Kummapulju eli ÅST ja lipunhankinnan mysteeri

"Ota riski, mene suomenruotsalaiseen teatteriin."
"Ota riski, yritä hankkia lippuja suomenruotsalaiseen teatteriin"

Näissä Lauran ja Sepon tviiteissä kiteytyy ehkä olennaisin viime viikkojen surullisenhauskasta lippujensaantirumbasta.

No. Tarinahan alkoi siitä kun Globe Theatre ilmoitti joskus syksyllä, että Hamlet lähtee kiertueelle maailman ympäri, vieraillen jokaisessa maassa kahden vuoden aikana. Jossain vaiheessa loppuvuonna Globen omilla sivuilla oli tieto että esitysaika on Suomessa toukokuussa 2014. Ankarien selvittelyjen jälkeen paikkakin saatiin paikannettua eli Åbo Svenska Teater Turussa. Ja ajankohtakin selkiytyi eli 10.5., (mutta tämä tarkennus tapahtui hieman myöhemmin).

ÅST:n omilla sivuilla ei asiasta mainittu sanallakaan. Joskus pari viikkoa ennen joulua soitin teatterille ja kysyin millon liput tulevat myyntiin. Meitä olisi isohko porukka innokkaita ihmisiä tulossa. Sanoivat että "joskus tammikuun puolivälissä". Kun palasin joulunvietosta Englannista, niin kävikin ilmi että liput näkyivät jo Lippupalvelun sivuilla, mutta eivät olleet myynnissä vielä. Samantien soitin ÅST:lle että mitä ihmettä! Liput olivat jo myynnissä, ja myyneetkin aika hyvin.

Varasin 10 lippua, mutta lähempää kun 8. riviltä ei saanut. Murmutin asiasta, eli ensinnäkin siitä että tammikuun ekat päivät ei ole "tammikuun puoliväli" ja toisekseen puutteellisesta tiedotuksesta. Itse asiassa ÅST:n omilla kotisivuilla ei vieläkään mainita esityksestä mitään muuta kuin että se on loppuunmyyty! Eli tapahtumakalenterissa tms ei puhuta koko Hamletin vierailusta sanaakaan! Myyjä ei todellakaan nähnyt mikä tässä oli ongelmana - "sinähän sait paikat". Joo, sain. Mutta tämä on esitys minkä takia siirsin omaa toukokuun Lontoon-matkaa. Ja johon halusin parhaat paikat. "Mutta nämä on ihan teatterin parhaat paikat". Olisin silti halunnut riville 5 tai 6.

Kaverini Tuula soitti sinne sitten samana päivänä hieman myöhemmin, ja sai lippuja useamman kappaleen riviltä 7. Niiden paikkojen hyvyydestä myyjä kommentoi että "ihan ok paikat on"!

Kaiken lisäksi olemme arvuutelleet onkohan esityksestä iltapäiväesitystä lainkaan. Kenellekkään teatteriin soittaneille ihmisille ei ole lippukassan väki puhua pukahtanut moisesta, mutta siellä Lippupalvelun sivuilla oli ollut toinenkin näytös kummittelemassa. Lauralle oli tullut lehdistötiedote, että iltapäivänäytös on joku PR/yhteistyökumppani/kutsuvieras/ei-suurelle-yleisölle tarkoitettu esitys. Mene ja tiedä, mutta Tuulalle oli sanottu, että tämän esityksen liput tulevat ehkä myöhemmin myyntiin. Joka tietysti kirvoitti mm. seuraavia viestejä Twitterissä:

"Ai että on iltapäivänäytös tai sitten ei? Schrödingerin Hamlet?" (Eeva)
"Just niin, sinne sopii mennä katsomaan paikan päälle - ehkä siellä on näytös, ehkä ei!" (Tuula)
"Sinänsä Hamletin eksistentiaalinen ahdistus on sitä luokkaa, että Hamlet on epävarmempi kuin se kissa." (Tuula)
"Ollako näytös vai eikö olla? Kas siinä kysymys!" (Tuula)

Aivan uskomattoman huonoa asiakaspalvelua! Ensinnäkin mainonnan ja markkinoinnin puute. Ok, tapahtuma myi loppuun ilman sitäkin, mutta olisi aika asiallista tiedottaa ainakin omilla kotisivuillaan tulevasta vierailuesityksestä! Sitten lipputoimiston välinpitämätön asenne. Turun Sanomissa oli 10.1. julkaistu iso juttu aiheesta, ja jos oltaisiin odoteltu sitä "kuun puoliväliä" milloin lippujen *PITI* tulla myyntiin, niin varmaan oltaisiin jääty ilman.

