lauantai 24. joulukuuta 2016

Orkideatalossa syödään jo jouluruokaa, mutta mikä yllätys siellä odottaa?

Herkut maistuvat.

Mikä Daisyä hymyilyttää?

Voi mikä pieni muru löytyi olohuoneen nurkassa olevasta korista.

Nyt meniTeodoorin pasmat ihan sekaisin. Pikku pentu hurmasi hetkessä.

Daisyn sylissä oli myös mukava olla.

Mikä lienee pienen uuden perheenjäsenen nimi?

Keltaisessa talossa odotetaan vieraita.

Isäntä paistoi kinkun ja siitä tulikin mainio.

Pian käydään syömään.

Tässä olisi katkarapukakku, olkaas hyvät.

Rantakadun kaupasta löytyy herkkuja.

Vielä löytyi kauppiaan kylmiöstä herkullista katkarapuhyytelökakkua. Se sopii hyvin tuliaislahjaksi.

Hyvää joulua myös kauppiaalle!


Kauppiaalla on tarjolla mätiä, herkullisia kalafileitä, simpukoita ja vaikka mitä herkkuja.

Jouluaaton rauha laskeutuu Rantakadulle.

Vielä jouluaaton viimeiset ostokset. 

Lunta sataa, asukkaat menevät koteihin viettämään jouluiltaa. Rantakatu hiljenee.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Albert Bogartin puutarhassa.

Päivät sujuivat verkkaisesti puutarhan hämyssä, kukkiviä puita ja pensaita ihaillen.







Poislähdön aikaan isä saattoi meidät autolle. Kiitos vieraanvaraisuudesta, oli mukavaa vierailla luonanne!

Matka Juditin kotiin, isää tapaamaan.

No niin, sitten lähdetään. Judit odottaa jo malttamattomana.
Talo näkyy kukkulan laella, pian ollaan perillä.
Juditin koti läheltä.

Hurmaavat kukkivat pensaat takapihan portilla.

Juditin isä, Albert Bogart kasvattaa harrastuksenaan vielä edelleen aaseja.

Aasit ovat Mijaksen kaupungissa turistinähtävyys ja niillä ratsastaminen on suosittua.

Viehättäviä yksityiskohtia.
Appelsiinit kasvavat myös Albert Bogartin puutarhassa.

Iltapäivän siesta.



Matkamme Andalusiaan alkoi

Judit halusi esitellä minulle jotain sellaista, mitä ei ole missään muualla maailmassa.
Se on tietysti Alhambra, maurilaisaikainen Nasridien dynastian kuninkaiden palatsi
Granadassa 1300-luvulta.
Näkymä Alhambrasta alas kaupunkiin.
Kaikki oli niin hyvin suunniteltu.

Suihkulähteet ja vesialtaat olivat kauniit ja veden solina hurmaavaa.

Judit haaveilee ja muistelee.
Alhambra "Maailman kaunein kirja" sen seiniin kirjailtujen tuhansien ornamenttien vuoksi.

Alhambrassakin kasvoivat appelsiinipuut.
Välillä istuskeltiin ja ihailtiin kauniita istutuksia.

Kukkivat iirikset olivat mykistyttävän kauniita.

Ihana yksityiskohta sisäpihan ikkunasta.
Tässä vaan ihastellaan. Kiitos Judit tästä vierailusta. Ihanaa, kun näytit tämän meille.



Mahtavat Granadan vuoriston lumiset huiput siintävät taustalla.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ehdotus oli kieltämättä houkutteleva. Hyvä on, lähdetään. Vamos!

Judit valmiina lähtöön.

Hetki sitten myönnyin lähtemään. Juditilla taisi olla laukut jo valmiiksi pakattuina!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tahdon Andalusiaan, kotipaikalleni Mijasiin!

Tahdon lähteä Andalusiaan, Sierra Nevadan vuorille.


Tässä kartassa näkyy Andalusia ja Sierra Nevadan vuoret.

Ei löydy Juditin kotikylää tältä kartalta. Siellä se kuitenkin on, lapsuusmuistojen Mijas.


Ja sitten hän katsoo suoraan silmiin ja kysyy vakavan näköisenä; etkö lähtisi kanssani Mijasiin? Haluaisin esitellä sinulle lapsuusmaisemani! No mitäs tuohon nyt voisi vastata? Miettimisaikaa ainakin tarvitaan!



Judit ikävöi kotiseudulleen.

Ravintola Pata, omistaja, hovimestari Kaarle Kiviranta henkilökuntineen on edelleen Tampereella. Judit Kiviranta on yksin kotona. Hän ikävöi perhettään, mutta miettii myös lapsuuttaan ja nuoruusvuosiaan siellä kaukana, lapsuuden kodissa. Nyt on koti-ikävä.

Judit esittelee kuvia kotikylästään. Ilmeessä on kaihoa, hän huokaisee ja kertoo kukkivista mantelipuista, olivipuiden hoidosta  ja niistä ihastuttavista tuoksuista, jotka täyttävät ilman. Ikävä kasvaa vaan.

Hän näyttää kuvia isänsä ravintolasta. Voi noita muistoja!