Sisäkukkia ja sisustusta

Pimeys hiipii nurkkiin ja laittaa valon purkkiin. Oho nyt lipsahti pieni runo tähän alkuun. :-)

Viikonloppuna siirsin sisäkasvit asunnon valoisimman ikkunan äärelle ja kipaisin varastosta kasvilampun tuomaan lisää valotehoa. Ostin myös sen viimepostauksessa mainitsemani merilevälannoitteen ja suihkutelin sitä lehtiin ja lisäsin ohjeen mukaan kasteluveteen. Ihan kuin kukat olisivat heti virkistyneet. Ainakin merilevälannoitteen tuoksu sai Otto-kissan piehtaroimaan onnellisena kukkien katveessa.

Talvi on kasveilleni koittelemus länsi-ikkunalla ja vaikka tekisi mitä aina joku onneton jossain vaiheessa talvea riutuu ja delaa. Ainoan itäikkunamme on vallannut kahvipensas ja sekin pudottaa talvisin suurimman osan lehdistöstään. Luonnonvalo on kasveille niin tärkeää. En tiedä voiko kasveja edes opettaa vähään valoon? Jos voi, niin minulle on sattunut aina niitä huonosti oppivia.

Täällä ei ole jouluvaloja vielä viritelty ikkunoihin. Ihailin netissä uusia koristeellisia paperitähtiä, mutta jäi tilaamatta postin lakon vuoksi. Avasin viime jouluna ostamani ison paperitähden laatikostaan ja se etsii vielä paikkaansa asunnosta. Nyt sitä ei uskalla laittaa seinän viereen, ettei joudu Oton käsittelyyn ja ikkunalle se on hieman liian iso.

Olohuoneesen hankin syksyllä kuvan kaislaseinävaatteen ja tykkään siitä kovasti. Aluksi heiman arvelutti miltä se seinällä näyttäisi. Oton myötä sisutus on saanut uutta ilmettä, enkä meinaa, että meillä olisi sisustajakissa :-)), vaan Oton vuoksi meille on tullut aivan uusia sisustusratkaisuja. Kuten nuo Ikeasta ostetut keittiönpöydänjalkoihin kiinnitettävät kissankynsimismatot, jotka ovat kovassa käytössä. :-) Kaikki kissaperheen ratkaisut eivät aina hivele sisustajan silmää mutta nämä keittiönjalkoihin kiinnitettävät raapimamatot ovat minusta ihan ok. Nahkasohvalla täytyy nykyään pitää peittoa ettei siihen tulisi kynnenjälkiä. Onneksi Otto ei ole kiinnostunut kynsimään nahkahuonekaluja, mutta pötköttelee niillä mielellään. Ja mikä parasta, meillä ei enää tarvitse nostaa kissaa pöydälle, vaan hän kipuaa sinne aivan itse. Kuten kuvasta näkyy. :-)

Purkittelin mökillä siemenet ja lakitin ne ilmavilla harsomyssyillä. Vielä olisi ollut puutarhassa paljon purkitettavaa, mutta lumi on peittänyt kaiken allensa. Olisi kuitenkin ihanaa jos lumet pysyisivät maassa ja toisivat valoa pimeää loppuvuoteen.

Lupsakkaa viikonjatkoa.

~Katja~

Kesäkuvia 2/3

Tänä kesänä kasvatin ennätyspaljon krasseja. Ne taitavat olla niitä kesäkukista helpoimpia ja myös varmimpia onnistumaan. Ei tarvitse kuin muistaa kastella ja vähän lannoittaa niin kukinta on taattu koko loppukesän.

Krassien pirteät värit ilahduttavat mökin edustaa ja kermankeltaiset somistavat kukkaniityn puoleista terassia. Olen aivan ihastunut noihin vaaleankeltaisiin. Karsin rehevää lehdistöä heti kun ne alkavat tehdä kukkanuppuja näin ne kukkivat runsaammin ja kukat tulevat parhaiten esiin. Pitänee muistaa kerätä siemenet talteen taas ensi kesää varten.