Jos jotain positiivista tästä tai teatterista pitää sanoa, niin vastasivat viime viikolla laittamaani sähköpostiin nopeasti, ja sain 4 päivää jatkoaikaa varauksen lunastamiselle. Toinen hauska asia on meidän #dägä-porukan ratkiriemukkaat viestit aiheesta Twitterissä.

Summa summarum, Eeva tiivisti asian hyvin... eli ÅST tunnetaan nyt myös nimellä Kummapulju. Ainakin tässä porukassa.

Lisää johtajavaihdoksia Lontoossa

Pari kertaa jo tänä kesänä tästä aiheesta (eli Lontoon teattereiden johtajavaihdokset) kirjoitellutkin, eli 6.6. NT:n johtajavaihdoksesta ja 15.6. Headlong ja Almeida vaihdokset.

No, nyt sitten tänään The Globe ilmoitti ensinnäkin mahtavasta Hamlet-projektistaan, eli kahden vuoden aikana Hamlet esitetään maailman JOKA maassa! Siis sama kiertävä teatteriversio. Huh! Siitä tulee varmaan mieletön spektaakkeli! Sivutkin on hienot, kai sinne aikanaan tulee sitten kiertuaikataulu jne.

The tour, which will feature a company of eight actors, kicks off on 23 April 2014, the 450th anniversary of Shakespeare's birth, and finishes on 23 April 2016, the 400th anniversary of Shakespeare's death.

Mutta samaan syssyyn ilmoitettiin Globen taiteellisen johtajan Dominic Dromgoolen eroaikeista, eli hänen työnsä loppuu samaan aikaan kuin Hamletin maailmankiertuekin siis 23.4.2016. Määh...

Ja sitten vielä Kevin Spacey on jättämässä Old Vicin luotsaamisen myöskin 2015, siihen on sitten uudeksi johtajaksi kaavailtu ketäs muutakaan kuin Sir Kenneth Branaghia.

Katsotaan nyt kuka minnekin asettuu...

The Tempest / Globe Theatre 12.6.2013

Kunhan vaan kerkeän muilta kiireiltä niin päivitän kyllä tämänkin!!

Roger Allamin Independent-haastattelu

Roger Allam jutustaa Shakespeareasta ja muusta, mutta ei muista vanhoja asioita lainkaan :-) Ihana haastattelu ihanasta miehestä 7.4. sunnuntain Independent-lehdessä! Globe-teatterin The Tempest harjoitukset kovasti vauhdissa, maltan tuskin odottaa 10.6. kun nään sen livenä.

Colin Morgan ja Roger Allam harjoittelevat Tempestiä

He does, however, recall the last time he played the Globe: his turn as Falstaff won him an Olivier best actor award. "The only way is down," he deadpans about his prospects as Prospero. Falstaff was also his first role at the Globe, essentially because he shunned the theatre when it re-opened in 1997. "I was always rather against the Globe really," he confesses, blaming his affinity with the RSC, which collectively saw the South Bank upstart as a pretender to the Bard's great crown. "The words 'thatched-cottage Shakespeare' were bandied around," he admits sheepishly.

Richard III / Apollo Theatre 19.1.2013

"Now is the winter of our discontent"

Lauantai-iltapäivä meni rattoisasti teatterissa. Globe Theatren molemmat loppuvuoden Shakespeare-näytelmät Twelfth Night (joka käytiin lokakuussa katsomassa) ja Richard III siirtyivät West Endille jatkokaudelle talveksi. Samoilla kokoonpanoilla ja muulla. Kummassakin näytelmässä on samat näyttelijät (tosin Stephen Fry ei ole Richard III:ssa lainkaan).

