Ehdotus oli kieltämättä houkutteleva. Hyvä on, lähdetään. Vamos!

Judit valmiina lähtöön.

Hetki sitten myönnyin lähtemään. Juditilla taisi olla laukut jo valmiiksi pakattuina!

Tahdon Andalusiaan, kotipaikalleni Mijasiin!

Tahdon lähteä Andalusiaan, Sierra Nevadan vuorille.

Tässä kartassa näkyy Andalusia ja Sierra Nevadan vuoret.

Ei löydy Juditin kotikylää tältä kartalta. Siellä se kuitenkin on, lapsuusmuistojen Mijas.


Ja sitten hän katsoo suoraan silmiin ja kysyy vakavan näköisenä; etkö lähtisi kanssani Mijasiin? Haluaisin esitellä sinulle lapsuusmaisemani! No mitäs tuohon nyt voisi vastata? Miettimisaikaa ainakin tarvitaan!

Judit ikävöi kotiseudulleen.

Ravintola Pata, omistaja, hovimestari Kaarle Kiviranta henkilökuntineen on edelleen Tampereella. Judit Kiviranta on yksin kotona. Hän ikävöi perhettään, mutta miettii myös lapsuuttaan ja nuoruusvuosiaan siellä kaukana, lapsuuden kodissa. Nyt on koti-ikävä.

Judit esittelee kuvia kotikylästään. Ilmeessä on kaihoa, hän huokaisee ja kertoo kukkivista mantelipuista, olivipuiden hoidosta  ja niistä ihastuttavista tuoksuista, jotka täyttävät ilman. Ikävä kasvaa vaan.

Hän näyttää kuvia isänsä ravintolasta. Voi noita muistoja!