Saunan seinustalla parhaillaan siementävät jaloritarinkannukset, jotka kukkivat elokuun puolenssavälissä. Keväällä asensin jo hyvissä ajoin tukiverkon tuleville kukkavarsille ja tuolloin tuntui aivan hullulta kiinnittää se yli metrin korkeuteen pienten taimien yläpuolelle, mutta ritarinkannukset kasvavat aina melkoisiksi huiskaleiksi. Tänä kesänä pisin kukkavana ylsi katonharjalle asti. Näissä kaunottarissa ei ihme kyllä käy pölyttäjiä, perhoset ja kimalaiset eivät ole kukista kiinnostuneita. Sireenikiitäjän olen nähnyt joskus pyörivän kukkien ympärillä ja imevän mettä kolibrimaisesti paikallaan lekutellen. Se taitaa olla yksi harvoista hyönteisistä jotka yltävät pitkällä imukärsällään ryystämään mettä kukan näyttävästä kannuksesta.

Arabella-kärhö kukkii lepovuoden jälkeen yhtenä kukkamerenä ja kukintaa riittää takuuvarmasti syksyn pakkasiin. Kuivalla ja paahteisella eteläseinustalla se vaatii kukkiakseen paljon kastelua. Seinustan salkoruusut ottivat nokkiinsa viime kesän kuivuudesta. Ainoastaan yksi "selviytyjä" jaksaa kukkia lumikärhön seurana. Salkoruusun esikasvatus takkuili tosi pahasti ja vaikka kylvin siemeniä kahdessa erässä lopulta onnistuin kasvattamaan vain muutaman alun ja niistäkin vain tämä yksi selvisi kukkimaan. Ensi vuonna on turvauduttava kaupan siemeniin jos mielii näitä kukkia kasvattaa, omat siemenet itävät näköjään niin huonosti ettei kannata nähdä enää vaivaa.

Kivaa ja aurinkoista viikonalkua

ja  kukkakuulumisiin..

:-)

~Katja~

Kesä 1/3 ja uusi perheenjäsen esittäytyy

Tervehdys kuin tuulahdus kaikille teille ihanat lukijani. ❤
Kesä on hurahtanut ohi, ihan liian nopeasti kuten aina, siis ihan pikavauhtia! Lomalla tuli silti paljon kuvattua joten, päätin tehdä kertyneistä puutarhakuvista pienen sarjan jottei kuvapläjäyksestä tulisi liian raskas. Kuvien myötä palaan takaisin kesämuistoihin ja kutsun teidät jakamaan menneet puutarhahetket kanssani. :-)

Tänä kesänä mökkillä ei ole tehty tai aloitettu mitään sen suurempia projekteja, onneksi. Mökillä on otettu tavallista rennommin, eikä puurrettu isointa aikaa hikipäässä kuten tavallista. Olen antanut puutarhalle vapauden kasvaa ilman jatkuvaa väliinsekaantumista; ilman kasvien siirtelyä, jakamista, versojen kitkemistä, yleensä kitkemistä jne. Mielenkiinnolla olen seurannut tätä kokeilua ja puutarhan rehottamista valtoimenaan ja mitä siitä seuraa.. Kuinka ollakaan puutarha voi hyvin eikä kukkapenkit huku rikkaruohoihin, ainakaan pahemmin. :-)

Suuri apu on varmaankin ollut myös siitä, että keväällä putsasin penkit aika perusteellisesti rikoista. Kuiva ja viileä kesä on myös hillinnyt kasvua samoin kirvat, joita on ollut ikävän paljon. Joitakin uusia kasveja olen hankkinut kuten valkoista syysleimua ja hortensian kukkaniitylle jotta saisin kuutamopuutarhatunnelmaa, muutenkin valkoiset kukat viehättävät tuomalla valoa ja korostamalla runsasta vihreyttä. Dramaattinen tummapunainen ja keltainen saavat jäädä antamaan mukaan vaihtelua. Nyt haluaisin kitkeä niityltä vielä loputkin siniset kukat ja istuttaa tilalle valkoisia, mutta se jääköön kevääseen.