Juu, Apollo Theatre on käyttänyt oliko se nyt 500.000 puntaa remppaan, ja olikin tosi hieno! Tänne tullaan sit huhtikuussa katsomaan The Curious Incident of the Dog in the Night-Timeä myös.

 

Mulla oli ihan ok paikka, alimmalla parvella 3 rivillä. Tosin teatteri on niin hassun muotoinen että piti melkeen kokoajan nojata eteenpäin että näki kunnolla. Onneksi näyttelijät olivat keskellä lavaa eivätkä etualalla, niin näkyi ihan suht hyvin. Orkesteri soitti ylhäällä "takalavasteen" päällä - ja kyllä myös täällä saatiin nauttia loppu-jigistä kuten aina Globessakin!

Mä sain ihan kamalan yskäkohtauksen jossain vaiheessa, luulin ihan oikeesti et loppu tulee nyt. Mutta meni se onneksi ohi. Musta on aina tylsää kun ihmiset yskii, niiskuttaa, rapistelee tms teatterissa, ja elokuvissakin (mutta erityisesti teatterissa, koska se voi oikeasti haitata esitystä). Ja nyt sitten itse kun flunssassa olin, niin jouduin yskimään ja niistämään.

Mutta sananen esityksestä. Siis kaikki näyttelijät olivat ihan mahtavan hyviä, samalla tavalla kuin lokakuussa Loppiaisaattoa katsoessakin. Nämä olivat kokonaan miesten esityksiä eli naisten roolitkin miesten vetäminä, alkuperäiseen Shakespearen tyyliin. Johnny Flynn oli  Lady Anne, Samuel Barnett Queen Elizabeth ja James Garnon Duchess of York.

Johnny Flynn ja Mark Rylance kruunajaisissa

Show'n kyllä totaalisesti varastaa Mark Rylance! Tämä on aivan uskomattoman hyvä kierona ja murhanhimoisena Gloucesterin herttuana, josta myöhemmin tuli sitten kuningas Richard III. Käkättävä nauru oli ihan huikea, ja muutenkin mies on kyllä loistava Shakespeare-tulkki.

"A horse! a horse! my kingdom for a horse!"

 

  

Flynn/Rylance-kuvan copyright Simon Annand

Shakespearen ääntämisestä

Twelfth Night / Globe Theatre 11.10.2012

Torstaina iltapäivällä (ei illalla niin kuin taas luulin – onneksi tuli tarkistettua liput etukäteen!) oli se matkan päätarkoitus. Eli nähdä Stephen Fryn paluu teatterilavoille oliko se nyt 16 vuoden jälkeen. Tämän takia se tuli alun perin alettua suunnittelemaan tätä reissua. No, Loppiaisaatto on yksi Shakespearen parhaita komedioita, joten se oli sellainen extrabonus. Tosin vaikka näytelmä olisi ollut ihan mikä hyvänsä, niin ei olisi haitannut.

 

Paikat olivat lavan sivulla ylimmän kerroksen eturivissä. Sinällään hyvät, mutta iso pylväs haittasi näkyvyyttä hieman. Tarttee sanoa että vaikka Fry oli todella loistava Malvoliona, niin show’n varasti silti aivan sietämättömän hyvä Mark Rylance! Maan parhaimmaksi Shakespeare-näyttelijäksi tituleerattu Rylance oli huikeassa vedossa Olivian roolissa.  

 Mark Rylance ja Stephen Fry

Tässä versiossa oli nimenomaan pointtina, että kaikki roolit on miesten näyttelemiä, alkuperäisen Shakespearen ajan mukaan. Tarinassa on siis sisko Viola ja sen veli Sebastian ketkä ovat hyvin samannäköisiä. Haaksirikossa kumpikin luulee toisen kuolleen… Viola pukeutuu pojaksi (Cesario), ja lopulta rakastuu kreivi Orsinoon ja Sebastian taas rakastuu Oliviaan, joka on kreivitär. Jotenkin vinkeää kun mies esittää naista, joka esittää miestä. Ja tietenkin Cesario ja Sebastian on puettu ihan samoihin vaatteisiin niin että katsojakin hämääntyy kumpi on kumpi. Rylancen esitys on aivan järjettömän hieno…  

 Samuel Barnett (Sebastian) ja Johnny Flynn (Viola/Cesario) olivat kumpikin todella hyviä nuoria miehiä, joista varsinkin Flynn oli todella mainio Cesariona. Skotti Liam Brennan (Orsino) oli kanssa hyvä. 

