus on kyllä aina petollisen helpon näköistä, mutta sitä se ei kyllä ole, nimim. saan ehkä 2 appelsiinia itse pidettyä ilmassa, siis kopitellen niitä vuorotellen. Mutta Kurppa käyttää tässäkin koko kroppaa mukana. Niinkuin muutenkin taidokkaasti koko esityksessä.
Väliajan jälkeen sitten ihastuttava
Thomas Monckton, Suomeen kotiutunut kiivi (eli uusiseelantilainen). Tämän yhden miehen akrobatia/miimi/multishow
Only Bones (v 1.0) on kyllä ihan hämmästyttävä. Miten kukaan hallitsee kroppaansa, raajojaan, sormiaan ja kaikkiaan näin taitavasti? Päättömältä näyttää meno, niin lampun alla kuin sen valosta poistuneena. Jalkojen ja käsien koordinaatio! Monttu loksahtaa auki kun merenelävät ja meduusat ja kalat uiskentelevat sinisessä valossa.
Ja jos sujuu se käsiakrobatia myös Moncktonilta niin myös kieliakrobatia! Ihan sooloillen. Ja vatsankin voi valjastaa tekemään temppuja, kun on taitava. Yksi kutkuttavimpia juttuja olivat "animal sandwiches" missä kaksi eri eläinhahmoa (eri kädet) yhdistyivät ja siten ääniksi fuusioitui näppärästi. Evoluutio, sodankäynti, kilpavarustelu!
Tuomas Norvion taitava äänisuunnittelu tuki hienosti esitystä. Niin ja
Gemma Tweedie on ollut mukana konseptin suunnittelussa.
Hurjan iso kiitos Kallo Collective näistä upeista esityksistä!
Oli hienoa, kun esityksen jälkeen oli vielä pienimuotoinen Q & A tilaisuus halukkaille. Aika moni lähti pois, mutta kyllä meitä sinne parikymmentä kiinnostunutta jäikin.
Ensimmäiseksi kysyttiin mikä inspiroi teoksen syntymiseen. Kurpan tapauksessa se oli tupakanpolton lopettaminen. Ja vieläpä syövän takia, eli teoksen takana oli hieman synkempi tarina. Monckton halusi taas haastaa itsensä ja tehdä esityksen missä ei ole narratiivia. Eikä paljoa rekvisiittakaan. Sitäpaitsi flyygelin mukana raahaaminen on työlästä (tällä Monckton viittasi mainetta niittäneeseen The Pianist -teokseen, mikä rakentuu flyygelin ympärille).
Molemmilla esitykset kehittyvät jatkuvasti. Kurpan Houkutus on ollut lyhyemmässä muodossa olemassa jo kuutisen vuotta. Mutta siihen on tullut kaikenlaista, myös pituutta, lisää vuosien mittaan. Ja Monckton sanoo myös kehittävänsä show'ta kokoajan, mutta "still bits I have no idea what I'm doing". Ehkä siksi tämänkaltainen pienimuotoinen ja yhdenmiehensirkus on niin hauskaa; teos ei valmistu koskaan?
Joku kysyy montako takkia Kurppa on saanut rikki vuosien varrella. Ei kuulemma yhtään, vaan hän ompelee ja korjailee tätä samaa aina jos se tärviöityy. Eli takki on sitten kuusi vuotta vanha. Kumpikin harjoittelee paljon, ja myös peilin edessä. Ja videoi harjoituksia. Lisäksi Kurppa käyttää kavereita koeyleisönään. Houkutus on joka ilta hieman erilainen, riippuen yleisöstäkin.
Onko miehille pettymys jos yleisö ei naurakaan? Nooh, kuulemma yleisöt reagoivat eri tavoin. Eikä saisi "tuomita" yleisöä jos he eivät naura. Joskus se dynamiikka yleisön kanssa on vain erilaista. Kurppa lisää että myöskään itseään ei saa suomia siitä jos yleisö ei naura. Ja moni voi silti tykätä kovasti vaikkei ääneen hohotakaan.
Mitkä sitten ovat herrojen omat suosikit esityksessään? Kurpalla kaikki ne osuudet mitä ei ole suunniteltu etukäteen. Ja Moncktonilla ne "eläinvoileivät". Ne ovat pitkälti improvisoituja muuten! Eli valitsee vähän randomisti mitä eläinpareja ottaa milloinkin.
Kiitoksia kovasti mainiosta ja viihdyttävästä illasta kumpikin taitava esiintyjä, sekä Cirko!
Kurpan esiintymiskuvan copyright Mia Bergius
Moncktonin esiintymiskuvan copyright Jussi Leinonen/Lapin Kansa (vas.) ja Aurelia Tassafi (oik.)
Q&A kuvat omiani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.