Heinäkuussa meille saapui uusi perheenjäsen Otto-kissa joka on rodultaan persialainen. Otto on rodulleen tyypillisesti aika letkeä tyyppi ja ottaa rennosti kuten emäntänsä. Otto on saanut paljon kaipaamaansa huomiota ja valoittanut jo "mamin" ja "isin" sydämet ihan kokonaan. Hänelle tehtiin heti oma ulkoilualue aitaamalla ylä- ja alaterassit. Tästä huolimatta Otto sai ensimmäisen punkkitartunnan mistä koitui eläinlääkärireissu. Punkki oli porautunut pojan silmäluomen kulmaan niin ikävästi ettei sitä voitu omin voimin poistaa. Onneksi eläinlääkäri sai punkin napsaistua nätisti kokonaan irti eikä siitä koitunut sen enempää harmia.

Otto on nauttinut täysin rinnoin kesästä mökillä kuten emäntänsä ja paluu kaupunkiin oli selvästi sille ihan booring-juttu. Paluu arkeen on ollut kaikilla edessä, mutta onneksi kesä jatkuu ja viikonloppuisin päästään mökille ulkoilemaan. Ottokin pääsee taas mielipuuhaansa sudenkorentojahtiin, joita se on jo onnistunut pari nappaamaan, silloin kun on mamin silmä välttänyt.

Ihanaa kesäistä viiikonalkua kaikille ja ihanaa paluuta arkeen.

❤

Katja 

Keskikesän aikaan

Tällä viikolla sadetta on täällä itäisessä suomessa saatu ihan kreivin aikaan ja puutarha on kasvanut suorastaan silmissä. Pian on se aika kesästä jota aina malttamattomana odotan. Kutsun sitä puutarhan ruuhka-ajaksi, silloin suurin osa perennoistani kukkii samaan aikaan.

Kukkaloistoa odotellessa olen kitkenyt, kitkenyt ja kitkenyt. Tuntuu, että homma ei lopu koskaan. Rönsyleinikki ja varsinkin kivikkokilkka ovat ikuinen vitsaus ja tänä kesänä ne ovat ryöhänneet ennätyksellisen voimakkaasti. Salaa kasvillisuuden lomassa kivikkokilkka on luikerrellut koko kukkamaan alueelle. Viime vuonna luulin kitkeneeni ne lähes tyystin kokonaan, mutta no, kivikkokilkka ei tarvitse kuin pienen alun niin se kasvaa pian uudestaan takaisin. Miten joku kasvi voikaan olla niin elinvoimainen kuin kivikkokilkka? Kasvia on siis ihan mahdotonta saada kitkemällä pois kun se on kerran puutarhaan kotiutunut, se on vaan hyväksyttävä.

Kitkemisen lomassa tuli myös rakennettua uusi vesiaihe josta tykkään tosi kovasti. Soliseva pieni vesiputous sopii kivasti rehevien perennoiden siimekseen. Lammikkoon on kotiutunut viitasammakko joka käy kurkistelemassa vedenpinnassa ja sukeltaa heti syvemmälle kun havaitsee pienintäkin liikettä. En saanut siis "kaveria" kuvattua. Viekas heitukka. :-)

Tämän kesän inspiraatioita ovat kanadanruusut ja kivikkokukkaistukset ruukuissa. Ruukkuihin sain idean espanjan reissulta ja pienestä vinkistä innostuneena uskaltauduin vihdoinkin kokeilemaan myös ruusujen kasvatusta. Aurinkoiset paikat ruusuille löytyivät rantapenkeistä. Voisinkin esitellä ruusut myöhemmin ihan erikseen, minusta ne ansaitsevat kokonaan oman postauksensa.

Maanantaina alkaa kuuden viikon kesäloma ja tänä viikkonloppuna ollaan valmistauduttu uuden karvaisen perheenjäsenen tuloon. Huomenna käymme hänet noutamassa uuteen kotiin. Pitkä sunnuntaipäivä siis edessä ja monta sataa kilometriä. Ihanaa <3

Kuulumisiin..