Esitys siirtyy loppuunmyytyjen Globe-esitysten jälkeen Apollo Theatreen, ja mietin joskos tammikuulle saisi vielä lippuja. Nyt jäi pylvään ja sijainnin vuoksi osa jutuista näkemättä. Oli hauska ja erinomaisen hyvä näytelmä. Pikkasen vilu meinasi tulla, vaikka oli villapaita. Loppuesityksen ajan mulla oli pipo. Valitettavasti hanskat ja kaulahuivi jäi kämpille... Sadekuuro yllätti aika loppuvaiheissa, mutta ei haitannut kun kentällä seisoneita. 

Henry V kuvia

Vaikkei esityksessä (tietenkään) saanut kuvata - niinkuin ei koskaan - niin rikoin (taaskin) lakia ja otin muutaman. Kas tässä, mahtava Jamie Parker vauhdissa keskiviikon matinea esityksessä Lontoon Globe Theatren lavalta...

Henry V / Globe Theatre 15.8.2012

Elokuun Lontoon-reissulla mahdollisuus nähdä mainio Globen versio Henry V:stä uudelleen...

Pikkuhiljaa käpeksittiin kohti Globe teatteria, jossa Henry V alkoi klo 14. Ja se oli aivan mahtava ja loistava ja erinomainen taas kerran. Paikatkin olivat oikeastaan vallan mainiot, vaikka kauimmasin rivi takana. Oli se vaan hieno, ei voi kun todeta, ja Jamie Parker oli vaan erinomainen!!

Näytelmän jälkeen käpeksintää eteenpäin pitkin Thamesin rantaa. Poikkeaminen Southwark Cathedraliin, missä otin kuvia kunnes pitkätukkainen pappi tms tuli kommentoimaan asiaa, ja lupasi takavarikoida kaikki kameroista ostoksiin... olisi pitänyt ostaa 2 punnan kuvauslupa, mutta sanoi katsovansa asiaa sormien läpi, ja osa kirkosta oli suljettunakin, koska siellä oli alkamassa jumalanpalvelus. Huumorimiehiä ;-)

Henry V teatterissa

Tämän päivän The Independent-lehdessä oli todella ajankohtainen ja ihana artikkeli aiheesta Henry V ja kahden yhtä ajankohtaisen näyttelijän haastattelu. Eli Jamie Parker, joka näyttelee roolia parhaillaan Globessa, ja Tom Hiddlestonin, jota olemme saaneet nyt kahtena lauantaina saaneet seurata BBC:n The Hollow Crown-sarjassa. Ensin Henry IV:ssä kahdesti ja nyt ylihuomenna sitten vielä Henry V:nä! Olen tosi tyytyväinen kun näin Parkerin livenä 14.6. ja uudelleen menossa katsomaan 15.8.!

Hiddleston: From Shakespeare to superheroes is not such a leap, he says. "When I started playing Loki, Edmund in Lear and Iago in Othello were my touchstones. Two impeccable bad guys, let's throw in a bit of Cassius from Julius Caesar, a lean and hungry look and we're off to the races. I think Ken Branagh was consciously tracking the journey of Henry V when he was thinking about Thor."

Hiddleston ja Parker Globessa

Koitan saada ihan lähipäivinä väkerrettyä jotain blogikirjoitusta noista BBC:n Henry IV näytelmistä, tosin se jälkimmäinen on vielä katsomattakin... Joka ilta on vaan niin paljon rientoja ettei kerkeä.

They will both miss being a king. "It's a part with which you can light fires under people," says Parker. "The experience of playing it is one that changes you permanently," agrees Hiddleston. "The intelligence, compassion and wisdom in the writing pulls you in. You carry it with you until you die."

Koko artikkeli täällä The Independent Henry V

Shakespeare Sunday!