-Katja

Hyvää juhannusta!

Juhannus

(Eino Leino)

Kaikki palas: Suomen linnut,

Suomen kesä, kukkaset,

taas kuin ennen kirkkahina

kisaa järven lainehet.

Jälleen yössä valkeassa

saaret, salmet uneksii,

jälleen päällä metsän puiden

punapilvi purjehtii.

Oikein kaunista ja leppoisaa juhannusta lukijoilleni.

Katja

Hattuarvonnan voittaja!

Kesähattuarvonta on päättynyt, paljon kiitoksia kaikille osallistujille ja vielä kiitos kannustavista ja ihanista kommenteistanne. ❤ Ensimmäisenä asiakkaana Pieneen hattukaupaan pääsee "astelemaan" ja hatun valitsemaan MT Ainasoja Viikarivartti blogista. Paljon onnea voitosta, täältä lähtee sinne toivomasi kirjava hattu (laitoin viestiä tulemaan).

Lisäksi haluan lahjoittaa extrahatun Annille Inkalililja Love- blogista (toivomasi musta punakukallisen) ja toivottaa paljon jaksamista ja aurinkoisia päiviä.

Niille jotka jäivät paitsi ja sekös hatuttaa niin suosittelen poikkeamaan uudessa hattukaupassani täällä siellä se vaiva lähtee toivottavasti. :-) Lisää hattuja tulossa kauppaan (myös niitä monen suosikkeja mustapunakukallisia ) ihan lähiaikoina ja kesänmittaa ompelukone surisee ompeluaitassa ahkerasti. :-) Hattukauppa on tästä lähtien auki 24/7 kaikille halukkaille ja jos mieleinen sieltä löytyy laita meiliä osoitteeseen paleredrose@yahoo.com niin hattu lähtee täältä pikapikaa luoksesi.

Aurinkoisia kesää kaikille ja muistakaa suojautua auringolta.
Kuulumisiin taas pian. :-)
-Katja

Pienen hattukaupan avajaiset ja arvonta!

Kevään aikana olen ommellut kesähattuja. Innostus lähti siitä kun en löytänyt kaupan hyllyltä mieleistäni joten päätin ommella hatun itse. Ensin kokosin lehdistä ja netistä hattukaavoja ja räätälöin niistä mieleisen mallin. Lisäsin hattuun vielä kunnon lierin jotta se suojaisi kasvoja mahdollisimman hyvin auringolta ja haitalliselta UV-säteilyltä. Olin valmiiseen hattuun niin tyytyväinen, että ompelin samaan syssyyn äidille ja ystävälle hatut lahjaksi. :-) Eikä hattuinnostus tähän lopahtanut vaan päätin perustaa Pienen hattukaupan blogini yhteyteen ja ommella hattuja sinne muillekin halukkaille, jotka haluavat suojata kasvonsa auringon porotukselta.

Hattukauppa aukeaa virallisesti viikon päästä maanantaina 17.6 ja sen kunniaksi järjestän arpajaiset jonka voittajan julkistan avajaispäivänä. Arvonnan voittaja pääsee valitsemaan itselleen hatun ensimmäisenä kaupan asiakkaana ennen kuin kauppa virallisesti aukeaa. Arvonta alkaa tänään. Yhden arvan saa kun kertoo kommenttikentässä minkä hatun haluaisi Pienestä hattukaupasta (click) sekä laittaa mukaan yhteystiedot josta kommentoijan tavoitan jos arpaonni suosii.
Voittajan julkistan maanantai-iltapäivänä jolloin hattukauppa aukeaa virallisesti.

Hattuja valmistuu kesän mittaan lisää joten kaikki halukkaat voivat käydä hankkimassa omansa ja toivon ettei yhtäkään jää hatuttamaan. :-)

Sydämellisesti tervetuloa tutustumaan hattukauppaan ja mukaan arvontaan.

❤

Katja

Pääsiäistä odotellessa

Viimeviikot ovat olleet "tuulisia" eikä ole riittänyt oikein aikaa ja voimia mihinkään ylimääräiseen vaan iltaisin olen ollut aivan poikki ja kärsinyt ajoittain monta päivää kestävistä mikreenikohtauksista jotka ovat lamauttaneet totaalisesti. Päätin lopulta, että tähän kaikkeen on tultava muutos. Joten toukokuusta lähtien alan tehdä vuorotellen kolme ja neljä päiväistä työviikkoa ts.70 % osatyöaikaa ja liityn siihen radikaaliin viidennekseen suomen naistyöntekijöitä jotka tekevät vapaaehtoisesti osatyöaikaa.

Minulle työ ja harrastukset ovat aina olleet hyvin kaukana toisistaan. Eikä palkka riitä korvaamaan menetettyä vapaa-aikaa. Olen kuitenkin aina ollut ns. tunnollinen työntekijä ja yrittänyt parhaani mukaan tehdä kaikki ja vähän enemmän mukisematta. Kuten jo keväällä kerroin, olen asioita alkanut puntaroimaan ja tähän kaikkeen tarvittiin jokin ratkaisu ja inhimillisempää jakoa arjen ja työn välille. Minusta työ ei saa viedä kaikkea energiaa ja voimia itselle tärkeistä asioista, niin uhrautuvainen ei saa olla.

Osatyöajasta on käyty työpaikalla kahvihuonekeskusteluja ja monet ovat olleet osa-aikatyön kannalla ja haluaisivat joskus kun talous antaa myöten myös sen toteuttaa. Ennen päätöstä piti toki punnita monia asioita mutta mikään ei lopulta horjuttanut päätöstäni. En ole koskaan pitänyt rahaa niin tärkeänä ja vähemmälläkin tulee toimeen kun miettii mitä oikeasti tarvitsee. Mutta niinhän se on, aika kulkee eteenpäin ja ihminen sen mukana.. vanhenee ja ehkä myös viisastuu ja osaa asettaa asiat paremmin tärkeysjärjestykseen.

Lähipäivinä on luvassa irtiotto arjesta ja lomamatka jolla saa tuulettaa ajatuksia. Jokainen reissu on pieni seikkailu, ainakin minulle. ;-)

Ihanan lämmintä pääsiäistä odotellaan koko suomessa. Tänään meinasin kirmata töiden jälkeen intopiukeena mökille kevättuulia haistelemaan ja lumen alta paljastunutta puutarhaa tutkimaan. Lisäksi paprikantaimet ja kelloköynökset odottavat isompia ruukkuja. Meininki olisi vielä laittaa esikasvatukseen joitakin kesäkukkia ja ommella.  Sitten vain chillailla, grillailla ja saunoa, ah!

Lopuksi ihana Kauko Röyhkän biisi. Tuulee.. :-)) Olkaa hyvät.

Hyvää pääsiäistä lukijoilleni!

~Katja~

Kevät inspikset

Valon määrä on lisääntynyt ihan huikeasti, se suorastaan tulvii ikkunoista huoneisiin ja tekee pölyt samalla näkyviksi. Koti kun tuntui koko talven niin siistiltä ja pölyttömältä. :-) Viikonlopun siivouspuuskassa intouduin järjestelemään vaatekomeroita ja kappas sieltähän löytyikin vanha lemmikki, tai siis ei oikeesti, :-)) vaan äitini vanha supihattu. Nakkasin sen sängylle odottamaan siksi aikaa kun kaivelin yläkaapista esiin lisää unohtuneita "aarteita" nyt kun olin jo hyvässä vauhdissa.