Oikeastaan tämä impromptu Shakespeare Sunnuntai alkoi jo eilen, kun BBC4:ltä alkoi se kauan odotettu The Hollow Crown sarja. Suomen aikaa klo 23, ja kesti melkein 2,5 tuntia. Yhteys toimi hienosti, vain pari lyhyttä katkoa. Ja se oli hyvä! Erittäin hyvä.

Päärooleissa:

King Richard - Ben Whishaw (kuvassa)

Bolingbroke - Rory Kinnear

Duke of York - David Suchet

Earl of Northumberland - David Morrissey

Duchess of York - Lindsay Duncan

Thomas Mowbray - James Purefoy

Queen Isabella - Clemence Poesy

Duke of Aumerle - Tom Hughes

John of Gaunt - Patrick Stewart

Sir Stephen Scroop - Tom Goodman-Hill

Juu, todella hienosti toteutettu. Itselle aiemmin etäisemmäksi jäänyt Shakespearen näytelmä. Ja ainoa Bardin näytelmä, mikä on kokonaan runomitassa. Richard II on ensimmäinen "osa" sarjaa, mikä jatkuu Henry IV ja Henry V näytelmillä. Tässä seurataan mikä on Richard II:n kohtalo ja miten Henry of Bolingbrokesta tulee Henry IV. Richard esitetään hyvin jeesusmaisena hahmona, varsinkin aasilla ratsastuskohtauksessa ei voi muuta kun miettiä yhtymäkohtia kuninkaan ja Jeesuksen välillä. Ja jotenklin Whishawin näytteleminenkin alleviivaa sitä yhdenmukaisuutta.

Starting in the year 1399, this continuous story of monarchy follows events during sixteen years of dynastic and political power play. Kings, with their families and followers, are threatened by rebellion and conflict. The story takes us from the Royal Court at Westminster to battlefields in England and France. These rich films are woven with the finest of Shakespeare's poetry and are filmed in the architecture and landscape of the period.

King Richard is called upon to settle a dispute between his cousin Henry Bolingbroke and Thomas Mowbray. Richard calls for a duel but then halts it just before swords clash. Both men are banished from the realm. Richard visits John of Gaunt, Bolingbroke's father, who, in the throes of death, reprimands the king. After seizing Gaunt's money and land, Richard leaves for wars against the rebels in Ireland. Bolingbroke returns to claim back his inheritance. Supported by his allies, Northumberland and the Duke of York, Bolingbroke takes Richard prisoner and lays claim to the throne...

Ja niinpä Bolingbrokesta tulee seuraava kuningas ja Richard kuolee vankeudessa (osan historioitsijoista mukaan nälkään, Shakespearen mukaan salamurhaan).

Siihen perään sitten tuli tunnin mittainen dokumentti (tai kolmas osa kuuden osan sarjasta) Shakespeare Uncovered, missä Derek Jacobi kävi läpi näytelmää ja seurattiin harjoituksia Globesta ja siinä oli myös Jamie Parker (lukemassa pätkiä Richard II:sta)! Nyt kun näin Parkerin livenä sillon pari viikkoa sitten, niin huh, tykkäsin tosi paljon!

Tänään katsoin sitten 2 ekaa osaa BBC:n sivuilta, ekassa käytiin läpi näytelmät Twelfth Night ja As You Like It, ja naisia Shakespearen näytelmistä Joely Richardsonin johdolla. Toisessa osassa Ethan Hawke johdatti Macbethin maailmaan. Kumpikin erinomaisia dokkareita, taustoja näytelmille, Shakespearen elämälle jne. Ja asiantuntijoiden (niin tutkijoiden kuin teatteriväenkin) haastatteluja. Yes!

Jamie Parker ja Roger Allam Henry IV näytelmässä 

Ja joo, mulla on ollut 2 DVD:tä odottamassa tuossa sopivaa aikaa (ostin ne siis pari vkoa sitten Lontoosta), ja vaikka ulkona oli nätti ilma tänään (ja olisi voinut leikata vaikka ruohoa), niin päätin jatkaa hyvin alkanutta Shakespeare-maratonia katsomalla ekan osan viime kesänä Lontoon Globe Theatressa tallennettua Henry IV näytelmää... Missä päärooleissa loistavat huippulahjakas ja ihana Roger Allam (Falstaff) - tuo mainio ääni Cabin Pressure kuunnelmasarjan perämies Douglas Richardsonin takaa, sekä Jamie Parker (Prince Hal), jonka näin nyt sitten Henry V:n pääroolissa muutama viikko sitten. Eka osa on 171 minuuttia pitkä.