Mies tupsahti sopivasti ovelle ihmettelemään siivousintoani ja hetihän se keksi hatun nähtyään vääntää vitsiä uudesta lemmikistä ja tiedusteli mirrin nimeä. Sanoin Hah, haa ja jatkoin puuhiani. Tiedän, että nykyään on tosi noloa säilyttää turkishattuja ja täytyy myöntää, että hattu tuossa sängyllä todella muistuttaa kerällä nukkuvaa kissaa. :-) Jotenka osuva sutkaus. En tiedä miksi olen tämän turkishatun säilyttänyt kenties muistona ja keksinkö sille enää koskaan mitään käyttöä? Toimikoon nyt sitten vaikka kissankorvikkeena. :-)

Taimikasvatukset ovat lähteneet tänä keväänä vauhtiin todella huonosti. Chilit ja paprikat eivät jaksaneet itää liian viileässä mökillä, ihan niin kuin arvelinkin. Pelargonit näyttävät edelleen kuolleilta vaikka olen tuonut ne valoon ja muistanut kastella varovasti läpi talven. Tämä on minulla ensimmäinen talvetuskokeilu joten tuleekohan niistä mitään, pitäisikö jo versoa ja vihertää??

Viikot ovat olleet töissä todella nopeita siis tosi kiireisiä ja illat ovat menneet hujauksessa nimittäin uudelleen löytämäni ompeluharrastuksen parissa. Ompelu oli jäänyt minulta vuosiksi unholaan ja nyt keväällä se jostain kumman syystä alkoi kiehtoa. Täällä on siis kaavoja käännelty. :-)

Ompeluista kerron lisää seuraavassa postauksessa, mutta en malta olla millään kertomatta, että jotain mukavaa tulee poikimaan myös teille lukijoilleni tämän uuden harrastuksen myötä, hih.

Iloisin kevätterkuin.

Katja

Aurinko armas kippura varvas..

Auringonvalo ja lämpö ovat meille suomalaisille niin kaivattua pitkän talven jälkeen. En kuitenkaan halua olla ilonpilaaja, mutta kerron heti kättelyssä, että teksti sisältää varoituksia ja tietoa joka saattaa tuntua ikävälle innokkaimmista auringonpalvojista.

Olen parhaillaan mukana tutkimusprojektissa jossa kerätään laajaa tietoa auringon iholle aiheuttamista vaurioista. Tutkimus kantaa nimeä Pohjois-Savon ihosyöpäohjelma (PosIho). Tutkimuksen tarkoituksena on vähentää ihosyöpien sairastavuutta sekä löytää uusia immunomarkkereita ennustamaan ihosyöpien riskiä ja kehittymistä. Ihosyövät ja ihovauriot ovat voimakkaasti lisääntyneet väestössä joten tämä tutkimus on ollut aiheellinen jo pitkään.

Tutkimuksessa ovat mukana Kuopion yliopistollinen sairaala, Iisalmen sairaala ja Varkauden sairaala. Ohjelmaan kuuluu myös tutkimusyhteistyö Itä-Suomen Biopankin kanssa.

Riskiryhmässä ovat helposti palavat henkilöt kuten punatukkaiset, runsasluomiset ja auringolle työssään tai vapaa-aikanaan altistuneet tai ihonsa usein polttaneet (jo lapsuudessa) henkilöt sekä solariumin käyttäjät ja immunosuppressiiveja käyttävät potilaat. Lisäksi tutkimukseen voivat osallistua kaikki 18-80 vuotiaat vapaaehtoiset henkilöt jotka ovat kiinnostuneet oman ihonsa kunnosta. Tiesitkö, että osa väestöstä on myös piilevästi punatukkaisia joka voi selittää ihon aurinkoherkkyyden.

 VARJO ● VAATTEET ● VOIDE

Parhaiten auringon haitalliselta UV-säteilyltä suojautuu välttämällä auringonottoa. Iho kannattaa suojata yli 30 suojakertoimella sekä lisäksi suojaavalla vaatetuksella ja leveälierisellä aurinkohatulla joka suojaa myös kaulan, niskan ja korvanlehdet. Värikkäät paksut vaatteet suojaavat ihoa paremmin kuin ohuet ja valkoiset. Muistisääntönä toimii varjo, vaatteet ja voide. Vältä auringossa oloa, kun UV-indeksi on yli 3, yleisesti klo 11–15 välillä. Elimistölle tärkeää D-vitamiinia saa myös purkista keho ei osaa erotella mistä sen ottaa. On hyvä tietää, että päivän D-vitamiiniannoksen saa keskikesällä jo 15 min aurinkoaltistuksella vaikka pelkästään alaselän iholle, joten pienikin aurinkoaltistus pystyy kattamaan päivän D-vitamiinitarpeen.



Auringon UV-säteilyltä suojautuminen on tärkeää, se pitäisi nykyään kaikkien omasta terveydestään välittävän tiedostaa.  Minun ikäryhmäni ihmiset (40-50 vuotiaat), puhumattakaan meitä vanhemmista ihmisistä, kuuluvat  juuri siihen riskiryhmään joka lapsena ja nuorena ei osannut suojautua riittävästi auringolta, koska auringon haitoista tiedettiin silloin hyvin vähän. Oliko edes olemassa kunnollista aurinkovoidetta ja käyttikö sitä kukaan? Sitten tulivat solariumit ja alettiin käydä talvisin etelänmatkoilla. Rusketusta pidettiin tuolloin muodikkaana. Muistan, että ruskettumisen sanottiin jopa olevan terveellistä ja meidän lasten piti olla paljon kesällä auringossa jotta saatiin vastusutuskykyä talvea varten. Nyt sitten korjataan sitä satoa..Onneksi hyvissä ajoin löydetyt ihosyövät voidaan hoitaa melko helposti vastaanotolla. Tärkeää ja ennaltaehkäisevää on tarkastaa ihon kunto säännöllisesti.

 

Nyt reilun vuoden pyörineessä tutkimuksessa on vapaaehtoisia tutkimuspotilaita saatu jo lähes kaksisataa joten kiinnostus on ollut iloinen yllätys. Seulonnalla on saatu kiinni ja hoidettu useita melanoomapotilaita. Ihosyövän löytyminen tulee usein yllätyksenä ja saattaa säikäyttää potilaan. Silloin viimeistään tulee potilaan usein mietittyä syitä ja seurauksia ja pohdittua mitä on tullut tehtyä oikein ja mitä väärin. Onneksi hyvät asiantuntijat ovat silloin meillä tukena, vastaamassa kysymyksiin ja monet ihosyövät pystytään hoitamaan jo vastaanotolla.  

Jos kiinnostuit tutkimuksesta ja oman ihon kunto arveluttaa voit ilmoittautua tutkimuspotilaaksi ottamalla yhteyttä Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan ihotautienpoliklinikalle tai laittamalla viestiä minulle sähköpostiin joka löytyy sivupalkista. Tutkimusta meillä koordinoivat ihotautien ja allergologian professori Ilkka Harvima ja LT, FM Hanna Siiskonen. Tutkimukseen halukkaille lähetetään kotiin ohjeistus tutkimuksesta sekä esitietokaavake jonka he täyttävät kotona ja ottavat mukaan ensikäynnille. Vastaanotolla potilaan iho tarkastetaan päästä varpaisiin ja arvioidaan ihon vaurioaste ihon pigmenttimuutoksen ja ryppyisyyden mukaan. Samalla tutkitaan mahdolliset ihosairaudet ja luomet alan ammattilaisten toimesta. Potilaan suostumuksella otetaan mielellään ihokoepalat biopankkiin sekä verinäyte. Tästä eteenpäin potilaan iho on tarkassa syynissä kymmenen vuotta jos hän niin haluaa. Ihokoepaloja ja verinäytettä ei kuitenkaan oteta kuin yhden kerran. Uusintatarkastukset määräytyvät ihon vaurioasteen ja löydöksien mukaan.



Onneksi moni on jo tiedostanut UV-säteilyn haitat ja osaa siltä jo suojautua. Lasten ja nuorten iho on vielä erittäin herkkä palamiselle joten sen suojaamiseen pitää vanhempien kiinnittää erityistä huomiota. Rannalla kannattaa leikkiä aurinkovarjon alla ja lisäksi muistettava suojavaatetus pihaleikeissä. Lisää auringoltasuojautumisesta, ihosyövistä ja tästä tutkimuksesta saa tietoa täältä ja täältä . Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja konsultoin tarvittaessa asiantuntijoita jos oma tieto ei riitä. Neuvoa voi kysyä myös sähköpostilla. Linkeistä löytyy myös hyödyllisä testejä joilla voi testata esim. oman riskiluokkansa.