Pieni pätkä näytelmästä, Falstaff ja Prince Hal. 

Nyt tässä kun katselen tätä, niin en ihmettele lainkaan, että Allam sai tästä Olivier-palkinnon viime vuonna. Aivan mielettömän hieno! Tähän asti mulla on Esko Salmisen Falstaff ollut sellainen malli, mutta kyllä Allam taitaa pestä Salmisen tulkitsijana... Ja Jamie Parker on loistava myös. Kumpikin nokkelia ja nerokkaita, hauskoja ja taitavia.

Falstaff:  
But to say I know more harm in him than in myself were to say more than I know. 
That he is old, the more the pity, his white hairs do witness it. 
But that he is, saving your reverence, a whoremaster, that I utterly deny. 
If sack and sugar be a fault, God help the wicked. 
If to be old and merry be a sin, then many an old host that I know is damned. 
If to be fat be to be hated, then Pharaoh’s lean kine are to be loved. 

No, my good lord, banish Peto, banish Bardolph, banish Poins, 
but for sweet Jack Falstaff, kind Jack Falstaff, true Jack Falstaff, 
valiant Jack Falstaff, and therefore more valiant being, as he is, old Jack Falstaff,
 
Banish not him thy Harry’s company,
Banish not him thy Harry’s company.
Banish plump Jack, and banish all the world.

Prince: I do; I will. 

Surullinen hetki, ja hylkäähän Harry Falstaffin kun tulee kuninkaaksi... :-(

Niin ja tämäkin näytelmä (kuten kaikki Globe teatterin esitykset) päättyy hienoon yhteistanssi-jigiin!

Henry V / Globe Theatre 14.6.2012

Näkymä mun paikalta, ennen näytelmän alkua

Lontoon torstai oli teatteripäivä, joten miten se erosi muista päivistä. Ei varsinaisesti mitenkään, paitsi iltaan asti jatkuneella krapulalla. Kun selviydyin Thamesin rannalle Globe teatterille kahdeksi, niin se oli jo puoli voittoa. Näytelmän alkuosa meni hieman voipuneena, mutta kyllä se siitä sitten.

Taitavat muusikot lavalla ihan aluksi.

Elikkä ohjelmistossa oli Shakespearen Henry V, mun kaikkien aikojen suosikkinäytelmä herralta.

Ja olihan se hyvä, vallan erinomainen. Mulla oli ylimmällä parvella paikka, eturivissä eli nojailin kaiteeseen. Ja vaikka Globe on ahdas ja penkit on kovat ja näytelmät vielä pitkiä kun nälkävuosi, niin en valita. Laatu korvaa epämukavuudet. Ja mun riville jäi yksi tulematta joten oli siinä ihan tilaa. Ja se oli päätypaikka vielä eli toisella puolella oli myös väliseinä. Tai sellainen kaidesysteemi.

Takana istuva mummo otti kuvan...

Miehityshän oli vimpan päälle. Toissa kesän Henry IV näytelmistä tuttu Jamie Parker palaa lavalle samaan rooliinsa eli Prinssi Harryksi... ja hyvin palaakin. Aivan huikean hyvä esitys. En tiedä miten näin hyvästä tekstistä saisi huonon. Kriitikot ovat tykänneet kanssa... Olivia Ross on muikean hauska Catherinenä, Brendan O'Hea huima kapteeni Fluellen, ja Sam Cox Pistolin roolissa... Ohjauksesta vastasi Dominic Dromgoole, Globen taiteellinen johtaja.

Erikoismaininta hirvittävän hyville muusikoille, mitkä alussa, lopussa ja keskellä väläyttelivät taitojaan. Ja lopussahan perinteisesti jig, mikä sai yleisön taputtamaan riemuissaan tahtia. Muutenkin yleisö oli hyvin mukana. Thamesin päällä pörrännyt helikopteri koitti hetkittäin hukuttaa äänet alleen...

Kaikki näyttelijät olivat kyllä erinomaisia. Lavastus globemäiseen tapaan hyvin pelkistetty. Puvustukset vimpan päälle. Sotakohtaukset ovat tietysti isossa roolissa, koska Agincourtin taistelu on niin isossa roolissa koko näytelmässä. Ne olikin toteutettu tyylikkäästi. Jousiampujat, miekkailut... näyttävää ja visuaalisesti miellyttävää.

Demetrios Matheou (the Arts Desk) oli samassa esityksessä: Parker played Prince Hal in Dromgoole’s 2010 productions of Henry IV Parts 1. I really do like how’s he’s returned with the character, in a performance that is played with disarming lightness. The performance I saw offered an immediate, improvised hint of what was to come, when the Globe suffered one of those disruptions that its forebear could not. As a helicopter refused to budge overhead, having given Brid Brennan’s Chorus a torrid time, Parker strode on, looked to the skies, then darted a glance – halfway to a wink – to the audience: ice broken, on with the play, the people’s prince into his stride as newly crowned king.

And the humour is maximised well beyond the expected larks of Pistol and co, from the sight of the Archbishop of Canterbury relieving himself centre-stage, to the Dauphin’s sonnet for his horse, the French Princess Katherine’s assault on the English language (Ross again) and Henry’s delightfully awkward courtship of her. Not surprisingly in a production marked by clarity and comedy, Brendan O’Hea’s preposterous but very well-spoken Welshman, Captain Fluellen, steals every scene he’s in.

Lyn Gardner (The Guardian): Henry V's eve of Agincourt address is one of the most famous in the English language, and director Dominic Dromgoole and Jamie Parker's Henry V put the Globe's dynamics to such cunning use; I swear that if this Henry had strode off the stage and out of the theatre at the end, everyone would have followed him.

Not surprisingly, the wooing scene, with Olivia Ross's delicious French Princess Katherine, is a delight of mangled language and emotions.

Fiona Mountford (The Evening Standard): The result is another enjoyably sharp production from this resurgent venue — and we have artistic director Dominic Dromgoole to thank on both counts.

He [Harry] addresses his rousing pep talk before the siege of Harfleur to us all, with the result that we join him in crying “God for Harry, England and St George!” (It’s a rare actor who doesn’t mind the punters stealing his best lines). The climactic wooing scene has a lovely lightness of touch and there’s fine support from that Welsh windbag Fluellen (Brendan O’Hea). A double helping of Mark Rylance is still to come at the Globe this season but the stakes have been set high.

Zoe Craig (Londonist): Perhaps the perfect play for summer 2012, this Henry V is traditional, patriotic and nuanced.

And, oh, how we’re rallied: is there any greater motivational speech than Shakespeare’s Henry makes before battle? The power of those words, delivered front and straight into the intimate Globe, is spellbinding. When our lovely leader cries “God for Harry, England, and Saint George!” some audience members around us, straining forward on the very edges of their seats, even joined in. Then looked nervously at their neighbours – we were s’posed to shout back, weren’t we?

Jamie Parker's Henry is a masterful creation, balancing a warrior king and a conscience-stricken leader. Parker speaks the Shakespearean verse like it’s his mother tongue – sweeping the spectrum from matter-of-fact politicking to rallying war cry, from gentle joking to powerful fury. His Henry displays all the complexities of Shakespeare’s character: part motivational speaker, part soldier, part humble, part regal; wholly real.

With Parker at the lead, this play presents a great package. The sheer variety of tone – comic wordplay, rousing speeches, playful courtship and bloody battles – create a great evening’s entertainment.

 

Loppukiitosten aika

Tämä on näytelmä joka saa mulla aina silmät kyyneliin, monessakin eri kohtaa. Oli se sitten elokuvaversio, tai näyttämöllä. Ja tuntuu että nyt mua hemmotellaan kunnolla: ensin ja alunperin oli tietenkin Laurence Olivierin versio, mutta mulla eka näkemäni oli tietenkin Kenneth Branaghin versio, silloin 1989. Nyt tämä. Parin viikon päästä BBC:n The Hollow Crown tv-versio, jossa Tom Hiddleston vetää roolin. Ja ensi vuonna sitten Jude Law nähdään teatterissa samassa roolissa. 4 erinomaisen hyvää näyttelijää...