 

Loppukevennykseksi pyöräytin pienen runonpätkän.

Aurinko saa helliä puutarhurin kukkia, ei kasvoja jottei tarvitse käyttää ryppyrasvoja. 

;-)

Katja

Madekeittoa

Madekeitolle ei minusta vedä vertoja mikään muu kalakeitto ja se kuuluu kevättalven ehdottomiin suosikkeihin. Meilläkin on herkuteltu viime päivinä mateen mahtavalla maulla. Alkuviikon lumimyräkkä on saanut jään alla mateen liikkeelle. Mies on ahkerasti noita kalan roikaleita avannosta narrannut ja kantanut ilokseni keittiöön. Laitan tänne oman madekeittoni ohjeeni niin pääsette halutessanne sitä kokeilemaan ja herkuttelemaan. :-) Varsiselleri ja kookosmaito antavat tälle keitolle hienon säväyksen.

mateen lihaa 

keltasipulia 1-2

kiinteää perunaa  n. 6-7 isoa

kolme sellerinvartta

chiliä

tilliä

kasvisfondia maun mukaan

kookosmaitoa yksi tölkki

Perunat kuoritaan ja paloitellaan isoiksi lohkoiksi. Sipulit paloitellaan karkeasti ja selleri leikataan sentin pätkiksi.  Keitetään kasviksia kunnes perunat ovat puolikypsiä jonka jälkeen lisätään joukkoon kokonainen made. Keitellään rauhallisesti kiehuen kunnes kalan liha irtoaa ruodoista. Nostetaan kala lautaselle ja poistetaan näkyvät ruodot. Paloitellaan kala sopiviksi paloiksi takaisin keittoon. Lisätään lopuksi maun mukaan kasvisfondia, kookosmaito ja tilli. Tarkistetaan suola.

Nautitaan keitto hyvän ruisleivän kera, hymyillen. :-)

Leppoisaa viikonloppua.

❤

Katja

Paukkupakkasissa

Hei tuleeko paukkupakkanen nimitys siitä, että kovilla pakkasilla puiden rungot paukahtelevat? Muistan kuulleeni tuon jostain. Se voisi myös tarkoittaa paukkuvia lämpöpattereista tai jäätyneitä vesiputkia tai autojen moottoreita jotka saattavat "paukahtaa" näin kylmällä.. :-) Enivei kylmää on ja kun mittari näytti aamulla peräti -27 celsiusastetta, hrrr, olin varma, että jossain paukkui.

Vähän aina jänskättää miten puutarhakasvit pakkasesta selviävät. Onneksi lumipeite on paksu ja antaa hyvin suojaa maassa talvehtiville kasveille. Eniten huolestuttavat onnettomat hedelmäpuut joiden rungot ja oksat ovat paljaana. Olisi kurjaa jos Lumikki-kirsikka jonka viime kesänä istutin paleltuisi heti ekana talvena.

Eilen kävin kylmää säätä uhmaten kuvaamassa talvimaisemia. Oli aivan mahtavan kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Vaikka sormet meinasivat paleltua kameran nappuloilla, sain napattua muutaman kuvan. Lumiset maisemat olivat niin satumaisen kauniita kirkkaassa kevätauringossa etten voinut kuin huokailla ihastuksesta.

Kuvausretken jälkeen suuntasin mökille sulattelemaan näppejä, varpaita ja nuhanenää kuuman kahvimukin äärelle. Lähtiessä tuli pengottua varastossa vähän taimikasvatus tarvikkeita ja nappasin mukaani viime keväältä ja kesältä jääneet vihannesten ja kesäkukkien siemenpussit. Hyvä minä, että olin laittanut ne helppoon talteen niin, että ne löytyivätkin helposti. Nämä siemenvarastot täytyy tällä viikolla inventoida heti kun töiden jälkeen ehtii ja samalla muistella mitä kaikkea kivaa on kesällä kasvatellut. :-)

Pirtsakkaa pakkasviikkoa!

❤

Katja