Jamie Parker kiittää

Turisti Globessa

Once more unto the breach, dear friends, once more;
Or close the wall up with our English dead!
In peace there's nothing so becomes a man
As modest stillness and humility:
 
But when the blast of war blows in our ears,
Then imitate the action of the tiger;
Stiffen the sinews, summon up the blood,
Disguise fair nature with hard-favoured rage;
Then lend the eye a terrible aspect.
 

This day is called the feast of Crispian:

He that outlives this day and comes safe home,
Will stand a tip-toe when this day is named,
And rouse him at the name of Crispian.

He that shall live this day, and see old age,
Will yearly on the vigil feast his neighbours,
And say, 'To-morrow is Saint Crispian:'
Then will he strip his sleeve and show his scars,
And say, 'These wounds I had on Crispin's day.'

Old men forget: yet all shall be forgot,
But he'll remember with advantages
What feats he did that day. Then shall our names,
Familiar in his mouth as household words,
Harry the King, Bedford and Exeter,
Warwick and Talbot, Salisbury and Gloucester,
 

Be in their flowing cups freshly remembered.
This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
 

But we in it shall be rememberèd;
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile
This day shall gentle his condition:
 

And gentlemen in England, now a-bed
Shall think themselves accursed they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day.

A good leg will fall; a straight back will stoop;
a black beard will turn white;
a curled pate will grow bald;
a fair face will wither;
a full eye will wax hollow:
but a good heart, Kate,
is the sun and the moon;
or, rather, the sun, and not the moon;
for it shines bright and never changes,
but keeps his course truly. 

If thou would have such a one, take me;
and take me, take a soldier;
take a soldier, take a king.
And what sayest thou then to my love?
speak, my fair, and fairly, I pray thee. 

Esityksen jälkeen käytin aika ison summan rahaa teatterin kaupassa: t-paita, 2 x DVD (Henry IV), postikortteja, juliste, jääkaappimagneetteja, kirjanmerkki, rintanappi... Henry V folioversion kopio. Varsinkin erilaisia t-paitoja oli paljon ihania... No, lokakuussa taas menossa Globeen, katsomaan Loppiaisaattoa. Ja tekisi kyllä mieli nähdä tämä elokuussa uudestaan...

PR-kuvien copyright Globe, muut otin ihan itse, tai joku muu.

Twelfth Night Globeen

Jokunen tovi sitten ilmoitettiin, että Stephen Fry tekee paluun näyttämölle, olikohan se 16 vai 17 vuoden tauon jälkeen. Silloin hän käveli lavalta pois kesken esityksen (?) ja ei palannut, koska sai hermoromahduksen tms. No, nyt sitten Lontoon Globe saa kunnian olla se teatteri missä voi todistaa kotiinpaluun lavalle.

Onnistuin saamaan liput, ja kaikki näytökset loppuumyytiin nopeasti. Näytelmänä siis Shakespearen Twelfth Night (Loppiaisaatto) ja esitys on 11.10. Fry esittää Malvoliota. Ja se esitetään "alkuperäisessä hengessä" eli kokonaan miehitettynä (siis naisroolitkin on miesten esittämiä). Muutaman kerran olen tämän nähnytkin lavalla, mutta Stephen Fry!

Jatkaa hyvin mun suosikkimiesten näkemistä livenä lavalla-sarjaa (David Tennant, James Wilby, Mark Gatiss...) ja ei ne Simon Callow ja Ralph Fienneskään pahoja ollu :-)

Samaan syssyyn tarttee kattella muutamaa muutakin teatteriesitystä sitten.

Globessa menee nyt kesäkaudella mun ehdoton suosikki-Shakespeare eli Henry V. Siihen on vielä lippuja, mutta tarttee nyt katsoa miten sinne pääsisi. Tosin 14.6. olisi se National Theatren Frankenstein NT Live uusintakierroksella (tai 14.6. on Benedict Cumberbatch monsterina ja 18.6. Jonny Lee Miller), jotta siihen samaan syssyyn voisi ajatella...